Ideoita tieteenalatyöhön SLA2015 konferenssista

Kirjaston tieteenalavastaava markkinoi palveluita ja kehittää niitä hyödyntäen omaa, jatkuvasti kehittyvää asiantuntijuuttaan.

Oppia ja innostusta saamme toisiltamme. Osallistuminen kansainvälisiin konferensseihin on antoisa lähde kontaktien luomiseen ja ideointiin.

Special Libraries Association on yli satavuotias, voittoa tavoittelematon kansainvälinen, innovatiivisten tietoammattilaisten ja heidän strategisten kumppaniensa yhteistyöjärjestö. Jäseniä on yli 7000 75:ssä eri maassa. Tähän joukkoon mahtuu niin akateemisten kirjastojen, julkisten asiantuntijaorganisaatioiden kuin yritysten tietopalvelutehtävissä toimivia ammattilaisia. Järjestö edistää ja vahvistaa jäsentensä oppimista, edunvalvontaa ja verkostoitumista. Järjestö on julkaissut esimerkiksi tietoammattilaisten osaamisvaatimukset. SLA:lla on viitisenkymmentä jaostoa, joista tosin kaikki eivät toimi aktiivisesti.

Minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua Special Libraries Associationin vuosikonferenssiin Be revolutionary 2015 Bostonissa. Seuraavassa poimintoja konferenssin annista tieteenalatyön tukena.

Nosta ammattisi arvostusta (SLA2015 Boston, juhlapuhuja Leigh Gallagher):

• Markkinoi itsesi ylimmälle johdolle, arvosta itseäsi ja näytä se (kirjasto vai viisauslaboratorio?)
• Kerro miten olet ollut avuksi, kuinka tieto on myös taloudellisesti arvokasta
• Ota käyttöön uusimmat tekniikat
• Tarjoa huippulaatuista asiakaspalvelua
• Innovoi palvelujasi; viisauslaboratorion palvelun voi tilata napin painalluksella kuten taksin

Tee itsesi näkyväksi (Tina Quin, Michigan State University) Making Chemistry Liaison Connections through Grassroots efforts

• Järjestä näyttelyitä, tapahtumia, seminaareja ja koulutuksia palvelujen esittelemiseksi
• Valmista tiedonhaun oppaita, myös kurssikohtaisia
• Osallistu aktiivisesti laitoksen tapahtumiin
• Ole tavattavissa fyysisesti ja virtuaalisesti

Toimi oikein asiakastilanteissa (Stephanie Ball, Christine DeLuca, John Digilio), Get out of your chair and revolutionize your training program

– Mene tapaamaan työhuoneeseen mukana lyhyt selkeä esite (jätä esite tuolille, ellei tapaaminen onnistu)

o Miten pääset tietokantaan
o Mitä teet, jos ongelmia ilmenee
o Yhteystietosi

– Lyhyt, käytännönläheinen esitys (vain muutama minuutti!)
– Osoita että arvostat käyttäjän aikaa
– Kerro myös muista palveluista, jos se on luontevaa
– Kuuntele käyttäjää, älä toimi kuin kone ennakkosuunnitelmasi mukaan
– Jätä pieni lahja, esim. suklaapatukka, jonka kääreessä yhteystietosi tai tietokannan hakuvinkki

Valloita kuulijoiden huomio
• Katso kuulijoitasi
• Nauti esiintymisestä
• Hymyile
• Puhu selkeällä äänellä
• Tiedosta kehonkieli
• Loppuyhteenveto on tärkein, koska kuulijat muistavat pisimpään sen, mitä kuulivat viimeiseksi.

Tunne tieteenalasi
Mitä tiedät tieteenalastasi kirjaston uusien palveluiden näkökulmasta? (Joanna Thielen ja Ye Li, Michigan State University) kuvasivat posterissaan Profiling common types of research data and methods published by organic synthetic chemists at the University of Michigan -menetelmän, jolla oli koottu tietoja tutkijoiden käyttämistä menetelmistä ja tutkimusdatoista sekä niiden tallennuskäytännöistä.

Kehitä virtuaalipalveluita (Introduction developing a better web-based user experience, Sarah Barret)
Uuden palvelun alustavien käyttäjäkokemusten keräämiseen riittää neljän asiakkaan haastattelu, jolla saadaan esiin 90 % ongelmista

• Kysy, kuinka käytät sisältöä?
• Mitä ongelmia olet havainnut?
• Kuuntele haastateltavan ongelma, älä hänen esittämäänsä ratkaisua (tiedät itse paremmin, koska kokemuksesi on laajempi)
• Tee kattavat muistiinpanot

Don’t be perfect, be fearless! (Kim Dority)

Teksti ja kuvat

Kaija Sipilä
johtava tietoasiantuntija

Oppimisympäristökehitystä ja pohjoismaista yhteistyötä

NUAS (det Nordiska Universitetsadministratörs Samarbetet) -konferenssi ’Co-creating new learning environments – collaboration across expertise’ järjestettiin 18.-20. marraskuuta Århusin yliopistossa Tanskassa. Kyseessä oli yhteistyökonferenssi, jossa pohjoismaisten yliopistojen tilapalvelu-, IT-, kirjasto- ja hallintoväki kokoontui oppimisympäristöteeman pariin. NUAS järjestää vuosittain useita seminaareja ja kokouksia, mutta tämän tyyppinen yhteistyökonferenssi oli ensimmäinen laatuaan. NUASin jäseninä on tällä hetkellä 62 pohjoismaista yliopistoa ja korkeakoulua. Sen organisaatioon kuuluu 13 eri yliopistohallinnon aloille keskittyvää suunnitteluryhmää; viimeisimpänä on perustettu kirjastopalveluryhmä, jota vetää Pia Södergård Åbo Akademista.

Reissu kaiken kaikkiaan oli hyvin tapahtumarikas ja antoisa. Matka Århusiin ei ole pitkä, mutta vei silti aikaa lennonvaihtoineen. Kööpenhaminassa jatkolentoa odotellessa tuli ilmoitus terminaalin evakuoinnista, mikä hieman hätkäytti kun Pariisin tapahtumat olivat edelliseltä viikonlopulta tuoreena mielessä. Tilanne ei onneksi ollut vakava, koska evakuointi koski vain terminaalin check-in -aluetta, eikä lopulta edes viivästyttänyt jatkolennon lähtöä.

Konferenssi oli erittäin hyvin järjestetty tanskalaisen tyylikkäästi ja rennon tehokkaasti. Aloitustilaisuus pidettiin 18.11. illalla ARoS Aarhus -taidemuseossa. Siellä konferenssin osallistuja pääsivät tutustumaan toisiinsa sekä Olafur Eliassonin ”Your rainbow panorama” teokseen. Konferenssin toisena iltana taas oli täyden päiväohjelman päätteeksi vielä konferenssi-illallinen Turbinehallen-ravintolassa. Paikka oli remontoitu ravintolaksi vanhasta teollisuuskiinteistöstä, joten se sopi hyvin konferenssin teemaan. Siinähän keskityttiin hyvin vahvasti siihen, että miten jo olemassa olevista tiloista tehdään tämän päivän opiskelijoiden ja opiskelun tarpeisiin sopivia.

Tilojen lisäksi täytyy rakentaa myös käyttäjien luottamus

Konferenssi pääsi varsinaiseen alkuun torstai-aamuna. Päivän ensimmäisinä pääpuhujina olivat suomalaiset Olli Niemi (Suomen yliopistokiinteistöt) ja Suvi Nenonen (Aalto). Puhujaparilla on laajalti käytännön kokemusta erilaisten tilojen ja kampusalueiden rakentamisesta ja päivittämisestä nykypäivän vaatimuksiin sekä vahva tutkimustausta aiheesta. He ovat mm. osallistuneet kirjan ”How to co-create campus” kirjoittamiseen. Kirjasta löytyy lisätietoa ja kuvamateriaalia projekteista, joissa puhujat ovat olleet mukana.

Århusin yliopiston sisäpiha

Niemi ja Nenonen korostivat, että perinteisesti yliopistojen ja koulujen tilat on suunniteltu nimenomaan formaalia opetusta varten. Toisaalta tiedetään, että oppimisesta suuri osa tapahtuu hyvin epämuodollisissa tilanteissa ja paikoissa. Heidän mukaansa oppimisympäristöt pitäisikin suunnitella oppimista eikä opetusta varten.

Toinen tärkeä teema oli, että tiloja rakennettaessa pitää rakentaa myös käyttäjien luottamus. Tämä tapahtuu parhaiten siten, että käyttäjät otetaan mukaan suunnitteluprosessiin. Suunnittelusta Niemi kertoi mielenkiintoisen esimerkin projektista, jossa hyödynnettiin Charrette-menetelmää. Charrette tarkoittaa yksinkertaisesti sanottuna aktiivista suunnittelutilannetta missä kokoonnutaan ratkaisemaan jokin ongelma. Tässä tapauksessa opiskelijat ja muut uudistettavan tilan käyttäjät kokoontuivat hahmottelemaan tulevan tilan toiminnot ja osa-alueet pahvimalliksi. Arkkitehti oli paikalla kuuntelemassa koko ajan, ja hän teki näkemänsä ja kuulemansa perusteella muutamassa tunnissa ensimmäisen arkkitehtiluonnoksen ja kustannuslaskelman. Huomattavan nopeaa perinteiseen työstämistapaan verrattuna!

Kuuntelin erittäin kiinnostuneena myös esimerkkejä siitä, miten SYKin projekteissa on otettu käyttöön tiloja, jotka tahtovat jäädä vähälle käytölle. Tällaisia usein löytyy auloista ym. läpikulkupaikoista. Näiden tilojen käyttöä saatiin lisättyä niinkin yksinkertaisilla konsteilla kuin korottamalla oleskeluun tarkoitetun alueen lattiatasoa, ja rajaamalla aluetta erilaisilla kalusteratkaisuilla. Tätä kuulemma kokeiltiin myös projektissa, missä kirjaston sisälle luotiin erilaisia tiloja juuri lattiatason korotuksilla ja erilaisilla kalustus- ja verhoratkaisuilla. Kirjastojen osalta toivat esille myös ajatuksen siitä, että kirjastoissa tarvitaan ”yhteistyöskentelyalueita”, koska sinne tullaan työskentelemään yhdessä yksin. Tätähän me näemme kirjastossa päivittäin, mutta ensimmäistä kertaa taisin kuulla sen näin määriteltynä.

Edellä kerrottu liittyy mielestäni siihen, mitä torstain toinen pääpuhuja Marie Leijon Malmön yliopistosta korosti: tilan tuntu ja käyttötarkoitus voidaan rakentaa tilaan itseensä. Tarkoittaen siis, että sillä on merkitystä onko esimerkiksi opasteissa kieltoja vai kehotuksia, minkälaista kalustusta tilassa käytetään ja miten se on sijoiteltu. Näillä kaikilla ohjataan käyttäjien ymmärrystä siitä, minkälaiseen käyttöön tila on tarkoitettu, ja mitä siellä voi tehdä. Toisaalta, aina eivät asiat mene kaikesta suunnittelusta huolimatta ihan nappiin: käyttäjät eivät välttämättä ”osaa lukea” tilan tarkoitusta, tai eivät vain viihdy uudessa tilassa. Näitäkin esimerkkejä kävi ilmi workshopissa, jonka Niemi ja Nenonen vetivät vielä pääpuheenvuoronsa jälkeen.

Dina Andersen puhui opiskelijoista suunnittelun keskiössä

Opiskelijoiden tarpeet suunnittelun keskiössä

Kiinnostavia esityksiä ja työpajoja oli konferenssissa useita, ja erityisesti jäivät mieleen seuraavat projektit, joita aion pitää silmällä jatkossakin:

•    Opiskelijoiden tarpeiden huomioimisesta hieno esimerkki tuli Linköpingin yliopistosta. Siellä suunnitellaan Campus Vallan uudisrakennusta, johon aiotaan sijoittaa kirjaston lisäksi myös IT- ja helpdesk-palvelut sekä kaikki opintoasioihin liittyvät palvelut. Projektin kantavana ideana on, että opiskelijan ei tarvitse kulkea palveluiden perässä kaupungilla eikä edes kampuksella, vaan kaikki opiskelijan tarvitsemat palvelut kootaan yhteen rakennukseen. Rakennukseen suunnitellaan myös suurta määrää työskentelypisteitä opiskelijoille, ja tekniset ratkaisut mietitään pitkälle tulevaisuuteen sopiviksi. Toinen kantava idea on, että tilojen pitää olla monikäyttöisiä, ja että mikä tahansa tila rakennuksessa voi olla oppimistila.

•    Toinen esimerkki opiskelijasta suunnittelun keskiössä tuli Tanskasta. Dina Andersen Etelä-Tanskan yliopistosta kuvaili heidän projektiaan, jossa sekä tilojen että toiminnan kehitys lähti liikkeelle, kun opiskelijat valittivat, ettei heidän käytössään ole riittävästi pistorasioita, eikä langaton verkko toimi kaikkialla. Kumpulan kampuskirjaston ja Minervan oppimiskeskuksen uudistusprojektien kokemuksella tämä valituksen aihe kuulosti hyvinkin tutulta. Samoin kuin se, että tanskalaisessa projektissa oli myös koko projektin ajan aktiivisia opiskelijajärjestöjen edustajia mukana suunnittelutyössä.

•    Norjalaisen NTNU:n (Norwegian University of Science and Technology) kampussuunnittelussa taas ilmeni hyvin monien muidenkin ilmaisemat tarpeet: liiat neliömetrit halutaan karsia, mutta niiden tilojen, mitkä jäävät jäljelle, tulisi toimia mahdollisimman monipuolisesti ja joustavasti, ja ne pitäisi saada täyteen käyttöön. NTNUn ongelmana oli, että opiskelijat eivät viihdy kampuksen tiloissa, joten heillä oli tavoitteena luoda kampusalue, joka olisi viihtyisä 24/7 toimiva työskentely- ja oppimisympäristö. Tähän suunnitelmaan liittyi hyvin keskeisesti kirjaston tilojen avaaminen monipuoliseen käyttöön.

Kaiken kaikkiaan konferenssin esityksistä nousi esiin jo täältä kotikentältä tuttuja teemoja, jotka tuntuivat olevan kaikille yhteisiä maasta ja organisaatiotaustasta riippumatta. Keskeisimpiä näistä olivat, että opiskelijat halutaan pitää suunnittelun keskiössä, ja että uusista oppimisympäristöistä tulee tehdä kaikin tavoin joustavia, monipuolisia ja monikäyttöisiä tiloja nimenomaan oppimista eikä niinkään opetusta varten.

Teksti ja kuvat

Kati Tuunanen
kirjastonhoitaja

Työtä tutkimusinfran parissa

Tutkimusinfrastruktuuri on vaikea sana. Opetus- ja kulttuuriministeriön määritelmän mukaan se tarkoittaa tutkimusvälineiden, laitteistojen, aineistojen ja palveluiden varantoa, joka mahdollistaa tutkimus- ja kehitystyön innovaatiotoiminnan eri vaiheissa, tukee organisoitunutta tutkimustyötä sekä ylläpitää ja kehittää tutkimuskapasiteettia.

Omaan korvaani tärkeimmältä kuulostavat aineistot ja palvelut. Täällä kirjastolla ylläpidämme yliopiston tutkijoiden ja opiskelijoiden näkökulmasta kriittistä tutkimus- tai palveluinfraa: painettuja ja sähköisiä aineistoja sekä näiden hakutoimintoja, joita ilman monen tutkijan työ olisi kutakuinkin mahdotonta ja opiskelijat joutuisivat hankkimaan kurssikirjat omalla kustannuksellaan.

Suomen hallitus leikkaa rajulla otteella yliopistojen rahoitusta. Säästöt kohdentuvat myös tutkimusinfraa ylläpitäviin yksiköihin. Toisaalla tavoitellaan opintotahdin tiivistämistä – ja toisaalla leikataan määrärahoja, joilla hankitaan oppimateriaalit noille potentiaalisille tiivistäjille. Oppiihan opiskelija varmasti yhteistyötaitoja neuvotellessaan kurssitovereidensa kanssa, kuka ja missä järjestyksessä tenttikirjan saa.

Säästöt voivat käydä kalliiksi

Lisäksi voi kysyä, saavutetaanko äkkisäästöillä hyötyä. Kun yliopiston kirjasto hankkii tutkijoiden ja opiskelijoiden käyttöön e-aineistoja, vaikkapa kurssikirjan tai tilaa tieteellisen aikakauslehden digitaalisena, yhdelle avaamiselle kertyy hintaa noin yksi euro.

Aineistovähennysten jälkeen jokainen on omillaan. Tutkija voi ostaa tarvitsemansa artikkelit itselleen ja maksaa jokaisesta keskimäärin 30 euroa. Tässä pelissä saattavat voittaa vain tieteelliset kustantajat, joiden pussiin kertamaksut kilahtavat.

Taloudellinen tulevaisuus ei juuri nyt näytä noususuuntaiselta, joten kannattaakin ryhtyä taltuttamaan ongelmaa muilla keinoin. Avoin julkaiseminen, Open Access, pelastaisi kirjaston aineistomäärärahojen vähenemisen aiheuttamasta kurimuksesta. Siksi meidän jokaisen kannattaa levittää avoimen julkaisemisen ilosanomaa kaikkialle yliopistomaailmaan.

Vuoteni Helsingin yliopiston kirjaston vt. viestintäpäällikkönä lähestyy loppuaan. Mielelläni olisin mielenkiintoisessa pestissä jatkanut tulevaan elokuuhun, jolloin vapaalla oleva viestintäpäällikkö palaa toimeensa. Säästösyistä mielipidettäni ei kysytty, vaan työstävapautukseni loppuu. Palaan takaisin yliopiston toiseen tutkimusinfraa ylläpitävään erillislaitokseen – Luonnontieteelliseen keskusmuseoon, jota nykyisin myös Luomukseksi kutsutaan. Kaikeksi ”onneksi” siellä painitaan hyvin samankaltaisten ongelmien parissa kuin täällä kirjastolla.

Toivotan siis kaikille kirjastolaisille ja muille lukijoille levollista joulun aikaa ja kaikkea ihanaa ensi vuoteen. Kuluneen vuoden jälkeen teillä on erityinen paikka sydämessäni.

Teksti

Laura Hiisivuori
viestintäpäällikkö

Kirjastolaisten joulun lukuvinkit

Jouluna on mukava asettua sohvannurkkaan lukemaan hyvää romaania tai mielenkiintoista tietokirjaa. Tässä yliopiston kirjastolaiset antavat muutaman lukuvinkin!

Elämän ehtoopuolella sattuu ja tapahtuu
Minna Lindgren: Ehtoolehdon tuho (Teos 2015)

Odotin jo innolla viime keväänä Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarjan kolmatta osaa, kaksi edellistä olin lukenut vauhdilla. Trilogia kertoo pilke silmäkulmassa ja hieman jännitysromaanin elein vakavasta aiheesta – vanhusten kohtelusta Suomessa. Tarinan ytimessä on helsinkiläinen palvelutalo Ehtoolehto, jonka palvelun taso on vähän niin ja näin, mutta tehostaa pitää.

Lindgren tietää, mistä puhuu. Hän on saanut 2009 Bonnierin suuren journalistipalkinnon Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä julkaistusta reportaasistaan, joka käsitteli kirjailijan isän viimeisiä aikoja hoitokodissa monine ongelmineen. Vuosien aikana kokemukset muokkautuivat hirtehisellä huumorilla höystetyksi trilogiaksi vanhusten taistelusta järjestelmää vastaan. Kirjassa näkyy myös kirjailijan intohimo arkkitehtuuriin, kun Siiri-rouva ajaa raitiovaunulla Helsingissä ja kuvailee ympäristöään.

Sarjan edelliset osat:
Kuolema Ehtoolehdossa
Ehtoolehdon pakolaiset

LH

Kirja jonka aion lukea joululomalla
Dare Talvitie: Epäsoinnun periaatteet (Myllylahti 2015)

Työtoverini Luomuksesta on julkaissut kuluvana syksynä esikoisromaaninsa – ja saanut siitä varsin myönteisiä arvioita kirjallisuusbloggareilta (ja toki työtovereiltaan, mutta heidän objektiivisuutensa ei välttämättä ole luottamista). Tyylilaji on reaalifantasia ja sisältö taitaa sopia nykyiseen ilmapiiriin, jossa sivistysyliopiston arvo toisinaan tuppaa unohtumaan.

Itse ehdin kirjaan tarttua vasta jouluna. Odotan kuitenkin paljon teokselta, jota luonnehditaan ”Talvitien rakkauskirjeenä sivistysyliopistolle”, ”kirjan mittaisena metaforana” ja ”romaanina, jollaista ei ole aiemmin lukenut – luova, persoonallinen, vahva ja mahtava.”

”Varo vaan, vielä susta tulee samanlainen faktoja janoava epäilijä kuin musta.”
“Susta? Eikka, sori mutta sä oot täydellisesti reputtanut sekä Skeptisyyden alkeet että Johdatuksen terveeseen epäluuloisuuteen tän illan ja yön aikana. Sun on vaan paras suosiolla palauttaa sun epäilijäkortti Kriittisen ajattelun toimistoon ja ainoa siirtoa hömppäsatulogiikan laitoksen puolelle.”

LH

Sukellus tarunhohtoiseen maailmaan
Anni Kytömäki: Kultarinta (Gummerus 2014)

Kollegan innoittamana luin viime vuoden Finlandia-ehdokkaan Anni Kytömäen esikoisromaanin Kultarinta. Historiallisen romaanin tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alusta vuoteen 1937.  Kirja kertoo rakkaudesta: miehen ja naisen, isän ja tyttären sekä ihmisen ja luonnon. Kirjassa näkyy Kytömäen kiinnostus kansanperinteeseen. Myytit ja uskomukset kertovat entisaikojen luontosuhteesta. Luonto kuvataan kokemuksen kautta. Metsän salaperäisyys, maagisuus ja voima nousevat kirjassa jylhästi esiin. Tarkat, kauniit ja lumoavat luontokuvaukset nivoutuvat tarinnan kerrontaan oivallisesti. Karhu on tarinan keskiössä.

”Mutta kontio on metsän sisin. Ilman toista ei ole toista. Kontio ei voi elää ilman metsää, ja ilman kontiota metsä on tyhjä.”
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat sukeltaa metsän tarunhohtoiseen maailmaan. (KS)

Anni Kytömäki esiintyi tammikuussa 2015 Nuoren Voiman Liiton Prosak-proosaklubilla Kansallisteatterin Lavaklubilla Helsingissä http://www.kirjastokaista.fi/anni-kytomaki-prosak-proosaklubilla/

KS

Ennen matkaan lähtöä
Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin? (SKS 2015)

Rovaniemellä käydessään Pukki ei voinut olla tarttumatta syksyn uutuuskirjaan. Kirjan nimi, Millaista on olla eläin, kiehtoi häntä niin että kotiin oli mitä kiireimmin päästävä. Pukkia oli kaikki edeltäneet joulunajat vaivannut pohdinta siitä, mitä Petterin päässä pyöri heidän yhdessä vaeltaessaan ympäri maailman lahjoja jakamassa. Oliko se väsynyt, mahdollisesti tympääntynyt ikuisesti toistuvaan urakkaansa vai aidosti riemuissaan vuoden ainoan työpäivänsä päästessä alkuun?

Aika unohtui, kun Pukki suorastaan imi tekstiä sisäänsä, makasi oudossa asennossa lattialla jalat sohvalla muun vartalon lojuessa lattialla kädet kyynärpäiden varassa. Yhtäkkiä punainen hehku täytti tuvan; Petteri oli saapunut aitauksestaan ikkunan luokse. Pukin oli helppo lukea sen huulilta vallitseva tahtotila; eläimenä oleminen on juuri tätä, minä ulkona kylmässä, sinä siellä lämpimässä sisällä. 364 päivää vuodessa omassa aitauksessa, ilman virikkeitä, välillä laiskaan tahtiin vähän jäkälää poskeen. Kiitänkin luojaa siitä, että minulla ei ole tätä isommat aivot. Muuten nyppisi ankarasti!

EO

Ohjekirja uutisten lukemiseen
Alain de Botton: The News: A User’s Manual (Hamish Hamilton 2014)

Alati päivittyvät uutiset ovat osa arkeamme. Miten loputon uutisvirta vaikuttaa meihin? Lukiessamme ja kuullessamme jatkuvasti eri laitteilta väkivallasta, terroriteoista ja murhista, muistammeko, että iso osa kanssaihmisistämme käy joka ilta nukkumaan turvassa ja melko tyytyväisenä? Mitä tapahtuu maailmankuvallemme ja ajatuksillemme, kun saamme valtavasti yksinkertaistettua, sirpaleista tietoa irrotettuna monimutkaisesta kontekstistaan? Millaisia uutiset ja uutisvalokuvat voisivat parhaimmillaan olla?

Näitä kysymyksiä pohtii kiinnostavasti ja viisaasti filosofi Alain de Botton kirjassaan The News: A User’s Manual. Hän esittää, että vaikkapa julkkisuutisten pitäisi – tosi-tv-tähtien ja ”salarakkaiden” sijaan – esitellä henkilöitä, jotka ovat kypsällä ja älykkäällä asteikolla todettu ihailun arvoiseksi, ja jotka voisivat inspiroida ja neuvoa meitä elämässä.

JL

Kun tiede ja tunteet kohtaavat
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (Gummerus 2015)

“Hän linnoittautui kirjastoonsa ja haaveili, ettei koskaan koittaisi ilta ja työvuoron loppu. Ne eivät olleet huomanneet hänen puuttumistaan. Ne olivat lähteneet ja jättäneet hänet yksin. Kirjaston ulkopuolisessa maailmassa oli meneillään laajin joukkotuho sitten dinosaurusten, mutta tuskin kukaan huomasi sitäkään.”

Iida Rauman kirjan yhdeksi päähenkilöksi nousee transsukupuolinen matemaattis-luonnontieteellisen kirjaston kirjastovirkailija Tuovi. Hän rauhoittelee tiskillä paniikkikohtauksen saanutta tiedenaista. Matematiikan pölyisten hyllyjen välissä Tuovi pelastaa saman matemaatikkoneron ahdistelijaltaan. Ehkä milloinkaan ei Kumpulan kampus ja kampuskirjasto ole noussut näin vahvasti näkyville suomalaisessa romaanikirjallisuudessa.

Kirjassa on monia risteileviä teemoja. Kuinka pitkälle luova nerous riittää uralla? Onko autismin kirjossa vain vivahde-ero tieteellisen lahjakkuuden ja muiden vaihtoehtojen välillä? Lukijan osallistuessa matematiikan opiskelijoiden rientoihin voi kokea, kuinka voimakkaasti seksuaalisuus voi myllertää nuoren naisopiskelijan elämää.

Avainromaanista ei ole kyse, mutta Kumpulan kampuskirjastossa työskentelevä voi arvata, kuka voisi olla kirjassa vilahtava rauhallinen vanhempi miespuolinen kirjastovirkailija.

EI

Historiallisen romaanin ystävälle
Paula Havaste: Tuulen vihat (Gummerus 2014)

Kaari Utrio, Paula Havaste, Kristiina Vuori… Suomalaisia, maamme historiasta kirjoittavia naiskirjailijoita. Havaste kuuluu Utrion jäljissä parhaaseen päähän. Hänen uuden 1100-luvun Lounais-Suomeen sijoittuvan romaanisarjansa ensimmäinen osa kertoo naiseksi kasvamisesta pienessä pirtissä, väkivaltaisen isän ja sairaalloisen veljen seurassa. Päähenkilöstä kasvaa itsenäinen nuori nainen, joka tiukan paikan tullen etsii itse itselleen miehen.

Utrion tavoin Havaste tekee laajan pohjatyön kirjoihinsa, joten keskiaikaiset uskomukset ja lääkeyrtit ovat oikeilla paikoillaan. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että historiaa on helpoin oppia laadukkaista historiallisista romaaneista. Vaikka itse tarina on fiktiivinen, niin faktojen pohjalta rakennettu ympäristön ja tapojen kuvaus mahdollistaa menneen herättämisen aivan eri tavalla kuin kuivakat historian oppikirjat.

LH

Romaanin vapaudet yhdistyvät Runebergin elämäkertaan
Erik Wahlström: Kärpäsenkesyttäjä, suom. Jaana Nikula (Schildts 2010)

Työkaveri vinkkasi Erik Wahlströmin kirjan Kärpäsenkesyttäjä, kun kaipasin hauskaa ja sisällyksekästä luettavaa. Huutoon vastasi täydellisesti romaani runoilijasankari J. L. Runebergin ja hänen lähipiirinsä elämästä, jota kuvataan pitkälti inhimillisten heikkouksien valossa, usein koomisiksi muotoutuvien tilanteiden kautta. Eivät he kuitenkaan romaanissa pilakuvia ole nuo nervanderit, cygnaeukset, snellmanit, kansallisen heräämisen ajan sivistyneistön edustajat vaan ihmisiä usein raadollisine motiiveineen.

Teoksen kerronta etenee kepeästi kohtauksittain, joiden näkökulmat vaihtelevat. Jopa eläimet, kärpäset, ketut, joutsenet ja filosofi Laguksen lemmikkiporsas Immanuel, sanovat sanasensa Runebergin toimista. Runoilijan elämää käydään läpi takaperoisesti raihnaisesta vanhuudesta kohti kovaonnista lapsuutta. Kamppailusta parempaan elämään kiinnittymiseksi nousee koomisen taustalle traagisempi viritys.

Romaanissa Runeberg on paitsi ylistämällä alistavaan hoviinsa työlääntynyt runoilijakuningas, myös papintakissa keikaroiva metsänkävijä, outo lintujen vangitsija, väkivaltainen kaikkien kuskien kauhu; kotityranni, joka runoudessaan ja elämässään on pääsemättömissä tunteistaan neitosia kohtaa ja joka pärskähtelee raivosta uskollisista uskollisimman Fredrikan maanisen itsensä väheksynnän edessä. Keskinäinen elämänmittainen kilvoittelu maineesta ja asemasta värittää erityisesti Runebergin ja Cygnaeuksen (Fredrikin, ”Uno oli se lahjattomampi”) ystävyyttä toverijoukosta, joka opiskeluaikoina viettää sievistelemättömän riehakasta, parhaimmillaan groteskia yhteiskämppäelämää. Wahlström herättää henkiin pronssiin valetut näköispystit.

LK

Elämme salaliittojen kulta-aikaa
Jonas Sivelä: Kaiken takana on salaliitto (Atena 2015)

Olet varmasti kuullut ainakin jonkin näistä salaliittoteorioista – Holokausti on juutalaisten salaliitto, Matrix-elokuva ja Simpsonit ennustivat syyskuun 11. päivän terrori-iskut etukäteen, Dianan kuolema ei ollut onnettomuus tai että valkoiset valelevat hi-virusta sisältävää öljyä kondomien päälle tuhotakseen Etelä-Afrikan mustan väestön. Kaikkia näitä ja paljon muita mielenkiintoisia salaliittoteorioita käsitellään Jonas Sivelän teoksessa Kaiken takana on salaliitto – tutkimusmatkoja epäilysten maailmaan.

Kirja sai alkunsa Etelä-Afrikassa kun Sivelä keräsi aineistoa AIDS-uskomuksia käsittelevään väitöskirjaansa, joka on nyt viimeistelyä vaille valmis. Teoksen alkupuoli käsitteleekin yksinomaan eteläafrikkalaisten erilaisia uskomuksia ja salaliittoteorioita liittyen AIDSiin. Itselleni salaliitot tulivat tutuksi 90-luvulla Salaiset Kansiot -televisiosarjan myötä, jossa Mulder ja Scully tutkivat paranormaaleja ilmiöitä ja maan ulkopuolista elämää. Myös kirjassa käsitellään ufoja ja avaruusolentoja, ja kerrotaan mitä tekemisistä niillä on kristinuskon kanssa.

Toisille salaliittoteorit ovat pelkkää hömppää, toisille viihdettä ja osalle tapa päästä lähemmäs salattua totuutta. Olivatpa ne mitä tahansa, niin Sivelä tarjoaa kirjassaan mielenkiintoisia tarinoita leimaamatta omia lähteitään.

JV

 

Kirjoittajat: Laura Hiisivuori (LH), Eva Isaksson (EI), Johanna Lahikainen (JL), Kati Syvälahti (KS), Esa Oja (EO), Lea Kujala (LK), Joonas Vihanto (JV)

Julkaisutoiminta murroksessa – STKS:n seminaari 15.9.2015

STKS:n tietoaineistotyöryhmän järjestämässä seminaarissa kuultiin julkaisutoiminnan murroksesta tutkijan, kirjastoammattilaisten, asiakkaiden, kustantajien ja välittäjien näkökulmasta.

Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan professorin Sari Lindblom-Ylänteen mukaan tutkijan tiedonhankintaan ei vaikuta se, löytyvätkö tutkimukset yliopistoon tilatuista lehdistä vai vapaasti verkosta. Painetulla vai elektronisella julkaisulla ei ole merkitystä tutkijalle tiedonlähteenä eikä julkaisufoorumina. Kyse on enemmänkin henkilökohtaisista mieltymyksistä lukeeko julkaisuja printtiversiona tai suoraan näytöltä sekä omien lukutapojen muuttamisesta, joka vie aina oman aikansa.

Lindblom-Ylänteen mukaan open access eli avoin julkaiseminen on hieno ja kannatettava periaate, johon suomalaisia tutkijoita kannustetaan. Seuraaviin kysymyksiin ei ole kuitenkaan tyhjentäviä vastauksia. Kuka maksaa OA-lehdissä julkaisemisen? Nuorilla tutkijoilla ei ole varaa maksaa satoja euroja saadakseen tieteelliset artikkelinsa julkaistua. Ja kuka valvoo OA-lehtien laatua? Suurin haaste on hyvien lehtien erottaminen OA-tarjonnasta. Miten varmistetaan, että käsikirjoitus on todella käynyt läpi luonnollisen vertaisarvioinnin? Arviointi voi olla pinnallista tai puutteellista kokonaan. Arviointiprosessin nopeus voi houkuttaa, koska väitöskirja halutaan saada nopeasti valmiiksi. Tohtorikoulutuksessa on alettu laatia sääntöjä OA-julkaisemiseen. Ohjaajan vastuu on kasvanut, vaikka viime kädessä vastuu on tutkijalla. Väitöskirjan tarkastajan tulee kyetä arvioimaan OA-lehden laatua.

Julkaisufoorumi eli JUFO-luokitus on alkanut ohjata julkaisemista. Kilpailu parhaissa lehdissä julkaisemisesta kovenee entisestään. Tavoitteena on kotimaisten päälehtien, kuten Kasvatus-lehden nostaminen 2-tasolle. 1-tason perustasolla tarkoitetaan hyvätasoista lehteä, mutta näitä on alettu välttää julkaisukanavina. Tällöin 1-tason lehtien sisältö kapenee. Kehitys menee siihen, että konferenssimatkoille saa rahoitusta vain jos julkaisee 3-tasolle luokitelluissa lehdissä.

Rinnakkaistallentaminen ja tieteelliset julkaisut

Marjo Vallittu Jyväskylän yliopiston kirjastosta kertoi rinnakkaistallentamisesta ja tieteellisistä julkaisuista. Vihreään Open Accessiin kuuluvalla rinnakkaistallentamisella tarkoitetaan sitä, että tutkijat tallentavat tieteellisissä julkaisuissa julkaistut artikkelinsa tieteenalakohtaiseen tai organisaation julkaisuarkistoon. Tämä on tutkijoille maksutonta ja julkaisu on verkossa kaikkien saatavilla. 70% kustantajista sallii avoimen tallentamisen. Organisaation avoimien julkaisuarkistojen lisäetuja ovat seuraavat: antaa julkaisulle pysyvän verkko-osoitteen, mahdollistaa aineiston rikastamisen, artikkelit löytyvät helpommin omaankin käyttöön sekä vapauttaa sekä tutkijan että laitokset ylläpitämästä omia julkaisuarkistoja. Keskitetyssä rinnakkaistallentamisessa integroidaan tutkimusjulkaisujen raportointi- ja rinnakkaistallentamisen prosessit toisiinsa. Tämän prosessin voi keskittää esimerkiksi kirjaston vastuulle. Tällöin tavoitteena on tutkijoiden minimaalinen työpanos, automatisoidut prosessit ja mahdollisimman suuri kattavuus. Avoimen julkaisemisen hyötyinä mainittiin sen lisäävän tutkimuksen näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Myös todennäköisyys tulla viitatuksi lisääntyy ja tutkimuksen laatu paranee. Avoimen julkaisemisen todetaan myös edistävän yritysten toimintamahdollisuuksia ja innovaatioita sekä humanitaarista ajattelua ja tasavertaisuutta.

Nykyaikainen kirjasto toimii aktiivisesti verkossa

Luonnonvarakeskuksen kirjasto-tietopalvelusta Sirpa Suonpää kertoi vuoden 2015 alusta alkaneen tutkimuslaitoksen ja sen tietopalvelun uudesta toimintaympäristöstä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) muodostavat neljä vuoden alusta fuusioitunutta MMM:n hallinnonalan laitosta: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL ja Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen Tiken tilastoyksikkö. Näkökulmana oli suuria rakenteellisia muutoksia läpikäyneen ja käytännössä verkkoon siirtyneet kirjastopalvelut. Asiakkaiden odotukset ovat muuttuneet. Mitä ei ole sähköisenä, sitä ei enää jakseta etsiä. Nykyään joutuu perustelemaan, miksi hankitaan painettua aineistoa. Kirjaston osuus on hämärtynyt asiakkaan mielessä. Omaa kirjastotyötä tuleekin tehdä näkyvämmäksi. Usein asiakas kohdataan ongelmatilanteissa, jolloin sujuvat, nopeat ja asiakasystävälliset ratkaisut ovat eduksi. Asiakkaalla on kynnys ottaa yhteyttä kirjastoon, sillä vallalla on itsepalvelun ja itsepärjäämisen kulttuuri.

Kirjasto-tietopalvelun perustehtävä Lukessa on tarjota tukea tutkimuksen eri vaiheisiin, kuten ideointiin ja tutkimuksen tekemiseen, kirjoittamiseen ja julkaisemiseen, tuotosten rekisteröimiseen ja näkyvyyteen sekä julkaisutoiminnan arviointiin. Tästä seuraa, että nousussa ovat seuraavat perustehtävät: metadata, sanasto- ja ontologiatyö, sisällönkuvailun osaamisen jakaminen sekä avoin tiede. Luken ja edeltäjälaitosten julkaisuja löytyy Luken julkaisurekisteristä ja avoimesta sähköisestä julkaisuarkistosta, Luken sarja Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus, josta verkkoversiot saa maksutta ja painetut print on demand –periaatteella. Tiken tilastot saa tilastoportaalista.

Tutkimustyön julkaisukanavat säilyvät ennallaan

Mari Katvala Oulun yliopiston kirjastosta esitteli kirjaston evoluutiobiologian ja ekologian tutkijoille kohdistetun kyselytutkimuksen tuloksia. Toimeksiantona oli selvittää, kuinka tutkijat löytävät aineistoja, kun julkaiseminen hajaantuu aitoon OA:han, rinnakkaistallennettuun ja perinteisiin maksullisiin lehtiin. Lisäksi kiinnostavaa on, säilyttääkö tieteellinen artikkeli asemansa tieteellisen viestinnän välineenä vai saako julkaiseminen uusia muotoja tutkijoiden vertaisyhteisöissä. Kyselyyn saatiin 16 vastausta, joista 11 analysoitiin. Tieteellisiä artikkeleita haetaan eniten Google Scholarin ja Web of Science:n kautta. Mikäli artikkelin pdf-muoto ei aukea, tutkijat ottavat ensisijaisesti yhteyttä artikkelin tekijään sähköpostitse ja vierailevat kirjoittajan kotisivulla. Artikkeleiden avoimempi saatavuus OA-lehdissä ja rinnakkaistallennetut versiot arkistoissa eivät ole olennaisesti muuttaneet tutkimustyötä. Tosin todettiin, että uusien artikkeleiden saanti on nopeutunut ja helpottunut.

Tiedonhankintatapoihin avoin saatavuus ei ole juurikaan vaikuttanut. Sillä ei myöskään ole merkitystä viitataanko rinnakkaisjulkaisuun, OA-artikkeliin vai maksetussa lehdessä julkaistuun artikkeliin. Käytännössä viittaukset kuitenkin painottuvat maksullisiin lehtiin, koska niitä on alalla enemmän ja ne ovat vakiintuneimpia ja arvovaltaisempia. Tutkijat olivat myös sitä mieltä, että tieteellinen artikkeli ja tieteelliset lehdet säilyttävät asemansa tulevaisuudessa tutkimustyön julkaisukanavana. Tieteellisen julkaisemisen ei todettu saavan uusia muotoja, koska tällä hetkellä esim. blogeilla ja omakustanteilla netissä ei ole tutkijan kannalta suurta merkitystä ja tuskin on tulevaisuudessakaan. Yksi tutkija kuitenkin ennusti, että saattaisiko yleistyä se, että eettiset tutkijat julkaisisivat omilla sivuillaan artikkeleitaan ilmaiseksi?

Media mukana julkaisutoiminnan murroksessa

Johanna Suhonen Alma Mediasta kertoi, että mobiilipalveluja kehitetään ja ne ovat kasvava kanava. Laatujournalismista tulee kuluttajan aina maksaa. Usein osan uutisista voi lukea maksutta, kuten Kauppalehden viisi artikkelia, ja muihin artikkeleihin pääsy maksaa. Suhosen mukaan media on hemmoteltujen kuluttajien palveluksessa. Digitalisointi on mahdollistanut globaalisuuden ja englanninkieliset lehdet onkin helposti saatavilla.  Tällöin lukijat toivovat kotimaisten lehtien käyttöliittymien toimivan yhtä hyvin kuin ulkomainen esikuva Financial Times -lehti. USA:ssa ollaan sitä mieltä, että sosiaalinen media (some) pystyy korvaamaan paikallislehdet. Sanomalehti on 24/7 auki oleva digitaalinen tuote, jolloin uutisvirta jatkuu ja jatkuu. Tällöin toimittajien työtavat tulee uudistaa. Kustantajat testaavat erilaisia otsikoita ja tekevät niistä nostoja ja selvittävät, mikä kiinnostaa lukijoita.

Media on menossa mobiiliin, josta seuraa uutisvirran pirstoutuminen eri kanaviin ja pienille ruuduille seurattavaksi. Tulevaisuudessa voi olla, että käytetään some:n tarjoamia valmiita alustoja, kuten Facebookia julkaisualustana. Palveluja räätälöidään lukijoille yksilötasolla. Lukija tulee kustantajan verkkoon, jossa hänen toimintaansa koko ajan segmentoidaan eli jaetaan eri asiakasryhmiin. Lukijalle tarjotaan sisältöjä hänen kiinnostuksensa mukaan. ”Voisit olla kiinnostunut myös näistä” -ehdotuksia, kun kuluttaja lukee jotain juttua. Toimittajan tulee kokeilla kaikkea uutta tarjolla olevaa, jotta oppii niitä käyttämään, kuten Snapchatiä eli silmänräpäyksiä uutisista, Instagramia ja Twitteriä. Säilyäkseen median tulee olla julkaisutoiminnan murroksessa mukana ja painottaa sitä, että laatujournalismista tulee maksaa myös tulevaisuudessa.

Teksti ja kuvat

Kristiina Lähdesmäki
kirjastonhoitaja

Kuvat ovat Kumpulan virkistyspäivästä 10.9.2015

Kymmenen vuotta humanismia Meilahdessa

Meilahden kampuskirjasto Terkon Lux Humana – kokoelma juhli lokakuussa kymmenvuotista taivaltaan. Juhlaseminaarin aiheena oli medical humanities. Termillä viitataan humanististen tieteiden ja taiteiden hyödyntämistä lääketieteen opetuksessa, tutkimuksessa ja lääkärin työssä. Omalta osaltaan 4000 niteen Lux Humana – kokoelma edistää tätä tieteidenvälistä ajatusten vaihtoa.

Medical humanities –liikkeen perimmäiseksi tavoitteeksi Ahlzén asettaakin muutoksen aikaan saamisen lääketieteen ontologiassa.

Seminaarin pääpuhuja oli PhD Rolf Ahlzén Karlstadin yliopistosta Ruotsista. Hänen mukaansa humanistista näkökulmaa lääketieteeseen ovat avanneet toisaalta 1960-luvulta alkaen kasvanut kiinnostus lääketieteen etiikkaan kohtaan, toisaalta taas lisääntynyt tyytymättömyys 1800-luvun puolivälistä alkaen voittokulkuaan jatkanutta lääketiedettä kohtaan, jossa potilas nähdään vain punnittavana ja mitattavana objektina, joka on tyhjentävästi kuvattavissa luonnontieteen menetelmin.

Ahlzén mukaan humanismi auttaa näkemään lääketieteen sosio-historiallisena projektina. Lisäksi se tuo yksilön näkökulman potilaan kohtaamiseen (esimerkiksi sairauden kokeminen, kärsimys). Medical humanities -liikkeen perimmäiseksi tavoitteeksi Ahlzén asettaakin muutoksen aikaansaamisen lääketieteen ontologiassa: ”from an exclusively biomedical disease concept to one that also takes subjectivity and social dimensions into consideration.”

” Smärtan vill inte vara ensam” Eija Kalso lausuu Gunnar Ekelöfin runon kärsimyksestä. Ekelöf kuoli kurkunpään syöpään 60-vuotiaana.

Professori Eija Kalso korosti hyvin henkilökohtaisessa puheenvuorossaan omakohtaisen kokemuksen merkitystä kivun ja kärsimyksen hoidossa.  Jos omaa kokemusta ei ole, silloin voi kirjallisuus auttaa, Kalso sanoo ja kertoo kirjoista, jotka ovat avanneet hänelle erilaisia näkökulmia kipuun – niin potilaan, omaisen kuin kollegankin näkökulmasta. Tällaisia kirjoja ovat esimerkiksi Simone de Beauvoirin Lempeä kuolema (Une mort très douce), Mereta Mazzarellan Juhlista kotiin (Hem från festen) ja Henry Marshin Do No Harm: Stories of Life, Death and Brain Surgery. Näitä kirjoja hän suosittelee myös lääketieteen opiskelijoille.

Tiedekunnan tervehdyksen toi varadekaani Caj Haglund. Hän tarkensi katseensa Lux Humana – kokoelman fyysiseen ympäristöön ja esitti näkemyksiään Terkon tulevasta tilauudistuksesta.

Opiskelijapuheenvuorossa Line Kurki pahoitteli lääketieteen ja antropologian välisen keskinäisen vuorovaikutuksen vähyyttä. Hän sanoo kummankin alan elävän omassa kuplassaan. Opiskeltuaan molempia aloja hänelle on käynyt selväksi, kuinka vähän tietoa ja kuinka paljon väärinkäsityksiä näillä tutkimusaloilla on toistensa töistä.

Tiedekunnan tervehdyksen toi varadekaani Caj Haglund.

Hänen mukaansa sekä antropologinen projekti (joka ymmärtää sairautta, terveyttä ja terveydenhuoltoa) että lääketieteen projekti (joka puolestaan edistää ihmisten terveyttä) hyötyisivät vuorovaikutuksesta. Kurjelle Lux Humana on kuin lääketieteen kuplaan puhkaistu aukko, josta tarjoutuu kosketuspinta myös antropologiaan.

Juhlaseminaarissa julkistettiin myös lääketieteilijöille suunnatun lyhytproosakilpailun tulokset. Sen voitti neurologi Hannu Laaksovirta novellillaan 42 North Michigan. Kilpailun tuomarit, kirjailijat ja lääkärit Claes Andersson ja Joel Haahtela kiittivät voittajan omaäänistä, väkevää ja oivaltavaa kieltä, joka ”luo yksityisen maailman, kielellisen universumin”. Kilpailussa palkittiin myös kaksi muuta kirjoittajaa, Pertti Saloheimo ja Janne Virtanen.

Lyhytproosakilpailun voitti Hannu Laaksovirta (toinen oikealta).

Juhlaseminaarin musiikista vastasi Terkon siviilipalvelusmies Teemu Kekkonen.

Teksti ja kuvat

Jussi Männistö
tietoasiantuntija

Taideyliopiston kuulumisia

Olin henkilövaihdossa Teatterikorkeakoulun kirjastossa kolmen päivän ajan maaliskuussa. Se oli virkistävä kokemus – taas kerran on hyvä havaita, että samoja asioita voi tehdä monella eri tavalla yhtä hyvin.

Teakin kirjasto on yhdistynyt vuoden 2013 alusta osaksi Taideyliopiston kirjastoa, yhdessä Sibelius-Akatemian ja Kuvataideakatemian kirjastojen kanssa. Yhteistyö on siitä lähtien lisääntynyt ja tiivistynyt. Yhteisiä toimintamalleja ja palveluja kehitetään kirjaston tiimeissä, joita ovat asiakas-, tietopalvelu-, koordinaatio-, kokoelma/luettelointi- sekä järjestelmäpalvelutiimit. Mm. käyttösäännöt ja hinnasto on yhtenäistetty. Kirjojen palautusmahdollisuus toiseen akatemiakirjastoon käynnistyi vuosi sitten ja asiakkaat ovat ottaneet sen positiivisesti vastaan. Samoin kirjaston uudet, yhteiset kotisivut osoitteessa lib.uniarts.fi, on avattu. Taideyliopiston kirjastot ovat toistaiseksi autonomisia yksiköitä entisissä toimipisteissään (TeaK Kalliossa, KuvA Vallilassa ja SibA Musiikkitalolla sekä Kuopiossa).

Teakin kirjahankinta on Kaisa-talon massiiviseen aineistomäärään verrattuna miellyttävän kevyttä: kilpailutusta ei tarvita, koska budjetti jää alle 30 000 euron. Kirjoja voidaan siis ostaa mistä vain. Aineisto on tietysti myös valikoidumpaa painottuen teatteri- ja tanssialan kirjallisuuteen.  Kurssikirjat ovat aiheensa mukaan muiden luokkien sisällä vain laina-ajan erotuksella (kurssi 14 vrk, muut 28 vrk).

Pienellä kirjastolla on sekä etuja että ongelmia suureen verrattuna. Neljän ihmisen toimipaikka on joskus suljettava tavallista aikaisemmin, jos väki on sairaana tai muualla. Voidaan pohtia, mitä tapahtuisi Kaisa-talon palvelulle, jos yhtäkkiä 50 % henkilöstöstä olisi yhtä aikaa sairaana.

Etu on tietysti joustavuus ja olohuonemaisuus: asiakkaat ovat tuttuja, ja suljetun kokoelman aineisto voidaan hakea saman tien kysyjälle. Itsepalvelukäyttö on talon väelle (sekä opettajat että opiskelijat) mahdollista varsinaisen aukiolon ulkopuolella, eikä ongelmia ole ollut. Lainaus- ja palautusautomaatti on yksi ja sama masiina, mikä on todella kätevää.

Innovaatio, joka voisi rantautua meillekin, oli lattiaan painettu kokoelmatieto. Ihmisethän eivät tunnetusti katso ylhäällä olevia kylttejä; sen sijaan jos lattiassa lukee ”kurssikirjat”, ”opinnäytteet” yms. on suurempi todennäköisyys, että asiakas huomaa sen. Arkkitehtien näkemys on toki asia erikseen.

Opettajien ja professorien tapa käyttää kirjallisuutta ja painottaa lukemista näkyy kirjastonkin käytössä. Viime aikoina kirjaston asiakasliikenne on ollut vilkkaampaa kuin joskus takavuosina.
Teak on toki täysin erilaatuinen opinahjo kuin meidän viiteyliopistomme. Kirjaston ulkopuolella avautuu niin sanottu tori, joka on suuri tila lavoineen, tapahtumineen, tuoleineen ja pöytineen. Tilassa vaeltaa ihmisiä puhuen, istuen, lukien. Takeaway-kahvi tuoksuu, opiskelijoiden ”välitunneilla” saattaa kuulla laulua tai nähdä tanssidemonstraatioita. Torilla tavataan! Torin elämässä yhdistyy taiteellinen atmosfääri ja kunnianhimo nuoruuden iloon ja intoon.

Teksti

Minna Helander
kirjastonhoitaja

Laatu puntariin – LibQUAL+® -käyttäjäkysely tulee

Helsingin yliopiston kirjaston käyttäjät pääsevät puntaroimaan kirjaston palvelujen laatua maaliskuussa 2016. Edellisestä käyttäjäkyselystä onkin vierähtänyt jo kolme vuotta, joten nyt on korkea aika tarttua asiaan. Kirjasto osallistuu eurooppalaisten LIBER -kirjastojen (Association of European Research Libraries) yhteiseen LibQUAL+® -käyttäjäkyselyyn, jossa on mukana parikymmentä muuta tieteellistä kirjastoa Euroopasta. Suomessa kyselyyn osallistuvat meidän lisäksemme Tampereen yliopiston kirjasto ja Turun yliopiston kirjasto, joka koordinoi kyselyä ja toimii asiantuntijana kyselyn valmistelussa.

LibQUAL+® -käyttäjäkyselyjä on tehty vuodesta 2000 lähtien eri puolilla maailmaa yli 1200 kirjastossa. Suomessa ensimmäiset LibQUAL -kyselyt toteutettiin vuonna 2006. Mukana olivat tuolloin Helsingin kauppakorkeakoulun ja Hankenin kirjastot. LibQUAL+® -käyttäjäkyselypalvelua ylläpitää ja kehittää yhdysvaltalainen tutkimuskirjastojen järjestö ARL (Association of Research Libraries), joka tarjoaa osallistuville kirjastoille verkkopohjaisen palvelun raportointeineen ja käyttäjätukineen.

LibQUAL+® -kysely pohjautuu yksityisen sektorin palvelujen laadun mittaamisen ja hallinnan välineenä tunnettuun SERVQUAL -menetelmään. Sen ideana on mitata eroa käyttäjien odotuksien ja saatujen palvelukokemuksien välillä. LibQUAL kehitettiin tältä pohjalta erityisesti kirjastopalvelujen laadun arvioinnin tarpeisiin.

LibQUAL+® -käyttäjäkyselyn rungon muodostaa 22 kysymystä kolmelta osa-alueelta, asiakaspalvelusta, saatavuuspalveluista ja kirjastosta paikkana.  Peruskysymyksien lisäksi LIBER-kirjastojen kyselyssä on 5 räätälöityä kysymystä, jotka kohdennetaan tutkijapalveluihin ja käyttäjäkoulutukseen. Vastaajat saavat arvioida kunkin palvelun asteikolla 1-9 (matala-korkea), siten että he asettavat kullekin palvelulle tai kirjaston ominaisuudelle ensin minimivaatimustason ja odottamansa palvelutason sekä antavat lopuksi arvosanan kokemastaan palvelutasosta tähän tapaan:

Palvelu Palvelun minimitaso 1-9 Odottamani palvelutaso 1-9 Kokemani palvelutaso 1-9
Kirjaston työntekijät ymmärtävät asiakkaidensa tarpeet 8 9 10
Kirjasto tarjoaa painetut ja/tai sähköiset lehtikokoelmat, joita tarvitsen työssäni 8 9 8
Kirjasto tarjoaa opiskelemaan ja oppimaan houkuttelevat työskentelytilat 8 9 9

 

Kysely toteutetaan kevennettynä ns. LITE -versiona, mikä tarkoittaa, että suurin osa käyttäjistä saa kysymyspatterista kahdeksan satunnaisesti valittua kysymystä vastattavaksi. Koko kysymyspatteri näkyy vain erikseen sovittavalle osalle vastaajia. Lyhennetty versio puolittaa vastaamisajan ja tutkimuksen mukaan lisää vastausprosenttia tuloksien luotettavuutta menettämättä.

LibQUAL+® kyselyn tuloksia päästään purkamaan pian kyselyn päättymisen jälkeen. LibQUAL+® -raportin luvataan valmistuvan kahdessa viikossa kyselyn päättymisestä. Tulokset esitetään havainnollisesti ja niiden avulla selviää mm., missä kirjaston palveluissa ero minimilaatutason, odotetun palvelutason ja koetun tason välillä on hälyttävä. Esimerkkikuvaajassa punainen hälytysvalo palaa voimakkaimmin kirjaston verkkosivujen ohjaavuuden ja kirjaston sijainnin kohdalla. Esimerkissä vihreä väri puolestaan kertoo, että kirjaston henkilökunta ymmärtää asiakkaiden tarpeet yli odotusten. Sininen ja keltainen väri indikoivat, että palvelun laatu on sietokyvyn rajoissa.

Esimerkkikuvaaja

Kevään aikana saamme siis punnittua tietoa kirjaston käyttäjien kokemuksista ja toiveista palvelujemme tasosta. Samalla voimme verrata tuloksia myös muiden LIBER -kirjastojen tuloksiin. Ollaan valmiina ja tutkitaan, minkälaisia pähkinöitä saamme purtavaksi laadun parantamiseksi. Tekemistä vuoden 2016 työlistalle varmasti löytyy.

Lähteet:
https://www.libqual.org/home
https://www.utu.fi/fi/yksikot/kirjasto/toiminta/laatu-arviointi/Sivut/LibQUAL.aspx

Teksti

Eeva Laurila
kehittämispäällikkö

Horisontti2020 – verkostoitumista mammuttikonferenssissa Lissabonissa

Lissabonissa järjestettiin lokakuussa Horisontti2020-ohjelmaan liittyvä ICT2015 – Innovate, Connect, Transform -konferenssi. Konferenssin järjestivät Euroopan komissio ja Portugalin opetus- ja tiedeministeriön alainen FCT (Fundҫão para a Ciência e a Tecnologia). Konferenssi oli suuri, lähes 6000 osallistujaa, 127 puhujaa, 120 verkostoitumissessiota, näyttely, jossa esiteltiin 150 projektia, Startup Europe Forum sekä palkintojen jako seitsemässä eri kategoriassa.

Konferenssi antoi laajan kokonaiskuvan ICT-alan keskeisistä ajankohtaisista teemoista. Puheenvuoroissa oli sekä poliittista hengen kohotusta että käytännönläheisiä esityksiä.
Konferenssiin osallistumiseni tarkoituksena oli löytää potentiaalisia yhteistyökumppaneita, perehtyä uusiin Horisontti 2020 hakuihin sekä etsiä EU-projektien tuotoksia, joita mahdollisesti voitaisiin hyödyntää Helsingin yliopistossa.

Päällimmäisinä matkasta mieleen jäivät
•    EU:n vahva viesti digitaalisten yhtenäismarkkinoiden puolesta (Digital Single Market)
•    verkostoitumisen tärkeyden korostaminen sekä
•    tiedon louhinnan ja prosessoinnin esille nostaminen keskeisenä digitalisaation edistäjänä.

Digitaaliset yhteismarkkinat ja avoimen tieteen osaamisen haasteet

Konferenssi avajaisissa oli korkean tason puhujia, muun muassa Portugalin presidentti Anibal Cavaco Silva, EU komissaari Günther H. Oettinger, EU:n puheenjohtajamaan Luxemburgin edustajana ministeri Francine Closener ja Euroopan parlamentin edustaja Hans-Olaf Henkel. EU:n edustajien viesti oli selvä: “We need digital single market!”. Tavoitteena on vahvistaa Euroopan kilpailukykyä ICT-markkinoilla suhteessa Amerikkaan ja Kiinaan.

Avoimen tieteen hyödyntämiseen tarvittavan osaamisen kehittämisen tarve oli esillä useissa esityksissä. Näissä yleisin viesti oli, että osaamisen kehittämistä tarvitaan eri tasoilla teknisistä asiantuntijoista poliittisiin päätöksentekijöihin ja rahoittajiin. Komissaari Moedas heitti haasteen ICT-asiantuntijoille, joiden hänen mukaansa tulisi näyttää kehityksen suunta poliitikoille. Riittävän rahoituksen turvaaminen nähtiin keskeisenä onnistumisen edellytyksenä. Rahoittajien tulisi nähdä avoimuuden rahoittaminen investointina, ei kustannuksena.

Verkostoituminen

Potentiaalisia yhteistyökumppaneita löytyi ja muutaman kanssa on viestejä lähetetty konferenssin jälkeen. Yhteistyökumppaneiden kanssa keskustelua auttoi kirjaston oman lähtökohdan määrittely ennen matkaa. Tällä kertaa keskityin linkitetyn avoimen datan kanssa työskenteleviin toimijoihin.

Tänä syksynä päättyneessä COMSODE-projektissa toteutettu Open Data Node-alustaa on suunniteltu hyödynnettäväksi Helsingin yliopiston linkitetyn datan palvelujen toteuttamisessa. Projektissa laadittu ja pilotoitu tiedon avaamiselle voisi olla hyödynnettävissä suomalaisissakin organisaatioissa. Avoimen linkitetyn paikkatiedon projekteja esiteltiin omassa sessiossaan. Yhteistyömahdollisuuksien kartoittamista on jatkettu sekä COMSODE:n että paikkatietoprojektien kanssa.

Näyttelyssä eniten huomiota herättivät erilaiset robotit ja lääketieteen tekniset innovaatiot. Mielenkiintoisia mahdollisesti hyödynnettävissä olevia projekteja olivat FutureID ja Juxtalearn. FutureID-projekti rakentaa kattavaa ja joustavaa henkilöiden tunnistautumispalvelua sähköisten palvelujen tarjoajien käytettäväksi. Juxtalearn-projektissa opiskelijoiden oppimista edistetään luovan toiminnan, erityisesti videoiden tekemisen, avulla.

Toinen oppimisympäristöihin liittyvä löytö oli ASLERD-yhdistys (Association for Smart Learning Ecosystems and Regional Development). Kyseessä on monitieteinen yhdistys, jonka tavoitteena edistää oppimista ”älykkäiden” oppimisympäristöjen avulla ja sitä kautta vaikuttaa alueelliseen kehitykseen. Pohjoismaista jäseninä ovat: Aalborg University, Norwegian University of Science and Technology (NTNU) ja tutkimusryhmänä Stockholm University, Dept. of Computer and Systems Science, IDEAL group. Yhdistys etsii uusia jäseniä. Löytyneekö Suomesta kiinnostusta yhdistyksen toimintaan?

Teksti ja kuvat

Pauli Assinen
kehittämispäällikkö

Tutkimusmatkalla vaikuttava opetusvideo koulutuksessa

Digitaaliset oppimisympäristöt ovat ajankohtainen teema yliopisto-opetuksessa. Verkko-opetus vaatii uudenlaista pedagogista osaamista. Syksyllä Helsingin yliopistossa järjestettiin opetusvideokoulutus, jonka tavoitteena oli tarjota yliopiston opettajille konkreettisia välineitä videoiden työstämiseen. Koulutukseen oli halukkaita enemmän kuin kurssipaikkoja ja ennen kurssille hyväksymistä oma motivaationsa ja sitoutuminen kurssille piti perustella. Kurssilla oli opettajia eri tieteenaloilta sekä paljon osallistujia mm. avoimesta yliopistosta, jossa verkko-opettaminen on arkipäivää. Kirjastosta koulutukseen osallistuivat Kati Syvälahti ja Tuija Korhonen.

Esittelyvideosta opetusvideoon  

Kurssin ajankohta oli haasteellinen informaatiolukutaidon (IL) opettamisen näkökulmasta, koska kurssi järjestettiin juuri vuoden hektisimpään aikaan. Onnistuimme kuitenkin aikatauluttamaan koulutukseen osallistumisen sekä IL-opetukset. Pystyimme osallistumaan koulutuksen luennoille, suunnittelemaan opetusvideon sekä lisäksi kuvaamaan ja editoimaan videon opetuskiireiden keskellä.
Koulutuksessa oli kolme teemaa: pedagoginen näkökulma, videolla esiintyminen ja tekniset välineet. Koulutuksessa oli yhteensä neljä lähiopetusta. Kurssin oppimisympäristö oli Moodlessa, josta löytyivät oppimateriaalit ja keskustelualueet.

Koulutuksen ennakkotehtävänä oli esittäytyminen lyhyen videon (2-3 min) avulla muille kurssilaisille. Tekninen taso oli kirjava, koska videoita oli kuvattu mm. läppäreillä, kameroilla, älypuhelimilla, tableteilla ja Adobe Connectilla.

Tärkeitä osa-alueita opetusvideon teossa

Kurssi alkoi mukavasti aamukahveilla ja toisiimme tutustumisella pienryhmissä. Kurssin aikana osallistujat saivat tukea oman opetusvideon työstämiseen opettajilta ja muilta kurssilaisilta. Olimme jo ennen kurssia päättäneet tehdä videon yhdessä, koska kaksin on helpompi heittäytyä uusiin juttuihin. Kollegalta oli tärkeää saada tukea mm. esiintymisjännityksen ja teknisten ongelmien kanssa. Videon ideointi oli myös monipuolisempaa, kun työstimme aihetta yhdessä.

Koulutus toteutettiin pilottina ja koulutusta on tarkoitus jatkaa henkilöstökoulutuksena. Lisäksi koulutuksen palautteen ja kokemuksen pohjalta kurssin Moodle-alusta on tarkoitus kehittää koko yliopiston käyttöön MOOC (Massive Open Online Course) periaatteella.

Pedagoginen näkökulma

Koulutuksessa hyödynnettiin käänteisen luokkahuoneen periaatetta (Flipped Classroom). Moodlesta löytyi ennakkomateriaalina mm. opetusvideoita, joihin perehdyttiin ennen lähitapaamisia.
Poimintoja ennakkomateriaalista:
•    What is a flipped classroom? (in 60 seconds)
•    How to optimize students´learning? Cognitive Theory of Multimedia Learning, by Prof Mayer
•   On the role and design of video for learning, by Prof. Richard E. Mayer

Kurssilla työstettävän opetusvideon pedagogisena lähtökohtana oli linjakkaan opetuksen malli, jossa opetuksen tavoitteet, sisältö, menetelmät, ilmapiiri ja arviointi ovat johdonmukaisesti linjassa. Myös yksittäisen opetusvideon tulee olla linjassa kurssin koko sisällön kanssa. Oppimisen eri vaiheita tarkasteltiin täydellisen oppimisen mallin ja mielekkään oppimisen mallin avulla.

Opetusvideosta kirjoitettiin käsikirjoitus, jota muut kurssilaiset saivat kommentoida Moodlen verkkokeskusteluissa. Hyvä käsikirjoitus on mahdollisimman tarkka suunnitelma siitä mitä aikoo puhua ja mitä videolla tapahtuu. Se on tärkeä osa onnistunutta opetusvideota.

Haasteena videolla esiintyminen

Tämän kurssin yhtenä haasteena oli kameran eteen astuminen. Alun perin ajattelimme, että saisimme olla turvallisesti kameran takana. Jo oman äänen kuuleminen videolla voi olla uusi ja outo tilanne, mutta kameran eteen astuminen vaati poistumista omalta mukavuusalueelta.

Esiintymistaitoa kurssilla koulutti puhetekniikan lehtori Malla Kuuranne Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta. Kuuranteen mukaan esiintyminen on perusperiaatteeltaan liikettä ja liikkuvuutta. Kun sisältö on esiintyjälle tärkeä ja merkityksellinen, hän liikututtaa kuulijoita.

Puheilmaisuun vaikuttavat Kuuranteen mukaan äänen taitovalikko, johon kuuluvat rentous, hengitys, resonanssi ja artikulaatio. Rentouteen vaikuttavat vireystila ja läsnäolo. Esiintymisessä oma persoona on työvälineenä. Hengitys on olennaisesti sidottu rentouteen.

Äänen taitovalikko

Puheilmaisussa uloshengitys on aktiivinen ja sisään hengitys on passiivinen. Resonanssin avulla tulemme tietoseksi siitä, että koko keho on mukana äänen tuottamisessa. Artikulaatiossa liike on tärkeää. Annamme äänen virrata ja olemme avoimesti läsnä.

Videon kuvauksen ja editoinnin kiemuroita

Koulutuksessa olisi voinut olla enemmän teknistä puolta, kuten videoiden editointia. Ennen kurssia olimme kirjastossa testanneet videoiden tekemistä Camtasia Studio -ohjelmalla, jolla voi nauhoittaa ääntä sekä tietokoneen näyttöä. Ohjelmalla pystyy lisäämään videoon mm. kuvia ja tekstiä.

Yksi opetuskerroistamme oli UniTube-studiossa, joka sijaitsee Aleksandriassa. Studiota voi varata ja käyttää Helsingin yliopiston henkilökunta. Kuvasimme kirjaston opetusvideon UniTube- studiossa. Videon nauhoituksessa oli haasteena minne päin on hyvä katsoa. Studiossa on kaksi näyttöä, joista toisessa näkee powerpoint – esityksen tai nettisivun ja toisessa näkee, mitä studion kamera kuvaa eli käytännössä itsensä. Kokeilimme suoraan kameralle puhumista, mutta luontevampaa oli keskustelutilanteen nauhoittaminen niin että katsoimme toisiamme. Yhtenä haasteena oli myös käsikirjoituksessa pysyminen ja vuorosanojen muistaminen. Koulutuksessa suositeltiin teleprompterin käyttöä, joka voisi olla hyödyllinen lisä UniTube-studioon.

Opetusvideon editointiin testasimme kurssilla suositeltua iMovie Maker -ohjelmaa, joka oli alun ongelmien jälkeen monipuolinen ja varsin toimiva. Harjoittelimme editointia tekemällä ensiksi ns. poistetut kohtaukset – videon. Pois leikattavaa materiaalia olikin melkoisesti. Monia asioita ei tiedostanut ennen kuin näki liikkuvan kuvan. Videoiden jakamiseen kurssilla suositeltiin esim. YouTubea, Moodlea tai Vimeo-videopalvelua.

Mitä opimme ja millaisia videoita syntyi?          

Digitaalisesta osaamisesta on puhuttu pitkään. Z-sukupolvi on rutinoitunut jakamaan tietoa ja oppimaan uusia asioita videoiden avulla. Videoiden tekeminen on älypuhelimilla ja tableteilla helppoa, nopeaa, spontaania ja arkipäiväistä. Kurssilla opimme, että opetusta varten voi tehdä videoita eri tavoin aina tilanteen mukaan. Joskus voi riittää pelkkä tabletilla tai puhelimella tehty nopea video. Sen käyttö voi olla kertaluonteinen yhden kurssin tai kysymyksen tarpeisiin.

Useampaan katselukertaan tarkoitettu video kannattaa käsikirjoittaa huolella etukäteen ja nauhoitus kannattaa tehdä laadukkaalla kameralla ja mikillä. Erityisesti äänen selkeys ja hyvälaatuisuus on tärkeää. Kunnollinen käsikirjoitus auttaa tiivistämään videoon olennaiset asiat ja lyhentää videon kestoa. Testasimme tätä itse käytännössä ensin improvisoimalla, jolloin videon pituus oli yli 7 min. Etukäteen tehdyllä käsikirjoituksella videon pituus oli 2-3 min. Suunnittelun etuna oli myös se, että itse nauhoituksessa ei tarvinnut enää miettiä sisältöjä.

Kurssille tehdyn opetusvideomme ideana on motivoida ja rohkaista opiskelijoita ennen tiedonhankinnan lähiopetusta. Videon teemana on tiedonhankinta tutkimusmatkana. Opiskelijoiden on tarkoitus katsoa video ennen opetusta Flipped Classroom -ajatuksella. Opiskelu on mielekkäämpää, kun on jokin ennakkokäsitys aiheesta. Opiskelija voi orientoitua aiheeseen etukäteen.

Kurssin lopuksi meillä oli videofestivaalit, joissa kaikki osallistujat saivat palautetta opetusvideosta kurssin asiantuntijoilta ja kurssikavereilta. Oli mielenkiintoista nähdä miten erilaisia videoita saimme aikaiseksi – miten monipuolisesti ja kekseliäästi käytimme välineitä, vaikka videoiden tekeminen oli useimmille ihan uusi asia ja aikataulullisesti kurssi oli haasteellinen. Videofestivaaleilla nähtiin mm. kanoja vilisevä eläinten hyvinvoinnista kertova video, viestinnän oppiaineen kurssille tehty video, joka oli kuvattu kadulla, metroasemilla ja julkisissa liikennevälineissä, UniTube-studiossa kuvattuja videoita sekä kännykällä kuvattu luento.

Teksti

Kati Syvälahti
informaatikko
Tuija Korhonen
tietoasiantuntija

Kuvat

Malla Kuuranne
Kati Syvälahti

informaatikko

Vaikuttava näkyvyys, näkyvä vaikuttavuus

Lääke- ja terveystieteiden sekä lähialojen kirjasto- ja tietopalveluammattilaisten yhdistyksen, BMF:n, syysseminaari pidettiin 19.11.2015 Tieteiden talolla. Teemana oli kirjasto- ja tietopalvelujen vaikuttavuus. Miten osoittaa päättäjille toimintamme vaikuttavuus ja miten tukea asiakkaidemme tekemän tutkimuksen näkyvyyttä ja vaikuttavuutta? Puheenjohtaja Tiina Heino kannusti täyden salillisen innokasta yleisöä ottamaan päivästä kaiken irti, ja näin myös tapahtui: keskustelu ja tietojen vaihto jatkui esitysten jälkeen sekä lounaalla ja kahvitauolla vilkkaana.

Vaikuttavuuden arvioinnissa riittää haasteita

Marja Haapaniemi Lahden kaupunginkirjastosta kertoi vaikuttavuuden arvioinnin haasteista, erityisesti laadullisten tulosten ja palveluiden resursoinnin perustelun näkökulmasta. Hän on tehnyt aiheesta tutkimusta Oulun yliopistossa.

Vaikuttavuuden arviointitutkimuksen haasteita ovat muun muassa tavoitteiden ja käsitteiden määrittely sekä arviointimenetelmien valinta. Ongelmana voi olla myös vaikutusten näkyminen usein vasta vuosien kuluessa – ja eri tavoin eri käyttäjäryhmille. Lisäksi voi olla haasteena, miten rajata vain tutkittavaan asiaan liittyvät vaikutukset kaikista arvioinnissa näkyvistä vaikutuksista.

Vaikuttavuuden arvioinnissa tulisi Haapaniemen mukaan määritellä selkeästi, minkä asian vaikuttavuutta halutaan tutkia. Toisaalta on tärkeä rajata, mistä näkökulmasta asiaa halutaan tutkia sekä valikoida sopivat menetelmät. Usein tarvitaan erilaisia menetelmiä yksittäisen asian vaikuttavuuden arvioimiseksi. On myös syytä muistaa, että monilla eri tekijöillä on vaikutusta siihen, miten käyttäjät arvioivat palvelua. Palvelun runsas käyttö ei pelkästään kerro sen vaikuttavuudesta. Palvelun tarve ja käyttö voi olla satunnaista tai elämäntilanteeseen liittyvää, mutta käyttäjälle erittäin tärkeää.

Kirjaston vaikutus organisaation arjessa

Päivi Litmanen-Peitsalan esityksen otsikko oli kysymyksen muodossa: Voiko kirjaston ja tietopalvelun vaikutus näkyä paremmin organisaation arjessa? Esityksessä tuotiin esiin muitakin pohdittavia näkökulmia: Mihin kirjasto vaikuttaa organisaation arjessa? Mihin kirjasto itse haluaisi vaikuttaa? Ketkä puolestaan vaikuttavat kirjastoon arkeen ja resursseihin? Näistä teemoista myös seminaarin yleisö haastettiin kirjaamaan lapuille omia näkemyksiään.

Litmanen-Peitsalan esitys oli vauhdikas ja ajatuksia herättävä. Monet kirjastoissa ja kirjaston ulkopuolella vallitsevat käsitykset kyseenalaistettiin. Miksi esimerkiksi yliopistokirjastojen tehtävät asemoidaan tukipalveluiksi, vaikka tehtävät voidaan nähdä myös yliopistojen ydintoimintoina? Myös kirjastoväen tapa puhua omasta vaikuttavuudestaan on ongelmallinen. Onko puheemme vaikuttavuudesta vain kirjastoalan sisäistä keskustelua tai tilastojen tutkimista?

Litmanen-Peitsala korosti viestinnän strategista merkitystä ja siteerasi Minna Niemi-Grundströmin kirjoitusta yliopistokirjastojen neuvoston blogissa. Kirjoituksessa mainitaan muun muassa:
”Kirjastoammattilaisille itselleen on selvää, että kirjasto on paljon muutakin kuin fyysinen tila ja kokoelmat, mutta meidän pitää osata kertoa ymmärrettävällä kielellä myös muille, mitä kaikkea kirjasto tekee ja miksi.”

Viestinnällisin keinoin voidaan vaikuttaa ymmärryksen lisääntymiseen esimerkiksi siitä, mitä kirjaston palveluita huippututkimus edellyttää tai miten kirjasto voi tukea tutkimusryhmien työskentelyä esimerkiksi aineistoja hankkimalla. Litmanen-Peitsala demonstroi myös tyypillistä tilannetta, jossa kirjastoammattilaisen panosta ei ole ymmärretty:
Tutkija: ”Ihanaa kun kaikki lehdet on tuolla netissä mulle käytettävissä!”
Kirjastoammattilainen: ”Joo, kun mä tilasin ne sulle sinne!”

Näkysyyspalveluissa ja altmetriikassa jälleen uusia avauksia

Jukka Englund Terkosta, Helsingin yliopiston kirjastosta antoi (Kimi Räikkösen avustuksella) katsauksen altmetriikkaan: mitä se on, miksi sitä tarvitaan ja millaisia palveluita sen ympärille on kehitetty. Yleisölle tuli tutuksi Terkon altmetriikkaprosessi ja siihen liittyvät näkyvyyspalvelut: Terkko Kudos, Scholar Profiles, Scholar Chart, CiteULike, Facebook, Twitter, Terkko Impact, Top Cited @UH. Myös alan kaupalliset toimijat tulivat esille, erityisesti uutena palveluna Helsingin yliopiston PlumX. Esityksen punaisena lankana oli, että tutkimusartikkelin julkaiseminen ei ole tutkimusprosessiin päätepiste vaan enemminkin alku: julkaisulle (tai datalle, tai muulle tieteelliselle tuotokselle) pitää saada näkyvyyttä, jotta se vaikuttaa tieteen kentällä ja yhteiskunnassa. Tutkijat tarvitsevat tähän meidän apuamme ja antamalla tätä apua me lisäämme itsekin omaa vaikuttavuuttamme.

Minuuttipuheita ja postereita

Mari Mäkinen THL:stä veti hauskan ja intensiivisen posterisession: esittelyaikaa oli 1 minuutti/posteri. Tämän jälkeen seminaarivieraat pääsivät tenttaamaan posterin tekijöitä posterinäyttelyssä. Aiheina olivat:
•    Marketta Fredriksson (DIAK): LibGuidesien käyttö ylemmässä AMK-tutkinnoissa
•    Tiina Heino & Katri Larmo (Terkko, HY): Terkko-informaatikko
•    Mika Holopainen & Katri Larmo (HY): Avointa tiedettä tukemassa – datan hallinnan ja avoimen tieteen palvelut HY:n kirjastossa
•    Leeni Lehtiö & Elise Johansson (Turun yo): Tietopalvelulla käytössä oleva tiketöintijärjestelmä
•    Pia Pörtfors (THL Tietopalvelu): THL:n tietopalvelun toimintatapa

Iloksemme sekä Terkko-informaatikko että Helsingin yliopiston kirjaston avoimen tieteen palveluita esittelevät posterimme keräsivät paljon kyselijöitä ja kiinnostuneita!

Sponsoripuheenvuorot – sekä herkullinen lounas ja kahvit – tulivat tällä kertaa Ovidilta ja Ebscolta: Ovid Today lehtilukusovellus ja kliinisen tiedon lähde DynaMed ovat uusia tärkeitä lisiä palveluvalikoimaamme HY:ssä.

Jos jäitte miettimään miten Kimi Räikköinen liittyy altmetriikkaan, tai haluatte muuten tutustua tarkemmin seminaarin antiin, kaikki esitykset ja posterit löytyvät BMF:n Tapahtumat-sivulta.

Teksti

Tiina Heino
informaatikko
Mika Holopainen
tietoasiantuntija
Katri Larmo
informaatikko

Kuvat

Jussi Männistö
tietoasiantuntija

PlumX-altmetriikkapilotti Helsingin yliopiston kirjastossa – kokemuksia eri tieteenaloilta

Kaikki julkaisut jättävät digitaalisia jalanjälkiä sen jälkeen kun ne ovat verkossa luettavissa. Näiden digitaalisten jalanjälkien avulla voi syntyä dataan pohjautuvia tarinoita siitä, mistä tieteessä tällä hetkellä puhutaan. Altmetriikan avulla pyritään löytämään näitä tarinoita, jotka tapahtuvat akateemisen kuplan viittauskäytäntöjen ja vertaisarvioinnin ulkopuolella. Ketkä julkaisustamme keskustelevat ja viestivät, onko tutkimuksellamme yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja voidaanko sitä mitata?

Altmetriikan avulla seurataan julkaisujen saamaa näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa, lataus- eli käyttömääriä, suosituksia tai jakoja sekä tallennuksia esim. kirjanmerkkipalveluihin.

Ensimmäisenä yliopistona Suomessa Helsingin yliopistossa on otettu käyttöön altmetriikkatietokanta PlumX, jonka avulla pystytään seuraamaan HY:n julkaisujen saamaa näkyvyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta digitaalisessa maailmassa. Tässä kirjaston tarjoamassa palvelussa on mahdollista seurata altmetriikkadataa mm. koko yliopiston, kampusten tai yksittäisten tutkijoiden tasolla.

Helsingin yliopiston kirjaston PlumX-pilotointi alkoi jo aikaisin keväällä 2015. Palvelua esiteltiin tietoasiantuntijoille mm. kirjaston sisäisissä koulutuksissa. Kesällä palvelun sopimusteksti toimitettiin yliopiston lakimiesten tarkastettavaksi ja valmista saatiin alkusyksystä. PlumX-tietokanta otettiin käyttöön lokakuun alussa ja marraskuussa se avattiin myös asiakaskunnalle.

Seuraavaksi kerromme alustavia kokemuksia ja ajatuksia pilotissa mukana olleilta eri tieteenalojen kirjastoasiantuntijoilta.

Meilahden kampuksen kokemuksia

Meilahden lääketieteellisellä kampuksella tutkijoita on tässä vaiheessa lisätty 68 kappaletta. Koska altmetriikassa tarkastellaan erityisesti uusimpien julkaisujen saamaa näkyvyyttä, niin tutkijalista noudattaa pitkälle Scholar Chart -palvelun tämänhetkistä tilannetta. Viitteet on viety Scopus-tietokannasta ja tarvittaessa täydennetty PubMed-aineistolla.

Kansainvälisistä altmetriikka-uutisista on voitu jo huomata, että lääke- ja terveystieteet menestyvät usein altmetriikassa hyvin. Näin on käynyt myös Helsingin yliopistossa. Lisäksi tällä alalla on hyötyä siitä, että kansainvälinen julkaisutoiminta on aktiivista, joka tuottaa paljon aineistoa altmetriikkavertailuihin.

Meilahden kampuksen tutkijat ovat olleet hyvin kiinnostuneita uudesta palvelusta ja antaneet positiivista palautetta. Altmetriikka käsitteenä on kuitenkin vielä tuntematon ja epäselvä useimmille tutkijoille.

Keskustakampuksen kokemuksia

Humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä tieteenaloja ovat pilotin ensimmäisessä vaiheessa edustaneet keskustakampukselta kaksi ryhmää: sukupuolentutkimus (neljä tutkijaa) ja viestintä (seitsemän tutkijaa). PlumX-tietokantaan viedyt pilotoitavien julkaisutiedot ovat perustuneet Scopus-tietokannan ja Tuhat-tutkimustietojärjestelmän viitetietoihin.

Nämä testattavat ryhmät julkaisevat merkittävältä osin suomeksi sekä monografioina ja niiden osina, tutkimusaihettaan popularisoivina sanomalehtiartikkeleina ja blogikirjoituksina. Humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla juuri näiden aineistojen näkyvyys sosiaalisessa mediassa olisi ehkä mielenkiintoisin seurattava kohde, mutta näitä PlumX ei juurikaan tunnista eikä niiden saamaa huomiota siis tavoita.

Aivan kuten perinteisessä bibliometrisessa analyysissa, on altmetriikassakin datan ja sen oikeellisuuden ja kattavuuden merkitys kaiken perusta. Jos data ei vastaa tarkasteltavien tieteenalojen julkaisurakennetta tai jos siitä puuttuvat tyypillisimmät julkaisut, ei analyysi tavoita eikä vastaa tutkittavaa kohdettaan.

Kansainvälisten (englanninkielisten) ns. huippuartikkeleiden lisäksi keskustakampuksen näkökulmasta tärkeää olisikin kehittää kirjaston tarjoamaa altmetriikka-palvelua kattamaan myös kansalliseen vuorovaikutukseen ja vaikuttavuuteen tähtäävä julkaisutoiminta sekä myös yliopiston järjestämien seminaarien ja muiden tapahtumien herättämä keskustelu ja vaikuttavuus.

Kirjaston kohtaamia keskeisiä haasteita tässä ovat niin nykyvälineiden tarjoamat rajalliset mahdollisuudet ja altmetriikka-tietokannan kustannukset, datan edustavuus kuin työajan riittävyys. Kirjaston on kuitenkin tärkeää osallistua altmetriikan kehittämiseen, jotta yliopiston näkyvyys paranisi, tarkastelun näkökulmat monipuolistuisivat ja datasta voitaisiin tehdä luotettavia johtopäätöksiä.

Tutkijoiden julkaisutietojen kattava tallennus Tuhat-tutkimustietojärjestelmään, ORCID-tunnuksen käyttöönotto ja myös mahdollisimman avoin julkaiseminen ovat konkreettisia askeleita, joita tutkijat voivat jo nyt ottaa altmetriikan ja näkyvyytensä parantamiseksi.  Seuraava askel voisivat olla seminaareille ja tapahtumille annettavat ja ne selkeästi identifioivat hashtagit (#).

Kumpulan kampuksen kokemuksia

Luonnontieteiden kampuksella PlumX-tietokannan pilotoinnissa on ollut mukana viisi tietojenkäsittelytieteen tutkijaa. Viitteet on viety Scopus-tietokannasta.

Tietojenkäsittelytieteen julkaisukulttuurille on ominaista konferenssijulkaisujen merkittävä rooli tutkimuksessa. Altmetriikkaa on toistaiseksi sovellettu pääasiassa perinteisten lehtiartikkelien seurantaan, joten PlumX-tietokannan testaaminen valtavirrasta poikkeavien julkaisukulttuurien kartoittamiseen on ollut kirjastolle tärkeä kokeilu.

Kokemukset ovat olleet positiivisia: konferenssiartikkelien tunnistaminen toimii, mutta saatu näkyvyysdata ei ole yhtä kattavaa kuin perinteisten artikkelijulkaisujen kohdalla. Parannettavaa on myös esimerkiksi tietokannan lähteiden kattavuudessa niin näkyvyyttä mittaavien indikaattorien kuin viittausmäärien kohdalla. Lisäksi keskustakampuksen tieteenalojen tavoin myös kotimainen keskustelu olisi tärkeää saada mukaan.

Altmetriikan soveltaminen tietojenkäsittelytieteeseen on kuitenkin tärkeä avaus ja lähestymistapa soveltuu hyvin tieteenalan nopeaan kehitykseen, jossa viittausmäärät kertovat vain osan tutkimuksen vaikutuksesta. Alan tutkimus kerää usein paljon näkyvyyttä kansainvälisessä mediassa ja tällä näkyvyydellä voi olla suora vaikutus myös takaisin tutkimukseen.

Yksi esimerkki on mobiililaitteiden energiankulutusta seuraava Helsingin ja Berkeleyn yliopiston yhteistyöprojekti Carat, jossa laaja verkkonäkyvyys johti tutkimusdatan lähteenä olevan sovelluksen käyttäjämäärän räjähdysmäiseen kasvuun. Verkkonäkyvyys voi myös edesauttaa tutkimukseen perustuvien yritysten perustamista.

Viikin kampuksen kokemuksia

Viikin kampuksen osalta pilotissa oli mukana tutkijoita elintarvikekemian, eläinlääketieteen, farmasian, genetiikan, kestävän kehityksen, kuluttajaekonomian ja ravitsemustieteen aloilta, yhteensä 11.

Julkaisutietoja vietiin PlumX-tietokantaan yleisimmin Scopus-tietokannasta. Joidenkin tutkijoiden tietoja täydennettiin Web of Science– ja CAB Abstracts -tietokannoista.

Tästä pienestäkin aineistosta näkyi, kuten Meilahden kampuksellakin, lääke- ja terveystieteiden ja niitä lähellä olevien tieteenalojen hyvä näkyvyys altmetriikkamittareissa. Sen sijaan yhteiskuntatieteitä lähellä olevan kuluttajaekonomian julkaisuista saatiin mukaan vain kansainvälisissä tietokannoissa olevat englanninkieliset julkaisut, ei suomenkielisiä julkaisuja.

Mitä seuraavaksi?

PlumX:n tilaus jatkuu Helsingin yliopistossa vuonna 2016 ja kuluvan vuoden pilotin jälkeen toimintaa laajennetaan.

Altmetriikka on vielä alkutaipaleellaan, mutta teknologian kehittyessä sen merkitys kasvanee. On tärkeää olla alusta alkaen mukana, jotta pääsemme vaikuttamaan työkalujen kehitykseen. Ehkäpä lähitulevaisuudessa altmetriikka on tieteessä ja kirjastoissa yhtä arkipäiväistä kuin monilla aloilla bibliometriikka on nyt.

Kuten kirjaston ja yliopiston arjessa muutenkin, tieteenalakohtaiset erot näkyvät selvästi myös altmetriikassa. Yhteistä kuitenkin on, että tutkijatunnisteiden ja automaattisten siirtomahdollisuuksien lisäämisen merkitys näkyvät.

ORCID-tunnisteen käyttöönottoa Suomessa pyritään edistämään kansallisella tasolla. Tunnisteen käyttöönoton edistämiseksi ja tueksi on perustettu kansallinen yhteistyöryhmä, joka toimii Tutkimuksen tuen ja hallinnon verkoston (TUHA) alla. Helsingin yliopiston kirjastoa yhteistyöryhmässä edustaa palvelujohtaja Pälvi Kaiponen. Työryhmän ensimmäisessä kokouksessa Meilahden kampuksen ORCID käyttöönotto ja Plum-X pilotointi herättivät kiinnostusta. Altmetriikan avulla toivotaan voitavan jatkossa edistää myös avoimen tieteen tavoitteita.

Olisi tärkeää löytää tapoja saada paremmin esiin myös kansallisilla kielillä julkaisevien yhteiskunnallista vaikuttavuutta altmetriikan keinoin. Tähän ehkä löytyykin pian keinoja, jos altmetristen työkalujen lisääminen kansallisiin julkaisurekistereihin helpottuu ja yleistyy.

 

 

Teksti:

Jukka Englund, Pälvi Kaiponen, Taina Kettunen, Katja Kunttu, Johanna Lahikainen, Susanna Nykyri, Valtteri Vainikka