Tutkimusartikkelit Open access -lehdissä – tilannekatsaus HY:n julkaisuista vuonna 2014

Keskustelu tieteellisten julkaisuiden avoimuudesta on Suomessakin vilkastunut entisestään. Asiaan on vaikuttanut erityisesti kansallisessa Avoin tiede ja tutkimus -hankkeessa (ATT) esitetyt tavoitteet avoimen tieteen edistämiseksi. Merkittävänä tavoitteena hankkeessa on Suomen nostaminen yhdeksi johtavista maista tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa vuoteen 2017 mennessä. Haasteita tavoitteiden toteuttamisessa näyttäisi kuitenkin riittävän.

Toistaiseksi avoimen julkaisemisen yleistyminen on ollut Suomessa varsin hidasta. Helsingin yliopiston osalta pientä edistymistä on nähtävissä tutkimusartikkeleiden julkaisemisessa Open Access -lehdissä. Sen sijaan tutkimusartikkeleiden rinnakkaistallennuksessa ei ole tapahtunut viime vuosina lisäystä, jos asiaa tarkastellaan Tuhat-järjestelmään tehtyjen – ja Heldasta löytyvien – tallennusten perusteella. Toisaalta tarkempaa kuvaa rinnakkaistallennuksen tilanteesta on vaikea saada, sillä osa artikkeleista voi olla tallennettu Heldan sijasta muihin julkaisuarkistoihin tai esimerkiksi tutkijoiden omille verkkosivuille.

Esittelen tässä artikkelissa Helsingin yliopiston tutkijoiden OA-lehdissä esiintyvien julkaisujen määrää ja vaihtelua eri tieteenaloilla vuonna 2014. Teen samalla hieman vertailua vuoden 2012 tilanteeseen. Aiemmin on julkaistu artikkeli vuoden 2012 tilanteesta (Verkkari 6/2013).

Tässä esitetyt tiedot perustuvat HY:n Tuhat-tutkimustietojärjestelmään tallennettujen vertaisarvioitujen artikkeleiden julkaisutietoihin vuodelta 2014. OA-lehdeksi on luokiteltu ne julkaisut, jotka Tuhat-järjestelmään tallennettujen ISSN-numeroiden perusteella esiintyvät kansainvälisessä OA-lehtien hakupalvelussa, DOAJ:ssa (Directory of Open Access Journals).

Pientä lisäystä OA-julkaisemisessa

Helsingin yliopiston tutkijoiden vertaisarvioituja artikkeleita julkaistiin vuonna 2014 yhteensä 5474. Näistä 977 artikkelia julkaistiin 324:ssä eri OA-lehdessä. OA-artikkeleiden osuus oli näin ollen 18 % kaikista A1-artikkeleista, mikä on 6 % enemmän kuin vuonna 2012.

Oheisessa taulukossa on esitetty OA-lehdet, joissa esiintyi vähintään 10 kpl HY:n tutkijoiden artikkeleita vuonna 2014. Jos taulukosta rajataan Top 10 -lista, niin kymmenessä suosituimmassa lehdessä julkaistut artikkelit muodostavat 38 % kaikista OA-lehdissä julkaisuista artikkeleista.

Monitieteistä PLos One -lehteä lukuunottamatta lehdet ovat erikoistuneet tiettyyn tieteenalaan. Taulukko kuvastaa osaltaan tilannetta, jossa melko harvat erikoistuneet OA-lehdet houkuttelevat laajemmin julkaisijoita. Tilanne on kuitenkin parissa vuodessa hieman muuttunut: OA-lehtiä joissa on julkaistu vähintään 10 artikkelia oli nyt 16 eri nimekettä, kun vuonna 2012 niitä oli vain seitsemän. Toisaalta lehtiä, joissa HY:n tutkijat julkaisivat vain yhden artikkelin, oli peräti 60 % kaikista käytetyistä OA-lehdistä.

Kun tilannetta vertaa vuoden 2012 Top 10 -listaan, on puolet lehdistä samoja. Lisäksi kärkikaksikon ovat molempina vuosina muodostaneet PLoS One sekä Athmospheric Chemistry and Physics. Kotimainen kansanperinteen tutkimusta edustava Elore on ainoa humanististen alojen OA-lehti, joka on mukana listalla. Eloren lisäksi vain kaksi muuta taulukossa esiintyvää lehteä eivät peri julkaisemisesta kirjoittajamaksua.

Lehden/sarjan nimi Artikkeleiden määrä
PLoS One 167
Atmospheric Chemistry and Physics 41
Boreal Environment Research 38
Physics Letters B 28
ZooKeys 22
PLoS Genetics 20
Scientific Reports 16
Atmospheric Measurement Techniques 14
Elore 12
Ecology and Evolution 11
Biogeosciences 11
Frontiers in Human Neuroscience 11
BMC Genomics 10
Acta Orthopaedica 10
Agricultural and Food Science 10
BMC Public Health 10

Kuva 1. Open access -lehdet, joissa Helsingin yliopiston tutkijat julkaisivat vähintään kymmenen vertaisarvioitua artikkelia v. 2014. Lähde: Tuhat-tutkimustietojärjestelmä.

OA-julkaiseminen korostuu luonnontieteissä sekä lääke- ja terveystieteissä

Tieteenalakohtaisesti tilannetta voidaan tarkastella Tuhat-järjestelmään tallennettujen OKM:n tieteenalaluokitusten perusteella. Tässä tarkastelussa luonnontieteet sekä lääke- ja terveystieteet hallitsevat edelleen OA-julkaisemista. Näiden alojen yhteenlaskettu osuus on 75 %. Tuo osuus oli täsmälleen sama vuoden 2012 tilastoissa. Toisaalta näiden päätieteenalojen keskinäinen suhde on vaihtunut parissa vuodessa, sillä luonnontieteillä oli nyt suurempi (40 %) osuus OA-julkaisuista.

Kuva 2. Open access -lehdissä vuonna 2014 julkaistujen HY:n vertaisarvioitujen artikkelien osuudet tieteenaloittain. Lähde: Tuhat-tutkimustietojärjestelmä.

Päätieteenalojen sisällä OA-julkaisemista suosivat luonnontieteistä etenkin fyysikot (16 % kaikista HY:n A1-artikkeleista OA-lehdissä) sekä ekologian (6 %) ja ympäristötieteen (5 %) tutkijat. Lääke- ja terveystieteiden puolella painotus on biolääketieteessä (13 %), lisäksi melko aktiivisia OA-julkaisijoita ovat sisätautien (6 %) sekä kansanterveystieteen, ympäristön ja työterveyden tutkijat (3 %).

Julkaisufoorumin vaikutus selvästi nähtävissä

Eräs kiinnostava näkökulma OA-julkaisemisessa on Julkaisufoorumin eri tasoluokissa esiintyvien lehtien ja sarjojen käyttö julkaisukanavina.

Julkaisufoorumissa eri tieteenalojen julkaisukanavat on luokiteltu kolmelle eri tasolle: 1=perustaso, 2=johtava taso, 3=korkein taso. Julkaisufoorumin luokitusten arviointikriteereissä ja sisällöissä tapahtui muutoksia vuoden 2015 alussa, mutta tässä vertailua on tehty vuoden 2014 tiedoilla.

HY:n tutkijoiden vuonna 2014 julkaisemista tutkimusartikkeleista esiintyi 49 % Julkaisufoorumin tasolla 1 olevissa lehdissä, 36 % tason 2 lehdissä ja 8 % tason 3 lehdissä. Vain 7 % artikkeleista jäi Julkaisufoorumin ulkopuolelle. Vuoteen 2012 verrattuna suurin muutos on tapahtunut artikkelien kasvussa tason 2 julkaisuissa, sillä kasvua on peräti 21 %.

Julkaisufoorumin tasoluokkiin liittyvä OKM:n rahoitus näyttäisi ohjaavan tutkijoita valitsemaan myös OA-lehtien osalta sellaisia julkaisukanavia, jotka sijoittuvat vähintään tasolle 1. Vuodesta 2015 alkaen yliopistojen rahoitusmallissa painottuu entistä selvemmin tasojen 2 ja 3 julkaisukanavat, sillä ne saavat rahoituksessa painokertoimen 3, kun taas tason 1 julkaisukanavilla painokerroin on 1,5.

Onko tutkijoiden kannalta kuitenkin tärkeämpää, että Julkaisufoorumin avulla voidaan valita laadukkaita julkaisukanavia, ja varmistaa siten julkaisemiseen liittyvä meritoituminen? On vaikea sanoa, mitkä eri tekijät motivoivat tutkijoita julkaisemaan OA-lehdissä – tai juuri tietyissä OA-lehdissä. Yleisesti ottaen OA-julkaisemiseen vaikuttavat yhä enemmän rahoittajien vaatimukset ja kehotukset tutkimustulosten avoimesta saatavuudesta. Esimerkiksi Suomen Akatemia kehottaa hakuohjeissaan avoimeen julkaisemiseen, joten kyse ei ole enää pelkästään suosituksesta.

Myös vertaisarvioinnin ja julkaisemisen nopeus voivat motivoida OA-julkaisemiseen. Joissakin tapauksissa tutkimustulosten näkyvyys ja nopea leviäminen OA-julkaisuna voivat vaikuttaa merkittävästi julkaisukanavan valintaan.

Teksti

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija

Minerva-kirjasto muutti Kaisaniemeen ennätysajassa!

Kevään suurin rutistus, Minerva-kirjaston muutto Siltavuorenpenkereeltä pääkirjastoon Kaisaniemeen, sujui jouhevasti. Muuttotalkoisiin  osallistui yli 100 henkilöä ja se saatiin päätökseen kaksi viikkoa suunniteltua nopeammin.

– Kokemus edellisestä muutosta hyödynnettiin suunnittelussa, mutta tällä kertaa muuton yhteydessä tehtiin myös kirjojen rfid-tarroitus, kertoo Ritva Hagelin. Muuton käynnistyttyä oli tarpeen säätää alkuperäistä suunnitelmaa, ja tuoda osa kirjoista  ilman rfid-tarroitusta Kaisa-taloon ja tarroittaa vasta hyllytyksen yhteydessä. Erinomaista oli, että Helka-tietokannassa pystyttiin tekemään tarvittavia muutoksia vaiheittain useammassa erässä, jotta kokoelmat saatiin nopeammin asiakkaiden käyttöön. Olennaista oli myös hyvä yhteistyö yliopiston tila- ja kiinteistökeskuksen kanssa ja kuljetusten sujuminen, Hagelin valottaa.

Entisen Minervan kirjaston tiloista ylempi K1-kerros remontoidaan käyttäytymistieteellisen tiedekunnan henkilökunnan työtiloiksi ja alempi K2-kerros jää kirjastolle. Tilasta tehdään opiskelijoille oppimisympäristö, jossa on tarjolla työasemia, gradukärryjä ja eri tavoin kalustettuja työskentelyalueita niin hiljaista työskentelytilaa tarvitseville kuin ryhmätöiden tekijöillekin.

 

Tutkija uskoo avoimeen julkaisemiseen

– Jos kaikki muut asiat olisivat tasan, niin useimmat tutkijat haluaisivat julkaista tutkimuksensa avoimesti. Valtaosa ongelmista kulminoituu avoimen julkaisemisen nykyisiin rahoitusmalleihin, tutkija Joona Lehtomäki avaa keskustelun.

Tutkijat näkevät avoimen julkaisemisen hyödyt. Lisäksi nähdään moraalinen velvoite avoimuuteen. Erityisesti jos tutkimus on toteutettu julkisella rahalla, niin julkaisun pitäisi olla julkisesti saatavilla.

Suomen nykymallissa kansallinen FinELib-konsortio neuvottelee sopimukset korkeakoulujen ja kustantajien välillä ja maksaa tilausmaksut.

Tutkijan näkökulmasta avoimen julkaisemisen rahoitus eli kirjoittajamaksut (article processing charge) näyttävät menevän omasta budjetista ja perinteinen julkaiseminen vaikuttaa ilmaiselta.

– Sinänsä ymmärrettävä käsitys ei itse asiassa pidä julkisrahoitteisesta näkökulmasta paikkaansa. Tutkimusten mukaan nykyinen malli on kokonaisuudessaan kalliimpi (hinta per julkaistu artikkeli) kuin puhtaasti avoimen julkaisemisen malli, Lehtomäki kertoo ja viittaa muun muassa Björkin tutkimuksiin (katso myös).

Asenteissa myös parannettavaa

Monelle avointa julkaisemista sinänsä kannattavalle tutkijalle paras vaihtoehto on julkaista perinteisissä tunnetuissa ja arvostetuissa sarjoissa ja toisaalta julkaista avoimesti (ns. hybridi-malli). Tämä on kuitenkin ongelmallista. Päädytään niin sanottuun double-dipping -ongelmaan, jossa maksetaan sekä tilausmaksut että kirjoittajamaksut. Tutkijat eivät usein tiedosta ongelmaa, koska tilaajamaksut ovat heille pitkälti näkymättömiä.

– Silloin julkaisijat hierovat käsiään, koska raha virtaa heidän laariinsa, Lehtomäki toteaa.

Jos hybridi-malli tai puhtaasti avoimissa sarjoissa julkaiseminen eivät käy, jää vaihtoehdoksi rinnakkaistallennus.

Helsingin yliopisto on linjannut jo vuonna 2010, että kaikki julkaisut on rinnakkaistallennettava. Valitettavasti linjaus näyttää jääneen kuolleeksi kirjaimeksi.

– Lopulta rinnakkaistallentamisessa kaikki on tutkijoista ja tutkimusryhmistä itsestään kiinni, meidänkin laitoksella on ryhmiä, jotka pitävät tiukasti kiinni siitä, että kaikki julkaisut rinnakkaistallennetaan ja sitten on ryhmiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa tai jotka eivät yksikertaisesti tiedosta koko asiaa, Lehtomäki kertoo.

Helsingin yliopistolla rinnakkaistallennus Tuhat-järjestelmässä ei ole kovin suuri vaiva. Toisaalta jos tutkija ei ole henkilökohtaisesti motivoitunut, niin pienikin lisävaiva voi olla liikaa.

Avoin julkaiseminen on vain väline

Tutkija Lehtomäki innostaisi toisia tutkijoita ja tutkimusryhmiä avoimeen julkaisemiseen esimerkin voimalla ja muistuttamalla sen hyvistä puolista. Avointen julkaisujen on esimerkiksi havaittu saavuttavan laajemman kohdeyleisön sekä keräävän enemmän viittauksia.

– Avoimen julkaisemisen rahoitusongelmia ei voi kuitenkaan ratkoa ruohonjuuritasolla. Olemme jääneet monopolilukkoon, jossa kustantajat voittavat, Lehtomäki sanoo.

Kenties Suomessakin voitaisiin kokeilla muiden Pohjoismaiden tapaan korkeakoulukohtaisia rahastoja, josta avoimen julkaisemisen kustannukset katetaan osittain tai kokonaan (erilaisia malleja: Björk & Solomon 2014).

Toisaalta jos – ja kun – tutkijat haluavat tulevaisuudessakin julkaista pääosin tietyissä alansa arvostetuissa julkaisusarjoissa, niin Lehtomäki näkee vaihtoehtona tilaajasopimusten neuvottelemisen kustantajien kanssa uusiksi. Käytännössä kuitenkin Suomen kokoisen pienen pelaajan voi olla todella vaikea sellaista tehdä.

Muutoksen alkua on aistittavissa. Yhdeksi maailman kärkiyliopistoksi luokiteltu yhdysvaltalainen Harvard ilmoitti jo pari vuotta sitten, että joutuu luopumaan muutaman ison kustantajan tilauksista, koska tilausmaksut ovat liian korkeita.

– Se oli selkeä mielenilmaus. Herää kysymys, millainen systeemi meillä on, jos Harvardilla ei ole varaa tilata tieteellisiä sarjoja, Lehtomäki päättää.

Lopuksi tutkija Lehtomäki muistuttaa, että avoimuus on vain väline, jota ei saa käyttää tutkimuksen laadun kustannuksella. Tutkimustyön ensisijaisena tavoitteena on oltava laadukkaan tieteen tekeminen. Avoimuudella on kuitenkin potentiaalia edistää koko tieteen kenttää sekä julkaisemisessa että yleisesti.

Joona Lehtomäki – avoimen tieteen puolestapuhuja

Tutkija Joona Lehtomäki on väitellyt vuonna 2014 luonnonsuojelualueiden suunnittelun ja käytännön toteutuksen välisisistä kysymyksistä. Hän on kiinnostunut muun muassa tutkimusaineiston mittakaavan, tyypin ja laadun vaikutuksesta suojelualuesuunnitteluun sekä siitä, voisivatko laskennalliset välineet ja ekoinformatiikka auttaa laaja-alaisemmissa luonnonsuojelua ja yleistä maankäyttöä koskevassa päätöksenteossa.

Lehtomäki on julkaissut osan omasta väitöstutkimuksestaan avoimena. Lisäksi esimerkiksi Lehtomäen tutkimusryhmän (Conservation Biology Informatics Group) viimeaikaisten tutkimusten tietoaineistoja on julkaistu avoimesti.

Lehtomäki on Open Knowledge Finland-järjestön edustaja valtion rahoittamassa Avoin tiede ja tutkimus -hankkeessa.

Lue lisää:

Teksti:

Laura Hiisivuori
Viestintäpäällikkö

Kuva:

Laura Hiisivuori
www.asianscientist.com

Tuottavuushyppy vai rimanalitus?

LERU – The League of European Research Universities – on 21 eurooppalaisen huippuyliopiston muodostama yhteenliittymä, joka edistää perustutkimuksen edellytyksiä ja mahdollisuuksia Euroopassa. Arvovaltaisten tiedeyhteisökontaktien vuoksi LERU:n kannanottoja seurataan ja niillä on poliittista painoarvoa.

Viimeaikoina LERU on toistuvasti ottanut kantaa myös tiedekustantamisen moniulotteiseen problematiikkaan. Kuluvan vuoden maaliskuussa LERU peräänkuulutti perustavanlaatuista reformia siihen, kuinka tieteellisten julkaisujen kustannustoimintaa tulisi rahoittaa. LERU on profiloitunut avoimen tieteen edistäjäksi ja haluaa, että yhteistyössä tiedekustantajien kanssa kehitetään kestävä ratkaisu tutkimustulosten avoimeksi levittämiseksi.

Erityisesti LERU:n hampaissa on se epäkohta, että avoimen tieteen vuoksi yliopistoja voidaan rahastaa kahdesti: ensin lehtien tilausmaksujen ja sitten yksittäisten artikkeleiden avoimuuden takaavien julkaisumaksujen muodossa. Jos tiedelehtien tilaamiseen ja julkaisemiseen kuluu kohtuuttomasti rahaa, yliopistot ovat entistä haastavammassa tilanteessa talouden muutenkin kiristyessä. Tieteellisen julkaisemisen digitalisoitumisen mahdollistama tuottavuushyppy voi pahimmillaan jäädä rimanalitukseksi.

LERU toteaa julkilausumassaan, että eräiden kustantajien kanssa on onnistuttu neuvottelemaan sellaisiakin ratkaisuja, joissa julkaisumaksujen hinta on hyvitetty lehtilisenssien tilausmaksuista. LERU ilmaisee myös tukensa hollantilaisyliopistojen määrätietoiselle ponnistelulle, joka tähtää tieteellisen julkaisemisen kustannusmallien päivittämiseen avoimen tieteen aikakaudelle.

Toinen LERU:n kiinnostava kannanotto ei kytkeydy vain tiedejulkaisemiseen, vaan laajemmin eurooppalaiseen tekijänoikeussäätelyyn ja eurooppalaisen tieteenteon globaaliin kilpailukykyisyyteen. Kesäkuussa ilmestyneessä julkilausumassaan LERU kertoo ajavansa tekijänoikeuslainsäädäntöön koko EU:n kattavaa ja mm. tiedonlouhinnan mahdollistavaa tutkimus- ja opetuspoikkeusta. Tämän poikkeuksen tulee olla niin voimakas, että sitä ei voida esimerkiksi lisenssi- tai muiden yksityisten sopimusten avulla rajoittaa.

Tekstin ja tiedon louhinta mahdollistaa uudenlaisia tutkimusotteita niin ihmis- kuin luonnontieteissäkin. Julkaisujen määrän jatkuvasti lisääntyessä myös erilaisten sovellusten tulisi voida käyttää tieteellistä kirjallisuutta tutkimusaineistonaan. Viimeistään IBM:n Watson-tietokoneen uroteot ovat osoittaneet sen, että koneilla on kapasiteettia löytää tieteellisistä julkaisuista ja muista teksteistä sellaisiakin yhteyksiä, joita ihmisaivot eivät kykene havaitsemaan.

LERU:n viimeaikaiset kannanotot nousevat siitä perusoivalluksesta, että tieteelliset ja teknologiset innovaatiot edellyttävät suosiollista yhteiskunnallista ympäristöä toteutuakseen. Eurooppalaisen tieteen kilpailukyvyn kannalta on olennaista, että digitalisaation tarjoamiin mahdollisuuksiin tartutaan ja niitä edistetään määrätietoisesti. Jos automaattinen teksti- ja kuva-analyysi ei Euroopassa tulevaisuudessakaan laillisesti onnistu, tiedonlouhinnan mahdollistama käänteentekevä tutkimus syntyy muualla.

Teksti:

Kimmo Tuominen
ylikirjastonhoitaja, professori
LERU:n Chief Information Officers -yhteisön jäsen

Henkilöpeli – Uusia kasvoja viestintätiimissä

Kirjaston viestintätiimi sai kesän lopulla lisäystä, kun Sofia Blanco Sequeiros aloitti korkeakouluharjoittelunsa viestinnän harjoittelijana ja Teijo Kuvaja ja Joonas Vihanto siirtyivät osittain viestintätehtäviin muiden työtehtäviensä lisäksi.

Miten päädyit Kaisaan töihin? Mitä teet pääkirjastossa?

Teijo: Tänä vuonna tulee 10 vuotta täyteen siitä, kun aloitin työt yliopiston kirjastossa. Aloitin kirjastonhoitajana opiskelijakirjastossa oltuani ensiksi monta vuotta yleisissä kirjastoissa töissä. Nähdessäni ilmoituksen opiskelijakirjaston työpaikasta halusin ehdottomasti hakea sinne, koska halusin työskennellä yliopiston kirjastossa ja saada uusia haasteita.

Pidin opiskelijakirjastosta paljon. Kirjastoa haukuttiin välillä kurssikirjalainaamoksi mutta siellä työskenteli hyvin asiantunteva ja mukava henkilökunta, jonka osaksi oli helppo tulla. Pidin työstä kovasti: se ei ollut ainoastaan kurssikirjojen lainaamista vaan järjestimme myös monipuolisesti koulutuksia ja erityyppisiä hankkeita.

Siirryin Kaisa-kirjastoon keskustakampuksen kirjaston aloittaessa 2012. Enimmäkseen olen toiminut asiakaspalvelussa, mutta olin mukana Veera Ristikartanon ja Samu Kytöjoen kanssa suunnittelemassa ja toteuttamassa info-tv:tä. Olen myös toiminut kyseisen info-tv:n ylläpitäjänä yhdessä Samun kanssa.

Joonas: Aloitin sivarina 2010 Helsingin yliopiston kirjaston Topelian toimipisteessä. Sen jälkeen jatkoin osa-aikaisena ja siirryin pääkirjastoon talon valmistuessa.

Eniten olen ollut asiakaspalvelussa ja jatkan siellä vaikka tulenkin osaksi viestintätiimiä. Asiakaspalvelu on ollut hauskaa, tulee monenlaisia tilanteita vastaan. Siinä on tarpeeksi haastetta: monipuoliset tilanteet tekevät työstä kivaa, etenkin mukavat asiakkaat ja haastavien asiakaspalvelutilanteiden onnistuminen.

Sofia: Haeskelin keväällä kesätöitä ja huomasin ilmoituksen korkeakouluharjoittelupaikasta yliopiston kirjastossa. Istuin Kaisan 6. kerroksesta ja tiesin myös heti, että haluan hakea kirjastoon töihin, joten soitin Hannele Näveri-Rannalle ja lähetin hakemuksen.

Sofia Blanco Sequeiros

Ensimmäiset viikot ovat menneet wikialustaa ja erilaisia julkaisukanavia opetellessa. Tulevaisuudessa ainakin teen töitä Flamman, kirjaston ulkoisten nettisivujen sekä uutisblogin ja sosiaalisen median kanssa. Toivon mukaan pääsen myös kirjoittamaan lisää juttuja Verkkariin.

Mitä opiskelit ennen kirjastoon tuloa?

Teijo Kuvaja (oikella) opettaa padin käyttöä.

Teijo: Opiskelin suomen kieltä ja kirjallisuutta Jyväskylässä ja Oulussa. Valmistuin 90-luvun alussa filosofian kandidaatiksi ja auskultoin äidinkielenopettajaksi. Sen jälkeen tein informaatioalan opinnot.

Joonas: Opiskelin digitaalista viestintää Metropoliassa, valmistuin viime joulukuussa.

Sofia: Opiskelen tällä hetkellä Helsingissä käytännöllistä filosofiaa kolmatta vuotta. Sivuaineinani luen suomen kieltä ja kirjallisuutta sekä klassista kreikkaa. Valmistun tulevan vuoden aikana kandiksi, sen jälkeen olisi tarkoitus jatkaa maisteriopintoihin.

Miksi halusit töihin kirjastoon?

Teijo: Kait tässä on se vanha vitsi, että tykkäsin olla kirjastossa lapsena. Pidän työn monipuolisuudesta ja siitä, että on koko ajan mahdollisuus oppia lisää. Varsinkin nykyisessä pääkirjastossa tehtävä työ on niin monipuolista, että mahdollisuus uusien asioiden oppimiseen on todella suuri.

Joonas: Kaverini oli myös sivarissa Topeliassa. Hän piti paikasta paljon ja sai sivarin loppuessa osa-aikaisia töitä. Yliopiston kirjasto vaikutti tosi hyvältä sivaripaikalta – en ollut varma mihin halusin, ei ollut mitään tiettyä paikkaa – ja on osoittautunut juuri niin hyväksi kuin ajattelinkin. Täällä on niin mukavaa porukkaa ja hyvä yhteishenki ettei tarvitse koskaan ajatella, etten halua tulla töihin.

Sofia: Sama juttu kuin Teijolla: olen aina pitänyt kirjastoissa ja ajattelin, että olisi hauskaa päästä näkemään sisältä käsin, kuinka kirjasto pyörii. Olin innoissani kun sain kuulla viestintätiimin tarvitsevan harjoittelijaa, ajattelin, että työ olisi varmasti haastavaa ja opettavaista.

Mikä Kaisassa on parasta?

Teijo: Suuruus. Kirjasto on iso, täällä on paljon erilaisia mahdollisuuksia. Työn monipuolisuutta lisää se, että henkilökunnassa että asiakkaissa on paljon erilaisia ihmisiä.

Joonas: Mukavat työkaverit ja työvuorojen joustavuus.

Sofia: Rauhallisuus ja tila. Ystävällinen ja asiantunteva henkilökunta ja kokoelmat. Opiskelu Kaisassa on tehty äärimmäisen helpoksi ja mukavaksi, kaikki toimii yleensä kuten pitääkin. Yliopiston kirjaston kokoelmat ovat riviopiskelijan näkökulmasta uskomattomat, täältä löytyy yleensä kaikki, mitä tarvitsee ja haluaa.

Mitä haluat tehdä tulevaisuudessa? Mikä on kirjaston tulevaisuus?

Teijo: Toivon, että kehittyisin tässä työssä sekä kirjastoammattilaisena että ihmisenä. Kirjaston tulevaisuudesta olen varmaan aika samaa mieltä kuin moni muukin: sisällöt ovat verkossa, kirjastot itsessään muuttuvat oppimisympäristöiksi. Luulen, että muutos tapahtuu melko samalla tavalla kuin Minervassa: kirjastoista tulee paikkoja, joissa ihmiset kokoontuvat ja opiskelevat yhdessä. Oppisisällöt taas löytyvät verkosta.

Joonas: Ainakin lähitulevaisuudessa haluaisin tehdä viestintäalan töitä, päästä niihin sisään ja oppia kaikkea uutta. Jos pidän töistä ja pystyn niin haluaisin ehkä jatkaa alalla. Olisi myös kiva opiskella lisää, esimerkiksi journalistiikkaa.

Joonas Vihanto

Kirjastoja tarvitaan varmasti jatkossakin. E-kirjojen tulemisesta ja paperikirjan poistumisesta puhutaan hirveästi, mutta en itse nää, että paperikirja olisi menossa mihinkään. E-kirja tulee ennemminkin paperikirjan rinnalle. Tulevaisuudessa tarvitaan myös julkisia tiloja, joihin voi tulla olemaan, lukemaan ja opiskelemaan vaikkei pääpaino olisikaan tiedon etsimisessä tai kirjoissa itsessään; silloinkin kirjat ja tieto ovat tarvittaessa helposti saatavilla.

Tietenkin enemmän tulee tapahtumaan verkossa, siksi kirjastojen pitääkin monipuolistua. Kirjasto 10 on tästä hyvä esimerkki: kirjastojen ei tarvitse olla pelkästään hirveästi kirjoja vaan niissä voi myös olla monipuolisia palveluita. Odotan mielenkiinnolla, minkälainen keskuskirjastosta tulee ja minkälaisia palveluja se tulee tarjoamaan.

Sofia: Haluan töihin alalle, jossa saa lukea ja kirjoittaa paljon. Kustannusala kiinnostaa, kuten myös tutkijanura. Toivottavasti siis ainakin pystyn jatkamaan filosofian opintoja pitkään.

Kirjaston tulevaisuus näyttäytyy kiinnostavalta etenkin, koska olen ollut niin vähän kirjastoalalla töissä. Ulkopuolisen, akateemisesti orientoituneen ihmisen näkökulmasta tiedon välittämisen ja säilömisen merkitys näyttäytyy valtavana kirjaston toiminnan kannalta, joten toivon, että se pysyy sellaisena kuin on ollut. Tietty on mahtavaa – tämä vaikuttaa olevan myös kirjaston säilymisen elinehto – että kirjastoista tulee paikkoja, jossa erilaiset ihmiset pääsevät kokoontumaan ja puhumaan ja opiskelemaan, tulivat he sinne lukemaan tai pelaamaan videopelejä tai lainaamaan sauvakävelysauvoja.

Teksti:

Sofia Blanco Sequeiros

Kuvat:

Sofia Blanco Sequeiros
Helena Hiltunen

Runoja ja rokkia – kesää juhlistamassa Kumpulassa

Kirjaston kesäjuhlia vietettiin 4.6. Kumpulassa. Kirjastolaisten lisäksi menossa olivat mukana ISEW-viikon kansainväliset vieraat eri puolilta Eurooppaa. Mitä kaikkea tapahtuikaan? Kuvat kertovat illan tapahtumista ja tunnelmista.


Kuka tuo oikein voi olla? Kilpailu, joissa lapsuuden valokuvista piti tunnistaa kollegoita, toi iltaan hauskaa kuhinaa ja arvailua.

Hei, eiköhän pidetä lauluesitys tänään, käydään vaan pihalla ensin harjoittelemassa? – ideoivat Heli Korhonen ja Kristina Weimer.

Duosta tuli trio, kun siihen liittyi Christoph Ackermann, ISEW-vieras Saksasta, ja bändi taustanaan trio lauloi yleisön riemuksi Cole Porterin klassikon “Let’s Do It, Let’s Fall in Love“.
Kaikki ISEW-vieraat kävivät vuorollaan kertomassa kokemuksiaan vaihtoviikolta. Christoph Ackermann lausui antaumuksella Schillerin runoa parodioivan Heinz Erhardtin runon ”Der Tauchenichts”.

Painava, herkkuja täynnä oleva lahjakori meni tällä kertaa Johanna Lahikaiselle. Siellä oli ainakin luomukuohuviiniä, kahvia, viikunahilloa, katkarapuja, simpukoita, oliiveja, pastaa, keksejä, suklaata…

Bändi houkutteli väen tanssimaan muun muassa Pelle Miljoonan ja Hassisen koneen kappaleiden tahdissa. Ja tulihan sieltä loppupuolella myös usean yleisön vakituinen toivekappale: Black Sabbathin ”Paranoid”.

Teksti:

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija

Kuvat:

Laura Hiisivuori ja Johanna Lahikainen

Totuutta etsimässä – Jussi Valtosen vierailu Meilahden kampuksella

Tämän vuotisen Finlandia-palkinnon voittanut kirjailija Jussi Valtonen vieraili Meilahden kampuksella 11.5.2015. Terkon Lux Humana- työryhmän järjestämässä kirjailijatapaamisessa Valtosta haastatteli Sonja Sulkava.

Paikalle saapunut kuulijakunta koostui pääasiassa lääkäreistä ja lääketieteen opiskelijoista, mutta joukkoon mahtui myös muiden alojen asiantuntijoita. Yleisö osallistui aktiivisesti keskusteluun ja esitti runsaasti kysymyksiä kirjailijalle.

Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -romaani on massiivinen teos. Se on eräänlainen dystopia, vaikuttava kertomus tieteen ja etiikan suhteesta sekä ihmissuhteiden moninaisista ulottuvuuksista. Yleisössä ihastusta herättänyt romaanin runsasteemaisuus ei ollut ollut kuitenkaan kirjailijan alkuperäinen idea kirjan kirjoittamiseen ryhtyessään.

Aluksi Valtonen kuvitteli kirjoittavansa lyhyistä novelleista koostuvaa novellikokoelmaa. Tarinan edetessä omia reittejään hän ymmärsi haluavansa novellikokoelman sijaan kirjoittaa laajasti yhteiskunnallisesti ajankohtaisia teemoja sisältävän tarinan.

Kirjoitusprosessia kuvatessaan kirjailija kertoo tehneensä kirjaa varten runsaasti taustatyötä. Lisäksi hän toteaa Yhdysvalloissa viettämiensä vuosien vaikuttaneen osaltaan siihen, millainen kirjasta lopulta tuli.

Vierailun aikana Valtonen mainitsee useita kirjoittamisen lomassa lukemiaan teoksia, jotka ovat herättäneet hänet pohtimaan romaanissaan esiintyviä teemoja uudenlaisista näkökulmista, kyseenalaistamaan olemassa olevien totuuksien objektiivisuutta.

Kirjailija kertoo esimerkein omaa prosessiaan arvioida tieteellisen todellisuuden eri puolia ja haluaa haastaa ennen kaikkea lukijansa miettimään miten suhteellista totuus on.

Miellyttävän tilaisuuden lopuksi Lux Humana –kokoelmankin kappale Valtosen romaanista sai kirjailijan signeerauksen.

Teksti ja kuvat:

Heidi Wikberg

Miia Willman Lahden ammattikorkeakoulu Oy:n tietopalvelujohtajaksi

Helsingin yliopiston kirjastossa kahdeksan vuoden ajan suunnittelijana toiminut Miia Willman (ent. Koljonen) on aloittanut Lahden ammattikorkeakoulu Oy:n tietopalvelujohtajana 1.8.2015.

Helsingin yliopiston kirjastossa Miia toimi Open Access –tiimin vetäjänä, EU-tallekirjastovastaavana, oikeustieteen tieteenalavastaavana sekä vastasi oikeustieteen alueen tiedonhallinnan koulutuksista ja ohjauksista. Miian ura vei organisaatiouudistusten myötä oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastosta keskustakampuksen kirjastoon ja lopulta Helsingin yliopiston kirjastoon.

Onnea ja menestystä Miialle uuteen tehtävään ja lämpimät kiitokset yhteisistä vuosista!

 

Kirjaston kasvoja: Liisa Siipilehto

1. Miten päädyit kirjastouralle?

Ensimmäinen puolen vuoden pestini oli yliopistomme metsätieteellisen tiedekunnan Metsäkirjastossa vuonna 1997. Silloin heti ymmärsin, että haluan tulevaisuudessakin työskennellä kirjastoalalla. Ensimmäinen tehtäväni oli metsäalan kirjojen sisällönkuvailu ja nautin todella työstäni. Samalla minulle selvisi, kuinka monipuolinen ja innostava työ informaatikkona voi olla. Siksi hakeuduinkin maatalous- ja metsätieteiden alan koulutustani täydentävälle Informaatikkokurssille. Monien innostavien projektien jälkeen minut vakinaistettiin Viikin tiedekirjastoon, jonka osaksi Metsäkirjasto muuttui vuonna 1999. Tiedekirjastohan toimi yliopiston erillislaitoksena kymmenen vuotta eli yhtenäisen Helsingin yliopiston kirjaston muodostamiseen asti.

2. Tyypillinen työpäiväsi?

Metsäalan tieteenalavastaavan tehtävien ohella olen viime vuosina vähitellen siirtynyt työskentelemään kirjaston tutkimusdata- ja Open access -tiimeissä. Lähes kaikki työtehtäväni liittyvät avoimen tieteen edistämiseen tavalla tai toisella. On tärkeää herkeämättä seurata, mitä näissä asioissa on meneillään niin yliopistossa, Suomessa kuin maailmallakin. Tällä hetkellä neuvomme ja koulutamme jatko-opiskelijoita ja tutkijoita aineistonhallintasuunnitelmien laatimisessa. Näitä suunnitelmia tarvitaan erityisesti rahoittajien vaatimuksesta: tutkimusdatan käytön huolellinen suunnittelu koko tutkimushankkeen elinkaaren ajaksi on edellytys sille, että data säilyy ja on tulevaisuudessakin käytettävissä.

Työpäiväni ovat hyvin vaihtelevia. Paljon yhteydenpitoa eri tahoille sähköpostitse ja puhelimitse niin kännykällä kuin skypelläkin ja palavereja eri puolilla kaupunkia ja verkossa. Viikkoon sisältyy keskimäärin viisi tai kuusi eri aiheista kokousta, joihin valmistaudun tai valmistan niitä, joiden vetäjänä itse toimin.

Verkkotyöskentelyyn kuluukin melko paljon aikaa: wikissä muokataan kollegojen kanssa dokumentteja, kirjoitan muistioita ja raportteja ja vastavuoroisesti luen muiden kirjoittamaa sekä seuraan työtehtäviini liittyvää ajankohtaista verkkokirjoittelua ym. kirjallisuutta. Tietokoneen ääressä ja kokouksissa istumisen välissä olen matkalla kuin The Hobbit – there and back again. Viikki-keskusta -väli on kymmenisen kilometriä ja bussimatkankin voi hyödyntää vaikkapa lukemalla sähköpostia kännykästä. Jos hyvin sattuu, työkaveri istuu vieressä. Niinpä monia työasioitakin on ehditty matkojen aikana edistää. Työtehtävät ovat vieneet minua myös ulkomaille, lähinnä Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa järjestettyihin kansainvälisiin konferensseihin.

Osallistun erilaisten tapahtumien, seminaarien ja koulutusten järjestelyyn ja pidän esityksiä kirjastomme tutkimuksen palveluihin liittyvistä, asiantuntijuuteni keskeisistä aiheista, tutkimusdatasta ja open access -asioista. Oman ajantasaisen tiedon ja osaamisen ylläpitämiseen pitäisikin jäädä paljon nykyistä enemmän aikaa. Isoja haasteita ovat työpäivien vaatima joustavuus, valmius hypätä yllättävistäkin asioista toisiin ja vähäiset mahdollisuudet rauhalliseen ja pitkäjänteiseen keskittymiseen. Onneksi olen aika nopearytminen, spontaani ja vaihtelusta pitävä, yhdessä tekemisen meiningissä viihtyvä, mutta rajansa kaikella! Oman itsen johtamisen jämäkkyys on etsinnässä.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?

Parasta työssäni on se, että saan olla mukana edistämässä tieteellisen tiedon avoimuutta. Olisi tärkeää, että kaikilla maailman kansalaisilla olisi yhtäläinen oikeus päästä käsiksi tutkimustietoon. Avoimuuden tukemisen lisäksi kirjastojen tärkeä tehtävä on edistää tiedon löytyvyyttä ja käytettävyyttä kaikin keinoin.

Työssäni on mielenkiintoista uusien ihmisten tapaaminen ja tutkimusdatapalveluiden yhdessä edistäminen monissa erilaisissa kokoonpanoissa. Ehkä tällä hetkellä minua innostaa eniten se, kun kirjastomme tutkimusdatatiimiläiset saavat työskennellä verkostomaisesti yliopistomme muiden toimijoiden, esimerkiksi rahoituksen asiantuntijoiden, juristien ja tietotekniikkakeskuksen suunnittelijoiden kanssa. Kokouksissa on osaajia eri aloilta ja siten asioihin tulee useita eri näkökulmia, joita ei olisi itse tullut edes ajatelleeksi. Tutkijoiden tapaaminen ja heidän työhönsä tutustuminen on ollut todella kiinnostavaa.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vapaa-aika? Mitähän se nyt olisi? Tähän vuodenaikaan lähden mielelläni viikonloppuisin metsään kori kädessä etsimään kantarelleja tai poimimaan mustikoita. Viikissä viljelypalstalla touhuaminen tuo myös vastapainoa työasioille.

ISEW Library 2015 toi taas Euroopan Helsinkiin

Helsingin yliopiston kirjaston kansainvälinen henkilöstövaihtoviikko ISEW Library 2015, toi kesäkuun alussa Helsinkiin 15 kirjastoammattilaista Euroopan eri maista. Osallistujista useimmat kustansivat matkansa Erasmus-rahoituksella. Tänä vuonna, kun suosittu vaihtoviikko järjestettiin neljännen kerran, tiukan hakijaseulan läpäisi joukko kollegoita 10 eri maasta.

ISEW Library 2015 on yksi Helsingin yliopiston vuosittain järjestämistä suunnattoman suosituista henkilöstövaihto-ohjelmista. Kymmenien hakijoiden joukosta osallistujat valitaan vaihtoviikolle ensisijaisesti henkilökohtaisten hakemustensa perusteella. Osallistujat pitävät viikon kuluessa myös puheenvuoron, joka liittyy johonkin vaihtoviikon ohjelmateemoista.

Kesäkuussa teemat olivat:

  • Changing Library Space and Service Design
  • Licensing and Acquisition of Digital Content
  • Library IT & Infrastructure
  • Visibility: Scientific Communication and Marketing in Social Digital World
  • Open Access and Digital Repository Services
  • Information Literacy – What’s New?

Teemasessioissa Helsingin yliopiston kirjasto esittelee osallistujille tilojaan, palveluratkaisujaan ja strategisia tulevaisuuden suunnitelmiaan maan ykkösyliopiston tutkimuksen ja opetuksen tukemiseksi.

Osallistujien keskinäinen vuorovaikutus ja verkostoituminen on viikon tärkeä osatavoite. Samalla Helsingin yliopiston kirjaston omille työntekijöille avautuu huomattavan kustannustehokas kanava kansainväliseen verkostoitumiseen.

Viikon ohjelmaan liittyy antoisan ammatillisen keskustelun ohella myös runsaasti sosiaalista ohjelma. Vapaamuotoiset illanvietot ja retket eri vierailukohteisiin tarjosivat vieraille uusia kokemuksia ja tietoa isäntämaasta ja meille isännille tilaisuuden syventää suhteita uusiin tuttaviimme. Helsingin yliopiston kirjaston henkilökunnalla onkin nyt vastavuoroisuusperiaatteella vieraanvarainen isäntä odottamassa, jos matka vieraiden kotikonnuille koskaan tulee ajankohtaisesti.

Katso kaikki kuvamuistot kaikessa rauhassa

Teksti:

Veera Ristikartano
ISEW-koordinaattori,
Verkkoviestinnänsuunnittelija

Kuvat:

Heli Korhonen, Veera Ristikartano, Jussi Männistö