Cycling for Libraries!

Kirjastoväen pyörämatkalla vaihdettiin kokemuksia, rakennettiin verkostoja ja bongattiin kirjastoja.

Polkupyöriä ja kirjastoja yhdistää se, että molemmat ovat suhteellisen demokraattisia välineitä erilaisten resurssien tavoittamiseen. Polkupyörät ja kirjastot herättävät positiivisia tunteita, useimmilla on niistä myönteisiä kokemuksia jo lapsuudesta. Siksi yhdistelmä on omiaan tempaukseen, jonka yhtenä tarkoituksena on tuoda näkyvyyttä kirjastoille ja niiden merkitykselle.

Idea lähteä pyörämatkalle kirjastojen puolesta Kööpenhaminasta Berliiniin syntyi aluksi pienimuotoisena parin hengen projektina ja kasvoi lopulta Facebookin ja muiden sähköisten medioiden ansioista yli 65 osanottajan, huoltotiimin ja videotiimin sisältäväksi näyttäväksi hankkeeksi. Tämä oli niin kiehtova ajatus, että mukaan oli ehdottomasti päästävä, ja HULib verkkopalveluista matkaan lähtikin kaksi innokasta pyöräilijää. Kaikkiaan kansallisuuksia oli edustettuna kymmenen, ja yksi osanottaja tuli Australiasta saakka.

Fyysisen suorittamisen liittäminen älylliseen/ammatilliseen keskusteluun on mielenkiintoinen konsepti. Kun pyöräilyä ja keskustelua, yhdessä ja erikseen, on aamusta iltaan yhdeksän päivän ajan, saavutetaan jotain ainutlaatuista, jossa varsinaisten teemojen, ”kotitehtävien” ja kirjastokäyntien lisäksi on kysymys kunnon kohottamisesta, ryhmädynamiikan opiskelusta ja ammatillisesta verkostoitumisesta.

Lähtö oli 28. toukokuuta Kööpenhaminan kuninkaallisen kirjaston mustaksi timantiksi kutsutun komean kirjastorakennuksen luota. Edellisenä iltana oli jo vietetty kick-off -juhlaa kaupunginkirjaston tiloissa iloisen puheensorinan, pienen purtavan ja balkanilaisen kletzmer-musiikin tahdittamana. Alkumatkasta ennestään viileä ilma kävi yhä tuulisemmaksi, ja myöhemmin illalla alkoi vielä sataa, lisäksi rengasrikkoja tuli ensimmäisenä päivänä viisi, mm. kärjessä ajavalta Mace Ojalalta puhkesi sekä etu- että takarengas lyhyen ajan sisällä. Alkumatka oli siis todella haasteellinen, ja kun lopulta päästiin Køgeen ja asetuttiin retkipatjoille koulun käytäville, oli matkan hankalin osuus takana.

Tanskassa vierailtiin matkan aikana neljässä kirjastossa, esim. Præstøssä päästiin tutustumaan uudenlaiseen avoimeen kirjastoon, joka on auki klo 7-23 kaikkina päivinä, tosin henkilökuntaa on paikalla vain arki-iltapäivisin. Muina aikoina kirjaston automaattiovi aukeaa tanskalaista sosiaaliturvakorttia ja siihen liittyvää tunnuslukua käyttäen. Itsepalvelulainaus ja kirjaston peruspalvelut ovat käytettävissä. Paikalliset asukkaat ovat olleet hyvin tyytyväisiä tähän laajennettuun aukioloon, käyttäjiä on ollut sekä aamuisin ennen töihin lähtöä että myöhään iltaisin. Tällä paikkakunnalla asukkaita on n.7000 ja tämänkokoista paikkakuntaa pidettiin suurimpana mahdollisena taajamana, jossa tällainen malli voisi toimia. Pienellä paikkakunnalla ihmiset tuntevat toisensa melko hyvin, ja sosiaalinen kontrolli auttaa välttämään ilkivaltaa. Tanskassa mallia on kokeiltu kymmenillä paikkakunnilla, ja kaikkialla kokemukset ovat olleet myönteisiä. Automaattiporttien lisäksi järjestelmä edellyttää, että kirjat on varustettu RFID-tarroilla. Myös Nykøbingin viisi sivukirjastoa ovat ottamassa käyttöön avoimen kirjaston pitkiä aukioloaikoja, ja tällaisia kokeiluja on meillä Suomessakin vireillä.

Nykøbingissä kirjasto oli järjestänyt pyörämatkalaisille kiinnostavan Skype-seminaarin, jossa tunnettu kirjastobloggari Buffy Hamilton alusti ja keskusteli ryhmän kanssa Atlantasta käsin osallistavasta oppimisesta kirjastoissa. Session lopuksi tuotettiin keltaisille muistilapuille visioita kirjaston tulevaisuudesta, ja monissa lapuissa tuotiinkiin esiin yhteisöllistä oppimista kirjastoissa ja kirjaston merkitystä julkisena tilana.

Kahden ensimmäisen sateisen ja tuulisen päivän jälkeen sää alkoi suosia kirjastopyöräilijöitä, ja Berliiniin saavuttaessa hellelukemat ylittävät jo 30 asteen rajan. Päivittäiset matkat vaihtelivat 40 -90 kilometriin paitsi viimeisenä päivänä,  jolloin ajettiin yli 120 km. Kukaan meistä ei ollut aiemmin osallistunut pyöräillen tapahtuvaan epäkonferenssiin, joten oli epävarmaa miten koko konsepti tulisi toimimaan. Alkupäivinä ihmetteli, että miten tällainen epäkonferenssi ylipäätään on mahdollinen. Ajoimme melko leppoista vauhtia, mikä mahdollisti keskustelun naapurin kanssa, ja ennen pitkää keskustelu huomaamatta luiskahti kirjastoasioihin.

Matkalla tutustui kiinnostaviin hahmoihin eri maista, esim. ranskalaiseen Philippeen, joka on eläkkeellä oleva antikvaarisen kirjakaupan pitäjä Pariisista. Hän on myös innokas pyörämatkailija ja keräilee ranskankielisiä kirjoja pyörämatkailun historiasta. Tämä kokoelman laajuus on n. 350 nidettä. Oli myös kiinnostavaa keskustella Exlibriksen Patrickin kanssa. Hän hoitaa Bostonissa SFX- ja Metalib -tukea ja mainitsi, että vuoden päästä pitäisi valmistua heidän uusi kirjastojärjestelmänsä, joka on saanut nimen Ama. Patrick myös johti tuiki tärkeää venyttelyä aamuisin ja tauoilla.

Till Kinstler liittyi porukkaan Rostockissa, jonne tultiin lyhyen lauttamatkan jälkeen. Hän työskentelee Göttingenissä, n. 60 hengen alueellisessa kirjastoverkkopalveluita tuottavassa ja kehittävässä yksikössä. Oli mielenkiintoista kuulla, että heidän yksikkönsä on hiljattain päättänyt tukea VUfind-ohjelmiston käyttöönottoa saksalaisissa kirjastoissa joko niin, että he asentavat ohjelmiston kirjaston palvelimelle, tai he tarjoavat myös omaa hosting-palvelua VUfind-ohjelmistolle. Leipzigin yliopiston kirjastossa on alkamassa on laaja VUfind-käyttöönottoprojekti, jossa työskentelee viisi henkeä. Tämä discovery-tyyppinen käyttöliittymä on kiinnostava sen vuoksi, että se on myös meillä eViikki-palvelun uusi alusta.

Pohjois-Saksan Mecklenburgin halki idyllisessä maalaismaisemassa pyöräiltäessä oli teemana kirjastopalvelut harvaan asutuilla alueilla. Alue kärsii myös väestökadosta nuorten muuttaessa työn perässä suurempiin kaupunkeihin länteen ja etelään. Ongelma konkretisoitui Fürstenbergissä, jossa saimme tutustua kaupunginkirjastoon, joka mahtui yhteen pienehköön huoneeseen. Kirjasto on säästösyistä lakkautettu vuonna 2004, mutta pyörii nyt vapaaehtoisvoimin eläkkeelle jääneen kirjastonhoitajan johdolla. Tämä toimintamalli on Saksassa laajassa käytössä, ja innokkaita kirjaston hyväksi palkatta työskenteleviä löytyy runsain joukoin. Tällaista mallia on helppo kritisoida sen vuoksi, että se asettaa kirjastonhoitajien ammattitaidon ja identiteetin kyseenalaiseksi. Paikallisten päättäjien näkökulmasta vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä: joko kirjasto lakkautetaan kokonaan tai hyväksytään sen ylläpito vapaaehtoisvoimin. Juuri Tanskasta tultuaan tuli mieleen, että näillä harvaanasutuilla seuduilla itsepalveluun perustuva avoin kirjasto olisi pitemmän päälle kestävämpi ratkaisu kuin kirjastopalvelun perustaminen harrastuspohjaisiin vapaaehtoisiin.

Yliopistokirjastojen puolella Mecklenburgissa näytti menevän paremmin kuin yleisillä kirjastoilla. Vierailimme avarassa ja valoisassa Rostockin yliopiston kirjastossa, joka on valmistunut v. 2005. Kirjaston on auki päivittäin klo 9 – 24. Iltaisin ja viikonloppuisin henkilökuntaa on vain kaksi vahtimestaria, muina aikoina talossa työskentelee n. 60 kirjaston työntekijää. Rostockilaiset järjestivät myös paikallisen bändin soittamaan illanviettoon, jota sponsoroi kulttuuripääkaupunki Turku, Rostockin ystävyyskaupunki.

Keltaisissa huomioliiveissä pyöräilevä 200 metrin letka sai kaikkialla hilpeän vastaanoton. Oranienburgiin saavuttaessa tultiin isoon liikenneympyrään, jossa joku meistä keksi jäädä ajamaan ympyrää, ja kun liikenneympyrä täyttyi kirjastopyöräilijöistä, kaikki huusivat yhteen ääneen Cycling for Libraries!

Yhteinen pyöräily päättyi sunnuntai-iltana 5.6. Berliinin päärautatieasemalle, jonne saavuttaessa ilmassa oli sekä suurta riemua yhteisestä onnistumisesta, että jo eron ja matkan päättymisen haikeuttakin. Jotain lähes mahdotonta oli onnistuttu tekemään lähes täydellisesti. Nyt hyvin ainutlaatuinen yhteinen kokemus oli ohi. Kritiikkiä on vaikea esittää, koska hiukan tiukemmalla organisoinnilla olisi menetetty olennaista spontaanisuutta. Kokemus oli hyvin intensiivinen, omaa aikaa oli välillä olemattoman vähän, univaje kasvoi koko matkan ajan, mutta samaa tahtia kasvoi yhteishenki. Perillä Berliinissä oli saavutettu jotain ammatillisesti avartavaa ja inhimillisesti syventävää. Sen jälkeen pari päivää Berliinissä olivat jo hidasta palautumista arkeen. Maanantaina oli epäkonferenssimme päätöskonferenssi Konrad Zuse –instituutissa, pääteemana Shifting Traditions – Libraries on the move. Illalla kaikki kokoontuivat Tempelhofin hylätylle lentokentälle, jonne sirkustelttamme oli vielä kerran pystytetty loppujuhlallisuuksia varten.

Videoklippejä matkapäiviltä

Kirjoittajat

Kimmo Koskinen
Kehityspäällikkö
Verkkopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kari Haatanen
Tietotekniikka-asiantuntija
Verkkopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Kimmo Koskinen ja Kari Haatanen

United Kingdom Serials Group:in konferenssi 4-6.4 Harrogatessa

Kristiina Lähdesmäki osallistui United Kingdom Serials Group:in (UKSG) konferenssiin 4-6.4  Harrogatessa Iso-Britanniassa.


Kuva: Konferenssirakennus, jossa järjestettiin myös vuoden 1982 Euroviisut. Tällöin Suomi sai historialliset nolla pistettä. Kuvaaja Kristiina Lähdesmäki.

UKSG on aktiivinen englantilainen kirjastoalan organisaatio, joka järjestää paljon kirjastoalan  koulutusta kotimaassaan. Paikalla olikin sankoin joukoin  eli n. 800 kirjastoalan ammattilaista Iso-Britanniasta ja myös Pohjoismaista ainakin Tanskasta , Ruotsista ja Suomesta.

Konferenssissa pohdittiin mm. tulevaisuuden viestintää,  kirjastojen,  kirjojen ja kirjastojen kokoelmien tulevaisuutta, ”sisällön” uudelleenajattelua, bibliografisen tiedon avaamista kaikkien käyttöön, tutkijoiden muuttunutta roolia kirjaston asiakkaina.

Tässä muutamia poimintoja kuulemastani.

Kirjasto on rakennus, Google koko maailma

Kirjasto on perinteisesti tarjonnut pääsyn fyysisiin kokoelmiin.  Kirjasto on myös paikka, jossa opiskelijat lukevat tentteihin ja tapaavat toisiaan.  Ja täten he vaativat usein mahdollisimman pitkiä aukioloaikoja, kuten 24/7 aukioloa.

Elektronisten kirjastojen lisääntymisen myötä kirjasto paikkana on muuttunut. Nykyään kirjasto tarjoaa myös pääsyn elektronisiin kokoelmiin, joita opettajat ja tutkijat voivat käyttää työkoneiltaan, laboratorioissa ja kotikoneiltaan tulematta kirjastoon.  Vanhempien tutkijoiden oli tapana mieltää kirjasto paikkana, jossa käytiin lukemassa tieteellisiä lehtiä. Nuorempien tutkijoiden käsitys kirjastosta on alkujaankin erilainen eli kirjasto tarjoaa pääsyn elektronisiin tieteellisiin lehtiin.  Tällöin korostuu Ranganathanin laki  ”Save the time of the reader”.  Mitä enemmän salasanoja ja klikkauksia tarvitaan jotta käyttäjä pääsee haluamaansa palveluun, saa auki tieteellisen artikkelin, sitä enemmän “tuhlataan” lukijan aikaa.

Kirjasto haluttaisiin googlemaisemmaksi, jossa kaikkia sisältöjä voisi lukea kaikista käyttöliittymistä.  Eli halutaan tehokkaita palveluja ja yksinkertaisia hakuja. Toisaalta tällöin lähdekriittisyyden merkitys kasvaa.  Myös kirjastoammattilaisten rooli lähdekriittisyyden opettajina korostuu.  Loppukäyttäjät haluaisivat käyttää kirjastopalveluja omilla mobiililaitteillaan aina, kaikkialla ja kaikkialta.


Kuva: Harrogate on englantilainen kylpyläkaupunki. Kuvaaja Krisiina Lähdesmäki.


Kirjaston asiakkaat sosiaalisen median käyttäjinä

Asiakkaat, tutkijat ja opiskelijat, käyttävät paljon sosiaalista mediaa arjessaan. Sosiaalisen median käyttöä tutkijoiden työnkuluissa on vielä vähän selvitetty.  Onko tämä aihealue, jossa kirjastojen tulisi olla voimakkaammin tulevaisuudessa mukana? Philip Bourne Kalifornian yliopistosta oli sitä mieltä, että tutkijat voisivat olla yhteistyössä kustantajien kanssa jo silloin kun tutkimusidea ja siitä seuraavat kokeilut ja kokeet ovat käynnistyneet. Eivätkä  vasta  silloin kun valmiit tutkimustulokset  halutaan esittää tieteellisen artikkelin muodossa.

Kirjaston tietotekniikkapalveluja  suunniteltaessa tulisi keskittyä enemmän netin suurkuluttajiin kuin satunnaisesti nettiä tiedonhakuihinsa käyttäviin asiakkaisiin.  Kokoelmatyössä painotetaan sisältöjen säilyttämistä. Tämä onkin tärkeä kirjastojen perustehtävä, mutta painotusta voisi siirtää enemmän asiakkaiden sosiaaliseen käyttäytymiseen sosiaalisissa verkoissa.  Kokoelmien hankinnassa uusi hankintamuoto on Patron Driven Acquisition, jossa hankitaan pääsääntöisesti asiakkaiden esittämää aineistoa.


Kuva: Betty´s Cafe and Tearoom. Kuvaaja Kristiina Lähdesmäki.

Ekirjoista ja niiden käytöstä

Liverpoolin yliopistosta Terry Bucknell esitteli heidän tekemäänsä käyttötutkimusta ekirjapakettien käytöstä.  Ekirjapaketit hankitaan yleensä vuoden lopussa, kun hankintabudjetissa vielä jäljellä olevat varat halutaan käyttää. Vastauksia haetaan mm. seuraaviin kysymyksiin: käytetäänkö tarjolla olevia ekirjapaketteja tarpeeksi, ovatko ne sisällöltään arvokkaita ja onko kirjastoilla niihin vielä tulevaisuudessakin varaa?

Ekirjoja on ollut saatavilla Liverpoolin yliopistossa n. 6 vuotta. Tällä hetkellä  90% asiakkaista on tietoisia kirjaston kokoelmiin kuuluvista ekirjoista.  Hankintapäätöksiä tehtäessä käyttötilastot ovat ratkaisevassa asemassa. Yleensä tutkitaan nimenomaan edellisen vuoden käyttötilastoja, mutta tässä tehdyssä käyttötutkimuksessa havaittiin, että tilastoja tulisi seurata laajemminkin.  Ekirjojen käyttö voi lisääntyä merkittävästi jo toisena vuotena hankinnasta, vaikka ensimmäisen vuoden aikana asiakkaat eivät näitä uusia kokoelmia olisi ottanee kaan omakseen.  Liverpoolin yliopistossa vuoden 2006 ekirjojen käyttö kasvoi voimakkaasti vuonna 2009. Ongelmaksi koetaan  ekirjapakettiin sisältyvät käyttämättömät kirjat.  Käyttö keskittyy usein pakettiin sisältyviin harvoihin nimekkeisiin, joita käytetään todella ahkerasti.  Tämä asettaa haasteita valinnalle eli kuinka valita juuri nuo eniten käytetyt ekirjat?  Yleensä kustantajat tarjoavat jo valmiita ekirjapaketteja  kirjastoille.  Ekirjoja ei myöskään yleensä lueta ”kannesta kanteen”,  vaan muutama luku kirjasta.  Eli miksi ostaa koko kirja, kun siitä luetaan vain muutama luku?

Johtopäätöksenä todettiin mm. ekirjojen tarjoavan tilasäästöjä kirjastoille. Samalla toivotaan niiden hintojen laskevan, jotta mahdollisimman monilla kirjastoilla olisi varaa niitä kokeilla ja hankkia.

Kirjan tulevaisuuden todettiin olevan valoisan, huolimatta siitä mikä sen muoto on, sillä kirjaston tehtävänähän on sisältöjen välittäminen, ovat sisällöt missä muodossa tahansa.

Konferenssista lisää

Teksti ja kuvat

Kristiina Lähdesmäki
Hankinta-  ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

“Kaukopalvelu on kuollut, eläköön kokoelmien jakaminen?” Valtakunnalliset kaukopalvelupäivät Turussa 11.-12.5.2011

Kaukopalvelupäivät pidettiin tällä kerralla Suomen vanhimmassa kaupungissa, Turussa.

Otsikossa mainittu kaukopalvelun kuolema osoittautui taas perättömäksi huhuksi.  Huhulta leikattiin siivet Turun yliopistoon liitetyn Kauppakorkeakoulun tiloissa.  Kaunopuheisimmin kaukopalvelun nykytilaa kuvasi  tietopalvelupäällikkö Elisa Paavilainen Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).  Hänen mukaansa ”kaukopalvelu ei ole kuollut, vaan päinvastoin se on voimissaan. Se ei enää ole yhtä mittavaa ja rannatonta kuin joskus kulta-aikoina, mutta sen vahva ydin on löytynyt.”

Paavilainen puhui tilaisuudessa erikoiskirjastojen ryhmän edustajana ja hänen esityksensä varsinainen aihe oli Katsaus SYKEn kaukopalveluun ja kokoelmien jakamiseen. Tilausten määrä on  vähentynyt selvästi  heilläkin johtuen uusista sähköisistä työvälineistä.  Kaukopalvelulle jäävät ne haasteellisimmat tapaukset,  joita asiakkaat eivät itse löydä sähköisistä aineistoista. Kaukopalvelua pidetään kuitenkin edelleen tärkeänä lippulaivapalveluna, joka on saanut paljon myönteistä palautetta.

Kokoelmien tai resurssien jakamisesta on ryhdytty Suomessakin puhumaan yhä enemmän kaukopalvelun rinnalla. Asian merkityksestä muistutti mm. tilaisuuden alussa esiintynyt kaukopalvelutyöryhmän puheenjohtaja Markku Räisänen Varastokirjastosta. Tiivistyvä yhteistyö kokoelmien kehittämisessä onkin asiakaspalvelun kannalta myönteinen asia. Kirjastot hankkivat itselleen sellaista aineistoa, jota asiakkaat eniten tarvitsevat ja vähemmän käytetty materiaali voidaan tilata käyttöön muualta.

Toinen Markku Räisäsen mainitsema asia oli paljon yllättävämpi. Varastokirjasto on näet sopinut ainakin eräiden yliopistokirjastojen kanssa siitä, että näiden asiakkaat voivat  tilata artikkeleita suoraan Varastokirjaston kokoelmista. Artikkelit saa joko omaan sähköpostisoitteeseen tai ne voi noutaa palvelimelta. Luulin, että palvelu olisi loppunut jo vuonna 2006 kun Tekijänoikeusneuvosto antoi lausunnon, jonka perusteella käytäntö rikkoisi tekijänoikeuslakia. Ongelmia ei kuulemma kuitenkaan ole ollut ja palvelu on saanut jatkua rauhassa.  Meillä tällaiselle palvelulle ei ole ollut kysyntää.

Relais-kaukopalveluohjelmasta kerrottiin, että siinä olevat virheet ja puutteet vaaditaan korjattavaksi toukokuun loppuun mennessä.  Muuten ohjelmaa ei hankita. Päätökset asiassa tehdään syksyllä. Samassa yhteydessä  Hannu Markkanen Jyväskylän yliopiston kirjastosta piti tilannekatsauksen Kansallisesta digitaalisesta kirjastosta (KDK). Sen asiakasliittymä avaa pääsyn kirjastojen, arkistojen ja museoiden sähköisiin aineistohin ja palveluihin. Palvelun pitäisi tulla käyttöön tänä vuonna.

Edellä kerrotut asiat on poimittu tilaisuuden ensimmäisen päivän ohjelmasta. Päivän päätteeksi oli järjestetty vielä iltapippalot, joihin en osallistunut. Virallisen ohjelman lisäksi ehdin pistäytyä  Turun tuomiokirkossa. Sinne on haudattu mm. Kaarina Maununtytär, joka ehti olla Ruotsin kuningattarena kolmen kuukauden ajan vuonna 1568.  Tuomiokirkon tornin  kuuluisa kello oli harvinaista kyllä pysähtynyt. Lyönnit sentään kuuluivat.

Toisellekin päivälle riitti mielenkiintoisia ohjelmanumeroita. Sellainen oli esim. Iina Peltosen esitys E-aineistojen kaukolainauksesta ja FinElibin lisensointiperiaatteista. Peltonen työskentelee tietoasiantuntijana Kansalliskirjastossa. FinElibin eli kansallisen elektronisen kirjaston yhtenä lisensointiperiaatteena on, että lehtiaineistoa tulee saada käyttää kaukopalveluun ei-kaupallisille tahoille sähköisessä muodossa. Sähköpostilähetys onkin sallittu 2/3 sopimuksista. Muissakin sopimuksissa kaukopalvelu on sallittua, mutta  muilla lähetystavoilla: postitse, faxilla tai Ariel-ohjelmaa käyttäen. Aineiston käyttö on  luvallista vain opiskelu- ja tutkimustarkoituksiin. Loppukäyttäjä saa artikkeleista aina vain paperitulosteen. Myös e-kirjojen kaukolainaus on sallittua,  Knovel-palvelua lukuun ottamatta.  Erikseen mainittiin vielä, että hakuteoksista annettavan kaukopalvelun sallivat muut kustantajat  paitsi Oxford University Press. Koko teosta ei saa koskaan lähettää kaukolainaan.

Tutkijakin sai välillä puheenvuoron. Marke Hongisto Ilmatieteen laitokselta kertoi siitä, miten kirjaston lakkauttaminen voi vaikuttaa tutkijan työhön. Ilmatieteen laitoksen kirjasto suljettiin toukokuussa 2009 laitoksen muutettua Kumpulan kampukselle. Osa kokoelmista on siirretty Kumpulan kampuskirjastoon, osa on lähetetty Varastokirjastoon, Kuopioon.  Hongiston esityksen perusteella suuri osa henkilökunnasta olisi kuitenkin halunut säilyttää  oman kirjastonsa ja sen kokoelmat. Tiedonhankintaan kuluu nyt entistä enemmän aikaa ja siitä on tullut hankalampaa.  Elektronisten aineistojen yhteiskäyttökään ei onnistu, sillä Ilmatieteen laitoksella on erilaiset lisenssiehdot kuin Helsingin yliopistolla.

Ylikirjastonhoitaja Ari Muhonen (Aalto-yliopistosta) pohdiskeli mitä seurauksia Kansalliskirjaston ja Varastokirjaston mahdollisesta yhdistämisestä voisi olla. Varastokirjastosta voisi yhdistämisen kautta tulla entistä tärkeämpi kansallinen tekijä. Pienestä yksiköstä tulisi osa isoa kokonaisuutta. Uhkakuvana olisi kuitenkin näivettyminen ison laitoksen periferiaosastona. Kokoelmien omistajuudesta voisi myös tulla ongelma. Antaisivatko kirjastot aineistonsa Kansalliskirjaston omaisuudeksi?  Varastokirjasto voisi myös kärsiä Kansalliskirjaston keskittymisestä digitaaliseen tulevaisuuteen. Kansalliskirjastosta voisi puolestaan yhdistymisen myötä tulla kansallinen tekijä myös kaukopalvelussa. Toisaalta uhkana olisi mahdollinen lisäsäästövelvoite.

Kaukopalvelupäivien viimeisenä esiintyjänä oli kehityspäällikkö Kimmo Koskinen Helsingin yliopiston kirjastosta. Kimmon aiheena oli Open Access -julkaiseminen, polku kohti tiedejulkaisujen avointa saatavuutta. Open access –lehtien etuihin kuuluu se, että niiden käyttö on maksutonta ja vapaata useimmista tekijänoikeusmaksuista ja lisensointirajoituksista. Ne helpottavat  tutkimustiedon saatavuutta ja lisäävät sen näkyvyyttä.   Ne myös demokratisoivat tiedon saatavuutta sekä kansallisesti että globaalisti. Rahoittajatkin saavat niiden kautta rahoittamalleen tutkimukselle mahdollisimman laajan näkyvyyden.

Artikkelien rinnakkaistallennuksesta yhteistyössä kustantajien kanssa on tullut yhä tärkeämpää. Helsingin yliopistossa rinnakkaistallennus tapahtuu Tuhat-tutkimustietojärjestelmän kautta.  Kimmo kertoi myös tutkimuksesta, jossa selvitettiin Helsingin yliopiston tutkimusartikkelien näkyvyyttä verkossa. Tulos oli, että avoimesti saatavilla oleva kokotekstiversio löytyi 49,1%:ssa otoksen artikkeleista. Parhaiten artikkeleita löytyi Google ja Google Scholar –hakukoneilla. Suositeltavaa on kuitenkin käyttää myös avointen julkaisuarkistojen metatietoja haravoivia hakukoneita (OpenDOAR, Scientific Commons).

Kirjoittaja

Raimo Pekkanen
Kirjastoamanuenssi
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

LILAC – informaatiolukutaidon konferenssi Lontoossa

Keväiseen Lontooseen kokoontui yli 300 kirjastoalan ammattilaista informaatiolukutaidon konferenssiin 18 – 20.4. LILAC (Librarians’ Information Literacy Annual Conference) järjestettiin seitsemännen kerran Iso-Britanniassa. Konferenssin järjestää CILIP. Konferenssipaikkana toimivat British Libraryn Conference Centre ja London School of Economics. Helsingin yliopiston kirjastosta konferenssiin osallistuivat Anne Kakkonen, Antti Virrankoski, Eija Nevalainen ja Kati Syvälahti. Konferenssin ohjelmassa oli kolme pääpuhujaa, useita rinnakkaissessioita ja posteriesityksiä.

 

British Library, Kuva: Kati Syvälahti

Konferenssin pääpuhujat

David Nicholas toimii mm. informaatiotutkimuksen laitoksen johtajana Lontoon yliopistossa.  Hänen tutkimuksensa kohteena on mm. Google-sukupolvi.  LILAC esitelmän aiheena oli The Digital transition, information behaviour and information literacy.  David Nicholasin mukaan suuri osa tiedosta, joka ennen etsittiin kirjastojen kokoelmista, etsitään nykyään digitaalisesta ympäristöstä.  Kirjastonhoitajan rooli on muuttunut, kun tietoa on digitaalisesti saatavilla 24/7. Nopeus on virtuaalisessa ympäristössä hyvin keskeistä – “an internet year is seven weeks”.

Toinen konferenssin pääpuhujista oli koulukirjastonhoitaja Nikki Heath (Werneth School, Stockport). Hänet on valittu Iso-Britanniassa vuoden koulukirjastonhoitajaksi 2008. Hänen esityksensä otsikkona oli School Librarians Do make a difference! Reading for pleasure and information literacy at Werneth School. Kirjastonhoitajan tehtävänä koulukirjastossa on innostaa oppilaat lukemaan, kirjoittamaan ja tarinankerrontaan. Informaatiolukutaidon opetus on myös yksi keskeinen tehtävä koulukirjastoissa.

Kolmas pääpuhuja oli Jesús Lau. Esityksen aiheena oli Numbers across borders: international indicators of information literacy. Lau on ehdolla seuraavaksi IFLA:n presidentiksi.  Esityksessään hän korosti UNESCO:n ja OECD:n merkitystä informaatiolukutaidon eteenpäin viemiseksi. Informaatiolukutaidon esteet ovat sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia. Eri maiden välillä on suuria eroja. Suomi on Laun mukaan yksi johtavia maita informaatiolukutaidossa.

Rinnakkaissessiot

Konferenssissa oli tarjolla useita rinnakkaissessioita, joiden teemoina oli mm. IL in the future, Supporting excellence in the research community, Creativity in IL ja New to teaching. Osa esityksistä käsitteli kansallisen tai oppilaitostason malleja informaatiolukutaidon sisällyttämiseksi muihin opiskelijan tai tutkijan taitoihin.

Britanniassa on perustettu tutkijoiden työn tukemiseksi verkosto Research Information Network. Verkostossa on mukana kirjastoja, tutkimuksen toimikuntia (reserch councils) ja korkeakoulutuksen rahoittajia (Higher Education funding bodies). Verkostossa toteutetaan mm. erilaista tutkimusta tutkijoiden tiedonlähteiden käytöstä. Newcastle University Library oli toteuttanut projektin, joka tukeutui RIN tutkimukseen tutkijoiden web 2.0:n käytöstä.

Moira Bentin  ja Ruth Stubbingsin esityksen aiheena oli Rebuilding the Seven Pillars: the SCONUL Research Lens. He esittelivät päivitettyä versiota seitsemästä pilarista (The Seven Pillars of Information Literacy.), joka on Britanniassa yleisesti tunnettu IL-malli.

The Seven Pillars of Information Literacy 2011 (SCONUL)

Seitsemän pilaria on SCONUL:n (Society of College, National and University Libraries) informaatiolukutaitoryhmän toteuttama malli vuodelta 1999. Päivitetyssä versiossa huomioidaan myös tutkijoiden informaatiolukutaito. Tutkijoiden seitsemän pilaria linkittyy Vitae organisaation Research Development Framework –mallin kanssa.

Käytännön IL-opetuksen integrointimallin oli kehitellyt väitöskirjassaan Li Wang Aucklandin yliopistosta.  Mallin mukaan integroinnissa tulee huomioida kolme tasoa: eri tahojen asettamat oppimistavoitteet, integroinnin edellyttämät yhteistyökumppanit ja varsinainen opetuksen toteutus (opetusmenetelmät, opetussuunnitelma jne).

Kaikkien IL-opettajien hyödynnettäväksi esiteltiin myös uusia opetusmateriaaleja. Kaye Towlson oli osallistunut projektiin, jossa kirjasto kehitti yhteistyössä opettajien kanssa matriisin – Information Source Evaluation Matrix – lähteiden arviointia varten. Myös bibliometriikan opetuksesta oli tehty laaja opetuspaketti MyRI – Measuring Your Research Impact Irlannin yliopistokirjastojen yhteistyönä. TeachMeet: librarians learning from each other -sessiossa kerrottiin projektista, joka oli toteutettu Cambridgen yliopiston kirjastossa. TeachMeet-tilaisuuksien ideana on hyvien opetuskokemusten jakaminen.

Yleinen huomio rinnakkaissessioiden annista oli se, että huolimatta yhteiskunnan ja koulujärjestelmän toisinaan suuristakin eroista, ovat peruskysymykset hyvin samankaltaisia myös Brittein saarilla. Kovasti tunnutaan sielläkin tehtävän työtä sen eteen, että kirjasto saisi jalansijaa taustayhteisöissään ja omaa agendaansa esiin. Ja onpa sielläkin kovasti pohdinnassa kirjaston tehtävän ja käyttäjien tarpeiden yhteensovittamisen tärkeys. Ainakin käytäväkeskusteluissa jos ei muuten.

Helsingin yliopiston kirjastosta kaksi esitystä

Keskustakampuksen kirjastosta Eija Nevalainen ja Kati Syvälahti osallistuivat konferenssiin esityksellä, jonka aiheena oli Knotworking as a means to strengthen information skills of research groups. Rinnakkaissession aiheena oli solmutyöskentely ja tutkijoiden informaatiolukutaito.  Esitelmä liittyi keskustakampuksen kirjastossa viime syksynä käynnistettyyn Solmu-hankkeeseen, jonka tavoitteena on kehittää uusia palveluja tutkijoille sekä kumppanuustoimintaa kirjastotyöntekijöiden ja tutkimusryhmien välille.

HY-kirjaston laajan osanoton täydensivät Kumpulan kampuksen Anne Kakkonen ja Antti Virrankoski esityksellään Together we are Strong – Teacher-librarian  collaboration in supporting the first research process of undergraduate students. Anne ja Antti esittelivät kandidaattivaiheen IL-opetuksen yhteistyömallia, joka on toteutunut kampuskirjaston ja geotieteiden laitoksen välillä. Mallissa keskeisintä on aineopettajan, kirjastoammattilaisen ja opiskelijan välinen vuorovaikutus sekä erityisesti kahden opettavan tahon toisiaan täydentävien kompetenssien hyödyntäminen.


Kevät oli jo pitkällä Lontoossa. Kuva: Kati Syvälahti

Kirjoittajat

Kati Syvälahti
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Eija Nevalainen
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Antti Virrankoski
Palvelupäällikkö
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Kati Syvälahti

Tasa-arvoiltapäivän antia

Helsingin yliopiston tasa-arvotoimikunnan järjestämää tasa-arvoiltapäivää vietettiin 6.5.2011. Tilaisuudessa jaettiin Helsingin yliopiston Maikki Friberg- tasa-arvopalkinto, jonka sai Kielikeskuksen tasa-arvoista oppimista edistävä toiminta ja erityisesti sen Erilaiset oppijat -työryhmä (ERI). ERI-ryhmä panostaa tasa-arvoisiin ja esteettömiin ohjaus- ja oppimisympäristöihin ja ottaa huomioon yksilöllisen oppimishistorian ja elämäntilanteen.


Kuva: Kyösti Mutkala.

Tasa-arvovastaava Terhi Somerkallio puhui tasa-arvon ja työhyvinvoinnin suhteesta:

Kaikilla meillä on sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen ja jokin etninen tausta, kaikki me ikäännymme. Moninaisuuden kunnioittamisen kautta jokainen voi vapautua yhdenmukaisuuden pakosta ja olla avoimemmin oma itsensä myös työssä. Tämä edistää kaikkien hyvinvointia.

Kirjaston edustajat Eeva Laurila ja Johanna Lahikainen puhuivat ikätasa-arvon edistämisestä Helsingin yliopiston kirjastossa.

Elina Lahelma ja Liisa Tainio esittelivät käyttäytymistieteiden laitoksen ja Opettajankoulutuslaitoksen hyviä käytänteitä, mm. Tasa-arvo- ja sukupuolitietoisuus opettajankoulutuksessa -hanketta (TASUKO).

Laika Nevalainen ja Santtu Sundvall kertoivat valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden tekemästä tasa-arvotutkimuksesta. He suosittelivat tutkimuksen perusteella, että tasa-arvotyöstä tulisi osa ainejärjestöjen toimintasuunnitelmia ja perustettaisiin opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan yhteinen työryhmä kehittämään opetusta.

Valokuvia ja esitykset Almassa (vain HY).

Teksti:

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Kyösti Mutkala

Tietolinjassa (1/2011): tuomisia ELAG2011 -konferenssista

ELAG -konferenssi järjestettiin tänä vuonna  Tšekin kansallisessa teknillisessä kirjastossa Prahassa 24.-27.6. . (ELAG tulee sanoista European Library Automation Group.) Kyseessä oli 35. vuotuinen ELAG-konferenssi.  Tänä vuonna konferenssin keskiössä olivat ennen muuta pilvipalvelut, avoin linkitetty data ja MARC-formaatin kohtalo.

Meiltä Helsingin yliopiston kirjastosta konferenssiin osallistui 2 , Kansalliskirjastosta 17, joista enemmistö Kirjastoverkkopalveluista. Uusimmassa Tietolinja (1/2011) -lehdessä on kansalliskirjastolaiskollegojemme kirjoituksia konferenssin annista.

Konferenssiesitysistä on tätä kirjoitettaessa osin vasta abstraktit, mutta osaan abstrakteja on liitetty jo esityksiä ja mahdollisia muita tiedostojakin. Materiaali löytyy  ELAG2011-konferenssisivujen kautta.  Sivuilta mahdollisesti puuttuvia esityksiä voi yrittää etsiä SlideShare-sivustolta.

Kirjoittaja:

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Suomalaisia aikakaus- ja sanomalehtiä verkossa – Kansalliskirjaston vuosien 2010 ja 2011 digitoinneista

Kansalliskirjasto on siirtänyt tähän mennessä digitaaliseen muotoon viitisen  miljoonaa sivua 1700–1900-luvun sanoma- ja aikakauslehtiä. Kirjasto on viime vuosina digitoinut myös muita kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia aineistoja, esim. matkailuaiheisia teoksia 1600- ja 1800-luvuilta, Turun akatemian väitöskirjoja vuosilta 1642–1828 sekä äänitteitä 1981-1985.

Digitoidut aikakauslehtikokoelmat

Vuosina 2009- 2011 digitoitiin aikakauslehtikokoelmaa vuosilta 1810-1944. Se on keskeistä ja paljon käytettyä humanistisen tutkimuksen lähdeaineistoa.  Vanhimmat,  ennen vuotta 1910  ilmestyneet lehdet ovat kenen tahansa vapaasti käytettävissä. Vuoden  2010 loppuun mennessä   saatiin asiakaskäyttöön yli 1200  aikakauslehtinimekettä.  Tekijänoikeussyistä  vuoden 1910 jälkeen ilmestyneet lehdet ovat  käytettävissä vain vapaakappalekirjastoissa ns. kulttuuriaineistotyöasemilta. Työasemilla lehdistä voi ottaa paperitulosteita mutta ei sähköisiä kopioita. Niiltä ei myöskään ole mahdollista lähettää materiaalia edelleen.  Aikakauslehtien aineistopankki sisältää kulttuuri- ja ajanvietelehtiä,  kirkollis-uskonnollisia aikakauslehtiä, urheilu-  elokuva- ja taidelehtiä.

Vanhat 1800-luvulla perustetut yleiskulttuurilehdet kuten Valvoja, Finsk Tidskrift, Nykyaika ja Wapaita aatteita kuin uudemmat Päivä, Argus, Tulenkantajat, Suomalainen Suomi ja useat muut muodostavat lähdeaineiston kulttuuri- ja aatehistorialliselle tutkimukselle.  Lehdissä käsitellään ajankohtaisia taiteen, tieteen ja politiikan kysymyksiä.  Kirjallisuuteen ja taidekulttuuriin keskittyviä aikakauslehtiä ovat esim.  Ateneum, Euterpe,  Kirjallisuuslehti ja Quosego.  Suuremmalle lukijakunnalle tarkoitettuja kulttuurilehtiä joilla oli  myös kansansivistyksellisiä tavoitteita ovat Kansan lehti, Oma maa  ja Otava.

Ajanvietelehdet kuten esimerkiksi Apu, Seura, Viikkosanomat Ja Veckans krönika sisältävät myös runsaasti valokuvakuvamateriaalia, piirroksia ja mainoksia, joihin on tallentunut eri aikakausien visuaalista ajanhenkeä.   Digitoitua aineistoa tuotetaan koko ajan lisää; seuraavana  ovat  vuorossa muun muassa pilalehdet.

Historiallinen sanomalehtikirjasto

Historiallisen sanomalehtikirjasto on laajentunut.  Suomalaiset sanomalehdet  on digitoitu vuoteen 1910 asti ja ne ovat  vapaassa verkkokäytössä.  Vuoden 1910 jälkeen ilmestyneet sanomalehdet ovat  tekijäoikeussyistä käytössä  vain vapaakappalekirjastoissa ns. vapakappaletyöasemilla. Vuoden 2011 alkupuolella vapaakappalekäyttöön saatiin  jo myös  vuosien 1910-1917 sanomalehtiä.

Digitalkoot

Lehtien tekstit on skannattu ja muutettu tekstiksi optisen tekstintunnistuksen avulla. Teksti sisältää pari prosenttia virheitä ja puutteita. Kansalliskirjasto käynnisti  digitalkoot, joiden avulla parannetaan Kansalliskirjaston digitaaliseen muotoon siirrettyä aineistoa. Digitalkoissa kuka tahansa voi osallistua aineiston parantamiseen. Palvelussa on kaksi eri peliä: Myyräjahti, jossa pelaaja pyrkii löytämään virheellisiä sanoja, ja Myyräsilta, jossa pelaajan tehtävänä on kirjoittaa kuvaruudulle ilmestyvä sana oikein

Matkakirjoja 1600-1800-luvuilta – Europeana-Travel

Doriaan on digitoitu alun toistasataa matkailuaiheista teosta 1600-1800-luvuilta. Kyseessä on Suomen osuus Europeana-Travel-kokoelmaan.  Aineisto kertoo, millaisena Suomi ja suomalaiset näyttäytyivät Ruotsin vallan aikana.  Kokoelmassa on mm. vanhoja maantieteen oppikirjoja ja Suomea esitteleviä matkakertomuksia kuvineen ja karttoineen.  Joukossa on paljon Lappiin liittyvää aineistoa.

Digitaalisen aineistojen uusi   käyttöliittymä otettiin ensimmäisenä käyttöön  Travel- kokoelmassa. Uuden käyttöliittymän suurimpana etuna Doriassa normaalisti käytettyihin pdf:iin verrattuna on, että se ei lataa koko teosta kerralla käyttäjän koneelle vaan näyttää teoksen sivu kerrallaan.

Teosten  tekstit on skannattu ja muutettu tekstiksi optisen tekstintunnistuksen avulla. Dorian uuteen käyttöliittymään on myös liitetty Kansalliskirjastossa kehitetty alustava versio ns. sumeasta hausta, jonka tarkoituksena on parantaa tietokoneen väärin tulkitsemien sanojen löytyvyyttä perinteiseen vapaasanahakuun verrattuna. (Lisätietoa käyttöliittymästä–>)

Turun akatemian väitöskirjat

Kansalliskirjasto on digitoinut  suomalaisen tieteen varhaishistoriaa:  kokoelman Turun Akatemiassa vuosina 1642–1828 valmistuneita latinan- ja ruotsinkielisiä väitöskirjoja. Kokonaisuus käsittää tässä vaiheessa 1 778 Turun Akatemian väitöskirjaa, yhteensä noin 45 000 sivua. Se kattaa noin 40 prosenttia maassamme ennen vuotta 1828 julkaistuista väitöskirjoista. Teosten digitointia on tarkoitus jatkaa.

Äänitteet

Vuosilta 1981- 85 on  digitoitoitu 1 500 musiikki- ja puhekasettia.  Vuosisadan äänet-digitointihankkeessa on digitoitu n. 80% suomalaisista 78  rpm-levyistä, Tekijänoikeuksista  vapaat äänitteet   ovat kuunneltavissa Raita-tietokannassa.

Tutustu ja ota kantaa Kansalliskirjaston kokoelmien digitointisuunnitelmaan!

Kansalliskirjasto on laatinut digitointisuunnitelman. Siihen toivotaan kannanottoja!

Kirjoittaja

Leena Jansson
Suunnittelija
Kansalliskirjasto/ tutkimuskirjasto

Kirjojen kautta

Kävipä niin, että minunkin tuli aika antaa ajastani yhteiseen. Oli valittava minne ja miten. Se oli helppoa, sillä yhdestä olen kovasti itse saanut. Se on auttanut minua ja, ennen kaikkea, antanut minun olla äärellä. Puhun tietenkin kirjastosta ja erityisesti Kumpulan kampuskirjastosta.

Kirjastolle on muutenkin hyvä antaa. Sieltä löytyy ihmiskunnan ehkäpä rakkaimmat esineet, kirjat, ja se myös hyvin tärkeällä tavalla vieläkin kuiskaa meille, että jotkin asiat kuuluvat kaikille. Kirjasto on muisti ja kirjasto on turva. Kirjasto on saavutus ja ylpeyden aihe, josta ei tarvitse erikseen ylpeillä

Siis hain ja onnekseni pääsin. Siellä olemisesta nämä sanat nyt esitän.

Ensimmäinen huoleni oli tyypillinen sivarille. Kun aikansa antaa, toivoo, että se käytettäisiin hyvin, samalla tavalla kuin veronmaksajakin haluaa verorahansa käytettävän asianmukaisesti. Huolestelin siis, että hukkaanko olisin. Onneksi huoleni osoittautui aiheettomaksi. Sain olla hyvin ja monessa.

Tuhat asiaa ja sitten kaikki se muu. Sain miettiä, mille on tilaa ja keiden on aika löytää koti muualta. Sain kohdata etsijöitä ja heitä myöskin auttaa. Seurata miten toiset kulkivat minulle tuttuja polkuja ja jopa seurata niitä ajoittaisia tanssahteluja tuolla polulla. Vähensinpä myös ihan kiitettävästi kirjaston entropiatasoa.

Ja minä leivoin. Sitä en osannut Soleen merkitä, enkä edes valehdella.

Huomasin varsin nopeasti, että kirjasto on täynnä hyvää tekemistä. Oikeastaan en muista montakaan hetkeä, joina olisin joutunut vain olemaan. Eikä tekemiseen vaadittu mitään tahtotilaa, sillä tehdyn näki helposti ja nopeasti hyväksi. Se oli työtä, joka oli muutenkin kuin vain sanottuna arvokasta.

Kirjojen, ja toki myös lehtien, lisäksi ovat ihmiset. Heistä voisi sanoa paljon, mutta kuten yleensä ihmisten kohdalla, sanat eivät yllä. Uskonen kuitenkin saavani anteeksi sen, että nyt tohdin kuitenkin yrittää.

Kaikesta ulkoisesta ja hämmentävästä nykyisestä olemisesta huolimatta kirjastossa oltiin yhdessä kirjaston puolella. Oltiin läsnä ja haluttiin suunnata kohti parempaa. Eikä sinä parempana ollut piikiltä katsominen vaan ylipäätänsä se nouseminen. Minulle siinä oli jotain kovin arvokasta ja jotain, mistä kannattaa pitää kiinni. Ihmiset olivat ja he saivat olla. He olivat ihmisinä töissä.

Keskustelut. En usko, että löytyy ihmistä, jonka sisältä ei sanoja löytyisi, mutta olen kovin kiitollinen siitä, että niin moni kirjaston henkilö niitä minulle soi, ja toisaalta siitä, että he jaksoivat kuunnella tai ainakin puoleksi kuunnella höpötyksiäni.

Siellä oli hyvä olla ja sinne oli hyvä antaa. Enempää ei sivari voi pyytää.

190114150914, 05202028 0509 151205 19011415202001220101, 1321202001 1125121228 1514. 110909201519.

Kirjoittaja

Petri Turunen
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Osaamisen ytimessä – BMF ry:n kevätseminaari Kuopiossa 13.4.

Miten käyttää PICO-asetelmaa tiedonhaussa? Kuinka tehokkaimmin hakea näyttöön perustuvaa hoitotieteellistä tietoa JBI Connect+ ja Cinahl –tietokannoista? Mitä uutta PubMedissa?

Näitä teemoja pohdittiin lääke- ja terveystieteiden sekä lähialojen kirjasto- ja tietopalveluammattilaisten yhdistyksen BMF ry:n kevätseminaarissa Kuopiossa. Seminaarin ohjelmassa keskityttiin tällä kertaa lääke- ja terveystieteellisen tiedonhaun käytännön välineisiin ja keinoihin. Itä-Suomen yliopiston Medistudiaan saapui yli 40 kollegaa eri puolilta Suomea, niin amk-, sektoritutkimuslaitos-, sairaala-, virasto- kuin yliopistokirjastoistakin.

Informaatikko Jaana Isojärvi (Finohta – Terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikkö, THL) aloitti päivän esityksellään Tutkimuskysymyksestä hakustrategiaksi: PICO-asetelma informaatikon työkaluna. PICO (Problem, Intervention, Comparison, Outcome) -astelma on järjestelmällisen katsauksen teossa käytettävä työkalu, joka auttaa muotoilemaan tutkimuskysymyksen oikein. Järjestelmällinen katsaus taas on tutkimusmenetelmä, jonka avulla arvioidaan terveydenhuollon menetelmien vaikuttavuutta. Mielenkiintoisessa esityksessään Jaana korosti informaatikon tiivistä yhteistyötä tutkijoiden kanssa hakua suunniteltaessa.

Informaatikko Hannele Mikkola (Turun ammattikorkeakoulun kirjasto) esitteli JBI ConNECT+ (Joanna Briggs Instute Clinical Online Network of Evidence for Care and Therapeutics) -tietoaineistoja. Joanna Briggs Instituutti on tutkimus- ja kehittämisorganisaatio, joka on erikoistunut näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen ja siinä tarvittavien resurssien tuottamiseen terveydenhuollon henkilöstölle. JBI ConNECT+  palvelu on suunniteltu tukemaan hoitokäytäntöjä ja kliinistä päätöksentekoprosessia. Hannele antoi monipuolisia esimerkkejä siitä, millaisin menetelmin näyttöön perustuvaa tiedonhakua opetetaan Turun ammattikorkeakoulun terveysalan opiskelijoille ja lopuksi näimme JBI ConNECT+ aineistodemon.

PubMedin käyttöliittymään on viime aikoina tullut tiuhassa tahdissa pieniä ja suurempia muutoksia. Palvelupäällikkö ja BMF ry:n puheenjohtaja Tuulevi Ovaska (Itä-Suomen yliopiston kirjasto ja KYS:n kirjasto) esitteli ja demosi havainnollisesti keskeisimpiä uudistuksia.

Miten rajata hakuja hoitotieteellisessä Cinahl-tietokannassa niin, että  hakutulokseen saadaan näyttöön perustuvan hoitotieteen kriteerit täyttäviä tutkimuksia? Informaatikko Maarit Putous (Itä-Suomen yliopiston kirjasto) esitteli useita keinoja tähän: mm. tutkimusmenetelmiä kuvaavat asiasanat ja asiasanaryhmät, tietyt julkaisutyypit, tietokannan valmiit filtterit ja special interest –rajaukset. Maarit summasi puheenvuoronsa toteamalla, että eri tapoja on hyvä käyttää rinnakkain.

Päivän päätteeksi BMF ry:n varapuheenjohtaja Minna Liikala (THL) palkitsi luennoitsijat Marimekon kasseilla. Hyväntuuliset ja päivän antiin selvästi tyytyväisen oloiset seminaarivieraat kiittelivät paitsi antoisia luentoja, myös seminaaria edeltävänä iltana organisoitua epävirallisempaa tilaisuutta ja mahdollisuutta tavata kollegoita.

BMF ry:n varapuheenjohtaja Minna Liikala kiitti seminaarin osallistujia. Kuva: Leena Isotalo

Minna Liikala kiitti seminaarin osallistujia.

Teksti

Katri Larmo
Informaatikko
Meilahden kampuskirjasto Terkko,
BMF ry:n johtokunnan jäsen

Kuva

Leena Isotalo

Kymmenvuotias Kumpulan kampuskirjasto juhli 27.5.2011

Juhlavieraita saapui Kumpulan kampuksen Physicumiin Vaasaa ja Joensuuta myöten. Kampuskirjaston juhlaseminaari kutsui ilahduttavasti ihmisiä vielä kesän korvalla. Seminaarin aiheet kampuskirjaston vaiheista informaation olemuksen tarkasteluun ja tiedonhankinnan kysymyksiin sekä kirjaston tulevaisuuteen herättivät vastakaikua keskustelua virittäen. Myös puhujien ansiokas persoonallinen läsnäolo viihdytti. Juhlaseminaarin puhetta johti varsin ytimekkäästi palvelupäällikkö Antti Virrankoski.

Seminaarin avasi Kumpulan kampuskirjaston johtaja Hannele Fabritius. Hän kuvasi laitoskirjastojen yhdistymisestä syntyneen uuden tiedekirjaston alkuvuosien haasteita, muun muassa monitieteisyyden vaatimuksia ja eri laitoskirjastokulttuurien väliin kipeääkin yhteensovittamista. Tulevaisuutta viitoittaa edelleen tahto olla merkittävä matemaattis-luonnontieteellinen kirjasto. Puheen taustalle heijastuivat kirjaston elämästä kuvat, jotka kirjastosihteeri Pekka Salminen oli varsin taidokkaasti rytmittänyt puheen sisältöön.

Professori Arto Annila tutki esityksessään informaation olemusta fyysisenä ilmiönä viitaten luonnontieteellisen tutkimuksen historiaan. Hänen kiitoksensa kampuskirjaston sopeutumiselle ja kehitystyölle ajan ja vaatimusten vilkkaassa muutoksessa nostatti juhlatunnelmaa, koska sen antoi  pitkään kirjaston kanssa tiivistä yhteistyötä tehnyt kampuskirjaston tärkeimmän sidosryhmän matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan vaikuttaja.


Arto Annila

Tutkija Sanna Kumpulainen Tampereen yliopistosta esitteli tutkimustaan bioteknologien tehtävälähtöisestä tiedonhankinnasta. Yleisön kysymykset koskivat Kumpulaisen tutkimusmenetelmiä ja tutkimuksessa esiin tulleita eri informaatiojärjestelmien yhteensovittamisen vaikeuksia tiedonhankinnassa.

Esityksistä johtui ajatus siihen, millaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia kirjastolla voi olla. Näin kehitystä tarkasteli myös Jyväskylän yliopiston kirjaston johtaja Kimmo Tuominen. Hän etsi videopeliteollisuuden innovaatioille vertailukohtia tiedonhaun ja kirjastojen maailmasta ja pohti, millaisia tulevaisuuden tiedon haun ja hallinnan innovaatiot voisivat olla. Esitettyyn kysymykseen, olisiko kuviteltavissa kirjaston syntyminen nyt ilman nykytilanteeseen johtanutta historiaansa, Tuominen totesi todennäköisesti ylittämättömäksi esteeksi jo oikeuksien hankkimisen kaikkeen pitkän kehityksen tuloksena nyt käytettävissä olevaan aineistoon.


Sanna Kumpulainen                                   Kimmo Tuominen

Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara onnitteli puheessaan paitsi kymmenvuotiasta kirjastoa myös yli satavuotista tietopalvelua; osa kampuskirjaston edeltäjistä kuuluu Helsingin yliopiston vanhimpiin 1800-luvun lopulla perustettuihin laitoskirjastoihin.

Auditoriosta siirryttiin juhlanäyttämölle Physicumin aulaan, jossa hehkuivat kirjaston saamat kukkatervehdykset. Pieni pysähtynyt hetki jonotettiin pöydän antimia, kunnes tuttujen tapaaminen ja uudet tutustumiset sytyttivät rupatteluun, ehkä alkavan kesän riennoista, mahdollisesti juuri kuulluista esityksistä.

Kaunis kiitos puheista, onnitteluista, lahjoista ja osallistumisesta vieraillemme, jotka juhlan tekivät!

Professori Arto Annilan seminaariesitys ilmestyy Signumissa syyskuussa 2011.

Seminaaritunnelmia:

Kirjoittaja

Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Veikko Somerpuro

Mitä asiakkaamme odottavat e-kirjastopalveluiltamme? – Usein kysymättä jääneitä kysymyksiä

Olemme tarjoilleet e-aineistojamme NELLIn kautta runsaan kuuden vuoden ajan. Koko tämän ajan olen olen ollut kiinteästi mukana niin NELLIin liittyviä pikku käyttöliittymäremontteja ideoimassa ja vähän toteuttamassakin kuin vastaamassa NELLI- ja e-kirjastopalautteisiinkin.

NELLI-, SFX- ja e-kirjastopalautteilla on ollut oma osuutensa siihen, että erilaisia NELLI-remontteja on lähdetty, niukoista henkilöresursseista huolimatta, toteuttamaan. Osin asiaan on kyllä vaikuttanut ihan valtakunnallisella tasollakin kasvanut NELLI-kriittisyys.

Asiakkaiden e-kirjastonkäyttöön liittyviä ongelmia ei voi kuitenkaan palauttaa yksin NELLIn/Metalibin kökköyteen. Myös sillä, millä tavalla olemme erityyppisiä e-aineistoja saattaneet tarjolle eri järjestelmien kautta ja millä tavoin niitä kuvailleet, on osuutensa asiaan, samoin NELLiin ja e-kirjastoon liittyvällä tiedotuksella ja opastuksella.

Kykymme saattaa tarjolle ja kuvailla e-aineistoja ja viestiä e-kirjastopalveluista edellyttää, että kirjastohenkilöstö tuntee paremmin e-kokoelmiamme ja ymmärtää niiden käyttöön saattoon liittyviä järjestelmiä. Tähän liittyen järjestettiin keväällä kolme vähän eri kohderyhmille suunnattua koulutustilaisuutta. Tiedä enemmän e-lehdistä ja –kirjoista – tilaisuus (16.3.) oli suunnattu laajasti kaikille niille kirjastolaisille, jotka tällaista tietoa asiakaspalvelutehtävissä tarvitsevat. E-aineistojen kuvailun ja käytettävyyden työpaja (25.3.) oli suunnattu e-aineistojen hankinta – ja kuvailutehtävissä toimiville kirjastoammattilaisille sekä tiedonhankinnan kouluttajille.  NELLI-sisällönkuvailukoulutus (16.5.) oli  tarkoitettu e-aineistojen kuvailuja Metalibiin  tekeville kirjastoammattilaisille.

Seuraavat mietteet perustuvat paljolti E-aineistojen kuvailun ja käytettävyyden työpajaan valmisteltuun aineistoon ja työpajassa käytyihin keskusteluihin. Työpajassa pyrittiin tarkastelemaan aineistojen kuvailu-  ja käytettävyyskysymyksiä käyttäjänäkökulmasta ja tukeuduttiin jossain määrin myös asiakaspalautteiden välittämään informaatioon.

Miksei ole yhtä kattavaa hakua?

”En ole kyllä löytänyt yhtään sekavampaa hakukoneistoa kuin nellissä on. Miksi hakuja pitää olla näin järkyttävän paljon? Miksi ei ole yhtä kattavaa hakua? Miksi esimerkiksi artikkelia etsittäessä ei voida näyttää valmiiksi kaikki hakutiedot vaan piilotellaan artikkelin lehtihakua yhden linkin taakse?

Ymmärrän että tietoa on paljon, mutta yhdellä kattavalla hakukoneella sitä voisi pelkistää huomattavasti.

Tällainen kommentti tuli helmikuussa, siis viime syksynä toteutetun käyttöliittymäremontin jälkeen,  e-kirjastopalautepostilaatikkoomme ”Hyvää kevään jatkoa” –toivotusten kera.

Palautteeseen ei ollut vaikeaa vastata asiakasta myötäillen, koska omastakin mielestäni lukuisia toimintoja tyrkyttävä ja kymmeniä eri ikoneja vilisevä NELLI on sekava ja kursittamattomalle käyttäjälle varsin vaikeasti avautuva.

Senkin saatoin tunnustaa, että lisäiltyämme vuosien varrella NELLIin erilaisia e-aineistojen etsimistä ja -valintaa helpottavia asioita emme ehkä olleet riittävästi miettineet, mitä voisi vuorostaan karsia. Mainittuja NELLIn asiakasystävällisyyttä lisääväksi tarkoitettuja parannuksia ovat olleet esimerkiksi vasemman laidan valikossa oleva Etsi aineisto –laatikko ja sieltä avautuvat hakemistot (2007) ja viimeisen käyttöliittymäremontin yhteydessä etusivun ohjauksen kaksivaiheiseen tiedonhakuun (2010). Näiden uudistusten tuloksena reittejä esimerkiksi  aineistonvalintaan on laskutavasta riippuen 4-7.

Toki mainitsin palautteen antajalle myös sen, että kaikki hankkimiemme lukuisten tietokantojen tuottajista eivät välttämättä salli indeksointia mihinkään keskusindeksiin, joten ”yhtä kattavaa hakua”, ei senkään vuoksi oli ihan helppoa saada aikaiseksi. Lupailin epämääräisesti kyllä parin vuoden sisällä jotain yleishakua.

Ilahduttavaa palautteessa oli se, että kyseinen asiakas oli löytänyt artikkelihaun ja ilmeisesti havainnut sen tarkennetun haun lomakkeen käyttökelpoiseksi myös tiettyä aihetta koskevia artikkeleita haettaessa, ei yksin tiettyä artikkelia etsittäessä.  Mainittakoon, että kyseessä oli matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija, joka todennäköisesti pystyy tekemään hakuja aiheestaan hyvinkin spesifein termein.

Palaute sai tietysti miettimään erilaisia mahdollisuuksia karsia nykyisellään varsin lukuisia väyliä aineistonvalintaan. Mielessä käväisi myös ajatus, josko NELLIn aloitussivua pitäisi uusia esimerkiksi laittamalla heti esittelytekstin jälkeen esiin kaiketi useimmin käytettyjen lehtivalinnan ja artikkelihaun lomakkeet kaikkine kenttineen  ja siirtämällä ohjaus kaksivaiheiseen, aiheenmukaiseen tiedonhakuun linkin taakse.

On varsin todennäköistä, että viimeksi mainitut ideat jäävät toteuttamatta, sillä käytettävissä olevilla liian harvoilla toteuttajilla on koko ajan niin paljon muutakin tekemistä. NELLI on kuitenkin jo väistymässä, ei tosin näillä näkymin ihan pian. Kuitenkin mikäli kirjastossamme saadaan toteutettua jo jonkin aikaa suunnitteilla ollut palvelusivusto ja sinne jonkinmoinen yleishaku, muutospaineet NELLIn suhteen ainakin näiltä osin pienenevät.

Löytöretkeilyyn innostavaa käyttöliittymää  (discovery interface) ei aikansa eläneestä NELLIstä saa millään ilveellä väännettyä. NELLI lienee nykyisellään, viime syksynä toteutetun ja tänä keväänä viimeistellyn remontin jäljiltä, ainakin miellyttävämpi koulutusympäristö  kuin aikaisemmin. Ja kenties nykyisen NELLIn aikana huonomminkin opetusta seuranneiden kurssitettujen on helpompaa palauttaa mieleen NELLI-haun erilaisuus ja eriaikaisuus tätä päivää edustaviin hakupalveluihin verrattuna, kaksivaiheiseen tiedonhakuun kun ohjataan heti etusivulla . Sitä paitsi  reitti aineistonvalinnasta monihakuun on nyt helpompi kuin aiemmin, kun tietyn tieteenalan aineistot hakemistoselauksessa tai ohjatussa haussa valinnut saa tästä monihakuun siirtyessään eteensä vain kyseisen tieteenalan NELLI-haettavat aineistot.

Mitä aineistoja minun kannattaisi käyttää?

Mitä minun kannattaisi käyttää: Web of Scienceä, ScienceDirectiä, EBSCOa, PsycInfoa vai PsycArticlesia – mitä niitä kaikkia onkaan?”

Yllä lainatun kysymyksen e-kirjastopalautteeseen lähettäneelle tutkija-asiakkaalle, jonka satuin tuntemaan, suosittelin aloittamista viitetietokannoista (esim. Psycinfo, Web of Science), koska niihin indeksoidaan enemmän lehtiä kuin mitä lehtitietokantoihin usein sisältyy ja koska niistä löytyvistä viitteistä pääsee SFX-näpyköiden kautta lehtitietokantojen sisältämiin lehtiin.

Yhtä suorasanaisesti en muista yhdenkään muun tutkija-asiakkaan viestineen aineistojen valintaan liittyvistä ongelmista. Valintaongelmia saattaa kuitenkin olla monilla, varsinkin vähän varttuneempaan ikään ehtineillä tutkija-asiakkaillamme, jotka eivät ole saaneet opiskeluaikanaan nykymuotoista tiedonhankinnan koulutusta, onhan tarjoamiemme e-aineistojen lukumäärä melkoinen.  NELLIstä i-painikkeen takaa löytyvät kuvailut eivät paljoa tämäntyyppisissä ongelmissa asiakasta auttane. Niissähän kuvataan vain kyseistä aineistoa, ei vertailla aineistojen kattavuuksia ja mahdollisia päällekkäisyyksiä eikä kerrota mitään siitä, miten erityyppisten aineistojen välillä pääsee portaaliympäristössämme liikkumaan.

Kovin paljoa kyseistä asiakasta eivät olisi auttaneet myöskään NELLIssä tarjona olevat hakemistot. Monietiteisesti suuntautuneena hän olisi varmaan katsonut laajemminkin yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden eri alojen aineistoja, joita riittää.

Palautteeseen vastattuani mietin muun muassa, voisiko aineistotyyppejä koskevaan infoon, jollaista meillä ei ole mutta jollaista kaivattaisiin, piilottaa jotain pientä ohjeistusta esimerkiksi siitä, että viitetietokantaviitteistä pääsee lehtitietokantojen lehtien kokoteksteihin, kiitos linkityspalvelumme. Epäilemättä  joku kaaviokuva olisi tehokkaampi. Olisikohan joku IL-kouluttajista kehitellyt mitään tämäntapaista kuviota? Jos ei ole, kukapa ehtisi laatimaan?

(Palaute saattoi myös pohtimaan, missä määrin asiakkaamme tuntevat ja osaavat hyödyntää e-lehtiin liittyviä palvelujamme, joita on tarjolla esimerkiksi e-lehtien ja -atikkelien linkityspalveluvalikoissa. Uudesta linkityspalveluvalikosta tehtiin toki uutisensa samoin aikoinaan artikkelien linkityspalveluvalikon artikkelisuosittelijasta. Mainitut pienet blogiuutiset hautautuivat kuitenkin varsin nopeasti vanhempien uutisten uumeniin. Jotain pysyvämpää näkyvilläoloa kaivattaisiin.)

Sellaisten asiakkaiden, jotka haluavat tehdä systemaattista tiedonhakua ja ymmärtää, mitä tekevät, e-kirjaston käyttöön liittyvien ongelmien kohtaaminen ja huomioon ottaminen taitaa olla vieläkin haasteellisempaa kuin yhtä yleishakulaatikkoa kaipaavien asiakkaiden.

Miksei HELKAsta löydy kaikkia samoja e-lehtiä kuin E-lehdet-linkin takaa?

”Miksei HELKAsta löydy samoja lehtiä kuin HELKAn alalaidassa olevan Elektroniset lehdet -linkin takaa?

Tähän asiakaskysymykseen, joka tuli virkailijan välityksellä,  oli sinänsä helppoa mutta vähän noloa vastata. HELKAan on luetteloitu erinäisiä e-lehtiä , kuitenkin vain murto-osa. Lisäksi lehtitietueissa on SFX-näpykät.  Tilanne on yleisesti ottaenkin sekava, kun vanha kahtiajako : painetut aineistot löytyvät HELKAsta, e-aineistot NELLIstä,  ei oikein enää päde.  Onhan HELKAssa myös tuhansien yksittäisten e-kirjojen tietueita, ja lisää tulee koko ajan.

E-lehtien osalta tiedot on tarkoitus saada siirrettyä SFX:stä HELKAan. Homman valmistelu on kestänyt, koska SFX-tietämyskannassa olevat lehtitietueet eivät ole noin vain kääntyneet MARCeiksi  ja koska ratkaisuun liittyy myös pyrkimys saada tietojen ylläpito automaattiseksi: joka kerta kun SFX-instanssimme tapahtuu joku muutos,  se päivittyy myös HELKAan.

Olen kiinnostunut e-kirjoista, mutta en ymmärrä tätä liittymää

”Olen kiinnostunut e-kirjoista, mutta en oikein osaa edetä NELLIstä avautuvasta e-kirjat-listauksesta eteenpäin.  En ymmärrä tätä liittymää. Onko mahdollisuutta saada jossain kasvokkaista opastusta?”

NELLIn vasemman laidan valikon E-kirjat linkistä avautuva pitkähkö  listaus e-kirjapalveluista on kieltämättä hämäävä: osa aineistolinkeistä vie kyseiseen e-kirjapalveluun, osa HELKAn listaukseen sadoista kyseiseen palveluun sisältyvistä kirjoista.

Kehotin kyseistä asiakasta hakemaan e-kirjoja HELKAsta yhdistelmähaulla ja käyttämään aihettaan kuvaavan sanan lisäksi termiä verkkokirja. Senkin  taisin kertoa, että kaikkiin e-kirjatietueisiin ei välttämättä sisälly (suomenkielisiä) asiasanoja,  ja että näin ollen olisi hyvä miettiä kirjan otsikossa mahdollisesti olevia asiasanoja.

Kyseistä ohjetta kirjoittaessani punastelin selostuksen pituutta ja koukeroisuutta. Näin vaikeaa tämä ei totisesti saisi olla. Todellisuudessa e-kirjojen hakeminen HELKAsta on vielä tätäkin vaikeampaa. Ihan kaikkiin e-kirja- tai e-erillisjulkaisutietueisiin ei nimittäin sisälly tuota verkkokirja-merkintää. Kaikissa on kuitenkin merkintä [Elektroninen aineisto]. Mutta näin on myös HELKassa olevissa e-lehtitietueissa, joita siis saattaa tulla mukaan.

Viikin tiedekirjastossa on tehty e-kirjojen hakuohje, joka on varsin havainnollinen, mutta huomattavan pitkä, kun mukana on myös ohje Ellibs-kurssikirjojen  osalta usein tarvittavan lukuohjelman lataamiseen.

Asialle on syytä ja tarkoituskin tehdä yhtä ja toista, esimerkiksi yhdenmukaistaa edelleen e-kirjojen/-erillisjulkaisujen tietueita ja niissä käytettyjä merkintöjä, kehittää e-kirjahaku, jne.  Paljon e-kirjojen eteen on vuoden, parin aikana  jo tehtykin.  E-kirjapaketteihin sisältyviä kirjoja on saatu yhä kattavammin luetteloitua HELKAan ja  lisensioitujen e-kirjojen tietueisiin on saatu myös etäkäyttöä tukevat linkit ja niissä käytettyjä merkintöjä on monissa kohdin yhdenmukaistettu.

Miten tästä eteenpäin?

Edellä siteeratut asiakaspalautteet ovat poikkeuksellisia. Kuitenkin ne viestinevät ongelmista, joita ovat kohdanneet aika monet käyttäjämme, vaikkeivät ole sitten (hämmennykseltään/tyrmistykseltään?) asiasta viestineetkään. Ne tuntuvatkin sisältävän pikemminkin usein kysymättä jääneitä kuin usein kysyttyjä kysymyksiä. Olen nostanut esiin nämä palauteviestit siksi, että ne liittyvät varsin perustavanlaatuisiin ongelmiin ja epäkohtiin, joihin on syytä saada parannusta jo ihan lähitulevaisuudessa.

Kevään koulutustilaisuudet toivat näitä ongelmia ja epäkohtia yleiseen tietoisuuteen, käynnistivät keskustelua siitä, mitä asioille voisi tehdä ja kuka tai mikä taho tekisi  – ja  jonkin verran itse tekemistäkin.

Asiakaspalautteita pitäisi kerätä ja analysoida nykyistä systemaattisemmin, tästä oltiin esimerkiksi mainitussa E-aineistojen kuvailun ja käytettävyyden työpajassa varsin yksimielisiä.  Pelkästään palautepostiin tulleiden viestien kerääminen ja erittely ei riitä.  Myös esimerkiksi käyttäjäkoulutus- ja neuvontatilanteissa tehtyjä havaintoja asiakkaiden e-kirjaston käyttöön liittyvistä ongelmista olisi syytä kirjata muistiin. Tällaisia palautteita ja havaintoja voivat kaikki kirjastomme henkilökuntaan kuuluvat kirjata ekirjasto-wikimme sivulle Ajattelemisen aihetta antaneita e-kirjastopalautteita. Wikissä on myös sivu ekirjastopalveluihimme liittyville asiakaskysymyksille, joista olisi syytä tehdä kysymys-vastaus-pari usein kysyttyihin kysymyksiin.

Mainitut koulutustilaisuudet olivat hyödyllisiä myös sikäli, että niitä valmisteltaessa tuli kirjatuksi arvioita e-kirjastoa koskevien asiakasohjeistuksen ja e-aineistojen kuvailun nykytilasta sekä noudatetuista käytännöistä e-aineistojen kuvailussa. Vaikka NELLI portaalina olisikin parin vuoden sisällä historiaa, jonkinmoinen mahdollisuus selailla e-aineistoja aiheen tai tyypin mukaan ja siirtyä aineistojen omaan käyttöliittymään on tarpeen jatkossakin asiakkaille tarjota. Metalib-instanssimme  säilyttänee merkityksensä taustajärjestelmänä, joka mahdollistaa tällaisen selailun. NELLI-kuvailuilla on siis merkityksensä samoin siinä käyttämillämme kategorisoinneilla ja tyypittelyillä, joita tuntuisi olevan aihetta kehittää.  Tässäkin, ei yksin e-aineistojen sisällönkuvailussa,  tarvitaan kampuskirjastojen tieteenala-asiantuntemusta.

Jatkosta ei ole selkeitä suunnitelmia, vaikka esimerkiksi palvelusivustosta onkin oma hankesuunnitelmansa, vaikka pyrkimyksiä e-lehtitietueiden saamiseksi HELKAan edistetään, vaikka kirjaston e-kirjapolitiikkaa pyritään täsmentämään myös kirjojen käyttöön saaton osalta.  Tarvitaan paitsi erilaisia tilaisuuksia, yhteisiä keskusteluja ja linjauksia myös yhdessä toteuttamista ja tekemistä. Vireillä on palvelusivustoprojektin lisäksi muitakin hankkeita, joilla on tekemistä e-aineistojen tarjolle saattamisten kannalta, mm.  HY:n Flamma-projektiin liittyvä yliopistolaisen sähköinen työpöytä  ja KDK, jota viimeksi mainittua emme ole tosin lähikuukausina edes pilotoimassa.

Linkkejä (jotka avautuvat vain Helsingin yliopiston kirjaston henkilökunnalle):

 

Kirjoittaja:

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Pitkän kuuman tarrakesän kynnyksellä

Kirjastolaisilla on edessään pitkä kuuma tarrakesä.

Miljoonan kirjan tarroittaminen on urakka, josta jäänee muistoja ja kansanperinnettä. Pahimmassa tapauksessa kesä 2011 muistetaan ns. keskustakampuksen tarrakapinasta, jonka uhreista puhutaan vuosien ajan vain peitellysti (”- Se meni kapinassa”) ja josta ns. Siltalan koulukunnan tutkija julkaisee vuonna 2125 ansiokkaan tutkimuksen Tarrakapinan psykohistoria. Siinä osoitetaan, että tarrakapinassa kaikkien osapuolten toiminta ajautui reaktiiviseksi eikä siinä enää ollut sijaa rationaaliselle harkinnalle.

Parhaassa tapauksessa pitkä kuuma tarrakesä muistetaan vapauttava extreme-kokemuksena, joka muutti nössöimmänkin kirjastolaisen suoraviivaiseksi ja kylmähermoiseksi sarjatarroittajaksi.

Kesän valo ja lämpö sekä arkielämän normistoja horjuttavat poikkeusolot saattavat muullakin tavalla muuttaa säntillisenkin ihmisen käyttäytymistä.  Pitkän kuuman tarrakesän hoteimmat repliikit voivat tällaisia:

  • Lähtisit sä munkaa tarrottaan?
  • Tuuks kattoon mimmonen tarrakoodi mulla täällä on…

Parisuhteessa elävät voivat ainakin pitkiksi ylitöiksi venähtäneen päivän jälkeen joutua ns. parisuhdekeskusteluun:

  • Missäs sitä on oltu?
  • Tar… tarrr… tarrottamassa… ainakin kuus tuh… sataa tarraa…
  • Ettei vaan kuus tuoppia…
  • Ei kun nääs siinä sitten ajateltiin että jos tää yksi luokka vielä ja sitte Kakekin, kai sää Kaken tiedät, se sitä sano niin määkin sitte jäin siinä vähäksi aikaa… mutta em mää ollu kauan… toiset jäi vielä jatkaan…
  • Vai sanotaan sitä nykyään tarrottamiseksi ?

Parisuhdekeskustelua ei pidä päästä eskaloitumaan. Erityisen skarppina on oltava, jos kuulee väitteen ”Sää haiset kuule vieraalta viivakoodilta”. Silloin on kriisiviestinnän aika. Kaikki on kiistettävä lyhyesti ja lujasti siten, että tivaaja alkaa joutua naurettavan nipottajan rooliin.

Kun nyt olemme tämän kolumnin avulla kartoittaneet kaikki mahdolliset riskit, olemme tehneet voitavamme ollaksemme valmiita pitkän kuuman tarrakesän meille asettamiin ankariinkin vaatimuksiin. Minä toivon – ja minä uskon – että tästä tulee oikein hyvä kesä.

Kirjoittaja

Lasse Koskela
tietoasiantuntija

Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kaisa-talon kerroksissa

Keskustakampuksen henkilökunnasta 10 henkeä pääsi katsomaan rakennuksen nykyvaihetta  18.5. Ennen varsinaista talokierrosta saimme esittelyn SRV:n edustajilta rakennusprojektista.

Rakentaminen on sujunut aikataulussa, vaikka kaikenlaisia yllätyksiä on tullut. Osa vanhoista rakenteista on säilytetty, mikä on mutkistanut etenemistä ja esimerkiksi kuljetusten järjestäminen on ollut hankalaa – kuorma-autoillekin on tehty aikataulut.

Varsinaiselle kierrokselle tuli kaikkien sonnustautua virallisiin varusteisiin: turvakengät (oikein mukavat, mistä niitä saa?), huomioliivi, kypärä ja suojalasit.

Varsinaiselle kierrokselle tuli kaikkien sonnustautua virallisiin varusteisiin: turvakengät (oikein mukavat, mistä niitä saa?), huomioliivi, kypärä ja suojalasit.

 

Nosturi on sopinut kätevästi kerrosten välisiin ovaaleihin aukkoihin.

Nosturi on sopinut kätevästi kerrosten välisiin ovaaleihin aukkoihin.

 

”Avaus” Kaisaniemenkadun puolella 3. (?) kerroksessa.

”Avaus” Kaisaniemenkadun puolella 3. kerroksessa.

 

Kierreportaat ovat keskeinen elementti sisätiloissa ja nyt ne olivat jo nähtävillä.

Kierreportaat ovat keskeinen elementti sisätiloissa ja nyt ne olivat jo nähtävillä.

 

Pala taivasta Fabianinkadun puolelta, 5. kerroksesta.

Pala taivasta Fabianinkadun puolelta, 5. kerroksesta.

 

7. kerroksessa ulkoseinät puuttuivat vielä.

7. kerroksessa ulkoseinät puuttuivat vielä.

 

Rakennus sai aikaan ihailevia katseita!

Rakennus sai aikaan ihailevia katseita!

 

7. kerroksen Fabianinkadun puolelta on messevät näköalat Eteläsataman suuntaan.

7. kerroksen Fabianinkadun puolelta on messevät näköalat Eteläsataman suuntaan.

 

Työmiehet eivät näyttäneet meistä häiriintyvän.

Työmiehet eivät näyttäneet meistä häiriintyvän.

 

Pääsimme käymään myös rakennuksen katolla …

Pääsimme käymään myös rakennuksen katolla …

 

… josta näköalat vain paranivat!

… josta näköalat vain paranivat!

 

Katolta näki hyvin jopa viereisen Topelian sisäpihalle.

Katolta näki hyvin jopa viereisen Topelian sisäpihalle.

 

Tämä ei ollut uima-allas, vaan kellarikerroksen koemaalauksia – valinta oli: ei mikään näistä.

Tämä ei ollut uima-allas, vaan kellarikerroksen koemaalauksia – valinta oli: ei mikään näistä.

 

Kellarikerroksissa vanhoja säästyneitä rakenteita on paikoin vahvistettu betonipalkeilla.

Kellarikerroksissa vanhoja säästyneitä rakenteita on paikoin vahvistettu betonipalkeilla.

 

Kahden kerroksen korkuisen lastausalueen kautta tulevat jatkossa kaikki kuljetukset taloon.

Kahden kerroksen korkuisen lastausalueen kautta tulevat jatkossa kaikki kuljetukset taloon.

 

Aiemmassa raportissa mainittu lohikäärme oli vielä luolassaan? Oppaamme mukaan seinän takana oli ollut piilossa aiempia rakennusjätteitä, jotka nyt oli kuskattu pois.

Aiemmassa raportissa mainittu lohikäärme oli vielä luolassaan? Oppaamme mukaan seinän takana oli ollut piilossa aiempia rakennusjätteitä, jotka nyt oli kuskattu pois.

Lisää kuvia rakentamisen etenemisestä  Nicola Nykoppin blogissa.

Kuvat & tekstit

Pekka Karhula
kirjastonhoitaja
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Älä jätä kesäkirjaa!

Älä jätä kesäkirjaa lukematta! Verkkarin toimituskunta jakaa jälleen riippumattolukemistovinkkejä.

Essi Tammimaan toinen romaani Paljain käsin (2011) on omintakeinen, vaikuttava ja taidokkaasti kirjoitettu teos. Se on kunnianhimoinen tarina suomalaisesta elämästä noin seitsemänkymmenen vuoden ajalta.

Paljain käsin hahmottaa suomalaista elämänmenoa paljossa naisten näkökulmasta.  Miesten suhde naisiin on tässä romaanissa suoraviivainen. Paksuna tai tulossa paksuksi, kiteyttää nyrkki-isä näkemyksensä naisesta. Oli nainen niin tai näin, hyvä ei ole juuri koskaan. Miehet menettävät mielenkiintonsa naiseensa pantuaan tämän raskaaksi. Yhtä hyvin he pettyvät, jos vaimo ei tule raskaaksi. Siinä tapauksessa he vaihtavat vaimonsa toiseen, joka tulee raskaaksi. Hyvää tilannetta ei tunnu löytyvän.

Paljain käsin rakentaa suomalaisesta elämästä kuvan, joka ei ole järin kaunis. Se tekee sen kuitenkin niin vastaansanomattoman vakuuttavasti, että ei tee mieli väittää vastaan. Aivan, tuollaisia me miehet monesti olemme, eivätkä naisetkaan suinkaan aina edusta sitä viisaampaa ihmisyyttä.

Roy Jacobsenin romaani Ihmelapset (2011) on sympaattinen romaani. Sen voima on vivahteikkaassa arjen kuvaamisessa.  Romaanin kertojana on kymmenvuotias Finn, joka elää yksinhuoltajaäitinsä kanssa niukkaa elämää melko samanoloisesti kuin Suomessakin tehtiin 1950- ja 1960-luvun taitteessa. Finnin elämänmeno muuttuu, kun ensin otetaan huushollin yhteen huoneeseen vuokralainen ja sitten perheeseen ilmaantuu Finnin pikkusisko Linda. Linda on Finnin isän uuden vaimon lapsi. Isä on kuollut, ja uuden vaimon elämä mennyt hunningolle.

Finnin kerronnassa on etusijalla lapsen näkökulma, jonka lomaan kuitenkin ajoittain ilmestyy varttuneemman ihmisen näkökulma. Romaani etenee siten taitavasti rakennetun niin sanoakseni kaksoisvalaistuksen varassa.  Tehokkaimmillaan kerronta on silloin, kun visuaalisiin ja samalla usein myös sosiaalisiin havaintoihin liittyy värikäs ja notkeasanainen kuvaamisen tapa. Tämmöinen tehokkuus on niin harvinaista taituruutta. Se on tehty taiteellisessa tyylissä ja on mukava lukia, sanoisi Antti Hyry.

Kesäkirjasuosittelija Lasse Koskela

Bill Clegg: Nuoren addiktin muotokuva. Siltala 2010.

New Yorkissa asuvan kirjallisuusagentin omaelämäkerta on kirjallisesti kunnianhimoinen, kuten jo nimen viittaus James Joyceen (Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta) kertoo. Se on tiivis, rehellinen ja armotonkin kuvaus siitä, miten crack-kokaiinista tulee elämän tarkoitus, asia, jolle uhrataan kaikki. Clegg ei säästä itseään tai kaunistele vaan kirjaa kujanjuoksut ja umpikujat tarkkaan ja epäsentimentaaliseen tyyliin. Clegg kuvaa myös lapsuuttaan ja nuoruuttaan, pelottavaa isäänsä ja marttyyriäitiään. Kirja ei kuitenkaan ole vain ahdistava lukukokemus, sillä siinä on kauneutta, valoa ja ystävyyttä.

Siri Hustvedt: Vapiseva nainen. Hermojeni tarina. Otava 2011.

Kesäkuussa 2006, kaksi ja puoli vuotta isänsä kuoleman jälkeen, Siri Hustvedt piti puhetta professori-isänsä muistoksi tämän yliopistolla ja alkoi vapista voimakkaasti. Hän pystyi jatkamaan puhettaan ja hänen mielensä toimi, mutta ruumis vapisi. Tämän jälkeen vapinaa on esiintynyt ajoittain tilanteissa, joissa Hustvedt on puhunut julkisesti.

Kokemus minän kaksinaisuudesta ja toisen puolen vieraudesta sai Hustvedtin etsimään tietoa neurologiasta, psykiatriasta ja psykoanalyysista. Hän tarkastelee mm. Freudin ja Winnicottin avulla muistia, traumaa ja minän jakautumista kahteen toisilleen vieraaseen, jopa vihamieliseen leiriin.

Tyhjentävää vastausta ei kuitenkaan löydy: ”Minussa vallitsee edelleen kumma kaksinaisuus, vahva tunne siitä, että olen sekä ”minä” että hallitsematon toinen. Vapisevalla naisella ei todellakaan ole nimeä. Se on puhumaton muukalainen, joka ilmaantuu esiin ainoastaan, kun minä puhun”.

Kesäkirjasuosittelija Johanna Lahikainen

Kesälaitumilla kannattaa lukea sellaisia kirjoja, jotka vievät kauaksi arjesta. Jotkut kaipaavat jännitystä tai romantiikkaa, toiset klassikkoromaanien tunnelmaa ja kolmannet etsivät neuvoja ja vinkkejä lomapuuhiin.

Taidehistorioitsija Riikka Stewenin jännitysromaanissa Niin kauan kuin rakastat (Teos, 2011) selvitetään salaperäisen maalauksen alkuperää. Arvoitusta ratkotaan Stewenille tutussa akateemisessa maailmassa ja mysteerin juuret ulottuvat renessanssin kiehtovaan historiaan. Stewen on osoittanut kirjassaan hienosti, kuinka tieteellinen tutkimustyö on jännittävimmillään johtolankojen seuraamista.

Suosittelen henkilölle, joka ei kuitenkaan halua unohtaa täysin työympäristöään keskustakampuksella ja joka on kiinnostunut renessanssin mystiikasta.

Ruotsalainen kirjailija Katarina Wennstam ei keskity Tahrassa (Otava, 2010) pelkästään ihmiskaupparikoksen kuvaamiseen vaan hän tutkiskelee miten rikos vaikuttaa yhteiskunnassa, perheessä ja yksilöissä. Kirjailija aloittaa romaanin ihmiskauppaoikeudenkäynnistä. Pikkuhiljaa hän rajaa ja syventää kerrontaa henkilöihin, ja tarina kääntyy ihmissuhdesotkuksi ja saa alkua psykologisemman näkökulman.

Jos olet kiinnostunut yhteiskunnan karvasta puolta kommentoivista ja kuvaavista rikosromaaneista, suosittelen Wennstamin uuden feministisen trilleritrilogian avausromaania.

Minna Siltala neuvoo puutarhan poropeukaloita ja viherpeukaloita kevättöistä ja syksyn sadonkorjuuseen kirjassaan Keittiötarhan 3 vuodenaikaa – vinkkejä ja vertaistukea vihertarhurille (WSOY, 2010). Kirjassa on selkeitä ja yksityiskohtaisia valokuvia ja piirroksia puutarhatöistä. Lisäksi Siltala on koonnut mainioita kasvi- ja työlistoja koko kasvukauden ajaksi. Onko kirjastonkirjoja pakko palauttaa? Taidan käydä kirjakaupassa.

Kesällä puutarhassa riittää puuhaa, ja suosittelen noviisipuutarhureiden lepohetkille antoisaa ja opettavaista opasta.

Kesäkirjasuosittelija Kirsi Luukkanen

Tulossa: seminaari tutkimuksen arvioinnista ja bibliometriikasta 7.9.2011

Kirjasto järjestää syyskuussa tutkimuksen arviointitoimiston pyynnöstä seminaarin, jonka aiheena on tutkimuksen arviointi ja arvioinneissa tehtävät bibliometriset analyysit. Seminaarissa alan asiantuntijat kertovat tavoista, joilla tutkimuksen arviointiin osallistuvia tutkimusryhmiä arvioidaan.

Puhujiksi seminaariin ovat lupautuneet David Lawrence ja Ingegerd Baurén Linköpingin yliopiston kirjastosta sekä Ed Noyons Leidenin yliopistosta. Helsingin yliopiston kirjaston bibliometrisistä analyyseistä kertoo johtava tietoasiantuntija Maria Forsman.

Tervetuloa! Lisätietoja ja tarkka ohjelma tulossa myöhemmin.

Lisätietoja tutkimuksen arvioinnista Helsingin yliopistossa

 

Keskustakampuksen Solmu-hankkeen raportti valmistunut

Helsingin yliopiston kirjasto kehittää tutkijapalveluitaan yhdessä prof. Yrjö Engeströmin johtaman tutkimusryhmän kanssa. Kasvatustieteen alaan kuuluvan ryhmän kotipaikka on Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE.

Viikin pilottihanke toteutettiin vuonna 2009. Keskustakampuksen hankkeen intensiivisin vaihe toteutettiin syksyllä 2010 ja hanke jatkuu yhä. Raportti keskustakampuksen prosessista on nyt ilmestynyt: Solmutyöskentely kirjastossa. Raportti Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjaston ja pilottitutkimusryhmien kehittämishankkeesta.

Myös Viikin pilotista on tehty raportti.

Hanketta tutkitaan kolmessa valmisteilla olevassa väitöskirjassa ja sitä on esitelty kansainvälisissä konferensseissa esitelmin ja posterein.

Helsingin yliopiston kirjaston nimityksiä

  • Meilahden kampuskirjasto Terkon johtajaksi nimettiin YTM Annikki Roos, joka siirtyy tehtävään Viikin kampuskirjaston johtajan paikalta.
  • Viikin kampuskirjaston johtajaksi on valittu tekniikan lisensiaatti Ari Muhonen, joka siirtyy tehtävään Aalto-yliopiston ylikirjastonhoitajan paikalta.
  • Terkon kirjastonhoitajaksi on valittu YTM Terhi Sandgren.
  • Hallinto- ja kehittämispalveluiden verkkotoimittajan sijaisuuden hoitajaksi valittiin medianomi Aino-Leena Juutinen.
  • Terkon informaatikoksi on valittu FM Mari Elisa Kuusniemi.
  • Verkkopalvelujen tietojärjestelmäasiantuntijana aloittaa fil.yo. Joonas Kesäniemi.
  • Hankinta- ja metadatapalveluiden määräaikaisena kirjastonhoitajana toimii YTM Juha Pesonen.

Onnittelut kaikille valituille!

RFID-talkoot alkaneet keskustakampuksella

Keskustakampuksen kunnianhimoinen RFID-tarroitusprojekti on alkanut. Kesän aikana yritetään tarroittaa mahdollisimman suuri määrän vuonna 2012 Kaisa-taloon muuttavista 1,1 miljoonasta niteestä. Tarroituslaitteista ja tarroista käydyn kilpailutuksen voitti Mikro-Väylä Oy.

Kuva: Kirjastolaisia RFID-tarroittamassa. Kuva: Johanna Lahikaisen puhelin.

Tässä Verkkari-lehdessä myös Lasse Koskelan nauruhermoja herättelevä kolumni tarroitusurakasta:

Luonnontieteen kirjastonhoitajat verkostoituvat

Kumpulan kampuskirjasto kutsui luonnontieteen tieteenalavastaavat ensimmäisen kerran valtakunnalliseen tapaamiseen aamupäivällä 27.5. ennen suurta juhlaseminaaria. Helsingin ja Aalto-yliopiston, Jyväskylän, Turun ja Itä-Suomen yliopiston kirjastojen luonnontieteen kirjastonhoitajat kokoontuivat soppakattilan äärelle Kumpulan kirjaston viileään lukusaliin.


Kokoontumiseen osallistui tieteenalavastaavia Helsingin ja Espoon lisäksi Jyväskylästä, Joensuusta ja Turusta.

Keskustelu pyörähteli vilkkaana tieteenalapalveluiden ympärillä. Kokemukset tieteentekijöiden ja opiskelijoiden tukemisesta vaihtelivat kirjastoittain, mutta yhtä mieltä oltiin elävän vuoropuhelun tärkeydestä kirjaston ja laitosten välillä. Osalla kirjaston väestä on juuret laitoskirjastoissa tai luonnontieteen opintojen kautta tullutta substanssitietämystä. Sitä pidettiin erityisen hyödyllisenä yhteistyön kannalta.  Kirjastolaiset ymmärtävät paremmin, mitä tutkijat tai opiskelijat puhuvat, kun taustalla on omaa kokemusta tieteenalalta. Joskus voi käydä niinkin, että kontaktit henkilöityvät tiettyihin työntekijöihin. Tuttuun ja turvalliseen kirjastonhoitajaan otetaan helpommin yhteyttä, vaikka hänen tehtäviinsä eivät enää kuuluisikaan kurssikirjatilaukset tai kaukolaina-artikkelien hankkiminen.


Jaana Taylerson kertoi Esa Hakalalle soppalautasen ääressä Turun yliopiston kirjastouudistuksesta. Taustalla ovat Kaija Sipilä, Antti Virrankoski ja Maria Söderholm.

Substanssiakin tärkeämpänä pidettiin luottamusta. Tieteenalatyössä konkreettinen hyöty tutkimukselle koukuttaa parhaiten tutkijat kirjaston palveluiden käyttäjiksi. Yhteiskuntasuunnittelun laitoksella Otaniemessä räätälöity tiedontarjonta saa henkilökunnan hyrisemään tyytyväisyydestä. Kumpulan kampuskirjastossa menestykseksi ovat osoittautuneet bibliometriikkapalvelut ja tutkimustietojärjestelmän ylläpitotyö. Vuosikaudet on kemian laitokselle jopa myyty tärkeänä pidettyä tiedonhankinnan opetusta. Maantieteen laitoksen kanssa yhdessä toteutettu kandikurssin tiedonhankinnan ohjaus pääsi kansainväliseen tiedejulkaisuun. Tieteenalavastaavat ovat päässeet laitosten kahvipöytiin, kun tuomisina on ollut hyödyllisiä ja laadukkaita palveluita. Samalla on vastattu monen tutkijan vaivihkaa esiin tuomiin toiveisiin saada kirjasto paremmin läsnäolevaksi laitoksilla. SOLMU-työtä muistuttavat työtavat ottavat pikkuhiljaa tulta kampuksilla.

Vaikeakäyttöiset tietojärjestelmät edellyttävät kirjaston mukanaoloa tutkijan arjessa tulevaisuudessakin. Toivottavasti tieteenalapalvelut kuitenkin pääsevät hanslankarin hommista todellisiksi tutkijan ja opiskelijan tiedonhallinnan konsulteiksi. Kirjastojen organisaatioita trimmataan parhaillaan joka puolella uudistuvaan yliopistomalliin hyvin istuviksi. Luonnontieteen tieteenalavastaavat organisoituivat puolestaan valtakunnalliseksi verkostoksi Facebookin välityksellä.


Tapaaminen huipentui Kumpulan Kampuskirjaston 10-vuotisjuhlaan.

Kirjoittaja

Esa Hakala
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Pekka Salminen

Bibliometriikkaa Leidenissä

Helsingin yliopistossa on meneillään  vuosiin 2005-2010 kohdistuva
tutkimuksen arviointi. Se lennätti ryhmän kampusten bibliometriikkavastuullisia
keväiseen Leideniin syventymään bibliometrisiin analyyseihin tutkimuksen
arvioinnin näkökulmasta.

Leidenin yliopiston Centre for Science and Technology Studies (CWTS)
tekee nyt ja jatkossakin huippuluokan analyysejä Helsingin yliopistolle.
Se on ollut tutkimuksen ja julkaisujen arvioinnin alalla arvostetuimpia
toimijoita jo parinkymmenen vuoden ajan. Yliopistojen vuotuinen “Leiden ranking” on yksi seuratuimmista yliopistojen rankkauslistoista.

CWTS järjestää kahdesti vuodessa viikon mittaisen “Graduate Coursen” joka on
suunnattu tutkimuksen arvioinnin parissa työskenteleville ammattilaisille:
yliopistotutkijoille, arviointitoimistojen asiantuntijoille ja kirjaston
bibliometrikoille. Helsingin yliopiston kirjastosta kevään kurssille
osallistuivat Maria Forsman (Keskusta), Maarit Hopeakoski-Nurminen (Viikki),
Eva Isaksson (Kumpula) ja Terhi Sandgren (Terkko) sekä Helsingin yliopiston
tutkimuksen arviontitoimistosta Eeva Sievi.


Thed van Leeuwen kertomassa epätyypillisistä viittauspiikeistä


Maria Forsman ja Eeva Sievi lounassopan ääressä

Ohjelma koostui alan huippuosaajien luennoista, joten me kirjastolaiset ehkä
hiukan jännitimme kurssia etukäteen. Huoleen ei ollut aihetta, sillä olimme
kurssin aktiivisimpien ja kyselevimpien opiskelijoiden kärkikaartia. Käytännön
työstä kertyneet kysymykset saivat asiantuntijoilta varsin tyhjentävät
vastaukset. Tutkimustyössä tuotettujen julkaisujen arvioinnin käytännöt,
haasteet ja tulevaisuuden trendit tulivat kurssin mittaan tutuiksi.

Kurssin päätteeksi keskustelimme Helsingin yliopiston TUHAT-prosessista
karttuneiden, jatkojalostettujen tietojen käsittelystä Leidenissä vastaavan tutkija Ed Noyonsin kanssa. Työnjako Leidenin ja Helsingin kesken konkretisoitui varsin pitkälle. Leiden huolehtii ammattitaitoisesti kvantitatiivisista analyyseistä, kun taas me Helsingissä työstämme humanististen ja yhteiskuntatieteellisten ym. alojen kvalitatiivisempia analyyseja.

Kurssipäivät olivat pitkiä, mutta CWTS osasi pitää opiskelijansa hereillä.
Kahvikärry työnnettiin sisään lyhyilläkin tauoilla, lounaalla saimme vaihtaa
näkemyksiä opiskelijoiden ja opettajien kesken ruokalan pitkässä pöydässä.
Iltaisin söimme ravintola Luxorissa, jonka valtavassa noutopöydässä oli
edustettuina useita etnisiä keittiöitä.


Vasemmalta: Terhi Sandgren (Terkko), Ed Noyons (CWTS), Maria Forsman (keskusta),
Eva Isaksson (Kumpula), Eeva Sievi (tutkimuksen arviointi), Maarit Hopeakoski-Nurminen (Viikki)

Erityisen paljon arvostimme sitä, että CWTS:n huippututkijat olivat mukana myös
näissä vapaa-ajan tapahtumissa ja olivat kiinnostuneita keskustelemaan meidän
kurssilaisten kanssa. Lisäksi ohjelmaan kuului se, että joka päivä sen päivän
luennoitsijat kokoontuivat viimeisen tunnin ajaksi vastaamaan kysymyksiin
ja pohtimaan kanssamme bibliometriikkaan liittyviä kysymyksiä.

Kirjastolaiset palasivat Helsinkiin reppu täynnä uusia oppeja, joiden varaan
voimme rakentaa hyvin alkanutta bibliometriikkatyötämme.

Kirjoittajat

Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Maria Forsman
Johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Eva Isaksson

Oli kesä oli Verkkari oli kesä

Vaarallista vapaa-aikaa, pitkää kuumaa tarrakesää ja e-kirjoja…


Oli ilo olla toimittamassa ja taittamassa monipuolista Verkkaria kirjastolaisten kesälukemistoksi. Koska Verkkarin toimitussihteeri on jo jonkun kuukauden keskittynyt tärkeämpiin asioihin, pääsi päätoimittaja puurtamaan tätä numeroa varten aivan oikeaa toteuttavaa työtä. Hikihän tässä tuli!

Taittotyö oli kuitenkin päätoimittajalle mukava puhde, koska tämä on viimeinen Verkkarini. Ensimmäinen osallistumiseni Verkkarin toimituskuntaan oli 7 vuotta sitten, joten melko pitkään olin mukana lehteä toimittelemassa. Ensi elokuussa lehdellä on uusi päätoimittaja ja uusi toimitussihteeri. Syksyn ensimmäistä numeroa kannattaa siis odottaa: luvassa on takuuvarmasti uusinta hottia.

Kesän 2011 Verkkariin kasautui kevyempien juttujen lisäksi erittäin laaja konferenssiraportointiosuus. Normaalien seminaarien lisäksi mukana on myös raportti polkupyörillä poljetusta epäkonferenssista. Todella vaikuttava tapahtuma! Soisipa kävelykokousten ja epäformaalimman kokoustamisen yleistyvän laajemminkin Helsingin yliopistossa: ainakin itse uskon ideoiden virtaavan herkemmin liikkeessä.

Ja vaikka ei helteillä työnteko maistu, kannattaa silti lomaltakin tsekata Verkkarin kesäkirjavinkit ja Lasse Koskelan tarrakesä-kolumni.

Polkupyöräilkää, uikaa, syökää mansikoita ja tehkää kaikkea mitä mielestänne kesään kuuluu. Oikein hyvää kesää myös Verkkarin koko toimituskunnan puolesta!

Teksti ja kuvat:

Jussi Omaheimo
Viestintäsuunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Vaarallista vapaa-aikaa

(DON’T) KEEP WATCHING THE SKIES!

Täysi-ikäiset ihmiset muistanevat kun mustavalkoisella kuusikymmenluvulla Yle lähetti ensimmäisen kerran tv:stä sci-fi -klassikon “Se” toisesta maailmasta. Sen verran vakavasta ulkoavaruuden puolelta tulevasta uhasta elokuva kertoi, että näihin päiviin asti olen noudattanut leffan loppujulistusta: ” Watch the skies everywhere, keep looking, keep watching the skies!

No. Kyllähän akateeminenkin lukija ymmärtää miten voi käydä, kun kulkiessaan liiaksi taivasta tiirailee. Nokallaan ollaan tuon tuosta.

Ja tarina alkaa
Tuoretta järvikalaa ja pientä evästä oli ajatuksena, kun tilipäivän kunniaksi poikkesin taannoin ruokatauolla Hakaniemen kauppahalliin. Jälkiviisaasti voin sanoa, että oikein oli hinnoiteltu kala, kun se tiskille jäi, ja tyydyin pelkkiin nauriisiin. Ruokatuntihan on vain puolet nimestään, joten kiirehdin takaisin Fabbarille. Säntäsin kohti pysäkille lipuvaa ratikkaa ja tarkistin pikaisesti josko taivaalta olisi ”Se” tulossa. Uhka olikin tällä kertaa siinä toisessa suunnassa: massani ponkaistessa eteenpäin, kadulle tursutettu tunnistamaton tahma-aine (triffidit?) pysäytti liikkeen äkisti, ja kova kiveys kohtasi polviparkani. Siinä sitä oltiin horisontaalisesti Hakaniemessä, katuvaisena kun taas tuli rikottua friidujen juoksuklausuulia nro 1 (sporan eikä miesten perään..). Silminnäkijöitä oli vasemmalta oikealle ja keskustasta persuihin, olihan eduskuntavaalien aaton aatto.

Vaalityöstä ei kukaan irronnut minua auttamaan, mutta paikalle osunut samarialainen herrasmies punnersi minut pystyyn. Tähtisateen tauottua otin suunnaksi Ympyrätalon terveysaseman, jossa statukseni päivitettiin murtumaksi sekä polvilumpiossa että silmälaseissa. Yhden jalan poistuminen kävelyprosessista merkitsee yllättävän suurta muutosta mainittuun harrastukseen yksilötasolla. Jos vielä sattuu olemaan kyynärsauvojen suhteen toistaitoinen, niin siinähän sitten ollaan – tai minä ainakin olin – nauriineni täysin lähimmäisten liikuteltavana.

Ruokatauko on omaa aikaa
Tähän asti tarinassani ei liene mitään uutta kenellekään, kukapa meistä ei olisi kuunaan kompastunut elämän kumpuista tietä kirmaillessa. Mutta se, että äkkipysähdykseni tapahtui vapaa-ajalla, valkeni itsellenikin vasta päivien päästä. Työpäivän aikana, ja jopa työmatkalla (joka ei edes ole työaikaa) me kaikki olemme työnantajan armollisen huolenpidon alaisia: mikä onnettomuus meitä tuolloin kohtaakin, työnantaja vaivojaan säästämättä huolehtii ja hoivaa meidät kuntoon! Mutta annas olla, jos olet virallisesti tai epävirallisesti ruokatauolla, niin silloin oletkin vapaalla ja aivan oman onnesi – eli oman vapaa-ajan vakuutuksesi nojassa! Ja arvatkaapa vaan onko minulla moista? Onneksi tässä kohtaa avuksi rientää ammattijärjestö, joka antaa vapaa-ajan suojaa jäsenilleen.

Aika on rahaa ts. kausi on arvoa
Yllättävä pidempi poissaolo töistä saa julkisia liikennevälineitä käyttävän manaamaan käyttämättä jääviä maksettuja matkoja. Mutta eipä hätiä: laita puoliso (tai kuka siinä lähettyvillä niin sanotuilla ”varmoilla puheilla” sattuu olemaankin) asialle HSL:n palvelupisteeseen. Anna mukaan valtakirja, ratikkalippu ja lekurintodistus, niin virkailija muuttaa maksetun ajan rahaksi (HSL:n kielellä ilmaistuna kausi muutetaan arvoksi). Aika reilua!

Ja lopuksi
Sain kaupungin apuvälinekeskuksesta lainaksi pyörätuolin. Fysioterapeutti väitti sen passivoivan minua liikaa, mutta hän ei varmaankaan tiennyt miten voimia ja tarkkaavaisuutta vaativaa taivaan vahtiminen voi olla. Kevät kuluikin siinä istuskellessa –  puolison lykkiessä –  ja saatoin huoletta keskittyä varomaan taivaalta tulevia jytkyjä.

Kirjoittaja

Leena Huovinen
Tietopalvelusihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Lääke- ja hoitotieteen sisällönkuvailua Meilahdessa

Meilahden kampuskirjasto Terkko ja Suomen yliopistokirjastojen neuvoston sisällönkuvailun asiantuntijaverkosto järjestivät yhteistyössä lääke- ja hoitotieteen sisällönkuvailukoulutuksen. Biomedicumissa ja Terkossa 18.5. pidetty koulutus houkutteli paikanpäälle noin 50 osallistujaa ja ACP-yhteyden kautta suunnilleen saman verran etäosallistujia.

Koulutuspäivän puheenjohtajana toimi Tarja Turunen (Itä-Suomen yliopiston kirjasto) ja paikallisia järjestelyjä koordinoi Eeva-Liisa Aatola (Terkko).

Jukka Englundin (Terkko) avaussanojen jälkeen Terhi Sandgren (Terkko) esitteli kuulijoille USA:n National Library of Medicinen (NLM) ylläpitämää Medical Subject Headings (MeSH) -asiasanastoa ja NLM:n luokitusta. Mm. MeSH Browserin avulla havainnollistettuna saimme selkeän johdatuksen näiden lääke- ja hoitotieteellisen sisällönkuvailun keskeisten työvälineiden rakenteeseen ja käyttöön. Esitys poiki runsaasti kysymyksiä ja keskustelua.

Terhi Sangrenin esitys aloitti koulutuspäivän,  Kuva: jussi Männistö

Terhi Sangrenin esitys "MeSH-asiasanoitus ja NLM-luokitus" aloitti koulutuspäivän.

MeSHistä siirryttiin sen suomenkieliseen käännökseen FinMeSHiin, jonka historiaa, nykyvaiheita ja tämän hetkisiä käytäntöjä esitteli Peter Nyberg (Kustannus Oy Duodecim). Peter otti esityksessään esille myös yhteistyön Terkon kanssa. Yhteistyötä tehdään mm. uusien FinMeSH-käännösten kommentoinnissa sekä siten, että Medicissä ja Termixissä on käytössä sekä FinMeSH että MeSH.

Kristiina Junttila (HUS Hoitotyön johto ja Sairaanhoitajien koulutussäätiö) esitteli hoitotieteen kotimaista asiasanastoa Hoidokkia. Myös Hoidokki rakentuu pitkälti MeSHin/FinMeSHin  pohjalle, täydennettynä kliinistä hoitotyötä kuvaavilla termeillä.

THL:n sanastotyöstä kertoi Outi Meriläinen THL:n Tietorakenteet ja luokitukset –yksiköstä. Outi totesi, että sekä ammattilaisille että kansalaisille suunnatut sähköiset tietojärjestelmät ovat entisestään lisänneet sanastotyön tarvetta, koska sähköiset tietojärjestelmät tarvitsevat konelukuisia, yksiselitteisiä käsitteitä. Ajankohtaisia hankkeita, joihin liittyy sanastotyötä on tällä hetkellä työn alla monta, mm. Rakenteinen potilaskertomus RPK10-hanke, Sähköinen asiointi ja demokratia eli SADe-hanke sekä Sosiaalialan tietoteknologiahanke TIKESOS-hanke.

Eeva Kärki (Kansalliskirjasto) kertoi  YSA:n lääke- ja hoitotieteellisestä termistöstä. Eeva totesi, että nämä termit ovat mielenkiintoinen ja merkittävä osuus YSAa, joskin YSA:n ylläpidon kannalta myös melko haastava kokonaisuus. Haasteita tuovat mm. se, että virallisen lääketieteen ja yleiskielen termistöt poikkeavat toisistaan, mutta YSAn pitäisi olla ymmärrettävä hyvin erilaisille käyttäjäryhmille.

Koulutuspäivän iltapäivä vietettiin työpajoissa, joissa tehtiin sisällönkuvailuharjoituksia ryhmätyöskentelynä ja keskusteltiin päivän aikana esiin tulleista kysymyksistä. Työpajaan osallistujat saivat valita kiinnostuksensa mukaan lääke- tai hoitotieteeseen tai molempiin keskittyvän työpajan.  Työpajojen muistiinpano- ja keskustelualustana käytettiin Groupsia. Työpajoihin orientaatioksi Tuulevi Ovaska (Itä-Suomen yliopiston kirjasto, Kuopion yliopistollisen sairaalan tieteellinen kirjasto) kertoi väitöskirjojen sisällönkuvailun erityispiirteistä, Tarja Turunen esitteli Itä-Suomen yliopiston kirjaston sisällönkuvailun työkalupakin ja Katri Larmo esitteli Pasi Keski-Nisulan Terkossa kehittämän Medicin indeksointityökalun, joka on integroitu FinMeSHin ja MeSHin sisältävään Termix-palveluun. Erityistä mielenkiintoa herätti indeksointityökalun uusi ominaisuus, väitöskirjojen osajulkaisuiden MeSH-termien automaattinen importointi PubMedista Mediciin.

Työpajojen jälkeen halukkaan pääsivät vielä Rosa Venäläisen johdolla kierrokselle Terkkoon ja kuulemaan Lassi Pohjanpään esittelyä Lux Humana -kokoelmasta.

Linkki:
Sisällönkuvailukoulutuksen esitykset

Teksti

Katri Larmo
Informaatikko
Meilahden kampuskirjasto Terkko

Kuva

Jussi Männistö
Kirjastosihteeri
Meilahden kampuskirjasto Terkko

Sosiaalinen media ja me. – Ajattelemisen aiheita koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian järjestämän Sosiaalisen median seminaarisarjan päiviltä 28.3.2011 ja 17.5.2011

Sosiaalisen median, lyhyesti somen, lupaukset ja houkutukset tuntuvat suurilta. Sen välineiden käyttö avaa uusia mahdollisuuksia organisaatioiden ja työyhteisöjen toimintaan. Työtavat uudistuvat ja meille itse kullekin niin työssä kuin sen ulkopuolella avautuvat ennennäkemättömät mahdollisuudet verkostoitua ja kohdata toisiamme oman tietokoneen ääressä…  Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian sosiaalista mediaa käsittelevien koulutuspäivien esitykset viime  maalis- ja toukokuun seminaareissa ravistelivat reippaasti ja monipuolisesti tällaisia ajatuksia ja mielikuvia palauttaen kuulijat – ainakin minut – maan pinnalle.

Seminaaripäivinä toteutui käytännössä se, mitä tiedonhaluinen ihminen kiinnostuneena odottaa: sosiaalista mediaa käsittelevät asiantuntevat ja innostuneet esitykset antoivat uutta tietoa, tilaisuuksiin oli varattu aikaa ja tilaa keskustelulle ja järjestelyt toimivat moitteettomasti. Mikä parasta, päivien anti ei jäänyt pelkästään linkeiksi, joista esitysten aineistoja löytää (ja joihin ei koskaan muista palata). Seminaariesitykset antoivat aiheita jatkopohdiskeluihin ja eväitä omaan sosiaaliseen mediaelämään, työssä ja muualla.

Parviälyn aika

28.3. pidetyn seminaarin Organisaation maine ja sosiaalinen media puheenjohtaja, Helsingin yliopiston organisaatioviestinnän professori Leif Åberg luonnehti sosiaalisen median olemusta. Hänen mukaansa some ei ole väline tai välineitä, vaan sosiovirtuaalinen tila, jossa toimii spontaanin aktiivisuuden dynamiikka. Meneillään olevassa viestinnän vallankumouksessa elämme parviälyaikaa. Somen myötä kehittyy laajennettu mieli, jossa tietoverkkoja käyttäen on periaatteessa mahdollista linkittää omat ja toisten ihmisten miljardit aivosolut keskenään ja luoda vastavuoroiset yhteydet niiden tuotosten välille.

Sosiovirtuaalinen tila

Toimintaa sosiovirtuaalisessa tilassa voidaan verrata esimerkiksi kalaparvien taidokkaisiin liikkeisiin meressä tai lintuparven matkaan taivaan halki. Ihmisten maailmassa vaikkapa leiritulen ääreen kokoontunut ihmisryhmä viettää aikaa tarinoiden keskenään vastaavanlaisessa tilassa. Vertaukset viittaavat hyvin erilaiseen maailmaan kuin se, mihin työstä ja organisaatioista puhuttaessa olemme tottuneet. Some näyttäytyykin perinteiseen työympäristöön verrattuna yksilö- ja ihmiskeskeisenä, ihmisen kokoisena ja pienimuotoisena, tässä hetkessä vaikuttavana, alati jatkuvana, valmiiksi saamisen kyseenalaistavana ja epävirallisen luonteisena. Some häivyttää rajoja virallisen ja epävirallisen välillä ja tekee vaikeaksi määritellä, missä organisaation rajat kulkevat.

Maaliskuun ja toukokuun seminaarien teemat liittyivät keskeisiin organisaatioaiheisiin. Organisaation maineen hallinta on yhteiskuntaan ja ulospäin suuntautuvaa toimintaa, Osaaminen, työ ja sosiaalinen media –otsikon saanut toukokuun 17. päivän seminaari käsitteli organisaation sisällä tehtävää työtä ja sen yhteydessä tapahtuvaa osaamisen kehittämistä ja jakamista. Tämän lisäksi kuultiin puheenvuoroja organisaation ja sen asiakkaiden ja sidosryhmien vuorovaikutuksesta sosiaalista mediaa hyödyntäen. Mitä aivan uutta some tuo mukanaan puhuttaessa organisaation maineesta ja organisaation osaamisen kehittämisestä? Seuraaviin kappaleisiin olen poiminut näitä kysymyksiä valaisevia kohtia seminaarien esityksistä.

Organisaation maine ja kontrollin illuusio

Profilointi, imago, brändi ja maine ovat organisaation isoja asioita, joissa yritys muokkaa sitä kuvaa, miltä se haluaa näyttää muiden silmissä. Niiden ”ajatellaan olevan yhtä kuin suuret mainoskampanjat ja näyttävä julkisuus” kirjoittaa Elisa Juholin kirjassaan Communicare! Viestintä strategiasta käytäntöön. On puhuttu mm. maineen hallinnasta. Esityksessään Maineen uusi aalto – offline vai online? Helsingin yliopiston verkkoviestinnän professori Pekka Aula tarkasteli sosiaalista mediaa maineen hallinnan näkökulmasta. Hän kävi läpi maineen hallinnan lähihistorian viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden osalta ja totesi, että jäljellä on enää kontrollin illuusio. On tosiasia, että organisaation mainetta ei voi hallita enää samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Uudessa viestintäympäristössä kontrolli on menetetty ja ollaan tilanteessa, johon organisaatioiden on välttämätöntä ottaa kantaa. Tämä johtuu somen ominaisluonteesta, jonka keskeiset piirteet edellisessä kappaleessa kokosin: yksilö- ja ihmiskeskeisyys, pienimuotoisuus, tässä hetkessä ja alati jatkuvana eteneminen sekä epävirallisuuden luonteisuus. Tässä ympäristössä ei ole luontevaa perinteiseen tapaan julkaista valmiita tuotoksia ja pyrkiä tiedon jakamiseen niiden kautta.

Virallinen tieto ja sosiaalinen media

Elisa Juholinin mukaan maine rakentuu sanoista ja teoista, niiden laadusta. Maine kiirii tarinoina ja kertomuksina eikä se ole samalla tavalla viestintävetoinen käsite kuin imago tai brändi. Esityksessään Sosiaalinen media Valion viestinnässä viestintäjohtaja Pia Kontunen ja kehityspäällikkö Joonas Rokka painottivat, että organisaation toiminta ja läsnäolo sosiaalisessa mediassa on aina huolellisesti suunniteltava ja organisoitava. On myös mietittävä, miten median uusia areenoita käytetään suhteessa perinteisiin. Tästä esityksestä kävi käytännön tasoilla ilmi, miten erilaista asennoitumista ja toimintaa suunniteltu someläsnäolo yritykseltä vaatii verrattuna aikaan ennen sen hyödyntämistä. Valio on valinnut aktiivisen läsnäolon sosiaalisessa mediassa (Facebook, YouTube, Wikipedia, blogeja, online-yhteisöjä) ja päättänyt, että Facebook on sen virallinen viestintäkanava.

Suomen Kuntaliiton markkinointipäällikön Merja Olari-Sintosen esityksestä jäi mieleeni kuntaorganisaatioihin liittyvä erityisen keskeinen asia. Niiden viestintäpalvelujen virallinen osa, keinoista riippumatta, tulee ymmärtää ja selkeästi tunnistaa viralliseksi. Suomen yli 300 kunnasta vain 30:llä on virallinen kokonaisuus Facebookissa ja tehdyn tutkimuksen mukaan sosiaalisen median käyttö kuntien markkinointiviestinnässä on melko vähäistä. Kuntien teattereilla, kirjastoilla, museoilla ym. on runsaasti Facebook-sivustoja, mutta on huomattava, että ne eivät useinkaan ole virallisia. Viralliset tiedot lähes jokaisesta Suomen kunnasta löytyvät kyllä Wikipediasta.

Tönäisyjä

Virallisuus loppuun asti harkittuine asiakokonaisuuksineen erottuu siis selvästi somen ”nudge”-tönäisyviestinnästä, jossa suositaan pieniä viestejä sopivissa tilanteissa ja vuorovaikutteisuutta. Virallisen ja epävirallisen erot tönäisivätkin ajatukseni hurjaan vauhtiin luoden uusia näkymiä tulevaisuuden tapoihin tuottaa ja omaksua tietoa. Pekka Aulan organisaation mainetta ja somea käsitelleen esityksen monet näkökulmat laajensivat käsityksiäni merkittävästi. Hän pyrki itsestäänselvyyksien pintaa syvemmälle.

Aula pohti mm. sitä, miten sosiaalinen media vaikuttaa käyttäytymiseemme jo tälläkin hetkellä: kontrolloiko some tekemisiämme ja sanomisiamme? Entä ne suuret odotukset, joita kohdistettiin somen myötä syntyviin kansalaisfoorumeihin, ovatko ne toteutuneet? Aula totesi, että some käyttää valtaa. Se määrittää, mikä on oikeaa ja hyväksyttävää toimintaa, esimerkiksi yritysten taholta. Somen valta on määrittelyvaltaa ja keskeinen kysymys on, ovatko yritykset määrittelyvaltapelissä mukana vai ei. Tätä peliä käydään sanoilla, tulkinnoilla, merkityksillä ja symboleilla.

Organisaatiobyrokratia ja sosiaalinen media

17.5. pidetyn seminaarin puheenjohtaja Janne Ruohisto (toimitusjohtaja, Intunex Oy) otti alkupuheenvuorossaan esille organisaatioiden toisen ison asian: byrokratian. Hän pohti sosiaalisen median suhdetta siihen. Byrokratiassa on kyse hallinnasta, samasta pyrkimyksestä, joka oli jo esillä organisaation maineen yhteydessä. Edeltä on käynyt ilmi, että some näyttäytyy hallinnalle jopa vastakkaisena, ehkä tuosta näkökulmasta ”villinä” toimintana. Ruohisto ei määritellyt somea näin, vaan listasi sen mahdollistamiksi asioiksi osaamisen ja tiedon löytämisen ja jakamisen, emergenssin (Wikipedian mukaan tietystä kokonaisuudesta nouseva ja syntyvä uusi ilmiö, ominaisuus tai toiminnan taso), itseorganisoitumisen, vapaaehtoisuuden, vapaamuotoisuuden ja sisäisen motivaation ohjaamana toimimisen. Kaiken kaikkiaan, Ruohiston mukaan sosiaalinen media ja organisaatiobyrokratia sopivat huonosti yhteen.

Kysymys tiedon jakamisesta

Ruohisto näkee asiantuntijuuden sosiaalisena jaettuna ominaisuutena. Nykyaikana asiantuntijoilla ei ole pulaa tiedosta. Tiedon jakaminen alkaa tulla yhä tärkeämmäksi. Nyt on kyse siitä, miten asiantuntijat saadaan yhteistyöhön, epäbyrokraattisesti saman pöydän ääreen? Mitkä ovat ne keinot, joilla saadaan selville, kenellä on oikea tieto ja kuka on kiinnostunut samoista asioista kuin minä? Jos ja kun nämä asiat  saadaan selville, miksi auttaisimme toisiamme tai miksi esimiehenä antaisin luvan auttaa, esimerkiksi yli organisaation sisäisten rajojen? Ruohiston mukaan organisaatioiden hierarkia saattaa näyttää jopa tiedon jakamisen estämiseksi suunnitellulta. Ruohisto kysyi, voisimmeko oppia sosiaalisesta mediasta jotain niin, että sen ennen näkemättömiä mahdollisuuksia osaamisen kehittämisessä pystyttäisiin hyödyntämään tietyistä byrokraattisista organisaatio-ominaisuuksista huolimatta?

Janne Ruohisto korosti yritysten henkilöstöasioita hoitavien ja niistä päättävien tahojen roolia sosiaalisen median mahdollisuuksien käyttöön ottamisessa. Tässä yritysten HR-toiminta nousee avainasemaan. Näyttää siltä, että byrokraattisen hallinnan ja kontrollin sijasta kehitys on painottumassa ihmisten välisiin suhteisiin. Mm. perinteisillä projektiryhmillä ja parvilla on eroja: parvet ovat avoimia ja epämuodollisia, joita kuka tahansa voi perustaa. Toisin kuin projektien, niiden tehtävät eivät ole tarkkaan aikataulutettuja eikä etukäteen ole päätetty, milloin parven toiminta alkaa ja päättyy. Tässä yhteydessä Ruohisto esitteli some-säännön 1-9-90, jonka mukaan yksi tekee aloitteen, yhdeksän kommentoi tai tykkää ja yhdeksänkymmentä seuraa. Hän kysyi, voisiko perinteisistä poikkeaviin projektiryhmiin soveltaa tätä sääntöä, jolloin projektissa on ydinryhmä, auttajat ja seuraajat mainitun säännön mukaisissa suhteissa?

Leiritulia

Keskeisiksi jatkopohdinnan aiheiksi itselleni nousivat Ruohiston esille tuomat ajatukset johtajuudesta ja henkilöstön reipastumisesta (hauska suomennos termille ’empowerment’, joka usein on käännetty voimaantumiseksi). Ruohiston mukaan johtajuutta tarvitaan edelleen, mutta sen olisi hyvä kehittyä entistä vuorovaikutteisempaan suuntaan. Johtajuus voisi olla työyhteisön reipastuttamista ja auttamista. Auttamista, jota Ruohisto toivoi lisää myös työyhteisön jäsenten keskuuteen. Pääkysymys on, miten se mahdollistetaan? Riittääkö se, että mahdollisimmat monet alkavat sytytellä omia leirituliaan, joiden ääreen kokoonnutaan hetkeksi tai pitemmäksi aikaa puhumaan ja kuuntelemaan, tarinoimaan? Ruohiston mukaan enempää ei tarvita.

Case Yammer

Ohitan seminaaripäivän ne esitykset, jotka käsittelivät somen mahdollistamaa vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa. Ne olivat Nokia Oyj:n Pia Erkinheimon esitys Crowdsourcing – avoimen innovaation ja sosiaalisen median risteyksessä ja Suomalaisen Työn Liiton Joni Katajan Kuluttajalähtöinen tuotekehitys – Case: Avainklubi. Communication Evangelist Ville Saarisen (Futurice Oy) esitys Sosiaalisen median käyttöönotto ja vaikutus Futuricen sisäiseen toimintaan on erityisesti mainittava, sillä se käsitteli kirjastomme ”omaa” somea, Yammeria. Futurice Oy on vuonna 2000 perustettu IT-yritys, jonka toimialaan kuuluvat ohjelmointi, palvelukonseptointi ja konsultointi.

Saarinen esitteli Futuricen käyttämän Yammerin Facebook-tyyppisenä palveluna, joka on yrityksen sisäisessä käytössä. Se on kaksisuuntainen digitaalinen kanava, joka ei häiritse vastaanottajia. Yammer on vain yksi tämän tyyppisistä palveluista, joita on monia tarjolla. Futuricen työtekijöistä 100% on mukana tässä palvelussa. Kehitys tapahtui vähitellen, ei palvelua virallistamalla eikä vaatimalla kaikkia liittymään mukaan. Pikku hiljaa oli syntynyt tietoisuus, että jos ei ole palvelussa mukana, jää jotain paitsi. Saarisen mukaan Yammerin hyötyjä ovat olleet piilossa olevan ns. hiljaisen tiedon esille saaminen, avoimuuden ja läpinäkyvyyden edistäminen, erilaisista asioista halutun palautteen helppo kerääminen ja vuorovaikutuksen lisääntyminen. Futuricessa viralliset tiedotteet tulevat myös Yammeriin.

Yammerin haasteina Saarinen mainitsi tiedon ylitarjonnan vaaran, vuorovaikutuksen sirpaloitumisen ja ehkä toiveet liiallisesta demokratiasta. Yammerissa käyty keskustelu ennen päätöksentekoa on hyvä asia, mutta Futuricen erään epäonnistuneen kokeilun tuloksena oli käynyt ilmi, että yhteiseen päätöksentekoon Yammer (tai some yleensä?) ei sovellu. Myöskään henkilökohtaisen palautteen antamiseen tämäntyyppinen julkinen, vaikkakin yrityksen sisäinen areena ei ole oikea paikka.

Sosiaalisen median historiaa vuodesta 1839

Omistan oman kappaleen myös 17.5. seminaaripäivän puheenvuorolle Identiteetti, yhteenkuuluvuus ja tarinankerronta – 170 vuotta sosiaalisen mediaa, jonka esitti TKT Risto Sarvas (Helsinki Institute for Information Technology HIIT). Itselleni esitys oli tärkeä siinä mielessä, että se sai ymmärtämään sosiaalisen median houkutuksen ja käytännöt – kaiken mikä siinä vetää puoleensa – historian jatkumon vaiheena.

Sarvas kävi läpi tekniikan kehityksen historiaa. Hän totesi, että vaikka välineet, joilla kerromme tarinoita ja viestitämme identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta muuttuvat, meidän ihmisten taustalla olevat tarpeet eivät muutu. Valokuva, niin kauan kuin tekniikka on ollut olemassa, on heijastanut kontrollia, valtaa ja yksityisyyttä. Se on myös tasapäistänyt meitä. Päivän viimeinen ja tähän mennessä seminaarisarjan  viimeisin esitys oli elämys. Risto Sarvas oli tutkijana löytänyt lähes kaikki aiempiin puheenvuoroihin sisältyneet asiat, joista osaa olen edellä käsitellyt, valokuvaamisen, ja erityisesti kotivalokuvauksen historiaa ja merkityksiä selvittäessään.

Kuvien välittämät tarinat ennen ja nyt

Sosiaalisen median historiaa ei tarvitse aloittaa edes vuodesta 1839 – valokuvaustekniikan keksimisestä – vaan paljon kauempaa historiasta, sillä oman identiteetin rakentaminen kuvilla on ikivanhaa. Esitämme kuvan itsestämme niin kuin haluamme muiden näkevän meidät. Valokuvaamoissa teetetyt muotokuvat kuuluivat valokuvien alkuaikoihin, henkilökohtaiset kamerat keksittiin vuonna 1888 ja 1990-luvulla alkoi digitaalinen aika, ”the digital path”. Valokuva-albumit ovat kertoneet sukumme, ystäviemme ja omaa tarinaamme. Niissä on mukana identiteetti ja yhteenkuuluvuus. Albumien kuvat ovat aina olleet menneisyydestä.

Nyt tarinankerronta ei sijoitu enää menneisyyteen, vaan se on tätä päivää ja hetkeä. Mutta kuten valokuva-albumeista, myös Facebookista löytyvät samat elementit: identiteetti, yhteenkuuluvuus ja tarinankerronta. Uutta on, että ne tekevät tuloaan työpaikoille. Kotivalokuvauksen historia, ehkä oma kokemuksemmekin, kertoo, että perheen kameran käyttäjä on ollut useimmiten isä. Albumien kokoaja on tavallisimmin äiti. Sarvas kysyi: Kenellä on valta päättää perheen kuvallisesta identiteetistä (mitä kuvataan, mitä sisällytetään albumiin)? Ja toisaalta: Kenellä on valta päättää somen käyttöön otosta työpaikalla? Vastaus: Facebook ja sosiaalinen media on jo päättänyt asioita puolestamme.

Jatkopohdintaa

Seminaaripäivien runsaista ajattelun aiheista mieleeni jäi kahdenlaisia kysymyksiä. Toiset liittyvät yleisesti sosiaalisen median käyttöön ja kehittymiseen, toiset joihinkin työssäni Helsingin yliopiston kirjaston sisäisessä viestinnässä esiin tulleisiin haasteisiin.

Kappaleessa Tönäisyjä mainitsin jo perinteisistä poikkeavat tiedon tuottamisen ja omaksumisen tulevaisuudennäkymät, jotka todennäköisesti 1990-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneille ovat jo arkipäivää. Vanhemmille sukupolville kyse on uusien taitojen ja toimintatapojen omaksumisesta, joka ei ole helppoa.

Kaikki eivät ole verkossa

Siirtymävaiheissa ja suurten mullistusten kourissa meitä vedetään rajusti kahteen suuntaan, entiseen ja tulevaan. Tämä toteutuu koko yhteiskunnassa ja työpaikoilla. Mietin, miten resurssit riittävät? Tiedon saannissa eriarvoisuuden lisääntyminen on koko yhteiskunnassa vaarana, sillä hyvin pitkään keskuudessamme on ihmisiä, joilla ei ole tietotekniikkataitoja eikä –laitteita. Ja vaikka nämä edellytykset olisivat olemassa, tietotekniikkaan liittyy paljon pelkoja (esim. tietoturvakysymykset) ja kokemattomuutta. Laitteistot ja tekniikka uusiutuvat koko ajan, on vaikea pysyä perässä.

On kyse myös rahasta. Kaikilla ei ole varaa hankkia omaa tietokonetta ja oheislaitteistoja. Uskon, että niille, joilla on mahdollisuus tietokoneen käyttöön kotona, kertyy enemmän tietotekniikkaosaamista ja käyttökokemuksia kuin niille, joilla ei tätä mahdollisuutta ole. Tietokoneet eivät välttämättä ole mitään kovin yksinkertaisia laitteita ihmisille, jotka eivät halua perehtyä tekniikkaan. On myös niitä, jotka periaatteellisista syistä välttävät tietotekniikkaa ja käyttävät sitä mahdollisimman vähän. Eriarvoisuutta aiheuttaa sekin, että tietotekniikan ja verkkojen avulla monenlaiset toimet helpottuvat, niiden puuttuessa asioiden hoitamisen vaikeutuminen on uhkana.

Miten eteenpäin viestinnän murrosvaiheessa?

Osittain edellä kirjoittamaani, mutta myös oman työpaikkani toimintaan liittyy kysymys virallisesta ja epävirallisesta viestinnästä. Virallisen tiedon tulee olla kaikkien saatavilla. Miten se varmistetaan? Päällekkäinen toiminta vie aina resursseja. Ne, jotka verkkojen vetovoima on jo vienyt mukanaan tai joilla ei ole muusta kokemusta, voivat helposti suositella verkkoelämää ”kaikille” muille. Tällaiset asenteet ovat pohtimisen arvoisia etenkin tietotyön alalla kirjastossa. Tuulettamista tarvitsisivat myös toisesta suunnasta, menneestä, tulevat asenteet, jotka voivat jopa estää verkon ja sosiaalisen median mahdollistamia toimintatapoja ja niiden kehittämistä.

Itse näkisin eräänä mahdollisuutena virallisuuden keventämisen ja somen ottamisen vakavasti, niin strategisesti, henkilöstöjohtamisessa kuin viestinnässäkin. Eikö ”vakavasti ottaminen” olisi tavallaan juuri virallisuutta, mutta hiukan eri merkityksessä kuin aiemmin? Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Kirjastossa välineet on otettu hyvin haltuun, mutta kuten Janne Ruohisto esityksessään totesi, välineet sinänsä eivät ole kiinnostavia, vaan niiden tarjoamat mahdollisuudet, joita kohti kirjastonkin tulisi kasvaa.  Entisiä työtapoja ei kannattaisi toistaa uusilla välineillä. Syvällinen uudistuminen koskettaa kaikkia ja sen edellytyksenä on avoin keskusteluilmapiiri, jossa yritetään välttää joko-tai –asetelmat.

Sosiaalisen median sanoma?

Ajatuksia ja mielikuvia avartava tieto, jota sosiaalisen median seminaarisarjan kaltaisista tilaisuuksista voi ammentaa, on avainasemassa. Se olisi hyödyllistä myös organisaatioiden johdolle, ei vain viestijöille. On myös niin, että halu kohdata toisia ihmisiä ja kiinnostus heihin ei ole välineriippuvaista. Jos sosiaalista mediaa verrataan leirituliin tai kahvipöytäjutusteluun, totuus kuitenkin on, että oikeasti noissa tilanteissa ei tarvita monimutkaista tekniikkaa. Arvelen, että ajan myötä sosiaalisen median väline- ja tekniikkapainotteisuus vähentyy ja se muuttaa vähitellen myös yritysten ja muiden organisaatioiden arvoja. Ehkä se opettaa organisaatiot kuulemaan ja näkemään jotain tärkeää eri tavalla kuin nyt: ihmisen.

Palmenian Sosiaalisen median seminaarisarja jatkuu marraskuussa 2011.

Palmenia:
http://www.helsinki.fi/palmenia/index.htm

Sosiaalisen median seminaarisarja 2011:
http://sosiaalisenmedianseminaarisarja.blogspot.com/2010/01/mita-kenelle.html

Teksti:

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut