Kahvia ja patonkia Kumpulan kampuskirjastossa 15.4.

Minkä ääneen sanoo, se toteen käy: hyvä siitä tulee, vakuutimme aina kun suunnittelu töksähti peruuntuneeseen palaveriin. Työryhmä onnistui kuitenkin pitämään aivoriihen jos toisenkin, joissa muotoutui syksystä kevääseen pyöritelty ajatus opiskelijatapaamisesta. Jäipä laarin pohjalle varuiksi hierova tuoli ja pakastealtaallinen jäätelöä.

Halusimme luoda välittömän, vuorovaikutukselle otollisen tapahtuman ja tulla tutummiksi opiskelijoille. Uusilla opiskelijoilla, kohderyhmällämme, arvelimme jo olevan malttia tutustua kirjastoon kurssikirjahyllyä laajemmin. Tarkoin harkittu päivä ja ajankohta puolelta päivin kello kolmeen oli nappivalinta arvioituna haudutetun teen menekillä – neljätoista litraa (kahvilitroissa sekosimme) – sekä lahjomattomalla mittarilla: huomattava piikki havaittiin porttilaskurin lukemissa.

Esittelimme posterein tiedonhankinnan taitojen merkitystä opiskelun sujumiselle ja kirjaston tarjoamaa tukea näiden taitojen oppimisessa sekä tieteenalakohtaisessa tiedonhankinnassa. Kouluttajamme ja tieteenalojen vastaavat oli värvätty iloisen sanoman airueiksi. Kuulemma hedelmällisiä keskusteluja syntyi ja jokunen opiskelija ilmoittautuikin saman tien koulutuksiin. Lisäksi aiheeseen herätteleviä kysymyksiä oli lappusessa, jonka täyttämällä pääsi osallistumaan lahjakortin arvontaan.

Tapahtuman mainonnassa emme retostelleet tiedolla vaan säästimme hienovaraisen informaatiolukutaitovalistuksemme yllätysmomentiksi. Vetosimme tarpeeseen: inhimilliseen tarpeeseen osallistua tilaisuuteen, jossa on ilmaista tarjoilua, musiikkia ja mahdollisuus voittaa hyvä palkinto.

Tapahtuma ilman tarjoilua on kuin leipä ilman viiniä tai kevät ilman sadetta! Tarjoilun valmistelu ja sen kolmituntinen tauoton hoitaminen kysyi ennen kaikkea talkoohenkeä,  jonka jälleen kerran raaputimme itsestämme esiin – ja työpäivän jos ei aivan pelastanut niin ainakin piristi tavanomaisesta poikkeava säpinä.

Kirjoittaja:
Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Kuvat:
Kumpulan kampuskirjasto

Nyt ei kannata myöhästellä!

Ensimmäiset Helsingin yliopiston kirjaston myöhästymismaksumuistutukset postitettiin pari viikkoa sitten asiakkaille.

Kirjeitä on lähetetty useammassa erässä. Kymmentätuhatta Helsingin yliopiston kirjaston asiakasta muistutettiin kertyneistä maksuista. Vuonna 2004 asetettu laki velan vanhenemisesta velvoittaa esimerkiksi kirjastoja muistuttamaan asiakkaitaan kolmen vuoden sisään. Velan vanheneminen katkeaa, kun siitä muistutetaan. Suurin osa muistutuksista lähetettiin sähköpostitse.

– Ensimmäisessä erässä lähti 7 500 sähköpostia ja 2 500 kirjettä. Noin 12 prosenttia tuli bumerangina takasin, joten näille henkilöille lähetetään perinteiset paperikirjeet, Nicola Nykopp valaisee.

Ei merkityksetöntä tuloa

Kirjastolla on vastuu hoitaa yliopiston omaisuutta hyvin ja sovittujen periaatteiden mukaisesti. Myöskään myöhästymismaksuista saatu raha ei ole merkityksetöntä. Kyseessä on tuntuva summa, jolla on voitu palkata Opiskelijakirjaston asiakaspalveluun viisi siviilipalvelumiestä sen lisäksi, että tuloista katetaan muistutuskirjeistä ja muusta käsittelystä aiheutuvat kulut.

– Kirjoja jää palauttamatta todella vähän. Suurimmat hankaluudet kohdataan ulkomaille muuttaneiden henkilöiden kanssa, Nykopp kertoo.

Myöhästymismaksuilla pyritään myös ohjaamaan asiakkaiden toimintaa; palauttamaan kirjat ajoissa ja hoitamaan lainojaan. Erityisen tärkeätä tämä on kurssikirjoissa, joita on aina liian vähän tarpeeseen verrattuna. Tieteenalakokoelmat taas sisältävät paljon uniikkeja kirjoja, joita ei voi hankkia lisää tuosta vain.

Viikistä ja Keskustakampuksen kirjastoista on tullut paljon hyvää palautetta asiakkaiden maksuvalmiudesta.  Vaikka kirje on kirjoitettu ystävälliseen, muistuttavaan sävyyn, asiakkaat ovat soitelleet kirjastoihin ja pahoitelleet etteivät voi maksaa maksuja vasta kuin ensi viikolla.

Miten kierre katkaistaan?

Ensimmäinen kierros näyttää paljon, myös maksamattomien maksujen määrän.

– Olen ymmärtänyt, että tarvittaessa perintää harkitaan vielä tämän vuoden aikana, Eevaliisa Colb miettii. Kirjasto ei kuitenkaan halua tehdä tällä voittoa, vaan taata asiakkailleen kurssikirjojen saatavuuden riittävällä vauhdilla, hän jatkaa.

Miten sitten toimia vuosikausia sakkonsa maksamatta jättäneen asiakkaan suhteen? Muistutetaanko häntä joka vuosi maksuista hamaan tulevaisuuteen saakka? Miten saadaan asiakas palauttamaan kirja ajoissa?

– Kun hyöty kirjasta on saatu, palautus ei enää riitäkään syyksi tulla kirjastoon. Kun Opiskelijakirjasto sijaitsi vielä Leppäsuolla, sinne ei ollut ikään kuin asiaa, vaikka oli palautettava kirja hallussa, Sirpa Haglund päivittelee.

Varsinkin opiskelijoiden suhteen lainauskielto on paljon tehokkaampi kuin myöhästymismaksu. Opiskelija on riippuvainen kirjastosta niin kauan kuin yliopiston penkkiä kuluttaa.

Hankalimpia tapauksia ovat ne, joilla on satoja kirjoja lainassa. Se tarkoittaa samalla satoja euroja maksuja, jos kirjoja ei palauta ajoissa.

– Pari vuotta sitten asiakas saattoi vielä haukkua palvelutiskillä kirjastotyöntekijän täysin, mutta nykyisin onneksi osataan käyttäytyä asiallisesti, Sirpa Haglund hymyilee.

Nicola Nykopp, Eevaliisa Colb ja Sirpa Haglund

Nicola Nykopp, Eevaliisa Colb ja Sirpa Haglund

Kirjoittaja:

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Helena Hiltunen

Matemaatikko kirjastolaisten vieraana

Kumpulan kampuskirjaston henkilökunta sai maaliskuussa vieraakseen akatemiatutkija Pirita Paajasen Kumpulan kampuksen matematiikan ja tilastotieteen laitokselta. Pirita opiskeli perustutkintonsa maineikkaassa Oxfordin yliopistossa, joten pääsimme keskusteluissamme ruotimaan suomalaisen ja brittiläisen yliopisto-opiskelun eroja.

Pirita kertoikin, että Oxfordissa opiskelutahti on paljon suomalaista vaativampi. Toisin kuin meillä matematiikan opetuksessa, jossa asiat opetetaan ensin luennolla, jonka jälkeen opiskelijat tekevät laskuharjoituksia, mennään Oxfordissa päinvastaisessa järjestyksessä. Opiskelijat opiskelevat ensin itsenäisesti asiat laskuharjoitusten (ja kirjojen) avulla, sen jälkeen nämä harjoitukset tarkistetaan ja käydään läpi henkilökohtaisen ohjaajan kanssa, ja vasta sitten asiat käsitellään luennolla.

Myös tenttimistapa on erilainen.  Kolmen vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta on laajat tentit, joissa viikon aikana tentitään kaikki siihen asti opitut asiat. Uusintamahdollisuutta ei ole, seuraava tilaisuus suorittaa koko tenttipaketti on vuoden kuluttua. Stressaava tapa vaatii asioiden todellista sisäistämistä suomalaisen periodijakoisen, lyhytjännitteisen opiskelutavan sijaan.

Vaativasta opiskelutavasta huolimatta vain hyvin harva keskeyttää opinnot. Tähän syynä lienee tehokas ohjaus  –  opiskelijat tapaavat henkilökohtaista ohjaajaansa viikoittain, ja käyvät läpi hänen kanssaan aiemmin tarkastettavaksi jätetyt kotitehtävät. Näissä tapaamisissa on vain 1-2 opiskelijaa kerrallaan, ja opiskelijat pääsevät/joutuvat näissä tilaisuuksissa myös keskustelemaan tekemistään ratkaisuista. Tästä johtuen Oxfordista valmistuneilla on hyvät valmiudet asioiden sekä kirjalliseen että suulliseen ilmaisuun.

Opiskelun ohjauksen lisäksi myös Oxfordin yliopiston kirjastopalvelut saivat kehuja. Koska laskuharjoitukset tehdään pääsääntöisesti itsenäisesti kirjojen avulla, on kirjojen myös oltava saatavilla. Jokaisella collegella on oma kirjastonsa, jonka kokoelmat on räätälöity kyseisen collegen tarpeisiin. Aukioloajat ovat meikäläisittäin pitkät, jotkut kirjastoista ovat auki collegen opiskelijoille jopa vuorokaudet läpeensä.

Painettujen aineistojen lisäksi Oxfordin yliopiston opiskelijoilla ja tutkijoilla on toki käytössä myös runsaat e-aineistot. Pirita nosti omalle tutkimukselleen tärkeimmäksi tietokannaksi MathSciNetin, jonka erikoispiirteenä on kaksinkertainen vertaisarviointi. Normaalin, julkaisuprosessiin liittyvän vertaisarvioinnin lisäksi tutkijakollegat voivat arvioida MathSciNetissä julkaistun tutkimuksen sisältöä. Arvioinnit ja niiden tekijät löytyvät artikkelin bibliografisten tietojen yhteydestä, joten tiedonhakija voi näiden lyhyehköjen arviointien perusteella päättää,  haluaako hän käyttää aikaansa koko artikkelin lukemiseen.

Kirjoittaja:
Anne Kakkonen
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Kuva:
Antti Virrankoski

Lisensoitujen elektronisten aineistojen hankinnasta ja käyttöönottamisesta

IPR University Center järjesti koulutuksen 17.3.2010 Helsingissä tekijänoikeudellisista asioista kirjastopalvelujen näkökulmasta.  Tarkastelen tekijänoikeutta lisensioitujen e-aineistojen kannalta.

Tietokannat ja tekijänoikeus

Oikeustieteen tohtori Katariina Sorvari Turun yliopistosta esitteli tekijänoikeuslakia (1961/404) ja tekijänoikeusasetusta (1995/574) kirjastojen kannalta. Teos on aina itsenäinen ja omaperäinen teos, jossa tekijän oma persoonallisuus näkyy. Tekijänoikeus on muodon suoja, joka suojaa muotoa johon tekijän ajatukset on saatettu. Tietokanta on teosten, tietojen tai muiden itsenäisten aineistojen kokoelma, jotka on järjestetty järjestelmällisellä tai menetelmällisellä tavalla ja johon elektronisesti tai muulla tavoin on mahdollistettu yksilöllinen pääsy.

Myös tietokantateos on tekijän itsenäinen henkinen luomus jolla on sama suoja kuin muillakin teoksilla. Yleensä tietokannan tuottajan tai kustantajan ja kirjaston välillä tehdään sopimus koskien tietokannan käyttöä sekä kirjastossa että etäkäyttönä. Tehtyjen sopimusten puitteissa voidaan rajoittaa asioita joita tekijänoikeuslaki sallii. Nämä yksittäiset sopimuslisenssit määräävät aina kyseisen tietokannan käytön ehdot. Rajoitusten rikkominen ei ole tekijänoikeuden loukkaus, eikä sanktioita tällöin seuraa tekijänoikeuslain mukaan. Mutta sopimusrikkomuksista seuraa yleensä sopimuksen purkaminen tai sopimussakko.

Lisensiointi

Ari Alkio FinELib-palveluyksiköstä kertoi elektronisten aineistojen lisenssisopimusten teosta lisenssinantajan ja lisenssinsaajan välisenä sopimuksena. FinELib neuvottelee keskitetysti lisenssisopimuksia elektronisiin aineistoihin konsortion jäsenilleen. Lisenssi on käyttöoikeussopimus jolla myyjä antaa aineiston asiakkaan käyttöön. Lisensiointiin liittyy mm. seuraavia selvitettäviä asioita: aineiston määrittely eli mitä lisensioidaan ja miltä ajalta, lisensioidaanko koko organisaatiolle vai vain osalle, tarjotaanko lisenssillä rajoittamaton pääsy vai rajoitettu yhtäaikaisten käyttäjien määrä sekä millaisia hinnoittelumalleja käytetään ja missä valuutassa hinnat on ilmoitettu. Usein ongelmalliseksi koetaan se, että kustantaja tarjoaa suuria lehtipaketteja kun asiakas haluaisi yksittäisiä lehtiä käyttöönsä.

Keskeisiä termejä

Lisenssisopimukset alkavat keskeisten termien määritelmillä, kuten auktorisoidut käyttäjät ja paikalliskäyttäjät. Auktorisoidut käyttäjät ovat Helsingin yliopiston opiskelijoita, tutkijoita, opettajia ja muuta henkilökuntaa. Heillä on myös oikeus aineistojen etäkäyttöön suojatun verkon eli Helsingin yliopiston verkon ulkopuolelta. Paikalliskäyttäjät ovat satunnaisia Helsingin yliopiston kirjastopalvelujen käyttäjiä, joiden käyttöoikeus on rajattu kirjastoon. Käyttäjäntunnistusmenetelmästä myös sovitaan lisenssisopimuksessa. Yleisin käytetty tunnistusmenetelmä on IP-osoite, mutta Shibbolethin käytön toivotaan lisääntyvän.

Käyttöehdot

Sopimukseen kirjatut käyttöehdot määräävät mitä aineistolla saa ja mitä ei saa tehdä. Käyttöehtojen tulisi olla selkeästi ymmärrettäviä ja termien yksiselitteisiä, jotta väärinkäytösten vaaraa ei olisi. Tietokannat on tarkoitettu ei-kaupalliseen tutkimukseen, opiskeluun ja opetukseen. Yleensä aineistoa saa selailla ja tehdä tiedonhakuja, tietyn määrän tulostaa, näyttää ruudulta opetustilanteessa sekä tallentaa osan sähköisesti. Käyttöehdoissa määritellään myös voiko aineistoa jakaa toisille auktorisoiduille käyttäjille esim. tietopalvelussa kirjaston tiloissa, opettaja oppilailleen ja miten aineistoa voi jakaa paikalliskäyttäjille. Käyttöehdoissa olisi myös hyvä mainita aineiston käyttö tieteelliseen kommunikaatioon organisaation ulkopuolelle eli voiko tutkija välittää toisen yliopiston tutkijalle aineistoa satunnaisesti ja sähköisesti?

Kaukopalvelu on yleensä käyttöehdoissa rajoitettu niin että elektronisia artikkeleita voi lähettää liitetiedostoina kahden kirjaston kaukopalvelun välillä, mutta loppukäyttäjälle eli asiakkaalle tulee luovuttaa aina paperikopio kyseisestä aineistosta.  Myös kurssipakettien laatiminen elektronisesta aineistosta organisaation omille opiskelijoille tulisi määritellä kulloisenkin aineiston käyttöehdoissa erikseen.

Lisenssinantajan ja lisenssinsaajan velvoitteet

Lisenssinantajalla ja –saajalla on omat velvoitteensa jotka määritellään lisenssisopimuksissa. Sopimusta tehtäessä tulee ottaa selville, että kaikki oman organisaation kannalta tärkeät asiat on otettu huomioon, kuten luvataanko aineiston poistoista ja käyttökatkoista hyvitystä, saadaanko vuosittaiset tilastot tietokannan käytöstä sekä pitkäaikaiskäytön mahdollisuus. Pitkäaikaiskäyttö kokotekstiaineistolle on helpompi saada kuin viitetietokannoille ja hakuteoksille, joita päivitetään jatkuvasti. Lisenssinsaajan velvoitteena on pyrkiä tiedottamaan käyttöehdoista käyttäjille. Loppukäyttäjän tulee olla itse vastuussa omasta aineiston käytöstään.

Lisenssisopimusten riskejä

Lisenssisopimukset sisältävät riskejä, mikäli ei ole selkeitä ja riittäviä käyttöehtoja, aineistoa poistuu kesken sopimuskauden, organisaatiolla on vastuu loppukäyttäjien toimista, palveluntarjoajan yksipuolinen oikeus muuttaa sopimusehtoja sekä mikäli asioista on sovittu sopimuksen ulkopuolella. Riskejä voi välttää listaamalla oman organisaation lisensiointiperiaatteet, jotka otetaan huomioon lisenssisopimusta solmittaessa.

Linkkejä:

Nelliportaalin aineiston käyttöehdot löytyvät i-informaatiopainikkeen takaa.

http://www.nelliportaali.fi

FinELib –aineiston käyttöehdot löytyvät myös FinELib-wikistä:

http://wiki.helsinki.fi/display/FinELib/FinELib-wiki

Kirjoittaja:

Kristiina Lähdesmäki
Helsingin yliopiston kirjasto
Hankinta- ja metadatapalvelut

Tietoa, elämyksiä ja kohtaamisia

Viikin kampuskirjaston ja Helsingin kaupunginkirjaston Viikin kirjaston symbioosi on vihertänyt menestyksekkäästi 10 vuotta Viikin kampuksella. Kumpikin kirjasto valmistautuu kesään hyvillä mielin.

Kahden kirjaston naapuruus on sujunut hyvässä hengessä. Viime vuonna järjestetyt yhteiset juhlat saa Viikin kampuskirjaston Marja Moision sekä Helsingin kaupunginkirjaston Päivi Karimaan muistelemaan tapahtumaa hymyssä suin.

– Pihalla oli makkaranpaistoa ja musiikkia, poistokirjojankin myytiin, Päivi Karimaa muistelee. Alkusyksystä oli tosi kivat ilmatkin, hän hymyää.

– Meillä oli yhteinen banderolli, jossa luki ”Tietoa, elämyksiä ja kohtaamisia”.  Se on minusta tavattoman hyvä motto meidän toiminnalle täällä kampuksella, Marja Moisio jatkaa.

Monet kaupunginkirjaston asiakkaat luulevat yhä ettei Yliopiston kirjasto ole avoin kaikille. Kaupunginkirjaston työntekijät ovat oikoneet tätä käsitystä parhaansa mukaan. Arjessa kohtaaminen onkin kahden kirjaston tärkeimpiä tehtäviä.

– Kun asiakkaat tulevat kysymään jotain tiettyä aineistoa, kyllä sitä mielellään vilkaisee myös naapurikirjaston tarjonnan. Se on aivan ihana tilanne, jos kirja sattuu siellä olemaan hyllyssä ja sen voi yhdessä asiakkaan kanssa käydä lainaamassa, Karimaa kertoo.

Toisiaan täydentäen

Kirjastot ovat harjoittaneet yhteistyötä monella eri tavalla. On järjestetty yhteisiä tapahtumia, näyttelyitä.. Lisäksi kirjastot ylläpitävät yhteistä käsikirjastoaluetta, tietotoria, jonne kootaan myös yhteisiä näyttelyitä tietyn teeman mukaan.

– Yhteinen lehtisali on meidän asiakkaille merkittävä lisä, Karimaa kertoo. Se tarjoaa asiakkaillemme laajemman lehtivalikoiman mitä meillä olisi muuten mahdollista tarjota.

Kirjastot ovat myös harjoittaneet virkailijavaihtoa, jota kokeiltiin viimeksi muutamia vuosia sitten. Virkailijat tutustuivat toisen kirjaston toimintoihin ja järjestelmiin. Näin naapurin palveluita saatiin vielä tutummaksi niin itselle kuin asiakkaillekin.

Tieto on valttia, sillä kumpaisenkin kirjaston työntekijät ovat saaneet opastaa eksyneitä asiakkaitaan useaan otteeseen.

– Meidän ovi on siinä kätevästi ensimmäisenä aulassa, että meille kävelee kaikki sisään, Marja Moisio naurahtaa.

– Tämähän on todella tärkeää toistemme markkinointia. Esimerkiksi yliopiston kirjasto esittelee myös kaupunginkirjaston uusille opiskelijoille, jotka ovat useimmiten muualta Suomesta. Tätä kautta heille avautuu koko Helmet-kirjastojen laaja kirjo pääkaupunkiseudulla. Tämä on merkittävä asia meille, Karimaa pohtii.

Yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin vakaalla pohjalla; yhteisten kirjanäyttelyiden teemat on lyöty loppuvuodeksi lukkoon ja muuta yhteistä kivaa on luvassa. Lucian päivän markkinat joulukuussa on jo vakiintunut Infokeskus Koronan toimijoiden yhteinen ponnistus.

– Koko infokeskus on tavattoman monipuolinen rakennus. Tämä on olohuone ja kohtaamispaikka, Moisio päättää.
Marja Moisio ja Päivi Karimaa

Marja Moisio ja Päivi Karimaa Infokeskus Koronan Niilin puutarhassa.

Kirjoittaja:

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Helena Hiltunen

Kalevalaa monessa muodossa Kansalliskirjastossa

Kalevala on aina vaikuttanut vahvasti elämääni, ihan lapsuudesta saakka. Kalevalan päivä oli ehdottomasti lempijuhlapäiviä koulussa, silloin aina näytettiin joku Kalevala-aiheinen elokuva, animaatio tai näytelmä. Ikivanha tarina sai pienen ihmisen mielikuvituksen lentämään. Viimeisin Kalevala-aiheinen kokemus oli, noin kuukausi sitten, maanmainio neliosainen tv-sarja Rauta-aika, joka pohjautuu vahvasti Kalevalaan.

Ja kun kuulin näyttelystä Kansalliskirjastosta, se oli pakko nähdä.

Kalevala on innoittanut monia taiteen ja kulttuurin saralla toimijoita, mutta Kansalliskirjaston näyttely keskittyy Kalevalaan kirjana. Kolmeen osaan jaettu näyttely esittelee Kalevalaa teoksena, sen erilaisia versioita aina sarjakuvista lähtien sekä aikaa ennen Kalevalaa ja keruumatkoja.

Kalevala on edelleenkin käännetyin suomalainen teos ja siksi näyttelyn toinen osa oli omistettu kokonaan erikielisille Kalavalan käännöksille. Oli hauskaa tutkia millaista kansitaidetta eri kielellä kirjoitettujen versioiden kansiin oli käytetty. Harmitti, että esimerkiksi arabiankielisen version kansia ei voinut nähdä.

El Kalevala aiheutti lähinnä huvittuneisuutta.
El Kalevala

Kalevalasta on tehty monia erilaisia versioita. Varsinkin lasten huomion saaminen näinä informaatiovyöryn aikoina on tärkeää. Tarinan on kuljettava sukupolvelta toiselle. Onneksi esimerkiksi Mauri Kunnas julkaisi vuonna 1992 Koirien Kalevala-kirjan, jossa Kalevalan hahmot seikkailevat perin koiramaiseen tyyliin. Tutustumisen arvoinen on myös Kristian Huitulan Kalevala-sarjakuva, jonka ensimmäinen ja toinen osa ilmestyivät 1998 ja 2000. Ei sovi myöskään unohtaa Don Rosaa, jonka 1999 ilmestynyt Sammon salaisuus-sarjakuvakokoelma nousi myyntimenestykseksi Suomessa.

Näyttelyn viimeinen osa oli omistettu kalevalaiselle runoudelle ja ajalle ennen Kalevala-eeposta. ja tämä osa olikin minusta se kaikista mielenkiintoisin.

Eniten pidin vanhoista kuvista ja Lönnrotin kirjoittamista muistiinpanoista. Ajatus Lönnrotin käymistä runosessioista Ontrei Malisen ja Arhippa Perttusen kanssa saa mieleni minun miettimään syntyjä syviä. Kuvittelen pienen pirtin, jonka pimennossa Lönnrot on kirjoittanut runonlaulajan tulkitsemaa säettä.

Lähes 3000 vuotta sitten suomenlahden tuntumassa syntyi omaperäinen laulumuoto, joka pysyi elävänä aina 1500-luvulle saakka. Uskonpuhdistuksen aikana luterilainen kirkko kielsi laulut leimaten vanhan tradition pakanalliseksi ja uudet lännestä saadut musiikilliset vaikutteet vahvistuivat. Lauluja on tallennettu 1600-luvulla, mutta pääosa keruutyötä tehtiin 1800-luvulla.

Sanotaan, että Kalevala on maailman eepoksista kansanomaisempia, suoraan kansan suusta kerätty. Lönnrot sepitti kokonaisuuden runoista n. 3 % omasta päästään.

Näyttelyn ehdottomin kohokohta oli meksikolainen Kalevala-aiheinen sarjakuva vuodelta 1971. Sarjakuva kulkee nimellä Mytologian aarteet: Sankareiden maa, eksoottinen ja tuntematon Suomi. Minusta tässä, jos missä, olisi uusintajulkaisun ja suomennuksen paikka!

Olisi mielenkiintoista päästä käsiksi kokonaiseen lehteen ja lukea se yhdeltä istumalta kannesta kanteen.

Kansalliskirjaston Kalevala-näyttely oli oikein mielenkiintoinen. Suosittelen kaikkia tutustumaan siihen. Näyttely on avoinna 25.9.2010 saakka!

Kirjoittaja:

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Helena Hiltunen

Tiedon valtamerellä – kuulumisia tietokeskus Vellamon ensimmäisestä toimintavuodesta

Kotkassa Merikeskus Vellamossa sijaitseva Tietokeskus Vellamo on Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun, Kymenlaakson museon ja Suomen merimuseon yhteinen kirjasto ja oppimiskeskus.

Helsingin yliopiston oppiaineiden näkökulmasta tietokeskus on merkittävä merihistorian alan erikoiskirjastona, sillä sinne on siirretty Suomen merimuseon kirjasto- ja arkistokokoelmat.  Arkistopalvelut avataan syksyllä 2010.

Tietokeskuksen kirjastopalvelut avattiin yleisölle syyskuussa 2008. Vuoden 2009 aikana keskityttiin kirjastopalvelujen kehittämiseen ja tietokeskuksen markkinointiin. Vuoden mittaan valmistuivat myös tietokeskuksen painettua kirjastoaineistoa kuvaileva kokoelmaprofiili sekä tutkijahuoneiden käyttöä koskeva ohjeistus.

Navigointia aineistoissa

Tietokeskuksessa on paikallisesti käytettävissä Helsingin yliopiston, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja Museoviraston kirjaston e-aineistot. Yhdessä aineistot muodostavat valtavan monialaisen tietovarannon.

Tietokeskuksen tiloissa sijaitsee neljän eri toimijan kokoelmia, ja luokitusjärjestelmätkin poikkeavat toisistaan. Tämän vuoksi kokoelmat on toistaiseksi ryhmitelty hyllyihin toimijoiden mukaan. Yhteensä nimekkeitä on n. 15 000. Keskeisimpiä painetun aineiston aihealueita ovat merihistoria, meriarkeologia, meriaiheinen kaunokirjallisuus, laivanrakennus, vesiliikenne, museologia ja paikallishistoria. Tietokeskuksen painettu kirja-aineisto on suurimmaksi osaksi luetteloitu Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Kymi-tietokantaan.

Tiedekeskus Vellamo

Vuoden 2009 aikana koottiin kokoelmaprofiili, jonka tarkoituksena oli selvittää painetun kirjastoaineiston ikä-, kieli- ja aihealuejakaumat. Samoin kokoelmaprofiilissa määriteltiin kunkin toimijan hankintojen painopistealueet päällekkäisyyksien välttämiseksi. Päällekkäisiä aihealueita oli tarkastelun perusteella yllättävän vähän. Kokoelmaprofiili on luettavissa kokonaisuudessaan tietokeskuksen sivuilla kohdassa Aineistot ja tiedonhaku. Sivuilla on myös linkki Museoviraston kirjaston kokoelmakarttaan tuottamaan kuvailuun Suomen merimuseon merihistorian kokoelmasta.

Tietosukelluksista tietoherkkuihin

Kirjastopalveluissa kehitettiin erityisesti tiedonhankinnan opetusta sekä tapahtumatuotantoa. Tiedonhankinnan opetusta järjestettiin muun muassa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opiskelijoille ja Merikeskuksen henkilökunnalle. Yhdessä Merikeskuksen museopedagogien kanssa suunniteltiin peruskoululaisille ja lukiolaisille suunnattu tiedonhankinnan opastus, Tietosukellus, jota tarjotaan koululuokille Merikeskuksen koulutiedotteen välityksellä.

Tietokeskuksen toiminnan vetonaulaksi kohosivat vuoden aikana ns. Tietoherkut, yleisölle avoimet luentotilaisuudet, joiden esiintyjinä toimivat suurimmaksi osaksi paikalliset asiantuntijat. Aihepiirit kytkeytyivät erityisesti paikallishistoriaan ja mereen.

Tiedekeskus Vellamo

Tietokeskuksessa vieraili vuoden aikana 38 ryhmää sekä Kymenlaaksosta että muualta Suomesta. Yhteensä kävijöitä vuoden aikana kertyi 10 210, eli noin 930 kuukaudessa. Vuoden nimekkäin vieras oli presidentti Tarja Halonen, joka vieraili seurueineen tietokeskuksessa helmikuussa.

Markkinoinnin tukena toimivat verkkosivut ja esite. Verkkosivut valmistuivat keväällä Merikeskus Vellamon sivujen yhteyteen, ja alkukesästä saatiin jakeluun tietokeskuksen uusi esite.

Kirjoittajat:

Eeva Savolainen
Tietokeskus Vellamon johtaja

Marja Hirn
Tietokeskus Vellamon johtokunnan jäsen
Helsingin yliopiston kirjasto / Hankinta- ja metadatapalvelut

Kuva:

Timo Vesterinen

Kirjasto 2.0 – ajatuksia Åbo Akademin symposiumista

Verkkotoimittaja Helena Hiltunen ja viestintäsuunnittelija Jussi Omaheimo osallistuivat Åbo Akademin järjestämään 15.–16.4.2010 symposiumiin, jonka aiheena oli Kirjasto 2.0 – osallistumiskulttuurin muutos.

Symposium keskittyi pitkälti sosiaalisen median sekä Internetin tarjoamiin erilaisiin palvelumahdollisuuksiin. Uuden innovaatiot ja ympäristöt eivät saa olla pelote, vaan ennen kaikkea innoituksen ja uudelleen syntymisen mahdollisuus. Nahkansa luominen tekee hyvää matelijoille, sama pätee kirjastoihin.

Esben Fjord, Gladssaxen kirjaston kehittämispäällikkö, esitteli kirjasto 2.0 toteutumista Tanskassa. Hän alleviivasi kuinka tärkeää suhteiden luominen on, verkostoituminen, niin asiakkaiden kuin kirjastojen kesken. He pyrkivät jakamaan kaikenlaisia palveluita, jotka ovat jollakin tavalla kosketuksessa kirjaston maailmaan: kirjasto tarjoaa tilat, ihmiset sisällön. Tanskalaiset tarjosivat nettisivuillaan mm. online-kirjakerhon ja lapsille suunnatun salakerhon, joilla oli täysin omat nettisivut. Itse asiassa kaikilla näillä ”erillisillä” palveluilla oli omat sivunsa, linkitettynä kirjaston pääsivulle. Ehdottomasti mielenkiintoisin Gladssaxen kirjaston tarjoama palvelu on Ageforce, vanhemman väen Facebook, jossa täyteläisemmän iän saavuttaneet henkilöt verkostoituvat, keskustelevat ja jakavat tietoja.

Yleisökeskustelussa todettiin maailman olevan verkossa ja että kirjaston tulisi olla luontevasti siellä missä asiakaskin. Keskusteltiin jopa siitäkin aiheuttaako suomalainen epäsosiaalinen tai perfektionistinen kansanluonne pelkoa ja ylilyöntejä sosiaalisessa median hylkimisessä ja sen kautta kommunikoimisessa.

Tanskalaisen puheista välittyi myös rohkeus kokeilla. Hänen mukaansa yli puolet sosiaalisen median yrityksistä epäonnistuu: onnistuminen ja katastrofi ovat hyvin läheisiä sukulaisia web 2.0 -maailmassa.

Jaakko Sannemann kertoi Entressen kirjaston kokemuksista sosiaalisen median, muun muassa Facebookin, suhteen. Kantavin idea esityksessä oli ajatus, jonka mukaan Facebookissa ystävien saamisen ja vapaan kommentoinnin ilmapiirin mahdollistavat vain ihmiset. Sosiaalisessa mediassa ei voi vain olla kasvoton auktoriteetti vaan tunteva, kokeileva ja mokailevakin persoona. Samaa asennetta oli laajennettu kirjastossa asiakaspalvelutiskeille asti.

Inhimillisyys on valttia. Jotta kirjaston profiili pysyisi tuoreena ja aktiivisena, on sitä päivitettävä ja muidenkin aloittamiin keskusteluihin osallistuttava. Kysyttäessä on vastattava. Kirjastotöntekijöiden tulisi osallistua keskusteluun ja jakaa tietonsa. On turha rakentaa jäykkiä viestintäsuunnitelmia; ne eivät toimi Facebookin kaltaisessa ympäristössä. Sosiaalisessa mediassa tapahtuva kommunikointi on ilmavaa, kepeää ja viihteellistä. Ainut asia joka kummastutti Sannemannin puheissa oli hänen vaatimansa läsnäolo.  Kuka muka vaatii minua päivittämään työpaikan Facebook-profiilia vapaa-ajallani? Toki on eri asia, jos huomaan jonkun kirjoittaneen jotain, totta kai vastaan, mutta pakonomainen läsnäolo ei oikein tunnu sekään sosiaalisen median vaatimukselta.

“On rakennettava uudenlainen kirjasto”, Sannemann vaati. Kirjastoissa on oltava toimintaa, tilaa, väriä, kuvaa, ääntä, ihmisiä ja epätäydellisyyttä. Sannemanin esityksessä näytetyssä esimerkkikuvassa lontoolaisessa kirjastossa ei kirjojakaan oltu hyllytetty täydellisen suoraan.  Sannemannin mukaan kirjastojen on oltava osa maailmaa.

Muissa esityksissä käsiteltiin esimerkiksi tiedottamisen sisällön verkostoitumista ja yhteisöllistymistä. Pohdittiin myös niitä vaaroja jotka syntyvät siitä että 2.0 -asioita on edelleenkin kritiikittä lobattava.

Symposiumin yhteenvetokeskustelussa osallistujat olivat kaikki samoilla linjoilla: 2.0 tarkoittaa inhimillisyyttä, leikkiä, mielikuvaa, monikäyttöistä tilaa, epätäydellisyyttä ja epäorganisoitumista. Se on hetkellistä osallistumista ja yhdessätekemistä – niin asiakkaiden, työntekijöiden kuin sidosryhmienkin kanssa. Kirjasto 2.0 ei ole normaali megalomaaninen kirjastoprojekti, ei tuhatvuotinen linna tai ikiaikainen palvelu. Palveluista on uskallettava päästä irti,  jotta ne voivat alkaa elämään omaa elämäänsä.

Kirjoittajat:

Jussi Omaheimo ja Helena Hiltunen

Kuvat:

Helena Hiltunen

Post-seminaari bussissa ja junissa halki Euroopan

LIBERin arkkitehtuuriryhmä järjesti seminaarin Madridissa huhtikuussa 2010.  Seminaari pidettiin Espanjan kansalliskirjaston hienoissa tiloissa keskellä Madridia. Osallistujia oli noin 130.

Seminaarin otsikkona oli “Fit for what purpose? Planning libraries for the users of the future”.  Useassa esityksessä kuvattiin uusia kirjastorakennuksia tai uusien rakennusten suunnitelmia. Kuvattiin myös onnistuneita remontointikohteita sekä kirjaston ja arkkitehtien yhteistyötä. Pari esitystä keskittyi rakennusteknisiin seikkoihin, kuten energiatehokkuuteen ja akustiikkaan.

Pidin esityksen Viikin Infokeskuksesta, jonka kymmenvuotisjuhlia viime vuonna vietettiin. Infokeskus on minusta toimiva rakennus ja siinä ovat elementit, joita nykyisin kirjastorakennuksiin suunnitellaan: kirjasto(ja) ja muita toimijoita, työskentelytiloja, ryhmätyötiloja, ympärivuorokautinen lukusali, atk-luokkia ja kahvila/ravintola. Puheenvuoroni oli osiossa Joint-use libraries. Kuvasin siis myös tieteellisen kirjaston ja yleisen kirjaston yhteistyötä, josta tässä Verkkarin numerossa on erillinen juttu. Minun jälkeeni Judith Keene kertoi suunnitelmista, joissa yleinen kirjasto ja tieteellinen kirjasto yhdistetään uudessa rakennuksessa kokoelmia myöten.

Seminaarin ohjelmaan kuului myös vierailu Alcalá de Henaresissa, Miguel de Cervantesin syntymäkaupungissa ja sen vanhassa yliopistossa. Alcalássa tutustuimme myös Espanjan kansalliskirjaston tiloihin, joiden valtavat varastot ja kirjojen hakurobotti tekivät vaikutuksen. Myös seminaari-illallinen nautittiin Alcalá de Henaresissa. Juhlapuheessaan arkkitehtuuriryhmän puheenjohtaja Ulrich Niedermeier vertasi kirjastolaisia Cervantesin Don Quijoteen, nämä kun saattavat välillä joutua urheasti taistelemaan tavoitteidensa puolesta.

Islannin tulivuoren vuoksi kaikki meistä eivät päässeetkään kotimatkalle suunnitellusti lentäen seminaarin jälkeen, vaan yhdessä olomme jatkui matkalla halki Euroopan. Madridista meitä matkasi nelisenkymmentä henkilöä ensin vuokrabussilla Kölniin 23 tuntia (Madrid- San Sebastian – Pariisi – Köln). Paussin pidimme aina kolmen tunnin jälkeen moottoritien levähdyspaikoilla. Kölnistä jatkoin matkaa junalla tanskalaisen ja kolmen ruotsalaisen kollegan kera Kööpenhaminaan ja Tukholmaan (Köln – Hampuri-Kööpenhamina-Malmö-Tukholma). Näin oli vielä lisää aikaa vaihtaa ajatuksia. Taisi olla niin, että yhteinen vastoinkäyminen sai ilmapiirin vielä vapaammaksi ja tuttavallisemmaksi.

Kirjoittaja:

Marja Moisio
Palvelupäällikkö
Viikin kampuskirjasto

Kuvat:

Marja Moisio

E-kirjastouutisia 1/2010: uudistuksia ja muutoksen tuulia

Tarkkasilmäisimmät lienevät huomanneet, että NELLissä on tapahtunut tiettyjä muutoksia, joista näkyvin lienee vasemman laidan valikossa tarjolla oleva Artikkelihaku.  Vähän muitakin rukkailuja on tehty, esimerkiksi SFX-valikossa,  ja lisää on luvassa vielä tämän vuoden aikana.  E-kirjastorintamalla on tapahtunut yleisemminkin pientä edistymistä. Esimerkiksi e-kirjojen linkityksiä HELKA-tietueissa on kehitetty paremmin etäkäyttäjääkin palveleviksi.

Oli jo aikakin, voi sanoa. Onhan esimerkiksi NELLImme käyttöliittymä ollut aika lailla ennallaan jo useamman vuoden, itse asiassa  vuodesta 2006, jolloin tehtiin hakemistot aineistojen selailua ja valintaa helpottamaan ja rakennettiin vasemman laidan valikko Etsi-laatikkoineen ja pikalinkkeineen.  Sitä paitsi on jo kauemman aikaa puhuttu siitä, kuinka   NELLI ei oikein avaudu käyttäjälle ilman kurssitusta.  Tätä epäkohtaa on puitu valtakunnallisellakin tasolla, muun muassa Triangeli-päivillä.

Seuraavassa kerron ensin lyhyesti jo toteutetuista ja kaavailluista muutoksista, jotka kiinnostavat ehkä eniten. Lopuksi pohdin vähän sitä, miksi NELLImme ja e-kirjastotopalvelujemme kehittely ei ole edennyt eikä ehkä jatkossakaan etene niin ripeästi kuin toivoa sopisi.

Mitä on muuttunut?

Tiettyyn artikkeliin muutamalla klikkauksella !
Alaansa seuraavien aktiivitutkijoiden tarvinnee tehdä aiheenmukaisia tiedonhakuja aika harvoin.  Tarve saada tietty artikkeli luettavakseen aktualisoituu huomattavasti useammin.  Artikkelihaku kehitettiin ainakin osaksi juuri tällaista tilannetta varten. Vaikka artikkelista olisi selvillä tarkat viitetiedot ihan lehden numeroa ja sivunumeroita myöten, sen esiin etsiminen vaati aiemmin useamman klikkauksen. Nyt homma saattaa (usein) onnistua muutamalla klikkauksella: artikkelin nimi lainausmerkeissä vain laatikkoon ja klikkaus ja viite on siinä ja parin näpäytyksen päässä itse artikkelikin. Artikkelihaku saattaa auttaa myös niitä, joilla on etsimästään artikkelista hieman epämääräiset tiedot. Tarkennetun artikkelihaun puolella voi etsiä  artikkelia useammalla hakuehdolla, esimerkiksi tekijän etunimellä ja artikkelin nimen sanoilla.

Artikkelihaku perustuu (osaksi) pikahakusettiin, johon on niputettu joukko suuria, monialaisia viite- ja lehtitietokantoja. Artikkelihakua tai sen perustana olevaa  pikahakusettiä, joka on tarjolla Pikahaku-näkymässä, voi kokeilla hyödyntää myös muulla tavoin. Kuitenkin aiheenmukaiset haut saattavat tuotaa turhan suuria tulosjoukkoja ja paljolti epärelevanttejakin viitteitä varsinkin silloin, jos käytettävät hakutermit ovat yleisiä.

Mahdollisuutta etsiä DOIlla on sitäkin vuosien varrella useammassakin palautteessa toivottu. Nyt se on näkyvästi tarjolla.

Helpotusta kirjan paikantamiseen pääkaupunkiseudun kirjastoista
Pääkaupunkiseudulla on lukuisia kirjastoja, joiden kokoelmista tiettyä kirjaa voisi jäljittää. Näin myös luetteloita, joiden avulla kirjaa etsiä.  Etsi/Paikanna kirja – pikahakuryhmä, joka on tarjolla Pikahaku-näkymässä,  on tehty tähän tarpeeseen.  HELKAn, LINDAn ja  Helmetin lisäksi ryhmässä on mukana pääkaupunkiseudun amk-kirjastojen kokoelmaluetteloita.

Jos e-lehteä ei löydy, hakija opastetaan HELKA-hakuun
Jos lehdestä ei ole ollut tarjolla e-versiota, hakija on tähän asti saanut NELLIssä vain kielteisen vastauksen. Nyt hänelle ehdotetaan vilkaisua vielä HELKAsta  ja tarjoillaan hakulaatikkokin tätä varten. Aiemminhan HELKAan mahdollisesti aiempia  painettuja vuosikertoja etsimään on johdateltu vain SFX-valikon kautta eli tilanteessa, jolloin e-vuosikertojakin on ollut tarjolla.

Entistä selkeämpi ja informatiivisempi SFX-valikko
SFX-valikkoa on selkiytetty ja linkit mahdollisesti varhempien, painettujen vuosikertojen saatavuustietoihin vievät nyt vain HELKAan ja LINDAan, aiemmin oli tarjolla pudotusvalikko, jossa oli useampia kirjastoja.  Valikkoon on lisätty myös merkintä, onko lehti vertaisarvioitu (Peer Reviewed) – heti lehden nimen ja ISSN:n jälkeen. Ihan tarkkaan ei ole tiedossa, mihin perustuen ja kuinka kattavasti ExLibris on tämän tiedon lehtiin liittänyt. Jos merkintä tai sen puuttuminen arveluttaa, tarjolla on edelleen linkki Ulrichsweb-lehtihakemistoon, josta asian voi halutessaan tarkistaa.

E-kirjojen HELKA-tietueissa etäkäyttöä tukevat linkitykset
HELKAssa olevissa e-kirjatietueissa on ollut suoria linkkejä itse teoksiin. Nämä ovat saattaneet olla hämmentäviä etäkäyttäjille. Nyt lisensioituitujen hankintojen e-kirjatietueisiin on alettu laittaa kahdet linkitykset, toinen etäkäyttäjää toinen yliopiston verkosta operoivaa käyttäjää silmällä pitäen.  Linkistä, jossa on merkintä off campus tai etäyhteys, avautuu kirjautumislomake, jonka täytettyään yliopistolaiset saavat kirjan auki. Ulkopuolisille etäkäyttäjille  lomake viestii, että pääsy edellyttää tunnuksia HY:n verkkoon (mikä huomautus on kyllä usein sisällytetty myös itse tietueeseen).

Ihan kaikissa e-kirjatietueissa ei kaksia linkkejä välttämättä ole. Oma ongelmansa on ollut myös siinä, että linkityksiä ei ole ollut helppoa päivittää e-kirjapalvelujen  uusittua palvelujaan ja samalla usein myös linkityksiään. Tässä meidän on kehiteltävä uusia menettelytapoja, jotta saisimme päivitykset toteutettua ja työekonomisemmin ja nopeammin. Lähivuosina pääsemme toivottavasti OpenURL-linkityksiin kiitos sen, että SFX-tietämyskantaan tulee nykyistä kattavammin myös kirjoihin liittyvää tietoa.

Aiempaa tolkullisemmat monihaun valikot
Monihaku-näkymässä olisi periaatteessa valikot, joiden kautta aineistoja voisi valita yhteishakuun. Tätä lähestymistapaa ei ole oikein voinut suositella, koska valikot ovat ahtaita ja aineistolistat  ovat olleet pitkiä ja sekavia, kun eri alojen aineistoissa on näytetty myös sellaisia tietokantoja, joita ei ole voinut valita NELLI-hakuun. Nyt aineistojen aiheenmukaista selailu ja valinta Monihakuun on tätäkin kautta vähän tolkullisempaa, kun listat ovat lyhempiä ja näkyviin tulevat vain NELLI-haettavat aineistot.

Mitä muutoksia on tulossa?

Yksi hankalimmista asioista NELLIä ilman kurssitusta lähestyvälle lienee haun kaksivaiheisuuden oivaltaminen: ensin on valittava aineisto(t), jo(i)sta aikoo ja sitten vasta pääsee hakemaan. Tiedossa ei ole, kuinka moni kurssittamattomista yrittäjistä on luopunut leikistä, kun on saanut nollatuloksen kirjoitettuaan NELLIn vasemman laidan valikon Etsi aineisto -laatikkoon jonkun hakusanan, ja siirtynyt Google Scholarin käyttäjäksi.

Turun yliopiston NELLIssä tähän ongelmaan on vastattu ohjaamalla käyttäjä heti etusivulla aloittamaan tiedonhaku tieteenalan ja sitä kautta aineistojen valinnalla. Tarjolla on muutenkin kiitettävästi opastusta. Vasemman laidan valikon valinta- ja hakutoimintojen yhteydessä samoin muutamien pikalinkkien vieressä on kysymysmerkkejä, joiden takaa löytyy selostusta siitä, mistä on kyse.

Meidän NELLImme  etusivua kehitetään todennäköisesti vähän samaan suuntaan eli käyttäjää ohjataan ja opasteita kehitetään. Ihan tarkkaan emme ole vielä sopineet, miten Turun mallia luovasti sovellamme.

Myös pikahakuryhmiä on tarkoitus kehittää lisää. Innoitusta tässä olemme etsineet muiden NELLI-portaaleista, joiden pikahakuvalikoimia voi ihmetellä NELLI-wikistä.

Ongelmallista asiakkaille mutta todennäköisesti useille kirjastoammattilaisillekin on ollut myös hahmottaa, mitä voi odottaa löytävänsä NELLIn ja mitä HELKAn kautta. Monessa yhteydessä on tarjoiltu kahtiajakoa: painetut aineistot löytyvät HELKAn, e-aineistot NELLIn kautta. Mutta eikö hakija törmää HELKAssa myös e-lehtiin, e-kirjoihin ja e-hakuteoksiin voimatta kuitenkaan tietää, miten kattavasti näitä voi odottaa sitä kautta löytävänsä? Ja voiko ainakaan HY:n NELLIä nykyisellään suositella e-kirjojen hakuun, kun sieltä löytyy vain e-kirja-paketteihin ja e-kirjapalveluihin liittyviä tietueita? Ei tämän pitäisi olla näin hankalaa. Yhtä ja toista tämän asian suhteen on tarkoitus tehdä. Nähtäväksi jää, millaisiin ratkaisuihin päädymme ja missä aikataulussa.

Miksi liikkeelle vasta ja juuri nyt?

Monet nyt toteutetuista uudistuksista vaikuttavat näin jälkeenpäin ajatellen siksi pieniltä, että voi hyvällä syyllä kysyä, miksi ne on saatu toteutettua vasta nyt.  Alueella on toiminut vuosien varrella useampiakin työryhmiä, joissa on joskus heitelty myös ideoita esimerkiksi käyttäjäopastusten kehittämisestä ja kampuskohtaisista pihkahakunäkymistä. Miksei näitä ole lähdetty toteuttamaan?

Meillä Helsingin yliopistossa portaaliin ja e-kirjastopalveluihin liittyvä kehittelytyö on takunnut osin siksi, että lähellä käyttäjiä olevat tiedonhankinnan kouluttajat ja muut tiedonhaun opastajat eivät ole olleet selvillä NELLIn kehittämismahdollisuuksista eivätkä ole näin ollen osanneet artikuloida tähän liittyviä toiveita tai edes ottaa kantaa mahdollisesti esillä olleisiin kehittämisideoihin.  Muutamienkin esillä ollleiden  kehittämisehdotusten toteuttaminen on tyssännyt myös siihen,  ettei HY:n kirjastolaitoksen piirissä ole ollut kirjastoammattilaisia, joiden toimenkuvaan olisi kuulunut tai mahtunut niiden valmistelu ja toteutus.

Tänä keväänä tapahtuneesta edistyksestä lieneekin (ainakin osittain) kiittäminen myös organisaatiomuutosta. Keskitetyissä palveluissa on sekä NELLIn kanssa pidempään työskennelleitä että tiedonhankinnan koulutuskokemusta ja yhteyksiä kouluttajiin omaavia kirjastoammattilaisia, jotka ovat yhdessä keskustellen voineet valmistella ne palaverit, joissa on jo hahmoteltu tiettyjä suuntaviivoja NELLIn e-kirjastopalvelujen  kehittämiseksi.

Oma osuutensa e-kirjastopalvelujen kehittämisedellytysten parantumiseen  on ollut myös sillä, että keskitetyissä palveluissa on nyt myös Voyageriin ja HELKA luettelointiin liittyvää asiantuntemusta. HELKA on tärkeä yksittäisten  e-kirjojen ja -hakuteosten käyttöön saattamisen kannalta. Jatkossa ehkä myös (ainakin ostetut)  e-lehdet voi kenties löytää ja avata myös HELKAn kautta.

Kovin nopeaa edistymistä emme voi luvata. E-aineistojen käyttöön saattamiseen liittyvät prosessit ja työnkulut ovat edelleeen kovasti hakusessa samoin resurssointi. Myös prosesseihin eri tavoin osallistuvien roolit vaativat määrittelyä ja osaaminen kehittämistä. Alueella tarvitaan, niin keskitettyjen palvelujen kuin kampuskirjastojenkin panosta, hyvin monien ja monenlaista osaamista ja tieteenala- asiantuntemusta omaavien kirjastoammattilaisten myötävaikutusta ja palaveerausta ja työpajakokoontumisia hyvin monentyyppisin kokoonpanoin.

E-kirjastotoimintamme on tähän asti pyörinyt monenlaisten adhoc-ratkaisujen varassa. Metalib-luettelointia ja SFX-aktivointia on tehty hajautetusti, usein hyvin sivutoimisesti ja satunnaisesti ja näin ollen myös kaikkea muuta kuin johdonmukaisesti. Myös aineistojen toimivuuden testaukset (esim. NELLI-haut ja etäkäyttö) on usein tehty puutteellisesti, jos lainkaan. Siivottavaa ja korjattavaa riittää. Silti e-kirjastopalvelujen kehittämiseenkin on revittävä aikaa. Töiden organisointiremonttia ja siivousta jaksaa paremmin, kun on rinnalla  myös kehittämisproggiksia. Sitä paitsi niitä toteuttaessa oppii ja tulee kokeilleeksi uudenlaisia toimintatapoja ja yhteistyökuvioita. Välillä kuitenkin epäilyttää, miten venymme kaikkeen tähän. Henkilöresursseja kokoavaan suunnitteluun kaivattaisiin.

Kirjoittaja:

Eeva Peltonen
(E-)kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto / Keskitetyt hankinta- ja metadatapalvelut

Keväänvihreä

Vuosi sitten Verkkarin julkaisualustaksi otettiin blogi ja samalla ulkoasu suunniteltiin uudelleen (ks. Verkkari 4/2009: Verkkarin muodonmuutos). Kaikki toki muuttuili muuksi  jo kuusikymmentäluvulla, mutta maailma on edelleen hyvin kiireinen paikka. Kuluneen vuoden aikana Helsingin yliopisto on saanut uuden visuaalisen ilmeen ja siinä samalla Helsingin yliopiston kirjasto oman tehostevärin.

Nyt lukemaasi kevään 2010 neljättä Verkkarin numeroa varten lehden ulkoasu muokattiin vastaamaan näitä muutoksia. Lisäksi pontena ulkoasun uudistukselle oli Verkkarin typografian selkeyttäminen.

Samalla on myös ilo todeta Verkkarin saaneen hartaasti odotetun tulostusversion. Tulostusystävällinen muotoilu on automaattisesti käytössä tulostettaessa lehteä verkkoselaimesta. Kannattaa kuitenkin samalla muistaa, että taloudellisuuden ja vihreiden arvojen vuoksi tietotekniikkaosastokin ohjeistaa tulostamaan säästeliäästi ja kaksipuoleisesti.

Kirjaston värin on sanottu olevan kevään vihreän, kuinka sinä kuvailisit Helsingin yliopiston kirjaston vihreää?


Kuva: Kirjaston vihreä tehosteväri visuaalisen ilmeen ohjeistossa. Verkkoviestinnässä käytettävän värin koodi on RG B 163/175/7. Painotuotteille on sitten vielä omat värikoodinsa. Kävin tiistaina 12.5. yliopiston visuaalisen ilmeen ohjeiston kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa etsimässä täsmälleen saman väristä kasvia, mutta enpä ainakaan vielä löytänyt. Ehkä myöhemmin kesällä luonnon versoista vehreyteen -projektin edistyttyä hieman pidemmälle.

Kirjoittaja:

Jussi Omaheimo
viestintäsuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto