Esitys henkilöstösuunnitelmasta etenee suunnitellusti

Henkilöstörakenne ja henkilöstön sijoittuminen kirjastoihin

Kampuskirjastonjohtajat ja tieto- ja kirjastopalvelujohtaja ovat valmistelleet maalis-huhtikuun aikana kirjastohenkilöstön sijoittumista tulevan kirjaston eri toimipisteisiin ja toimintoihin. Neuvotteluja on ollut paljon ja niihin on mennyt myös paljon aikaa. Henkilökuntaan kuuluu 250 henkilöä, joista 85 on ilmoittanut kiinnostuksensa keskitettyihin palveluihin. Uusien keskitettyjen palvelujen lisäksi on ratkaisevan tärkeää, että kampuskirjastoissa on tieteenalapalveluihin ja asiakaspalveluihin monipuolisesti osaava henkilöstö.

Suunnittelu on nyt loppusuoralla ja keskitettyihin palveluihin ehdotettava kirjastohenkilöstön kanssa käydään parhaillaan keskusteluja ja yhteistoimintaneuvotteluja (yt) kirjastoissa. Tämänhetkinen muutos kirjastoissa edellyttää yt-neuvottelun henkilö- ja kirjastotasolla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kirjastonjohtaja käy kahdenkeskisen yt-neuvottelun mahdollisesti keskitettyihin palveluihin siirtyvien henkilöiden kanssa. Lisäksi pidetään koko kirjaston tason yt-neuvottelut, jolloin koko kirjaston henkilöstö on kutsuttu kokoukseen.

Aikataulua:

  • ti 19.5.2009 kaikki henkilötason yt-kokoukset on pidetty
  • ti 26.5.2009 kaikki toimintayksikkötason yt-kokoukset on pidetty
  • ti 26.5.2009 klo 15 kirjaston henkilöstötyöryhmä: henkilöstörakenne
  • to 27.5.2009 klo 13 kirjasto- ja tietopalvelutoimikunta: henkilöstörakenne

Kesäkuussa on tarkoitus saada päätökset suunnitelmille. Tiedotusta on odotettavissa päätösten jälkeen.

Asiat eivät ole varsinaisesti salaisia tässä vaiheessa – saahan jokainen meistä kertoa omista suunnitelmistaan ja vaihtoehdoistaan aivan vapaasti. Ennen virallisia päätöksiä kirjasto ei kuitenkaan voi organisaationa tiedottaa keskitettyjen palvelujen ja kampuskirjastojen henkilöstörakenteesta muuta kuin joiltakin osin. Esimerkiksi avoinna olleet vakanssit ja niiden täyttäminen ilmoitetaan tietysti sitä mukaa, kuin päätökset niistä syntyvät.

Helsingin yliopiston henkilöstöpolitiikka – henkilöstö voimavarana ja osana tavoiteohjelmaa

Kirjaston henkilöstösuunnittelutyö liittyy Helsingin yliopiston tavoiteohjelman laatimiseen ja yliopiston henkilöstöpolitiikan toteuttamiseen. Henkilöstösuunnitelma on osa yliopiston voimavarasuunnitelmaa, ja kirjaston henkilöstösuunnitelman tavoitteita koskeva osuus liitetään yliopiston tavoiteohjelmaan koskien strategiakautta 2010 – 2012. Tiina Äärilä kirjoittaa toisaalla tässä Verkkarissa (“Esitys johtosäännöksi lähes valmis“) tavoiteohjelmaan liittyvästä työstä ja kirjaston valmisteluryhmästä tämän työn takana.

Kirjoittaja
Iiris Karppinen
projektipäällikkö
HY, Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
Fabianinkatu 32 (PL 53)
00014 HELSINGIN YLIOPISTO
Puh. (09) 191 22138

Esitys johtosäännöksi lähes valmis

Rehtorin asettaman valmisteluryhmä: esitys johtosäännöksi lähes valmis; strategiakauden kehittämiskohteet ja painoalueet hahmottumassa

Esitys johtosäännöksi yhteistoimintakäsittelyyn 27.5.

Rehtorin asettama valmistelutyöryhmä on kokoontunut kevään aikana kolme kertaa.

Johtosäännön valmistelu on ollut sen ensimmäinen tehtävä. Pohja-aineistona valmistelussa ovat esitys yliopistolaiksi, yliopiston uusi johtosääntöluonnos ja kirjastojen nykyiset johtosäännöt. Tavoitteena on esittää johtosäännössä asiat suhteellisen yleisellä tasolla. Kirjaston työjärjestykseen kirjataan tarkemmin toiminta- ja menettelytapoja. Asiantuntijana valmistelussa on lakimies Johanna Havula henkilöstö- ja lakiasiainosastolta.

Eniten pohdintaa ja keskustelua herättäneitä kysymyksiä ovat olleet kirjaston tehtävien muotoilu, johtokunnan kokoonpano, sen tehtävät ja neuvottelukuntien rooli. Valmistelu on edennyt aikataulun mukaisesti. Työryhmän kokouksessa 7.5. sovittiin johtosääntöesityksen viimeistelystä ja yhteistoimintakäsittelyn ajankohdasta.

Johtosääntöesityksestä on kirjastojen henkilökunnalle yksi yhteinen yt-tilaisuus: 27.5. klo 8-15-9.15 yliopiston päärakennuksen salissa 5. Kutsu kokoukseen ja esitys johtosäännöksi lähetetään henkilökunnalle viikolla 21.

Yt-käsittelyn jälkeen työryhmä käsittelee asiaa vielä 10.6. (päiväys korjattu), minkä jälkeen rehtori päättää johtosäännön jatkokäsittelystä ja aikataulusta.

Kirjaston tavoiteohjelma – linjaus seuraavan strategiakauden toimintaan

Yliopiston tiedekunnat ja erilliset laitokset laativat strategiakaudelle 2010-2012 tavoiteohjelman. Kirjaston tavoiteohjelman tarkoituksena on antaa vastaus miten kirjasto erillisenä laitoksena toteuttaa yliopiston uutta strategiaa ja sen viittä toimenpideohjelmaa seuraavalla strategiakaudella. Ohjelmassa linjataan tulevan kauden toiminnan tavoitteet, strategiset kehittämiskohteet, toiminnan painopisteet ja erilliset toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi.

Tavoiteohjelman valmistelussa on pohja-aineistona käytetty yliopiston toimenpideohjelmien lisäksi kirjasto- ja tietopalvelutoimikunnan syksyllä 2008 tuottamaa luonnosta kirjastotoiminen tavoiteohjelmaksi ja luonnosta yliopiston e-infrastruktuuriohjelmaksi 2010-2012. Kirjastotoimikunta järjesti viime vuonna  kolme strategiaseminaaria, joihin osallistui käyttäjiä ja kirjastojen henkilökuntaa ja joissa keskusteltiin kehittämiskohteista ja painopisteistä kaudella 2010-2012.

Valmisteluryhmässä tavoiteohjelmaa on käsitelty kahdessa viime kokouksessa. Käydyn keskustelun perusteella kirjaston strategisiksi kehittämiskohteiksi ovat nousemassa

  • saumattoman asiakaslähtöisen tietoympäristön rakentaminen ja
  • uuden kirjaston toiminnan organisoituminen ja vakiintuminen.

Kirjaston toiminnan painoalueet ja niistä johdettavat toimenpiteet hahmotetaan alla olevan kuvan mukaan.

Hieno kaavio, jonka teki Tiina Äärilä.
Kuva 1. Alustava tavoiteohjelman sisältökarttaa: kirjaston visio ja toiminnan painoalueet.

Toimenpiteitä, määrällisiä tavoitteita ja indikaattoreita käsitellään työryhmän seuraavissa toukokuun kokouksissa. Henkilöstösuunnitelmaa valmistelee vararehtori Hannele Niemen johtama henkilöstöryhmä. Budjetin valmistelu aloitetaan toukokuun lopussa tehdyn valmistelun pohjalta, kun henkilöstörakenne on selkiintynyt.

Keskitetyt palvelut ja kampuskirjastot laativat toimintasuunnitelman

Rehtorille toimitetaan kirjaston yhteinen tavoiteohjelma. Kirjaston operatiivisen toiminnan tueksi kampuskirjastot ja keskitetyt palvelut laativat erilliset toimintasuunnitelmat. Kampuskirjastojen johtajat yhdessä toimialajohtajan kanssa sopivat toukokuun aikana suunnitelman periaatteista, rakenteesta ja ohjeistuksesta.
Toimintasuunnitelmissa konkretisoituvat tavoiteohjelmassa esitetyt linjaukset ja toimenpiteet kampuskirjaston ja keskitettyjen palvelujen näkökulmasta.

Merkittävät lisäresursointia edellyttävät toimenpiteet kootaan tavoiteohjelmassa esitettävien kahden strategisen kehittämiskohteen alle. Miten tämä käytännössä toteutetaan, selviää, kun hallintoviraston kehittämisosasto lähettää tarkempaa tavoiteohjelmaan liittyvää ohjeistusta toukokuun lopussa.

Varsinaista hankerahaa ei yliopistolla ja opetusministeriöllä ole jatkossa jaettavana, mutta rehtorilla on ns. strategista rahaa ja tuloksellisuusrahaa. Lopullinen voimavarojen jako tarkentuu vasta loppuvuodesta tavoiteneuvottelujen jälkeen. Tuloksellisuusrahasta tiedekunnan ja erilliset laitokset eivät kilpaile keskenään, vaan kukin kilpailee itsensä kanssa. Merkittävää on se, miten esimerkiksi erillisenä laitoksena toimiva kirjasto kykenee toteuttamaan omat tavoitteensa.

Aikataulu

Valmisteluryhmän muistiot ja päivitetty kokous- ja suunnitteluaikataulu ovat Almassa (https://alma.helsinki.fi/doclink/147798).

Työryhmä antaa väliraportin työskentelystään rehtorille 1.6. Tällöin on valmiina esitys johtosäännöksi ja tavoiteohjelmasta luonnosversio 0.4-0.5. Samoihin aikoihin toimitetaan luonnosversion tekstiosa kirjaston henkilökunnalle kommentoitavaksi joko Alman tai wikin kautta.

Tavoitteena on, että esitys tavoiteohjelmaksi tulee yhteistoimintakäsittelyyn syyskuussa viikolla 37-38. Rehtorille 2.10. toimitettavan tavoiteohjelman hyväksyy kirjaston uusi johtokunta syyskuun lopussa. Kirjaston johtokunnan kokoaminen käynnistyy, kun johtosääntö on hyväksytty konsistorissa.

Kirjaston työjärjestyksen valmistelu käynnistyy syyskuussa.

Kirjoittaja
Tiina Äärilä
Suunnittelija
Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
tiina.aarila[at]helsinki.fi
puh. 09 – 191 21776

Seksuaaliset tabut yhteiskunnassamme

Terveystieteiden keskuskirjaston Lux Humana -työryhmä järjesti 18.3.2009 Haartman-instituutissa luentotilaisuuden otsikolla “Seksuaaliset tabut yhteiskunnassamme”.
tilaisuuden luennoitsija Pirkko Brusila ja puheenjohtaja Camilla Mårtenson, Kuva: Anna-Mari Koivula
Tilaisuuden luennoitsija Pirkko Brusila ja puheenjohtaja Camilla Mårtenson

Aiheesta oli puhumassa erikoislääkäri Pirkko Brusila, joka toimii myös pari- ja seksuaaliterapeuttina. Lisäksi hän on toimittanut viime vuonna ilmestyneen kirjan Seksuaalisuus eri kulttuureissa,(Duodecim, 2008). Tilaisuus oli suunnattu lähinnä lääketieteen opiskelijoille ja ammattilaisille, mutta se oli avoin myös kaikille muille aiheesta kiinnostuneille. Paikalla oli noin 50 henkeä.

Tabu

Erikoislääkäri Brusila aloitti esityksensä määrittelemällä tabun käsitteen. Nykysuomen sanakirjan mukaan tabu on “jonkin olion pyhyys tai epäpyhyys, joka estää sen koskettamisen tai mainitsemisenkin”. Asia voidaan siis katsoa joko niin puhtaaksi (jumalaiseksi) tai päinvastoin niin saastaiseksi, ettei siihen ole syytä kajota. Seksuaalisuuden ollessa kyseessä molemmista tabun muodoista löytyy lukuisia esimerkkejä. Tabut voivat ilmetä niin yhteisöllisellä tasolla (eri kulttuurit, uskonnot) kuin yksilötasollakin (parisuhde).

Seksin historiaa

Ennen kuin ryhtyi esittelemään eri (uskonto)kulttuurien kannanottoja seksuaalisuuteen erikoislääkäri Brusila loi lyhyen katsauksen seksin historiaan yleisesti ja erikseen Suomen seksin historiaan.

Seksuaalisuuden historia on hyvin pitkälti naisen aseman historiaa. Nainen on kautta aikain koettu ongelmalliseksi seksuaalisessa mielessä: Naista on pitänyt “suojella”  moninaisin rajoituksin. Nainen on koettu seksuaaliseksi uhaksi.

Jo syntiinlankeemuskertomuksesta alkaen seksuaaliseen haluun on liittynyt myös häpeä, lankeemuksesta seuraa rangaistus. Ihmisen seksuaaliviettiä on pitänyt kahlita yhteisöllisin pakottein.

Augustinuksen aikana yhdynnän katsottiin olevan puhtaasti rationaalinen teko, jonka ainoa merkitys oli lisääntyminen. Myöhemmin keskiajalla vakiintui käsitys aviollisesta seksistä ja uskollisuudesta. Viktoriaaniselle ajalle oli tyypillistä toisaalta tiukka tapakulttuuri erityisesti suhteessa naisiin, toisaalta miesten salaiset paheet (mm. bordellit). 1800-luvun etikettisäännökset ulottuivat luonnollisesti myös seksuaalisuuden alueelle. Vallalla oli mm. käsitys, että vain osaava mies voi opastaa naista seksuaalisuuden alueella.

1900-luvun alkupuolen merkittävin uudistus oli Sigmund Freudin psykoanalyysi, joka toi tiedostamattoman vaikutuksen ihmisen käyttäytymiseen, ehkä etenkin seksuaalisen käyttäytymisen alueelle. Psykoanalyysin teoria jatkoi kuitenkin samaa mieskeskeisyyttä, jossa naisen asema määrittyy alisteisesti suhteessa mieheen, (penis-kateus). Naisella oli rooli ainoastaan äitinä.

1950-luvulla ilmestynyt Kinseyn raportti toi vihdoin julki seksuaalisuuteen liittyvän mielihyvän – sekä miesten että naisten. 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen sanotaan vapauttaneen naisen. Etenkin e-pillerin keksimisellä oli tässä huomattava rooli.

Hämmästyttävää mutta totta: klitoris löytyi vasta 1970-luvulla. Tämä kuvaa varsin osuvasti naisen asemaa seksin historiassa etenkin kun ottaa huomioon ihmisen (=miehen?) anatomian muun tietämyksen kehittymisen vuosikymmeniä/-satoja aiemmin.

Viime vuosikymmeninä seksuaalisen vapautumisen voidaan nähdä kehittyneen edelleen niin, että erikoislääkäri Brusilan sanoin voidaan kysyä, olemmeko 2000-luvulle tultuamme saavuttaneet jo seksuaalisen rajattomuuden ajan.

Suomalaisen seksin historiaa

Suomalaisen seksin historia seuraa yleistä eurooppalaista kehitystä eri aikoina enemmän tai vähemmän viiveellä. Erikoislääkäri Brusila toi esille muutamia mielenkiintoisia esimerkkejä lähinnä suomalaisen seksuaalilainsäädännön kehityksen kautta.

Vuoden 1734 lainsäädännössä haureudesta seurasi kuolemanrangaistus. Naiset olivat täydellisesti holhouksen alla. Aina 1900-luvulle asti pidättyvyyttä pidettiin aviollisena hyveenä, sillä seksin katsottiin rasittavan hermoja ja alentavan henkisiä kykyjä. Lasten itsetyydytykseen saatettiin puuttua kirurgisin toimenpitein.

Naimattomien ihmisten sukupuolisuhteen rangaistavuus poistui lainsäädännöstä 1926. Aviollinen uskottomuus lakkasi olemasta rikos 1948.

1960-luvun seksuaalinen vapautuminen näkyi Suomessa vasta viiveellä. Vuoden 1969 lakimuutos mahdollisti sen, että mies ja nainen saivat yöpyä samassa hotellihuoneessa, vaikka eivät olisikaan naimisissa keskenään.

Homoseksuaalisuus lakkasi olemasta rikos 1971, mutta psykiatrisesta tautiluokituksesta se poistettiin Suomessa vasta 1981.

Vuoden 1988 avioerolaki toi muutoksen, jonka mukaan avioeron voi saada harkinta-ajan jälkeen ilman, että on todisteltava puolison uskottomuutta tms.

Raiskauksesta tuli rikos avioliitossakin vuonna 1994.

Homosuhteiden rekisteröinnin mahdollistava laki astui voimaan 2002, mutta vielä maaliskuussa 2008 Suomen evankelisluterilainen kirkko ei nähnyt tarpeelliseksi luoda kirkollista kaavaa homoparien siunaamiseksi.

(Uskonto)kulttuurisia kannanottoja

Historiaosuuden jälkeen erikoislääkäri Brusila pääsi esittelemään eri (uskonto)kulttuurien näkemyksiä seksuaalisuuden eri alueista. Hän esitteli eri kulttuurien näkemyksiä mm. seuraavissa “ongelmakohdissa”: avioliiton asema, suhtautuminen ehkäisyyn, seksuaalinen väkivalta ja seksuaalinen suuntautuminen. Uskonnoista oman esittelynsä saivat kotimainen luterilaisuus, herätysliikkeet, Jehovan todistajat, ortodoksit, katolilaiset, islam, juutalaisuus ja hindulaisuus. Myös suomalaisten romanien suhtautumista seksuaalisuuteen esiteltiin.

Avioliitto, esiaviolliset suhteet, haureus

Avioliiton asema seksuaalisuuden säätelijänä eri uskonnoissa vaihtelee. Mm. herätysliikkeet ja Jehovan todistajat sallivat seksin vain avioliitossa. Ortodokseilla on yhden vaimon ihanne, josta seuraa torjuva suhtautuminen avioeroihin, mikä ei käytännössä ole kuitenkaan niin tiukan kielteinen kuin katolilaisuudessa, joka korostaa ehdotonta uskollisuutta. Hindulaisessa kulttuurissa avioliitot ovat edelleen pääosin järjestettyjä, ei siis rakkausavioliittoja. Myös islam sallii seksin ainoastaan avioliitossa. Etenkin naisten siveysvaatimukset ovat ehdottomat: naisen on oltava neitsyt avioituessaan. Lisäksi avioliittoihin toisuskoisten kanssa suhtaudutaan torjuvasti, äärimmillään aina kunniamurhiin asti. Toisaalta islamilainen nainen voi saada avioeron, jos mies on impotentti.

Ehkäisy, abortti

Miltei kaikki herätysliikkeet vastustavat ehkäisyä ja aborttia. Jehovan todistajat eivät salli aborttia edes raiskauksen uhreille. Myös katolilaisuuden ehkäisy- ja aborttikielteisyys on yleisesti tunnettu. Huomiota herätti hiljan paavin kondomin käytön vastaiset kannanotot hänen vieraillessaan Afrikassa, HIV-tartuntojen surullisimmilla seuduilla. Islam yleisesti ottaen sallii ehkäisyn käytön, mutta alueellisia ja opillisia variaatioita esiintyy: esimerkiksi Pakistanissa ehkäisy on täysin kielletty, koska sen katsotaan innostavan naisia kiellettyihin suhteisiin.

Seksuaalinen väkivalta, raiskaus

Suomen luterilaisessa kirkossa on yhteisöjä, jotka pitävät raiskauksen uhria itse syypäänä. Levisipä julkisuuteen hiljan kirkon rippikoululeirin opintomateriaalia, jossa opetettiin, että väkivallan (sis. raiskauksen) uhrin tulisi antaa tekijälle anteeksi. Hindulaisessa kulttuurissakin raiskauksen uhria pidetään syyllisenä, hänen (naisen) katsotaan vietelleen tekijän (miehen) raiskaukseen. Islamin mukaan raiskaus on rikos, etenkin neitsyen raiskaus. Tosin raiskaukselle täytyy olla neljä todistajaa, mikä käytännössä turvaa raiskaajan aseman. Myöskään raiskausta avioliitossa ei islamissa ole kriminalisoitu.

Seksuaalinen suuntautuminen

Kotimainen luterilaisuus pitää homoseksuaalisuutta vammana tai syntinä, josta voi parantua; jonkinasteista asenteiden vapautumista on tosin tapahtunut. Herätysliikkeillä on huomattavasti kielteisempi kanta, Jehovan todistajille homoseksuaalisuudesta puhuminenkin on kiellettyä. Monissa uskonnoissa on otettu sellainen kanta, joka tuomitsee homoseksuaaliset teot mutta ei kyseisiä ihmisiä, näin mm. ortodoksisuudessa ja juutalaisuudessa. Hindulaisessa kulttuurissa on sallittua ns. sosiaalinen homoseksuaalisuus, joskaan siitä ei varsinaisesti ääneen puhuta. Samoin islamissa homoseksuaalisuus on kriminalisoitu, mutta eräissä maissa ns. sosiaalinen homoseksuaalisuus on varsin näkyvää.

Säännöt, rangaistukset

Eri uskonnoilla on siis omia seksuaalisuutta koskevia sääntöjään. Se kuitenkin vaihtelee, miten tarkasti sääntöjä noudatetaan tai valvotaan. Useat vahvan uskonnollisen taustan omaavat yhteiskunnat voivat käytännössä olla varsin maallistuneita. Usein suuremmat erot saattavat vallita uskonnon eri lahkojen välillä kuin eri uskontojen välillä. Varsinkin pienemmät lahkot voivat olla rangaistuskäytännöissään varsin julmia. Suomessakin toimivissa herätysliikkeissä on käytäntönä sulkea sääntöjen rikkojat yhteisön (myös oman suvun) ulkopuolelle, mikä aiheuttaa inhimillisiä tragedioita etenkin pienillä paikkakunnilla.

Yleisesti voidaan eri (uskonto)kulttuureja luonnehtia myös seksuaalimyönteisiksi tai -kielteisiksi. Nautintoja korostavaa ortodoksisuutta ja juutalaisuutta voidaan pitää seksuaalimyönteisinä kulttuureina, seksuaalikielteisyys korostuu yleensä pienemmissä lahkoissa.  Islam on periaatteessa seksuaalimyönteinen, kehotetaanhan Koraanissakin ihmisiä nauttimaan. Islamilaisessa kulttuurissa seksuaalisuuden alue on kuitenkin huomattavasti laajempi kuin meillä länsimaissa. Siihen kuuluu kättely, katseet, tuoksut, pukeutuminen, naisen ja miehen välinen välimatka jne. Seksuaalisuuden sääntely ulottuu näillekin alueille.

Suomen romanien suhtautumista seksuaalisuuteen määrittävät romanien tarkat häveliäisyyssäännöt. Seksuaalisuudesta ei puhuta. Tästä johtuen romanikulttuurin parissa on runsaasti tietämättömyyttä seksuaalisuudesta.

Yhteisölliset tabut

Seksuaalisuus on ihmisen intiimeintä aluetta. On ymmärrettävää, että seksuaalisuuteen liittyy edelleen vaiettuja asioita. Näin tulee ollakin, kaikkea ei tarvitse tuoda julkisuuteen, vaikka julkisuus onkin “läpiseksualisoitunut”. Yksilö- ja parisuhteen tasolla asioista tulisi kuitenkin kyetä puhumaan. Tabuja ylläpitävät seksuaalisuuteen liittyvät häpeän ja syyllisyyden tunteet. Seksuaalisia tabuja esiintyy edelleen 1960-luvulta alkaneesta seksuaalisesta vapautumisesta huolimatta niin yhteisöllisellä kuin yksilölliselläkin tasolla.

Yhteisöllisesti vaietuista tabuista erikoislääkäri Brusila otti esille esimerkiksi työpaikoilla tapahtuvan seksuaalisen häirinnän, jonka asiallinen käsittely tuntuu olevan edelleen vaikeata. Merkittävimmissä yhteisöissä (esim. eduskunta) tapahtunut seksuaalinen häirintä saattaa tulla julkisuuteen, jolloin asiaan puututaan. Varsinainen ongelma tulisi kuitenkin ratkaista työpaikan sisällä, ei julkisuudessa. Ongelman käsittelyä vaikeuttaa edelleen uhrien tuntema häpeä, jota tekijä usein vielä ruokkii syyllistäen uhrinsa.

Muista yhteisöllisistä seksuaalisuuteen liittyvistä tabuista erikoislääkäri Brusila mainitsi mm. seksuaalisen kaltoinkohtelun ja parisuhdeväkivallan, joka tuli yleisen syyttäjän alaiseksi asiaksi vasta 1994.

Tabut yksilötasolla

Yksilötasolla ja parisuhteessa ilmenevistä tabuista erikoislääkäri Brusila kertoi valaisevia esimerkkejä seksuaali- ja parisuhdeterapeutin vastaanotoltaan. Etenkin nuoria eniten askarruttavia kysymyksiä on epävarmuus omasta seksuaalisuudesta suuntautumisestaan. Aiheeseen liittyy edelleen vahvoja pelkoja ja ennakkoluuloja. Seksuaalinen väkivalta on myös parisuhteessa vaiettu asia. Pariskunnat eivät myöskään juuri keskustele seksuaalisista toimintahäiriöistä keskenään. Itsetyydytystä saatetaan pitää “luusereiden hommana”. Seksiriippuvuudesta ei myöskään helposti puhuta, pidetäänhän seksuaalista halukkuutta ihailtuna ominaisuutena. Vammaisten, laitoshoidokkien ja ikääntyneiden seksuaalisuus on myös varsin vaiettua ja siten tuntematonta aluetta. Ikäihmisten seksuaalisuuteen liittyy myyttisiä uskomuksia: he ovat epäseksuaalisia, he eivät voi enää nauttia seksistä, seksi voi olla jopa vahingollista ikäihmisille.

Seksuaalisuus lääkärin työssä

Erikoislääkäri Brusilan luento oli suunnattu lähinnä lääketieteen opiskelijoille ja ammattilaisille. Luennon jälkeisessä keskustelussa nousikin esille runsaasti juuri lääkärintyöhön liittyviä kysymyksiä.

Entinen terveyskeskuslääkäri kertoi kokemuksistaan työstään alueella, jossa asui varsin paljon eri kulttuureista tulleita maahanmuuttajia. Häntä jännitti, miten hän mahtaa selvitä näistä kohtaamisista. Jälkeenpäin hän saattoi kuitenkin todeta, että etenkin naiset ovat varsin kekseliäitä ja käytännöllisiä, riippumatta kulttuurisesta taustastaan. Suurempia ongelmia hoitosuhteissa ei ilmennyt.

Korostettiin että on tärkeää kuunnella ja kunnioittaa potilasta ja hänen kulttuuriaan. Jos ei tunne kulttuuria, voi aina kysyä miten potilas asiaa toivoisi käsiteltävän. Potilaan huomioiminen yksilönä on olennaista, potilasta kätellään ja katsotaan silmiin.

Ongelmallisia tilanteita syntyy myös esimerkiksi silloin, kun potilaan henki tai terveys vaatisi aborttia, mutta uskonto kieltää sen. Tuleeko lääkärin suorittaa poikien ympärileikkaus uskonnollisista syistä? Tulisiko lääkärin kannustaa yksilöä oman seksuaalisuutensa hyväksymiseen, jos se johtaa henkilön tuomituksi uskonnollisen yhteisönsä ulkopuolelle?

Tilaisuus tarjosi paljon hyödyllisiä näkökulmia sekä seksuaalisuuteen että eri kulttuureihin myös meille “tavallisille kansalaisille”, jotka elämme monikulttuurisessa maassa ja maailmassa.

Kirjoittaja
Lassi Pohjanpää
Terveystieteiden keskuskirjasto, Terkko

 

Valtakunnalliset kaukopalvelupäivät Biomedicumissa

Vuoden 2009 kaukopalvelupäivät pidettiin 21.-22.4.2009 Biomedicumissa Meilahdessa.

Pirjo Rajakiili lausuu tervetuliaissanat, kuva: Jussi MännistöTerveystieteiden keskuskirjasto Terkko oli tapahtuman vastuullisena järjestäjänä. Tervetuliaissanat lausui Terkon johtaja, Pirjo Rajakiili, joka samalla loi katsauksen Terkon ja kaukopalvelupäivien historiaan. Pentti Vattulainen Varastokirjastosta esitelmöi kansainvälisen kaukopalvelun tämän hetkisistä ongelmista. Nykyään tekijänoikeussäädökset ovat keskeinen kaukopalveluun vaikuttava tekijä. Euroopassakin on jo ollut oikeudenkäyntejä, joissa vastakkain ovat olleet kustantajat ja kirjastojen kaukopalvelu.

Markku Räisäsen esityksessä valotettiin kaukopalvelukysymyksiä kirjakauppiaan kannalta. Joskus kirjan ostaminen kaukolainaamisen sijasta voi olla jopa edullisempaa asiakkaalle. Leena Korsumäen aiheena oli Kaukopalvelukäsikirja-hanke. Kaukopalvelukäsikirja on tarkoitus toteuttaa wiki-muotoisena KirjastoWiki:n yhteyteen. BTJ:n Kari Saaren esitys käsitteli puolestaan Aleksi -artikkeliviitetietokantaa. BTJ Aleksi on asiasanoitettu viitetietokanta, johon indeksoidaan noin 300 kotimaisen aikakaus- ja sanomalehden artikkeleita.

Ensimmäisen päivän päätteeksi pidettiin iltajuhla, jossa esiintyi kirjaston työntekijöistä koostuva The Teräshylly. Kuulijat kuvasivat soittoa mieleenpainuvaksi (Youtube:  http://www.youtube.com/watch?v=lbHHWD8MRjI )

Toinen kokouspäivä aloitettiin kunnankirjastojen logistiikkaratkaisuilla. Pohjois-Pohjanmaalla kirjastot ovat siirtyneet käyttämään yksityistä kuljetusyrittäjää Itellan sijaan, koska tämä tulee edullisemmaksi. HelMet-kirjastot käyttävät Itellaa kuljetuksiinsa, mutta kirjojen lajitteluun käytetään lajittelukoneita. Harri Ahonen kertoi kirjojen digitointiprojekteista, joista suurinta hoitaa Google. Tekijänoikeuskysymykset aiheuttavat ongelmia myös digitointiprojekteissa.

Uuden Aalto-yliopiston tilanteesta esitelmöi Eeva-Inkeri Sierla TKK:sta. 1.1.2010 aloittava Aalto-yliopisto koostuu kolmesta kampuksesta, joilla on omat kirjastot ja omat kirjastotietokannat. Aalto-yliopistoon kuuluvilla Helsingin kauppakorkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun kirjastoilla tulee olemaan mm. yhteiset käyttösäännöt ja hinnastot.

Hannu Markkanen kertoo Relais-ohjelmiston tilanteesta, kuva: Jussi Männistö

Relais-kaukopalveluohjelmiston nykytilanteesta kuultiin Hannu Markkasen esityksessä. Näyttää siltä, että nykyisellä Relais-versiolla on ongelmia datan siirrossa kirjastotietokannan ja Relaisin oman tietokannan välillä. Nämä ongelmat ovat viivyttäneet hankintasopimuksen tekoa. Relais-ohjelmiston käyttöönoton hinnoittelu tulee perustumaan kaukolainauksen määrään, eli mitä suurempi kaukolainaus, sen korkeampi hinta kirjastolle. Ohjelmiston www-versio toimii Relaisin palvelimella Relais-yhtiön ylläpidossa.

LehtiMarket Oy:n ERC-palvelusta kertoi Minna Koivumäki. ERC on sähköisiin aineistoihin keskittyvä palvelu, joka toimii linkkinä asiakkaan ja kustantajan välissä. Tuotteisiin kuuluvat Online-lehdet, E-kirjat ja tietokannat. Kaukopalvelupäivien lopuksi kuultiin akatemiatutkija Timo Partosta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Partonen kertoi esityksessään omista tiedonhankintamenetelmistään tutkijan näkökulmasta.

Linkit:

Kirjoittaja
Asko Huotarinen
kirjastonhoitaja
Terveystieteiden keskuskirjasto
Kuvat
Jussi Männistö
kirjastosihteeri
Terveystieteiden keskuskirjasto

Filosofian tohtori, kirjastonjohtaja, Ritva Sievänen-Allen 29.7.1930-30.3.2009, In Memoriam

Ritva Sievänen-Allenin kuva, Kuva: Ulla Salomaa, Terkon arkistoMaaliskuun 30. päivänä saimme surusanoman Terkkoon: kirjastomme ensimmäinen kirjastonjohtaja Ritva Sievänen-Allen oli poistunut keskuudestamme.
Vaikka tiesimme hänen sairautensa laadun, tämä sanoma oli isku, joka siirsi meidät toiseen aikakauteen.

Ritva Sievänen-Allen oli syntynyt 29. heinäkuuta 1930 Mikkelissä opettajaperheeseen. Hän tuli ylioppilaaksi Mikkelin tyttölyseosta 1951 ja suoritti filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1955, kirjastonhoitajatutkinnon Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa 1958 ja Master of Library Science -tutkinnon Kalifornian yliopistossa (Berkeley) 1962. Tohtoriksi hän väitteli taidehistorian alalta Jyväskylän yliopistosta 1989 aiheenaan kirjastotila: ”Avoin pohjakaava ja sen käyttöönotto Suomen kirjastoarkkitehtuurissa ennen vuotta 1940”.

Hän toimi Helsingin yliopiston kirjastossa nuorempana alikirjastonhoitajana 1962-1967 ja Terveystieteiden keskuskirjaston kirjastonjohtajana 1967-1993 sekä Tampereen yliopiston kirjastotieteen ja informatiikan vt. professorina 1973-1977.

Ritva Sievänen-Allen vaikutti voimakkaasti suomalaisen kirjasto- ja informaatioalan kehitykseen ja kansainvälistymiseen. Hän osallistui kirjastoalan uudistustyöhön, joka Suomessa aloitettiin perustamalla kirjastotieteen ja informatiikan professuuri Tampereen yliopistoon 1971. Itse USA:ssa kirjasto- ja informaatioalan koulutuksen saaneena hän ymmärsi kansainvälisten verkostojen merkityksen erityisesti tieteellisten kirjastojen kehitykselle. Hän osallistui aktiivisesti Kansainvälisten kirjastoseurojen liiton IFLAn toimintaan, sen hallinto- ja teknologiajaoksen sekä lääketieteellisten kirjastojen jaoksen työhön. Ollessaan Suomen tieteellisen kirjastoseuran puheenjohtajana 1976-1979 hän aloitti tavan kutsua tieteellisten kirjastoseurojen ja ammattiyhdistyksen yhteisille Kirjastonhoitajapäiville kansainvälisesti arvostettuja alan asiantuntijoita. Hän piti tärkeänä kirjastojen näkyvyyttä ja yhteistyötä; tutkimusympäristössä kirjastot eivät ainoastaan avusta tutkimusta, kirjastoissa tulee myös tehdä tutkimusta. Hän itse tarttui tähän haasteeseen ja kannusti kollegoitaan tarttumaan siihen sekä innosti heitä osallistumaan kirjastojen yhteistyöhön, erityisesti kansainväliseen yhteistyöhön.

Hänen johdollaan luotiin Terveystieteiden keskuskirjaston kehityslinjat: kirjasto profiloitui alusta alkaen dynaamisena ja innovatiivisena biolääketieteen informaatiopalvelukeskuksena, jonka toiminnoissa kansainvälinen yhteistyö, kansainväliset standardit ja tutkimusverkostot olivat keskeisiä elementtejä.

Aktiivisen työuransa jälkeenkin Ritva Sievänen-Allen säilytti laaja-alaisen kiinnostuksensa kulttuuriin, kirjallisuuteen ja musiikkiin, sekä ylläpiti monipuolista sosiaalista verkostoaan ja ystäväpiiriään. Hän jatkoi kirjallista toimintaansa paneutuen erityisesti naisen asemaan tiede- ja taiteilijayhteisössä; tätä kuvastaa mm. hänen teoksensa ”Tyttö venheessä – Elsa Enäjärvi-Haavion elämä 1901-1951”. Hänen aloitteestaan syntynyt Helsingin yliopiston alumnien kirjallisuuspiiri kasvoi hänen toimintakaudellaan suosituksi kirjallisuusfoorumiksi. Elvyttäessään Helsingin yliopiston akateemisen jouluhartaus- ja konserttiperinteen ja jatkaessaan konserttien ohjelmien organisointia vielä vapaavuosinaan hänelle tuli erityisen läheiseksi Helsingin tuomiokirkon poikakuoro Cantores Minores ja kuoron esittämä musiikki.

Muistamme hänen vireyttään ja vahvuuttaan, eloisuuttaan ja valoisuuttaan.

Vielä viimeisellä tervehdyskäynnillämme hänen luonaan hän suunnitteli keväistä runoseminaariaan, jossa aiheena voisivat olla linnut.

Muistamme häntä tässä kevään valossa Paavo Haavikon sanoin:

“Kirjat jäävät, kun muutan lintu maailmasta…”

Kirjoittaja
Päivi Pekkarinen
Kirjastonhoitaja
Terveystieteiden keskuskirjasto
Kuva
Ulla Salomaa, lähde: Terkon arkisto

Uudet uljaat informaatiolukutaitosivut

Kansallisen IL-verkoston informaatiolukutaitosivut on uudistettu. Verkoston päämääränä on jakaa IL-tietoutta Suomen yliopistokirjastojen kesken, sekä tehdä yhteistyötä myös kansainvälisellä tasolla. Verkoston koordinointivastuu on Helsingin yliopistossa kaudella 2007 – 2009.

Sivustolla esitellään IL-verkoston toimintaa ja yliopistokirjastojen IL-kurssitarjontaa sekä tiedotetaan informaatiolukutaidon opetuksen ja tutkimuksen ajankohtaisasioista. Arkistoon on koottu materiaalia aiemmista hankkeista ja seminaareista.

Käy tutustumassa!

Kirjoittaja
Ulriikka Puura
Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjasto

”Että estää kaikenlaisia Eläinten tauteja ja kuolemata”

Eläinden Tauti-Kirja, Kuva: Viikin tiedekirjaston kokoelmat
Eläinden Tauti-Kirjan nimiölehti. Kuva: Viikin tiedekirjaston kokoelmat

Ota 8 luodia Spitsglas (Antimonium crudum) yhden werran Tulikiweä ja Saltpietaria, 6 luodia Siankuoleman juurta (Swindödsrot), ja saman werran Angelikata ja Alannin juurta; nämät hienotaan ja sekoitetaan yhteen, josta aika Raawaalle annetaan 2 luodia, nuorelle 1 luodi, ja wasikalle ½ luodi, kerralle, lämmitetysä oluesa, joka pitää tapahtuman 2:desti joka toinen päiwä, jos tarvitaan, auttaa Jumalan awulla. (Christfrid Ganander: Eläinden Tauti-Kirja, ohje n:o 40)

Christfrid Ganander ja Eläinden Tauti-Kirja

Turun akatemiassa luonnontieteitä ja teologiaa opiskellut Rantsilan kappalainen, maisteri Christfrid Ganander (1742-1790) julkaisi valistuksen ajan hengessä kaksi ensimmäistä suomenkielistä lääkeopasta vuonna 1788: Maan-Miehen Huone- ja Koti-Aptheekin ja Eläinden Tauti-Kirjan. Ganander lienee tunnetuin teoksestaan Mythologia Fennica (1789). Se on suomalaisen mytologian sanakirja, jossa on mm. myös useita kansanrunoudesta poimittuja runo- ja loitsukatkelmia ja joka on ollut vaikuttamassa Kalevalan syntyyn. Gananderia sanotaan usein Lönnrotiksi ennen Lönnrotia.

Christfrid Ganander on päivännyt Eläinden Tauti-Kirjan esipuheen “Frantsilassa Pohjan maalla sinä 20 päiw. Syys-Kuuta Wuonna 1785”. Viikin tiedekirjaston maatalousalan erikoiskokoelman painettu ja siitä digitoitu kappale on neljäs painos vuodelta 1860. Käytössäni oli samoin Viikin tiedekirjaston kokoelmiin kuuluva vuoden 1829 kolmannen painoksen näköispainos, joka on julkaistu 27 vuotta sitten, 1982. Sen nimiösivun teksti on seuraavanlainen:

Eläinden Tauti-Kirja, : josa Hewoisten, Lehmäin, Lammasten, ja muun pienen Karjan ja Rahwaan, Irujamen ja Itikkain Taudit ja Parannuxet, Lääkityxet ja Koti-huusauxet Löytään A–B–Ceen jälkeen sowitetun Registerin johdatuxesta ja Numeroin osotuxesta Kirjahan: Suomexi tulkitut Ja Monesta Kirjasta, niinkuin myös korwa kuulosta ja wälistä omasta koettelemuxesta waarin otetut ja kootut Christfrid Gananderilda, Phil. Mag. Kolmas ylöspano. Helsingforsisa ja Turusa 1829. Prändätty J.C. Frenckellin ja Pojan tykönä.

Kotitekoisia keitoksia ja aineksia apteekin hyllyiltä

Viikin tiedekirjaston erikoiskokoelmien farmasiaan ja eläinlääketieteeseen liittyvää vanhaa aineistoa etsiessäni päätin ottaa lähitarkasteluun Eläinden Tauti-Kirjan ja ruotsalaisen eläinlääkärin P.M. Billmanin 96-sivuisen, pienikokoisen Den erfarne Djur-Läkaren -kirjan, jonka kuudes painos on vuodelta 1883. Ensimmäisen painoksen ilmestymisvuotta en saanut selville.

Djur Läkaren -kirjan nimiölehti, Kuva: Viikin tiedekirjaston kokoelmat.

Djur Läkaren -kirjan nimiölehti, Kuva: Viikin tiedekirjaston kokoelmat.

Hauskalla tavalla Gananderin Eläinden Tauti-kirjan tautikuvauksista, hoito- ja rohto-ohjeista välittyvät suomalaisen maaseudun luonnon kasvien värit ja tuoksut, eläinten ja eläinsuojien hajut, sekä eläinten, niitä hoitavien ihmisten ja heidän moninaisista toimistaan syntyvät äänet. Gananderin asenne on käytännöllinen, melkein kaikki tehdään itse: rohtoja valmistetaan, sekoitetaan ja keitetään, ilmassa on savua ja höyryjä, eläinten hoito-ohjeet vaativat lujiakin ottteita. Kirjan havainnollisuus puhuttelee kaikkia aisteja.

Fyysisyys korostuu, kun rohdoksien ainesosana neuvotaan käyttämään mm. eläinten eritteitä. Kaikkea sävyttää kuitenkin eläimistä välittäminen ja jopa ihastuttava hellyys. Lisäksi nykylukijaa ei voi olla huvittamatta suomen kielen tuolloin vakiintumaton oikeinkirjoitus ja ilmaisut. Eläinden Tauti-Kirja on riemastuttavaa luettavaa, kun on valmis etenemään fraktuuratekstin edellyttämällä hitaalla vauhdilla.

P.M. Billmanin esitystapa kirjassa Den erfarne Djur-Läkaren on huomattavasti järjestelmällisempi ja asiallisempi kuin Gananderin: ensin sairaus, sitten sen tuntomerkit ja syyt ja sen jälkeen hoito-ohje. Hoito-ohjeissa on viittaukset kirjan jälkiosan numeroituihin lääkkeiden valmistusohjeisiin, jotka on ryhmitelty niiden tyypin mukaan: jauhemaiset, nestemäiset ja voiteet. Lääkkeistä kerrotaan ainesosat, valmistus, käyttö ja hinta. Kirjaa lukiessa tuntuu korkeintaan vanhanaikaisen apteekin hiukan pistävä tuoksu.

Billmanin lääkeohjeet eroavat selvästi kansanlääkintäkeinoista, onhan kirja huomattavasti uudempi kuin Gananderin lääkintäopas. Kirjoittaja on nimiösivun mukaan Jönköpingin läänineläinlääkäri ja Smoolannin kuninkaallisen husaarirykmentin hevoslääkäri.

Syy, miksi ryhdyin lukemaan valitsemiani kahta kirjaa rinnan, oli se, että hämmästyttävän paljon lääkeohjeisiin sisältyi samoja, nykyajan näkökulmasta outoja ainesosia. Näin upposin lääketieteen historian, lääkekasvien, alkuaineiden ja vanhojen mittayksiköiden kiehtovaan maailmaan, johon liittyvää tietoa on verkossa runsaasti tarjolla.

Antimonia, rikkiä, hirvenjuurta…

Kirjoitukseni alussa siteeratun Gananderin hoito-ohjeen n:o 40, kaikenlaisia eläinten tauteja ja kuolemaa estävän yleislääkkeen ainesosia ovat antimoni, rikki ja kaliumnitraatti eli salpietari. Kasvikunnasta on saatu Angelica-sukuista putkikasvia ja isohirvenjuurta (Inula helenium), jota on kutsuttu myös nimellä ålandsrot (alannin juuri; johdos Keski-Euroopan kielissä tunnetusta isohirvenjuuren nimestä alant). – Entä mikä kasvi on siankuoleman juuri? Siitä en löytänyt tietoja. Luoti on nykymittana 12,8 grammaa.

Isonhirvenjuuri, kuva: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Koeh-210.jpg
Isonhirvenjuuri. Kuva: Wikipedia, Source: from Koehler’s Medicinal-Plants 1887

Ohjeessaan n:o 9 Ganander suosittelee “Lampaille ja märehtimättymille Eläimille ja Lehmille” seuraavaa:

Ota Ohran ja Rukiin jauhoja ja jauhetuita maltaita yhden werta kumpiakin: pane siihen wähä Liwerstikkua, pirun-paskaa, ja yxi muna, jokaista Eläintä kohden, ja wähä Terwaa: kaikki nämät sekoitetaan yhteen Sillin taikka Silahkan suolaweden kanssa niin sakiaxi ettäs taidat kourallas ottaa –  anna tästä Eläimelle 2 eli 3 aamua, hywä pallo eli möhkäles.

Liwerstikku on lipstikka, nykynimeltään liperi (Levisticum officinale). Hajupihka (Ferula assa-foetida) tai pirunpihka, kansanomaisesti pirunpaska, on monivuotinen, porkkanan kanssa samaan heimoon kuuluva kasvi. Maitomaista voimakastuoksuista pihkaa saadaan sen rungosta ja juuresta. Kuivuessaan siitä tulee hajupihkaa, jonka haju on erittäin voimakas ja epämiellyttävä. Kypsennettynä se on miellyttävä mauste.

Qwicksilfver, swinister, såpa…

P.M. Billmanin ohje n:o 38 on “Merkurial-liniment (utwärtes medel)”, lääke eläinten ihosairauksiin. Sen ohje kuuluu näin:

Tag Qwicksilfwer 3 ort,
Sammanrif ytterst noga med tjock Terpentin 3 ort,

Tillsätt sedan under fortsatt rifning

Swinister 6 ort
Såpa 13 ½  ort
Terpentinolja 3 kubiktum

Förwara i korkad flaska.

Mittayksikkö ort on vanha ruotsalainen mitta, jonka toinen nimi on jungfru, suomeksi jumpru, juoksevia aineita mitattaessa 8,2 cl ja painomittana 4,25 g. Kubiktum, kuutiotuuma, on samoin vanha ruotsalainen tilavuusmitta, 2,6 cl. Elohopean lisäksi (Gananderin suomella ihosairauksiin käytetään “Eläwätä hopiata” ) linimentissä on tärpättiä, laardia, suopaa ja tärpättiöljyä.

Puinen astia (Pulv. Rad. Gent) gentianakasvin juuren säilyttämistä varten. Raahen Apteekkimuseon kokoelmista. Kuvaaja Harri Hemmilä.
Puinen astia (Pulv. Rad. Gent) gentianakasvin juuren säilyttämistä varten. Raahen Apteekkimuseon kokoelmista. Kuvaaja Harri Hemmilä

Billmanin erittäin monivaikutteinen lääke “Ädelt hästpulver” (n:o 9) sisältää seuraavia kasvikunnan tuotteita: katkeron juurta (“gentianarot”; mahdollisesti keltakatkeroa, Gentiana lutea), katajanmarjoja (“enebär”), rohtokatajaa (“säfwenbom”, Juniperus sabina), rohtokalmojuurta (“calmusrot”, Acorus calamus) ja hajupihkaa eli pirunpaskaa (“dyfwelsträck”). Muita ainesosia ovat rikki (“swafwel”), raaka antimoni (“rå antimon”) ja puhdistettu salpietari (“renad salpeter”).

Useimmat näistä Billmanin kahteen edellä kuvattuun reseptiin sisältyvistä aineksista mainitaan myös Gananderin rohdosohjeissa. Molemmissa kirjoissa on lisäksi valtava määrä muita rohdosten ja lääkkeiden raaka-aineita, kuten pirtua, paloviinaa, oopiumia…

Eläinten hyvinvoinnin tärkeys ennen ja nyt

On varmaa, että eläinlääkäri, farmaseutti, kasvitieteilijä, kemisti, historioitsija, kielentutkija tai bibliofiili lukee ja tarkastelee artikkelini aiheena olleita kirjoja kukin omalla tavallaan. Kuten jo mainitsin, olematta minkään edellä mainitun alan asiantuntija, minua viehättivät nämä pienet kirjat sinänsä, kuin lippaat, joiden kansien alta löytyi ehtymättömiä, lähinnä lääketieteen historiaan liittyviä kiinnostuksen kohteita.

Suuri osa esittelemieni kirjojen sisällöstä on luonnollisesti tarkoitettu avuksi eläinten moninaisten sairauksien ja tapaturmien hoidossa. Lopuksi palaan kuitenkin kirjoitukseni alussa lainattuun Gananderin Eläinden Tauti-Kirjan ohjeeseen n:o 40, jonka tarkoituksena on varjella eläimiä kaikenlaisilta taudeilta. Sen myötä nostan tarkastelemistani kirjoista esiin eläinten hyvän hoidon ja niiden sairauksien ennaltaehkäisyn, jota silmälläpitäen sekä Ganander että Billman antavat neuvoja ja ohjeita. Aihehan on mitä ajankohtaisin myös tänä päivänä.

Ganander neuvoo mm. miten “Hewoiset” ja “muut Eläimet” pidetään hyvässä kunnossa, miten lehmät saadaan lypsämään, mitä niille pitää syöttää poikimisen jälkeen, miten saadaan kanat munimaan ja miten estetään paarmojen ja muiden hyönteisten puremat. Ohjeessa n:o 35, “Hewoisen ruokosta ja korjauxesta” Ganander kirjoittaa: “Ei millään Eläimellä ole niin runsas uloshöyryäminen kuin hewoisella; sentähden pitää häntä usein suittaman ja krawattaman, muutoin on kaikki ruokkoaminen turha. Ei haittais jos hewoinen joskus pestäisiin wedellä ja saipualla ja uitettaisiin. – -”

Voiko enää kauniimmin kirjoittaa siitä, “kuinka Lypsy-Lehmät pitää oikein holhottaman” kuin seuraavassa otteessa Gananderin ohjeesta n:o 61?: “Utareet ovat niin kuin lähteen silmät, jota enemmän sinne wettä juoxee, sitä enemmän se ulos laskee; sentähden pitäis Lehmä 3:sti päiwäsä lypsettämän – – ” ja “Taputella ja suoloisella äänellä puhtella [4. painoksessa korjattuna: suloisella äänellä puhutella] usein Lehmiä, tekee heitä iloisemmaxi ja auttaa paljon menestyxeen.”

Lähteet:

Teksti
Eeva-Liisa Viitala
Tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto
Kuvat
Kirjojen nimiöt Viikin tiedekirjaston kokoelmista
Iso hirvenjuuri Kuva: Wikipedia (“Source: from Koehler’s Medicinal-Plants 1887”)
Gentiana-purkki Raahen Apteekkimuseon kokoelmista. Kuvaaja Harri Hemmilä

Verkkarin muodonmuutos

Loppukevään kukoistusta Metsätalon pihassa, Kuva: Jussi Omaheimo
Verkkari-lehti siirtyy vuoden 2009 neljännen numeronsa myötä blogipohjaiseen julkaisumuotoon. Lukijoita hämmästyttänevät eniten seuraavat muutokset:

  • Blogitoiminteet: Verkkarin juttuja on nyt mahdollista kommentoida sekä tilata verkkosyötteinä. Blogipohjasta löytyy myös oma haku-toiminne. Kommentointimahdollisuus herättää usein ensimmäisenä kysymyksen siitä kuka/mitä saa kommentoida: Verkkarin kaikkia artikkeleita saa kommentoida ja kommentoinnin voi valintansa mukaan tehdä myös nimettä tai nimimerkillä.
  • Ulkoasu: Verkkarin ulkoasun muodonmuutos ei ole lainkaan samankaltainen kuin Gregor Samsalla, vaan uuden ulkomuodon on vanhaa ulkoasua hienosti jatkaen suunnitellut Juha Pesonen Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastosta.

Verkkari ilmestyy jatkossakin suunnilleen kerran kuussa; kesäkuukausina tosin vain kerran. Sisällöllisesti Verkkari jatkaa tutuilla teemoilla, joten rakenteellisen kehittymisen tilannekatsauksista ja kirjastoalan seminaariraporteista saadaan nauttia jatkossakin. Hyviä lukuhetkiä koko toimituskunnan puolesta!

Kirjoittaja
Jussi Omaheimo
Verkkotoimittaja
Opiskelijakirjasto / Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
jussi.omaheimo@helsinki.fi
Kuvaaja
Jussi Omaheimo

Biodiversity Heritage Library for Europe (BHL-Europe) 2009-2011

Viikin tiedekirjasto osallistuu 11.5.2009 käynnistyvään EU-hankkeeseen BHL-Europe. Hankkeen koko nimi on Biodiversity Heritage Library for Europe, ja sitä koordinoi Berliinin Humboldt-yliopiston luonnontieteellinen museo (Museum für Naturkunde). Hankekonsortiossa on 27 jäsentä, lähinnä tärkeimpiä eurooppalaisia luonnontieteellisiä museoita, niiden kirjastoja sekä Ranskan kansalliskirjasto ja Viikin tiedekirjasto. Tämän kolme vuotta kestävän hankkeen päätavoitteena on luoda eurooppalainen ulottuvuus ja käyttöliittymä jo nyt toimivaan amerikkalaiseen Biodiversity Heritage Library –palveluun.

Hankkeessa tuotettava aineisto tulee käytettäväksi myös Euroopan digitaalisen kirjaston Europeanan kautta. Viikin tiedekirjaston tavoitteena hankkeessa on edistää keskeisen kotimaisen biodiversiteettikirjallisuuden digitointia selvittämällä tekijänoikeuksia ja digitoimalla vanhaa kasvi- ja eläintieteellistä aineistoa omista kokoelmistaan.

Viikin hanke toimii yhteistyössä Societas pro Fauna et Flora Fennican ja Luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa. Muita yhteiskumppaneita hankkeessa ovat Suomen biologian seura Vanamo ja Suomen Metsätieteellinen Seura.

Kirjoittajat
Teodora Oker-Blom
Palvelujohtaja
Kimmo Koskinen
Kehityspäällikkö
Sini Kärki
Tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto

Saksalaisia aineistoja verkossa

Suomen tieteen ja kulttuurin kehitykselle Saksa oli pitkään tärkein vaikutteiden antaja. Luterilainen uskonpuhdistus on saksalaista perua; saksalaisen tieteen kehitys erityisesti 1800-luvulta alkaen näytti suuntaa Suomessakin. Monilla aloilla saksan kieli oli maassamme tärkein tieteen kieli aina 1960-luvulle saakka.

Sittemmin englanti on syrjäyttänyt saksan niin kuin muutkin kielet kansainvälisenä tieteen kielenä. Useimmat – ainakin kansainväliselle yleisölle tarkoitetut –  artikkelit ja kirjat julkaistaan englanniksi. Tosin edustamassani teologisessa tiedekunnassa väitöskirjoja julkaistaan edelleen myös saksaksi erityisesti raamatuntutkimuksen ja Luther-tutkimuksen alalla. Yleisenä ongelmana on, että opiskelijat osaavat yhä heikommin saksaa tai ranskaa.

Englanninkielen ylivalta näkyy myös e-aineistoissa. Nellin kautta saavutettavat ei-suomalaiset aineistot käyttöliittymineen ovat lähes poikkeuksetta englanninkielisiä.

Jotain saksankielistäkin löytyy tarkastelemiltani teologian ja historiantutkimuksen alueilta. Biographisch-Bibliographisches Kirchenlexikon (vapaa aineisto) on hyödyllinen saksalaisen alueen kirkkohistoriallinen bibliografia. Aineiston perustana on moniosainen hakuteossarja, jonka hakusanoista suurin osa on mukana verkkoaineistossa. Keskeinen teologinen ostettu aineisto on ProQuestin ja saksalaisen kustantajan julkaisema Luthers Werke eli Lutherin kootut teokset “virallisena” laitoksena (Weimarer Ausgabe). Historiantutkimuksen alueella kannattaa mainita Jahresberichte für deutsche Geschichte (vapaa aineisto), jonka historia ulottuu 1800-luvulle ja joka on kattavin Saksan historiaa käsittelevä viitetietokanta. Verkkoaineistossa on materiaalia vuodesta 1974 lähtien. Hakukenttä, joka on vain saksaksi, on monipuolinen. Viitteistä on myös saatavuuslinkki Karlsruhen yliopistonkirjaston saksalaisten kirjastojen yhteistietokantaan. DigiZeitschriften-tietokanta puolestaan on 144 saksalaisen tieteellisen elektronisen lehden aineisto, josta FinELib koekäytön jälkeen aloittaa mahdollisesti hankintaneuvottelut.

Verkosta löytyy muitakin avoimia saksalaisia tietokantoja. Virtueller Katalog Theologie und Kirche on saksalaisten teologisten kirjastojen laaja yhteistietokanta. Zeitschriftendatenbank (ZDB) väittää olevansa maailman suurin lehtiä ja kausijulkaisuja (siis muitakin kuin saksankielisiä) sisältävä viitetietokanta, josta on saatavuuslinkit saksalaisiin kirjastoihin. Erittäin hyödyllinen on Heidelbergin yliopiston kirjaston sivuille koottu aineistopankki. Tietokannat on ryhmitelty tieteenaloittain. Esimerkiksi teologian ja uskontotieteen alalta löytyy 139 ja historiantutkimuksesta 339 tietokantaa, joista huomattava määrä on open access -aineistoja. Mukana on viitetietokantoja, biografisia tietokantoja ja linkkejä kokotekstiaineistoihin. Tietoa löytyy niin keskiajan saksalaisista kirjoittajista kuin keisariajan eli n. sadan vuoden takaisista Saksan naislääkäreistäkin.Toki linkkejä on muihinkin kuin saksalaisiin ja saksankielisiin aineistoihin.

Huomionarvoinen digitointiprojekti on menossa Baijerin valtionkirjastossa Münchenissä (Münchener Digitalisierungszentrum). Tällä hetkellä on digitoitu yli 40 00 nimekettä. Verkossa vapaasti saatavilla oleva aineistopankki sisältää mm. vanhoja saksan- ja muunkielisiä käsikirjoituksia, hakuteoksia, valokuvia ja sanomalehtiä. Haut voi tehdä myös englanniksi ja sivuilla on uutissyötemahdollisuus. Kannattaa huomata, että Baijerin valtionkirjaston sivuilta löytyy myös Regensburgin yliopistonkirjaston kehittämä, laaja verkkolehtien tietokanta. Mukana on eri aloilta vajaa 44 000 lehteä, joista yli 21 000 on maksuttomia verkkolehtiä.

Nämä ovat muutamia poimintoja saksalaisista, saksankielisistä tai Saksaa käsittelevistä e-aineistoista, joita epäilemättä voisi luetella lisää. Elektronisen kulttuurin nousun ei tarvitse välttämättä merkitä englanninkielen lopullista voittokulkua, vaan se voi tarjota myös pääsyn tähän asti suljettuihin saksan- ja muunkinkielisiin tietoaineistoihin. Tämä kannattaa pitää mielessä uusia aineistoja hankittaessa!

Linkit:

Kirjoittaja
Leo Näreaho
Teologisen tiedekunnan kirjaston informaatikko
leo.nareaho(at)helsinki.fi

“On muitakin sanoja” – Taidetta Kansalliskirjastossa

Taidemuseot ovat yleensä myös rakennustaiteellisesti kiinnostavia ja Helsingin yliopiston kirjasto on ollut ja on yhä myös “taidemuseo”. C. L. Engelin 1840 valmistunut kirjastorakennus Unioninkadulla on Helsingin empirekeskustan kaunotar ja sen puistikon puut kevään heleänvihreine lehtineen tekevät kirjastosta keitaan kaupungin liikenteen ja kiireen keskelle.

Taidemuseorinnastus on paikallaan erityisesti jos ajatellaan 1800-lukua. Kirjaston eteläisessä lukusalissa oli yliopiston 1840-luvulla hankkimia luonnollista kokoa olevia antiikin veistosten kipsijäljennöksiä, oli Laokoon ryhmä ja Artemis (Diana) sekä kuuluisien miesten rintakuvia: William Shakespeare, H. G. Porthan, F. M. Franzén, J. L. Runeberg.

Helsingin yliopiston kirjaston eteläsali 1899, Kuva: Kansalliskirjaston arkistot.
Helsingin yliopiston kirjaston eteläsali 1899, kuva: Kansalliskirjaston arkisto.

Vuoden 1880-tienoilla tehtiin mittavaa restaurointityötä ja niiden yhteydessä Severin Falkman maalasi saleihin eri tieteiden allegoriset kuvat. Aikoinaan oli kuvaa vastaavalla seinustalla hyllyissä kyseisen tieteen alan teoksia. Falkmanin maalaukset ovat yhtä lukuun ottamatta yhä yleisön nähtävissä. Pohjoissalin luonnosmaiseksi jäänyt teologia on peitetty Magnus Enckellin 1904 suunnittelemalla “Kulta-aika” -maalauksella, jonka tiettävästi Verner Thomé toteutti.

Arkkitehti Frans Sjöströmin suunnittelemat hyveitä edustavat linnut kupolisalissa täydentävät kaunista kokonaisvaikutelmaa. Kupolisali onkin itsessään taideteos, samoin Gustaf Nyströmin suunnittelema teräsbetonista ja lasista rakennettu kirjavarasto Rotunda, jossa nykyisin toimii kirjaston asiakaspalvelu. Kerroksissa on käsikirjastoa ja avokokoelmaa.

Kirjaston taidekokoelmista mittavin lienee virolaisen Eduard Olen maalausten kokoelma, joista yksittäisiä teoksia on henkilökunnan työtiloissa. Yleisötiloissa on joitakin perin kiinnostavia teoksia, joista Fabianiaan kahvilan ja “tunnelin” kautta menneet ovat nähneet portaiden alapäässä Taneli Eskolan suuren valokuvan, missä nuori opiskelijaneitonen seisoo ylioppilaslakki päässä ohrapellossa ja katselee mahtavaa pilveä laihon yllä. Taidevalokuva on Helsingin kaupungin omistuksessa.

Portaikoissa taas voi nähdä ihmeellisiä, hienonvärisiä “taidetankoja” kurkottamassa korkeuteen. Ne ovat Markku Pääkkösen 1980- ja 90-lukujen taitteessa valmistuneesta sarjasta “Miekat, kilvet ja sauvat”. Materiaalina on akryyli, kangas, vaneri, teräs ja sementti. Teokset ovat taiteilijan omistuksessa, mutta kirjastoon sijoitettuina luovat oman “pysähdy hetkeksi” kehotuksensa C. L. Engelin ja Jean Wik’in portaikkoihin.

Kuva: Markku Pääkkönen: Kuninkaan sauva, Kuva: Kari Timonen.
Markku Pääkkönen: Kuninkaan sauva. Kuva: Kari Timonen.

Fabianian toisen kerroksen Fennica-lukusalissa on Ilmari Grytan “Lähde”: Seinän syvennyksessä savesta poltettuja kirjoja Turun palon katastrofiin 1827 viitaten. Kauempaa katsova luulee niitä helposti oikeiksi kirjoiksi. Grytan hienon työn idean isä on Kuvataideakatemian kuvanveisto-osaston johtaja, professori Jyrki Siukonen, jonka kurssilla Ilmari Gryta oli. Teoksen synnystä lähemmin Kansalliskirjasto-lehden numerossa 3/2007.

Kuva: Ilmari Gryta: Lähde., Kuva: Kari Timonen.
Ilmari Gryta: Lähde. Kuva: Kari Timonen.

Kirjaston auditorioon hankittiin valtion taideteostoimikunnan tilaustyönä 2002 kaikua estämään ja tilan viihtyisyyttä lisäämään kookas ja erittäin kaunis ryijy “On muitakin sanoja”, jonka on suunnitellut tekstiilitaiteilija Nina Nisonen. “Olen pyrkinyt suunnittelemaan kirjaston henkeen, arkkitehtuuriin sekä tilan tunnelmaan ja väritykseen sopivan työn. Tavoittelin selkeitä, maalauksellisia pintoja, joissa ryijyn materiaali pääsee oikeuksiinsa. Etsin orgaanista luonnon viivaa, toisaalta ideaalisen ajattelun viivaa. Viiva synnyttää kuvan, sanan, merkityksen. Ryijy on pinnaltaan herkkävireinen ja aina vähän erilainen valaistuksesta ja katsontakulmasta riippuen. Se toimii tilassa myös akustisena elementtinä.” Teos on valmistettu Suomen Käsityön Ystävissä ja sen on kutonut taidekutoja Anneli Marjoniemi. Työn valmiiksi saaminen vei häneltä 300 tuntia. Ryijyn hienot värit johtuvat siitä, että jokaisessa nukassa saattaa olla viisikin erisävyistä lankaa.

Kuva: Nina Nisonen: On muitakin sanoja, Kuva: Kansalliskirjaston arkistot.
Nina Nisonen: On muitakin sanoja. Kuva: Kari Timonen.

Ja lopuksi kierros kirjaston ympäri. Puistikossa seinän vieressä on Ivan Martosin veistämä pronssinen Aleksanteri I rintakuva, joka aikoinaan oli yliopiston juhlasalissa. Takapihalla Rotundan katonrajassa on eri tieteiden allegorisia hahmoja, joiden klassisten piirteiden riviä rikkoo onneksi yksi mustalammas. Walter Runeberg on antanut historialle elävän ihmisen kasvot ikävuosineen, kärsimyksineen ja uurteineen.

Kirjaston päärakennuksen attikaa koristavat C. M. Mellgrenin filosofian, lääketieteen, teologian ja oikeustieteen allegoriset reliefit. Niitä katsoo kadun toiselta puolelta kirkon katonharjalta kuin suojeluspyhimyksenä Hermann Schievelbeinin veistämä apostoli Pietari avaimineen.

Kirjaston elämyksiin kuuluu itse taideteosten lisäksi tilan ja hiljaisuuden elämys, historian tunnun elämys. Ne ovat aina läsnä.

Kirjoittaja
Esko Rahikainen
Kansalliskirjasto
Kuvat
Kari Timonen
Kansalliskirjaston arkisto

Erillisestä yhteiseksi

Viikin juhlavuosi-logo, kuva: Viikin tiedekirjasto. Kolmannessa Viikin tiedekirjaston Anni Coronae 1862-2009 -juhlavuoteen liittyvässä artikkelissa siirrytään ajallisesti viime vuosituhannen vaihteeseen. Viikin tiedekirjasto oli perustettu vuonna 1999 ja se oli muodostettu neljästä yksiköstä: Metsäkirjastosta (1862-1999), Luonnontieteiden kirjastosta (1899-1999), Maatalouskirjastosta (1930-1999) ja Biokeskuksen kirjastosta (1995-1999).

Viikin tiedekirjaston toimialat täydentyivät eläinlääketieteellä, kun kyseinen tiedekunta kirjastoineen siirtyi Viikkiin. Eläinlääketieteellinen kirjasto muutti osaksi tiedekirjastoa Infokeskus Koronaan kesällä 2004. Henkilökunnassa oli ensimmäisinä vuosina tapahtunut muutoksia siten, että Eläinlääketieteellisestä kirjastosta tullut henkilökunta ei määrällisesti juurikaan muuttanut tilannetta. Vuosina 2000-2004 tiedekirjastossa tehtiin n. 50 henkilötyövuotta, josta tilapäisen henkilökunnan osuus oli n. 10 henkilötyövuotta.

Viikin tiedekirjaston henkilöstön ja toiminnan kehittämishanke Erillisestä yhteiseksi oli käynnistynyt yliopiston myöntämällä hankerahalla vuodenvaihteessa 1998/1999 kampuskirjaston sisäisen toimintamallin suunnitteluna. Erilaisten toimintakulttuurien yhteensulautuminen ei kuitenkaan tapahdu yhden hankkeen piirissä ja toimesta, vaan sitä tapahtuu vähitellen työn arjessa vuosien aikana.

Vähän vanhaa, paljon uutta, paljon sinistä

Vuodenvaihteessa 1998/1999 käynnistynyt Erillisestä yhteiseksi -hanke jatkui vuonna 2000 koeprosessien, organisaation, yhteistoiminnan ja resurssien jakautumisen arviointina. Kaikki kirjaston toiminnot käsittäneet kahdeksan koeprosessia – indeksointi, osakohteet, kausijulkaisut, monografiat, lainaus, kaukopalvelu, tietopalvelu ja tukipalvelut – kuvattiin. Tähän vaiheeseen kuului myös prosesseihin sisältyneiden ongelmakohtien ratkaisuehdotusten toteuttaminen. Se aikataulutettiin ja vastuutettiin nimetyille henkilöille.

Hankkeeseen sisältyi mm. elokuussa 1999 Suitiassa järjestetty kaksipäiväinen kehittämisseminaari koko henkilökunnalle. Edeltäjäkirjastojen historia ja nykytila käsiteltiin ja niistä poimittiin säilyttämisen arvoiset ainekset uuden kirjaston peruskiveksi. Seminaarissa visioitiin uutta toimintamallia ja yhteistä tulevaisuutta. Tavoitteena oli kehittää koeprosesseja visiota kohti. Seminaarin vetäjä oli Learning Systems Oy:n kehityskonsultti Eija Ylisuvanto, joka toimi koko hankkeen tukena. Kaiken kaikkiaan hankkeeseen kuului viisi seminaaria.

Kuvassa oikealla seisomassa kehityskonsultti Eija Ylisuvanto., Kuva: Kristiina Pirnes
Kehityskonsultti Eija Ylisuvanto työssään kirjastolaisten kanssa. Laivaseminaarikuvassa vuodelta 2003 henkilöitä Eläinlääketieteellisestä kirjastosta ja Viikin tiedekirjastosta. Kuva: Kristiina Pirnes.

Opin sauna autuas aina

Alkuvuodesta 2001 toteutettu kehitysvuoropuhelukoulutus oli jatkoa Erillisestä yhteiseksi -hankkeelle. Kehitysvuoropuhelu on organisaation tai ryhmän kehittämisprosessi, johon kaikki osallistuvat. Alun perin tanskalaisen Laura Mottin kehittämä ja vuonna 1992 väitöskirjassaan esittelemä menetelmä auttaa ryhmää arvioimaan yhdessä omaa osaamistaan ja työskentelytapojaan sekä hakemaan ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin.

Kehitysvuoropuhelun tavoitteet liittyivät henkilökohtaisten oppimishaasteiden sovittamiseen kirjaston vision toteutumisen tueksi, tiedon hankkimiseen siitä, mitä osaamista kirjaston vision toteutuminen edellyttää sekä kirjaston vuorovaikutussuhteiden edistämiseen.

Prosessiin osallistuva henkilökunta työskenteli kolmen hengen työryhmissä, joissa kullakin henkilöillä oli vuorotellen rooli kohdehenkilönä, tarkkailijana ja konsulttina. Prosessin vaiheet etenivät oman työn tutkimisesta työtilanteen erittelyn kautta yksilöllisen kehittämistehtävän suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kehittämistehtävät niputettiin aiheen mukaan isoiksi kokonaisuuksiksi, jolloin samantyyppisen kehittämistehtävän kanssa työskentelevillä oli mahdollisuus saada tukea toisiltaan.

Kehittämistehtävien aiheista esimerkkeinä mainittakoon suoraan kirjaston vuoden 2001 vuosikertomustekstistä lainattuina seuraavat: oman osaamisen siirtäminen muille, työtehtävien luonteen monipuolistaminen, esimiestaitojen kehittäminen, verkon apuvälineiden kehittäminen, oman ammattitaidon syventäminen, Voyagerin opettelu, kaukopalvelun kehittäminen ja sisäisen kommunikaation parantaminen. Kirjaston toimintakertomuksessa vuodelta 2001 todetaan: “Yhteisessä seurantaseminaarissa näkyi prosessin tulos. Henkilökunnalle oli virinnyt yrittämisen henki ja yhteinen näkemys kirjastosta Viikin tiedekirjaston henkilökuntana.”

Arvot mekin ansaitsemme

Tiedekirjaston arvoprosessin aloitustilaisuuden vetäjä kesällä 2001 oli Tapio Aaltonen. Päivän kestäneen seminaarin tuloksena oli joukko arvokandidaatteja, joista syksyn aikana henkilökunnan kokouksissa käydyissä keskusteluissa yhdessä mietityksi arvokokonaisuudeksi valikoitui asiakaskeskeisyys, ammattitaito, oikeudenmukaisuus ja luova yhteistyö.

Arvokeskustelu tähtää yhteiseen ymmärrykseen ja tulkintaan siitä, mitä muutamiksi sanoiksi kiteytetyt arvot tarkoittavat. Tämän lisäksi yhteinen tulkinta on myös sitä, että ymmärretään, miksi juuri tämä arvo on tärkeä, mistä huomaa, että arvo toimii, mitä se edellyttää meiltä ja millaisen haasteen se antaa meille ihmisinä. Kuviossa arvojen sisältöä on avattu muutamin luonnehdinnoin, joiden pohdintaan koko henkilökunta osallistui. Tehostettu arvojen maastouttamisprosessi arkeen toteutettiin vuosien 2005-2006 vaihteessa (marraskuu-tammikuu). Henkilökunnan kokousten yhteydessä käytiin dokumentoidut keskustelut, joissa arvot käytiin yksi kerrallaan lävitse miettimällä yhdessä arvojen sisältöjä ja merkityksiä.

Viikin tiedekirjaston arvoneliö, Kuva: Viikin tiedekirjasto

Samassa veneessä… ei kun laivassa

Huhtikuussa 2003 Helsinki-Tukholma-Helsinki -laivaristeilyllä toteutetun kehittämisseminaarin tarkoituksena oli valmistella Eläinlääketieteellisen kirjaston yhdistymistä Viikin tiedekirjastoon kesällä 2004. Tavoitteena oli yhdistyneiden kirjastojen tulevaisuuden hahmottelu ja kirjastojen henkilökuntien toisiinsa tutustuminen sekä vapaa yhdessä oleminen.

Kehittämisseminaari toteutettiin tutun konsultin, Eija Ylisuvannon johdolla. Sen ohjelmaan kuului mm. molempien kirjastojen historian ja nykytilan kuvaaminen ryhmätyöskentelyn ja yhteisten keskustelujen tuloksina tuotettujen kuvakollaasien avulla, Viikin tiedekirjaston strategian kuvaus, sen pohjalta annettuja tehtäviä kirjaston toiminnallisille ryhmille, ryhmien edustajien ja kirjastonjohtajan “akvaariokeskusteluja” sekä ennakointidialogi. Viimeksi mainitussa pohdittiin, miten asiat sujuvat, kun kirjastojen yhdistymisestä on kulunut vuosi. Tukholmassa ja laivalla vietetty vapaa-aika auttoi pääsemään irti arjesta. Myös tähän seminaariin sisältyi myöhemmin toteutettu jatkotyöskentely konsultin johdolla.

Kuvassa seminaariväkeä samassa veneessä... ei kun laivassa, vuonna 2003, Kuva: Kristiina Pirnes
Seminaariväkeä samassa veneessä… ei kun laivassa, vuonna 2003. Kuva: Kristiina Pirnes.

Solmutaitoja oppimaan

Kirjastonjohtaja Heli Myllys, Tiina Äärilän vuonna 2000 tekemän Verkkari-haastattelun sanoin “ennakkoluuloton visionääri”, työmyyrä, työhyvinvointirahoituksen uupumaton ja kekseliäs hankkija, on ideoinut ja tehnyt mahdolliseksi kaiken edellä kuvatun kehittämisen. Erillisistä yhdeksi hioutunut toiminta muuttaa taas muotoaan ja astuu suuren harppauksen eteenpäin, kun Helsingin yliopiston kirjastotoimi hallinnollisesti ja toiminnallisesti uudistuu, virallisesti vuoden 2010 alusta.

Syksyllä 2009 Viikin tiedekirjastoon luodaan tieteenalapalveluiden kehittämisen muutoslaboratorio. Edellä kuvattujen ja muiden tiedekirjaston kehittämisponnistusten yhteinen nimittäjä on ollut kehittävän työntutkimuksen menetelmä. Sen avulla on aloitettu kymmenen vuotta sitten ja siihen palataan, tällä kertaa alan arvovaltaisen oppituolin haltijan, professori Yrjö Engeströmin johdolla.

Kirjaston työntekijöiden ja tutkimusryhmien uudenlaista kumppanuustoimintaa mallinnetaan, testataan ja arvioidaan muutoslaboratorion solmutyöskentelyssä. Siinä tutkimusryhmälle nimetään oma kirjastoammattilainen seuraamaan ryhmän tiedonhallintatarpeita ja tarvittaessa tehdään johonkin konkreettiseen tiedonhallintahaasteeseen liittyvää kiinteää yhteistyötä. Viikin kampuksella toimintatavan mallia kokeillaan uudistunutta Helsingin yliopiston kirjastotointa varten. Nyt on kirjastojen vuoro oppia sitomaan lujat solmut ja rantautua entistä tukevammin tiedeyhteisöjen keskuuteen.

Heli Myllys on jälleen pitänyt huolta siitä, että henkilökunta tulee olemaan valmiina vastaamaan muutosten haasteisiin.

Lähteet:

Kirjoittaja
Eeva-Liisa Viitala
tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto

Kuvat
Valokuvat
Kristiina Pirnes

Luonnonvara-alan tutkimusaineistot avoimeen käyttöön?

Matri-logoViikin tiedekirjaston Matri-yhteistyössä tutkimusaineistojen ja -datan yhteiskäytön ja avoimen saatavuuden edistäminen on tällä hetkellä esillä monella eri taholla.

Vuoden 2009 strategisen kumppanuuden hankkeessa Matri-yhteistyön tavoitteena on selvittää, miten ympäristö- ja luonnonvara-alan tutkimusaineistojen avointa saatavuutta voitaisiin lisätä ja hallintorajat ylittävää yhteiskäyttöä edistää. Tämä työ toteutuu osaltaan maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön vuonna 2008 perustaman konsortion työryhmässä Ympäristö- ja luonnonvaratiedon hallinta ja tilastotuotanto (ENVDAT).

Viikin kampusneuvottelukunnan toimeksiannosta kampukselle on valmistumassa tutkimusyhteistyöohjelma, jota toteutetaan mm. erilaisina kehittämishankkeina.  Kampusneuvottelukunta on suhtautunut myönteisesti Viikin tiedekirjaston ehdotukseen tutkimusdatan ja -aineistojen yhteiskäyttöön tähtäävästä hankkeesta. Hanke voisi toimia samalla pilottina koko Helsingin yliopiston tutkimusaineistojen saatavuuden selvittämistyössä.

ENVDAT-suunnitteluryhmässä ja Helsingin yliopiston tutkimusaineistot ja -datat työryhmässä Viikin tiedekirjaston edustajana on tietoasiantuntija Liisa Siipilehto. Kirjastosta tullaan nimeämään jäsen myös Viikin kampuksen tutkimusyhteistyöohjelman kehittämishankkeeseen. Kirjaston tehtävänä on toimia yhdyssiteenä sektoritutkimuslaitosten, Helsingin yliopiston ja Viikin kampuksen välillä tutkimusaineistoyhteistyön edistämiseksi ja nimenomaan keskittyä ympäristö- ja luonnonvara-alan tutkimusaineistojen erityispiirteisiin.

Kirjoittaja
Liisa Siipilehto
Tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto

Luo ja uudistu työssä ja opetuksessa -seminaari 16.4.2009

Suomen Virtuaaliammattikorkeakoulu ja AMKIT-konsortion pedagoginen työryhmä järjestivät Helsingissä 16.4.2009 seminaarin Luo ja uudistu työssä ja opetuksessa. Haaga-Heliassa järjestetty seminaari oli suunnattu korkeakoulujen opetuksessa toimiville, kirjastojen edustajille ja muille kiinnostuneille.

Luovuutta tiedonhankinnassa ja opetuksessa

Seminaari tarjosi erilaisia mielenkiintoisia näkökulmia luovuuteen ja uudistumiseen.
Aistit avoinna: hiljaiset signaalit rakentavat menestyksen -esityksessään liikkeenjohdon konsultti Sissi Silván Lollipop Oy:stä innosti kuulijoita etsimään hiljaisia signaaleja, muutoksen merkkejä ja mahdollisuuksia. Luovan kirjoittamisen ja tiedonhankinnan yhteyksiä valotti Turun ammattikorkeakoulun edustaja Mari Kujanpää kertoessaan tutkimuksestaan kirjailijoiden informaatiokäyttäytymisestä. Laurean informaatikon Monika Csehin luotsaamana pohdittiin luovuutta opetuksessa ja opettajissa. Ammatillisen opettajakorkeakoulun yliopettaja Heikki Pasanen Haaga-Heliasta esitteli ohjauskeskustelun taustoja ja menetelmiä.

Iloa kirjastoesittelyyn kefalonialaisella metodilla

Cardiffin yliopiston kirjaston kirjastonhoitajat Nigel Morgan ja Sonja Härkönen tarjosivat havaintoesityksen uudesta tavasta esitellä kirjastoa. Cardiffissa ideoitua menetelmää kutsutaan kefalonialaiseksi metodiksi (Cephalonian Method). Sen avulla halutaan tuoda ”ripaus Kreikan auringonpaistetta kirjastoesittelyyn”. Kysymysten ja vastausten muotoon laadittua diaesitystä on elävöitetty kuvien, värien, huumorin ja musiikin avulla. Yleisöllä on tärkeä rooli kysymysten esittämisessä. Esittelijät kertoivat, että metodia on menestyksekkäästi kokeiltu kirjastoissa ympäri maailmaa – milloin Suomi voidaan liittää referenssilistalle?

Uusi kirja informaatiolukutaidon opetukseen

Seminaarin lopussa julkaistiin suomenkielinen IL-opetuksen käsikirja, Opas informaatiolukutaidon opetukseen. Se perustuu Cardiffin yliopiston kirjaston laatimaan infolukutaidon oppaaseen, jonka on Suomen oloihin soveltanut AMKIT-konsortion pedagoginen työryhmä. Teos on käytännönläheinen ja runsaine esimerkkeineen se soveltuu hyvin IL-opetuksen suunnittelun, arvioinnin ja kehittämisen välineeksi.

Lisätietoa seminaarista ja kirjasta AMKIT-konsortion sivuilta:

Kirjoittaja
Kaija Välimäki
kirjastonhoitaja
Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjasto

Kansainvälisiä informaatiolukutaidon tunnelmia: LILAC 2009 -konferessi

Osallistuimme LILAC-konferenssiin 30.3.-1.4.2009 Cardiffissa Walesissa (LILAC = Librarians Information Literacy Annual Conference). Konferenssin järjesti brittiläisen kirjastoalan järjestön CILIP:n informaatiolukutaitoryhmä. Viidennen kerran järjestetyssä konferenssissa oli 290 osallistujaa yhdeksästä eri maasta. Konferenssin teemoina olivat: tutkiva oppiminen ja IL, uudet teknologiat, elinikäinen IL ja tutkimuksen tukeminen. Muutaman pääpuheen lisäksi konferenssissa oli paljon rinnakkaissessioita. Paljon opimme uutta ja toisaalta vahvistui luottamus siihen, että paljon olemme jo tehneet ja olemme olleet oikeilla linjoilla. Continue reading