Kolumni: Seitsemänteen huoneeseen

Plingg!

Maanantaiaamun tekstari työnantajalta näköjään saapui. Jaha, ensiksi siis suunnataan Viikkiin ja huoneeseen 2116. Kuinkahan pitkään… aa, se on seuraavalla rivillä. Kaksi ja puoli tuntia siellä kolmen muun seurassa ja minnekäs sitten, Kumpulaan ja mikäs huone siinä kirjastossa. Tuossahan se mainitaan, huone 1645 ja kolme tuntia varattu aikaa työskentelyyn kuuden muun tekijän kanssa. Ketkäköhän siellä tällä kertaa jakavat huonetta kanssanI? … Vähän outoja nimiä, mutta kyllä aina kuuden kollegan kanssa samaan 14 neliön tilaan mahtuu.

Mitäpä iltapäivä tarjoaa? No hyvä, Kaisa-taloon seiskakerrokseen. Tässä nimet…muistaakseni ainakin osa luetteloinnista ja muutama yleiskehityksestä ja strategian täsmentämis- ja kohdentamispalveluista. Varmaan tullaan toimeen, omat läppärit tietty joka iikalla kun tehdään jokainen oman alueen hommiakin.

Eikö enää tänään paikanvaihtoa? Ai joo, vielä sentään tunti ja risat Meilahdessa kakkoskerroksessa. Onneksi on tuttu paikka, paitsi tuo kakkoskerros…

Tosiaan tämä uusi idea oman pysyvän työhuoneen puuttumisesta on mainio. Matka-ajat tietysti vievät joitakin tunteja päivässä, mutta uskon vakaasti, että tarkalla suunnittelulla saan työtehonkin säilymään lähes entisellään.

Teksti:

Esa Oja
Kirjastosihteeri

Yliopistokirjastot ja tieteen näkyvyys – The 7th UNICA Scholarly Communication Seminar

The 7th UNICA Scholarly Communication Seminar: Visibility, Visibility, Visibility, Rooma 27.-28.11.2014

Lähes 70 informaatiotutkimuksen, oppimisen palveluiden ja tutkimuksen tuen palveluiden asiantuntijaa eri puolilta Eurooppaa kokoontui Roomaan pohtimaan tieteen, tutkimuksen ja tutkijoiden näkyvyyttä sekä yliopistokirjastojen roolia näkyvyyden lisäämisessä. Seminaaria isännöivät Università degli Studi di Roma La Sapienza sekä Università degli Studi di Roma Tor Vergata ja L’Università degli studi Roma Tre

Seminaarin teemoja olivat verkko-opetus ja oppiminen, kirjastonhoitajien uudet roolit ja osaamistarpeet, yhteiskunta- ja humanististen tieteiden digitaaliset haasteet, tutkijoiden näkyvyyden lisääminen sekä erilaiset strategiat, joiden avulla näkyvyyttä voisi lisätä.


Keskusteluissa nousi esiin tarve verkostoitua ja tehdä yhteistyötä muiden tutkimuksen parissa toimivien kanssa: tutkijoiden, tutkimushallinnon, IT-asiantuntijoiden.

Oli kiinnostavaa kuulla muissa yliopistokirjastoissa saaduista kokemuksista niissä asioissa, joissa meidänkin kirjastossamme on avattu uusia uria: Patron Driven Acquisition (PDA), tutkijoiden julkaisemisen tukeminen, avoimessa verkossa olevat kirjat ja e-kirjat kaiken kaikkiaan.


Kirjaston rooli tutkimusdataan liittyvissä kysymyksissä ja meidän kirjastomme tietoasiantuntijoille pidetty tutkimusdatakoulutus herättivät kiinnostusta ja keskustelua myös kahvi- ja lounastauoilla. Kysymykseen mitä tekee datalibrarian oli periaatteessa helppo vastata: Data librarian auttaa tutkijoita tutkimuksessa tarvittavan datan hallinnassa koko datan elinkaaren ajan. Mutta mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Sitä onkin jo vaikeampi selittää. Muutamissa kirjastoissa datapalveluista oli jo saatu kokemusta ja näiden kokemusten kuuleminen oli kiinnostavaa, muttei kovin rauhoittavaa. Paljon on meilläkin vielä opeteltavaa ja pulmia ratkottavana.


Tutkimuksen näkyvyyden ja vaikuttavuuden arvioinnissa humanistit ja yhteiskuntatieteilijät jäävät usein lapsipuolen asemaan, jos mittarina käytetään vain viittausanalyysejä, joita tehdään Web of Science- tai Scopus -tietokannoista. Avoin verkkojulkaiseminen ja e-kirjat antavat uusia mahdollisuuksia tulla huomatuksi ja arvostetuksi.

Tutkijoiden verkostot sosiaalisessa mediassa laajenevat sitä mukaa, kun niiden hyödyllisyys oivalletaan. Mendeley ja vastaavat järjestelmät voivat tukea tutkijoiden näkyvyyden lisäämistä ja yhteistyön luomista toisten tutkijoiden kanssa. Myös altmetriikka nousi esiin useissakin esityksissä yhtenä tapana seurata ja arvioida tutkimuksen näkyvyyttä.

Seminaarin lopuksi esiteltiin erilaisia hankkeita tutkimuksen näkyvyyden lisäämiseksi. Näitä ovat mm. Horizon 2020, ja OPENAIRE. Lisäksi Helsingin yliopiston ja Sapienza-yliopiston tutkimustietojärjestelmät herättivät kiinnostusta.

Esityksissä tuli esille palvelujen ja tietojärjestelmien kehittämisen kaksi linjaa. Toisaalta yksittäiset toimijat toteuttavat innovaatioita pienillä resursseilla ja toisaalta kehitystyötä tehdään laajoissa projekteissa, yhteistyöverkostoissa ja konsortioissa. Molempia tarvitaan jatkossakin ja molemmissa keskeinen kysymys palvelun jatkuvuuden varmistaminen.

Kirjaston roolin muutokseen liittyvistä yksittäisistä ajatuksista mieleen jäi professori Francesco Avallonen ”from good services to good dissemination and communication strategy”.

Meidän esityksemme olivat:

Pauli Assinen: Institutional Repository and CRIS
Maria Forsman:Assessment in SSH – Making Social Sciences and Humanities Visible
Mari Elisa Kuusniemi: Data Librarian: Helping Researchers with Data

Seminaarin ohjelma on verkkosivulla, jonne tulevat myös esitykset

UNICA on Euroopan pääkaupunkien yliopistojen verkosto, johon kuuluu 46 yliopistoa 35 Euroopan pääkaupungista.

Teksti ja kuvat:

Pauli Assinen
kehittämispäällikkö

Maria Forsman
johtava tietoasiantuntija

Mari Elisa Kuusniemi
informaatikko

Jouluiset lukuvinkit

Sophie Hannah: Nimikirjainmurhat. Uusi Hercule Poirot –mysteeri.
WSOY 2014.

Lontoo 1920-luvulla: Ansioitunut salapoliisi Hercule Poirot on vetäytynyt täysihoitolaan lepuuttamaan aivojaan, jotka ovat saaneet liikaa ärsykkeitä. Mutta kuuluisat harmaat aivosolut eivät saa levätä pitkään, sillä arvokkaassa Bloxhamin hotellissa tapahtuu monta murhaa eikä Scotland Yardin rikosetsivän Edward Catchpoolin havainnointikyky riitä alkuunkaan rikosten selvittämiseen.

Agatha Christien Esiripun jälkeen ei pitänyt enää tulla Poirot-romaania, mutta mestarietsivä on täällä taas. Brittikirjailija Sophie Hannah on saanut Christien perikunnalta luvan herättää belgialaisen yksityisetsivän taas henkiin.

Olin hieman epäluuloinen tarttuessani romaaniin, mutta Hannahin Christielle uskollinen tyyli sai ilahtumaan. Toivottavasti ITV filmatisoi tämän ja saamme taas nauttia David Suchetista Poirotina. Ja lisää kirjoja, kiitos! (JL)

Sarah Waters: The Paying Guests
Virago 2014

Syyskuussa kutsumattomat vieraat, useampi hengitystietulehdus, asettuivat taloksi ja jouduin vuoteenomaksi. Onneksi kylässä oli myös painotuore, Lontoon välilaskulla löytynyt Sarah Watersin uusin kirja.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Lontoo on lohduton ja köyhä. Sota on muuttanut kaiken yläluokkaisten Frances Wrayn ja hänen äitinsä elämässä: perheen miehet ovat kuolleet ja he asuvat suuressa, kalliiksi käyvässä talossa kahden. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vuokralaisia kunnialliseen taloon.

Taloon muuttava pariskunta tuo taloon elämää, mutta millaista elämää? Pian kaikki muuttuu. Kirja on kiehtova, tarkka ajankuvaus ja piinaava jännitysnäytelmä viimeisiin sanoihin asti. Tämä tukeva lukuromaani ilmestyy suomeksi vuonna 2015 nimellä Parempaa väkeä. (JL)

Antti Heikkinen: Juice Leskinen 1950-2006 – Risainen elämä
Siltala 2014

Juicesta on kirjoitettu ennenkin vaan tuskin näin kattavasti. Nilsiäläiskirjailija ja -toimittaja Antti Heikkisen Leskis-elämäkerta on 500-sivuisena melkoinen mammutti, laulaja-lauluntekijän elämää monelta suunnalta valottava. Juicen laulusta kirjan otsikoksi napattu Risainen elämä on kuvaava: rikkinäistä ja resuista ehti menestyksestä huolimatta olla tai ehkä osin sen takia. Suosio ei välttämättä onnea tuonut.

Heikkinen on huolellisesti paneutunut Juicen perheen ja suvun vaiheisiin mm. Pohjois-Savossa. Kirja kuvaa kuinka karujen lapsuus- ja nuoruusvuosien jälkeen hiljaisesta ja vetäytyvästä juankoskelaispojasta kypsyi 1970-luvun alussa manselainen opiskelijaboheemi ja lauluntekijä, joka viimeistään 1980-luvulla nousi ”kansakunnan kaapin päälle”. Juicen musiikillinen ja kirjallinen tuotanto, eri yhtyeet sekä keikka- ja juopotteluputket käydään huolella läpi. Myös rakkaussuhteita ja avioliittoja käsitellään varsin laajasti. Näkökulmia avartavat eri julkimoiden ja tavisten lausunnot. Julkkis-Leskisen pinnan alta paljastui joidenkin mukaan myös tavallisempi Leskinen, joka oli kiinnostunut vesistöistä ja historiasta. Toisille Juice oli tutumpi Aulabaarin kantaveijarina, joka usein hauskuutti ”hoviaan” ja toisinaan äityi myös sietämättömäksi ”besserwisseriksi”. Leskinen oli monessa suhteessa ristiriitojen leimaama mies.

Kirja on samalla vahvaa ajankuvaa menneiltä vuosikymmeniltä. Juicen lauluistakin löytyy jälkiä poliittisen elämän vaikuttajista ja (populaari)kulttuurin ilmiöistä. Eipä ihme, että yksi Juicen lp-levyistä on nimeltään Ajan henki (1981). Kirjailijan näkemyksen mukaan monilla Juicen levyillä on myös viestejä lähipiirille. Verbaalinero saattoi olla kotioloissa huono puhumaan vaikkapa parisuhteen ongelmista, mutta kyllä siitä laulun sentään sai aikaiseksi. (JK)

Joël Dicker: Totuus Harry Quibertin tapauksesta
Tammi 2014

Sveitsiläisen Joël Dickerin teos on jo nyt vuosikymmenen suurmenestyksiä. Harry Quibertin tapauksessa Marcus Goldman, nuori kirjailija, tuskailee toisen romaaninsa parissa. Hän lähtee hakemaan innoitusta Yhdysvaltojen itärannikon pikkukaupungista ja törmää murhajuttuun, jonka pääepäilty on hänen kirjallisuuden opettajansa Harry Quebert. Murhattu on Quebertin puutarhasta löytyvä nuori Nola, joka katosi kesällä 1975 ja jolla oli suhde Harryyn.

Asetelma tuo mieleen David Lynchin Twin peaks –tv-sarjan, vaikkei kertomus venykään lynchmäiseen surrealismiin. Myös Dickerin henkilöitten pinnan alla kytee ristiriitaisia tunteita ja epäilyttäviä motiiveja,  ja vaikka tarinan edetessä lukija ehtii jo vakuuttua usean henkilön syyllisyydestä, niin soppaa hämmenne- tään kääntämällä jo selvältä vaikuttanut asetelma nurin.

Kirjan voima onkin siinä, miten se juonenkäänteillään onnistuu koukuttamaan lukijansa kunnon trillerin tavoin. 800 sivussa olisi voinut olla tiivistämisen varaa, mutta ainakin itselleni Harry Qubert oli viihdyttävä kesä(mökki)romaani, jota ei malttanut jättää kesken. Voin kuvitella joulukinkun sulattelukin sujuvan sen parissa, kunhan kirjaan imuun pääsee. (JK)

M. A. Jeskanen: Perkele – myytillisiä tarinoita ja Santala – Perkele osa II
WSOY 2011

Sarjakuva- ja historiafriikille M.A. Jeskasen Perkele – Myytillisiä tarinoita –sarjakuva on monta kärpästä yhdellä iskulla. Parhaimmillaan hyytävää sarjakuvakerrontaa historiallisilla faktoilla ja taruilla maustettuna. I like! Toinen osa ”Santala – Perkele II” on yhtä väkevää mytologian, historian, kristinuskon tarujen ja vanhojen uskomusten ilotulitusta kuin edeltäjänsä, tosin keskittyen yhteen tarinaan antaen sen päähenkilölle tilaisuuden voittaa lukijansa puolelleen niin hyvässä kuin pahassa. Perkele – Myytillisiä tarinoita sisältää kuusi sarjakuvakertomusta 1600-luvun loppupuolen Suomesta ja Ruotsista. Häissään kuolleen morsiamen, Blåkullaan lentävien noitien tai saunan lauteiden alla asuvan pirun tarinat pitävät lukijansa otteessaan ja tuovat nykyhetkeen sitä vanhaa magiaa, jota harvoin saa kokea alati teknistyvän yhteiskunnan aallonharjalla. Henkilökohtainen suosikkini ”Santala” kertoo suomalaisen noidan kasvutarinan, joka on täynnä loitsuja, aarnivalkeita, piruja ja kätkettyä tietoa, ylpeyttä ja pelkoja, mutta myös ymmärrystä, anteeksiantoa ja sovintoa. Tarina seuraa Santalan elämän eri vaiheita hidasälyisen nuorukaisen epätoivoisesta rakkaudesta aina mahtavan suurnoidan kuolinhenkäykseen saakka.

Kummatkin teokset on piirretty vahvan rosoisella tyylillä, yksityiskohtien herkkyyttä unohtamatta – kynän jäljen näkee ja hyvä niin. Minusta tällaisissa synkissä tarinoissa pitääkin olla vähän rosoa ja makua. Vaikka julkaisusta alkaakin olla nelisen vuotta, kuuluvat teokset ehdottomasti aiheisiin vihkiytyneen kokoelmiin.

Teokset eivät sitten ole mitään lasten sarjakuvaa. K-16. (HH)

Emmi Itäranta, Teemestarin kirja
Teos 2012

Viime aikoina olemme saaneet kuulla, kuinka kansainväliset suuryritykset, mm. Nestle hamuavat makean veden ja pohjaveden varantoja yksityiseen omistukseen. Tätä taustaa vasten kannattaa lukea Emmi Itärannan vuonna 2012 ilmestynyt esikoisromaani Teemestarin kirja. Romaanin tapahtumat sijoittuvat kaukaiseen, ilmastokatastrofin jälkeiseen tulevaisuuteen, aikaan jolloin vedestä on tullut keinottelun ja vallankäytön väline. Romaani voitti Teoksen fantasia- ja tieteiskirjoituskilpailun ja on käännetty useille kielille.

Kirjan kaunis ja lyyrinen kieli miellyttivät minua kovasti, samoin zen-filosofiset pohdinnat vedestä ja sen olemuksesta. Siinä käsitellään myös entisaikojen ihmisiä, kertomusta “tuhosta ja raunioista, valtameristä, jotka kurkottivat kohti mannerten keskustoja ja nielivät maata ja makeaa vettä. Miljoonista ihmisistä, jotka pakenivat kodeistaan, sodista, joita käytiin sulavien jäiden alta paljastuneista polttoaineresursseista, kunnes maan suonet vuotivat kuiviin. Ihmisistä, jotka haavoittivat maailmaansa, kunnes menettivät sen.” Kirjan viimeinen lause jäi mieleen:”Tänä aamuna maailma on tomua ja tuhkaa, mutta ei toivosta tyhjä”. (DA)

Richard Hell, Sopeutumattomien sukupolvi. Punkin kummisedän muistelmat.
Like 2013

60-luvun lopulla kentuckylaisnuorukaiset Richard Meyers ja Tom Miller muuttivat New Yorkiin, tekivät hanttihommia ja kirjoittivat runoja. 70-luvun alkupuolella he ottivat itselleen taiteilijanimet Richard Hell ja Tom Verlaine ja perustivat bändin, josta pikkuhiljaa muotoutui rockin historiaan jäänyt Television. Bassoa soittanut Hell lähti kuitenkin omille teilleen ennen bändin ensimmäistä, legendaarista Marquee Moon -levyä ja liittyi New York Dollsista lähteneen Johnny Thundersin Heartbreakers -yhtyeeseen. Tästäkin Hell lähti ennen ensimmäistä levyä ja hän perusti oman bändin Richard Hell & The Voidoids. Tämä kokoonpano sai aikaan kaksi studioalbumia, joista ensimmäinen, Blank Generation (1977) ja varsinkin levylle sisältyvä samanniminen kappale ovat jääneet rockin historiaan. On sanottu, että Hellin lyhyt pystytukka ja risaiset vaatteet toimivat punktyylin innoittajina ja että manageri Malcom McLaren olisi lainannut tyylin Sex Pistolsille, jonka jälkeen siitä tuli kansainvälinen ilmiö.

Tästä ja laajemminkin New Yorkin CBGB-klubin ympärillä pyörineistä bändeistä, muusikoista ja niiden kiihkeästä, rajustakin elämästä on Richard Hell kirjoittanut mielenkiintoiset muistelmat. Esiin nousevat mm. New York Dolls, Ramones, Patti Smith, Talking Heads ja Blondie. Hell jätti soittohommat 80-luvun alussa ja on sen jälkeen kirjoittanut romaaneja, esseitä ja runoja. Kirjassa näkyykin, että kyseessä on ammattikirjoittajan aikaansaannos ja se on New Yorkin 70-luvun rockskenestä kiinnostuneille pakollista luettavaa. (DA)

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Tammi 2014

Joulukuun alkuviikkoina olen kaiken liikenevän vapaa-aikani lukenut tätä tiiliskiviromaania, jota ei lueta helposti työmatkoilla metrossa eikä tabletin näyttöä selaillen.

Lasse Koskelan kirjoittajapiireissäkin vaikuttanut neuropsykologi Valtonen on kirjoittanut Finlandia -palkitun teoksen, joka vie lukijan mukaansa heti alkusivuilta lähtien. Kirjassa käsitellään mm. tiedeyhteisöjä ja tieteen tekemistä yleensä, aivotutkimusta, lääketeollisuutta, eläinkokeita, tieteellisten lehtien kustantamista, tieteellisten artikkelien lähdekritiikkiä sekä ihmisen olemassaolon tarkoitusta ja valintojen ja sattumien merkitystä tässä ajassamme.

Uusimpien teknologisten keksintöjen tuloksena lanseerattu I Am -laite mahdollistaa myös neuroverkkokirjaston käytön. Eli voit tilata itsellesi haluamasi teoksen oman ajatuksesi voimalla, kirjastojärjestelmät joutavat jo romukoppaan.

Massiivisen teoksen haluaa ahmaista loppuun asti saadakseen selville, miten Joelle, Alinalle ja Samuelille lopulta kävikään. (KL)

Lukuvinkkejä vinkkailemassa:

Johanna Lahikainen, Jussi Kajaste, Helena Hiltunen, Dolf Assman, Kristiina Lähdesmäki

Viikin AFO-ontologia tehostaa tiedonhakua

Tietoaineistojen kuvailua ja tiedonhaun tehokkuutta voidaan parantaa muokkaamalla asiasanastoista ontologioita, joissa asiasanat on muunnettu tietokoneen ymmärtämäksi hierarkkiseksi käsitemalliksi. Jos haetaan tietoa esim. suomenkarjan ruokinnasta hakusanoilla suomenkarja ja rehut, hakujärjestelmä ymmärtää, että itäsuomenkarja on suomenkarjaa ja nurmirehut ovat rehuja. Tällöin ontologiaan on siis määritelty suomenkarjan alarodut ja rehutyyppejä. Ontologioista voidaan poimia suoraan termejä aineistojen kuvailuun (esim. Artiva-lomake) ja tiedonhakuun (suunnitteilla Finnaan).

FinnONTO-hankkeessa (v. 2003-2012) muokattiin Yleisestä suomalaisesta asiasanastosta (YSA) Yleinen suomalainen ontologia (YSO). Samassa hankkeessa ontologisoitiin myös silloisen Viikin tiedekirjaston Agriforest-asiasanastosta AFO-ontologia v. 2007-2008. Nyt AFO sisältää noin 5700 käsitettä ja on käytettävissä Kansalliskirjaston ylläpitämässä Finto-palvelussa. Agriforest-sanaston termit perustuivat Viikin tiedekirjaston edeltäjien, Maatalouskirjaston ja Metsäkirjaston, vuosikymmenien aikana tehtyyn sanastotyöhön. Niinpä AFOn sisältö painottuu maa- ja metsätalouteen sekä elintarvike- ja ympäristöaloihin. Lisäksi mukana on näihin aihepiireihin liittyviä käsitteitä, esimerkiksi biologiaa ja eliöiden suomenkielisiä, englanninkielisiä ja tieteellisiä nimiä.

Agriforestissa oli runsaasti myös yleisiä termejä, jotka olivat osittain ristiriitaisia YSAn kanssa. Yleisiä käsitteitä ontologisoitiin AFOon vain poikkeustapauksissa ja niitä on jokaisessa päivityksessä edelleen vähennetty. Finto-palvelussa erikoisalojen ontologiat, kuten AFO, on ripustettu YSOon, josta yleiset käsitteet löytyvät.

AFOssa on käsitteiden englanninkielisiä käännöksiä, myös FAOn Agrovoc-sanastosta. Viikin kampuskirjasto on FAOn tallekirjasto ja Viikissä tallennetaan ja sisällönkuvaillaan Suomessa julkaistujen maatalous- ja metsätieteiden tieteellisten lehtien artikkeleita FAOn Agris-tietokantaan.

Viikin kampuskirjastossa sisällönkuvaillaan monografioita Helka-tietokantaan (Helsingin yliopiston kirjaston kirjastoluettelo) ja artikkeleita Arto-tietokantaan (kotimainen artikkeliviitetietokanta). Agriforest-asiasanastoon verrattuna AFO-ontologia on koettu Viikin kampuskirjastossa asiasanoituksen edistysaskeleeksi. Ontologian hierarkiarakenne helpottaa asiasanojen valintaa. Erityisen hyödylliseksi AFO on osoittautunut artikkelien tallennuksessa Artoon Artiva-lomakkeella, jossa asiasanat voidaan poimia suoraan ontologiasta. Lomakkeella voidaan poimia asiasanoja myös muista Finto-palvelun ontologioista ja asiasanastoista mm. YSAsta sekä Kassusta, joka sisältää kasvien suomenkielisiä ja tieteellisiä nimiä.

Ontologiapalvelujen ylläpito on vakiintumassa Kansalliskirjaston Finto-palveluun, joka tukee myös erikoisalojen ontologioiden tuotantoa. Ontolgiatyön sisällöllistä koordinointia varten on jo perustettu ryhmä pohtimaan mm. sitä, miten voidaan välttää eri ontologioita ylläpitävien tahojen päällekkäinen toiminta. Esimerkiksi AFO ja YSO sisältävät runsaasti samoja käsitteitä. YSOssa on runsaasti hyvin spesifistäkin aineistoa, joita tarvitaan mm. kotimaisten väitöskirjojen kuvailuun, mutta joka ehkä paremmin sopisi erikoisalojen ontologioihin. Jos ontologioiden käyttäjät haluavat, että erikoisalojen ontologiat sisältävät oman alansa käsitteiden kokonaisuuden, se vaatii väistämättä päällekkäistä työtä ontologioiden ylläpidossa. AFOon ei ole lisätty sen aihepiireihin liittyviä käsitteitä, jotka on lisätty YSOon AFOn perustamisen jälkeen. Yhtenä perusteena tähän on se, että Viikin kampuskirjastossa käytetään asiasanoituksessa ensisijaisesti YSAn termejä, kuten Suomen yliopistokirjastojen neuvoston sisällönkuvailun kehittämis- ja asiantuntijaverkosto suosittelee. Sisällön koordinoinnissa olisi tarpeen ottaa huomioon myös Tieteen termipankin tyyppiset hankkeet.

Teksti:

Päivi Lipsanen
tietoasiantuntija

Kuva:

Jaakkolan tila

Valikoima tietokirjallisuuden merkkipaaluja

Joel Kuortti ja Jukka-Pekka Pietiäinen: 100 merkittävää suomalaista tietokirjaa Abckiriasta Mustaan orkideaan.
Paasilinna, 2014

Tietokirjailijat Joel Kuortti ja Jukka-Pekka Pietiäinen ovat yhteistyössä kirjoittaneet teoksen 100 merkittävää suomalaista tietokirjaa Abckiriasta Mustaan orkideaan (2014). Teos sisältää pienoisesseiden muodossa esittelyä sadasta kotimaisesta tietokirjasta alkaen Mikael Agricolan Abckiriasta (1543) ja päättyen Elina Grundströmin Mustaan orkideaan (2013). Jokaisesta teoksesta on mukana myös tekstinäyte ja kansikuva sekä lyhyt esittely tekijöistä.

Teoksen nimi on hieman hämäävä, sillä mukaan on valittu myös ulkomailla kirjoitettuja ja kustannettuja teoksia. Suomalaisuus tarkoittaakin tässä yhteydessä lähinnä esiteltyjen teosten kirjoittajien syntyperää. Sadan kirjan joukkoon mahtuu useilla eri kielillä julkaistuja teoksia; suomen lisäksi alkuteosten kielinä on käytetty ruotsia, englantia ja latinaa.

Tekijät eivät tarkemmin kerro sadan kirjan valintaprosessista, mutta saatesanoissaan he mainitsevat että kyse oli intellektuaalisesta haasteesta, ei halusta luoda tietokirjallisuuden kaanonia. Valinnan perusteluina tekijät käyttävät usein teoksen merkittävyyttä julkiselle keskustelulle tai jonkin tieteenalan kehitykselle, toisaalta esimerkiksi lukukokemuksen elämyksellisyys tai teoksen myyntimenestys ovat voineet vaikuttaa valintaan.

Tietokirjallisuuden lajityypit hyvin edustettuina

Kuortti ja Pietiäinen ovat tietoisesti valinneet teoksia, jotka edustavat tietokirjallisuuden eri lajityyppejä ja aihealueita. Näin sadan kirjan valikoimasta muodostuu varsin monipuolinen otos kotimaisen tietokirjallisuuden koko kirjosta. Eri lajityypeistä mukana ovat muun muassa tieteelliset tutkimukset, pamfletit, oppikirjat, luontokirjat, muistelmat, historiikit, hakuteokset sekä vuosikirjat. Myös lasten ja nuorten tietokirjat ovat edustettuna, sillä mukana on esimerkiksi Yrjö Karilaan Pikku jättiläinen (1924) sekä Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatun ja Patun Suomi (2007).

100 merkittävää suomalaista tietokirjaa muodostaa kiehtovan historiallisen kavalkadin. Teokset esitellään kronologisesti julkaisuvuoden mukaisessa järjestyksessä. Noin puolet valituista teoksista on julkaistu vuoden 1960 jälkeen ja kolmasosa vuoden 1990 jälkeen. Mukana on useita jonkin tieteenalan klassikkoteoksia, kuten Eino Jutikkalan Suomen talonpojan historia (1942) sekä Erik Allardtin ja Yrjö Littusen Sosiologia (1958). Toisaalta monet teoksista ovat merkittävyydestään huolimatta jo pitkälti unhoon jääneitä, kuten Max Jacobsonin Diplomaattien talvisota (1955) tai Vilhelm Helanderin ja Mikael Sundmanin kaupunkisuunnittelua käsittelevä pamfletti Kenen Helsinki – raportti kantakaupungista (1970).

Sadan merkittävän kirjan valikoimaan sisältyvistä suuren yleisön suosikeista mainittakoon Toivo Rautavaaran Kuinka luonto parantaa (1980) sekä Liisa Keltikangas-Järvisen Hyvä itsetunto (1994). Edellisestä on otettu tähän mennessä 14 ja jälkimmäisestä 20 painosta.

Kuortin ja Pietiäisen teokseen sisältyy myös muutamia melko tuoreita, mutta vähälle huomiolle jääneitä teoksia. Esimerkiksi Pekka Ervastin journalistista tietokirjallisuutta edustava Irakgate – pääministerin nousu ja ero (2004) sekä Jyrki Siukosen Mies palavassa hatussa – professori Johan Welinin maailma (2006) olivat itselleni piristäviä yllätyksiä. Ervasti raportoi tuoreeltaan pääministeriin eroon vuonna 2003 johtaneista tapahtumista, Siukonen puolestaan kuvaa ansiokkaasti Johan Welinin (1705-1744) henkilöhistoriallisia vaiheita ja samalla laajasti 1700-luvun oppineiden elämäntapoja ja kulttuuria.

Kuortti ja Pietiäinen kiteyttävät taitavasti esittelemiensä teosten merkittävyyttä oman tietokirjallisen lajityyppinsä merkkipaaluina. Esittelyt herättävät niin nostalgiaa vanhoista lukukokemuksista kuin innostuksen tarttua moniin lukematta jääneisiin teoksiin. Toisaalta vain sivun pituiset esittelyt teoksista tuntuvat pääosin liian suppeilta. Valintojen perusteluista ja itse teoksista ja niiden tekijöistä olisi lukenut mieluusti hieman laajemmankin esseen.

Tekijät haastavat lukijat keskusteluun

Eri alojen ja aikakausien teosten esittelyt ja valintaperusteet herättävät lukijassa pohdintoja, kenties vastustustakin. Miksi juuri tämä teos on valittu sadan joukkoon? Miksi tuokin suhteellisen tuore teos on valittu, vaikka sitä ei kukaan enää muista eikä sen historiallista arvoa vielä voi tietää? Vaikka tekijät esittävät lyhyesti perusteluita valinnoille ja mainitsevat myös muita yhtä merkittäviä teoksia, eivät perustelut välttämättä vakuuta lukijaa. Tätä ongelmaa ennakoiden Kuortti ja Pietiäinen haastavat teoksensa saatesanoissa lukijat mukaan keskusteluun ja ehdottamaan omia suosikkejaan – ja lähettämään ehdotukset sähköpostitse. Kiinnostavaa ja toivottavaa olisi saada jatkossa myös lukijoiden ehdotukset perusteluineen luettavaksi erillisenä julkaisuna.

Merkittävät tietokirjat Helkassa

Yliopistokirjastoissa hankinnan fokus on tiedejulkaisuissa, mutta myös yleisempää tietokirjallisuutta hankitaan melko laajasti. Mutta kuinka laajasti? Kuortin ja Pietiäisen valitseman sadan teoksen otos tarjoaa yhden vertailukohdan. Tarkistin nimeketasolla teosten saatavuutta Helkasta ja erityisesti Helsingin yliopiston kirjaston (HULib) kokoelmista.

HULib:n eri kokoelmista löytyy sadasta merkittävästä tietoteoksesta 82 teoksen osalta 1. painos tai moniosaisten teosten ja sarjojen kaikki osat. Näistä 12 teoksen osalta käyttö on rajoitettu vain kirjastoon. Jos huomioon otetaan monografioiden ja hakuteosten osalta kaikki painokset, jää HULib:n kokoelmista puuttumaan vain viisi teosta.

Kuortin ja Pietiäisen listalla on mukana myös vuosikirjoja, joiden kattavuus HULib:n ja muiden Helka-kirjastojen kokoelmissa vaihtelee. Esimerkiksi Mitä Missä Milloin -vuosikirjaa on kattavasti (1951-2013) saatavilla Kansalliskirjaston lisäksi vain SKS:n kirjastosta.

Kiinnostava havainto oli myös se, että sadan merkittävän teoksen listalla esiintyi yhdeksän teosta, joita käytetään Helsingin yliopistossa kurssimateriaalina. Näistä alkuperältään selvästi vanhin on Mathias Caloniuksen vuosina 1780-1810 pitämistä luennoista koostettu teos Matthiae Calonii praelectiones in jurisprudentiam civilem (1908), joka myöhemmin julkaistiin Edwin Linkomiehen suomentamana nimellä Siviilioikeuden luennot (1946).

Teksti:

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija

On vain tämä hetki

Meilahden kampuskirjasto Terkon Lux Humana -työryhmä järjesti lokakuussa Biomedicumissa yleisötilaisuuden ”Koska olet”. Tilaisuudessa tanssija ja tutkija Kirsi Heimonen kertoi 12 vuotta kestäneestä työstään muistisairaitten parissa. Hän käytti esimerkkinä Helsingin Diakonissalaitoksen Myllypurossa sijaitsevaa Sanerva-kotia.

Heimonen toi hoitokodin asukkaille ja henkilökunnalle tanssia ja muita taideperustaisia menetelmiä. Hän liitti taiteellisen työnsä rinnalle tutkimuksen, jotta saataisiin kokemuksellisuuteen perustuvaa tutkimustietoa taiteen mahdollisuuksista sosiaali- ja terveysalalla. Osana hanketta kuvattiin lyhytfilmi ”Miten olla” (2011), joka kertoo muistisairaitten elämästä hoitokodissa ja Heimosen työskentelymetodeista.

Lyhytfilmi oli osa Heimosen esitystä Lux Humanan tilaisuudessa, ja se kirvoitti runsaasti keskustelua. Filmissä Heimosen vierailut hoitokodissa lomittuvat asukkaiden äänitettyyn puheeseen, jonka tanssijataiteilija omien sanojensa mukaan ”lihallistaa” erilaisissa maisemissa. Vaikuttavimmassa kohtauksessa hoitokodin naisasukas aloittaa hapertuneella kielellään kerta toisensa jälkeen saman lauseen pääsemättä koskaan lauseen uutta aloitusta pidemmälle. Samalla yleisö näkee, kuinka taiteilija lihallistaa tuon verbaalisen pyörylän tanssillaan.

Ruumiillisuudesta käsin

Heimonen kertoo lähestymistapansa olevan fenomenologinen, sillä nimenomaan kokemus on hänelle keskeistä. ”Ajattelen ruumiillisuudestani käsin, vaikka nyt puhun koko ajan”, Heimonen naurahtaa.

Ranskalaisfilosofi Maurice Merleau-Pontya seuraten Heimonen korostaa ”eletyn ruumiin” merkitystä – myös intersubjektiivisuuden näkökulmasta. Heimonen kertoo, että jokin säe yhdisti hänet Sanerva-kodin asukkaisiin, jokin samankaltaisuus elämänhistorioiden erilaisuudesta huolimatta leikkasi elämismaailmoja. ”Kun kosketin toista, tunsin samalla, että hän kosketti minua.”

Heimonen korostaa, ettei hän tanssimalla pyri pelastamaan, hoitamaan tai hoivaamaan hoitokodin asukkaita. Tanssi ei ole hänelle hoitomenetelmä eikä hänen tutkimuksensa liity hoitotieteeseen. Sen sijaan Heimosella taide asettuu kommunikoinnin mahdollisuudeksi hoitokodin asukkaan ja hänen itsensä väliin. Heimonen puhuu taiteesta ennakoimattomana tapahtumana kommunikaatiossa, joka voi tapahtua ryytimaan vierellä, taidemaalauksen äärellä tai keskustelussa.

Taiteella Heimonen ei viittaa vain tanssimiseen ja tanssittamiseen, Beckettin runojen lukemiseen, maalaamiseen – yksin ja yhdessä – vaan taiteella hän tarkoittaa yhtä lailla retkeä Kivinokkaan tai eläinmuseoon, vierellä istumista ja hassuttelua kuin kukkasipulien istuttamista ryytimaahan.

Taide ei ole laastari

Heimonen otti kantaa myös taiteen asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka taiteelle asetetaan tänä päivänä yhä suurempia odotuksia, ei taide kuitenkaan ole mikään laastari, Heimonen muistutti.

Heimosen mukaan taide on yksi mahdollisuus sosiaali- ja terveysalalla, mutta taiteen on säilytettävä oma integriteettinsä. Sitä ei saa laimentaa vinkeiksi tai soveltaa tunnistamattomaksi. Vain silloin taide voi paljastaa toimimattomia käytäntöjä, avata toisin näkemistä ja tukea ihmisen ihmisyyttä.

Heimonen kritisoi halua tunkea taidetta joka paikkaan, sillä ihmisellä on oltava oikeus elää ilman taiteen pakkosyöttämistä. Itsemääräämisoikeus on ihmiselle tärkeää. ”Pelastakaa minut edes taiteelta, kun olen vanha”, Heimonen naurahtaa.

Usein kuulemansa kummastelun työtapansa, jota hän kutsuu taidetoiminnaksi, hyödyllisyydestä Heimonen kuittasi lakonisella vastakysymyksellä: mitä hyötyä elämästä on? Toisin sanoen kuinka ”hyöty” määritellään, kuka sen saa määritellä ja millä perusteella se määritellään.

Heimosen esitys tihkui yleisöä riemastuttavia heittoja, jotka kyseenalaistivat luutuneita käsityksiä. Mikä etuoikeus onkaan muistisairas ystävä? Muistisairaalle on niin helppoa ja turvallista uskoutua. Hänellä on vain tämä hetki. Kun muisti ja sanat ovat haperoituneet asukkaissa, on paljastunut toisenlainen todellisuus, jossa nyt-hetki on kirkastunut.

Lisätietoja:

Lux Humana
Heimonen Kirsi: Koska olet. Taidetoiminta muistisairaitten hoitokodissa HDL raportti # 4/2012

Teksti ja kuvat:

Jussi Männistö
tietoasiantuntija

Astroklubi 2015

Verkkarin lukijoiden virkistykseksi kirjastoväen ikioma Astroklubi palaa vuoden 2015 horoskoopilla. Astu Astron maailmaan ja ota selvää, mistä löytyy tähtikartan innovaattori. Mikä voikaan odottaa Raunin tai Reinon päivän tienoilla ja minkä merkeissä syntyneitä? Entä mitä tähtimerkkiä edustaa kansainvälinen toimija, mitä puolestaan organisaation luottopelaaja? Minkä tähtimerkin lennokkuutta Jupiter yrittää jarruttaa ja millaisin tuloksin?

Mister Astro poimii jälleen parhaat lomavinkit ja ihmissuhde-etiäiset plus monta muuta merkittävää elementtiä tähtikartan hetteiköistä. Tuloksena oikea joulunajan makupommi, aistikas esoteerinen cocktail SAPpiakaan säästämättä, hesua ja tosuakaan unohtamatta. Tässä on teille raotusta tulevaan vuoteen – ja huom. vain teille, rakkaat Verkkarin lukijat.               

KAURIS (23.12.-20.1.)

Kauriin alkuvuosi täyttyy yllätyksistä, enimmäkseen myönteisistä. Koko vuoden yleisilme on niin ikään positiivinen, erityisesti yksityis- ja seuraelämässä. Töissä on sopivasti vaihtelua ja puhtia riittää, kunhan tempo pysyy tasaisena. Asiat sujuvat, mutta on muistettava myös levätä, sillä voimaa antava Mars karttaa kauriin merkeissä syntyneitä aina ajoittain, lähinnä huhti- ja marras-kuussa. PowerPointin sijaan vuoden avainsana on voimaannuttava power nap eli nk. voima-tupluuri. Arkiaskarointia voi myös sotkea jokin järjestelmäpäivitys tai muu puun takaa tuleva yllätys, todennäköisesti keväämmällä ilmaantuva tekninen riesa. Ei hätää, se menee kyllä pian ohi.

Kesän alku aina juhannukseen ja elokuun jälkipuolisko tarjoavat muutamia makupaloja romantiikan nälkään. Myös syksyllä kauriin rakkaus- ja tunne-elämä on vahvaa. Yllättäen joku voi kihlautua ja joku peräti ankkuroitua avioliiton satamaan. Joulukuun alku on jokseenkin tasaista.

Parhaita lomailukausia ovat heinäkuun jälkipuolisko ja elokuun alku, loppuvuodesta puolestaan viikot 51 ja 52. Stressaavimpina aikoina kiihkeän arkirytmin katkaisee joko saldovapaa tai mindfulness-meditaatio, jonka avulla torkahtaa vaikkapa ruuhkabussiin.

VESIMIES (21.1.-18.2.)

Vesimiehen otteita voi vuoden ensimmäisellä neljänneksellä kuvailla jämeriksi. Pääsiäisen kynnyksellä kaikkein tehokkain vaihe alkaa kuitenkin hiipua, ja on parasta lähteä vaikkapa Lappiin hiihtämään. Enemmän elämöintiä kaipaava saattaa puolestaan lentää Välimeren seudulle tai ehkä Rion humuun. Työasiat on hyvä jättää pariksi viikoksi hautumaan. Mennyt organisaatioremontti saattaa mietityttää vielä tulevanakin syksynä, ja vesimies maalailee mielessään tulevaisuuden kirjastopalveluita pitkin vuotta. Vesimiehestä saakin hyvän innovaattorin ryhmään kuin ryhmään, todellisen tiimien sähköistäjän ja kehityksen kaasujalan.

Kesällä on syytä olla liikkeessä eikä jäädä kotikamariin makoilemaan. Uusia ihmisiäkin kannattaa tavata, ja haku päällä oleva vesimies näyttää tapaavan jonkun lutuisen persoonan odottamattomalla hetkellä. Rakkautta ja romantiikan häivähdyksiä on vahvimmin kesän keskivaiheilla ja jälleen syksyllä viisarin vääntyessä talviaikaan. Jouluaika on tunnelmaltaan muuten vain lämpöinen.

Rahatilanne ei liene nyt paras mahdollinen, mutta pahimmankin yli selvitään. Yksi ilta raveissa tai pelikasinolla voi tehdä jonkun unelmasta totta. Syyspuoli on hieman vetinen ja kesää vähemmän inspiroiva muilla paitsi esimies-vesimiehillä, jotka nauttivat tuostakin kaudesta lähes täysin siemauksin.

KALAT (19.2.-20.3.)

Kalojen vuosi on yksi parhaista pitkään aikaan. On aivan saletti, että alkukevät, etenkin maaliskuu, on kaloille toimeliainta ja parasta aikaa työaskareita ajatellen. Toinen hyvä työjakso ajoittuu keski-syksyyn loka- ja marraskuun taitteeseen. Sen sijaan loppukeväästä elokuun alkuun on luvassa jokseenkin mukava siivu joutilaisuutta. Näyttää siltä, että yksi kriittinen kausi kalojen merkeissä syntyneillä on viimein ohi, ja kuunsolmut sekä muut taivaalliset aspektit ovat vaihteeksi suosiollisia mm. makoisan lomailun pitämiseen. Loma kannattaa pätkittää, ja elo- tai syyskuu olisi suotuisaa aikaa matkustaa ellei jo toukokuu. Suunnalla ei sinänsä ole merkitystä. Talouskin on kestävällä pohjalla, mutta osakekauppoja kannattaa harkita ainakin kahdesti.

Tunne-elämässä ei ole jyrkkiä heilahduksia, ja rakkaudessa näyttäisi olevan onnea joko juhannuk-sen tienoilla tai syyskuussa. Terveyskin on hyvissä kantimissa pitkin vuotta.

Erilaisia tietojärjestelmiä hyödyntävillä on vaihteeksi hyvääkin tuuria. Esimerkiksi SAP HR notkistuu ja vertyy kevään kuluessa, ja etäkollegankin viimevuotiset vuosilomajaksot lävähtävät viimein näytölle pienen odottelun jälkeen. ResearchGuides-ihmisillä on niin ikään myötätuulta, ja myönteistä palautetta tulee aina maakunnista saakka. Lähes koko syysaika on otollinen kouluttautumis- ta ja työmatkoja ajatellen. Tehtäväkenttä voi joko laajentua tai tarkentua.

OINAS (21.3.-20.4.)

Oinas voi alkuvuodesta tuntea lievää väsymystä, joka on väistymään päin vasta maaliskuun aikana tai pääsiäisen liepeillä. Jos tähtitaivas näyttää hieman lattealta, niin onneksi kyse on tilapäisestä vaiheesta. Voitokkaimmat jaksot painottuvat lähinnä huhti- ja toukokuulle niin työ- kuin tunne-elämässäkin, ja syksyllä eritoten syyskuun loppu sekä lokakuu täyttyvät onnistumisen kokemuksista. On todellista tekemisen meininkiä. Flirttiä on pelissä vapun korvilla ja rakkautta ilmassa keskikesällä Raunin tai Reinon päivän hujakoilla.

Hyvä työvire jatkuu osin syksyllä, ja esimerkiksi bibliometriikan tai luetteloinnin parissa puuhas-televilla on hektinen mutta hedelmällinen vaihe loka- ja marraskuun aikana. Joulukuu kannattaa viettää loman merkeissä, jos suinkin mahdollista.

Jokin uusi tai vanha harrastus saattaa muodostua oinaan henkireiäksi. Myös ystävien ja kirjasto- kollegojen parissa vietetty aika voi merkitä vapauttavaa hulluttelua, joka lataa energiaa erityisesti vuoden pimeimpiin ja harmaimpiin jaksoihin.

HÄRKÄ (21.4.-21.5.)

Vuosi on vitaalinen ja mahdollisesti käänteentekevä. Härän työvuotta voi luonnehtia tunnetulla hokemalla ”huipulle ja yhteiskuntaan”. Joku tähtimerkin edustaja saavuttaakin merkittävän aseman joko kirjastoympyröissä tai jossain yhteiskunnallisesti hohdokkaassa hankkeessa. Valtaa, vastuuta ja lobbausmahdollisuuksia on tarjolla, vaan mikäpäs siinä, sillä erityisesti huhtikuiset ja toukokuun alussa syntyneet härät suorastaan tihkuvat itseluottamusta. Tämä tosin saattaa aktualisoitua vasta syksyllä 2015, jolloin Merkuriuksen vaikutus on voimakkaimmillaan, ja kesä merkitsee pitkän vuosilomajakson lisäksi asteittaista kypsyttelyvaihetta.

Rakkaudessakin menee paremmin kuin parina edellisenä vuonna, ja romanttisia näkymiä on edessä ainakin vappuna ja heinäkuun jälkipuoliskolla. Härän itsevarmuus voi tosin säikäyttää jonkun lähipiiriin kuuluvan. Kysymys on kuitenkin tähtimerkin luontaisesta lumovoimasta eikä dramaattisesta itsekorostuksesta.

Paras loma-aika alkaa jo ennen heinäkuuta, kutakuinkin juuri ennen juhannusruuhkia. Esimerkiksi Itä- ja Keski-Suomen järviseutu voisi olla oiva ympäristö akkujen lataamiseen. Ulkomaille kannattaa lentää vasta syksyn edetessä, ehkä norjalaisen lentoyhtiön siivin.

KAKSOSET (22.5.-21.6.)

Kaksoset elävät vielä jonkinlaista etsikkoaikaa vuoden ensimmäisellä puoliskolla, mutta muutamat asiat loksahtavat vähitellen kohdalleen, ja eritoten syyskaudella on nähtävissä tarmokasta ketteryyttä ja juonikasta puuhakkuutta: organisaation palvelusektoreiden rajapintoja ylitetään ja testataan. Tulokset ovat parhaimmillaan kekseliäitä.

Jos alkuvuosi menee hieman haparoidenkin, niin maaliskuun puolivälissä alkaa vihdoin jämäkämpi vaihe, jolloin eloon herää aivan uusi kaksonen. Erityisesti toukokuiset ja kesäkuun alkupuolen edustajat ovat seuraelämän keskiössä, ja kaksosten vetovoiman voi aistia rakkaudessakin. Kesäaika saattaa olla uuden ihmissuhteen alkufanfaaria. Työympyröissä voi vielä ilmetä lievää sekavuutta juhannukseen saakka: monta ovea on periaatteessa auki, ja työsarkaa saattaa löytyä jopa usealta eri kampukselta.

Jaksamisen kannalta vuotta on hyvä tauottaa pitämällä sekä lyhyitä että pitkiä lomajaksoja. Huhti- ja toukokuun lisäksi heinäkuun loppu ja elokuun alkupuoli ovat onnekkainta vapaa-aikaa. Syksy tuo tullessaan kaukokaipuun, ja mieluisa matka Aasiaan tai Pohjois-Amerikkaan voi toteutua. Joulukuu on pitkästä aikaa hilpeä ja yllätyksellinen tälle kirjastomaailman ja tähtikartan ilopillerille.

RAPU (22.6.-22.7.)

Vuosi on kokonaisuutena toiminnallinen ja osin varsin produktiivinen. Erityisesti sometukseen kallellaan olevilla ravuilla työ kantaa hedelmää etenkin alkukeväästä keskisyksyyn, ja tunnustusta tulee kenties kesäjuhlien tai muitten peijaisten yhteydessä. Parhaina aikoina ideamylly jauhaa tähtimerkin tajunnassa päivin öin, ja ravun napakan järjestelykyvyn ansiosta jokin keskeneräinen asia saadaan jumpattua valmiiksi ennen puskista tulevaa deadlinea, vaikka Jupiterin vaikutus tuntuu jarruttavan muuten lennokasta flow-vaihetta.

Tunnepuolella vuoden ensimmäinen puolisko on suhteellisen tasainen, mutta elo- ja syyskuussa saattaa jo värähdellä. Onko ehkä kysymys jonkin uuden alkamisesta vai nykyisen suhteen uudesta hehkusta? Aika näyttää Kullervon päivään mennessä. Sosiaalinen elämänpiirikin laajenee, kun rapu ystävystyy kollegan kanssa, joka tulee mahdollisesti joltain muulta toimialalta tai ainakin toiselta kampukselta.

Loppuvuosi voi muodostua kiireiseksi, joten kunnon kesäloman lisäksi syksylläkin on hyvä pitää viikon mittainen latautumisloma. Piilopirtti luonnonläheisessä ympäristössä voi olla oikea valinta. Joku tosin kaipaa jonnekin lämpimään – ei huono vaihtoehto sekään.

LEIJONA (23.7.-23.8)

Leijonan merkeissä syntyneillä vuosi alkaa rennosti ja kohtuullisen rauhallisesti, mutta tunnelma sähköistyy jo pian ennen maaliskuuta. Työrintamalla voi edessä häämöttää jokin iso urakka, joka kuitenkin saadaan onnistuneesti maaliin ehkä muutaman hengen tiimityönä. Leijonan dynaaminen ja joskus mutkiakin suoristava panos on tämän prosessin menestystekijä. Myös syksylle voi osua kohtuullisen työläs projekti, mutta siitäkin leijona näyttää selviävän, mistä kannattaa muistuttaa seuraavassa HENKI-keskustelussa. Uusia haasteita pelkäämätön leijona on organisaation luottopelaaja, jonka varaan voi laskea paljon.

Kesä on jälleen vuoden parasta aikaa, ja vuosilomaa kannattaa pitää mieluiten heti juhannuksen jälkeen ja mahdollisesti myös elokuussa. Mökkeilyn lisäksi jokin ulkomaanmatka saattaa tarjota todellisen elämyksen. Antoisalta vaikuttaa myös syksyyn sijoittuva työmatka. Uusia kontakteja saattaa löytyä joko Euroopan reunalta tai jostain kauempaa.

Rakkaudessa ja perhe-elämässä ei ole odotettavissa suuria mullistuksia, ellei tähtimerkin edustaja ole joko Kumpulan kampukselta tai Minervasta. Jälkimmäisiä voi odottaa jokin mielenkiintoinen käänne joko loppukevään tai alkukesän aikana.

NEITSYT (24.8.-22.9.)

Vuoden ensimmäinen kolmannes on vahvasti työpainotteinen ja jollakulla on TUHAT-rautaa tulessa mutta homma jotakuinkin lapasessa. Jäntevä ote pitää ylipäänsä läpi vuoden eikä satunnaisista kömmähdyksistä kannata hämmentyä, koska kaikkeen ei ole mahdollista vaikuttaa. Tulosta kyllä syntyy, vaikkei siltä aina tuntuisikaan. Työpaikalla syntyy myös uusia verkostoja, joita neitsyt osaa taiten rakentaa. Sosiaalisten taitojen merkitys korostuu varsinkin maalis- ja huhti-kuussa ja myöhemmin syysviikoilla 42 ja 43. Joku kunnostautuu myös kansainvälisenä toimijana kenties keskieurooppalaisessa symposiumissa. Kutsuja satelee kokkareille ja seminaareihin. Elämään voi tulla jopa mediaseksikkyyttä.

Keskikesä näyttää tuovan vaihtelua työpainotteiseen ilmapiiriin, ja vapaa-ajan virkistystä voi tarjota purjehdus tai viikonloppu musiikkijuhlilla. Sukulaisistakin voi olla iloa. Rakkaudessa on onnea etenkin elo- ja syyskuussa, mahdollisesti myös marras-joulukuun vaihteessa.

Vuotta leimaa jonkinasteinen muutos. Toimintaympäristö muuttuu ja laajenee, ja työtä kuormit-tavat rakenteet alkavat vähitellen purkautua. Jaksamista toisinaan koetellaan, mutta kyllä elämä kantaa.

VAAKA (23.9.-22.10.)

Työvuosi käynnistyy hieman hissutellen, eikä toiminnan päämäärä kirkastu välttämättä vielä helmikuussakaan. Uudet tavoitteet ja toimintamallit voivat tuntua joiltain osin vierailta. Jos muutos työssä tuntuu hetken kirpeältä, niin keväällä kaikki on jo toisin. Osaksi uudet, vastuulliset tehtävät sujuvat päivä päivältä varmaotteisemmin, ja uusi tietojärjestelmä toimii pommin-varmasti. QPR-kuvauksetkin saattavat olla arkipäivän osaamisen ydintä.

Rakkausrintamalla menee joka tapauksessa mukavasti, ja kevään myötä alkaa pitkähkö täysipainoinen jakso. Romanttisia tunnelmia on luvassa pääsiäisen molemmin puolin ja syksyllä Aleksis Kiven päivän lähettyvillä. Joku löytää uuden onnen, joku kenties kihlautuu.

Kesälomaa kannattaa jaksotella, mikäli se on mahdollista. Alkukesä, etenkin viikot 24 ja 25, ovat otollista aikaa matkaa silmällä pitäen. Uusi hittikohde voi löytyä lähikollegan suosittelemana. Myöhemmin heinä- tai elokuussa voi heittää tikkaa kesämökillä ja valmistella rosvopaistia. Muutama parantaa maailmaa kotikulman suosikkiterassilla.

SKORPIONI (23.10.-22.11.)

Skorpionin työvire jatkuu vuodenvaihteen jälkeen hyvänä, vaikka kevätväsymys uhkaa toisinaan katkaista piukean otteen. Jokin kausi-influenssa voi myös väijyä kevättalven keskellä, mutta siitäkin selviää levon tai viimeistään Mehiläisen troppien avulla. Voimat palaavat maaliskuun aikana, ja täydessä iskussa on hyvä puntaroida kirjaston kokoelmapolitiikkaa tai ehkä hesua ja tosua. Joku tarraa uuteen hankkeeseen, jonka parissa vuoden ensimmäinen kolmannes hujahtaa vauhdikkaasti. Kevät ei ehkä ole kaikkein giganttisin työsaavutuksia ajatellen, mutta jälki on tasalaatuista ja riittävän hyvää naapurinkin mielestä. Työn saralla parhaat jaksot osuvat syksyyn, etenkin loka- ja marraskuulle. Joulukuussakin on yksi voitokas päivä.

Kevään ja kesän painopiste on muussa toiminnassa. Uudet ja vanhat harrastukset sytyttävät. Kuntokin taitaa kohentua vappuun mennessä ja muutama kilo voi karista. Pururadalla saattaa törmätä useampaankin kollegaan. Lomamatka loppukeväästä voisi tehdä eetvarttia. Ainakin rahaa tuntuu riittävän. Vuosi on talouden kannalta tasapainoinen.

Romanttisia jaksoja on näköpiirissä jo ennen kesää, mahdollisesti pian helatorstain (14.5.) jälkeen. Myös syysviikoilla 38 ja 39 voi rakkausrintamalla tapahtua jotakin merkittävää. Skorpioni on suosittu hahmo niin organisaatiossa kuin työpoteron ulkopuolellakin. Tämän tähtimerkin edustajan ei pitäisi vuoden aikana joutua suuriin selkkauksiin. Siispä hurraa: luvassa on enimmäkseen positiivista.

JOUSIMIES (23.11.-22.12.)

Vuosi voi merkitä jousimiehelle muutosta tai sen esivalmistelua. Muutos voi koskea joko työtehtäviä tai yksityiselämää, joillakuilla mahdollisesti molempia. Joka tapauksessa vuosi 2015 puhdistaa ilmaa ja avaa uusia mahdollisuuksia, vaikka siltä ei heti tuntuisikaan. Tämä koskee etenkin saatavuuspalveluissa työskenteleviä. Kärsivällisyys on nyt valttia ja onnistumisen edellytys. Alkuvuosi helmikuun puoliväliin saakka vaikuttaa vielä tasaiselta mutta sen jälkeinen aika aina kesäkuun loppuun on vaihtelevampaa, monin paikoin jännittävämpääkin. Silloin on mahtava mahdollisuus jonkin uuden projektin tai harrastuksen käynnistämiseen. Kevätmatka ennen pääsiäistä voi olla lähtöpisteenä uudelle kiinnostuksen kohteelle: jokin aiemmin vieras kieli tai kulttuuri saattaa koukuttaa.

Lomakaudella kannattaa irtautua vapaalle jo kesäkuun puolivälin tienoilla. Mennyt kevät on voinut tuntua raskaalta, joten palautumiseen ja latautumiseen tarvitaan nyt reilusti aikaa. Moni viihtyy mökillä, joku Helsingin keskustan ostoskaduilla ja kahviloissa. Kulutusjuhlaa kannattaa kuitenkin vältellä, sillä vuosi ei ole taloudellisesti paras mahdollinen.

Rakkautta on näköpiirissä ainakin tammikuussa ja myöhemmin kesällä viikon 30 tuntumassa sekä muutamina sen jälkeisinä viikkoina. Ystävät ja lähisukulaiset ovat vahvasti esillä jousimiehen elämässä. Kollegojen kanssa on erityisen hauskaa pikkujouluissa ja TYHY-toimintaan liittyvissä tilaisuuksissa. Uusiakin tuttavuuksia löytyy muilta kampuksilta, onhan jousimies sangen suvereeni seuraihminen.

Syksy on tunnelmaltaan kevättä kepeämpi ja valoisampi. Elokuun lopulla ja syyskuussa kannattaa lähteä luontoon. Joulukuulle saattaa osua jokin tärkeä työmatka.

Horoskoopit meille tähdistä ennusti:

Mister Astro
horoskooppi- ja huuhaa-palvelut

Kuvat

Tutkijoiden julkaisutoimintaa arvioiva CWTS-raportti on ilmestynyt

Research performance analysis for the University of Helsinki 2005-2013/13 on juuri valmistunut. Raportissa tarkastellaan Web of Science –tietokannan aineistoon perustuen Helsingin yliopiston tutkijoiden julkaisutoimintaa ja sen saamaa näkyvyyttä suhteutettuna eri tieteenalojen kansainväliseen tasoon. Raportin on laatinut Centre for Science and Technology Studies (CWTS), joka on Leidenin yliopiston yhteydessä toimiva tieteentutkimukseen erikoistunut laitos. Raporttia työstettäessä Helsingin yliopiston kirjaston asiantuntijoilla on ollut merkittävä rooli. Etenkin TUHAT-asiantuntijoiden osuus datan tarkistamisessa ja varmistamisessa on ollut korvaamaton.

Tuloksia tarkasteltaessa on tärkeää muistaa, että Web of Science on viittaustietokanta, johon valittu aineisto on englanninkielistä. Tässä analyysissä tarkasteltiin aikakauslehtiartikkeleita, jotka ovat tyyppiä article, review tai letter.

Raportin mukaan Helsingin yliopiston tutkijoiden TUHAT-tietokantaan vuosina 2005-2012 sisältyvistä julkaisuista 84% sisältyy myös Web of Science -tietokantaan. Parhain kattavuus on lääketieteessä (89%) ja luonnontieteissä (80%) sekä luokassa ”monitieteiset lehdet” (91%), johon kuuluvat mm. Science ja Nature. Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteissä kattavuus on 56% ja humanistisissa tieteissä ja oikeustieteessä alle 30%. Tieteenalakokonaisuuksien sisällä on toki vaihtelua.

Eniten viittauksia ovat saaneet sellaiset julkaisut, jotka ovat syntyneet kansainvälisen yhteistyön tuloksena. Usein mukana on ollut tutkijoita maailman huippuyliopistoista. Raportin mukaan Helsingin yliopisto on yliopisto, jolla on selkeä profiili, johon kuuluu vahva kansainvälisten kumppaneiden verkosto. On onnistuttu julkaisemaan lehdissä, joilla on korkea vaikuttavuuskerroin (Impact Factor). Samalla vaikuttavuus on reilusti yli maailman keskiarvon erityisesti silloin, kun ollaan mukana kansainvälisessä yhteistyössä. Yliopistomme tutkijat julkaisevat myös varsin aktiivisesti Open Access –lehdissä, mikä kertoo pyrkimyksestä välittää tietoa laajemmalle yhteisölle.

Vuoden 2015 alkupuolella järjestetään raportin tiimoilta seminaari, jossa tuloksia käsitellään tarkemmin eri tieteenalojen osalta.

Kumpula juhli uudistunutta kampuskirjastoaan

Maanantaina 1.12. koitti pitkään odotettu hetki ja pääsimme juhlistamaan uudistunutta kampuskirjastoamme asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Kirjaston ovista sisään astelleille tarjottiin parhaiden suomalaisten avajaisperinteiden mukaisesti kahvia, kastamista ja muuta makiaa. Lisäksi järjestettiin tilojen ja palveluiden esittelyjä. Lopuksi nostimme kuplivaa yhdessä kirjaston kylkeen muuttaneen matemaattis-luonnontieteellisen kanslian väen ja sidosryhmiemme kanssa. Sekä tiedekunnan dekaani Jouko Väänänen että kirjastomme ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen kiittelivät puheissaan vuolaasti kaikkia projektin osapuolia kärsivällisyydestä ja erinomaisesta lopputuloksesta.

Ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen kiitti Kumpulan kampuskirjaston henkilökuntaa kärsivällisyydestä ja onnistuneesta lopputuloksesta.

Tässä yhteydessä on syytä kiittää lämpimästi kaikkia kampuskirjaston uudistuksessa edesauttaneita ja mahdollistaneita tahoja:

Tiedekirjaston ja myöhemmin kampuskirjaston johtajana toimi Hannele Fabritius, jonka aikana hanke sai muotonsa ja käynnistettiin. Hannele oli erityisen tärkeässä roolissa, kun hankkeelle ja sen toteutukselle varmistettiin rahoitusta. Ylikirjastonhoitajana tänä aikana toimi Kaisa Sinikara, joka teki ansiokasta taustavaikuttamista sekä kirjaston johdossa että myös yliopiston johtajiston kanssa.

Loputtomaksi kiitettävien lista vasta äityykin, kun ajattelee muita erinäisiä henkilöitä ja yhteistyötahoja. Esimerkiksi arkkitehti Marko Santala Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäestä osoitti, mikä merkitys on toimivalla vuorovaikutuksella suunnittelijan ja tilan käyttäjän välillä. Sama pätee myös NCC:n työmaapäällikkö Teemu Koskiniemeen, jonka ammattitaitoista työnjohtamista ja asioiden mutkatonta järjestelyä oli ilo seurata.

Yliopiston kirvesmies ja Kumpulassa kaikkien tuntema Timo Ojanen oli tukena ja turvana, kun jotain yllättävää piti järjestää. Aina järjestyi.

Kampusarkkitehti Pirjo Rannan kanssa yhteistyössä kirjasto sai ratkaistua vaikean tilanteen, kun sekä yliopiston, tiedekunnan, Tila- ja kiinteistökeskuksen, kirjaston ja sen käyttäjien intressejä soviteltiin yhteen keväällä ja kesällä 2013.

Kampuksen opiskelijajärjestöt antoivat koko prosessin ajan tärkeän panoksen kommenteillaan ja erityisesti käyttämällä kirjastotilaa, mitä havainnoimalla saatiin paljon eri tavoin arvokasta tietoa.

Kampuksen vahtimestarit ja siivoojat ovat toimineet alati muuttuvassa ja toisinaan melko haastavissa tilanteissa kirjaston korvaamattomana apuna.

Minervan kirjasto ansaitsee oman kiitoksen Kumpulan kurssikirjakokoelman säilyttämisestä ja lainaustoiminnan pyörittämisestä viime kesänä. Minervan ansiosta opiskelijoilla oli kurssikirjoja käytettävissä koko remontin ajan.

Antti Virrankoski esitteli kirjastoa.

Kirjaston henkilökuntaa on syytä kiittää kokonaisuudessaan – kaikkea sitä talkoo- ja muuta apua, mitä olemme saaneet, mutta erityisesti koko Kumpulan henkilökuntaa, joka on venynyt niin lukuisilla tavoilla, ettei mikään tila tai aika riittäisi niitä kertaamaan.

Kumpulan henkilökunnasta on syytä erikseen kiittää seuraavia henkilöitä:

Kesällä kampuksen tiedeyhteisöä palvelleen Pop up -kirjaston palveluasenteen henkilöitymänä toimi Ilkka Pellikka, joka on oppikirjaesimerkki siitä, mitä palveluasenne ja asiakkaan huomioon ottaminen tarkoittaa. Ilkka on aina käytettävissä, kun rajapinnassa tarvitaan laadukasta asiakaspalvelua.

Kirjastolaiset Lauri Bang, Katariina Kaukoranta ja Kati Tuunanen (oikealla) avajaispäivän aamun tunnelmissa.

Kati Tuunanen oli korvaamaton toimija, kun digitaalista oppimisympäristöä rakennettiin. Katiin saattoi aina luottaa kuin kiveen, että homma hoituu.

Ja lopuksi mainittakoon kokoelmatyönsankari Jesse Klemola, jonka suurta ansiota on, että mitä monimutkaisin kokoelmasiirtojen palapeli toteutui aina ajallaan. Aineistoa oli parhaimmilla yli 4500 muuttolaatikossa viidessä eri välivarastossa ympäri kampusta. Jesselle osoitettakoon aivan erityisen suuri kiitos käytännön kokoelmatyön neroudesta!

Näkymä uudesta aulatilasta avajaispäivänä.

Teksti:

Antti Virrankoski
palvelupäällikko

Kuvat:

Lea Kujala
kirjastosihteeri

Tiptap-juhlissa viihtyivät kaikki

Tip-tap-pikkujoulu järjestettiin torstaina 13. marraskuuta Minervan UniCafe Olivian tiloissa. Tunnelma oli varsin lämminhenkinen ja juhlijoita nauratti mm. Joulupukki apulaisineen.

Kaikki saivat kirjalahjan! Jouluruokia kiiteltiin ja tunnelma oli mitä mainioin.


Lämmintä joulumieltä kaikille!

Kuvat:

Helena Hiltunen
verkkotoimittaja

Eevaliisa Colb
tietojärjestelmäasiantuntija

Avoin tiede näkyy, vaikuttaa – ja mahdollistaa onnekkaat sattumat

Helsingin yliopiston kirjaston lokakuinen Open access -viikon tapahtuma “Open Science – Impact and Research Funding” innosti esiintyjät tarkastelemaan aihepiiriä monipuolisesti, oman asiantuntijuutensa näkökulmasta. Viesti oli kuitenkin yksiselitteisen varma ja selvä: avoin julkaiseminen on tulevaisuutta, se etenee ja lisääntyy.

Verkkoavoimuuden maailmaa

Untitled

Yleisö kuuntelee tarkkaavaisena.

Tiedon avoin saatavuus, open access tai OA on osa laajaa, vähitellen muotoutuvaa asia- ja tehtäväkokonaisuutta. Siihen liittyvät mm. rinnakkaistallennus, avoimet julkaisuarkistot ja avoin data tai tutkimusdata. Open access voi olla vihreää, kultaista tai hybridiä. Kaikkea kehystää avoin tiede. Puhutaan tieteellisen tutkimuksen vaikuttavuudesta, arvioinnista ja metriikoista. Entä missä tutkimuksen rahoitus tulee mukaan kuvaan?

Edellä on monille paljon vieraita käsitteitä ja tuntematonta maailmaa. Se maailma on kasvanut esiin internetin mahdollistamien innovaatioiden pohjalta.

Avoimeksi tieteeksi kutsutaan toimintamalleja, joilla edistetään tieteellisen tutkimuksen tulosten, tutkimusdatan ja tutkimuksessa käytettyjen menetelmien avoimuutta. Niiden julkaiseminen internetissä avoimella lisenssillä tekee tutkimusprosesseja näkyviksi ja lisää tieteen tulosten käyttömahdollisuuksia huomattavasti.

Monet ovat harmillisesti törmänneet siihen, että verkossa julkaistu lehtiartikkeli jää maksumuurin taakse eikä sitä pääse lukemaan. Raha, yritysten kilpailu, markkinatalouden lait sekä kustannus- ja julkaisumaailman mullistukset tekijänoikeuskysymyksineen ovat tiedon vapaan saatavuuden vastavoimia. Avoimuuteen liittyviä aiheita käsiteltäessä ollaan suurten yhteiskunnallisten kysymysten äärellä.

Avoin tiede, sen vaikutus ja tutkimusrahoitus

Ivo Grigorov: Winning Horizon 2020 with Open Science

Ivo Grigorov

Seminaarissa puhuneen, Tanskan teknillisessä yliopistossa toimivan projektipäällikkö Ivo Grigorovin mukaan avoin tiede on kannattavaa, koska se nopeuttaa tiedon käyttöön saamista ja tutkimusta avaamalla myös tutkimusaineistot. Se tuottaa tutkijoille ja tutkimusprojekteille näkyvyyttä ja vaikuttavuutta ja moninkertaistaa ns. onnekkaat sattumat, joiden avulla on mahdollista tehdä uusia löytöjä. Tiede verkottuu ja alat voivat olla kosketuksissa toisiinsa aivan eri tavalla kuin ennen. Avoin verkottunut tiede nopeuttaa innovaatioita ja keksintöjä, tuo markkinoille ideoita ja yhteiskunnallisiin ongelmiin ratkaisuja. Se myös edistää taloudellista kasvua.

Tieteellisen tutkimuksen rahoitus pyritään ohjaamaan ja jakamaan niin, että sen kohteena olisivat tulokselliset tutkimushankkeet ja että myönnetyillä resursseilla saataisiin vastinetta, vaikuttavuutta (impact). Jotta tähän päästäisiin, suunniteltuja tutkimuksia on pystyttävä arvioimaan.

Seminaarin esitykset käsittelivät edellä mainittuja kysymyksiä eri puolilta. Punaisena lankana olivat avoimen tieteen hyödyt. Vuosina 2014-2020 eurooppalaisia tutkimus- ja innovointihankkeita rahoitetaan yhteensä 70,2 miljardilla eurolla Euroopan unionin Horisontti 2020 -rahoitusohjelman mukaisesti. Rahoituksen hakijoiden tutkimuksen tuleva vaikuttavuus arvioidaan. Kun sitä aiotaan edistää avoimin käytännöin (open access & open data), se merkitsee kilpailuetua hakijalle.

Tutkimusrahoitustietoa käsitteli myös Eeva Nyrövaara Helsingin yliopiston tutkimushallinnosta. Tieteen tutkimusaineistojen ja tulosten avoin julkaiseminen on rahoittajien ja yliopistojen yhteinen tavoite.

Tutkimuksen arvioinnista

Juha Kere: Open access publishing, citations and editorial policies

Juha Kerella oli sanan lisäksi hallussa esiintymistaidot.

Professori Juha Kere keskittyi tieteellisen julkaisemisen kysymyksiin ja siihen, miksi avoin julkaiseminen on voimakkaassa kasvussa. Syy on jälleen verkko, joka on muuttanut julkaisuprosessia merkittävällä tavalla.

Karoliinisessa instituutissa sekä Helsingin yliopistossa ja Folkhälsanin perinnöllisyystutkimuksen laitoksessa toimiva Kere korosti, ettei se, missä tutkimus on julkaistu, kerro sen laadusta. Hän esitteli tieteellisen tutkimuksen arviointiin liittyvän San Franciscon julistuksen. Julkaisun vaikuttavuuskerrointa, impact factoria, ei tulisi enää rinnastaa yksittäisen tutkijan artikkelien meriitteihin. IF on julkaisutason bibliometriikkaa. Altmetriikkaa (alternative metrics) voidaan käyttää täydentämään perinteistä bibliometriikkaa.

Tarkentuva kuva avoimuuden hyödyistä ja kansalliset tavoitteet

Tieteellisen tutkimuksen vaikuttavuutta mitataan monella eri tavalla. Bibliometriikan menetelmillä se tehdään julkaisujen lähdeluetteloiden, tekijöiden, affiliaatioiden ja asiasanojen perusteella, mutta altmetriikassa on muita tapoja, jotka liittyvät verkkokäytön tilastointiin. Sen keinot ovat uusia, avoimuuteen perustuvia. Pohjana on itse artikkeli, ei julkaisu, missä se on ilmestynyt. Altmetriikkaa luonnehtii nopeus, joukkoistettu vertaisarviointi, tiedemaailman ulkopuolelle ulottuva vaikuttavuus, nanojulkaiseminen (väite tai tekstikatkelma), blogi, kommentit tai huomautukset.

Helsingin yliopiston kirjaston Meilahden kampuskirjastossa Terkossa työskentelevän johtavan tietoasiantuntijan Jukka Englundin  puheenvuorossa tuli esiin tieteellisten kirjastojen rooli. Niillä on asiantuntemusta niin julkaisuista kuin metriikoistakin. Kirjastot voivat Englundin mukaan kehittyä proaktiivisiksi näkyvyyspalvelujen tuottajiksi muiden palvelujen ohella. Hän esittikin vakuuttavia esimerkkejä Terkon toiminnasta.

Juha Haataja: Open Science and Research Policy

Juha Haataja

Opetusneuvos Juha Haataja opetus- ja kulttuuriministeriöstä kävi läpi kansallisia tavoitteita. Suomessa avoimesta tieteestä ja tutkimuksesta etsitään keinoa tarttua yhteiskunnallisiin muutoksiin ja edessämme oleviin suuriin haasteisiin. Odotuksena on, että avoimuus takaisi Suomen tieteen kilpailukyvyn. OKM on perustanut Avoimen tieteen ja tutkimuksen hankkeen (ATT, Open Science and Research Initiative 2014-2017). Sen tavoitteena on, että vuoteen 2017 mennessä Suomella on johtoasema tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa.

 

“Trends come and go but Open Access is always in style”

Mikael Laakso: Trends in Open Access Publishing

Mikael Laakso

Tänä vuonna Hankenilta tietojärjestelmätieteestä tohtoriksi väitellyt Mikael Laakso tutki, mittasi ja analysoi väitöskirjassaan avoimen julkaisemisen historiaa, nykytilaa ja tulevaisuutta kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimus kattoi sekä julkaisijavälitteiset että kirjoittajien itsensä verkkoon tuottamat, muualla kuin lehdissä ilmestyneet open access -julkaisut.

Tutkimuksen mukaan avoin julkaiseminen kehittyy ja kaiken kaikkiaan suuntausta luonnehtii kasvu. Taloudellisilla näkökohdilla, teknologian kehityksellä, tutkijoiden vuorovaikutusmuodoilla ja yhteiskunnallisilla käytännöillä on oma osuutensa ja vaikutuksensa avoimen julkaisemisen etenemiseen. Laakson mukaan se on pysyvä suuntaus. Hän päättikin esityksensä tiivistykseen: open access ei mene pois muodista!

Seminaarin esitykset

Seitsemännen kansainvälisen Open access -viikon tapahtuma Meilahden Biomedicumissa oli kolmas Helsingin yliopiston kirjaston järjestämä. Tällä kertaa mukaan saatiin myös kansainvälisesti vaikuttavia open access -asiantuntija-tutkijoita sekä runsaat 120 osallistujaa.

 

Avoimuuden aikaansaamaa: serendipity eli onnekkaat sattumat

BBC News Magazine 21.8.2012: Amerikkalainen teini keksi kehittyneen syöpätestin Googlen avulla

”Viisitoistavuotias lukiolainen Jack Andraka pitää kajakkimelonnasta ja katsoo tv-sarjaa Glee. Kun on aikaa, hän tekee tutkimusta eräässä maailman arvostetuimmista syöpälaboratorioista. Jack Andraka on kehittänyt haimasyöpätestin, joka on 168 kertaa nopeampi ja huomattavasti halvempi kuin alan standarditesti. Hän on hakenut testilleen patenttia ja tällä hetkellä hänellä on meneillään jatkotutkimus Johns Hopkins yliopistossa USA:n Baltimoressa.

Hän teki sen Googlella.

Marylandista kotoisin oleva Jack, joka toukokuussa voitti keksinnöllään 75 000 $ Intel International Science and Engineering -messuilla, ylistää hakukoneita ja avoimia tiedejulkaisuja työvälineinä, jotka mahdollistivat testin kehittämisen.

BBC:n Matt Danzico jutteli teinin kanssa, joka sanoi idean tulleen hänen mieleensä, kun hän otti rennosti biologian tunnilla.

Jussi Männistön valokuvia seminaarista

Keskeiset käsitteet Avoin tiede ja tutkimus -sivustolla

 

Teksti:

Eeva-Liisa Viitala
tietoasiantuntija

Kuvat:

Jussi Männistö
tietoasiantuntija

Kirjaston kasvoja: Eva Isaksson

1. Miten päädyit kirjastouralle?

Kuulun niihin kirjastolaisiin joiden piti vain rahoittaa kirjastotyöllä opintojaan, ja jotka kirjasto vei mennessään. Vuonna 1981 tuore teoreettisen fysiikan maisteri seisoi huojuvilla puutikkailla Observatorion laitossarjakokoelman kimpussa. Välillä käväisin stipendiaattina DDR:ssä, mutta palasin sieltä takaisin Tähtitorninmäelle. Observatorio oli hieno ja unohtumaton työympäristö, johon liittyy vahvoja nostalgisia tunteita. Kumpulaan siirryin 2010, kun Tähtitieteen laitos yhdistettiin Fysiikan laitokseen.

Vuosituhannen alussa suoritin informaatiotutkimuksen pätevöitymisopinnot. Ehkä tärkeimmät oppini olen kumminkin saanut tähtitieteen kirjastoalan kansainvälisissä konferensseissa. Tähtitieteessä hallinnoidaan isoja tietomassoja. Tiedon järjestämisen haaste on tehnyt tähtitieteellisen informaation järjestäjistä aloitteellisia edelläkävijöitä. Osallistuin 1998 ensimmäiseen oman alan konferenssiini Teneriffalla. Se oli kuin pikakurssi tähtitieteen kirjastoalan kuumiin aiheisiin. Sen jälkeen olen ollut itse järjestämässä näitä konferensseja, kahdesti tieteellisen järjestelytoimikunnan co-chairin ominaisuudessa. Uusin konferenssi pidettiin kesäkuussa Napolissa.

2. Tyypillinen työpäiväsi

Tyypilliset päivät viime aikoina ovat kuluneet bibliometriikan merkeissä. Olen mukana HY:n tutkimusjulkaisujen arvioinnin ohjausryhmässä. Leidenin CWTS:n raportin tarkistamisessa ja kommentoinnissa kuluu aikaa. Teemme kirjastossa CWTS-raporttia täydentäviä aineistoja.
Työn alla on ollut tieteenalojen termikarttoja ja yhteistekijyyskarttoja. Niillä havainnollistetaan yliopiston julkaisujen keskinäisiä yhteyksiä. Kumpulassa minun lisäkseni kaksi innokasta työtoveria tekee näitä VOSviewer-visualisointeja. Rakennamme muiden kampusten kanssa tesauruksia, jotta saisimme kartoilta katoamaan turhat termit joita ohjelma meille tarjoaa. Tarkistamiseen tarvitaan osaavan tieteenalaihmisen silmää.

Usein työpäivään kuuluu esityksiä ja myös opetusta. Näistä pitää mainita tutkijakoulujen opetukset, tehtävien läpikäynnit ja fysiikan kandistartti.

Jos hyvin käy, ehdin päivän päätteeksi tehdä muutaman TUHAT-tarkistuksen. Se voi parhaimmillaan olla rentouttavaa aivopähkinöiden ratkomista, ja pitää tekijänsä kartalla sen suhteen mitä tutkijat tällä hetkellä puuhailevat.

Eva osallistui lokakuussa arXivin Membership Advisory Boardin kokoukseen. Kuva on otettu Cornellin yliopiston kampuksella.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?

Parasta on huomata, että käsillä on jotain dataa, josta voi ryhtyä kaivelemaan asioita joita ei ole ehkä vielä tuotu esille. Kirjastotyössä on parhaimmillaan mukana hiukan tutkimuksellisuutta. Sellaisina hetkinä ei harmita, ettei päätynytkään tutkijan uralle.

Erityisesti minua ilahdutti tällä viikolla, kun minulta kysyttiin arXivissa julkaisemisen vaikutuksesta lehden impact factoriin. On aina hieno tunne, kun tutkija kysyy kysymyksen johon pystyy asiantuntevasti vastaamaan.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vapaa-aikani on parhaimmillaan vastapainoa istumiselle. Minut löytää viikonloppuisin ja lomilla joko kakkoskodista Jaalasta, tai kesäaikaan suvun perintömökiltä Lopelta, missä minua työllistää kunnollisen kokoinen kasvimaa. Olen tosi peto perkaamaan, vaikka itse sanonkin! Perunanistutukset ja heinätalkoot kuuluvat meillä vuoden kiertoon.

Onneksi on samanhenkisiä kavereita. Teemme heinää perinteisin menetelmin seipäälle, sitten lähistöllä asuva lammasfarmari käy hakemassa kuivat heinät talteen. Minulla pysyy kädessä niin viikate kuin kirves. Talviaikaan täytyy tyytyä lumilapioon. Odotan jo malttamattomasti lumikenkäkelejä.

Kirjasto jalkautuu – kokemuksia E-pointilta

Pääkirjaston kolmoskerroksen aulassa oli marraskuun ajan tarjolla iltapäivisin maanantaista keskiviikkoon e-kirja-asiaa.

E-pointin päätarkoitus oli lisätä asiakkaidemme ja henkilökunnan e-kirjatietoutta sekä vastata mahdollisiin kysymyksiin. Kokemuksena e-point oli ehdottomasti positiivinen, pisteellä kävi asiakkaita ja saimme arvokasta tietoa heidän kokemuksistaan e-kirjojen parissa. Palaute oli pääosin positiivista, yleisimmät kysymykset liittyivät etäkäyttöön, mobiilikäyttöön ja lisenssien rajallisuuteen, myös kustantajien käyttöliittymät omine nikseineen herättivät kysymyksiä.

Tablettilaitteiden yleistyminen on tuonut e-kirjojen käyttöön aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Kirjat ovat mobiilisti hyödynnettävissä, paikasta riippumatta. Tämä tuo mukanaan myös haasteita, on löydettävä oikea tapa käyttää e-kirjoja juuri asiakkaan haluamalla laitteella. Tässä auttaa e-kirjaoppaamme, johon moni asiakas olikin jo tutustunut.

E-point -toimintaa kannattaa ehdottomasti keväällä jatkaa, vaikkapa vain toisinaan, pop up -tyyppisenä, esim. kerrosneuvonnan tilalla. Näin e-point saataisiin osaksi kirjaston normaalia arkea. Tämäntyyppiselle neuvonnalle on selkeästi tarvetta, asiakkaille on vain selkeästi tiedotettava neuvontapisteestä. Neuvontaa voisi kokeilla myös muilla kampuksilla, Viikin kampuskirjaston kanssa onkin jo sovittu e-pointin viemisestä sinne heti alkuvuodesta.

Kuluneen vuoden aikana e-kirjojen määrä on kasvanut runsaasti ja myös kokonaan uusia e-kirjapalveluja on otettu käyttöön – siitäkin syystä tiedotus ja neuvonta on tarpeellista jatkossakin.

Nähdään e-pointilla!

Tutkimuksen palvelut – monenlaista tukea tutkijan arkeen

Kirjaston organisaatio muuttui tänä syksynä. Kampusten palvelut organisoituvat tutkimus-, oppimis- ja saatavuuspalveluihin sekä näitä tukeviin sisäisiin palveluihin. Oman vastuualueeni, tutkimuksen palveluiden tehtävänä on tutkimustyötä tekevien tuki tutkimusprosessin elinkaaren kaikissa vaiheissa. Tavoitteenamme on tehdä kiinteää yhteistyötä tutkijoiden, tutkimusryhmien, laitosten, tiedekuntien ja yliopiston tutkimushallinnon kanssa. Haasteina lähitulevaisuudessa ovat tiedon- ja datanhallinnan palvelut, julkaisemisen palvelut, tutkimuksen arvioinnin ja näkyvyyden palvelut, joissa tieteenala-asiantuntijamme toimivat asiantuntijakonsultteina tiedekuntiin ja tutkimushallintoon päin.

Kuluneena vuonna tutkimuksen palveluiden henkilökuntaa on osallistunut mm. yliopiston tutkimusdatapolitiikan ja sen jalkauttamiseen tähtäävän toimenpidesuunnitelman laadintaan. Näillä näkymin avoimen datan edistämiseen tähtäävä politiikka astuu voimaan alkuvuodesta 2015. Kirjastossa on valmentauduttu tukitehtävään järjestämällä systemaattista kouluttautumista tutkimusdata-asioihin. Marraskuussa järjestettiin kirjaston henkilökunnalle kouluttautumistilaisuus, jossa asiantuntijamme esittelivät kotimaassa ja kansainvälisillä areenoilla pitämiään puheenvuorojaan näistä aiheista.

Yliopistossa toteutettiin yhdessä Leidenin yliopiston kanssa (CWTS) julkaisutoiminnan analyysi vuosilta 2005-2012, joka valmistuu vuoden vaihteessa. Pohjadatan läpikäynti ja korjaaminen sekä täydentävien analyysien teko on entisestään lisännyt kirjaston osaamista myös bibliometristen palveluiden osalta. Kirjasto onkin päättänyt hankkia jatkoa ajatellen SciVal tietokannan lisäapuvälineeksi näiden palveluiden tuottamiseen ja jalkauttamiseen yliopiston tiedeyhteisöön. Myös muiden metriikkapalveluiden kehitys on kirjaston työlistalla. Avoimen tieteen tavoitteita tukee myös EU-hanke OpenAire2020, jossa tutkimuksen palvelut on vahvasti mukana.

Eräs suurimmista ponnistuksista on ollut Research Guides -palvelun käyttöönotto yliopistossa. Vastaava palvelu samalla ohjelmistolla on käytössä mm. Turun ja Oulun yliopistojen kirjastoilla. Pilotointivaihe on saatu päätökseen ja ensimmäiset käyttäjäpalautteet ovat käsittelyssä. Kirjaston tavoitteena on tuottaa mahdollisimman kattavasti oppaita eri tieteenaloille tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden käyttöön. Oppaiden tuottamisessa hyödynnetään muita kirjastossa kehitettyjä verkkopalveluita mm. Meilahden kampuskirjasto Terkossa kehitettyjä Navigator-palveluita. Tavoitteena on tuoda kirjaston palveluita ja tukea näkyväksi ns. viidennellä kampuksella eli verkossa – lähelle tutkijan arkea ja sähköistä työpöytää.

Kirjaston palveluiden kehittämisessä suuri merkitys on ollut ja tulee jatkossakin olemaan hyvin sujunut yhteistyö yliopiston eri tiedekuntien, laitosten ja oppiaineiden sekä tutkimushallinnon kanssa. Olemme päässeet hyvään alkuun oman vastuualueemme kehittämistyössä. Haluamme kehittää palveluitamme ja osaamistamme sekä kansallisissa että kansainvälisissä verkostoissa tukeaksemme yliopiston tavoitetta pyrkiä maailman 50 parhaan yliopiston joukkoon. Kiitän kumppaneitamme ja koko kirjaston henkilökuntaa yhteistyöstä ja arvokkaasta panoksesta yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Toivotan kaikille oikein hyvää joulua ja valoisia näkymiä vuodelle 2015.

Pälvi Kaiponen
palvelujohtaja, tutkimuksen palvelut

”E edellä” kirjahankinnassa – menossa ollaan!

Montako e-kirjaa on kokoelmissamme? Vielä parisen kuukautta sitten verkkosivuillamme taidettiin kertoa, että kokoelmissamme olisi yli 150 000 e-kirjaa, välillä luku taisi olla yli 200 000, tällä hetkellä yli 500 000.

Ihan näin huimalla vauhdilla emme ole e-kirjoja tänä syksynä hankkineet. Kyse on siitä, että lukuun päätettiin ottaa mukaan myös vanhojen kirjojen kokoelmat, ECCO ja EEBO (yhteensä yli 300 000 e-kirjaa), joihin sisältyviä kirjoja käytetään enimmäkseen lähinnä tutkimusaineistoina ja joita ei ole luetteloitu HELKAan.

Yhtä kaikki, päättymässä oleva vuosi 2014 on ollut ennätyksellinen e-kirjavuosi. HELKAan luetteloitavat tai jo luetteloidut ja sitä kautta myös BookNavigatorissa tarjolla olevat e-kirjakokokoelmamme ovat vuoden aikana monikertaistuneet, kiitos kahden suuren e-kirjapaketin , Ebrary eBooks ja EBSCOn Academic Collection, hankinnan, jotka ovat tuoneet kokoelmiimme vajaat parisataa tuhatta uutta e-kirjanimekettä tai runsaat 200 000 e-kirjapääsyä. E-kirjojemme lukumäärä voidaan siis laskea joko pääsyissä, jotka voi ehkä rinnastaa niteisiin, tai nimekkeissä/HELKA-tietueissa. Lukujen ero on kymmeniätuhansia, koska esimerkiksi mainituissa jättipaketeissa on paljon päällekkäisiä nimekkeitä.

”E edellä” on siis tänä vuonna kirjahankinnoissa kirkkaasti menty ja se tulee näkymään tilastoissa, varmaankin myös KITT-tilastoissa, joiden mukaan vielä viime vuonna painettuja kirjoja hankittiin parisen tuhatta nimekettä enemmän kuin e-kirjoja.

Vähän jokainen kirjastossa työskentelevä alkaa olla e-kirjastotyöläinen

Vielä viitisen vuotta sitten e-aineistojen kanssa työskentelevät muodostivat oman suhteellisen harvalukuisen porukkansa, jolle ohjautuivat asiakkaiden e-kirjastokysymykset ja palautteet. Näitä ”e-kirjastopalveluista tietäviä” oli paitsi keskitetyissä palveluissa muutamia myös eri kampuskirjastoissa.

Kirjaston eri kampustoimipisteissä paikallispalvelua pyörittävät virkailijat ovat joutuneet jo muutaman vuoden ajan ainakin jossain jo määrin tekemisiin e-kirjakysymysten kanssa, kun yhä useampi kurssikirja on alkanut olla tarjolla myös e-versiona. Jo 3-4 vuotta sitten aktualisoitui tarve laatia ohjeita paitsi asiakkaille myös työntekijöille Ellibs- ja Dawsonera-alustalla olevien e-kurssikirjojen käytöstä. Aivan viime vuosina, kun kurssi- ja muuta paljon käytettyä kirjallisuutta on varsin monilla e-kirja-alustoilla ja kun asiakkaillamme on myös erilaisia mobiililaitteita, asiakaspalveluhenkilöstömme osaamisen kasvattamisen tarve on käynyt yhä polttavammaksi. Viime keväänä järjestettiin parisenkymmentä e-kirjatyöpajaa, joiden oheistuotteena syntyi e-kirjaopas. Työpajatoimintaa on jatkettu tänä syksynä.

Valinta-hankinta-prosessit hahmotellaan uusiksi

Siitä, miten e-kirjahankinnan lisääntyminen on vaikuttanut eri alojen kokoelmien valintaa valmistelevien kirjastoammattilaisten työhön, on vaikeaa muodostaa yleiskuvaa, koska sisäiset työnjaot kirjaston eri kampustoimipisteissä ovat olleet osin erilaiset.

E-kirjapakettien valintapäätöksiä valmistelevat ovat olleet ainakin osin eri porukkaa kuin yksittäisten monografioiden valintapäätöksiä valmistelevat. Myös viimeksi mainitut ovat jo jonkin aikaa joutuneet e-kirjojen myötä kohtaamaan uudenlaisia kysymyksiä: esim. minkä välittäjän alustan kautta yksittäisiä kirjoja olisi hyvä hankkia, kuinka monen yhtäaikaisen käyttäjän lisenssi tai kuinka monta vuotuista käyttökertaa on syytä ostaa tai onko hankittavaksi kaavailluissa e-kirjapaketeissa mahdollisesti kirjoja, joita on ehdotettu yksittäin hankittavaksi. E-kirjapakettien ja yksittäisten kirjojen valintaa valmistelevien kirjastoammattilaisten on siis syytä olla ainakin tietoisia  toistensa tekemisistä, mikä voi ennen pitkää vaikuttaa myös työnjakokuvioihin.

Uudenlaisten asioiden kanssa tekemisiin e-kirjojen valintaa valmistelevat kirjastoammattilaiset ovat joutuneet myös asiakaslähtöisten hankintamallien (Lisätietoa) käyttöönoton myötä. On ollut tarpeen pohtia, minkälaisia kirjoja asiakkaille saatetaan tarjolle, eli ”lähtökokoelmaa”, ja sitten käyttötilastojen perusteella sitä, mitkä kokoelman kirjoista hankitaan pysyvästi.

Sisällönkuvailullinen työ moninaistuu

Myös sisällönkuvailun puolella on jouduttu kohtaamaan uusia haasteita. Yksittäin tilattujen e-kirjojen osalta on vielä ollut mahdollista noudattaa pitkälti samaa käytäntöä kuin painettujen kirjojen eli sisällönkuvailla kirjoja yksittäin. Tämä ei kuitenkaan ole ollut mahdollista suuriin paketteihin sisältyvien kymmenien tuhansien e-kirjojen kohdalla. Niiden HELKA-tietueissa on vain kustantajalta/välittäjältä saaduissa MARCeissa valmiiksi olleita kongressin kirjaston LCC-luokituksia ja englanninkielisiä –asiasanoja tai NLM-luokituksia ja Mesh-termejä, joskus Dewey-luokituksiakin.

BookNavigatorin yhteydessä tehty kehittämistyö, asiakkaille avautuvan aiheselauksen rakentaminen tietueissa olevien luokitusten varaan sekä HELKA-tietueiden massatutkailu ja rikastaminen edustavat uudenlaista sisällönkuvailullista työtä. Tällaisen työn osaajille riittänee kysyntää jatkossakin. Yhtä kaikki, mikäli e-kirjojemme määrä jatkaa kasvuaan ja painettujen hankinta vähenee ja mikäli enemmistö e-kirjoista hankitaan laajahkoina paketteina, paine uudenlaiseen orientaatioon ja uudenlaisten käytäntöjen etsimiseen ja opetteluun sisällönkuvailun alueella kasvaa.

Tämä ei jää tähän…

Kirjatiedot tulevat BookNavigatoriin vasta kun niiden HELKA-tietueet on saatu ladattua HELKAan. Lokakuun lopulla hankittuun EBSCOn kirjapakettiin sisältyvät kirjat ovat vasta – tai pitäisi kai oikeastaan sanoa ovat jo –matkalla HELKAan. Vaikka e-kirjatietueiden saattaminen hakupalveluihimme tapahtuu edelleenkin tietyllä viiveellä, prosessi on nopeutunut, kiitos paitsi kehittyneempien menetelmien ja työtapojen myös työhön harjaannutettujen ”lisäkäsiparien”. Viimeksi mainittuja tarvitaankin kipeästi, sillä marras-joulukuun aikana on hankittu lisää vähän suurempia e-kirjaeriä.

Yhtä ja toista muutakin edistystä e-kirjarintamalla on tapahtunut sitten vuoden 2013 helmikuun, jolloin edellisen laajan e-kirjajuttuni kirjoitin. BookNavigatorin kampuskohtainen kattavuus on parantunut ja kategoriavalikoima laajentunut. Myös henkilöstön e-kirjaosaaminen on kohentunut noista ajoista, kiitos edellä mainittujen työpajojen.

En kuvittele olevani tietäjä tai ennustaja, aika vakuuttunut olen kuitenkin siitä, että elämä e-kirjojen kanssa muuttaa toiminta- ja ajattelutapojamme sekä työkuvioitamme tulevina vuosinakin.

Teksti:

Eeva Peltonen
(e-)kirjastonhoitaja

Kuva:

goodereader.com

 

ResearchGuides – tieteenalakohtaiset lähteet näkyviin

Miten saisimme tieteenalakohtaiset lähteet paremmin esille erityisesti tutkijoille ja opettajille? Tätä pähkäiltiin Helsingin yliopiston keskustakampuksella keväällä 2013.

Eri vaihtoehtoja etsiessä huomattiin Turun ja Oulun yliopiston toteuttaneen tieteenalakohtaisia oppaita LibGuides-ohjelmalla, joka on amerikkalaisen Springshare-yhtiön tuote. Erityisesti Turun malli alkoi kiinnostaa.

LibGuides-ohjelma on käytössä maailmanlaajuisesti 4800 kirjastolla. Käyttäjiin kuuluvat esimerkiksi Lundin, Oxfordin, Harvardin ja Yalen yliopistot.

Kesäkuussa 2013 pyydettiin turkulaisia Helsinkiin kertomaan omasta ResearchGuides-projektistaan. Leena Järveläinen ja Elise Johansson kertoivat avoimesti ja hauskasti projektistaan innokkaille kuulijoille Helsingin yliopiston kirjastosta ja Kansalliskirjastosta.

Pian tämän jälkeen ohjelmasta saatiin koekäyttö. Kiinnostuneet saivat tunnukset ja pääsivät kokeilemaan oppaan tekoa. Kuten turkulaiset olivat kertoneet, ohjelman käyttö oli helppoa ja sivuja alkoi syntyä nopeasti. Turkulaisilta saatiin Helsingin yliopiston käyttöön myös palvelun nimi: ResearchGuides.

Syksyllä 2013, onnistuneen koekäytön jälkeen, ohjelma päätettiin hankkia kirjaston kaikkien kampusten käyttöön ja hankkeelle laadittiin projektisuunnitelma. Mitä tietosisältöjä oppaisiin tulisi ja mihin järjestykseen? Minkälaista tieteenalajaottelua käyttäisimme? Näistä keskusteltiin monesti, välillä kiihkeästikin. Kirjaston eri asiantuntijoiden ja taustajärjestelmien hyödyntäminen, mobiilikäytön huomioon ottaminen ja yhdenmukaisuus olivat keskeisiä linjauksia.

Keväällä 2014 saatiin ohjelman uusi versio käyttöön ja oppaiden teko käynnistyi työpajoissa kesäkuussa. Perustyöpajojen lisäksi on pidetty pulmapajoja, joissa ratkotaan yhdessä eteen tulleita ongelmia. Työpajojen tunnelma on ollut innostunut: pääosassa iloinen puheensorina ja suunnittelu kollegoiden kesken.

Usein käy niin, että kirjaston anti ei avaudu kansainvälisille käyttäjillemme yhtä hyvin kuin kotimaisille. Niinpä suurin osa ResearchGuides-oppaista on englanniksi ja myöhemmässä vaiheessa oppaita julkaistaan tarvittaessa myös kotimaisilla kielillä.

Kesän ja syksyn aikana oppaita on tehty yli 30 ja lisää on tulossa. ResearchGuides-palvelu sisältää tieteenalaoppaita lääketieteestä metsätieteeseen ja fysiikasta taidehistoriaan sekä yleisoppaita esimerkiksi tietoaineistojen hakemiseen ja käyttöön. Lisäksi ohjelmalla voidaan tehdä kurssikohtaisia räätälöityjä oppaita opetustarpeisiin.

Heti alkuvaiheessa saatiin kovasti kaivattu e-kirjaopas suomeksi ja englanniksi sekä suomenkielinen opas viitteidenhallintaohjelma RefWorksin käyttöön.

Oppaita rakentaessa on käytetty kirjaston jo toimivia järjestelmiä, kuten Helkaa, BookNavigatoria ja FeedNavigatoria. Sivut on haluttu saada eläviksi käyttämällä RSS-syötteitä uutuusseurantaan.

ResearchGuides-oppaista on pyydetty käyttäjiltä palautetta jo ennen palvelun laajempaa julkistamista. Palaute oppaista on edelleen erittäin tervetullutta ja oppaita kehitetään palautteen perusteella.

Tervetuloa tutustumaan! Kerro meille mikä toimii ja mikä ei.

Teksti:

Ritva Hagelin
kehittämispäällikkö

Pekka Karhula
kirjastonhoitaja

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija

Kuva:

vumc.com

Eritrea kirjaston kulmasta

Suomen ulkoministeriö suuntaa kohdennetun hankehaun Suomen ja Eritrean välisille korkeakoulujen kehittämishankkeille. Koska Suomen ja Eritrean yliopistoilla ei ollut juuri kontakteja, ulkoministeriö järjesti verkostoitumis- ja hankevalmistelumatkan Eritreaan marraskuun alussa 2014.

Valmistelumatkalle valittiin kymmenen hankkeen edustajat Suomen yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Osallistuin matkalle tarkoituksenani selvittää kirjaston alaan liittyvän hankkeen tarvetta, mahdollisuuksia ja yhteistyökumppaneita. Varsinainen hankehaku on kevään 2015 aikana, mutta hankehaun ohjeistusta ei ole vielä ehditty julkistaa. Hankehakua koordinoi CIMO. Helsingin yliopiston kirjastolla ei ole vielä päätöstä tai tarkempia suunnitelmia mahdollisesta hankkeesta. Eritrean yliopistosektorin edustajat nimesivät digitaalisen kirjaston tärkeäksi kehittämiskohteeksi, jota he haluavat yhdessä suomalaisten kanssa kehittää.

Eritrean yliopistojen kirjastot kehittämisen taipaleella

Eritreassa toimii seitsemän yliopistoa eri puolilla maata. Eritrea Institute of Technology (EIT), joka sijaitsee n. 20 kilometrin päässä pääkaupungista Asmarasta, on suurin (n. 6000 opiskelijaa). Se on ainoa yliopisto, jossa vierailin.


EIT on aloittanut toimintansa vuonna 2003. Kampuksen rakentaminen on kesken ja suuri osa kampuksen rakennuksista on tilapäisiä. Suunnitelmat kampuksen kehittämisestä ovat kuitenkin pitkällä. Uusi kirjasto on juuri valmistunut ja se oli ensimmäisten kampuksen pysyvien rakennusten joukossa. Kiina on vahvasti mukana kampuksen rakentamisessa.


Uusi kirjasto on sisältä avara ja valoisa, mutta valitettavasti kalusteisiin ja laitteisiin ei ollut vielä rahoitusta.

Vielä kalusteita isompi ongelma on tietoaineistojen hankkiminen. Kampuksen tiedekuntakirjastoissa painettujen kirjojen kokoelmat olivat vaatimattomat eikä kokoelmia oltu luetteloitu sähköisesti.


Kirjaston lukutilaa sekä etualalla kirjastonjohtaja ja neuvontatiskin päivystäjä

Sen sijaan kurssikirjalainaamossa oli yllättävän paljon uusia kurssikirjoja, joita opiskelijat saivat lainata koko lukukauden ajaksi. Monet kurssikirjat olivat intialaisia. Intia teki muutenkin paljon yhteistyötä yliopiston kanssa. Rahoitus etäopiskelulaitteistoon oli saatu Intiasta ja opiskelijoita osallistui intialaisten yliopistojen etäkursseille.

Suurin ongelma yliopistoille oli erittäin huono internetyhteys. Eritreassa ei ole kunnon laajakaistayhteyksiä, mikä vaikeuttaa toimintaa kaikilla aloilla. Yliopistossa oli kehitelty luovia ratkaisuja. Esim. internet-yhteyksien kuormittumista yritettiin jakaa siten, että päivällä henkilökunta pääsi internetiin ja yöllä opiskelijat, jotka asuivat kaikki asuntoloissa kampusalueella. Digitaalisen kirjaston kehittäminen oli hyvässä vauhdissa. Digitaalinen kirjasto toimii vain intranetissa, jolloin se ei kuormita internetyhteyttä. Digitaaliseen kirjastoon ladataan esim. kurssimateriaalia ja e-kirjoja. En valitettavasti päässyt tutustumaan digitaaliseen kirjastoon, koska kampuksella vieraillessani sähköt olivat poikki. Sähkökatkoja on yleensä toistuvasti päivän aikana. Sain onneksi huolellisesti dokumentoidut raportit jo tehdystä työstä ja suunnitelmista.


Digitaalisen kirjaston mainostusta kampuksella

Kaupungin tunnelmaa

Eritrea on ainutlaatuisen erikoinen ja kiehtova maa. Vapaussota (1961-1991) on vahvasti esillä. Ulkoministeriön protokolla esitteli meille mm. panssarivaunujen hautausmaan ja vapaussodassa toimineiden naisten kunniaksi tehdyn seinämaalauksen.


Seinämaalaus naisten panoksesta vapaustaistelussa ja maan rakentamisessa

Maisemat vaihtelevat vehreästä vuoristosta karuun aavikkoon. Pääkaupunki Asmara on 2325 metrin korkeudessa vuoristossa. Kaupungin modernistinen arkkitehtuuri on peräisin Italian siirtomaakaudelta. Kaupungin näkymät ovat kulahtaneen kauniita ja viehättäviä. Marraskuussa turisteja ei näkynyt ollenkaan Asmarassa. Kesällä näkee kuulemma enemmän turisteja, mutta hekin ovat enimmäkseen ulkomailla asuvia eritrealaisia ja heitähän on paljon.

Kauppakeskuksia kaihtavana oli ihanaa, kun ei näkynyt moderneja kauppakeskuksia, vaan ainoastaan pieniä kivijalkapuoteja, toreja ja kadunvarsikauppiaita. Katukuvassa näkyi paljon pyöräilijöitä, varsinkin kun bensasta oli pulaa. Pääkaupungin kaduilla oli myös hevos- ja aasiliikennettä.

Eritrealaisia ja suomalaisilla on varmasti monia yhdistäviä tekijöitä ja yksi on viehtymys kahviin. Kahvitarjoilu on tärkeä sosiaalinen tapahtuma, joka perinteisesti kestään pitkään, kun kahvi paahdetaan, jauhetaan, keitetään ja sitä tarjoillaan useampi kierros. Suosittelen lämpimästi eritrealaista kahvia ja Eritreaan tutustumista.
Perinteistä kahvin valmistusta

Teksti ja kuvat:

Päivi Helminen
Tietoasiantuntija