Etsivä löytää EU-tiedonkin

EU-tietokeskuksesta voit varata ajan tiedonhankinnan ohjaukseen tai pyytää apua laajemmissa ja vaativammissa tiedonhauissa. Kannattaa myös aina tarkistaa alkuperäiset viralliset lähteet eikä uskoa kaikkea mitä Euroopan unionista julkaistaan, vinkkaa Miia Willman.

Kaisa-talon 2. kerroksessa sijaitseva EU-tietokeskus kuuluu Euroopan unionin tallekirjastoihin (European documen­tation centres, EDC), joiden tehtävänä on tallettaa ja ylläpitää EU:n julkaisuja sisältäviä kokoelmia ja tarjota tiedonhankinnan koulutus- ja tiedonhakupalveluja. Ne kuuluvat Komission alaiseen Europe Direct Networkiin yhdessä EU-tiedotuspisteiden ja luennoitsijoiden kanssa. EU-tallekirjastot ovat yleensä sijoittuneet yliopistojen yhteyteen, mutta palvelevat kaikkia kansalaisia. Suomessa on 12 EU-tallekirjastoa, joiden tehtävänä on edistää ja tukea Euroopan yhdentymistä koske­vaa opetusta ja tutkimusta.

Kokoelma on karttunut yli 20 vuodessa

Helsingin yliopiston EU-tietokeskus sai täydet EDC-oikeudet vuonna 1991, jolloin se sijaitsi Oikeustieteellisessä tiedekunnassa Kansainvälisen talousoikeuden instituutin kirjastossa (KATTI). Tällöin EU-tietokeskus palveli lähinnä KATTI:n henkilökuntaa ja opiskelijoita EU-asioissa ja kokoelmatkin olivat erikoistuneet enemmän oikeustieteeseen ja taloustieteeseen. Elektronisessa muodossa olevaa aineistoa ei luonnollisesti ollut paljon saatavilla, joten tiedonhaku oli haastavampaa.

KATTI-kirjasto muutti Oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastoon vuonna 2003, jolloin kokoelmat yhdistettiin.  EU-tietokeskus muuttui yleiseksi EU-tallekirjastoksi, mikä tarkoitti, että kokoelmat alkoivat kasvaa kaikilta EU:n julkaisualoilta. KATTI:n aikaisia kokoelmia käytiin läpi ja sellaiset aineistot, jotka eivät olleet EU:n julkaisuja pyrittiin sijoittamaan eri tiedekuntakirjastojen kokoelmiin sekä oikeustieteen hyllyluokituksen mukaisesti omiin luokkiinsa, esim. EU-oikeuden luokkaan. Huomattiin myös, että EU-tietokeskus oli liian pienen porukan tiedossa, vaikka sen piti palvella kaikkia kansalaisia ja erityisesti koko yliopistoa. Pyrimme tuomaan EU-tietokeskusta enemmän esille mm. lisäämällä tiedonhankinnan opetusta ja Europe Direct -tunnuksen käyttöä.

Kun Helsingin yliopiston kampuskirjastot, tiedekuntakirjastot ja Opiskelijakirjasto yhdistyivät vuonna 2010, EU-tietokeskus siirtyi oikeustieteen kokoelman mukana Kaisa-taloon. Sijoitus 2. kerrokseen Tilastokeskuksen ja American Resource Centerin kanssa tuntui luonnolliselta ratkaisulta. Ja ainakin tietokeskuksen näkyvyys on parantunut huimasti.

Tällä hetkellä EU-tietokeskuksen kokoelma sisältää ainoastaan EU:n omia julkaisuja tai yhteistyössä jonkin muun julkaisijan kanssa julkaistuja teoksia. EU-kokoelmassa on käytössä KATTI:n aikana tehty oma luokituskaavansa, mutta se on sisällytetty kirjaston Helka-tietokantaan. Kokoelma sisältää mm. lainsäädäntöä, valmisteluasiakirjoja, oikeustapauksia, raportteja, tilastoja, lehtiä ja kirjoja. Suurin osa aineistosta on nykyään verkossa saatavilla, joten asiakas pääsee heti tietoon käsiksi. Myös tietokantoja on paljon enemmän, mikä saattaa helpottaa tiedonhakua. EU:n omat tietokannat ovat maksuttomia, mutta kirjastossa on myös maksullisia tietokantoja.

Asiakkaat ja aineistot siirtyvät verkkoon

EU-tietokeskuksen tulevaisuuden haasteet ovat melko samanlaisia kuin muidenkin kirjastojen. Aineisto ja asiakkaat ovat yhä enemmän verkossa ja kirjastojen täytyy palvella heitä siellä. Suomen EU-tallekirjastoilla onkin nykyään oma Facebook-sivustonsa ”Ask the EU Librarian” ja suurella osalla on käytössä omat Libguides-sivustotkin. EU-tietokeskuksen blogista voi myös löytää apua tiedonhakuun tai etsiä tietoa tulevista koulutuksista. Jatkossa nämä tiedot löytyvät myös omalta Libguides-sivustolta.

Vaikka aineistoa on yhä enemmän verkossa, asiakkaat tuntuvat tarvitsevan apua tiedonhankinnassa sekä termien ja asiakirjaviitteiden ymmärtämisessä. Ehkäpä ongelma onkin enemmän se, että aineistoa on aivan liikaa ja relevantin aineiston rajaaminen tuottaa osalle suuria hankaluuksia. Myös tietokantoja on liikaa ja joskus päällekkäistä aineistoa löytyy eri tietokannoista, joten asiakas ei tiedä mitä kaikkia tietokantoja kannattaa käyttää. Ja aina ei tietokannoistakaan löydä kyseistä asiakirjaa, vaan sitä pitää toimielinten asiakirjarekistereistä erikseen pyytää. Yleensä asiakirja löytyy, mutta ei aina suomen, ruotsin tai edes englannin kielellä.

Lisää läpinäkyvyyttä

EU:n organisaatio on niin valtava, että asiakirjahallinto ei aina toimi. EU-tallekirjastojen koulutuksissa on myös puhuttu paljon ns. harmaasta aineistosta, jota ei ole saatavilla, mutta on kuitenkin olemassa. Nämä aineistot eivät kulje systemaattisesti asiakirjahallinnon tai julkaisutoimiston kautta.  Tällaista harmaata kirjallisuutta saattavat olla esim. työryhmien raportit tai yksittäisten työntekijöiden mietinnöt, puheet ym., jotka varmasti kiinnostaisivat ainakin tutkijoita.  Vuonna 2010 perustettiinkin työryhmä pohtimaan harmaan kirjallisuuden esiin tuomista ja Komission Avoimussportaalin tarkoituksena on parantaa läpinäkyvyyttä ja tuoda asiakirjat helposti kansalaisten saataville.  Aineistoja on myös digitoitu paljon vuosien mittaan ja apuna tiedonhauissa on myös Pittsburgin yliopiston Euroopan Unionin arkisto (The Archive of European Integration , AEI ). Yhteistyötä tehdään nykyään myös enemmän Komission Keskuskirjaston kanssa, josta EU-tallekirjastot voivat tilata kaukolainoja ilmaiseksi.  EU-tietokeskus on myös mukana Cardiffin EDC:n ylläpitämän European Sources Online –tietokannan päivittämisessä.

Uskomuksista faktoihin

Euroopan Parlamentin vaalien alla EU-tietokeskus osallistui Faktabaarin työskentelyyn. Toiminta perustui EU-väittämien tarkistamiseen ja faktapohjaiseen keskusteluun. Yleinen virheellinen väittämä johtuu usein siitä, että varsinaista virallista EU:n asiakirjaa ei ole luettu, vaan tieto pohjautuu johonkin virheelliseen eurovaaliehdokkaan tai jopa uutistoimiston artikkeliin.

Joskus asiakirjat ovat vaikeasti ymmärrettävissä tai valmisteluasiakirjoineen yhteensä monta sataa sivua, jolloin tavallinen kansalainen ei pysty saamaan asiasta selvää. Onneksi EU:n omalta sivustolta Europa – portaalista voi löytää hieman yksinkertaisemman selityksen jollekin vaikealta tuntuvalle asialle. Kannattaa myös aina tarkistaa alkuperäiset viralliset lähteet eikä uskoa kaikkea mitä Euroopan unionista julkaistaan muualla.

EU-tietokeskus päivystää kesän ajan ma, ke ja pe klo 12-13. Tervetuloa käymään paikan päällä tai verkossa!

 

Teksti

Miia Willman
EU-tietokeskus

Lähteitä

The European Documentation Centres in a nutshell (pdf)

Europe Direct

EU grey literature – Long-term preservation, access, and discovery

Euroopan Komission Avoimuusportaali

The Archive of European Integration , AEI

Komission Keskuskirjasto

European Sources Online

Faktabaari

Europa-portaali

 

Lisää luettavaa

Päivi Helander, EU-oikeutta koskeva tietohuolto ja KATTI-kirjasto. 1994. (painos loppu)

Kiitos Kumpulan palvelutiski 2001-2014!

Keskiviikkona 28.5.2014 klo 15:45 Kumpulan kampuskirjaston asiakaspalvelussa viimeinen sammutti valot. Tämän jälkeen palvelutoiminta ajettiin alas. Lopullisesti.

Kampuskirjaston oppimisympäristöhanke on nyt saavuttamassa vaiheen, jossa toisen kerroksen palvelupiste puretaan ja kirjasto suljetaan kesäksi remontin vuoksi. Kesän aikana asiakas- ja itsepalvelutoiminnot siirretään kirjaston ensimmäiseen kerrokseen, jonne myös avataan uusi pääsisäänkäynti. Tämä on muutos, jota on toivottu ja odotettu koko kirjaston olemassaolon ajan. Eräs viimeviikkoinen herrasmies kiteytti asian oivasti: ”Eikö kirjaston pitäisi olla asiakkaita varten tai edes sisäänkäynnin löytyä ilman, että täytyy monelta ihmiseltä kysellä?”

Kesäaikaan kirjastossa tapahtuu toki muutakin. Henkilökunta muuttaa uusiin työtiloihin kirjaston alakertaan palveluiden mukana. Alas ajetaan myös lainattava aineisto, joka siirretään toisesta kerroksesta ensimmäiseen.  Väistötilojen vähyys ja remontin edetessä alati muuttuva toimintaympäristö on saanut kokoelmasiirtoprojektin muistuttamaan lähinnä Tetristä, taivaspalapeliä ja seitsemän pallon jonglöörausta samanaikaisesti, mutta onneksemme projektilla on ollut käytössään nohevuudellaan ja tehokkuudellaan kaiken tuen ja luottamuksen ansainneita kokoelmatyönsankareita, kuten Jesse Klemola, Jyri Ollikainen ja Pirkko-Liisa Nurminen.

Syyskuussa uuden oppimisympäristökirjaston uutuuttaan hohtava esteetön, ergonominen ja lähestyttävä palvelualue ottaa vastaan taas kerran vuoden edellisiä nuoremmat uudet opiskelijat. Syksyn mittaan myös kirjaston muut tilat avautuvat, kunnes lokakuun aikana Kumpulan tiedeyhteisölle on tarjolla merkittävästi lisää erilaisia ja muuntojoustavia tilaratkaisuja monenlaisille oppijoille ja moniin  tarpeisiin.

Kesän aikana asiakkaita palvellaan verkossa, puhelimessa ja pop up -kirjastossa, jossa pyrimme kaikin mahdollisin tavoin tyydyttämään käyttäjän tiedontarpeen.

Uuden oppimisympäristön rakentumista voi seurata remonttiblogista.

Teksti
Antti Virrankoski
Palvelupäällikkö ja Oppimisympäristöhankkeen koordinaattori

Kuva
Henrik Vesterinen

Pääkirjoitus: Yksilön ja ihmiskunnan hyväksi

London School of Economicsin kirjaston johtajan B.M. Headicarin (1875-1958) teos Library of the Future vuodelta 1936 kuului yhteen aikaan lempilukemistoihini. Hyvin selväpäisesti Headicar puhuu mm. keskitetyn aineistonhankinnan ja keskuskirjastojärjestelmän hyödyistä, kirjastoarkkitehtuurin merkityksestä, kirjastotyön asiakaslähtöisyydestä sekä kirjastojen tehokkuudesta. Kirjastoalalta hän edellyttää globaalia näkökulmaa ja kansainvälistä otetta. Kirjastotyötä tehdään ihmisten kautta ja ihmiskunnan hyväksi: se hyödyttää yhteisöä kokonaisuutena, eivätkä työn tulokset ole mitattavissa pelkästään yksilöille koituvina taloudellisina hyötyinä.

Kirjastoalalla on yhteisiä kansainvälisiä tavoitteita, joita tätä nykyä ajetaan mm. IFLA:n, EBLIDA:N ja LIBER:in kaltaisten organisaatioiden kautta. Yhdistymällä ja voimat kooten profession ääni kuuluu kauemmas: ”It is collective action which does things, and the more powerful the forces behind such action, so much more is it likely to bring the desired results”, kirjoittaa Headicar. Tietoaineistojen digitalisoitumisen seuraukset suhteessa ajastaan jälkeen jääneeseen tekijänoikeussäätelyyn on viime aikoina askarruttanut kansainvälisiä kirjastoalan toimijoita erityisesti: Mitä oikeus tietoon tarkoittaa e-kirjojen maailmassa? Voidaanko yliopiston käyttöön kalliisti tilattuja e-lehtiaineistoja käyttää myös datanlouhinnan materiaalina? Kuinka Open Access toteutuu tutkimusjulkaisujen ja muiden tietoaineistojen osalta?

Kirjastoalan ja yliopiston kansainvälinen toiminta on arkeamme. Viime aikoina Liber LAG -arkkitehtuuriseminaari, yhdessä Kansalliskirjaston kanssa järjestetty Open Repositories 14 -konferenssi ja henkilöstövaihtoviikko ISEW Library 2014 ovat pitäneet meitä kiireisinä. Olimme mukana myös eduskunnan Pikku-Parlamentissa toukokuussa järjestetyssä IFLA:n presidenttiseminaarissa, jossa keskusteltiin puheenjohtaja Sinikka Sipilän johdolla siitä, kuinka vahva kirjastolaitos omalta osaltaan rakentaa elinvoimaista yhteiskuntaa. Kesäkuun alkupuolella Roomassa järjestetyssä terveys- ja lääketieteellisten kirjastojen EAHIL 2014 -konferenssissa oli lukuisia esitelmöitsijöitä meiltä.

Headicarin teoksesta paistaa innostus kansainväliseen yhteistyöhön: kannattaa olla utelias ja ennakkoluuloton. Muiden kokemuksista voi oppia ja saada ideoita. Kohtaamiset tuottavat energiaa, joka kantaa pitkälle. Tällaisesta innostuksesta ja aktiivisesta kansainvälisestä työotteesta ammennamme voimaa tulevinakin vuosina.

Mukavaa kesää Verkkarin lukijoille!

Kimmo Tuominen
ylikirjastonhoitaja

Kirjastorakentamista Itämeren lounaisrannikolla – ”Das Lernen bauen” –workshop Rostockissa

Pellot viheriöivät ja puut kukkivat valkoisina ja keltaisina Pohjois-Saksassa 19.-21.3.2014. Vanhan Hansakaupungin keskusta on restauroitu taidolla ja pieteetillä. Vanhan kaupungin muureja on osaksi säilytetty niin, että ne kertovat vanhan kaupungin rajoista. Hauska piirre on myös veistosten sijoittaminen katutasolle.


Rostockin vanhan kaupungin Neuer Markt.

Rostockin yliopisto vuodelta 1419

Rostockin yliopisto perustettiin 1419 ja se on Saksan kolmanneksi vanhin yliopisto. Yliopisto on siis yli 220 vuotta vanhempi kuin oma yliopistomme. Nykyisellään yliopistossa on noin 15.000 opiskelijaa. Henkilökunnan määrä on noin 5000.

Yliopiston toimintaa on useissa eri paikoissa Rostockissa ja mm. Warnemündessa. Tavoitteena on koota toiminnot neljälle kampukselle. Osa kampuksista ja niiden rakennuksista on valmiina, osa on vasta suunnitelma-asteella. Itäisen Saksan aluetta on rakennettu erityisesti Saksojen yhdistämisen jälkeen. Rakentaminen jatkuu. DDR:n aikana uudisrakentaminen Rostockin yliopistossa oli vähäistä.

Rostockin yliopiston kirjasto nyt

Rostockin yliopiston kirjasto  toimii nyt useissa eri kiinteistöissä.  Erikoiskokoelmien kirjasto on sijoitettu vuosina 1480-1502 rakennettuun entiseen luostariin (Michaeliskloster). Rakennus on mielenkiintoinen yhdistelmä toimivaa kirkkoa ja toimivaa kirjastoa.  Kuvassa olevan talon oikeassa päädyssä on kirkko.

Osa kirjastosta toimii tilapäisesti mm. Stasin entisessä konttorirakennuksessa. Kaiken kaikkiaan tarve uudistaa kirjastotiloja on ajankohtainen ja välttämätön.

Eteläisen kampuksen kirjasto on rakennettu vuonna 2004. Suunnittelija on tanskalainen arkkitehtitoimisto Henning Larsen,  jolla on näyttävä kokemus kansainvälisistä rakennushankkeista. Hyvä suunnittelu kestää aikaa ja se näkyy myös Rostockin yliopiston kirjastossa. Rakennus on selkeä ja harmoninen. Siellä työskentelisi mielellään. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut joitakin muutoksia opiskelutavoissa, mistä syystä mm. ryhmätyötilojen tarve on kasvanut ja painettujen kokoelmien tarvitsema avotila vähentynyt. Avoin rakentamisen malli antaa hyvät edellytykset myös maltilliselle muuntamiselle. Rakennuksen suunnitteluarkkitehti Klaus Troldborg oli mukana viimeisen päivän tilaisuudessa. Havaitsinkin, miten tärkeätä on, ettei hyvää arkkitehtuuria pilata muuntelussa kuulematta suunnitelman tehnyttä arkkitehtiä.


Rostockin yliopiston eteläisen kampuksen kirjasto


Rostockin yliopiston eteläisen kampuksen kirjasto

Workshop “Das Lernen bauen”

Kirjasto uudistaa tilojaan vastaamaan oppimisen tarpeita vuoteen 2015 mennessä. Projektin Lernraum Bibliothek 2015 – blogi. Bundesministerium für Bildung und Forschung  tukee hanketta Studium Optimum- ohjelman kautta.

Workshopin avulla etsittiin uusia ajatuksia kirjasto- ja oppimiskeskustilojen rakentamiseen ja modernisointiin.  Rostockin yliopiston kirjastonjohtaja Robert Zepf tutustui Helsingin yliopiston uuteen pääkirjastoon 2012. Nyt haluttiin pohtia Kaisa-talon rakentamisen ja käyttöönottokokemusten soveltamismahdollisuuksia Saksan kirjastoihin ja kuulla kirjaston saamaa palautetta käyttäjiltään.

Workshop oli kiinnostava yhdistelmä kehittämisajatuksia Saksasta, Tanskasta, Itävallasta, Luxemburgista ja Suomesta. Kiinnostavaa oli opiskelijoiden aktiivisuus, joka tuli esille mm. laajassa opiskelijakyselyssä, opiskelijaryhmän vierailussa kolmeen eri kohteeseen ja arkkitehtuuriopiskelijoiden suunnitelmissa uusista oppimisen tiloista. Suunnittelun selkeänä tavoitteena oli tietoon pohjaava kehittäminen.

Seuraavana joitakin highligteja workshopista.  

Arkkitehti Klaus Troldborg (Henning Larsen Architects) oli suunnitellut Rostockin eteläisen kampuksen kirjastorakennuksen. Hänen esityksessään korostuivat skandinaavisen arkkitehtuurin keskeiset arvot. Tällaisia suunnittelun perustavia arvoja ovat: Rakennuksen konteksti on tärkeä, niinpä esim. Saudi-Arabiaan rakennettaessa kunnioitetaan paikallista kulttuuria ja oloja. Rakennukseen tulee tuoda mahdollisimman paljon päivänvaloa. Esimerkiksi kirjastoja ei enää tarvitse rakentaa hämäriksi painettuja kokoelmia suojaaviksi tiloiksi.  Edelleen: rakennus suunnitellaan ihmisille. Niinpä esimerkiksi Reykjavikiin suunniteltiin näyttävä kulttuuri- ja konferenssikeskus ihmisten sosiaalisen vuorovaikutuksen näyttämöksi.  Rakennussuunnittelun tulee pohjautua tietoon.


Klaus Torldborg (Henning Larsen Architects)

Rostockin yliopiston kirjasto selvitti aktiivisesti opiskelijoiden tarpeita verkkokyselyn avulla mutta myös vierailemalla opiskelijaryhmän kanssa kolmessa eri kirjastossa: kampuskirjasto Leipzigin yliopistossa, Heide/Süd- kirjasto Martin Luther Universität Halle- Wittenbergissä ja Philologische Bibliothek Freie Universität Berlinissä. Opiskelijoiden kokemus näistä tiloista kuvattiin systemaattisella analyysilla, jonka arvioinnin kohteita olivat rakennus ja tilankäyttö, atmosfääri, lukupaikat, muut työskentelypaikat, tekniikka ja turvallisuus, haku kokoelmista ja palvelut. Analyysi nosti havainnollisesti esille ratkaisujen hyvät ja huonot puolet.

Kyselyn tuloksissa oli paljon yhteisiä asioita vaikkapa suomalaisten opiskelijoiden kanssa. Huomiota kiinnitti se, että enemmistö opiskelijoista piti edelleen painettuja oppimateriaaleja parempina kuin digitaalisia.

Kiinnostavia olivat myös Hochschule Wismarin arkkitehtiopiskelijoiden suunnitelmat Rostockin yliopiston uusiksi kirjasto-oppimiskeskustiloiksi.


Oliver Hantke ja kolme Wismarin korkeakoulun arkkitehtiopiskelijaa esittelivät kukin oman tilasuunnnitelmansa malleineen.

Itävaltalainen esimerkki tuli Salzburgin yliopiston kirjastosta. Ursula Schachl-Raber esitteli kulttuuri- ja yhteiskuntatieteiden UNIPARK-kirjaston projektia. Uuteen kirjastoon yhdistettiin 6 aiempaa yksikköä.

Seminaaripäivän iltana meillä oli mahdollisuus tutustua vanhaan Rostockiin perinteisen yövartijan opastuksella.


Nachtwächterin tehtävänä oli valvoa, ettei tulipaloja päässyt syntymään ja että järjestys säilyi. Varustukseen kuuluivat tarvittaessa kurinpitoon käytettävä pertuska, kumeaääninen torvi ja lyhty.

Teksti ja kuvat:

Kaisa Sinikara

Kiitos kirjasto, me lähdemme eläkkeelle!

Onnea organisaatiouudistukseen, me lähdemme eläkkeelle, naureskelivat hyväntuuliset päivänsankarit. Kuvassa tänä vuonna Helsingin yliopiston pääkirjastosta Kaisa-talosta eläkkeelle siirtyvät Hanna Koski (vas.), Elise Pirttiniemi, Marja-Sirkku Holma ja Eero Piirainen.

J.V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivänä 12.5.2014 juhlittiin neljää Kaisa-talosta eläkkeelle siirtyvää kollegaa kerrassaan herkullisilla kolmen sortin kakun kakkukahveilla. Kaikilla neljällä on takanaan pitkät urat Helsingin yliopiston kirjastoissa. Kirjastosihteeri Marja-Sirkku Holma muutti Kaisa-talon neljänteen kerrokseen teologisen tiedekunnan kirjastosta ja on hoitanut esimerkiksi lehtien saapumisvalvontaa. Tietopalvelusihteeri Hanna Koski tuli Kaisa-taloon oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastossa vietettyjen vuosien jälkeen ja on lehtien saapumisvalvonnan lisäksi ollut usein kolmannen kerroksen asiakaspalvelussa.

Kirjaston Namibia-projektia vetänyt kokoelmapäällikkö Elise Pirttiniemi oli pitkään töissä Opiskelijakirjastossa ja on vastannut Kaisa-talon kokoelmista. Eero Piirainen on valtiotieteellisen kirjaston konkari ja hänen alaansa ovat olleet tieto- ja kopiokoneet.

Päivänsankarit olivat toivoneet puheiden sijaan halauksia ja henkilökohtaisen muistamisen sijaan lahjoituksia Suomen kirjastoseuran ”Kirjastot & kehitys”–keräykseen. Suomen kirjastoseuralle myönnetyn kehitysyhteistyötuen avulla tehdään yhteistyötä Namibian ja Tansanian kirjastolaitosten kanssa.

Iloisessa tilaisuudessa halauksia riitti ja keräykseen saatiin sievoinen summa.

Kiitos upeat kollegamme yhteisistä vuosista ja hyvästä työtoveruudesta, ikävä tulee! Nauttikaa eläkepäivistä, mutta älkää unohtako meitä ihan kokonaan.


Eero antaa viime hetken vinkkejä entiselle esimiehelleen, johtavalle tietoasiantuntijalle Maria Forsmanille.


Joko te nyt lähdette eläkkeelle, vastahan tässä aloitettiin? Kiitos kaikesta! Hanna ja johdon sihteeri Marja Kosonen tervehtivät lämpimästi.


Neljännen kerroksen kollegat jäävät ikävöimään Marja-Sirkun positiivista ja huomaavaista läsnäoloa. Vähän väliä on kaunis poimittu tai ostettu kukkakimppu piristänyt keittiönurkkausta.


Vuosien varrella Namibiasta on tullut Eliselle toinen kotimaa ja sinne hän suuntaa seuraavan kerran syksyllä. –Kuinkas monta piikkiä kammassa on vielä jäljellä, kysyi Eliseltä kampuskirjastonjohtaja Pälvi Kaiponen ja kiitti yhteisistä vuosista.

Teksti

Johanna Lahikainen

Kuvat

Helena Hiltunen

Tikanheittoa ja letkajenkkaa – hyvän mielen kesäpiknik Terkossa

Kirjaston perinteinen kesäjuhla järjestettiin tällä kertaa Meilahden kampuskirjasto Terkossa ja teemana oli kesäpiknik. Ohjelmassa oli ruokailun lisäksi kilpailuja, arvontaa, tanssimusiikkia ja vähän puhettakin. Mukana oli myös kansainvälisiä Erasmus -kävijöitä (ISEW) eri puolilta Eurooppaa.

Sääkin suosi ja väki tuntui viihtyvän.

Tervetuloa Terkkoon! Tilaisuuden isäntä Jussi Männistö nosti maljan kesäpiknikin kunniaksi Marko Jussilan ja Elise Pirttiniemen kanssa. Ovensuussa tähyilee Katri Larmo.

Näin meillä asiat hoidetaan! ISEW-vieras Laura Wilkinson Isosta-Britanniasta ja Kristina Weimer keskustelevat.

Terkon sisäpiha yllätti monet viihtyisyydellään.

Myös ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen ja kampuskirjastonjohtaja Pälvi Kaiponen pääsivät rentoutumaan.

Kuulumisia vaihtamassa kolmen kerroksen väkeä Kaisa-talosta: Kirsi Luukkanen, Pirja Kara ja Elise Pirttiniemi.

Terkkolaisia juhlapöydän liepeillä. Ruoka maistui mainiosti, vaikka juhlamenyy vaihtuikin matkan varrella.

Piknik-tunnelmaa parhaimmillaan: ISEW-vieraita eri puolilta Eurooppaa ja muutama isäntämaan edustaja Terkon viheriöllä.

Iltapäivä vaihtui illaksi auringon lämmittäessä.

Ja voittaja on: Jari Friman Kumpulan kampuskirjastosta. Lahjakorissa oli eväitä koko loppuviikoksi.

Tikkakisan voittanut Markus Asikanius seuraa Eevaliisa Colbin keskittynyttä suoritusta.

Letkajenkka valloittaa vielä 50 vuoden jälkeenkin. Kiitos kaikille mukana olleille! Missäköhän tapaamme ensi kesänä?

Teksti

Jussi Kajaste ja Johanna Lahikainen

Kuvat

Johanna Lahikainen

Kesäisiä lukuvinkkejä

Daniel Kehlmann: Minä ja Kaminski
Tammi 2013

Saksalaisen Daniel Kehlmannin kirja Minä ja Kaminski  on kertomus suurta mainetta havittelevasta Sebastian Zöllneristä, taidekriitikosta, ja Manuel Kaminskista, arvoituksellisesta kuvataiteilijasta. Itseriittoinen ja ylimielinen Zöllner matkustaa maaseudun rauhaan vetäytyneen Kaminskin luo kirjoittaakseen tämän elämäkerran. Zöllnerin urakka ei kuitenkaan tunnu etenevän, ja taustatutkimuksen myötä hämmennys vain kasvaa. Kertomukset Kaminskin elämänvaiheista vaikuttavat ristiriitaisilta, eikä suuri taiteilija vaikuta kovin halukkaalta yhteistyöhön. Zöllnerin kotirintamallakin menee huonosti, mutta taidekriitikon pakkomielle saavuttaa asema säilyy miltei loppuun asti.

Kehlmannin kirja on satiirinen kuvaus ihmisen halusta olla joku ja saavuttaa jotain toisen ihmisen ja julkisuuden kautta. Minä ja Kaminski piikittelee taidemaailmaa ja taiteilijoita hännysteleviä toimittajia (sekä galleristeja), joista useimmat jäävät tarinan taustahenkilöiksi. Loppua kohti kertomus saa jopa veijaritarinamaisiakin piirteitä. Ohimennen teos raottaa myös taiteilijan yksinäisyyttä. Läheisen ihmisen rakkaus voi jäädä saavuttamatta: suurmieskin voi olla jollekulle ihmisenä vähäpätöinen.  (JK)

Burt Bacharach (with Robert Greenfield): Anyone Who Had a Heart
2013

Vaikka Burt Bacharachin nimi ei sanoisikaan mitään, niin todennäköisesti moni Verkkarinkin lukija on kuullut tämän legendaarisen säveltäjän musiikkia. Mies on rustannut lauluja ainakin kuuden vuosikymmenen ajan ja monet mieleenpainuvimmista 1960-luvulla, jolloin Bacharachin ja Hal Davidin (tekijän tunnetuin sanoittajakumppani)  todellinen läpimurto tapahtui: I´ll Never Fall in Love Again,  This Guy´s in Love with You, Raindrops Keep Fallin´on My Head jne. Jotkut Bacharachin klassikoista tunnetaan myös suomalaisina versioina.

Jotkut ovat voineet pitää Bacharachin lauluja ”hissimusiikkina” tai ”kevyen luokan jollotuksina”, jotka istuivat 70-luvun rapukesteihin yhtä napakasti kuin trumpettilahkeet ja banlon-paidat. Arvostus on sittemmin noussut huimaavasti, ja jotkut osuvat kuvaukset levytyssessioista ja kappaleiden struktuureista paljastavat, kuinka Bacharachin musiikin helppous ja kepeys onkin lopulta näennäistä.

Burt Bacharachin teos Anyone Who Had a Heart ei ole puhdas omaelämäkerta siinä mielessä, että kirja on syntynyt yhteistyössä Robert Greenfieldin kanssa ja teoksen sivuilla on myös monia lähipiirin (ex-vaimot, Elvis Costello, Mike Myers ym.) kommentteja Bacharachin elämänvaiheista, sävellystyöstä, elokuva-hankkeista jne. Värikkään uransa aikana Bacharach on myös työskennellyt mm. Marlene Dietrichin kanssa. Sen sijaan yhteistyöhanke Frank Sinatran kanssa kariutui aikatauluongelmien vuoksi. Kirja ei kuitenkaan ole pelkkä cocktail-kutsujen ja menestysnäytösten kavalkadi, sillä maestronkin kärsivällisyyttä on vuosien mittaan koeteltu: tyttären vaikea sairaus, avioerot, 70-luvun Lost Horizon –elokuvamusikaali floppasi pahasti, selästä irtosi sementtiä (jep, tosi on) jne. Kaikesta on kuitenkin aina selvitty, ja Snellmanin päivänä (12.5.2014) 86 vuotta täyttäneen Bacharachin luomisvoima ei näytä vieläkään ehtyvän. Mikä huikea elämä! Mikä mainio lukuelämys! Suosittelen eritoten kaikille kevyen musiikin ystäville. (JK)

Kumman kaa – Anne ja Ellu lomamatkalla
Annen ja Ellun Tuotanto 2014

”Anne ja Ellu lomamatkalla” on tv-sarjan ”Kumman kaa” sijaan taipunut ensi kertaa sarjakuvaromaaniksi. Kirjan ovat käsikirjoittaneet ja kustantaneet näyttelijät Minna Koskela ja Heli Sutela. Sarjakuvapiirtäjäksi romaaniin valikoitui 30 halukkaan joukosta Jarno Kantelinen, joka on onnistunut luomaan perinteisen piirretyn viivan sijaan pullean tyylin söpöä graafista kuvitusta, joka muistuttaa hieman suosittujen Bratz-nukkejen tyttöhahmoja.

Työkaverusten Annen ja Ellun ystävyyttä ei matkakohde Puerto de la Playa koettele muutoin kuin lomaviikon kuudentena matkapäivänä, kun auttavaa turistisuomea puhuva Pedro saa houkuteltua neidot delfiiniretkelle.  Kummankin pettymykseksi retkialuksessa ei ollut olutta tarjolla lainkaan. Lopulta seikkailusta sukeutui paikallisten manolitojen kanssa skootteriajelu tanssipaikkoihin huipentuen matkan viimeisenä iltana suomalaisturistien suosimaan discoon.  Ja kukas siellä tiskijukkana olikaan kuin Erkki Vantaalta alias Dj. Eric. Kolmen tunnin oluttuoppien äärellä istumisen jälkeen Ellu toteaa ”tää on nyt sitä aidointa Espanjaa”, johon  Anne myöntää ”nii o”.

Sarjakuvaromaaniin on saatu yksiin kansiin kaikki aurinkoturismin kliseet.  Annen ja Ellun dialogi on tuttuakin tutumpaa itse kullekin raskaan työvuoden jälkeen – tässä näyte lentokoneen matkustamosta:

Ellu: ”Sairaasti duunia”. Anne: ”Kyllä tää on niin ansaittua” (siemailee olutta purkista).  Ellu: ”Ihan hirvee vuosi. Tollakin skidillä on syyliä.” (viittaa edessä matkustavaan poikaan , joka on tuttu asiakas työpaikalta). Anne: ”Meil on siis niin raskaat duunit. Miten ne syylät hoitu?” Ellu: ”Emmä tiedä. Ei mitään aavistusta” (oppilas kuuntelee edessä hiljaa terveydenhoitajan ja ruotsinmaikan juttelua), että tällä lailla.

Ja kumman kaa tällä kertaa? Neitojen mietteissä pyörivät Jari Sarasvuo versus Matti Nykänen, Alexander Stubb versus Jari Sarasvuo, Teemu Selänne versus Katri-Helenan mies ja sokerina pohjalla todellinen mieskaksikko Tami Tamminen versus Timo Soini.  Tässä sarjakuvaromaanissa ollaan vahvasti mukana tässä ajassa.

Kirja ilmestyi Annen ja Ellun tuotanto Oy:n kustantamana ystävänpäivänä viime helmikuussa (14.2.2014).  Sarjakuvakirjan on ansioituneesti taittanut Minna Ainoa, joka on merkinnyt kirjan selkään numeron 1. ”Kumman kaa” sarjakuvaromaaneihin on siis luvassa jatkoa. Suosittelen luettavaksi kauniina kesäpäivänä terassin riippukeinussa, jos ei muutakaan tekemistä löydy. (TS)

Teemu Keskisarja: Vihreän kullan kirous: G.A. Serlachiuksen elämä ja afäärit
Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2010

Kertoo uskomattoman sinnikkäästä ja tuittupäisestäkin herrasta, joka muuttui apteekkiapulaisesta, kananmunien ja sienien myyjästä Suomen puuteollisuuden perustajaksi. Kun nuhaisena niistät nenää, muista häntä. (MK)

 

 

Asko Sahlberg: Herodes
WSOY 2013

Ei mitään uutta auringon alla. Yhtä valtapeliä ja kampittamista. Mutta kirjan kieli on lumoavaa ja henkilöhahmot monitasoisia. (MK)

 

 

 

Ville Repo: Ensimmäinen varis joka lensi Atlantin yli. Heikki Waris –  sosiaalipolitiikan uranuurtaja
Ville Revon perikunta 2011

Joskus  tie kirjan luo voi olla monipolvinen. Työhöni liittyvien tarkistusten seurauksena löysin Kaisa-talon Ekumeenisesta arkistosta Waris- kokoelman. Kokoelma sisältää  31 kotelollista akateemikko Heikki Wariksen ekumeeniseen, kirkkojenväliseen  yhteistoimintaan liittyvää  erilaista kirjallista materiaalia.

Sitten tietokantatarkistuksista  huomasin, että hänestä oli hiljattain ilmestynyt elämäkerta. Löysin itseni lukemasta sitä syksyn pimeinä iltoina. Kirja kertoi minulle suvun, Suomen ja Helsingin historiasta, sodan vuosista Heikki Wariksen, ystäviensä ja perheen perspektiivistä. Sen sivuilta sain tietoa Wariksen laajasta, ulkomaillekin ulottuvasta ystävä- ja tuttavaverkostosta, hänen opetustehtävistään eri oppilaitoksissa, yhteyksistään kveekareihin, setlementtiliikkeen rantautumisesta Suomeen sekä tietenkin sosiaalipolitiikan tulosta oppiaineeksi Helsingin yliopistoon.

Kirjaa olisi hyvin haastavaa referoida, samoin siitä on vaikea nostaa esiin vain yhtä mieleen tarttunutta yksityiskohtaa. Erilaisia henkilöhahmoja ja  pieniä tapahtumia on kuvailtu mielenkiintoisesti. Suosittelen sukellusta tähän päähenkilön lisäksi monien, monien  muiden  ennestään tuttujen ja tuntemattomien  ihmisten elämänkohtaloista ja keskinäisistä vuorovaikutussuhteista kertovaan maailmaan. (M-SH)

Emma Å: Samuelin kirja
SUNKIRJA 2008

Dekkarit kuuluvat kesään. Ja tämä dekkari varsinkin, sillä sen tapahtumat sijoittuvat pääasiassa meren rannalle;  niiden näyttämönä  on länsisuomalainen merenrantatalo, jota kirjailija kuvaa seuraavasti:

”Eriskummallinen isovanhempieni talo on. Eriskummallinen, koska sitä rakennettiin  hetken mielijohteista ja laudanpätkistä. Suvun kesken sitä pilkattiin palikkataloksi, mutta Eetupa mieltyikin nimitykseen ja käänsi pilkan edukseen. Hän alkoi kutsua taloaan virallisestikin palikkataloksi. ”

Talon isäntä Edvard Helminen, Eetuksi kutsuttu, järjestää suvulleen 88-vuotisjuhlat, joiden aikana yllättäen tapahtuu murha. Sitä selvitellään yli sadan sivun verran. Ennen syyllisen löytymistä sekä  päivänsankarin puolison, että  pojantyttären joutuminen vaaraan aiheuttaa lukijassa lisääntynyttä mielialan jännittymistä. Emma Å- nimimerkin taakse kätkeytyvä, pääasiassa historiallisia romaaneja kirjoittava Leila Tuure kuvaa kirjan henkilöitä ja heidän välisiä suhteitaan lämpimästi ja hauskasti. Hänen kerrontatyylinsä ei päästä lukijaa pitkästymään. Myös tämä Sunkirjan kustantama teos kannattaa pakata mukaan matkatavaroihin kesälomalle lähtiessä. (M-SH)

Paula McLain: Nuoruutemme Pariisi
Gummerus 2014

Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi
Tammi 1964

Kun luin teini-ikäisenä Ernest Hemingwayn postuumisti julkaistun muistelman Nuoruuteni Pariisi, muistan yllättyneeni teoksen lopusta, missä onnelliselta vaikuttanut avioliitto päättyy ja minäkertoja julistaa: Olisin mieluummin kuollut kuin rakastanut jotakuta toista. Toki on otettava huomioon, että Hemingway oli kirjoittaessaan jo täyttänyt 60 vuotta ja ehkä nostalginenkin muistellessaan nuoruuttaan Pariisissa.

Kirjoitin tentissä, että Hemingwayn kuvaama Pariisi on miesten maailma, nerojen ja eksentristen suurten taiteilijoiden planeetta, jossa naisille on tarjolla puolison, muusan ja rakastajan roolit. Poikkeuksena tähän oli tietysti kirjailija Gertrude Stein, jonka oman puolison tehtävä oli sosiaalisissa tilanteissa keskustella vaimojen kanssa, jotta nerot saisivat vaihtaa ajatuksia keskenään omassa rauhassaan.

Kuka oli tämä Hemingwayn ensimmäinen vaimo, Hadley Richardson? Millainen tausta hänellä oli, mitä hän ajatteli tästä kaikesta? Mitä hänelle tapahtui sen jälkeen, kun Hemingway rakastui toiseen?

Näihin kysymyksiin tarttuu Paula McLain romaanissaan Nuoruutemme Pariisi (alkuteos The Paris Wife, 2011).  Tutkijataustainen McLain perustaa fiktionsa huolelliseen taustatyöhön ja piirtää kiehtovan kuvan Hadleyn ja Ernestin painostavista lapsuudenkodeista, joista molemmat halusivat kiihkeästi pois, yhteisistä aineellisen niukkuuden, mutta myös onnen täyttämistä vuosista, pikkuhiljaa paratiisiin luikertelevista käärmeistä sekä Hemingwayn viimeisestä puhelusta Hadleylle muistelmien loppuunsaattamisen jälkeen.

Ehkä kirjan suurimpia anteja oli se, että käännyin taas Hemingwayn puoleen ja luin muistelmateoksen alkukielellä (A Moveable Feast, 1964). Sain sukeltaa kiehtovaan aikamatkaan 1920-luvun Pariisiin, nuoren lahjakkuuden fyysiseen ja henkiseen nälkään, kirjoittamisrituaaleihin ja eksentrisiin taiteilijaystäviin. Kirjat täydentävät toisiaan ja keskustelevat keskenään lukijan kautta. (JL)

Mark Yarm:Kaikki rakastavat Seatlea
Like 2014

Grunge – vaihtoehtorockin alalaji – sai alkunsa Seattlesta 1980-luvun keskivaiheilla ja kasvoi maailmanlaajuiseksi ilmiöksi 1990-luvun alussa Nirvanan ja Pearl Jamin suosion vanavedessä. Moni tyhjätaskumuusikko huomasi olevansa tilanteessa, jossa rahaa pursuaa ovista ja ikkunoista. Maine ja huumeet sekoittavat sankareiden päät monella tasolla. Monen tie päättyy hautausmaalle.

Kaikki rakastavat Seattlea kertoo kellaribändien noususta maailman maineeseen skenen keskeisimpien hahmojen kertomana. Äänessä ovat Nirvanan, Pearl Jamin, Soundgardenin, Alice in Chainsin, Screaming Treesin, Holen, Mudhoneyn, L7:n ja lukuisten muiden bändien jäsenet.

Kirja on viihdyttävä, mutta välillä hieman vaikeaselkoinen moninaisten haastateltavien nimien viidakossa. Tuntemattomien hahmojen nimi ei aina jää mieleen. Välillä huomaa olevansa aika pihalla – kukas tämä nyt olikaan ja missä bändissä. (HH)

Anu Silfverberg: Äitikortti – kirjoituksia lisääntymisestä
Teos 2013

Äitikortti oli puhdistava lukukokemus. Olen kolmen vuotta kestäneen mutsi-urani aikana kokenut hyvin vahvoja vieraantuneisuuden tunteita nykyaikaisen äitiyskäsityksen luomaa pyhää suorittajaa kohtaan.

Meillä ei kestovaippailtu, synnytyksessä vedin kaikki oloa helpottavat lääkkeet kitusiin, emme osallistuneet vauvajumppaan, imetin 5 kuukautta, laitoimme lapsen hoitoon heti kun oli mahdollista ja juoksin kirkuen töihin tienaamaan rahaa, en kirjoita vauva.fi-foorumille, käytän lastani neuvolassa. Minulla on omaa aikaa ja harrastuksia.

Silfverbergin kirja on manifesti, kirja joka piti kirjoittaa. Kirja, joka pitäisi jakaa jokaisen äitiyspakkauksen mukana.
Äitiyden suorittaminen on vaarallista, se vie mustaan syöveriin, jonne minuus katoaa. Lapsen hankkiminen on koko perheen asia. Ei vain naisen asia.

Samaistumisen taso lukiessa oli lähellä 90%. Muutamassa kohdassa selasin muutaman sivun jaarittelun takia rivakasti eteenpäin.

Hauskasti ja henkilökohtaisesti kirjoitettu , jossa erään arvion mukaan Silfverberg kuvaa terävästi, kuinka lapseton kaupunkilaisnainen metamorfoituu imettäväksi nisäkkääksi. (HH)

Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet, Medeia ja hänen lapsensa, Iloiset hautajaiset ja Vihreän teltan alla

Parhaat tarinankertojat tempaisevat mukaansa niin, että kaikki ympärillä unohtuu ja tekee mieli vain lukea ja kuulla lisää tarinoita. Ljudmila Ulitskajan kirjoissa eletään arkista elämää milloin Venäjällä ja Neuvostoliitossa, milloin emigranttina Yhdysvalloissa. Ihmisiä vilisee, jotkut ovat sukua toisilleen, toiset muuten vain läheisiä, ystäviä ja kavereita. Lukija joutuu olemaan tarkkana venäläisten nimien viidakossa: on virallista nimeä, isännimeä, lempinimeä.

Pari vuotta sitten kuulin venäläisestä kirjailijasta Ljudmila Ulitskajasta. Yritin ensin lukea hänen teoksiaan venäjäksi, mutta kieli oli niin rikasta, että luovutin. Luin suomeksi ensin romaanin ”Medeia ja hänen lapsensa”, josta mieleeni tuli äitinipuoleinen karjalaissuku, jossa oli monenlaista tarinaa ja tarinankertojaa. Etsin lisää Ulitskajaa kirjastoista.

”Naisten valheet” sijoittuu 1980- ja 1990 –luvun Neuvostoliittoon ja Venäjälle, ja se jatkoi samaa linjaa: mielikuvituksellisia tarinoita ja salaisuuksia, skandaaleja, joista vaiettiin ja joille naurettiin. Romaani ”Iloiset hautajaiset” kertoo kuolemansairaasta taiteilijasta Alikista, joka elää newyorkilaisessa emigranttiyhteisössä. Yhteisö auttaa ja tukee häntä, jostain ilmestyy vanhojakin kavereita ja lopulta vietetään hautajaiset, joissa Alik yllättää vielä kerran kaikki läheisensä.

Ulitskajan uusin kirja ”Vihreän teltan alla” alkaa siitä kun Stalin kuoli. Sen jälkeistä Neuvostoliittoa koetaan ja katsotaan kolmen isättömän kaveruksen Iljan, Mihan ja Sanjan elämän kautta. Pojat olivat tuolloin vielä koululaisia, ja vuosien varrella he kokevat maailman muuttumista yhdessä ja erikseen aina Neuvostoliiton viime vaiheisiin saakka. Isättömyys on tässä kirjassa yksi punainen lanka. Kirjassa on yli 700 sivua ja olen lukenut sitä kiirehtimättä, nautiskellen runsaasta kielestä ja tarinoinnista.

Ljudmila Ulitskaja vieraili Suomessa toukokuussa viimeisimmän kirjansa ilmestyttyä. Venäläisen kirjallisuuden luentosarjalla Metsätalolla hän kertoi kirjan synnystä ja taustoista, näkemyksistään Venäjän tilasta ja siinä samalla myös käsityksiään Ukrainan tilanteesta. Minusta hänen romaaninsa ovat tuntuneet tarinoiden kokoelmilta, kuin tilkkutäkeiltä. Hän itse sanoikin haastattelijalle ja kolme kirjaansa suomentaneelle Arja Pikkupeuralle, ettei aikonut kirjoittaa paksua kirjaa, vaan pieniä tarinoita, mutta sitten niistä tulikin romaani. Ostin tuon kirjan, olin onnekas ja sain hänen omistuskirjoituksensa.

Jos pitää hieman absurdeista tarinoista ja on kiinnostunut sellaisesta venäläisten arjesta, josta tiedotusvälineiden ajankohtaisohjelmissa ei keskustella, suosittelen Ljudmila Ulitskajan romaaneja sateisten ja aurinkoisten kesäpäivien lukuiloksi. (MF)

Lukuvinkkejä vinkkailemassa:
Jussi Kajaste, Taina Sahari, Marja Kosonen, Marja-Sirkku Holma, Johanna Lahikainen, Helena Hiltunen ja Maria Forsman.

Kirjaston kasvoja: Anne Kakkonen

Esittelemme sarjassa kirjaston työntekijöitä. Tällä kertaa vuorossa palvelupäällikkö Anne Kakkonen Terkosta.

1. Miten päädyit kirjastouralle?
Heh, olen aina ollut informaatiofriikki, eli en kestä epätietoisuutta ja epäselvistä asioista pitää ottaa heti selvää (taskussa kulkeva internet ja Google <3).
Oletettavasti tästä syystä opettelin jo alle nelivuotiaana lukemaan, ja paikallisesta kirjastosta tuli jo ala-asteaikoina minulle toinen koti ja loputtoman tiedontarpeen tyydyttäjä.
Toiveammattini ei tosin koskaan ollut kirjastonhoitaja, en halunnut pilata rakasta turvapaikkaani tekemällä siitä työpaikkani, mutta ehkä informaatiotutkimus pääaineena ja asiakkaiden tiedonsaannin edistäminen ammattina oli sitten kuitenkin väistämätön valinta.

2. Tyypillinen työpäiväsi
Voi apua, ei sellaista ole! Työpäiväni ovat sekalainen kokoelma kokouksia, asiakaspalvelua, vuorolistasäätöä, Terkon esittelyä vierailijoille, asiakaspalautteisiin/-kysymyksiin vastaamista, esimiestehtäviin liittyvää henkilöstöhallintoa, sekalaista kehittämispohdintaa ja vaikka mitä muuta. Viime aikoina pinnalla ovat olleet erityisesti Terkon tilauudistukseen liittyvät pohdinnat.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?
Ihmiset! Ihanat työtoverit ja asiakkaat. Se, että asiakaspalvelussa saa palautteen työnsä onnistumisesta välittömästi asiakkaan reaktioina.
Viimeisin erityinen hyvän tuulen hetki oli varmaankin Liber Lag-konferenssiin liittyvät kirjastovierailut, joissa pääsimme esittelemään palveluitamme ja tilauudistusajatuksiamme kansainvälisille seurueille. Tykkään heittäytyä säännöllisesti epämukavuusalueilleni, ja kansainväliset esiintymiset – vaikka niitä on jo aika paljon työuralla ollutkin – antavat edelleen pienen, kivan adrenaliinipiikin.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?
Intohimoni on hyvä ruoka sekä itse kokattuna että valmiissa pöydässä ystävien seurassa hyvän viinin kera. Onnekseni olen saanut kerättyä elämääni joukon ihania ystäviä, jotka jakavat saman intohimon. Herkuttelun vastapainoksi nautin myös liikunnasta monessa muodossa ja Keskuspuiston polut ovatkin päivittäisessä käytössä. Lomillani matkustan mielelläni, ja matkakohteet valitaan useimmiten kulinaristisin perustein. Olen myös päiväunien suuri ystävä.

Sinikka Sipilän puheenjohtajakauden teemana: Strong Libraries, Strong Societies

IFLA President’s Meeting Helsingissä 22.-24.5.

Suomalainen Sinikka Sipilä valittiin IFLAn puheenjohtajaksi Singaporen konferenssissa elokuussa 2013. Ensimmäinen President’s Meeting eli seminaari Sipilän puheenjohtajakauden teemoista pidettiin toukokuun lopussa Helsingissä. Kaksipäiväisessä seminaarissa Suomen, Pohjoismaiden ja Baltian kirjastovaikuttajat kohtasivat asiantuntijoita kaikilta mantereilta.

Puheenjohtajuuden teema

Jokaisella IFLA:n puheenjohtajalla on teema, jonka tavoitteita hän kautensa aikana haluaa edistää. Sinikka Sipilällä se on Strong Libraries, Strong Societies. Hän korostaa kirjaston roolia yhteiskunnassa tasa-arvoisten mahdollisuuksien luojina.  Jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus elinikäiseen oppimiseen, koulutukseen, kulttuuriin ja virkistykseen. Vahvoissa yhteiskunnissa kansalaisilla on esteetön pääsy tietoon ja he käyttävät sitä omaksi, perheensä ja yhteisönsä parhaaksi. IFLA pyrkii vaikuttamaan päätöksentekijöihin kaikkialla maailmassa, jotta kirjastot ovat riittävästi resursoituja ja pääsevät rakentamaan vahvoja yhteiskuntia.

Demokratian ehtoja

Demokratiavaje eli democratic deficit syntyy, jos päätöksenteko on liian kaukana kansalaisista. Esimerkiksi EU-parlamenttia on syytetty demokratiavajeesta. Juhana Aunesluoma  Helsingin yliopiston Eurooppatutkimuksen verkostosta avasi seminaarin ja puhui demokratian käsitteellisistä piirteistä. Demokraattisen yhteiskunnan tunnistaa siitä, että kansalaisilla on riittävästi tietoa päätöksenteosta, päätöksenteko on läpinäkyvää ja kansalaiset osallistuvat päätöksentekoon nostamalla itselleen tärkeitä teemoja poliittiseen keskusteluun. Sananvapaus ja aito oppositio kertovat myös demokraattisesta systeemistä. Suomessa monet näistä piirteistä toteutuvat suhteellisen hyvin, mutta kansalaisten osallistuminen politiikkaan tutkimusten mukaan vähäistä. Suomalaiset eivät käytä sananvapauttaan. Kirjaston rooli demokratian edistämisessä on tukea kansalaisyhteiskuntaa takaamalla pääsy ajantasaiseen tietoon.

Kirjasto ja kehitys

Kehittyvissä maissa kirjastot ovat halpa ja tehokas tapa vahvistaa ympäröivää yhteisöä. Namibian yliopistokirjaston johtaja Ellen Ndeshi Namhila kertoi, miten Namibiassa oli onnistuttu nostamaan kirjastot kehityshankkeiden kärkikohteeksi sitkeällä vaikuttamistyöllä ja näyttämällä, miten paljon kirjastopalvelut voivat vaikuttaa.  Alueilla, joissa tiedonlähteet tai pääsy verkkoon ovat tähän asti olleet ylellisyyttä, kirjastoissa tehdään läksyjä ja hoidetaan oman yrityksen asioita sähköpostilla.

Ellen Namhila korosti, että auktoriteetteja ei kannata pelätä ja kokouksiin kannattaa mennä vaikka kutsumatta, kun on tärkeällä asialla.

Seminaarissa käsiteltiin myös IFLAN viime syksynä ilmestynyttä Trend Reportia Riding the Waves or Caught in the Tide, jonka voi lukea suomeksi Kirjastoseuran sivuilta.


Ngian Lek Choh Singaporesta, Ellen Namhila Namibiasta ja Tuula Haavisto Helsingistä keskustelevat.


Sinikka Sipilä kertoi kansainväliselle yleisölle suomalaisen yhteiskunnan ja kirjastolaitoksen kehityksestä  sekä teemastaan Strong  Libraries – Strong Societies.


Juhana Aunesluoma ja Judith St. John keskustelevat kiinnostavien puheenvuorojensa jälkeen.

Teksti:

Maija Paavolainen
Informaatikko

Kuvat:

Johanna Lahikainen

Kolumni: Kansaivvälisyyrestä vähäsen

Meille suomalaisille tuskin kannattaa ruveta soittamaan poskea siitä, että emme olisi kansainvälisiä.

Ensinnäkin olemme kaikki maahanmuuttajien jälkeläisiä. Ne ihmiset, joita nykyään sanotaan suomalaisiksi, tulivat tänne monelta taholta ja keräsivät matkan varrella geenejä muun muassa sieltä ja täältä. ”Meitä” ennen täällä asui ihmisiä, ainakin saamelaisia – kenties muitakin. Jos siis tahtoo elää maassa maan tavalla, sopii ruveta opettelemaan metsästystä, kalastusta ja poronhoitoa.

Suomi keksittiin 1800-luvulla. Erikoista kyllä, nationalismi oli kansainvälinen aate. Meillä sitä sanottiin kansallisuusaatteeksi, ja siitä innostuivat etupäässä ruotsinkieliset. Samaan aikaan toisaalla suomenkieliset muuttivat sontakokkareen leiväksi ja sen taas sontakokkareeksi.

Suomen kansallislaulu ”Maamme” on viimeisen päälle kansainvälinen kappale. Sen sanat kirjoitti ruotsinkielinen J. L. Runeberg [nyk. tzei el ranbö:k], ja sen sävelsi saksalainen maahanmuuttaja Fredrik Pacius. Runeberg ei runossaan maininnut Suomea ollenkaan, hän puhui vain maastamme. Suomen kansan hän kyllä mainitsee (se on kuulemma kovasti kärsinyt ja pysyy köyhänä).

Teollisuutta meille rakensivat ruotsalaiset, englantilaiset, saksalaiset, venäläiset – ja jopa yksi skotti.

Eikäpä siitä ole kauaakaan, kun suurimmaksi suomalaiseksi äänestettiin ruotsinkielinen Venäjän armeijan kenraali.

”Meillä Suomessa” ollaan aina jäljessä. Niin nytkin. Keski-Euroopassa kansainvälisyys on siis niin so last season! Nyt on nationalismi in ja hot! Katsokaa Skotlantia, Baskimaata, Kataloniaa, Itä-Ukrainaa! Ranskaa, Isoa-Britanniaa, Teuvo Hakkaraista!

Mutta on meilläkin visionäärimme. Antti Tuurin näytelmässä Maakunnan mies (1986) esitellään komia ajatus Eteläpohojanmaan ittenääsestä tasavallasta.

Jaaha, tullaan Perä-Seinäjoen raja-asemalla. Passien tarkastus!

Teksti:

Lasse Koskela
tietoasiantuntija

Kuva:

Helsingin yliopisto

Kysele, kokeile ja kiinnostu: IL-opettajat oppimisseikkailussa

Oppimisseikkailu on opetustyön parissa puurtaville tärkeä foorumi jakaa hyviä käytänteitä ja samalla hyvä tilaisuus tavata opetuksesta innostuneita ja kiinnostuneita yliopistolaisia. Tänä vuonna tapahtumaan oli kutsuttu erityisesti opiskelijoita mukaan.

Teemana oli kysele, kokeile ja kiinnostu ja tapahtuma järjestettiin Helsingin yliopistossa toista kertaa 4 – 5.3.2014. Ensimmäinen Oppimisseikkailu järjestettiin 2011. Tapahtuman järjestivät yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö ja pedagogiset yliopistonlehtorit yhteistyössä Opettajien akatemian kanssa. Tapahtuma oli avoin kaikille yliopistoyhteisön jäsenille.

Ihmettele, innostu ja ihastu

Oppimisseikkailun aikana oli mahdollista tutustua eri teemoihin pääpuhujien, rinnakkaissessioiden ja kierrätyspajan avulla. Tapahtuman avasi rehtori Jukka Kola, joka totesi että opettamisessa ja oppimisessa on tärkeää paitsi kysellä, kokeilla ja kiinnostua myös ihmetellä, innostua ja ihastua. Oppimisseikkailussa oli kaksi pääpuhujaa professori Kirsti Lonka ja opintopsykologi Juha Nieminen.  Kirsti Longan esityksen aiheena oli  How to engage university students? Developing new learning solutions. Hän pohti esityksessään mm. diginatiivien oppimistyylien huomioimista ja kuinka opetuksessa olisi hyvä huomioida diginatiivien tekninen osaaminen. Juha Niemisen esityksen aiheena oli How to make studying effective, engaging and meaningful? Frequent obstacles and ways to overcome them. Hän tarkasteli esityksessään opiskelijoiden tavallisimpia ongelmia opintojen aikana. Opiskelijat tarvitsevat erilaista tukea, ohjausta ja apua opintojensa etenemiseen. Esimerkiksi opiskelijat herkästi vertaavat itseään muihin opiskelijoihin. Hän korosti myös, että erilaisten tunteiden kohtaaminen ja läpikäyminen on tärkeä asia opintojen etenemisen kannalta.

Rinnakkaissessiot

Tiistain rinnakkaissessiossa Maija Paavolainen ja Kati Syvälahti kertoivat humanistisen ja oikeustieteellisen tiedekunnan kandivaiheen opiskelijoiden tiedonhankinnan opetuksesta keskustakampuksen kirjastossa. Esityksessä korostettiin, että opetuksen ja oppimisen onnistumisen kannalta on tärkeää yhteistyö opettajien ja opiskelijoiden kanssa. Kirjasto tarvitsee kumppaneita kandivaiheen tiedonhankinnan taitojen ohjauksen ja opetuksen kehittämisessä.  Samassa sessiossa oikeustieteellisen tiedekunnan pedagoginen yliopiston lehtori Anne HaaralaMuhonen ja rikosoikeuden dosentti Sakari Melander pohtivat millaisessa opetus- ja opiskeluympäristössä oikeustieteen Y-sukupolvi mieluiten opiskelisi. Esityksessä käytiin läpi haastatteluaineistoa, johon oli vastannut 30 oikeustieteen opiskelijaa. Opiskelijat toivoivat mm. pienempiä opetusryhmiä ja lisää vuorovaikutusta opetukseen.

Tiistain iltapäivän yhden rinnakkaissession aiheena oli plagiointi. Sessiossa työstettiin aihetta paneelikeskustelun ja työpajojen avulla. Opettajilla oli mahdollisuus jakaa kokemuksiaan Urkund-ohjelman tiimoilta. Tärkeänä asiana pidettiin sitä, että ohjelmaa hyödynnetään pitkin kurssia eikä ainoastaan kurssin lopussa. Ohjelmaa käyttäneet opettajat korostivat, että pelkän ohjelman varaan ei voi jättää plagiointien tarkistamista. Sessiossa nostettiin esille myös hyödyllinen verkkosivusta aiheesta https://blogs.helsinki.fi/alakopsaa/.

Kierrätyspaja

Kierrätyspajassa testattiin Presemo-ohjelmaa, joka on yliopistolla koekäytössä. Ohjelman avulla voidaan helposti aktivoida esim. massaluentoja. Ohjelman ideana on luoda vuorovaikutusta nopeiden kyselyjen avulla. Opiskelijoilla täytyy olla käytössään mobiililaite, jotta voivat vastata kyselyihin. Ohjelma on hieman samantyylinen kuin Flinga, joka on hankittu Helsingin yliopiston kirjaston kaikille kampuksille.

Presemo
Flinga

Kierrätyspajaan sai ilmoittautua esittämään vinkkejä, jotka piti tiivistää yhteen diaan ja kolmeen minuuttiin.  Päivi Helminen jakoi hyvän käytännön, miten e-kirjoja ja opintopiiriwikiä voi hyödyntää yhdessä oppimiseen. Vinkissä opintopiiri teki kirjaa lukiessa muistiinpanot e-kirjan muistiinpanotyökalulla ja hyödynsi opintopiiriwikissä ryhmän oma wikialuetta, jonne koottiin opintopiirissä syntyneet aineistot. Kierrätyspajassa käytetty Presemo osoittautui näppäräksi työkaluksi, jolla saattoi session aikana vastata muiden osallistujien kysymyksiin.

Opintopiiriwiki


Päivi Helminen esittää kierrätystyöpajassa vinkkiä opintopiiriwikistä.

Oppimisseikkailun esitykset

Teksti:

Kati Syvälahti
Informaatikko

Päivi Helminen
Informaatiolukutaidon koordinaattori

Kuvat:

Kati Syvälahti

E-kirjaoppia työpajoista

Kuinka pitkä on e-kirjan laina-aika? Miksi laina-ajat vaihtelevat eri palvelujen kirjoissa? Miten palautan e-kirjan? Voinko kopioida osia e-kirjatiedostosta omalle koneelleni? Toimiiko copy/paste? Voinko ladata kirjan tabletilleni, jotta voisin lukea sitä myös paikoissa, joissa on huonot verkkoyhteydet tai ei yhteyksiä lainkaan? Olen ladannut kirjan iPadilleni, mutta en saa sitä auki, missä vika? Voinko lähettää e-kirjan tiedostona kaverille? Kuinka kaikki digitaaliset kappaleet voivat olla yhtä aikaa lainassa? Kuinka e-kirja voi olla loppu?

Muun muassa tämäntapaisilla kysymyksillä asiakkaamme ovat pommittaneet asiakaspalveluhenkilökuntaamme.  Kiitos kevään aikana järjestettyjen e-kirjatyöpajojen, meillä alkaa olla koko joukko asiakaspalvelijoita, jotka osaavat vastata entistä paremmin moniin yllä esitettyihin kysymyksiin. Työpajoja, joissa on tarkasteltu aina parin kirjapalvelun kirjojen käyttöön liittyviä kommervenkkeja kerrallaan, on järjestetty yhteensä jo parisenkymmentä eri kampuskirjastoissa ja yksi Kansalliskirjastossakin.

Mika Hirvonen – yksi työpajojen kantavista voimista

E-kirjojen käytön ei pitäisi olla niin hankalaa, että tarvitaan oikein opastusta ja koulutusta opastajille, siitä olemme varmaan kaikki samaa mieltä.  Mahdollisuutemme vaikuttaa kustantajien ja välittäjien käyttöliittymiin ja käyttöehtoihin ovat kuitenkin rajalliset. Käytettävämpään suuntaan muutamatkin liittymistä ovat viime vuosina kehittyneet, joten toivoa ruusuisemmasta tulevaisuudesta on.

Omia lisäongelmiaan asiakkaille tuottavat eri palvelujen käyttöliittymien ja niiden kautta tilattujen kirjojen käyttöehtojen ja käyttömahdollisuuksien erilaisuus. Tämä käyttöliittymä- käyttöehtokirjavuus juontuu paljolti siitä, että kaikkia toivottuja sisältöjä ei ole ollut tarjolla yhden tai muutaman harvalukuisen välittäjän palvelussa. Kirjastoon on tilattu e-kirjoja yhteensä yli kolmenkymmenen palvelun kautta, mikäli otetaan huomioon myös ne e-kirjat ja e-hakuteokset, jotka sisältyvät niin kutsuttuihin monimuotoisiin aineistoihin, joissa saattaa olla tarjolla niin kirjoja, lehtiä kuin pelkkiä viitteitäkin.

Teijo Kuvaja – toinen työpajojen kantava voima

E-kirjatyöpajoissa on keskitytty opiskelemaan kaikkein käytetyimpien e-kirjojen käyttökiemuroita, joista on tullut asiakkailta kaikkein eniten kysymyksiä. Oleellinen osa pajatyöskentelyä on ollut osallistujien omakohtainen harjoittelu. Toivoa sopii, että pajat ovat innostaneet osallistujia harjoittelemaan e-kirjojen käyttöä myös itsekseen ja kokeilemaan ehkä sellaisillakin alustoilla olevien kirjojen käyttöä, joita pajoissa ei (vielä) ole käsitelty.

E-kirjaopastajana ei pääse jumiutumaan!

Tutustuminen useammanlaisiin e-kirjapalveluihin lisännee pajoihin osallistuneiden valmiuksia suhtautua tyynesti myös e-kirja-alustojen käyttöliittymämuutoksiin, joita on mitä todennäköisimmin luvassa. Muutoksia saattaa tapahtua myös kirjaston omasta aloitteesta: voi esimerkiksi  olla, että Dawsonera-palvelun kirjoja yliopiston koneelta lähestyvän ei  tarvitsekaan enää tulevaisuudessa kirjautua tavallaan uudestaan,  vaan niihin mennään samaan tapaan kuin muihinkin e-kirjoihimme.

Rinnan työpajoihin valmistautumisen kanssa on tuotettu entistä kattavampaa e-kirjaohjeistoa LibGuides -alustalle. Se sisältää tietoja eri alustoilla olevien e-kirjojen käyttömahdollisuuksista sekä ohjeita niiden lataamisesta eri mobiililaitteille. Ohjeita on tätä kirjoitettaessa 13 eri alustalla olevien e-kirjojen käytöstä. Oppaan kehittämisessä ja pitämisessä ajan tasalla riittää työsarkaa. Työpajalaiset ja muutamat muutkin kirjastolaiset ovat jo palautteillaan osallistuneet tähän työhön. Mukaan opasta kehittämään sopii ja ehtii hyvin tulla jatkossakin.

Opas tulee vielä muuttumaan paitsi sisällöltään myös ulkoasultaan. Miten oppaan sitten  löytää? Ihanteellista tietysti olisi, jos tällaista opastusta voisi tarjota käyttöyhteydessä. Nykyiset hakupalvelumme eivät oikein anna mahdollisuuksia tähän. HELKAn e-kirjatietueissa on kirjan verkko-osoitteen alla linkki Käyttöehdot ja palaute (esimerkkitietue), josta pääsee sivulle, jossa on tarjolla linkki näihin ohjeisiin. Toivoa sopii, että tuleva asiakasliittymämme (finna) tarjoaa paremmat edellytykset tuoda ohjeistusta käyttöyhteyksiin.

Linkki oppaaseen on toki tarjolla myös erinäisissä paikoissa verkkosivuillamme (mm. UKK ja Tiedonhankinnan oppaat) ja tulee olemaan kesän aikana toteutuvan verkkosivu-uudistuksen jälkeenkin. Verkkosivujemme hakutoiminnon kautta  E-kirjaopas löytyy, samoin Googlen. Siitä pyrimme pitämään huolen.

Teksti:

Eeva Peltonen
(e)Kirjastonhoitaja

Kuvat:

Juha Pesonen
Kirjastonhoitaja

OA-lehdet ja Julkaisufoorumi

Open access -lehtien määrä lisääntyy kiihtyvää vauhtia. Tällä hetkellä kansainvälisessä OA-lehtien hakupalvelussa DOAJ:ssa (Directory of Open Access Journals) on jo yli 9700 lehteä, joita julkaistaan 133 maassa.

Tässä artikkelissa teen havaintoja kotimaiseen Julkaisufoorumiin sisältyvistä open access -lehdistä.  Lähteenä on käytetty DOAJ:n ja Julkaisufoorumin lehdistä saatavilla olevia tietoja. Lähtökohtana on ollut palveluissa esiintyvien lehtien ristiintaulukointi ISSN-numeroiden perusteella. Näin on saatu listaukset niistä DOAJ:n lehdistä, jotka sisältyvät myös Julkaisufoorumiin.

Julkaisufoorumi-hankkeessa on vuodesta 2011 alkaen arvioitu eri tieteenalojen tieteellisiä julkaisukanavia: lehtiä, sarjoja, konferensseja sekä kustantajia. Arvioinnin tekevät eri tieteenalojen asiantuntijapaneelit, jotka luokittelevat julkaisukanavat kolmeen kategoriaan:  1 = perustaso; 2 = johtava taso; 3 = korkein taso.  Paneelit tekevät myös säännöllisesti täydentävää arviointia, jolloin julkaisukanavien tasoja voidaan muuttaa tai ehdotettuja uusia julkaisukanavia sijoittaa eri tasoille.

Julkaisufoorumin tasoilla 2 ja 3 tiukat kriteerit

Julkaisufoorumin perustason ylittäville lehdille asetetut luokittelukriteerit ovat varsin tiukkoja. Tasolle 2 valittavien julkaisukanavien tulee olla ”johtavia tieteellisiä julkaisukanavia, joissa tutkijat eri maista julkaisevat parhainta tutkimustaan”. Tähän liittyen julkaisukanavien tulee olla ”pääsääntöisesti kansainvälisiä tieteellisiä julkaisukanavia, joiden toimitus-, kirjoittaja- ja lukijakunta edustaa eri kansallisuuksia”.

Tasolle 3 voidaan kriteerien mukaan sijoittaa vain eri alojen korkeatasoisimmat julkaisusarjat, joissa ” tutkimus edustaa alansa korkeinta tasoa ja sen (esim. viittausindikaattoreilla mitattu) vaikuttavuus on erittäin suuri”. Tason 3 julkaisukanavien tulee myös kattaa tieteenalansa laajasti rajoittumatta kapean erikoistematiikan käsittelyyn.  Lisäksi tason 3 kriteereissä mainitaan, että ”julkaisemista näissä lehdissä ja sarjoissa arvostetaan alan kansainvälisessä tutkijayhteisössä erittäin korkealle”.

Julkaisufoorumin tasoille 2 ja 3 pääsyä rajoittavat myös noille tasoille määritellyt kiintiöt.  Tasolle 2 luokiteltujen lehtien ja sarjojen yhteenlaskettu julkaisuvolyymi saa olla enintään 20 % tason 1 julkaisujen yhteenlasketusta julkaisuvolyymista. Julkaisuvolyymilla tarkoitetaan kotimaisten ja ulkomaisten tieteellisten artikkeleiden yhteenlaskettua kolmen vuoden keskiarvoa.  Tasolla 3 julkaisusarjojen yhteenlaskettu julkaisuvolyymi saa puolestaan olla enintään 25 % tason 2 julkaisujen yhteenlasketusta julkaisuvolyymista.

Tarkempia tietoja luokittelukriteereistä löytyy dokumentista Julkaisufoorumin arviointiohjeet paneeleille.

OA-lehtien osuudet pieniä

Julkaisufoorumiin sisältyi huhtikuussa 2014 yhteensä 25 531 lehteä tai sarjaa. Näistä OA-lehtiä oli 2017 kpl eli 7,9 %.  OA-lehtien osuudet Julkaisufoorumin eri tasoilla puolestaan jakautuivat seuraavasti:  Tason 1 lehdistä 10,7 % oli OA-lehtiä, tasolla 2 osuus oli 2,2 % ja tasolla 3 vain 1,7 %.

Tieteenalakohtaisesti tarkasteltuna OA-lehtien osuuksissa ei esiintynyt suurta vaihtelua. Esimerkiksi yhteiskuntatieteiden alalla OA-lehtiä oli yhteensä 484 kpl eli 6,4 % kaikista (7448 kpl) saman tieteenalan lehdistä Julkaisufoorumissa. OA-lehtien osuus tasolla 1 oli 10,1 % (368 kpl) kaikista yhteiskuntatieteiden saman tason lehdistä. Kaikki muut (18 kpl) Julkaisufoorumiin kelpuutetut  OA-lehdet sijoittuivat tasolle 2, niiden osuus kaikista saman alan ja tason lehdistä oli 1,3 %.

Tilanne vaikkapa humanististen alojen OA-lehdissä on hyvin samankaltainen kuin yhteiskuntatieteissä. Julkaisufoorumin listoilta löytyvät OA-lehdet muodostavat 6,2 % kaikista humanististen alojen lehdistä. Tasolle 1 sijoitettuja humanistisia OA-lehtiä oli 8,4 %, tasolla 2 puolestaan 1,4 % ja tasolla 3 ainoastaan 0,9 %.

Etenkin Julkaisufoorumin tasoille 2 ja 3 on toistaiseksi päätynyt vain hyvin pieni määrä OA-lehtiä. Suurin osa OA-lehdistä ei siis täytä Julkaisufoorumin tasoja 2 ja 3 koskevia kriteerejä. Luultavaa on, että useimmille OA-lehdille ei toistaiseksi tarjota riittävän korkeatasoisia tutkimusartikkeleita. Taustalla on usein tutkijoiden varovaisuus, sillä OA-lehtiä on viime vuosina syntynyt kuin sieniä sateella eikä niiden laadusta – ja siten julkaisemisen tuottamasta meritoitumisesta – ole aina takeita.

Julkaiseminen hajautunutta – poikkeuksena BioMed Central

OA-lehtien julkaiseminen on toistaiseksi varsin hajautunutta. Valtaosa aineistossa esiintyvistä julkaisijoista oli yliopistoja, tutkimuslaitoksia sekä tieteellisiä seuroja, jotka julkaisevat pääasiassa vain yhtä erikoisalaan keskittynyttä lehteä.

Poikkeuksena hajautuneesta julkaisemisesta voidaan pitää lääke- ja terveystieteiden sekä biotieteiden aloja, joissa BioMed Central on vahva yksittäinen toimija. BMC julkaisee yhteensä 160 Julkaisufoorumin listoille päässyttä OA-lehteä.  Muita merkittäviä OA-kustantajia olivat Hindawi Publishing Corporation 103:lla OA-lehdellään  sekä MDPI (Molecular Diversity Preservation International) 33:lla OA-lehdellään.

Jos OA-lehtien laatua tarkastellaan Julkaisufoorumin tasoluokitusten perusteella, ovat BioMed Centralin lehdet vahvasti edustettuina. Kaksi BMC:n lehteä sijoittuu tasolle 3 ja lisäksi 30 lehteä tasolle 2. Toisaalta Public Library of Sciencen lehdet ovat tasovertailussa omaa luokkaansa, sillä PloS:n kuudesta eri lehdestä viisi sijoittuu tasolle 3 ja yksi lehti tasolle 2. PLos:n edustus kaikista Julkaisufoorumin tason 3 OA-lehdistä on peräti 28 %.

Englanti hallitsee julkaisukielenä

Julkaisufoorumin listoilla esiintyvien OA-lehtien julkaisukielenä oli pääasiallisesti englanti joko ainoana kielenä (70 %) tai rinnakkain yhden tai useamman muun kielen kanssa. Lehdet, joissa jokin muu kuin englanti oli ainoa julkaisukieli, jäivät määrältään vähäiseksi. Esimerkiksi pelkästään espanjan kielellä julkaistavia oli vain 2 %, portugaliksi julkaistavia 1 % ja ranskaksi julkaistavia 0,5 %.

Julkaisumaan osalta esiintyi suhteellisen paljon vaihtelua. Kaikkiaan aineistoon sisältyviä OA-lehtiä julkaistiin 77 eri maassa. Selvästi eniten OA-lehtiä julkaistiin Yhdysvalloissa (17 %) ja Isossa-Britanniassa (13 %). Muita merkittäviä julkaisijamaita olivat Saksa (6 %) ja Brasilia (5 %). Suomessa julkaistavia OA-lehtiä oli Julkaisufoorumiin valikoitunut 31 eri nimekettä (1,5 %).

Kirjoittajamaksuissa paljon vaihtelua

Eräs kiinnostava seikka OA-lehtien tapauksessa ovat kirjoittajamaksut.  Julkaisufoorumiin sisältyvistä OA-lehdistä 33 % perii julkaistavista artikkeleista kirjoittajamaksun, kun taas 61 % lehdistä ei vaadi maksua. Loput 6 % ovat lehtiä, joilla tilanne vaihtelee, esimerkiksi kehitysmaista tulevat artikkelien kirjoittajat voivat olla vapautettuja maksuista.

Kirjoittajamaksuja perivät etenkin suuret, OA-julkaisemiseen erikoistuneet kustantajat, kuten BioMed Central, Hindawi, MPDI ja Scientific Research Publishing. Hinnoittelu kirjoittajamaksuissa vaihtelee usein lehtikohtaisesti ja joissain tapaukissa myös artikkelin laajuuden mukaan. Toisaalta esimerkiksi Hindawin tapauksessa vain osa kaikista kustantajan OA-lehdistä on kirjoittajamaksua periviä – ja merkittävä osa maksuttomia.

Kirjoittajamaksun suuruus voi vaihdella huomattavasti, esimerkiksi Hindawilla vaihtelua on lehtikohtaisesti $300-2000 välillä, kun taas BioMed Centralilla vaihtelu on $1750-2545 välillä. BMC:n jäsenorganisaatioiden – kuten Helsingin yliopiston – tutkijat saavat maksuista 15 % alennuksen.

OA-lehdissä julkaiseminen keskittynyttä

Tutkimusartikkeleiden OA-julkaiseminen  on suurelta osin keskittynyt harvoihin laadukkaiksi tiedettyihin julkaisuihin, kuten PLos:n ja BioMed Centralin lehtiin. Tutkimusaloittain tarkasteluna OA-julkaiseminen on toistaiseksi painottunut selvästi lääke- ja terveystieteisiin sekä luonnontieteisiin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston tutkijoiden kaikista v. 2012 julkaistuista OA-lehtien tutkimusartikkeleista 44 % sisältyi  kymmeneen suosituimpaan OA-lehteen. Näistä Top 10 –listan lehdistä kaksi oli PLoS-lehtiä ja kaksi BMC:n lehtiä. Ylivoimaisesti eniten julkaisuja oli monitieteisessä PLoS One -lehdessä.  Näistä teemoista tarkemmin Verkkariin 6/2013 sisältyvässä artikkelissa.

Teksti:

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija

Open Access –road show Viikissä

Open access tarkoittaa tieteellisen tiedon avointa saatavuutta; vapaata oikeutta lukea, kopioida, tulostaa, linkittää ja käyttää tieteellisiä julkaisuja kokotekstimuodossa. Tiedon avointa saatavuutta on perusteltu monista lähtökohdista. Open accessin myötä artikkelien ja tutkijan näkyvyys ja tutkimuksiin viittaaminen kasvavat.[1]  Laajan näkyvyyden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden takaamiseksi myös monet tutkimusrahoittajat edellyttävät rahoittamansa tutkimuksen avointa saatavuutta. Open accessin katsotaan demokratisoivan tiedon saatavuutta, kun tieteelliseen tietoon pääsevät käsiksi myös toimijat, joilla ei ole varaa julkaisujen tilaus- ja lisenssimaksuihin. Vastaavasti nähdään, että julkisesti tuotetun tutkimuksen kuuluisi olla julkisesti saatavilla tutkimusyhteisön, kansalaisten ja tiedotusvälineiden käyttöön.

Open accessista on esitetty myös kriittisiä äänenpainoja. Kustantajia on syytetty kaksinkertaisesta rahastamisesta, kun ne perivät kirjoittajamaksuja artikkelin vapaaksi saattamiseksi tilausmaksullisista julkaisuista. Avoimen julkaisemisen kentälle on myös ilmestynyt kyseenalaisia kustantajia, joille kirjoittajamaksujen kerääminen on tieteellisen tiedon levittämistä tärkeämpää.

Avoin julkaiseminen on kuitenkin tullut jäädäkseen. Kansainvälisesti keskimäärin 20 % tieteellisistä artikkeleista on vuositasolla avoimesti saatavilla, ja määrä on kasvussa. [2] Open access- julkaisemisen lisäksi rinnakkaistallentaminen avoimiin julkaisuarkistoihin lisääntyy, osin rahoittajien ja tutkimuslaitosten vaatimuksesta. Myös Helsingin yliopistossa on suositus OA-julkaisemiseen ja velvoite tutkimusartikkelien rinnakkaistallentamiseen yliopiston avoimeen arkistoon. Tämän vuoksi Helsingin yliopiston kirjastossa pidetään tarpeellisena lisätä tutkijoiden, opiskelijoiden ja opettajien tietoisuutta Open accessista.

Kiertueen toteutuksesta

Osana Viikin kampuskirjaston tutkijapalveluiden kehittämistä toteutimme kampuksellamme keväällä 2014 Open Access –roadshown nimellä kulkeneen kampanjan, jossa sisältönä oli avoin julkaiseminen ja siihen liittyen rinnakkaistallentaminen. Vierailimme kahdeksassa Viikin laitoksen tai tiedekunnan tilaisuudessa, joissa kuulijoita oli kerrallaan paristakymmenestä noin sataan. Pienentääksemme osallistumiskynnystä sovimme tietoiskut jonkin olemassaolevan tilaisuuden yhteyteen. Yhteen tilaisuuteen sisällytettiin laitoksen toiveen mukaisesti myös TUHAT-tutkimustietojärjestelmän esittely.

Kerroimme vierailuillamme rahoittajien vaatimuksista avoimen julkaisemisen suhteen sekä annoimme vinkkejä siitä, kuinka löytää hyvät OA-julkaisut ja kuinka erottaa kyseenalaiset julkaisijat. Aiheena olivat myös kustantajien ehdot rinnakkaistallentamiselle, kuten eri artikkeliversioiden erot, ja se, mistä näitä ehtoja voi tarkistaa. Lisäksi kokosimme esimerkinomaisesti kunkin tieteenalan julkaisujen rinnakkaistallentamispolitiikkoja, jotka on haettu enimmäkseen Sherpa/Romeo-palvelusta. Koska edellä kuvattu tietopaketti on ensikuulemalta varsin laaja, jaoimme myös paperimuodossa tarpeellisia yhteystietoja sekä wiki-osoitteen, jossa esittelemämme aineistot ovat nähtävissä.

Esiinnousseita kysymyksiä

Kirjastolle tilaisuudet ovat olleet mahdollisuus sekä jakaa tietämystä että olla itse kuulevana osapuolena. Kysymykset ja kommentit vaihtelevat; seuraavassa joitakin esille nousseita näkökohtia. OA-lehtien keräämien kirjoittajamaksujen rahoitus puhuttaa tutkijoita. Heidän mielestään yliopistolla, tiedekunnalla tai laitoksella voisi olla tätä tukevia rahoitusmalleja. Rinnakkaistallentamisen ehtoihin liittyen kustantajien sallimista artikkeliversioista (pre-print, post-print, kustantajan versio) on epäselvyyttä tutkijoiden keskuudessa. Tutkijat saattavat tällä hetkellä tallentaa avoimiin arkistoihin kuten Research Gateen tai lähettää TUHATiin tallennettavaksi artikkeliversioita, joiden rinnakkaistallentamista kustantaja ei periaatteessa hyväksy. Siksi tutkijoiden tietoisuuden lisääminen artikkeliversioiden eroista on tarpeellista.

Koska rinnakkaistallentaminen Heldaan tapahtuu tutkimustietojärjestelmä TUHATin kautta, myös TUHATiin tallentaminen on herättänyt kysymyksiä ja ehdotuksia esimerkiksi tallennuslomakkeen ohjeistuksesta. Puheenvuoroissa on kaivattu mm. selvennystä siihen, mikä on lomakkeessa mainittu yliopiston OA-politiikka, ja nykyistä kattavampaa opastusta sallituista rinnakkaistallennusversioista. Artikkelien tallentaminen TUHATiin on joissain tapauksissa nähty vaivalloiseksi, ja on koettu, että laitoksilla tulisi olla tietyt henkilöt, jotka hoitavat tallentamisen.

Tätä kirjoitettaessa kampanjakiertue on edelleen käynnissä, ja sen lopullinen vaikutus tutkijoiden käytäntöihin jää nähtäväksi.  Tilaisuudet ovat joka tapauksessa olleet hyödyllisiä paitsi kuulijoille, myös kirjastolle, koska tilaisuuksissa esiin tulleiden kysymyksien ja kommenttien perusteella voimme kehittää Open accessiin liittyviä palveluitamme.  Malli on osoittautunut toimivaksi ja tulevaisuudessa tullemme järjestämään samantyyppisen kokonaisuuden myös tutkimusdatan hallinnasta.

Teksti

Katja Oksanen-Särelä
tietoasiantuntija

Marja Moisio
palvelupäällikkö

 

Terveisiä Italiasta – haastattelussa Jordan Piščanc

Jordan Piščanc Triesten yliopistosta vietti maaliskuun lopulla viikon Erasmus-vaihdossa tutustuen verkkopalveluihimme. Kysyimme Institutional Repositoryn parissa työskentelevältä Jordanilta (kuvassa oikealla), mitä vietävää vierailusta jäi.

Why did you choose our library?

Let me say that I knew well your IR Helda Repository and fortunately I found Joonas (Kesäniemi, kuvassa vasemmalla) who works at HULib on a similar position like me and has similar interests. And our university has an Erasmus agreement with your university…and so one.. and so one.. :).

What were the objectives of your visit?

To have a  week to study, learn, try, develop and work on one specific topic: Open Linked Data. Working also with a person that has my similar skills and IT background. Let me say that for me (but if I understand fine: also Joonas) it was very important to have such a week of “full immersion” in one single topic. Because my everyday work didn’t permit me to have such week where I could concentrate on a single “topic/problem”.

Activities you carried out during your exchange period?

Before I came we with Joonas already focused on the topic we will study/develop/test during the “Erasmus” week. So our main activity was studying and developing a prototype of a Linked Data consumer/provider for the DSpace software that we both use for our Institutional Repository.

Joonas  taught me also the base of the Semantic Web concepts. I had also the opportunity to talk with other colleagues sharing their and our experience on administering, using and publishing with the DSpace software on our Institutional Repositories.

What new ideas did you take back to your home institution?

Let me say that the work we started at Helsinki is a great prototype where we both could continue develop further. After returning to my home Institution I have prepared a report that I exposed to some of our colleagues of the Library System but not only. In fact one of our department than contacted me to start think about a project for an Open Linked Data repository. So for me and also for our Institution my Helsinki experience was very important and I also hope that we could go on on the project we just started.

Would you recommend the mobility program to other librarians?

Yes obviously! It was great staying at HULib and in Helsinki. Great people working there..very nice place, very well organized.. So everything was really nice and fine.

Terkko kehittämään kirjastopalveluita Kosovoon

Maailmankuulu oikeushammaslääkäri, professori Helena Ranta vetää tällä hetkellä EU-projektia ”Strengthening and modernizing the forensic services in Kosovo, IPA 2012”. Sen puitteissa on tarkoitus suunnitella ja kehittää myös kirjastopalveluja (EU-termein ns. ”mini-library”).

Perusinfrastruktuuri Kosovossa on kohtuullisessa kunnossa, sähkökatkoja ei ole, internet toimii ja vesikin juoksee ainakin arkipäivisin. Mini-library tullee siten olemaan suurelta osiltaan elektroninen.

Helena Ranta lähestyi Helsingin yliopiston kirjaston Meilahden kampuskirjasto Terkkoa löytääkseen asiantuntijan kirjaston kehittämiseen. Tehtävään, joka sisältää myös työskentelyä paikanpäällä Kosovossa, valittiin kirjastonhoitaja Mervi Vanttola.

Strengthening and modernizing the forensic services in Kosovo, IPA 2012 on Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Hjelt-instituutin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteinen projekti.

Teksti:

Jukka Englund
johtava tietoasiantuntija

Kuva:

Suomen UN Women

Suosittu vaihtoviikko keräsi kiitoksia

Helsingin yliopiston kirjasto järjesti jo kolmantena vuonna peräkkäin kansainvälisen henkilöstövaihtoviikon. 2.-6.6.2014  kirjaston vieraiksi saapui 15 kollegaa tieteellisistä kirjastoista 13 eri Euroopan maasta. Heidät oli valittu hakemusten perusteella jo alkuvuodesta 74 innokkaan hakijan joukosta.

ISEW Library 2014 – viikon avaus Kaisa-talossa 2.6.2014

ISEW Library -viikon päätös 6.6.2014 Eduskunnassa

Vaihtoviikon ohjelma koostui temaattisista puolen päivän sessioista, joissa käsiteltiin tieteellisten kirjastojen kannalta ajankohtaisia aiheita: e-aineistojen lisensoinnin nopeasti muuttuvaa kenttää, tiedonhaun opetuksen erilaisia malleja, muuttuvia tilatarpeita ja kehittyviä digitaalisia palveluita.  Samalla vieraat tutustuivat Helsingin yliopiston kirjaston toimintoihin kaikilla neljällä kampuksella. Lisäksi ryhmä vieraili Helsingin kaupunginkirjaston Kaupunkiverstaalla (3D-printteri oli hitti!)  ja vastikään remontin jälkeen avautuneessa Eduskunnan kirjastossa.

Myös monet vaihtoviikon vieraista jakoivat omia kokemuksiaan valmisteltujen esitysten ja spontaanimpien puheenvuorojen kautta. Vuorovaikutus oli koko viikon vilkasta ja palaute innostunutta:

“It was an excellent week, superbly organised with a broad range of topics and participants from a wide variety of backgrounds and nationalities. I personally gained a lot throughout the week through sharing experiences with other participants, and hearing how their institutions. Highlights from the week were spending time in main library and Minerva ELE and being able to experience a different library each day.”

“I found the whole week really interesting, lots of debates and really great people.”

“I applaud all the staff from Helsinki who were involved in the organisation of this week, it was a huge success and I would definitely recommend it to colleagues.”

ISEW-vieraamme Laura Wilkinson (vas.) Sunderlandista Englannista, Fiona Wright Edinburghista Skotlannista ja Sigridur Vihljalmsdottir Akureyrista Islannista kirjaston henkilöstön kesäjuhlassa Terkon pihamaalla 5.6.2014

ISEW Library 2014 on samalla yksi yliopiston tarjoamasta kolmesta henkilöstövaihtoviikosta, ja tärkeä osa yliopiston kansainvälistymistä.

Lisätietoja yliopiston kansainvälisestä henkilöstövaihdosta

Teksti

Veera Ristikartano
Verkkoviestintäsuunnittelija

Kuvat

Veera Ristikartano ja Eevaliisa Colb

Tunnelmia arkkitehtuuriseminaarin kirjastovierailuilta

Viileän kauniina aamuna 6.5. kokoontui Rautatientorille vilkkaasti soriseva joukko arkkitehtuuriseminaarin kansainvälisiä osallistujia. Ryhmä oli ennakkoon jaettu kahteen bussiin, jotka kiersivät samat kohteet vastakkaisia reittejä. Bussi A, jota allekirjoittaneet emännöivät, suuntasi keulansa kohti Viikin kampuskirjastoa, jossa ryhmän vastaanottivat tietoasiantuntija Tuula Huuskonen ja palvelupäällikkö Marja Moisio. Viikin Infokeskus Korona valmistui vuonna 1999, ja sen sininen puolipyöreä julkisivu on ajattoman kaunis. Kampusalueen uusin ”maamerkki”, kuvanveistäjä Villu Jaanisoon kierrätetyistä autonrenkaista muovaama Gorilla-patsas houkutteli retkeläisiä innokkaaseen valokuvaamiseen.

Erikoispiirteitä Infokeskus Koronassa on kahden kirjaston (= kampuskirjaston ja kaupunginkirjaston) rinnakkaiselo, sekä kauniit talvipuutarhat. Ajan hammas on 15 vuodessa ehtinyt nakertaa kovassa käytössä olevia tiloja ja remontti on suunnitteluasteella. Viikin kampuskirjaston henkilökunnan työtilat saivat uuden ilmeen ja kalustuksen jo viime vuonna. Opiskelijoiden toivomia ryhmätyöhön sopivia tiloja on myös järjestetty lisää.

Retkibussimme seurasi soveltaen tiedelinjan reittiä ja seuraava tutustumiskohteemme oli Meilahdessa sijaitseva Terveystieteiden kirjasto, Terkko. Palvelupäällikkö Anne Kakkosen ja kokoelmapäällikkö Terhi Sandgrenin opastuksella kuulimme uusimmista hankkeista, kuten syyslukukauden alussa uusien lääketieteen opiskelijoiden saamista iPadeista ja niiden monipuolisesta hyödyntämisestä opiskelussa. Myös Terkon kehittämä elektroninen sovellus, TerkkoNavigator esiteltiin.

Terkon kirjastorakennuksessa kiertäessä oleellista oli läpinäkyvyys, valo ja isot ikkunat. Tummat kalusteet toivat ryhtiä tiloihin. Tiloja on lähitulevaisuudessa tarkoitus muuttaa enemmän oppimiskeskuksen kaltaisiksi ja Terkosta on käyty tutustumassa myös Aalto-yliopiston Learning Hub:eihin.

Meilahdesta matka jatkuikin kaunista merenrantareittiä päivän viimeiseen kohteeseen, Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun kampukselle Otaniemeen. Lounaan jälkeen meitä odottivat Alvar Aallon suunnittelemassa kirjastossa oppaamme tietoasiantuntija Risto Maijala ja suunnittelija Valeria Gryada.


Tutustuimme myös kampusalueella sijaitsevaan kahteen Learning Hub:iin. Opiskelijat olivat olleet mukana suunnittelemassa näitä ”oppimispesiä” yhdessä kirjaston suunnittelijan kanssa. ”Oppimispesät” oli toteutettu pienellä budjetilla kampusalueella oleviin käyttämättömiin tiloihin, joista kuitenkin maksettiin vuokraa.


Yhteistä kaikille kirjastoille on uuden vuosikymmenen tuoma selkeä muutos, eli elektronisen aineiston kasvava osuus painettujen kustannuksella. Varsinkin vanhojen lehtien ja sarjojen painetuista vuosikerroista ollaan luopumassa. Tämä tietysti heijastuu suoraan tiloihin ja niiden käyttöön. Opiskelijoiden toiveet otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa, nykytrendi on rakentaa Learning Hub – tyylisiä monenlaiseen tekemiseen ja oppimiseen soveltuvia tiloja.

Päivä oli aurinkoinen ja bussissa riitti tunnelmaa vanhojen tuttavien tavatessa ja uusien kontaktien löytyessä. Bussiemäntinä yritimme nähdä tuttujakin ympäristöjä tuoreesti, uusin silmin. Saimme myös hyvää englannin kielen harjoitusta ja harjaannusta eri aksentteihin.

7.5. aamulla tutustuimme LPR-Arkkitehdit Oy:n suunnittelemaan ”a mezza voce” Musiikkitaloon  ja siellä sijaitsevaan Sibelius Akatemian kirjastoon ja myös tämä vierailu herätti  paljon kiinnostusta konferenssivieraiden keskuudessa. Tutustuimme konserttisaliin ja pariin muuhun pienempään harjoittelusaliin. Kirjastoa meille esitteli kirjastonjohtaja Irmeli Koskimies. Tässä kaikille avoimessa kirjastossa on hyvät mahdollisuudet musiikin kuunteluun ja videoiden katseluun. Kirjasto sijaitsee Musiikkitalon alimmissa kerroksissa ja luonnonvaloa kaivattiin lisää kirjastoon.


Teksti:

Leena Nordman ja Kristiina Lähdesmäki
Hankinta- ja metadatapalvelut

Kuvat:

Kristiina Lähdesmäki ja Jari Laine

Edellyttääkö oppiminen uudenlaisia ympäristöjä? LIBER LAG -seminaari Helsingissä 6.-9.5.2014

Kaisa-taloon kokoontui iloinen joukko Euroopan kirjastonjohtajia ja arkkitehtejä 8.5.2014. LIBERin kirjastoarkkitehtuuriin keskittyvän seminaarin ohjelmaan 6.-9.5.2014 kuului kirjastovierailuja ja alustuksia.


Kaisa-talossa sateenvarjojen ja takkien kera.

Tiistaina 6.5. kirjastovierailuja tehtiin Viikin ja Meilahden kampuskirjastoihin sekä Aalto-yliopiston kirjastoon ja Learning Hubiin. Vierailuihin osallistui noin 90 pääosin ulkomaisia seminaarilaisia.

Viikissä erityistä kiinnostusta herätti rakennuksen ja sisäpuutarhojen lisäksi monitoimisuus: samassa rakennuksessa on yliopiston ja kaupungin kirjasto. Meilahden Terkossa on parhaillaan käynnissä isojen tilamuutosten suunnittelu, jonka tueksi on saatu mm. opiskelijoiden palautetta. Haastetta aiheuttaa tilojen omistuspohja: talo on HYKSin mutta alkuaan yliopiston kanssa yhdessä rahoitettu ja edelleen yliopistosopimuksen ohjaama. Aalto-yliopisto kiinnostaa Alvar Aallon, mutta toki myös uusien learning hubien vuoksi.

7.5 aamupäivällä oli vierailuja Minervan kirjastossa ja oppimistorilla, Sibelius-Akatemian kirjastossa ja Musiikkitalossa sekä Eduskunnan remontoidussa kirjastossa.

Yhteensä koleassa Helsingissä oli osallistujia yli 130 yhteensä 20 maasta. Mm. ranskalaisia oli kolmisenkymmentä. Seminaarin järjestivät yhteistyössä LIBERin arkkitehtuurijaosto ja Helsingin yliopiston kirjasto.  Arkkitehtuurijaostolle kyseessä oli jo 17. seminaari.


LIBER LAG puheenjohtaja Ulrich Niederer  perustelee kirjastojen kiinnostusta arkkitehtuuriin rehtori  Jukka Kolalle, takana ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen.

Miksi Helsinki kiinnosti?

Muistan elävästi tilanteen LIBERin vuosikonferenssin väliajalla 2008 Istanbulissa, jossa Ulrich Niederer esitti toivomuksen seminaarin isännöinnistä. Kiinnostus Helsingin kirjastojen arkkitehtuuriin taisi herätä Madridissa, jossa Marja Moisio Viikistä piti alustuksen Viikin kampuskirjaston konseptista ja vahvistui Budapestissa, jossa Nicola Nykopp keskustakampukselta esitteli Kaisa-talon suunnitelmaa. Alvar Aalto vetää edelleen monia Suomeen. Myös Kaisa-talon saama kansainvälinen julkisuus lisäsi seminaarin vetovoimaa.

Keynote-puhuja professori Kirsti Lonka (kuvassa) osaa ottaa yleisönsä. Hänen alustuksensa Innovative interdisciplinary design for learning spaces ajatuksia kerrattiin vielä viimeisenä päivänä. Seminaarin kuluessa kävi ilmi, että eri maissa on kovin erilaisia traditioita oppimisen ja oppimista tukevien tilojen suunnittelussa.

Työtilat

Ajankohtainen teema on, millaisia kirjastohenkilöstön ja muun yliopistohenkilöstön tilojen tulisi tulevaisuudessa olla. Ovatko avokonttorit vai yksilöiden omat työtilat parempia? Millaisia haittoja ja mahdollisuuksia erilaiset työtilat luovat? Anna-Maija Lukkarin (HY:n tilajohtaja), arkkitehti Anette Franzkowiakin (Hannover) ja Minna Anderssonin (Martela) alustuksissa oli samansuuntaisia perusajatuksia.

Yliopistolaisten työ sisältää monenlaisia tehtäviä: osa vaatii yksin keskittymistä, osa on luovaa toimintaa ja ajatusten jakamista. Oleellista onkin pohtia tiloja erilaisen tekemisen vyöhykkeinä.  Eroja on myös siinä, kuinka paljon eri tehtävissä toimivat käyttävät todellisuudessa työhuonettaan. Lukkari korosti yhdessä käyttäjien kanssa tehtävän suunnittelun tärkeyttä.

Suosittelen katsomaan puhujien alustukset, jotka ovat luettavissa seminaarin sivuilla.

Kirjastotilat osana ympäristöään

Helsingin kaupungin kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto kuvasi uuden kaupunginkirjaston suunnittelun tematiikkaa. Ranskalainen Lillessä sijaitseva yliopisto on uudistamassa kirjastoaan niin, että se muodostaa näyttävän kokonaisuuden kampuksella ja laajennuksen myötä kokoaa suojiinsa myös yliopiston konferenssi- ja näyttelytoimintaa (Julien Roche, From Lille 1 University Library to the Innovation Learning Center).

Wieniläistä ratkaisua esitteli Cornelius Schlotthauer (Zaha Hadid Architects). Talo on valtava kompleksi, jossa hallinnon ja kirjaston tilat on muodostettu toisiinsa kietoutuvista rakennuksista. Erikoinen talo, joka herätti kuitenkin kysymyksen tilojen joustavasta muunneltavuudesta.

Kaisa-talon rakentamista esitteli Matti Huhtamies, Tallinnan teknillisen yliopiston kirjastoa Mattias Agabus (Architect 11) ja tanskalaista arkkitehtuuria Elif Tinaztepe (Schmidt Hammer Lassen Architects).

Muuttuvat roolit, muuttuvat tilat

Varsin kiinnostavia olivat mielestäni seminaarin viimeisen session kolme alustusta. Wilma van Wezenbeek (Delftin teknillinen yliopisto) kuvasi prosesseja, joilla Delftissä on pyritty luomaan elävä kampus. Tähän tarvitaan oikeanlaisia tiloja ja ihmisiä.

Arkkitehti Francine Houbenin (Mecanoo Architects) analyysi Birminghamin kirjaston rakentamisesta oli kiehtova. Arkkitehti käveli kansalaisten reittejä, jutteli ihmisten kanssa, loi itselleen sisäisen kuvan kaupungista ja sen historiasta. Nämä elämykselliset tekijät vaikuttivat merkittävästi siihen, millaiseksi kirjasto muodostui. Vuonna 2013 Birminghamin kirjasto oli Britannian neljänneksi suosituin rakennus.


Puhujat ryhmäkuvassa. Edessä istumassa vasemmalta Anne Hannaford, Cornelius Schlotthauer, Anne Franzkowiak, Julien Roche. Takana vasemmalla Anna-Maija Lukkari, Matti Huhtamies, Wilma van Wezenbeek, Elif Tinaztepe, Jean-Luc Bichet, Christine Brunner, Mattias Agabus, Christian Lüthi, Marie-Lise Tsagouria.

Seminaari tarjoaa aina myös tilaisuuden oppia uutta, iloita hyvistä kokemuksista ja pohtia omia suunnitelmia suhteessa kansainvälisiin ratkaisuihin.

On hauskaa tutustua uusiin samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin ja tavata tuttuja kollegoja eri maista.

Osana LIBERin arkkitehtuurijaoston toimintaa julkaistiin myös kirja ja tietokanta uusista eurooppalaisista kirjastorakennuksista (New Library Buildings in Europe, Documentation 2014). Kirjaa on myynnissä pääkirjaston asiakaspalvelussa. Tietokanta ja julkaisut löytyvät mm. LIBERin Architecture Forum-sivustolta. Tietokantaa pitää yllä Prahan teknillisen yliopiston kirjasto.

Miksi kirjastot ja arkkitehtuuri?

Osallistujissa oli runsaasti arkkitehtejä, tilasuunnittelun ammattilaisia sekä kirjastojen johtajia ja asiantuntijoita. Kaikille tilasuunnittelussa mukana olleille teema on tärkeä, sillä uuden kirjaston rakentaminen tai peruskorjaaminen ei ole ihan pikku juttu. Kirjasto on kohtaamisen ja työskentelyn tila mitä erilaisimmille ihmisille ja ihmisryhmille. Se on myös koti kokoelmille, joiden formaatin muutos jatkuu.

Ja erityisesti, kirjaston roolien ja tehtävien tulevia muutoksia ei voida vielä ennustaa riittävän pitkällä aikajänteellä. Toimivuus, kauneus, muunneltavuus, kestävä kehitys sekä kohtuulliset rakennus- ja ylläpitokustannukset, siinä vain muutamia tavoitteita.

On siis järkevää vaihtaa kokemuksia siitä, mikä onnistui, mikä meni pieleen ja minkä voisi tehdä toisin.


Turkkilaisen Abant Izzet Baysal Universityn vararehtori Mustafa Gencer ja kirjastonjohtaja Leyla Kanik olivat kaukaisimmat osanottajat. He tulivat lahjojen kera niin kuin turkkilaiseen etikettiin kuuluu ja niin kuin vastaanottajan ilmeestä käy selville.

Helsingin yliopiston kirjaston järjestelyt samoin kuin eri tavoin seminaarin onnistumiseen vaikuttaneiden kirjastolaisten työ saivat kiitosta.

Teksti:

Kaisa Sinikara

Kuvat:

Veikko Somerpuro