Astroklubi 2012

Kaikkien Verkkarin lukijoiden virkistykseksi kirjastoväen ikioma Astroklubi palaa lomakauden horoskoopilla. Astu Astron vyöhykkeelle ja huomaa, kuinka tähtimerkkisi kosmiset palikat loksahtavat muutoskauden aikana kohdalleen. Ota Astro operatiivisen suunnittelun oivaksi välineeksi ja luo itsellesi tulevaisuus, jossa viihdyt.   

Tähdet kertovat työstä, matkoista ja tunne-elämästä, ja Mister Astro selittää loput, tarpeen tullen parhain päin. Mukana lomakauden kuumat matkatärpit ja uutuutena onnennumerot elämän eri peleihin ja tilanteisiin.

Mister Astro – läpeensä rehellinen ja luotettava, vuosi vuodelta empaattisempi , rivi riviltä syvällisempi. Ja jo syksyksi mahdollisesti luvassa Jokamiehen kesto-Astro – Astro Non-stop, sopuhintaan klubin jäsenille: täsmäennusteita ympäri vuorokauden, jopa tekstiviesteinä suoraan matkapuhelimeen. Liittymisohjeita myöhemmin Kaisa-talon Info-tv:n näytöllä.  Katse ruutuun on katse tulevaisuuteen.      

KAURIS (23.12.-20.1.)

Energiaa masinoiva Mars tulee vimmalla jo alkukesästä tukemaan kauriin uudistuspyrkimyksiä, jotka ovat velloneet pinnan alla koko ensimmäisen vuosipuoliskon aikana. Olisikohan viimein aika tehdä rohkeita ratkaisuja? Onnistumisen mahdollisuudet kasvavat kesän kuluessa, eikä onni suosi varman päälle pelaavia. Onnea on loma-Suomen toreilla, jollakulla myös loppukesän rahapeliarvonnoissa. Olisikohan jo aika pitkävedon tahi kenon? Joku jossain näyttäisi perivän maapalstan tai sievoisen tukun seteleitä. Anna nopan pyöriä.

Kesä ei ole vielä erityisen romanttinen, sillä aistillinen Venus pälyilee aluksi taka-alalla. Amorin tikat lentävät vasta lomakauden jälkeen, mutta jokunen niistä osuu napakymppiin. Sitä ennen sukulaiset, naapurit, ompeluseuralaiset, partiotoverit jne. tuovat eloa ja väriä kauriin elämään, kenties liikaakin. Aina voi ottaa äkkilähdön kesäristeilylle tai Bulgarian kultahietikolle. Heinäkuun hintarysäyksiä kannattaakin tarkkailla.

Matkakohteet (Täsmätärpit): Gladiola complex -hotel, Taidekoti Kirpilä, Tukholma, Liesjärven kansanpuisto.
Onnennumerot
: 2, 17, 29.

VESIMIES (21.1.-18.2.)

Elämä ei ole pelkkää strategiaa tai tavoiteohjelman tavailua, vaan kesällä on varattava aikaa myös spontaanille hulluttelulle. Purjehdi vaikka Turun saaristoon tai souda Sulkavalla. Vesi on vesimiehen onnen ja hyvinvoinnin elementti, jota ei ole syytä ohittaa tänäkään kesänä. Romanttisen rakkauden kohde voi väijyä selkäsi takana, ellei kysymyksessä ole muuttomies tai parkkipirkko. Tosin jonkun unelmien kohde voi olla hieman Hakosessa.

Muuttoviikkoina on maltti säilytettävä etenkin pakkauspuuhissa. Periaatteena olkoonkin laatua määrän sijaan: vähemmän on enemmän, hiljaa hyvä tulee, kyllä syksylläkin ehtii jne.   Alkusyksyyn mennessä taitaa tammikuisilla olla luvassa joko elämänmuutoksia tai työhön liittyviä haasteita, joihin kannattaa syventyä perusteellisesti. Jos elämän fokus tuntuu välillä herpaantuvan, niin eipä syytä huoleen, sillä jotkut asiat taipuvat oikeisiin uomiinsa melkein itsestään, eritoten Kumpulan suunnalla ja Viikin koetilalla.

Matkakohteet: Turku – Turun saaristo, Lontoo, Lissabon.
Onnennumerot:
3, 15, 33.       

KALAT (19.2.-20.3.)

Kalojen alkukesä on osin hahmoton edessä häämöttävien muutosten vuoksi. Päätöksenteko ennen juhannusta voikin olla hankalaa, eikä väkinäisiin ratkaisuihin kannatakaan ryhtyä. Maltilla kuitenkin selviää, ja kesän edetessä tulevaisuuden näköalat jämäköityvät. Tämä pätee niin töissä kuin vapaallakin. Ihmissuhteissakin on uudenlaista kipinöintiä pitkästä aikaa – keskikesällä lähinnä toverihenkistä mutta loppukesästä jopa väkevän romanttista. Jos haikailee upeaa kesälomaa mielitiettynsä kanssa, niin elokuun loppu tai syyskuun alku lienee ajankohdista suositeltavin. Karukin ympäristö saattaa viehättää, mieluiten kuitenkin merellinen.

Töissä on jokseenkin tasaista, toisinaan yksitoikkoisuuteenkin saakka. Onneksi syksyn saapuessa moni löytää itsestään kadoksissa olleen visionäärin, etenkin keskustakampuksella. Tehtäviä ja vastuita jaetaan jossain uudelleen ja työtuolejakin vaihdellaan. Muutama lajiin kuuluva on valmis soveltamaan palvelumuotoilun ideoita ennakkoluulotto-masti, kiitos horisontteja laajentavan Jupiterin. Uudet avaukset ovat etupäässä virkistäviä erään lähikollegan ja muutaman avainasiakkaankin mielestä.

Matkakohteet: Korsika, Rauma, Stavanger.
Onnennumerot:
13, 37, 115.   
   

OINAS (21.3.-20.4.)

Jos työn suunta tuntuu joskus olevan hukassa, niin eipä hätää, sillä toiminnallisen Marsin ansiosta energiaa riittää sitäkin enemmän. Fyysisen voimankin käyttö on joissakin tehtävissä jopa toivottua. Osa päämääristä selkiytyy kesälomakauden aikana ja loputkin syksymmällä. Lomaa olisi hyvä sijoittaa ainakin kesän keskelle. Eritoten matkoja halajaville heinäkuun kaksi tai kolme ensimmäistä viikkoa ovat parhaita mahdollisia jaksoja.

Tunne-elämä on tasaista etenkin kesäkuun kolmen ensimmäisen viikon ajan. Sen jälkeen tempo muuttuu, ja ihmissuhderintamalla on elokuun puoliväliin asti odotettavissa yllätyksiä. Oinas voi törmätä vanhoihin tuttuihin ja solmia uusiakin suhteita. Romanttista hehkua voi löytyä yllättävältä taholta, mahdollisesti ulkomailta ja todennäköisimmin Etelä- Euroopasta. Elokuvat, kirjallisuus, klassinen musiikki ja liikunta (jalkapallo, kriketti, golf jne.) tarjoavat iloa etenkin kesä- ja syyskuussa. Joku saattaa hurahtaa johonkin urheilulajiin totaalisesti.

Matkakohteet: Milano, Klaipeda, Humppila.
Onnennumerot:
7, 10, 46.

HÄRKÄ (21.4.-21.5.)

Härkä on elämänsä voimissa lähes koko kesän, ja muuttolaatikoiden pinoaminen ja muut käytännön ponnistukset sujuvat kepeästi. Lepo ja virkistys ovat silti aikanaan tarpeen, ja lomaa kannattaa pitää keskikesällä, jos suinkin mahdollista. Kaupunkilomat ja risteilyt voivat virkistää paikoin levotonta härkää enemmän kuin maaseudun maitolaiturit ja rypsipellot. Verkostoitumista rakastava härkäyksilö viihtyy paremmin sosiaalisen median parissa kuin 4H-kerhon toiminnassa. Jokunen viihtyy myös lavatansseissa tai oopperajuhlilla, joissa voi törmätä virkistäviin tuttavuuksiin.

Romanttista liikehdintääkin on luvassa heinä- ja elokuun taitekohdassa, kunhan malttaa pysähtyä. Jos toimipaikka sijaitsee Meilahdessa, niin tällainen härkä lienee erikoisasemassa, mutta eipä mene huonosti muillakaan ”lajitovereilla”. Töissä pakkaa kiirettä eritoten muuttolaatikoita pakattaessa. Onneksi työpaikan ilmapiiri on sen verran riemastuttava, että välillä härkä tuskin edes muistaa olleensa työpaikalla.

Matkakohteet: Hyrynsalmi, Bratislava, Cadiz.
Onnennumerot: 4, 14,27.

KAKSOSET (22.5.-21.6.)

Mikä onkaan riittävän hyvä kaksosille tulevana kesänä? Moni asia onnistuu yli odotusten, ja rimanalituksia on luvassa tuskin lainkaan, ei ainakaan toistuvasti. Toukokuiset ja kesäkuun ensimmäisellä viikolla syntyneet ovat sosiaalisen elämän keskipisteenä varsinkin juhannuksen ympärillä. Niinpä kesäkuuksi on luvassa paljon hersyvää iloa ja heinäkuuksi kenties romantiikkaa pianosonaateilla höystettynä. Rahapeleissä voi olla suoranaista moukan tuuria juhannuksen tienoilla. Impulssihankintoja olisi kuitenkin vältettävä.

Työt saattavat kangerrella hieman heinäkuussa, joten lienee hyvä ottaa aikalisä ja lähteä mökille rentoutumaan. Vielä elokuun alussa kaksosten työasioissa ilmenee lievää kulmikkuutta, mutta loppukesä ei ole kokonaisuutena pöllömpi, ja syyskuussa onkin jo havaittavissa uutta ryhdikkyyttä ja ilmeikästä yritteliäisyyttä. Jokin tietojärjestelmä saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia pian kesän jälkeen, mutta konsultoiva pelastaja rientää apuun lähempää kuin uskaltaisi toivoa. Muutamalla kaksosista on keskeinen rooli työyhteisön viestintätehtävissä tai mahdollisesti virkistys- ja työhyvinvointitoiminnassa. Alkusyksyn teemaksi noussee uuden virittely ja vanhan unohtaminen.

Matkakohteet: Parainen, Berliini, Pariisi, Budapest.
Onnennumerot
: 5, 24, 25.
  

RAPU (22.6.-22.7.)

Alkukesää rasittaa hiukan työympyröihin liittyvä rönsyily, mutta viimeistään juhannuksen jälkeen tilanteen pitäisi tasoittua. Jokin pitkään jatkunut hanke tai urakka näyttäisi onnistuvan, ja vielä ennen syyskauden alkua rapu saavuttanee aidon win-win-tilanteen yhteistyötahojensa kanssa. Kaikki voittavat, ja voittoa juhlistetaan esim. yhteisellä karaoke-illalla. Onnistuminen voi enteillä jatkoprojektia jopa vuodeksi eteenpäin.

Lomaa kannattaa viettää heinä- tai elokuussa, jos suinkin mahdollista. Tunne- ja rakkauselämässä ei ole nyt suuria kuohuja, mutta heinäkuun lopussa voi olla odotettavissa tunne-elämän liikahduksia, jotka ovat mahdollista alkusoittoa aika lailla romanttissävyiselle syksylle. Kesätapahtumiin kannattaa osallistua ennakkoluulottomasti ja lähteä mukaan voimakkaalla sykkeellä. Joku työtovereistasi voi ilahduttaa jossakin loppukesän tapahtumassa, mahdollisesti työympyröiden ulkopuolella, ja kotikaupunginosan tikkaremmistä löytää aina ystävän.

Matkakohteet: Mikkeli, Monaco, New York.
Onnennumerot:
1, 16, 39.

LEIJONA (23.7.-23.8.)

Leijona on taistelijaluonteena kesän avainhahmoja. Energiaa ja työtehoa riittää jopa elokuulle, mutta taukojakin on muistettava pitää. Jos työasiat painavat vielä lomalla, voi  mieltään nollata lukemalla klassikkoromaaneja (täsmäsuosituksena Hugon Kurjat, venäläiset klassikot) tai syytämällä kolikoita lähimarketin hedelmäpeliautomaattiin. Lomajakson aikana on vältettävä turhaa suorittamista, joten vaellusviikkojen tai automatkailun sijaan on suositeltavinta suunnistaa suoraan lähimmälle lentokentälle.

Joku lähipiirin toimija voi olla kantona kaskessa eli jarruna hankkeessa elokuun aikana. Asia saadaan ilmeisesti kuntoon, sillä aina kekseliäs Uranus haahuilee taustalla. Hankalan tilanteen pitkittyessä terapeuttista valmennusta on tilattavissa Astro Non-stopista (ohjeita myöhemmin Kaisa-talon Infotaululla?). Elämässä on hieman särmää tulevan kesän aikana, mutta se on tällä kertaa leijonan osa. Lempeät tuulet puhaltavat kuitenkin kesän vaihtuessa syksyyn, joka on oivaa aikaa mm. lomailuun ja lähitulevaisuuden uudelleen muotoiluun. Vaativa työ näyttää kantavan hedelmää, ja syyskauden alussa lienee luvassa muutama palkitseva yllätys.

Matkakohteet:  Helsinki-Vantaan lähtöportti 18, Kööpenhamina, Lyon.
Onnennumerot: 8, 20, 31.
 

NEITSYT (24.8.-22.9.)

Kesällä on helpompi hengittää ”neutraalimpien” planeettavaikutusten ansiosta. Heinäkuussa olisi otollista lähteä matkalle, kokeilla uutta harrastusta – mm. zumba, neuleet, kaikenlainen nikkarointi – tai vetäytyä mökille. Liian kuormittavia sosiaalisia kiemuroita on vältettävä. Sitoutumattomat merkin edustajat heräävät elokuun aikana uuteen eloon, ja jokin uusi ihmissuhde saattaa johtaa hääkellojen kilinään ennen vuotta 2014. Etenkin elokuisille ja viikkiläisille sattuu ja tapahtuu, enimmäkseen jännittävää.

Työ on ollut kuormittavaa, ja vielä syyskuussa voi hässäkkä yllättää siellä täällä, mutta kaiken tämän pitäisi tasaantua lomakauden jälkeen. Joku tähtimerkin edustaja rekrytoidaan jopa uuteen tehtävään ja parilla käynnistyy välivuosi – kenties vuorotteluvapaa tai kokeilujakso uuden ammatin tai harrastuksen parissa. Väli-Suomi näyttäisi tavalla tai toisella liittyvän näihin suuntiin ja kokeiluihin. Astro ennustaa antoisaa lähitulevaisuutta uudenlaisten haasteiden parissa.                                                                                                                  

Matkakohteet: Lähtöportti 10 (Hki-Vantaa), Tbilisi, Hankasalmi, Hong Kong.
Onnennumerot:
9, 30, 67.

VAAKA (23.9.-22.10.)

Alkukesä voi olla hieman heilurimainen Venuksen vahvan vaikutuksen takia, mikä voi koetella jotakin ihmissuhdetta. Onneksi asioita tarkasti punnitseva vaaka ei pienistä säikähdä, ja diplomaatin asenteella saavutetaan torjuntavoittoja pitkin kesäkuuta. Sen sijaan töissä kaikki tuntuu sujuvan, kunhan pitkään vaivannut kevätväsymys on ohitettu. Astro suositteleekin loman aloittamista jo kesän alkupuolella, viimeistään juhannuksen jälkeen. Matkakohde saattaa huokua eksotiikkaa ja erikoislaatuisia elämyksiä.

Merkuriuksen ”asemointi” tähtimerkkiin nähden merkitsee työn laatutason turvaamista myös elokuussa ja alkusyksyllä, jolloin tiedossa voi olla seminaari tai koulutusta, kenties työmatka. Venuksen ja Marsin soluttautuminen kasvattaa aistillisuutta – vaa´an syksy voi olla täynnä intohimoa ja muutenkin kuumenevia tunteita. Latausta riittää työssä ja ihmissuhteissa, toisinaan myös jalkapallokatsomoissa. Kumpulan suunnalla hieman jarrutellaan.

Matkakohteet: Lappeenranta, Madrid, Istanbul.
Onnennumerot:
6, 21, 33.

SKORPIONI (23.10.-22.11.)

Viime vuonna lomakausi saattoi tuntua värittömältä, mutta nyt jos koskaan elämäsi välitavoitteet ovat saavutettavissa puhumattakaan lopullisista täsmäjytkyistä. Erityisesti marraskuisilla skorpioneilla on rajattomasti tahtotilaa, kykyä uudistua ja vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja vähän muidenkin. Itsevarmuus on riittoisaa kuin huippukonsultilla, jolla on kanttia heittää faktat tiskiin, vaikka ympärillä vallitsisi kaaos. Skorpionin ounasteluissa on pitkin kesää jotakin hämmästyttävän oraakkelimaista.

Vuoden huippuhetkiä on todennäköisimmin luvassa joko heinä- ja elokuun vaihteessa tai viimeistään syyskuun lopulla. Jotakin sähköä lienee ilmassa tai ainakin inspiraation kipinöitä työhankkeessa. Mediaattisen skorpionin katalysoivaan työpanokseen luotetaan monella taholla. Suosiota ja ihailua tuntuu riittävän myös työn ulkopuolella, etenkin kesän loppupuolella.

Lomailun kannalta parhaat jaksot taitavat tällä kertaa sijoittua heinä- ja elokuulle, erityisesti Kumpulan ja Meilahden skorpioneilla. Suunnaksi kannattaa ottaa Välimeren seutu tai itä. Muutama viihtynee mökilläkin, jossa kesäkausi voi huipentua rapuiltamiin.

Matkakohteet: Mallorca, Rimini, Kuopio, Split.
Onnennumerot:
12, 28, 40.

JOUSIMIES (23.11.-22.12.)

Loppukeväästä alkaneet muutosten tuulet puhaltelevat pitkin kesää, tosin välillä hieman vaimeasti. Jos jokin työhön tai vapaa-aikaan liittyvä projekti ei tunnu heti onnistuvan, on turha heittää hanskojaan narikkaan, sillä moni pulmallinen tilanne ratkeaa ajan myötä. Pluton aktivoiva vaikutus kestääkin pitkälle syksyyn, ja mm. Solmu-hankkeen parissa työskentelevällä voi ennen pitkää olla ratkaisun avaimet käsissään. Kärsimättömämpi voi turvautua esim. Astron kosmiseen täsmävalmennukseen (15 €/min. + ppm) tai hakea fyysistä sitkoa Method Putkiston kevytohjelmasta. Jotkut asiat korjaantuvat jopa itsestään, muutamat jo juhannuksenakin. Raskaan työn vastapainoksi on myös suositeltava irtiottoja arjesta: tyyli on vapaa. Matkat kotimaassa ja muualla Euroopassa ovat antoisia, tosin pohjoisessa on vähän viileää.

Joviaalinen jousimies on parhaimmillaan heinäkuussa, joka kannattaa viettää lomaillen, jos mahdollista. Työ- ja perhe-elämässä on vakainta elokuun jälkipuoliskolla ja syyskuussa. Rakkaudessa ei ole suuria yllätyksiä – koko lomakausi näyttäisi soljuvan tasaisesti. Seuraavat merkittävät värähtelyt näyttäisivät ajoittuvan vasta aivan loppuvuoteen.

Matkakohteet: Posio, Napoli, Krakova, Pornainen.
Onnennumerot:
10, 20, 50.

Teksti

Mister Astro
Keskustakampuksen kirjaston
hallinto-, horoskooppi- ja huuhaa-palvelut.

Kuvat

Helena Hiltunen

Emme huoli – tehoissa löytyy!

Kaikilla meillä menee hyvin mitä työtehoon tulee – näin kertoo eräskin tutkimus (viite alla). Tutkimustulos voi keventää mieltä, jota kaihertaa ajan hengen lietsoma epäluulo omaa tai työtovereiden, nuorten tai vanhojen, aikaansaavuutta kohtaan.

Ohitettuamme onnekkaasti puolen vuosisadan virstanpylvään tapahtuu tehokkuudessamme  hetkellinen notkahdus, keskimääräisesti, jonka jälkeen työteho  jatkuu tasaisen hyvänä.  Nuorilla työntekijöillä menee myös hyvin, eli heidän tehokäyränsä nousee jatkuvasti ajan myötä.

Tulkitsen niin, että keskimääräisesti tapahtuva notkahdus selittyy osaksi kulttuurissamme elomme ”puolimaihin” liittyvillä lähes rituaalinomaisilla juhla-  ym.  menoilla seurauksineen: tarve pysähtyä, punnita mennyttä ja mahdollista tulevaa eli ottaa suuntimia, joista vielä valita.

Aika on mahdollisuuksia!

Viite (pdf-julkaisun sivulta 14 löytyy kuva-arvoituksen ratkaisu).

Teksti

Lea Kujala
kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Mysteerikuvaaja Kumpulasta

Onnistuuko kirjasto tiedon hallinnassa?

Suomen tieteellisen kirjastoseuran tietoaineistoseminaarissa 14.3 pohdittiin kirjaston roolia tiedon hallinnassa.

Seminaarin aloitti psykologian tohtori ja erikoistutkija Virpi Kalakoski Työterveyslaitoksen  Aivot ja teknologia –tutkimusryhmästä. Tutkimuksessaan hän pohtii, miksi aivot kuormittuvat työelämässä yhä enemmän ja miten tästä voisi selviytyä. Teknologian myötä tietotyö on lisääntynyt ja samalla ihmisen  aivojen kyky käsitellä tietoa asettaa omat rajoituksensa uusien työtaitojen ja asioiden omaksumiselle. Työtä tehdään usein kiireessä moneen tehtävään samanaikaisesti keskittyen keskeytysten pätkiessä työntekoa. Uutta opittavaa asiaa on paljon ja kaiken omaksumiseen vähän aikaa tarjolla. Myös kuva- ja äänimelu häiritsevät keskittymistä. Tietokoneen näytön kaikki ylimääräiset, etenkin välkkyvät ja liikkuvat kuvat madaltavat tarkkaavaisuutta. Äänimelusta puhehälyn on todettu laskevan työtehoa eniten, kun taas instrumenttimusiikin kuuntelu auttaa keskittymään. Kognitiivisen ergonomian huomioonottaminen työtilojen suunnittelussa, etenkin avokonttoreiden, on tärkeää, ellei tärkeämpääkin kuin työtuolin ergonomian testaaminen.

Mm. seuraavia vinkkejä infoähkyn lannistamiseen voi käyttää. Osittain keskeytykset kuuluvat kirjastotyön luonteeseen esim. asiakaspalvelutilanteissa, muuten voi sopia työrauhatunneista, avokonttoreissa kollegalla kuulokkeet korvilla viestii, että hän tekee työtä johon ei toivo keskeytyksiä. Kirjaa ylös mihin jäit keskeytyshetkellä. Omaa muistiaan voi auttaa olemalla järjestelmällinen eli tekemällä tietyt asiat aina samalla tavalla, käyttämällä muistilappuja, muistioita, kalentereita, kännykkähälytyksiä. Omalla oppimiselleen tulee antaa aikaa, sillä uusia työtehtäviä ja tietokoneohjelmia ei ehdi oppia koulutuspäivän aikana. Toistot ovat tärkeitä muistamiselle. Unohtamista voi vähentää toistamalla harvoin tekemiään työtehtäviä. Tauot toistojen välissä tehostavat asioiden mieleenpainumista. Siirtyminen töistä kotiin on myös oma taitonsa jättää työasiat odottamaan seuraavaa päivää. Mieltä painavat työasiat voi kirjata paperille, joka odottaa työpöydällä seuraavana päivänä taas esille ottamista.

Dosentti Juha Herkman Tampereen yliopistossa tutkii Nuorten aikuisten lukemisen tapoja. Tarkastelun kohteina on ollut mm. mitä google-sukupolven nuoret lukevat, mihin lukeminen liittyy, miten lukeminen liittyy yhteisöllisyyteen?  Nuoret arvostavat painettuja kirjoja, joita he saavat yleensä lahjaksi. Painettua kirjaa pidetään erinomaisena käyttöliittymänä.  Ekirjojen suosiota laskee valikoimien suppeus ja käyttöliittymäongelmat. Kuitenkin Internet on suosituin media nuorten keskuudessa, 86% on Facebookissa ja yli 60%  viettää päivittäin tunnin sosiaalisen median parissa. Nuoret eivät täysin tiedosta muutosta omissa lukutottumuksissaan. Pääosa tutkimuksesta on tehty ennen tablettien suosion kasvamista ja ratkaisevana pidetään kuinka eri oppilaitokset ottavat tabletit käyttöön opetuksessaan. Kirjan tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta oletetaan tablettien käytön lisääntymisen lisäävän ekirjojen tarjontaa ja käyttöä.

Ari Haasio Seinäjoen ammattikorkeakoulusta toi esille kirjaston asiakkaiden osallistumisen tiedon organisointiin  ns. pilvipalvelujen avulla. Asiakkaiden muodostamaa parviälyä voisi hyödyntää paitsi tiedon tuottamisessa mahdollisesti myös sen organisoimisessa. Pohdittiin kuinka asiakas voisi osallistua dokumenttien sisällönkuvailuun. Tieteellisiin artikkeleihinkin voisi soveltaa kommentointimahdollisuuksia, jolloin kirjasto tarjoaisi tietyt resurssit ja asiakkaat tuottaisivat materiaalia yhdessä. Pilvipalvelut tukisivat konstruktivistista oppimiskäsitystä yhteisöllisen tekemisen muodossa.

Tutkijan puheenvuorossa Riikka Pastila Säteilyturvakeskuksesta korosti kirjaston olevan perustava instituutio tutkijan työssä. Kirjaston tehtävänä on ylläpitää toimivaa kokoelmaa, järjestää tieto helposti käytettäväksi, avustaa asiakkaita tiedon hankinnassa ja kouluttaa informaatiolukutaitoa. Kirjaston fyysisyys ei ole enää niin tärkeää kuin ennen. Toimiva kaukopalvelu koetaan erittäin tärkeäksi. Kirjasto tarjoaa tietoa ja tutkijan ammattitaitoon kuuluu oman tutkimustiedon jäsentäminen. Toiveena olisi saada käyttöön yksi iso sähköinen tietokanta, kuten Harvardin elibrary, jota tutkija oli käyttänyt Bostonissa. Tällaisen tietokannan käytöstä hän olisi jopa valmis itse maksamaan.

Myös eläinlääketieteen opiskelija Heidi Vesterinen oli USAssa opiskellessaan tottunut löytämään tarvitsevansa kurssikirjat tietokoneeltaan yhdellä klikkauksella. Toiveena oli myös saada käyttöönsä vanhempia artikkeleita elektronisina.  Humanistiopiskelija Nico Lamminparras toivoi lisää informaatiolukutaidon opetusta, ryhmätyötiloja uuteen Kaisakirjastoon sekä lisää painettuja kurssikirjoja.

Teksti

Kristiina Lähdesmäki
Hankinta- ja metadatapalvelut
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Kristiina Lähdesmäki

IFLA NYT – vuorolistojen suunnittelua aamusta yöhön!

Verkkari kävi kysymässä elokuussa 2012 Helsingin messukeskuksessa järjestettävän IFLA:n World Library and Information Congressin (WLIC) projektisuunnittelija Tuula Ruhasen kuulumisia.

Halusimme tietää, mitä konferenssin suunnittelussa tapahtuu juuri nyt. Juttuhetki oli iloinen ja nauravainen, vaikka Tuulalla onkin monta rautaa tulessa.

 

Hei Tuula! Onko ollut kiireitä?

No on! Melkein paniikkitila on nyt käynnissä. Vuorolistat menivät uusiksi saksalaisen konferenssitoimisto KIT:in muutettua tuntisuunnitelmaa, ja niitä on nyt rukkailtu vapaaehtoisten koordinoijien voimin lähes vuorokauden ympäri.

Konferenssiin ilmoittautuneita on tällä hetkellä melkein tasan 3000, joista lähes 1000 on suomalaisia. Vapaaehtoistyöntekijöitä  on 271. Huomenna (15.6.) on kansallisen järjestelykomitean kokous, jossa puhutaan muun muassa avajaisjärjestelyistä ja käydään lävitse ennen kesälomia ratkaistavia muita asioita.

Onko suunnittelussa tullut eteen muitakin yllätyksiä?

Konferenssitoimisto KIT määrää yllättävän suuresta määrästä asioita ja kansallisella komitealla on vähemmän päätäntävaltaa kuin olisimme odottaneet ja toivoneet.

Olen kovin pettynyt siihen, että kaikki vapaaehtoiset eivät pääsekään automaattisesti osallistumaan Cultural Eveningiin yrityksistämme huolimatta. Mutta ei lannistuta: mehän pidämme Vanhalla ylioppilastalolla vapaaehtoisille omat bileet, jossa on tarjoilua ja ehkä kirjastolaisten bändien musiikkia. Ja Vanhallehan voi mennä vaikka joka ilta juhlimaan IFLA:n Night Spot –tapahtumaan!

Mitä haluaisit kertoa konferenssiin ilmoittautuneille vapaaehtoisille kirjastolaisille tämän hetken tilanteesta?

Moni on lähdössä näinä päivinä lomalle ja haluaisi tietää konferenssin aikaisen työvuorolistansa ennen lomaa. Teemme parhaamme ja tarvitsemme nyt työrauhaa.

Jokainen vapaaehtoinen saa yhteydenoton ennen juhannusta omalta ryhmäkoordinaattoriltaan. Vapaaehtoiset on jaettu ryhmiin ja jokaisella ryhmällä on siis oma koordinaattorinsa.

Ennen juhannusta on siis tulossa lisätietoa. Vuorolistoihin voi vaikuttaa sen jälkeen, kun ne on tehty. Ne eivät ole lopullisia.

Mikä konferenssiin osallistumisessa on parasta? Mitä 10 kertaa käyneenä konkarina suosittelisit ensikertalaisille?

Jokaisen ensikertalaisen kannattaa ehdottomasti osallistua juuri heille tarkoitettuun Newcomers  Session –tilaisuuteen, missä kerrotaan  ”kaikki tarpeellinen” IFLA:sta. Keynote ja plenary –puheet kannattaa ehdottomasti käydä kuulemassa, sillä ne ovat tärkeitä, konferenssiosallistumisen sydän.

Suosittelen rohkeutta: mene ja juttele vieruskavereiden ja muiden kanssa, ole jopa epäsuomalaisen suulas!

Kadun itse sitä, etten ottanut enemmän kontaktia alkuvuosina. Konferenssiin osallistuvilla on hyvä olla käyntikortit ja faktatietoa omasta kirjastostanne: kävijämäärät sekä kokoelmien laatu ja suuruus.

On syytä varautua kertomaan omasta työstään ja suomalaisista kirjastoista. Tietoa voi jopa vähän tyrkyttää.

On hyvä opiskella tai kerrata perustietoja kotimaisesta kirjastomaailmasta, vaikkapa yliopistokirjastojen yhteistyöstä ja yliopistokirjastojen neuvostosta.

Vapaaehtoisille on tulossa linkkilistat, joiden avulla he saavat tietoa tapahtumista ja keskeisistä alamme asioista. Heiltä kannattaa myös kysellä, jos omat tiedot eivät riitä.

Jos odottaa saavansa paljon uutta ammatillista tietoa, voi pettyä. IFLA ei ole kirjastoalan ammatillista koulutusta, vaan se on koulutusta kansainvälisyyteen, toimimiseen yhdessä globaalisti ja kansallisesti.

Myös Suomen kansallinen yhteistyö on vahvistunut konferenssin järjestämisen myötä: Kansallinen komitea yhdistää kirjastot ja kirjastoammattilaiset yli rajojen.

Mitä teet syksyllä, kun urakka on ohi?

Ensin teen raportin ja tyhjennän työnurkkani Minervassa. Sitten katoan jonnekin kauas. En ehkä tule edes Kaisa-talon avajaisiin. (Naurua.)

Kiitos Tuula! Verkkari toivottaa hyvää kesää sekä onnea ja menestystä konferenssin järjestelyihin!

Teksti ja kuva

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Tutkimuksen arvioinnin raportti julkaistu – kiitoksia kirjastolle

Helsingin yliopiston tutkimus ja tohtorikoulutus arvioitiin kansainvälisesti vuosina 2010–2012. Arviointiin osallistui 136 tutkijayhteisöä ja noin 6000 tutkijaa (joista vastuullisia tutkijoita noin 1000), jotka olivat olleet vuosina 2005–2010 Helsingin yliopistossa. Raportin julkistamistilaisuus pidettiin 7.5.2012.

Tutkimuksen arviointi on toteutettu kaksi kertaa aiemmin (1999 ja 2005) ja se tehdään kuuden vuoden välein. Vuoden 2012 arviointi poikkesi aiemmista: osallistuminen oli vapaaehtoista ja siihen otettiin osaa tutkimusryhminä yli laitos- ja tiedekuntarajojen.

Paneelit käyttivät arvioinnissa hyväksi Leidenin yliopiston (CWTS) ja Helsingin yliopiston kirjaston tekemiä bibliometrisia analyyseja. Leidenin yliopisto toimitti niiden alojen analyysit, jotka voitiin tehdä Web of Science (WoS) –tietokannan avulla.

66 humanistis-yhteiskuntatieteellistä ryhmää oli kirjaston vastuulla. Kirjasto teki myös kokonaisanalyysit koko yliopiston tasolla. Analyyseissä käytettiin TUHAT-tietokantaa.

Keskustakampuksen kirjaston johtava tietoasiantuntija Maria Forsman oli mukana tutkimuksen arvioinnin ohjausryhmässä ja hän johti 13 hengen kirjastolaisen ryhmää, joka suoritti analyysit.

Tutkimuksen arvioinnin bibliometriset analyysit tässä mittakaavassa olivat kirjastolle uusi aluevaltaus. Kirjasto sai paljon kiitoksia hankkeesta erityisesti vararehtori Johanna Björkrothilta ja hankkeen projektipäällikkö Seppo Saarelta.

Entä miten kirjaston tulisi ottaa raportin tulokset huomioon jatkossa? Lue Maria Forsmanin artikkeli aiheesta.

Raportti

Rehtorin ja vararehtorin esitykset julkistamistilaisuudessa ja aiemmat arviointiraportit

Videotallenne julkistamistilaisuudesta

Kohtaavatko kirjaston kokoelmat, palvelut ja tutkijoiden julkaisukulttuuri?

 

 

Ajattelu muotoilee yhteiskuntaa

Suuret ajatukset tekevät mahdottomankin mahdolliseksi, sillä ilman mielikuvittelua ei synny uutta. Jos pitäytyy pikkuasioissa niin ei pääse eteenpäin vaan alkaa toistaa helposti totuttua. Niinkin. Silti niitä pikkuaskelia ja pienoisia arjen ihmeitä tarvitaan.

Pieniä ja suuria asioita tapahtuu koko ajan kirjastossakin: kirja kirjalta uuden Kaisatalon kirjahyllyt täyttyvät: Helsingin yliopiston pääkirjaston sisätilat alkavat pikkuhiljaa näyttämään kirjastolta. Koko henkilökunnan työpanos on ollut valtava kirjojen merkitsemisessä, pakkaamisessa ja hyllyttämisessä –  kirjat kun on hyllytettävä tietyssä järjestyksessäkin. Niitä ei siis olla sullottu muovikasseihin. Satoja muuttolaatikoita liikkuu maanalaisissa käytävissä päivittäin. Tiedekirjoja siirtyy kaikkiaan 1,5 miljoonaa – jonossa niitä olisi 29 kilometriä,  Helsingistä Keravalle, jos ne peräperään laittaisi. Tätähän on tarvinnut suunnitella, muuten ei Suomen suurin monitieteellinen yliopistokirjasto olisi mahdollista. Ja kirjastomme toimii myös muuton aikana kampuksillaan ja verkossa.

Kaiken Kaisa-talo -hypetyksen keskellä tehdään koko ajan perustehtävää eli palvellaan asiakkaita mahdollisimman hyvin. Kampuskirjastoissamme Viikissä, Kumpulassa ja Meilahden Terkossa ollaan toimittu tukien tutkimusta, opetusta ja opiskelua ja autettu arkisesti ottamalla mm. kiinni olevien kirjastojen palautuksia vastaan. Tämä kaikki on mahdollistanut sen, että humanististen, oikeustieteen, teologian ja yhteiskuntatieteiden tietoaineistot voidaan muuttaa yhteen paikkaan.

Pieniä asioita ja yhdessä tekemällä yhdistetään voimavarat ja ollaan tehokkaampia. Kiireessä ja uudessa tilanteessa pitää muistaa näiden pienten asioiden merkitys. Aina teko ei ole konkreettinen. Ystävällinen ote ja asenne voi olla pikkujuttu, jonka valtava kannustava merkitys on tiedostettava. Vaikeat asiat sujuvat, kun keksitään yhteisesti ratkaisuja.  Ei ole samantekevää tehdäänkö hommat otsa rypyssä vai hyvässä hengessä.

Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering – teemalla kokoontuu kansainvälinen IFLA-konferenssi World Library and Information Congress  Helsingissä 11.-17. 8.2012. Odotettavissa on mielenkiintoinen viikko yhdessä 3000-4000 kirjastovieraan kanssa.  Yli 50 vapaaehtoista kirjastolaistamme valmistautuu yhdessä kaupunginkirjaston kanssa vastaanottamaan vieraita. Tunnelmista historiallisesta tapahtumasta meillä kertoo Tuula Ruhanentässä Verkkarissa.

Kesään kuuluu tietysti kaikenlainen lukeminen: muutamia vinkkejä riippumattoon myös luvassa. Kesän horoskooppi antanee tilaa haaveiluille ja kesämielisille ajatuksillekin.

Pieniä ja suuria ajatuksia, iloja ja unelmia keskikesään!

Tiinakaisa Honkasalo
viestintäsuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto

Onko työssäsi imua?

Innostutko joskus työssäsi niin että et malttaisi kotiin lähteä?  Aika kuluu kuin huomaamatta ja yllätyt itsekin, kuinka paljon sait tänään aikaan. Tunnet itsesi vahvaksi ja tarmokkaaksi. Pitkä lista tehtäviä tuli hoidettua ja kaikkiin tärkeisiin sähköposteihin vastattua.  Aamupäivän kokous sujui nopeasti ja tehokkaasti, koska kaikki olivat ajoissa paikalla ja perehtyneet päätettävien asioiden taustoihin.

Sait työkaverilta tietokannasta juuri sellaisen listauksen, jota tarvitsit oman päätöksentekosi perusteluksi, esimies kiitti ajoissa valmistuneesta raportista, asiakas ilahtui kun etsit hänelle kirjan, kuulit kahvihuoneeseen tullessasi työkavereiden kehuvan avuliasta ja aurinkoista asennettasi.  Ehdit osallistua työpaikan yhteiseen liikuntatuokioon, joka mukavasti vetreyttää jumittumaan pyrkiviä hartioita. Työpäivän jälkeen olet vieläkin tarmokas ja iloinen, bussimatkan sijasta kävelet rantatietä nauttien aurinkoisesta kevätsäästä ja töpäkän telkkäpariskunnan kosiomenoista.

Olet tyytyväinen ja ylpeä siitä, että sinulla on turvallinen ja arvostettu työ, johon on mukava taas aamulla palata.

Työterveyslaitoksen tutkija Jari Hakasen mielestä työn imua voi edistää jokaisella työpaikalla varsin yksinkertaisin keinoin. Siihen ei vaadita ihmeitä eikä suotuisia taloussuhdanteita, vaan inhimillisyyttä ja halua parantaa arkisia toimintatapoja (Jari Hakanen, Työn imu, Työterveyslaitos 2011).

Kirjasto osallistui syyskuussa 2011 Jari Hakasen johtamaan Innostuksen spiraali – Innostavat ja menestyvät työyhteisöt -tutkimus- ja kehittämishankkeen kyselyyn.  Helsingin yliopiston kirjaston tulokset verrattuna tutkittuihin 85 suomalaiseen työyhteisöön esitettiin maaliskuun henkilöstötilaisuudessa.

Tulokset kertovat, että arvostamme erityisesti työmme itsenäisyyttä ja kehittävyyttä ja pidämme omaa työtämme merkityksellisenä.  Olemme sitoutuneita työpaikkaamme, panostamme työhön ja olemme siitä ylpeitä. Lähiesimiehet ovat onnistuneet hyvin tehtävässään.

Kokonaisuudessaan työpaikkamme tilanne on hyvä, mutta yhdessä voimme kehittää sen vielä paremmaksi. Miten lisäisimme kokemusta siitä, että kirjasto välittää työntekijän mielipiteistä ja työhyvinvoinnista ja arvostaa työpanostamme? Millä keinoin voisimme vähentää työstressin kokemusta ja edistää työnimua lähityöyhteisössämme?  Mitä minä voisin tehdä, että työpaikassani vallitsisi entistä ystävällisempi ilmapiiri?

Kyselystä saatuja kampus- ja yksikkökohtaisia tuloksia käsitellään esimiesten johdolla.

Kirjaston Tyhy-tiimi valitsi vuoden teemaksi työn imun edistämisen työyhteisötaitoja kehittämällä.  Toimintaa on jo aloitettu Keskustakampuksella kokoamalla yhteisiä pelisääntöjä Kaisa-taloon tulevalle työyhteisölle.   Myös yliopiston työhyvinvointiyksikkö tulee järjestämään aiheeseen liittyvää koulutusta syksyn aikana.

Innostuksen spiraali

Innostuksen spiraali Facebookissa

Testaa työn imusi

Teksti

Kaija Sipilä
Työhyvinvointikoordinaattori
Johtava tietoasiantuntija
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

 

 

Tavoiteohjelman valmistelu: Strategiakartta matkalle mukaan

Alkukesän auringossa ja lomakauden lähestyessä mielessä siintää Se Paras Loma. On aika kaivaa kartta esiin ja valita kiinnostavimmat lomakohteet. Melko pian kuitenkin huomaa, ettei aika riitä kaikkeen. On puntaroitava, aikataulutettava ja valittava ne, jotka takaavat onnistuneimman lopputuloksen.

Helsingin yliopiston kirjastossa on alkuvuosi uurastettu vuosien 2013-2016 strategian parissa. Suuriksi tavoitteiksi on kiteytynyt, että kirjasto tarjoaa osaavaa kumppanuutta tutkimuksen ja oppimisen parhaaksi ja tarjoaa yliopiston tutkimustulokset ja kirjaston osaamisen yhteiskunnan käyttöön. Lisäksi kirjasto haluaa olla innostava ja hyvinvoiva yhteisö ja rakentaa taloutensa kestävälle pohjalle. Päätähtäimenä on siivittää yliopistoa visionsa mukaisesti matkallaan huipulle ja yhteiskuntaan.

Kirjaston strategiakartalle on piirtynyt kymmenen kehittämiskohdetta, ”maakuntaa”, joita toteutetaan yhteensä 21 toimenpiteen, ”matkakohteen”, voimin. Kukin kehittämiskohde ja toimenpide on tässä vaiheessa tärkeä, kiinnostava ja moni ns. pakko tehdä. Vaan miten käy tavoitteiden ja todellisuuden yhteensovittaminen?

Lomasuunnitelmissakin on huomioitava, että aika, raha ja jaksaminen ovat rajallisia. On myös valintoihin liittyviä ulkopuolisia paineita, esim. sukulaisten vierailupyynnöt, jollei jopa vaatimukset. Kaikki olosuhteet huomioiden on toteutettavien asioiden valinta ja aikataulutus varsin monimutkainen palapeli niin kotioloissa kuin kirjaston strategiatyössä. Varsinkin jos ja kun on valittu mahdollisimman keskusteleva ja yhteisymmärrykseen perustuva toimintatapa despotian sijaan.

Taloustilanne ja toimintaympäristön jatkuva muutos pakottavat kirjaston tarkastelemaan strategiakarttaansa kriittisesti. Kaikkea ei ole mahdollista tehdä – tai ei ainakaan toivotulla tasolla. Yllättäviin muutoksiin on oltava valmis reagoimaan nopeasti ja muuttamaan suuntaa kohteesta toiseen. Aina ei käytössä oleva karttakaan ole ajan tasalla tai ajaudutaan muuten harhaan. Strategiakartan tulee ohjata takaisin päätielle, vaikka joku kohde katoaisikin tai osoittautuisi sellaiseksi, että sen kohdalla painetaan kaasua. Päätavoitteiden tulee olla kuitenkin selkeänä mielessä.

Kirjastossa strategiamatkan suunnittelu välietappeineen, taukopaikkoineen, kohdejärjestyksineen ja budjetointeineen jatkuu koko syksyn ajan. Hyvää matkaa meille!

Jutun inspiraationa on toiminut Eeva Laurilan lomauni ja kirjoittajan automatka Lofooteille kesällä 2009. Käytössä oli tiekartta vuodelta 1992, mikä toi matkaan yllättäviä ja antoisia muuttujia.

Kirjoittaja toimii kirjaston tavoiteohjelmatyön koordinaattorina

Teksti

Päivi Lammi
Suunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Terkko Navigator on uusi väylä Terkon aineistoihin ja palveluihin

Terkko Navigator beta on julkaistu! Se on Terkon uusi verkkopalvelu, jossa lääketieteen erikoisalat ovat pääosassa. Terkko Navigator kokoaa Terkon palvelut – JournalNavigatorin, BookNavigatorin, FeedNavigatorin ja MyTerkon – yhdeksi kokonaisuudeksi ja tarjoaa lisäksi uutta. Palvelussa voi selata e-aineistoja erikoisalan mukaan ja aineistotyypeittäin (kirjat, lehdet, syötteet, linkit).

Terkko Navigator beta

Terkko Navigator toimii myös lääketieteen ammattilaisille suunnattuna yhteisönä. Kirjautumisen avulla palvelusta voi rakentaa omannäköisensä ja pääsee osaksi yhteisöä. Palvelu on suunnattu tässä vaiheessa Helsingin yliopiston ja HYKSin henkilökunnalle ja opiskelijoille.

Palvelu soveltuu hyvin tablet-laitteilla ja älypuhelimilla käytettäväksi.

Terkko Navigatoriin voi tutustua osoitteessa http://terkko.helsinki.fi/

Otamme mielellämme vastaan palautetta!

Toinen Eräpäivä kokosi kirjastojen asiakaspalvelijoita Rovaniemelle

Rovaniemen kaupungissa ja Ounasvaaran rinteillä järjestettiin epäseminaari kirjaston asiakkaiden palvelijoille 25. toukokuuta. Tapahtuman kulkuun ja sisältöön Verkkarin lukijat voivat tutustua alla olevien blogikirjoitusten kautta:

Toinen eräpäivä – Epäseminaari nuotiopaikalla

Toinen eräpäivä -tunnelmia erätulilta
Infolukutaito kirjaston asiakaspalvelussa

Idea tapahtuman järjestämiseksi kumpusi viime vuoden kesällä ilmestyneen kirjan (Eräpäivä! – Voimasanoja kirjastosta) julkistamistilaisuudessa Oulun kirjastopäivien yhteydessä. Tuolloin sikisi ajatus järjestää kirjan jatkoksi jotain vähän erilaista, jossain muualla kuin pääkaupunkiseudulla ja samalla avata nuorkirjastolaista toimintaa laajemmin kirjastokentälle.

Monenlaisten vaiheiden jälkeen päädyttiin järjestämään erähenkinen seminaari kirjaston asiakaspalvelijoille. Osalla vetäjistä oli valmiiksi kontakteja Rovaniemelle, joten se valikoitui luontevasti tapahtumapaikaksi. Rovaniemi tarjosi riittävän urbaanin infrastruktuurin ja lisäksi Ounasvaaran erätunnelmaa kävelymatkan päässä keskustasta.


Keskustelu kävi vilkkaana jo kävelymatkalla, vaikka suurin osa havainnointikyvystä oli pakko kohdistaa Ounasvaaran kivikkoiseen polkuun.

Kahdenkymmenen kirjastolaisen joukko jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä mietti kansalaisen osallistamista kirjaston suunnitteluun sekä asiakaspalvelun havainnointimenetelmiä. Toinen ryhmä taas pohti asiakaspalvelun vaatimaa osaamista ja etenkin informaatiolukutaidon tukemista osana asiakaspalvelutyötä sekä asiakaspalvelun arvostusta ja asemaa osana kirjastotyötä.


Keskustelujen dokumentointi suoritettiin videoimalla tiivistykset jonkun osallistujan suulla. Kuvassa Antti videoi ‘Informaatiolukutaito asiakaspalvelussa’-keskustelun satoa.


Iltapäivän keskustelun aiheena oli ‘Asiakaspalvelutyön arvostus’ ja seminaarisalina toimi Ounasvaaran huippu Juhannuskallio.

Epäseminaarin järjestäjät, rahoittajat, tukijat ja osallistujat edustivat laajasti koko suomalaista kirjastokenttää. Mukana järjestelyissä oli epäseminaarin toteuttaneiden nuorkirjastolaisten lisäksi kolme kaupunginkirjastoa, Laurea-ammattikorkeakoulun kirjasto, Suomen Kirjastoseura sekä Lapin ELY-keskus. Parhaillaan valmisteilla olevan tavoiteohjelmansa mukaisesti myös Helsingin yliopiston kirjasto osallistui kansallisen tason yhteistyöhön ja tarjosi rahoitusta sekä omaa osaamistaan Suomen kirjastoverkon käyttöön.


Ounasvaaralta palattuamme saimme iltapäiväkahvin lisukkeeksi rautaisannoksen musiikkivinkkausta. Vinkkaajina Marko Niemelä ja Mike Hurd Rovaniemen kaupunginkirjastosta.

Teksti:

Antti Virrankoski ja Anne Kakkonen
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Anne Kakkonen

Entisen teologisen tiedekunnan kirjaston läksiäiset

Teologinen tiedekunta järjesti keskiviikkoiltapäivänä Keskustakampuksen kirjaston Teologiselle toimipaikalle  läksiäistilaisuuden sopivasti ennen kirjaston viimeistä aukiolopäivää perjantaita, kesäkuun viidettätoista.

Lehtisalin täytti kuutisenkymmentä iloisenhaikeaa kirjaston ystävää, tiedekunnan työntekijöitä, opiskelijoita ja entisiä sekä nykyisiä kirjastolaisia. Tuuli heilutteli kevyesti Aleksanterinkadulle avautuvien ikkunoiden verhoja, kesäkadun äänet eivät kuitenkaan häirinneet puheiden kuuntelua.

Puheenvuoroista ensimmäisessä dekaani Aila Lauha muisteli suhdettaan kirjastoon aina 1970-luvulle sijoittuneesta ensi kosketuksesta lähtien unohtamatta yhdessä järjestettyjä joulujuhlia.

Ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara, teologisen tiedekunnan kirjastossakin aikanaan työskennellyt, käytti seuraavan puheenvuoron, jonka lopuksi halusi kiinnittää huomiomme vanhasta, joka päättyy, uuteen, joka alkaa, Kaisa-talon avaraan, uuteen kirjastoon. Lopuksi hän, kuten myös seuraava puhuja, kiitti teologista tiedekuntaa hyvästä ja toimivasta yhteistyöstä.

Muuttoprosessissa täysillä mukana oleva kehittämispäällikkö Ritva Hagelin kertoi muuton nykytilanteesta ja puheiden lomassa professori Martti Nissinen Eksegetiikan osastolta

esitti savolaisella sydämellisyydellä kirjastolle serenadin, osan toisestakin, seuraavasti

”Minä rakastan sinua niin kuin vierasta maata, kalliota ja siltaa

niin kuin yksinäistä iltaa, joka tuoksuu kirjoilta…”

TYT:n, Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen puheenjohtaja Isto Peltomäki toi esiin opiskelijanäkökulman kirjaston roolista sosiaalisen kanssakäymisen paikkana, jossa käydään teologin identiteettiä luovia ja sitä vahvistavia keskusteluja. Varapuheenjohtajana toimiva Anna Hiekkataipale oli iloisena yllätyksenä laatinut oodin kirjastolle. Hänen luvallaan liitän sen kirjoituksen loppuun.

Kuohuviinilasillisen ja cocktail-palojen nauttimisen jälkeen juhlaväki siirtyi tutustumaan Kansalliskirjaston kahteen näyttelyyn.

Professori Tuija Laine esitteli ”Luther, teologia ja kirja”- näyttelyä. Toista historiallista, kesäkuussa avattua näyttelyä ”Kirjava keskiaika – 1000 vuotta kirjakulttuuria” esitteli dosentti Tuomas Heikkilä.

Yhdessäolotilaisuus päättyi kahvitarjoiluun Kansalliskirjastossa.

Kirjaston kukitetut työntekijät haluavat kiittää Teologista tiedekunta tästä kauniista eleestä ja juhlan järjestämisestä.

Samoin lämpöiset kiitokset TYT:lle kirjastoväen saamasta ihanasta kukkakimpusta!

 

Oodi kirjastoll

Rivi pölyisiä huoneita? Uinahtaneita opiskelijoita?

Mitä on kirjasto meille?

Ikiaikaisen viisauden kehto

Suurimmat, voimakkaimmat,

isien ja äitien sanat jotka muuttivat maailmaa

Karheat sivut

jotka kätkevät sisäänsä tuhansia timantteja

aatteita ja unohtuneita vallankumouksia

 

Kiivaana puhaltava muutoksen tuuli

eteenpäin pauhaava unohduksen koski

yrittää tehdä epävarmaksi

kaataa ja horjuttaa

Turhaan

 

Vuosien varrella kasvanut

järkähtämätön aarreaitta kokee

vain hennon kosketuksen

Ja nostaa jälleen päänsä kohti aurinkoa

 

Ylväs vartio avaa portit ehtymättömälle lähteelle

kuin kultaiset kerubit avaavat

Taivaan portit niille, jotka sen ansaitsevat.

 

Teologisen tiedekunnan kirjastolle 13.6.2012
Anna Hiekkataipale

Teksti

Marja-Sirkku Holma
kirjastosihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Pekka Rautio

Osa 2: Kirjaston maailma avautui Tiedekulmaan 27.3.-13.4.2012

E-kirjasto? Tiedekulman lehtinurkkauksen liitutaulu sai mielikuvituksen liikkeelle.

Palvelumuotoiluhankkeen tuloksena kirjasto tuotteistaa palvelujaan

Suunnittelutoimisto Taivas on tehnyt ehdotuksia piktogrammeiksi, joista kysyttiin yleisön mielipiteitä.


Suunnittelija Liisa Vilkkumaa esittelee ehdotuksia piktogrammeiksi.

Pop-up kirjasto Tiedekulmassa

Kolmen viikon ajan esiteltiin HY kirjaston palveluja hyvällä asenteella. Kokeiluna rohkaisevaa – tästä on hyvä jatkaa muissakin tapahtumissa.

Yhteistyötä yli rajojen: Suomalais-namibialainen kirjastoyhteistyö. 4.4.2012

Kirjalahjoitus

Suomen lähetysseura lahjoitti arkistostaan Namibiaa koskevan kirjakokoelman Namibian yliopiston kirjastolle. Kokoelmassa on mm. aineistoa, jota nykyisestä Namibiasta ei löydy. Lähetysseuran johtaja Seppo Rissanen luovutti kirjakokoelman uudelle omistajalle ja sen vastaanotti Namibian yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Ellen Namhila.


Namibian yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Ellen Ndeshi Namhila.


Lahjoitusasiakirjat allekirjoitetaan. Kuvassa vasemmalla Lähetysseuran johtaja Seppo Rissanen, oikealla ylikirjastonhoitaja Ellen Ndeshi Namhila.


Maljat lahjoituksen kunniaksi.


Ylikirjastonhoitajat Kaisa Sinikara ja Ellen Ndeshi Namhila.

Human Resource Development Project at the University of Namibia Library

Helsingin yliopiston kirjaston, Tampereen yliopiston kirjaston ja Namibian yliopiston kirjaston yhteistyöprojekti Human Resource Development Project at the University of Namibia Library alkoi toukokuussa 2011 ja se kestää vuoden 2012 loppuun. Yhteistyöprojektia koordinoi Helsingin yliopiston kirjasto. Projektia Tiedekulmassa esitelleet ylikirjastonhoitajat kuuluvat sen kuusijäseniseen ohjausryhmään.

Namibian yliopiston kirjasto on pitänyt tärkeimpinä kehittämiskohteinaan kirjaston strategista kehittämistä, palveluiden laadun varmistamista, painettujen ja digitaalisten kokoelmien kehittämistä, entistä tehokkaampien ja osuvampien palveluiden tarjoamista tutkijoille ja opiskelijoille, tiedonhankintataitojen opettamista sekä akateeminen kirjoittamista ja tieteellistä julkaisemista. Projektin osapuolten yhteistyömuotoja ovat yhteiset seminaarit Namibiassa ja työvierailut Suomeen. Yhteistyön tavoitteena on lisätä Namibian yliopiston kirjaston henkilökunnan ammatillista osaamista.

Namibiassa on yksi yliopisto, University of Namibia (UNAM). Yliopisto on perustettu 1992, pari vuotta Namibian itsenäistymisen jälkeen. Yliopisto ja sen kirjasto ovat tärkeässä asemassa, kun Namibia pyrkii saavuttamaan kansallisen visionsa Vision 2030 tavoitteet: Namibia on verrattavissa kehittyneisiin maihin vuoteen 2030 mennessä.


Ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikaran puheenvuoro.

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen
Tiinakaisa Honkasalo

Kohtaavatko kirjaston kokoelmat, palvelut ja tutkijoiden julkaisukulttuuri?

Kirjaston palveluiden ja kokoelmien suunnittelussa on hyödyllistä tietää, millaisia lähteitä ja kokoelmia tutkijat kertovat lukevansa ja käyttävänsä? Miten he julkaisevat? Entä miten tutkijan tieteenala vaikuttaa?

Mitä kirjoitetaan?

Helsingin yliopiston tutkimuksen ja jatkokoulutuksen vuosia 2005-2010 koskevassa kansainvälisessä arvioinnissa (2012) saatiin arvokasta tietoa, joka luo monipuolista kuvaa julkaisutoiminnasta yliopistossamme. Koko yliopiston tasolla (N=67465) yleisin julkaisumuoto on vertaisarvioidut artikkelit tieteellisissä aikakauslehdissä, joita oli 38% kaikista julkaisuista. Toiseksi yleisimpiä ovat vertaisarvioidut artikkelit kirjoissa (17%) ja kolmantena lehdissä, kirjoissa tai konferenssiraporteissa julkaistut artikkelit, jotka eivät ole käyneet läpi tieteellistä referee-menettelyä (15%). Suurelle yleisölle tarkoitetut, yhteiskunnallisen vaikuttamisen alueelle kuuluvia julkaisuja on 13%.

Kun tarkastellaan julkaisemista tiedekunnittain, havaitaan että maa- ja metsätaloustieteissä, käyttäytymistieteissä, bio- ja ympäristötieteissä, lääketieteessä, farmasiassa, luonnontieteiden ja eläinlääketieteen alalla vertaisarvioidut artikkelit tieteellisissä aikakauslehdissä on selvästi yleisin – lääketieteessä ja farmasiassa jopa lähes 70% kaikista julkaisuista kuului tähän tyyppiin.

Humanististen tieteiden, oikeustieteen, teologian ja yhteiskuntatieteiden (valtiotieteet + Soc.o.kom) aloilla vertaisarvioidut artikkelit tieteellisissä monografioissa ovat ajanjaksona 2005-2010 yleisin julkaisumuoto. Viime vuosina yhteiskuntatieteiden osalta vertaisarvioidut lehtiartikkelit olivat kuitenkin vahvassa nousussa, ja vuonna 2008 niiden määrä ylitti jo vertaisarvioitujen kirja-artikkelien määrän.

Mitä luetaan?

FinELibin käyttäjäkyselyyn ”Tieto tutkijan työpöydälle!” (2012) vastasi 1494 Helsingin yliopiston ja yliopistollisen keskussairaalan tutkijaa. Kyselyn mukaan vertaisarvioituja suomalaisia tieteellisiä artikkeleita päivittäin lukevista 35% oli humanististen tieteiden ja kielitieteiden ja samoin 35% yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden tutkijoita, kun taas lääketieteen ja terveystieteiden tutkijoista 15% ja biotieteiden ja maataloustieteiden tutkijoista 28% ilmoitti, ettei lue koskaan näitä julkaisuja.

Vastaavasti vertaisarvioituja kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita päivittäin lukevista 28% oli lääketieteen ja terveystieteiden ja 25% biotieteiden ja maataloustieteiden tutkijoita, kun taas humanististen ja kielitieteiden tutkijoista 27% ja samoin yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden tutkijoista 27% kertoi, ettei lue koskaan kansainvälisiä lehtiartikkeleita.

Saman kyselyn mukaan vertaisarvioituja artikkeleita monografioissa päivittäin lukevista 48% on humanististen ja kielitieteiden ja 22% yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden edustajia. Niistä, jotka ilmoittivat, että eivät koskaan lue kirjojen artikkeleita, 40% on lääketieteen ja terveystieteiden ja 25% biotieteiden ja maataloustieteiden edustajia.

Tieteellisiä monografioita päivittäin lukevista 54% on humanististen ja kielitieteiden ja 26% yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden tutkijoita, kun taas kirjoja ei-koskaan-lukevista 46% on lääketieteen ja terveystieteiden ja 22% biotieteiden ja maataloustieteiden tutkijoita.

Luetaanko ruudulta vai paperilta?

Tieteellisiä lehtiartikkeleita lukee tietokoneelta 84% kaikista vastanneista, mobiililaitteelta 6%, painettuna tai kopioituna 39% ja tulostettuna 72%. Tieteenaloja verrattaessa näyttäisi siltä, että humanisteista suunnilleen yhtä moni lukee tietokoneelta (193) kuin painettuna (172) , kun taas lääketieteilijöistä selvä enemmistö käyttää tietokonetta (281) tai mobiililaitetta (24), ja vähemmistö lukee painettuna (92). Tässä kysymyksessä on voinut vastata useampaan kohtaan, samoin kuin seuraavassakin. Voidaan myös päätellä, että aika moni ruudulta lukeva myös tulostaa ainakin tärkeimpiä artikkeleita.

Tieteellisiä monografioita lukee tietokoneelta 31% vastanneista, mobiililaitteelta 3%, painettuna tai kopioituna 81% ja tulostettuna 13%. Humanististen alojen tutkijoista (N=245) monografioita lukee tietokoneelta 91, mobiililaitteelta 13, painettuna tai kopioituna 220 ja tulostettuna 36, kun taas lääketieteilijöistä (N=321) tietokoneelta lukee 79, mobiililaitteelta 7, painettuna tai kopioituna 218 ja tulostettuna 24. Tieteenalojen välillä ei tässä ollut suurempia eroja, mikä johtunee siitä, että e-kirjoja ja painettuja kirjoja on eri tieteenaloilla aika lailla samalla tavalla saatavilla.

Miten e-julkaisuja on saatavilla?

Kun tarkastellaan eri julkaisutyyppejä ja niiden saatavuutta elektronisessa muodossa, siinä näkyy eri tieteenalojen tutkijoiden vastauksissa eroja. Lääketieteen ja terveystieteiden edustajista 95% sanoo, että kaikki tai suurin osa tarvittavista julkaisuista on saatavilla elektronisessa muodossa ja bio- ja maataloustieteiden tutkijoista vastaavasti 93%. Humanististen alojen tutkijoista vastaava osuus on 30%. Tietojenkäsittelytieteilijöistä näin vastasivat kaikki, samoin taloustieteilijöistä. Muiden yhteiskuntatieteiden edustajista 62% sanoi, että kaikki tai suurin osa tarvittavista julkaisuista on saatavilla elektronisessa muodossa.

Humanististen alojen tutkijoista 39% ilmoitti, että heidän tarvitsemistaan julkaisuista merkittävä osa tai lähes kaikki on painettuna. Yhteiskuntatieteilijöillä vastaava osuus oli 13%, ja muilla tieteenaloilla se jäi alle 2%.

Tuoreita lehtiä ja iäkkäitä kirjoja

Julkaisujen ikää kysyttäessä alle vuoden vanhoja julkaisuja paljon käyttävistä 26% on lääke- ja terveystieteilijöitä ja 23% bio- ja maataloustieteilijöitä. Vain 1% kaikista vastanneista ei käytä lainkaan alle vuoden vanhoja julkaisuja. Yli 10 vuotta vanhoja julkaisuja käyttävistä 36% edustaa humanistisia ja kielitieteitä ja 19% biotieteitä ja maataloustieteitä. Niistä, jotka eivät koskaan käytä yli 10 vuotta vanhoja julkaisuja, 36% on lääke- ja terveystieteilijöitä. Yli 20 vuotta vanhoja käyttävistä 44% on humanisteja ja 19% yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden edustajia. 38% lääke- ja terveystieteilijöistä ja 16% yhteiskunta- ja käyttäytymistieteilijöistä ei käytä lainkaan näitä vanhimpia julkaisuja.

Mitä voisimme tästä oppia?

Tutkijoiden julkaisemista ja julkaisujen käyttöä kuvaavia tietoja voidaan käyttää hyväksi kokoelmien ja palveluiden suunnittelussa eri kampuksilla. Näiden kahden, suunnilleen samoihin aikoihin valmistuneiden selvitysten antamat tiedot kertovat siitä todellisuudesta, jossa tutkijat elävät ja joka ympäröi myös kirjastoamme. Keskustakampuksen tieteenaloilla tutkijat julkaisevat edelleen pääasiassa kirjoja, mutta yhä enemmän myös lehtiartikkeleita. He myös tarvitsevat lähelleen yhä kirjoja – myös niitä yli 20 vuotta sitten ilmestyneitä!

Luonnontieteellisillä kampuksilla julkaisukulttuuri on toisenlainen. Niiden tiedeyhteisö on usein kansainvälinen, ja tutkijat myös julkaisevat englannin kielellä kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä vertaisarvioituja artikkeleita. Esimerkiksi lääketieteellinen tieto uudistuu nopeasti, ja uuden tiedon tulee levitä. Kukapa ei leikkauspöydällä maatessaan toivoisi, että kirurgilla olisi se kaikkein uusin tieto hallussaan. Kokonaisia kirjoja ei näillä aloilla juurikaan kirjoiteta, saati sitten lueta. Uusin tieto ilmestyy ja saavuttaa tiedontarvitsijoita nopeimmin e-lehdissä ja verkkotietona.

Luonnontieteellisen ja humanistis-yhteiskuntatieteellisen julkaisukulttuurin välissä näyttäisivät olevan taloustieteet, psykologia ja väestötiede. Niissä kansainvälisiin vertaisarvioituihin lehtiin kirjoittaminen ja näiden lehtien lukeminen on tärkeää.

Eri tieteenaloilla tutkimusongelmat ja –kohteet Helsingin yliopiston kaltaisessa monitieteisessä yliopistossa ovat erilaisia. Niiden lähdeaineistot ovat sen mukaisia, samoin tapa tuottaa uutta tietoa julkaisujen muodossa.

Nämä faktat ovat tärkeitä ottaa huomioon kokoelmatyössä, ja myös kirjaston uusien tutkimuksen tukipalveluiden kehittämisessä. Julkaisemisen tuki, open access-tietämys, bibliometrinen osaaminen ja tutkimusdataan liittyvä tietotaito – nämä edellyttävät hieman erilaista lähestymistapaa eri kampuksilla. Kaiken A ja O on kunkin kampuksen tieteenalojen ja tutkimuskulttuurien tuntemus, sen ylläpitäminen ja kasvattaminen.

Lähteitä:

International evaluation of research and doctoral training at the University of Helsinki 2005-2010. Eds. Seppo Saari & Antti Moilanen.  (University of Helsinki. Administrative publications 81. Evaluations. Helsinki 2012 (http://www.helsinki.fi/julkaisut/aineisto/hallinnon_julkaisuja_81_2012.pdf; 11.6.2012)

Tieto tutkijan työpöydälle! Kysely elektronisten julkaisujen käyttäjille. Yhteenvetoraportti: Helsingin yliopisto ja Helsingin yliopistollinen keskussairaala. Koonnut Päivi Lammi. 2012.

TUHAT-tutkimustietojärjestelmä. Helsingin yliopisto (Excel data loaded 12.4.2011)

Teksti

Maria Forsman
Johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Maria Forsman

 

Kaisalla uusi palveludesignsovellus

Helsingin yliopiston kirjasto laajentaa tuotetarjontaansa. Syksyllä aloittaa toimintansa rangaistussiirtola Kaisa.

Opettajat ja vanhemmat ovat kuulemma suivaantuneet siihen, että kakarat ovat kurittomia koulussa. Niko-Petteri kun ei anna puukkoaan tai marisätkäänsä pois, vaikka opettaja nätisti pyytää.

Nyt sitten halutaan kovempia rangaistuksia koulujen käyttöön. Sellaisiksi on kaavailtu muun muassa lehtien haravointia ja kirjastojen järjestelytöitä. Syksyisin ja keväisin riittää koulujen pihoilla jonkin verran haravointia, mutta entäs talvisaikaan? Silloin jää kovemmista kakuista käyttöön vain tuomio järjestellä kirjoja koulun kirjastossa. Ne taas tiedetään niin pieniksi, että niissä ei riitä järjesteltävää kaikille tuomituille.

Tilanteesta aukeaa huikeita innovatiivisia visioita. Talvisaikaan kymmenet Helsingin seudun tuomitut koululaiset jonottavat Kaisaan suorittamaan rangaistustaan! Sisään otetaan maanantaisin sen kokoinen joukko, että sille riittää töitä. Kaisan jokaiseen kerrokseen määrätään kirjaston henkilökunnasta erityinen vanginvartija, joka pitää huolen tuomittujen motivoinnista. Tätä varten hänelle annetaan asianomaiset työkalut. Motivaation puutteesta kärsivät tuomitut siirretään K4:n suljetulle osastolle, jossa kuri on kovempi.

Kirjastojen on nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa omaksuttava uudenlaisia toimintamuotoja ja oltava sensitiivisiä asiakasrajapinnoilla. Helsingin yliopiston kirjasto kantaa mielellään yhteiskuntavastuunsa. Kohta riittää kurittomimmassakin lähiökoulussa opettajalla keinoja saada tilanne kuin tilanne haltuunsa: ”Tästä voi Niko-Petteri seurata passitus rangaistussiirtola Kaisaan!”

Teksti

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja

Keskustakampuksen kirjaston muuttopäiväkirja, osa 3

2.5. keskiviikko
Nyt käännetään uusi vaihde päälle: laatikoita päästään purkamaan Kaisa-taloon huomisesta lähtien. Pakkaus jatkuu Topeliassa ja ensi viikolla se käynnistyy Vironkadulla ja päärakennuksessa.

3.5. torstai
Kyllä minä melkein mieleni pahoitin, kun komeaan taloon innolla lähdin hyllyttämään, niin eihän sitä pytinkiä saanut katsella vähääkään! Sinne liekanarussa vietiin laput silmillä alimpaan ja pimeimpään kellariin, josta ei ihminen edes osaa tulla omin nokin pois.

Hyllytys aloitettiin Kaisa-talossa rauhallisesti. Kaisan K3- ja K4-kerroksissa puretaan Kotuksesta ja Porthaniasta siirrettyä aineistoa. Tänään oli vain yksi työpari hommissa mutta huomenna töissä on jo kolme paria samanaikaisesti. Kellareiden sokkeloissa eksyy helposti, joten liikutaan ryhmissä. Talossa tehdään vielä viimeistelytöitä, mm. lattioiden suojauskäsittelyjä ja kulkureittien suojauksia, joten toistaiseksi kuljetaan vain niihin paikkoihin joissa hyllytetään.

Kaisan ulko-ovien luona on paljon kiinnostuneita sisäänpyrkijöitä nyt kun talo näyttää jo valmiilta ja ovilla on kulkijoita. Kaikkiin oviin laitetaan ilmoitukset, että kirjasto avataan vasta 3.9.

Suljettuihin toimipaikkoihin ei enää lähetetä palautuksia. Auki olevissa kirjastoissa otetaan siis vastaan suljettujen toimipaikkojen kirjoja, ja ne laitetaan lajittelematta muuttolaatikoihin. Jaetaan ne sitten Kaisassa. Mutta jos kirjassa on varaus, varaukseen vaihdetaan noutopaikaksi Minerva ja kirja lähetetään sinne.

7.5. maanantai
Päällystön päiväkäskyt muuttuvat päivä päivältä tiukemmiksi:

Joka päivä Kaisaan siirtyy 650 laatikkoa joiden purkamiseen tarvitaan 40 henkilöä vuoroihin. Pakkaus lähettävässä päässä vaatii lähes saman miehityksen. Päävastuu muutosta on keskustakampuslaisilla, joten HERÄTYS!

Ja seuraavan päivänä vielä muistutus:

Nyt on tosi kyseessä. Pakkaus/purkuvuoroihin on saatu liian vähän ilmoittautuneita. Emme ole normaalitilanteessa vaan meiltä odotetaan muuttotöiden sujumista suunnitellun mukaisesti.

10.5. torstai
Nyt aloitetaan Kaisan lehtialueen täyttö; minä olisin varmaan alkanut purkaa laatikoita ensimmäiseen hyllyyn siitä oven vierestä… Mutta onneksi meillä on joukossamme Super-Juha, joka oli vähän funtsinut asiaa. Yliluonnollista exel-magiaa käyttäen hän pystyy näkemään (ja merkkaamaan) etukäteen joka ikisen eri toimipisteestä, eriaikaan ja erikokoisena tulevan lehden hyllypaikan valtavassa salissa. Lopputuloksena K4 kerroksessa reilu kolme kilometriä lehtiä yksissä aakkosissa! Käsittämätöntä!

11.5. perjantai
HEP hihkaisi Koskelan poika kun sai ensimmäisenä kirjastonsa siirretyksi päärakennuksen kolmoskerroksesta Kaisan viidenteen. Mutta missä viipyy kakku?

14.5. tiistai
Pieniä havereita ja ”läheltä piti” -tilanteita sattuu helposti muuton tiimellyksessä. Miten kävi ja miten olisi voinut käydä – näitä kertomuksia kerätään nyt vastaisen varalle työturvallisuuden parantamiseksi.

15.5. tiistai
Topelia ja Vironkatu on pakattu. Henkilökunta siivoaa vielä nurkat puhtaiksi; HIENOA!

16.5. keskiviikko
Älkääpäs enää ohjatko asiakkaita Metsätalon kolmannen kerrosten kokoelmiin (filosofia & suomalais-ugrilainen kielentutkimus). Koko kerros suljetaan tämän viikon jälkeen ja pakkaaminen alkaa.

21.5. maanantai
Taisteluväsymystä vai moraalin rapistumista: Kaisa-talossa on hyllytetty kirjoja väärässä järjestyksessä ja ylösalaisin! Joku roti sentään, tämä mikään Rajamäen rykmentti ole..
Hyllytys ja pakkaus on parempi tehdä kerralla oikein – vaikka vähän rauhallisemmalla tahdilla. Ei omin päin ratkaisuja epäselvässä tilanteessa, vaan kysäise toimipaikan vastuuhenkilöltä.

22.5.tiistai
Rintamalta tulee liikuttavia viestejä:

”Ja niin on taas yksi toimipaikka tyhjennetty! Antiquitas-kirjasto kiittää tukijoitaan! Nyt eikun uutta rakentamaan! Kiitos kaikille pakkaajille ja purkajille!” Seppo

”Seppo tuossa hoksasi kiittää avusta kirjastonsa tyhjentämisessä. Niinpä minäkin kiitän koko sydämestäni kaikkia, jotka osallistuivat taidehistorian hankalan tilan tyhjentämiseen. Uusia lehtiä lukuun ottamatta hyllyt tyhjenivät jo perjantaina. Viimeiset tornit haettiin pois eilen maanantaina. Myös Kaisassa hyllytys on edennyt loistavasti, arvelen sen valmistuvan tämän päivän aikana. Huh.. huh.. ja ihanaa…” terveisin Virpi

31.5. torstai
Korpisotureiden tietoisuuteen kantautuu kajastuksia siviilielämästä: synkkinä nuo monella rintamalla päivittäin – ilman edes hetkittäisiä täytekakun suomia taukoja – raataneet jermut katselevat kuvia joissa parempiosaiset työtoverit viillettävät Linnamäen vemputtimissa tuulen leyhyttäessä valtoimenaan liehuvia hiuksia ja naurusta levinneitä kasvoja. Rannekanavaoireyhtymän jäykistämät känsäiset kourat puristuvat tiukemmin nokkakärryn kahvan ympärille ja vastuksesta melkein nauttien he purevat hammasta: “täältä vielä.. tukkimäet näytetään…”

5.6. tiistai
Istun taas päivystämässä. Kesäajan rauha on laskeutunut oikiksen kirjastoon, ja melkein jokaisen asiakkaan kanssa ehtii vaihtaa muutaman sanan muutosta ja tulevasta uudesta kirjastosta. Muuan kertoili huolissaan kuinka tähän asti opiskelijalle tämä kirjasto on ollut yhtä kuin tiedeyhteisö. Eihän Porthanian laitoksilla ole mitään paikkaa, jossa opiskelijat voisivat hengailla ja sparrata toisiaan. Täällä on aina voinut jutella kaikkien kanssa kun on tiennyt olevansa ”omien” keskellä. Mutta miten siellä uudessa? Opiskelu on yksinäistä puurtamista, jossa joukko motivoi – siis ne toiset, jotka lukevat samaan tenttiin. Entäs jos me hajotaan sinne kuka minnekin?

Melkein tippa tulee linssiin meillä molemmilla opiskelijapojan lopettaessa sanoihin ”hyvät muistot tästä kirjastosta jää..”

11.6. maanantai
Pakkaus jatkuu Metsätalossa ja alkaa valtiotieteen toimipaikassa. Purkua tehdään Kaisan monessa kerroksessa. Tällä viikolla uusi pääkirjasto alkaa näkyä jo Helka-tietokannassakin, kun ensimmäisiä purettuja kokoelmia ajetaan järjestelmään. Uuden kirjaston tunnus on Hc. Satusetä tuosta tulee ensimmäiseksi mieleen, mutta ehkä se mielikuva muuttuu ajan myötä.

Teksti

Leena Huovinen
Tietopalvelusihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja

Kesälukemistovinkkejä

Kirjaston henkilökunnan kollektiivinen ponnistus kesälomalukemisen puolesta. Olkaa hyvät, lomailijat (ja siitä unelmoivat)!

________________________________________________________________________

Jos lähipiiriisi kuuluu iäkäs läheinen, jonka asioita pitää välillä hoitaa ja kuunnella, oheinen kirja kuuluisi pakollisena hyllyysi. Ja muillekin, pahan päivän pelastaa:

Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. WSOY 2012.

Antti Litja lukee sen tietysti, kuten aiemmankin Mielensäpahoittajan, ja kirja on saatavissa myös äänikirjana. (IK)

Brooklynissa asuva, intialaistaustainen kirjailija Jhumpa Lahiri kirjoittaa kaunista, psykologisesti tarkkanäköistä ja viisasta fiktiota. Novellikokoelmat Tuore maa (2008) ja Tämä siunattu koti (2001) piirtävät koskettavasti esiin intialaistaustaisten amerikkalaisten elämäntilanteita ja kohtaloita.

Pulitzer-palkitun Lahirin henkilöissä on jotain valtavan tuttua, mutta heidän tarinoissaan on myös itselle vieraita, kiehtovia teemoja. Novellikokoelmat ja romaani Kaima (2005) kertovat toiseudesta ja ulkopuolisuudesta, mutta myös kuulumisesta ja sitoutuneisuudesta vanhaan ja uuteenkin kulttuuriin. Miten käy, kun lennetään omasta kodista toiselle puolelle maapalloa – milloin sielu ehtii tulla mukaan? Entä miten onnistuu tasapainottelu vanhempien arvojen ja oman amerikkalaistuneen elämän välillä?

Kuten novellin lajityyppiin kuuluu, Lahirin taitavasti kirjoitetut kertomukset käsittelevät henkilöiden elämien käännekohtia, jotka voivat olla sisäisiä tai ulkoisia, mutta joiden jälkeen mikään ei enää ole kuten ennen. (JL)

Missä lämpötilassa kirja syttyy tuleen?

Bradbury, Ray: Fahrenheit 451

Suuri kirjastojen ystävä Ray Bradbury on poissa. Hänen klassikkonsa
Fahrenheit 451 kestää toisen lukemisen, jos aiemmin on jo tullut luetuksi.

E-kirja hankittavissa täältä. (IK)

Aki Ollikaisen erinomainen esikoisromaani Nälkävuosi (2012) kuvaa vajaan vuoden mittaisen jakson suomalaisten kohtaloita vuosina 1867-1868. Noina vuosina Suomessa elettiin nälkävuosia. Luonto tuntui olevan sekaisin, kesää ei tullut oikeastaan ollenkaan, eikä Suomen suuriruhtinaskunnan hallinto ollut tehtäviensä tasalla.

Nälkävuosi vie seuraa Marjan ja Juhanin perheen traagisia vaiheita ja toisella tasollaan katselee asioiden kulkua Helsingissä. Senaattori on huolissaan, sillä Saksalta on otettu valtaisaa ratatyömaata varten laina, joka on viedä valtion vararikkoon. Mutta jonkun on nähtävä kauemmas, ja pitkällä tähtäimellä rata on välttämätön, vaikka juuri nyt ihmisiä kuolee nälkään. Tässä asetelmassa häivähtää tietysti jokin yhtäläisyys nykyisempiin finanssialan ”välttämättömyyksiin”.

Nälkävuoden kerronnassa on muuan erikoinen piirre: se etenee monissa kohdin suoraviivaisen realismin ellei naturalismin keinoin, mutta kuin yllättäen sen kerronta vaihtuu unenomaisen lyyriseksi. Aluksi unenomaiset jaksot vähän oudoksuttavat, mutta myönnettävä on, että niiden ja perusrealistisen kuvauksen yhdistelmä toimii lopultakin erinomaisesti. (LK)

Pitkien tarinoiden ystäville Folletin uusin historiallinen romaani / -sarja. Tämä ei ehkä ole kirjallisten piirien ykkönen, mutta mainion tarinanikkarin mammuttiteoksen ensimmäinen osa (801 sivua). Tarina alkaa Walesin kaivosseudulta ajalta, jolloin Titanic upposi. Matkalla käydään Pietarissa ja Pariisissa, rikkaiden ja köyhien parissa. Jos pidit Taivaan pilareista, pidät tästäkin. (IK)

Follett, Ken: Kun suuret sortuvat. Vuosisata-trilogia, osa I. WSOY 2012.

Ettäkö kirjallisuudentutkijalla ei ole yhteiskunnallista vaikutusvaltaa?  Kyllä voi olla, sen osoittaa Roger Manvellin ja Heinrich Fraenkelin elämäkertateos Goebbels. Kolmannen valtakunnan propagandaministeri (2012, suom. Juhani Nieminen).

Goebbels oli koulutukseltaan kirjallisuudentutkija. Hän yritteli myös kirjailijanuraa, mutta hetkellisen nosteen jälkeen hänen kaunokirjalliset teoksensa ovat jääneet unohduksiin.

Goebbelsin edustamana ideologia on vastenmielistä laatua, mutta tyhmäksi häntä ei sovi sanoa. Hän lienee ollut ensimmäinen, joka havaitsi radion tehokkuuden propagandan välineenä – radiohan oli noihin aikoihin aika uusi keksintö, vähän niin kuin ns. sosiaalinen media nykyään. Goebbels käytti radiota ”kansanvalistuksen” kanavana hyvällä menestyksellä.  Termi ”kansanvalistus” on suomalaisille tuttu, ja meilläkin sitä on harjoitettu melko onnistuneesta – aivan Goebbelsin saavutuksiin asti tosin emme ole yltäneet.

Toinen Goebbelsin innovaatio oli havainto, että ei kannata valehdella vähän. Pieni valhe tuppaa paljastumaan valheeksi nopeasti. Todella iso valhe on niin iso, että se ei kohta tunnistu valheeksi ollenkaan. Tämä menetelmähän on nykyään ahkerassa käytössä. (LK)

Tämä seuraava ei ole Mankellin Wallander-dekkareita, vaan jotain muuta. Melkein 700 sivua tekstiä kuljettaa lukijaa Pohjois-Ruotsissa, Afrikassa, Kiinassa ja Lontoossa, välillä 1800-luvulla, välillä meidän aikanamme. Globaaleja näkökulmia. Valkoisen miehen taakka ei kuulu pelkästään britti-imperiumin edustajille, vaan se saattaa yltää Pohjois-Ruotsiin saakka. Ei lopu heti dekkari kesken, kun tämän ottaa lomille. (IK)

Mankell, Henning: Kiinalainen. Otava 2009.

Miika Nousiaisen Metsäjätti kosketti toista paperitehtaan varjossa kasvanutta kovasti. Kirja onnistuu hienon humoristisesti ja liikuttavasti kuvaamaan pikkukaupungin ajatusmaailman lannistavaa ”älä kuule luule puupää itsestäsi liikoja” -asennetta kahden 1970-luvulla syntyneen päähenkilönsä kautta. Toinen heistä on päässyt ison paperitehtaan hallinnon herrahissiin Helsingissä, ja toinen on jäänyt paperitehtaalle kotikaupunkiin töihin.

Suomalainen yhteiskunta avataan auki: alkoholismi, perheväkivalta, köyhien ja rikkaiden perheiden erot näkyvät poikien elämässä. Hevimusiikki, jääkiekko ja niiden värittämä ystävyys auttavat jaksamaan.

Kotiin jäänyt Janne on eronnut, perheen sotkenutta juomistaan katuva ja kirjoittamisesta haaveileva kuumapuristimen hoitaja, josta on tulossa nuori isoisä. Kauppakorkeaan lähtenyt Pasi on saanut suomenruotsalaisen kauniin ja viisaan vaimon, jonka kanssa odottaa esikoistaan. Tiet kohtaavat pitkästä aikaa, kun Pasi lähetetään saneeraamaan vanhan kotikaupungin tehdasta uuteen uskoon.

Metsäjätti on pienen ja heikon puolella ahnetta kapitalismia vastaan. Nousiaisen kirjasta löytää lyömättömiä suomalaisuudesta kertovia aforismimaisia lausahduksia – lue! Ja jos Nousiaisen esikoinen Vadelmavenepakolainen on vielä lukematta, myös siihen kannattaa tutustua, vaikka Metsäjätti onkin vielä parempi. Urheilupakkomieltä ruotivaa Maaninkavaaraa en ole vielä lukenut, ehkä luen sen tänä kesänä. (JL)

Carol Shieldsin Kaiken keskellä Mary Swann -teoksen keskiössä ovat traagisesti menehtyneestä runoilijasta kiinnostuneet ihmiset, jotka kokoontuvat symposiumiin: naistutkija, elämäkerturi, Maryn runokokoelman kustantaja ja Maryn lähikirjaston kirjastonhoitaja.

Kaikki väittävät tietävänsä juuri oikean totuuden Marysta, mutta heidän tulkintansa ovat tulkitsijansa värittämiä ja yleensä ristiriitaisia. Shields kuvaa näiden ihmisten pakkomiellettä kuolleeseen runoilijaan ironisin, traagisin ja ajoittain koomisinkin äänenpainoin. Mihin kaikkeen ihmiset ovatkaan valmiita saadakseen näkyvyyttä ja merkityksen tunnetta elämäänsä?

Yksi ironian kohteista on kirjallisuudentutkimus ja kirjailijaelämäkerrat: mitä kaikkea tutkija kehtaakaan projisoida kohteeseensa, miten monimutkaisia tulkintoja rakentaa?

Mutta mikä mahtaa olla totuus Marysta? Oliko Mary syvällinen, luonnon ja arjen metaforia käyttänyt runoilija vai vain arkisten ajatustensa kirjuri? Sitä lukija voi itse arvioida Maryn runoista.

Teos on julkaistu Pohjois-Amerikassa jo 1987, mutta suomennettu vasta 2010. (JL)

Historiasta väitellyt britti Sarah Waters kirjoittaa historiallisia tiiliskiviromaaneita. Waters käyttää useita lajityyppejä: Vieras kartanossa (2011) on aavemainen goottilainen kauhuromaani, jonka tarina kietoutuu upean vanhan kartanon ympärille. Silmänkääntäjä (2006) on Dickensiä muistuttava täynnä yllätyksiä ja jännittäviä käänteitä oleva kehitysromaani. Yövartio (2007) taas keskittyy toiseen maailmansotaan ja sen jälkeiseen aikaan ja sen tarina kerrotaan epätyypillisesti lopusta alkuun. Suomentamaton Affinity (2000) on traaginen viktoriaanisen ajan rakkaus- ja rikosromaani, täynnä huijauksia ja petoksia vankilassa ja sen ulkopuolella. Esikoisromaani Tipping the Velvet (1999) sijoittuu viktoriaanisen Englannin teatterimaailmaan ja on astetta muita ronskimpi.

Watersin kirjoissa on usein enemmän tai vähemmän hienovarainen lesboromanssi, joka muuntaa näitä tuttuja genrejä. Taitavasti kirjoitettuja, herkullisia lukuromaaneja, joita varten on tehty paljon taustatutkimusta. (JL)

Kai Häggman aloittaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran historian toisen osan Sanojen talossa (2012) räväkästi. Hän referoi SKS:n esimiehen Kaarle Krohnin vuosikokouspuhetta, jonka tämä piti 1.6.1918.

Krohn teki vähän kulttuurihistoriaa ja hahmotteli uutta poliittista ohjelmaa. Hänen mielestään itsenäisen Suomen johtoon oli saatava kuningas. Kuninkaan johdolla suomalaiset voisivat tulevaisuudessa hankkia aluelaajennuksia ja toteuttaa haaveet Suur-Suomesta. Saman tien hän esitti näkemyksen, että nyt oli käsillä Suomen uusi itsenäisyys. Se ensimmäinen sijoittui viikinkiaikaan rautakaudelle.

Sanojen talossa valaisee hauskasti etenkin kansanrunoudentutkimuksen vaiheita Suomessa. Kansanrunoudentutkimus kehittyi nopeasti kansainväliseksi huipputieteeksi. Mutta ei ollut helppoa silläkään: oli vahvasti näyttöä siitä, että kansanrunous oli liikkuvaista sorttia ja oikeastaan kansainvälistä tavaraa, mutta silti se oli leimallisesti suomalaista ja kertoi muinaisen valtakuntamme suuruuden ajoista. Sovita siinä sitten sanasi tieteenparadigmaan. Kalevala-tutkimuksesta onkin ajan mittaan tullut esimerkkitapaus siitä, miten notkeasti tutkimus seuraa poliittisia ja kulttuuripoliittisia suhdanteita.

Nykynäkökulmasta katsellen SKS:n jotkin vaiheet antavat aiheita ilosteluun. Toisaalta on sanottava, että SKS on saanut paljon aikaan. Monet sen asettamista kulttuuri- ja tiedepoliittisista tavoitteista ovat toteutuneet. Monesta SKS:n aloittamasta hankkeesta värikkäiden vaiheiden on tullut merkittäviä tutkimuslaitoksia, joista nykyisin kyllä sammutellaan valoja.

Häggmanin notkea kielenparsi ja tasokkaasti vino huumori tekevät hänestä aivan pitelemättömän kirjoittajan.  Hän saattaa suvereenin juohevasti ja joskus vähän kulmikkaamminkin nostaa esiin asioita, joita tilaaja ei ehkä priorisoisi ihan etualalle. Sitä sanotaan historiantutkimukseksi. (LK)

Teksti

Kollektiivisesti kesämielellä: Iiris Karppinen, Lasse Koskela, Johanna Lahikainen

Kuva

Helena Hiltunen