ERASMUS -vaihdossa Frankfurtissa

Erasmus- vaihtoviikkoni vietin tutustuen Frankfurtin yliopiston kirjastoon. Kirjaston virallinen nimi on Universitätsbibliothek Johann Christian Senckenberg. Senckenberg oli saksalainen luonnontieteilijä jonka testamenttilahjoituksella perustettiin sekä kirjasto että sen läheisyydessä sijaitseva luonnontieteellinen museo. Kirjasto oli vuoteen 2005 asti osa Frankfurtin kaupunginkirjastoa saaden rahoituksen toiminnalleen sekä Frankfurtin kaupungilta että yliopistolta. Nykyään Frankfurtin yliopiston pääkirjaston kokoelmissa korostuu vanhan kirjallisuuden merkitys. Pääkirjastossa toimii myös Frankfurtin yliopiston hankintaosasto, jonka vieraana olin tutustumassa elektronisen aineiston hankintaan.


Frankfurtin yliopiston pääkirjasto

Hankintaosasto hankkii tietokantoja, elektronisia lehtiä ja e-kirjoja pääkirjaston lisäksi kolmelle kampuskirjastolle. Yhteiskuntatieteellis-humanistisella Westend-kampuksella sijaitsee tänä keväänä valmistunut uusi yhteiskuntatieteellis-psykologinen kirjasto, sekä humanistinen kirjasto ja oikeustieteellinen kirjasto. Luonnontieteellisellä kampuksella on vuoden vanha uusi kirjastorakennus, johon on yhdistetty kaikki luonnontieteelliset kokoelmat. Lääketieteellisellä kampuksella on sekä kampuskirjasto että yliopistosairaala. Tämän lisäksi elektronista aineistoa hankitaan myös laitoksille ja laitoskirjastoille. Kullakin kampuskirjastolla on myös oma hankintabudjetti, jolla he hankkivat kurssikirjat ja tieteellisen tutkimuskirjallisuuden. Vain elektroninen aineisto hankitaan keskitetysti.

Frankfurtin yliopiston kirjaston elektroniset kokoelmat muodostuvat 25 000 elehdestä, 125 000 ekirjasta ja yli 500:sta tietokannasta. Haku näihin aineistoihin tapahtuu Neues Portal Frankfurt:in kautta. Tämä uusi portaali otettiin käyttöön kesäkuun alussa ja portaalilla voi hakea sekä painettua että elektronista aineistoa.


Vuoden vanha uusi Luonnontieteellisen kampuksen kirjasto

Kirjasto on mukana monissa erilaisissa konsortioissa. Frankfurt kuuluu Hessenin lääniin ja kirjasto on aktiivisesti mukana Hebis-konsortiossa, jonka muodostavat viisi hesseniläistä yliopistokirjastoa. Hebis-konsortiotoimisto toimii osana Frankfurtin yliopiston kirjastoa. Hessenin, Berliinin ja Bayerin välillä on omia konsortioita. Saksan sisäisiin konsortioihin osallistuu myös Deutsche Forschungsgemeinschaft rahoittaen omalta osaltaan saksalaisten yliopistojen elektronisen aineiston hankintaa. Allianzlisenssi on uusi lisensiointimalli, johon sitoudutaan kolmeksi vuodeksi 2014-2016. GASCO-konsortiot ovat Saksan, Sveitsin ja Itävallan välisiä konsortiosopimuksia. Frankfurtin yliopiston kirjasto on ainoana eurooppalaisena yliopistokirjastona mukana SERU:ssa.

Kokonaisvaikutelma kirjaston toiminnasta oli hyvin samanlainen kuin Helsingin yliopiston kirjastossa. Kirjastomaailma on yhtenäinen samoine haasteineen ja muutoksineen. Elektronisten kokoelmien määrä on lisääntynyt Frankfurtin yliopiston kirjastossa. Kirjastotilojen tarve ei kuitenkaan ole pienentynyt, sillä lukusalitiloja, ryhmätyöhuoneita ja moderneja oppimiskeskuksia tarvitaan.


Lukusalissa uuden kirjaston rakennusvaiheessa paljastuneet säilytetyt rauniot

Myös uudet kirjastotilat ja kokoelmien yhdistämiset ovat työllistäneet. Westend-kampuksen uuteen kirjastoon siirrettiin 8 km:iä kokoelmia. Saksassa yleinen luokitusjärjestelmä on Regensburger VerbundKlassifikation, jonka mukaan kirjat ovat hyllyssä hankintanumeron mukaan. Kokoelmien yhdistäminen todettiin mahdottomaksi uudessa kirjastossa. Päätettiin yhdistää ne kokoelmat yhdeksi kokoelmaksi, jotka hankitaan uudessa kirjastossa ja säilyttää kolmen muuttaneen kirjaston vanhat kokoelmat erillisinä kokoelmina.


Tänä keväänä valmistunut Westend-kampuksen kirjasto

Frankfurtin yliopiston kirjastossa vaihtui ylikirjastonhoitaja kesän aikana.

Minut otettiin hyvin vastaan kirjastossa ja vaihtoviikko antoi minulle mahdollisuuden verrata omaa hankintatyötäni Frankfurtin yliopistokirjastossa tehtävään vastaavaan työhön. Sain arvokasta kokemusta ja tietoa sovellettavaksi omaan työarkeeni.

Linkkejä:

http://www.ub.uni-frankfurt.de/

http://www.niso.org/workrooms/seru/for_librarians/

http://rzbvm001.uni-regensburg.de/sepp/rvko_neu/

http://www.dfg.de/en/index.jsp

Teksti ja kuvat:

Kristiina Lähdesmäki
Hankinta – ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Pääkirjoitus: Erehtymättömyyden aika on ohi

Suomalaisfirma Supercell julkisti viime viikolla jymyuutisen: japanilainen peliyhtiö ja teleoperaattori ostivat vuonna 2010 perustetusta yrityksestä 51 prosenttia 1,1 miljardilla eurolla. Mobiililaitteilla pelattavista Clash of Clans ja Hayday-peleistä tunnetun yrityksen kokonaisarvo on siis yli kaksi miljardia.  Satumaisen menestyksen takana on luovuuteen kannustava yrityskulttuuri. Lehtihaastattelujen perusteella Supercell haluaa palkata parhaat tyypit ja jättää heidät sitten rauhaan. Yrityksen ilmapiiri on epähierarkkinen: managerisointia ja kontrollia kaihtava.

Luovuutta ei Supercellin 120 hengen työpaikassa byrokratisoida, mutta osaamisen johtamisen käytäntöjä yrityksessä selvästikin on. Supercellin työntekijät toimivat viiden hengen itseohjautuvissa tiimeissä, joissa jokaisessa on omat peliohjelmoijansa ja -graafikkonsa. Kun tiimin kehittelemän peli-idean prototyyppi on valmis, se pääsee firman sisäisen ateljeekritiikin kohteeksi.  Epäonnistuneet pelit – tapetut prototyypit – ovat Supercellissä juhlan aihe: tekijät saavat samppanjapullot ja siirtyvät uusiin aiheisiin.

Kiinnostavaa Supercellin yrityskulttuurissa on tämä konkreettinen virheistä palkitseminen. Virheiden välttely johtaisi luovuuden ja riskinoton kaihtamiseen.

Johtamiskirjallisuudessa puhutaan paljon oppivasta organisaatiosta. Kyseessä on yrityksen ideaalitila, jossa organisaatiokulttuuri, tietojärjestelmät sekä vallitsevat toimintakäytännöt ja -mallit tukevat sujuvaa oppimista ja työssä edistymistä. Yksi oppivan organisaationkin tunnusmerkeistä on kehittynyt virheensietokyky.

Helsingin yliopiston kirjastossa henkilöstön osaamisen kehittämiseen on kiinnitetty paljon huomiota, ja meillä on myös aktiivisesti toimiva osaamisen kehittämisen työryhmä. Kirjaston vuosien 2013–16 tavoiteohjelmassa tähdennetään, että informaatio- ja toimintaympäristön muutos vaatii henkilöstöltä kykyä ennakoida tulevaa kehitystä ja että haasteena ovat erityisesti uudenlaista erikoisosaamista edellyttävät palvelut.

Viime aikoina kirjastossamme on opittu rohkeasti uutta etenkin tutkimusdataan ja bibliometriikkaan liittyviä uudenlaisia palvelumuotoja luotaessa. Olen iloinen siitä, että kirjastossamme on tutkijapalveluihin liittyvää uuden oppimisen innostusta ja huippuosaamista.  Korkealuokkainen kirjastoasiantuntija ei panttaa osaamistaan, vaan tukee työkavereidensa ja tarvittaessa koko suomalaisen yliopistokirjastojen kentän asiantuntijuuden kasvua.

Kirjastomme johtava tietoasiantuntija Maria Forsman tunnetaan siitä, että hän antaa osaamisensa yhteisön käyttöön. Ei ole ihme, että Tieteentekijöiden liitto on tänään valinnut juuri hänet Vuoden tieteentekijäksi. Lämpimät onnittelut!

Maria on jo toinen kirjastoammattilainen, jonka liitto on palkinnut. Mistä tämä kertoo? Kenties siitä, että tutkijoiden ja opiskelijoiden toimintaympäristön digitalisoitumisen myötä kirjastoammattilaiset ja kirjastopalvelut ovat integroitumassa entistä tiiviimmin tiedon muodostuksen prosesseihin.

Supercellin menestys osoittaa, että huipulle pääsee hilpeästi kiipeämällä eikä aina tarvita verta, hikeä ja kyyneleitä. Oppiminen on iloinen asia. Mitä siitä, jos rapatessa roiskuu, kunhan tekevälle sattuu. Virheitä ei pidä viljellä, mutta vahingosta voi viisastua.

Kimmo Tuominen
ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kolumni: No perkele, mitä minä sanoin!

Puheeseeni lipsahtaa helposti kirosana. Toisinaan se nolottaa, kiroilua kun ei pidetä hyvien tapojen mukaisena käyttäytymisenä. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että kiroilu friskaa sielua ruumista. Siksi onkin lohduttavaa kuulla tutkimustuloksia Keelen yliopistosta Englannista. Psykologian tohtori Richard Stephens on osoittanut, että kiroilulla on monia hyviä puolia.

Jo vanhastaan on tiedetty, että kiroilu lievittää kipua. On siis aivan luonnollista ja oikein kiroilla, kun on lyönyt vasaralla sormeensa. Mutta on kiroilulla muitakin hyviä puolia. Stephensin mukaan kiroilu on eräänlaista emotionaalista kieltä. Se tasoittaa tunnevaihtelua ja lisää tilapäisesti elimistön suorituskykyä.

Voin ihan omin päin lisätä Stephensin listaan vielä yhden kiroilun funktioista. Kirosanoilla on etenkin miestenvälisessä viestinnässä aivan erityinen merkitys. ”Pekka perkele” on mitä sydämellisintä miespuhetta:  se on ilahtunut, suorasukainen, toveruutta korostava tervehdys.

Jahka tapaan tällä viikolla esimieheni, tiedän jo miten tervehdin. ”Matti saatana! Hyvinkö pyyhkii teologialla?” Itse kukin miettiköön kumminkin tykönään, kannattaako tuommoista tervehtimistapaa kokeilla omaan esimieheen.

”Mitä enemmän kiroilemme, sitä enemmän hyödymme siitä”, sanoo Stephen.

Kyä jämpti on niin …tana.

Teksti:

Lasse Koskela
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Helena Hiltunen

Matti Liinamaan muistelma ”Kuinka minusta tuli kirjastonhoitaja” on julkaistu Doriassa

Doria-julkaisuarkistossa on ilmestynyt Matti Liinamaan muistelma ”Kuinka minusta tuli kirjastonhoitaja”.

Muistelma on osa Matti Liinamaan Kansalliskirjastolle tekemää arkistolahjoitusta. Lahjoitus sisältää Olsoni –ja Öhqvist –sukujen kulttuurihistoriallisesti antoisaa aineistoa,  joka rikastaa Kansalliskirjastossa  jo ennestään olevia näiden sukujen henkilöarkistoja. Varsin kiintoisaa ja uutta tietoa tarjoaa se osuus arkistosta, jonka sisältö liittyy Matti Liinamaan pitkään kirjastouraan (1947-1992).  Tästä kertoo sekä sähköinen muistelmateksti että osa arkiston dokumenteista; näissä kuvastuu Suomen tieteellisen kirjastomaailman monien yksiköiden ja palvelujen perustaminen, vaiheet ja fuusioitumiset. Liinamaa oli keskeisenä toimijana monissa suunnitelmissa ja hankkeissa, jotka tähtäsivät kaukopalvelun kehittämiseen, ensimmäisten yhteisluetteloiden tekemiseen ja tieteellisten kirjastojen keskitetyn atk-järjestelmän rakentamiseen.

Muistelma etenee Helsingin yliopiston kirjaston (nykyisen Kansalliskirjaston) varhaisista ajoista Tampereen tieteelliseen kirjastomaailmaan, takaisin Helsinkiin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kirjastoon ja sieltä Säätytalolle Tieteellisten seurain kirjaston uudelleenjärjestelyjä organisoimaan, jonka työn yhtenä tuloksena oli Helsingin yliopiston kirjaston Luonnontieteellisen kirjaston osaston perustaminen.

Muistelma on asiasisällöltään varsin informatiivinen, jonka lisäksi se on myös erittäin hauskaa luettavaa. Matti Liinamaa kirjoittaa tieteellisen kirjastomaailman ilmiöistä humaanilla, ymmärtäväisellä tavalla, ja myös hauskoja anekdootteja mukaan sisällyttäen.

Teksti:

Sinimarja Ojonen

Virpi Huhtalan muotokuva –

– hänen jäädessään eläkkeelle 1.10.2013 kirjastonhoitajan tehtävistä. Virpin kirjastoura on kulkenut Helsingin kaupunginkirjastosta Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen kirjastoon, joka sittemmin tuli osaksi humanistisen tiedekunnan kirjastoa ja Helsingin yliopiston kirjaston Keskustakampuksen kirjastoa.

Muotokuvan hymyilevä ja rennosti läsnä oleva hahmo viestii elämää, kokemuksia, tietoa, viisautta ja sydämellisyyttä. Maalaus on suurikokoinen ekspressionistinen, levein ja voimakkain siveltimenvedoin tehty öljyvärityö. Väreinä hehkuvat erilaiset lämpimät punaisen sävyt, oljenvaalea, lämmin harmahtava ja ripaus turkoosia. Maalauksessa on paljon valoa ja sen tunnelma on vapautuneen iloinen. Jossain taustalla häämöttää vanha arvoituksellinen seinätekstiili…

Näin kuvaisin keskustelun, jonka kävin Virpi Huhtalan kanssa hänen viimeisenä työpäivänään. Puhuimme opinnoista, työn parissa kuluneista vuosista, museoalasta, yliopistosta, kiinnostuksesta kuvataiteeseen, kirjastotyöstä, rakkaudesta asiakaspalveluun, kokoelmanhoidosta, hiljaisesta tiedosta, tieteenalaosaamisesta ja taiteen merkityksestä ihmiselle. Monesta asiasta olisin halunnut kuulla enemmän. Virpin tutkimat koptilaiset tekstiilit, egyptiläiset hautalöydöt, veivät puheenaiheemme yli tuhat vuotta taaksepäin.

Ikään kuin emme olisikaan olleet Helsingin yliopiston pääkirjastossa, Kaisa-talon viidennen kerroksen taiteiden tutkimuksen kokoelmien tuntumassa, Virpin pienessä työhuoneessa. Olimme keskellä ihmiskunnan henkistä perintöä, jota on talletettuna erilaisiin muistiorganisaatiohin, nykyaikaisesti asian ilmaisten. Tunsin suurta arvostusta kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, jotka mm. opettajina, museoissa ja kirjastoissa omalla asiantuntemuksellaan eri tavoin avaavat eteemme kiehtovia maailmoja.

”Palvelu on ihmisyyden toteuttamista”

Virpi tuli museotyöstä kirjastoon vuonna 1981, ensin Helsingin kaupunginkirjastoon ja kymmenen vuotta myöhemmin Helsingin yliopistoon. Taidehistorian laitoksella hän otti osaa myös opetukseen. Pienessä taidehistorian kirjastossa kuului tehtäviin kaikki, mitä eteen tuli. Virpi toimi myös Suomen Tieteellisen Kirjastoseuran (STKS) taidekirjastotyöryhmässä ja sen puheenjohtajana. Kaupunginkirjastossa koetun ja opitun perusteella hän halusi uudistaa palvelukulttuuria.  Aikaa myöten kirjastotyöstä tuli Virpille kutsumusammatti: palvelu on ihmisyyden toteuttamista, Virpi totesi.

Entisen taidehistorian kirjaston omissa tiloissa, Helsingin yliopiston päärakennuksen ”vanhan puolen” ylimmässä kerroksessa, oli mahdollista olla mukana asiakkaiden prosesseissa ja syventyä kirjastossa asioivien kysymyksiin intensiivisesti. Monitieteisessä ja taidehistorian kirjastoon verrattuna mittasuhteiltaan valtavassa Kaisa-talon kirjastossa kosketus oman tieteenalan asiakkaisiin on ohentunut. Täällä Virpi on keskittynyt kokoelmanhoitoon.

”Näppituntuma myös kokoelmaan tarvitaan edelleen”

Syvällä oman tieteenalan, taidehistorian kokoelman maaperässä ovat juuret, joista työ on aina lähtenyt liikkeelle. Näin Virpi kuvasi painettujen kirjojen merkitystä vanhemman sukupolven asiantuntemuksen perustana. Muuta ei vielä esimerkiksi 1980-luvulla ollut.

Nyt toimitaan toisin. Uuden sukupolven lähtökohtana ovat tietokannat, joista Virpin mukaan ei kuitenkaan saa kaikkea irti. Tarvitaan näppituntuma kokoelmaankin.

Työtään jatkaville ja tuleville yliopiston kirjastolaisille Virpin sanoma on: pitäkää yllä laadukkaat tieteenalapalvelut ja huolehtikaa kirjastossa tieteenalojen osaamisesta! Vaikka tietokannat olisivatkin palvelun perustana, jo ensimmäisen vuoden opiskelijat kannattaisi tutustuttaa myös oman alan kokoelmaan.

Hiljainen tieto ja sukupolvien kuilu

Pohdimme eläkkeelle jäävien hiljaisen tiedon merkitystä, jolla Virpi ei juurikaan nähnyt painoarvoa. Hänen mielestään kirjastossa työskentelevien eri-ikäisten välissä on sukupolvien kuilu. Kulttuurit ovat erilaiset. Sähköiset ym. työvälineet ovat kehittyneet hurjaa vauhtia. Työtehtävät ovat isossa kirjastossa melkoisen eriytyneitä verrattuna siihen, mistä edellä oli jo puhe: pienessä kirjastossa saa tehdä kaikkea ja palvelun luonnetta määrittelee läheinen kontakti asiakkaisiin. Palvelun kokonaisuuden voi tuolloin hahmottaa selkeästi.

Tulevaisuus

Elämässä on muutakin kuin kirjasto, sanoi Virpi. Mutta ei hän kuitenkaan voi oikein käsittää, että on jäämässä eläkkeelle. Jäätkö kaipaamaan mitään, kysyin. Vastauksena oli:  ”Vain asiakastyötä”, itse asiassa sieltä taidehistorian kirjastosta.

Entä nyt, viimeisen työpäivän ja kymmenien työtoverien kanssa vietettävien kakkukahvien jälkeen? Tiedossa on maalauskurssi ja erilaisten tekniikoiden kokeilua ja oppimista, myös grafiikkaa. Piirtäminen ja maalaaminen ovat aina olleet Virpille läheistä. Vapaa-aikaan kuuluu myös liikuntaa ja taidenäyttelyitä.

Taiteen merkityksestä Virpi sanoi näin:

”Taide onnellistuttaa ihmistä ja tekee mielelle hyvää.”

Tähän on hyvä päättää keskustelu. Kiitos Virpi. Hyviä ja onnellisia eläkevuosia sinulle!

Teksti:

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Hallintopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Eeva-Liisa Viitala

Vuoden tieteentekijä 2013: johtava tietoasiantuntija Maria Forsman

Kiinnostus tutkimukseen ja tieteisiin sekä monipuolinen kirjasto-osaaminen ovat Maria Forsmanissa kasvaneet niin tiiviisti yhteen, että niitä ei voi erottaa toisistaan. Yhteiskuntatieteilijän vuosikymmenien mittaisen, vaihtelevan uran saavutukset ovat omalta osaltaan antamassa kirjastoille ja niiden palveluille uudenlaista merkitystä etenkin yliopistojen tutkimusinfrastruktuurin osana.

Maria ei ole tyytynyt etenemään turvallisella ja yllätyksettömällä taipaleella. Hänen omien sanojensa mukaan ennakkoluulottomuus ja uteliaisuus ovat saaneet tarttumaan rohkeasti uusiin asioihin ja vieneet myös oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Haastattelijana ehdotin syinä myös erinomaista ihmisten kanssa toimeen tulemista, sosiaalista mielenlaatua ja kykyä verkostoitua. Tähän Maria lisäsi: ”Eikä mikään ole iästä kiinni!”.

Marian kirjastoura alkoi jo nuorena sosiologian opiskelijana osa-aikatyössä Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston tilapäisenä ylimääräisenä järjestelyapulaisena. Tällä hetkellä, Helsingin yliopiston kirjaston Keskustakampuksen kirjaston johtavana tietoasiantuntijana, hän on jälleen osa-aikatyössä ja keskittyy kirjaston tutkijapalvelujen kehittämiseen.

Vielä osittain suunnitteilla olevat tutkijapalvelut liittyvät bibliometriikkaan, tutkimusdataan ja avoimen julkaisemisen (Open Access) tukeen. Jo nyt avoin rinnakkaistallentaminen toteutuu Helsingin yliopiston TUHAT-tutkimustietojärjestelmän kautta Heldaan, yliopiston avoimeen julkaisuarkistoon.

TUHAT-järjestelmää hyödynnetään bibliometrisissä analyyseissä. Kirjaston tutkimusdataprojekti ja sen yhteydessä toteutettu ensimmäinen henkilöstön koulutusjakso tuottavat asiantuntijoita ja aikaa myöten myös palveluja yliopiston ja tutkijoiden käyttöön.

Bibliometriikasta

Maria on ansioitunut etenkin bibliometriikan asiantuntijana ja tutkijana. Bibliometriikalla tarkoitetaan tieteellisen julkaisutoiminnan mittaamista ja analysointia. Tämä tutkimusmenetelmä on Marian mukaan informaatiotutkimuksen ominta alaa. Menetelmän käyttämisessä tilastotieteen tuntemus auttaa, samoin oma koulutus sillä tieteenalalla, johon bibliometriikkaa sovelletaan.

Bibliometristen analyysien tuloksia on tulkittava ymmärtäen kohteena olevaa tieteenalaa. Vähintään on oltava käsitys tutkimuksen kohteena olevan tieteen luonteesta ja tieteenharjoittajien toiminnan ominaispiirteistä kyseisellä alalla. Esimerkiksi onko jollekin tieteenalalle ensisijaisen tärkeää käyttää verkosta löytyviä uusimpia tutkimustuloksia vai tarvitaanko merkittävässä määrin vanhoja, suurelta osin painettuja aineistoja? Tähän liittyy myös sen huomioon ottaminen, millä kielellä tutkimustuloksia eri tieteenaloilla julkaistaan.

Bibliometriikkaa voi hyödyntää kolmella tavalla: tieteen tutkimuksessa, tiedepolitiikkaan liittyen ja puhtaasti matemaattis-tilastollisesti. Tiedepoliittinen näkökulma on juuri se, missä Marian osuus viime aikoina on ollut vahva. Hän on tuonut esiin kirjastoissa työskentelevien asiantuntijoiden erityisosaamisen ja panoksen yliopistojen tutkimuksen arviointityössä. Helsingin yliopiston kirjastossa tehtiin bibliometrisiä analyysejä yliopiston vuonna 2011 tehtyä arviointia varten. Toiminta on näyttänyt esimerkkiä muille maamme yliopistoille. Kirjastojen asiantuntemusta tarvitaan yliopistojen tulostavoitteiden saavuttamisessa.

Kuten edeltä käy ilmi, kirjasto tarjoaa bibliometrisiä palveluja yliopiston tutkimushallinnolle. Kirjaston tutkija-asiakkaille ja muille bibliometristä tietoa ja osaamista etsiville järjestetään koulutuksia ja neuvontaa. Analyysejä tehdään myös tarpeen mukaan tilaustyönä, esimerkiksi akateemisten tehtävien täyttämisen yhteydessä.

Kirjastoalan kehityksestä

Vuoden tieteentekijäksi on kerran aikaisemmin, kymmenen vuotta sitten, valittu kirjastolainen: Turun kauppakorkeakoulussa vielä 2000-luvun alkuvuosina työskennellyt kirjastonhoitaja, informaatikko Marjatta Jokinen. Hän on  Acatiimi-lehden 9/2004 -numeron kolumnissaan esittänyt huolensa tieteellisten kirjastojen ja tietopalvelun arvostuksen puutteesta. Hän kirjoittaa myös: ”Nyt on ajankohtainen kysymys, mistä saadaan suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyessä hyvin koulutettuja, motivoituneita ammattilaisia tieteellisiin kirjastoihin.”

Keskustelussamme Maria totesi, että kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon ja eteenpäin on menty. Viime vuosina Marjatta Jokisenkin kaipaama arvostus on saavutettu. Tässä yhteydessä Maria viittasi juuri siihen toimintaan, miten yliopistot arvostavat kirjastojensa osaamista ja niiltä saamiaan palveluja arviointien yhteydessä. Vaativa kirjastotyö tunnustetaan.

Ajan muuttumisen huomaa siitä, että Jokinen painottaa kirjastoissa tehtyjen tiedonhakujen merkitystä: ”Tutkijat käyttävät aikaa ja vaivaa tietojen kaivamiseen tai uusimpien artikkeleiden etsimiseen, joka meidän kanssamme yhdessä sujuisi yhdessä hujauksessa.” Marian kanssa totesimme, että huikea tekninen kehitys on tuonut tiedonhaun välineet tutkijoiden itsensä ulottuville ja laadukas, vuosien varrella tehty informaatiolukutaidon koulutus on tehnyt tehtävänsä. Opiskelija- ja tutkijasukupolvet ovat jo ottaneet tiedonhaun ja -hallinnan välineet osaavasti haltuun.

Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastosta Kaisa-taloon

Marian työuran nelivuotiskausi Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastonjohtajana (joulukuusta 2005 vuoden 2010 loppuun) osui Helsingin yliopiston kirjastotoimen perinpohjaiseen muutosvaiheeseen. Tuona aikana käytiin neuvotteluja ja keskusteluja siitä, miten yliopiston hallinnollisesti hajallaan olleet kirjastopalvelut koottaisiin yhtenäisesti kehitettäviksi.  Yhteiskunnallinen, taloudellinen ja tekninen kehitys lisääntyvine e-aineistoineen ym. muutoksineen oli ollut nähtävissä jo pitkään. Myös tulossa oleva yliopistolain muutos oli tiedossa.  Yliopiston kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö oli perustettu yliopiston hallintovirastoon jo vuonna 2002.

Kirjastopalvelujen rakenteellisen kehittämisen vaiheissa Maria ja valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston n. 20-jäseninen henkilökunta olivat vahvasti mukana. Vuoden 2010 alussa he siirtyivät osaksi Helsingin yliopiston kirjaston Keskustakampuksen kirjastoa ja kahden ja puolen vuoden kuluttua Kaisa-talon uusiin tiloihin yli sadan uuden työtoverin kanssa.

– Maria on alaisiaan tukeva ja puolustava esimies, kertoo johtava tietoasiantuntija Johanna Lahikainen Keskustakampuksen kirjastosta. Mariasta pidetään ja hänen harkittuja mielipiteitään arvostetaan.

– Maria on kärsivällinen ja diplomaattinen vaikeissakin keskusteluissa. Hänellä on laajasti kokemusta, näkemystä ja verkostoja kirjasto- ja tiedemaailmasta, mikä hyödyttää kirjastoa suuresti. Olen perinyt tänä syksynä Marialta esimiestehtäviä ja saanut häneltä mentorointia uuteen tehtävääni. Mentorina Maria näkee nopeasti mitä tekijöitä käsiteltävän aiheen taustalla on ja mentoroitava saa oivalluksen kokemuksia.

Huolta ja ilonaiheita

Kirjaston asiantuntijuuden arvostus on noussut ja tieto tarjolla olevista palveluista on entistä laajempaa. Yliopiston taloudellinen tilanne sen sijaan huolestuttaa Mariaa. Koska se on huono, kirjaston avoimia tehtäviä ei voida täyttää ja uusia työntekijöitä näin ollen vaikea saada esimerkiksi eläkkeelle siirtyneiden tilalle. Missä määrin ehditään pysyä kehityksessä mukana ja miten voimavarat saadaan riittämään? Miten pystytään paneutumaan eteen tuleviin haasteisiin ja miten kaikkien töiden tasapaino löytyy?

Ilahduttavaa Marian mielestä on, että omastakin kirjastosta niin monet haluavat oppia lisää ja ovat mukana uusissa palveluissa. Varsinaista opiskeluhalukkuuttakin on paljon. Kirjastolaisten joukosta löytyy myös eri tieteenalojen jatko-opintojen suorittajia.

Haastattelun lopuksi puhuimme Marian harrastuksista, joista tärkeimpänä hän mainitsi matkustelun. Ulkomaat tulivat tutuiksi jo uran varhaisvaiheissa, jolloin työnantaja mm. lähetti venäjän kielen taitoisen kirjastonhoitajan Moskovaan. Hän teki siellä myös lisensiaatintutkielmaansa Suomen Akatemian stipendillä.

Liikkeellä olo monenlaisissa muodoissaan miellyttää Mariaa. Parasta vapaa-ajan viettoa on uusiin paikkoihin tutustuminen, matkojen suunnittelu ja matkustaminen, usein omatoimisena reppureissaamisena. Viime kesänä hän kulki miehensä kanssa pari viikkoa junilla ja busseilla Liettuassa. Hyvää oloa tuottavaa on kaikenlainen luonnossa, metsissä ja vesillä liikkuminen. Kaunokirjallisuuden lukeminen ja kuvataiteen seuraaminen ovat Marialle vakituisia harrastuksia, viimeksi mainittu myös siksi, että hänen läheistensä joukossa on kuvataiteilijoita.

Suuri ilon aihe juuri tällä hetkellä on Vuoden tieteentekijä -tunnustuspalkinto. Siitä Maria totesi, että se on hieno arvostuksen- ja kunnianosoitus koko kirjastoalalle ja hänelle itselleen.

Palmun alla

Aloitin kirjoitukseni Maria Forsmanista luonnehtimalla häntä henkilönä, jossa tieteentekijää ja kirjastoammattilaisuutta ei voi erottaa toisistaan. Asiantuntijuuden eri puolet ovat vuosikymmenien aikana kutoutuneet yhteen, kehittyneet, muuttuneet ja kasvaneet merkittäväksi elämäntyöksi tieteellisen tutkimuksen ja tieteellisten kirjastojen piirissä.

Kun tulee Marian työhuoneeseen, huomio kiinnittyy elinvoimaiseen ja hyvin hoidettuun ihmisen korkuiseen palmuun. Maria kertoi sen olevan kahdeksan vuoden takainen lahja työtovereilta onnitteluksi tohtorintutkinnosta. Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa oli sen jälkeen pidetty monet kokoukset ja neuvonpidot palmun katveessa, jonka alla sanottiin syntyvän hyviä ajatuksia. Joskus palmun lehdenkärki hipaisi neuvottelupöydän ääressä istujaa niskaan tai olkapäähän, rohkaisevasti, voisi ajatella.

Mariassa näin samanlaista elämisen ja kasvamisen voimaa kuin hänen palmussaan. Hänen puheensa ja eleensä ovat samalla tavalla rauhalliset kuin puun herkkäpiirteiset lehväoksat.  Niiden takaa huoneen lasiseinä avautuu kirjaston asiakastilaan. Lehtevä kasvi saa työhuoneen ikkunoiden lisäksi sieltäkin valoa ja ajattelin, että työhuoneen käyttäjälle asiakkaat ovat paitsi henkisesti lähellä, myös fyysisesti läsnäolollaan tähdentämässä työn merkitystä. Sen eräänä tulevaisuudennäkymänä on yliopiston perustehtävän, tieteellisen tutkimuksen ja sen tuen, kirjastopalvelujen yhteen kasvaminen eläväksi ja yhteistyön osapuolia innostavaksi kokonaisuudeksi. Tätä kasvua Maria ja hänen palmunsa edustavat kauniilla tavalla.

Lämpimät onnittelut Marialle, Vuoden 2013 tieteentekijälle!

Kiitokset haastattelusta, palmu antoi jälleen ajatuksille ja vuorovaikutukselle siivet!

Maria Forsmanin kolme tuoretta kirjoitusta:

Kirjastot mukana tutkimuksen arvioinnissa. – Acatiimi 3/12

Bibliometric Analyses by the Helsinki University Library – HULib. – Julkaisussa: International Evaluation of Research and Doctoral Training at the University of Helsinki 2005-2010. Ed. by Seppo Saari & Antti Moilanen. S.261-288

Kohtaavatko kirjaston kokoelmat, palvelut ja tutkijoiden julkaisukulttuuri?

 

Tieteentekijöiden liitto on valinnut Vuoden tieteentekijän vuodesta 1997 lähtien.

Tieteentekijöiden liitto on yliopistojen ja tutkimuslaitosten opettajien, tutkijoiden, tietopalveluhenkilöstön ja muiden akateemisten asiantuntijoiden ammattijärjestö. Se kuuluu keskusjärjestö Akavaan.

Maria Forsman (s. 1950)

  • johtava tietoasiantuntija 2010-
  • valtiotieteen tohtori (informaatiotutkimus), Åbo Akademi 2005
  • yhteiskuntatieteiden lisensiaatti (kirjastotiede ja informatiikka), Tampereen yliopisto 1982
  • valtiotieteen maisteri (sosiologia), Helsingin yliopisto 1975
  • työskennellyt kirjasto- ja tietopalvelualalla tutkijana, opettajana ja käytännön kirjastotyössä vuodesta 1972 mm. Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa, Suomen Akatemiassa, Tampereen yliopistossa, Åbo Akademissa ja Helsingin yliopiston kirjastossa
  • useita artikkeleita tieteellisissä ja ammatillisissa lehdissä ja kirjoissa
  • esitelmiä ja opetustehtäviä mm. tieteellisiin kirjastoihin, bibliometriikkaan, tutkimuksen arviointiin, tiedepolitiikkaan ja tieteelliseen julkaisutoimintaan liittyen
  • vuosien varrella useita luottamustehtäviä mm. kirjastoalan järjestöissä
  • Eduskunnan kirjaston hallituksen jäsen (2007-), Suomen tieteellisen kirjastoseuran tutkijapalveluiden työryhmän puheenjohtaja (2010-), Suomen yliopistokirjastojen neuvoston tutkimuksen tuen ohjausryhmän jäsen (2011-)
  • väitöskirja “Development of Research Networks – the Case of Social Capital”
Teksti:

Eeva-Liisa Viitala
tiedottaja
Hallintopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Helena Hiltunen ja Samu Kytöjoki

Tutkijoiden oma Open Access -arkisto uudistuu

arXiv on maailman tunnetuin OA-arkisto ja Helsingin yliopisto on sen aktiivisin käyttäjä pohjoismaissa. Eva Isaksson osallistui Helsingin yliopiston edustajana arXivin uuden käyttäjäyhteisön jäsenten elimen kokoukseen New Yorkissa syyskuussa 2013.


Cornellin yliopistolla on konferenssikeskus Manhattanin sydämessä. Kokoukset pidettiin viereisen pilvenpiirtäjän tontilta kantautuvan rakennusmelun säestyksellä.

arXiv syntyi tutkijoiden aloitteesta

arXivin perusti fyysikko Paul Ginsparg vuonna 1991. Palvelun lähtökohtana oli tarjota hiukkasfyysikoille mahdollisuus jakaa elektronisia artikkeleitaan kollegoilleen. Idea oli kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. arXiv on parissakymmenessä vuodessa kasvanut vajaan miljoonan e-julkaisun arkistoksi ja laajentunut useille tieteenaloille. Fysiikka ja tähtitiede ovat aloista aktiivisimmat, mutta myös matematiikan ja tietojenkäsittelytieteen julkaisumäärät ovat kasvussa. Vuodesta 2001 arXivin toiminnan jatkuvuudesta on huolehtinut Cornellin yliopiston kirjasto.

Helsingin yliopisto on ollut pitkään Pohjoismaiden johtava arXiv-käyttäjä. Sen sijoitus vuoden 2012 lataustilastoissa oli 73. sija – muita pohjoismaisia korkeakouluja ei löydy sadan aktiivisimman käyttäjän listalta. Palvelun suosiota kuvastaa se, että arXivin lataustilastot helsinki.fi:ssä ylittävät parhaimmillaan ao. alojen keskeisten lehtien lukemat monikymmenkertaisesti. Moni tutkija aloittaa päivänsä avaamalla uusimmat arXiv-artikkelit nähdäkseen, onko maailmalla tänään julkistettu jotain mullistavaa.

 Open Accessin hintalappu

Palvelun suosio on näkynyt sen kohonneissa ylläpitokustannuksissa, jotka ovat vuositasolla runsaat 800 000 dollaria. Kustannukset on katettava, joten vuonna 2010 käynnistettiin arXivin talouden kestävyystalkoot, joihin yliopistot ja tutkimuslaitokset kutsuttiin mukaan.

Myös Helsingin yliopisto liittyi avoimesti saatavilla olevien julkaisujen eli Open Access preprint -arkiston arXivin tukijoihin. Moni tutkija, joka selaa arXivin palvelusta uutuusartikkeleita tai lataa siihen omia artikkeleitaan on ehkä huomannutkin sen käyttöliittymässä kiitoksen Helsingin yliopistolle sen tuesta ja pohtinut, millaisesta tuesta mahtaa olla kyse.

Mukaan talkoisiin on lähtenyt 135 vapaaehtoista. Helsingissä arXivin tukijaksi ilmoittautui Helsingin yliopiston kirjasto. Näin on menetelty myös muissa organisaatioissa maailmalla. Onhan juuri kirjaston tehtävä huolehtia tutkimuksen ja opetuksen tietoaineistojen saatavuudesta. Yliopiston tutkijoiden ahkerasti käyttämän palvelun turvaaminen on koettu kirjastossa tärkeäksi, vaikka talous on tiukka.  Kirjasto on sitoutunut vuosittaiseen tukimaksuun viisivuotiskaudella 2013-2017, mutta tukea on ehditty maksaa jo kahtena edeltävänä vuonna.

 Käyttäjäyhteisö sanoo sanansa

arXivin kasvu edellyttää suunnittelua ja kehittämistä. Vuonna 2013 toimintansa aloitti aktiivikäyttäjien edustuselin, Membership Advisory Board. Sen jäsenet valittiin vaaleilla. Helsingin yliopistoa edustaa MAB:ssa Eva Isaksson kaksivuotiskaudella 2013-14.

Uusi elin järjesti ensimmäisen kasvoista kasvoihin tapaamisensa 16.-17.9.2013 New Yorkissa.  Söimme päivällistä tieteellisen elimen (Scientific Advisory Board) jäsenten kanssa, ja lisäksi kummankin elimen edustajat pääsivät tarkkailemaan toinen toistensa kokoontumista.


Viiden minuutin kokoustauko. Etualalla professorit Tommy Ohlsson (KTH, Ruotsi, selin) ja Steven Gottlieb (Indiana University, tieteellisen elimen tarkkailija). Keskellä Philip G. Kent (Melbournen yliopiston kirjasto).

arXivin kasvu ja kansainvälistyminen näkyvät MAB:n kokoonpanosssa. Jäseniä on kahdeksasta maasta. Tieteellisen elimen osalta muutos on vasta käynnistymässä. Keskeinen  muutostoimi on  tieteellisen johtajan palkkaaminen. Toimintaa on tähän asti ohjaillut arXivin perustaja Paul Ginsparg, joka on toivonut voivansa vetäytyä syrjemmälle, mutta toistaiseksi nämä aikeet eivät ole toteutuneet.

arXiv kasvaa jatkuvasti. Se on kuitenkin ulkonäöltään ja sisällöltäänkin varsin askeettinen palvelu. Juuri ylimääräisiksi koettujen ominaisuuksien puuttuminen on monista pelkästään hyvä asia. Silti arXiv kaipaa tarkoin harkittua uudistamista. Tarkoituksena on lisätä työvoimaa yhdellä lähinnä koodaukseen keskittyvällä henkilöllä. Muutokset on toteutettava niin, että tutkijat jatkossakin kokevat käyttävänsä omaa palveluaan omilla ehdoillaan.

Kuka maksaa kehityksen?

arXivin talous on tasapainossa, mutta kehittämiseen tarvitaan lisää rahaa. Saksassa arXiv-tuen maksaa kansallisen konsortio. Se on tehnyt laskelmia, joiden mukaan arXivin 25 suurinta käyttäjää erottuvat käyttötilastoissa selkeästi muista. Voisivatko he vastaavasti maksaa lisää tukimaksuja? Kokousta puhutti myös mahdollinen lahjoituspainike, joka mahdollistaisi käyttäjälahjoitukset.

Entä muiden yhteisöjen tuki? Juuri kokouksen edellä Euroopan tutkimusneuvosto (ERC) ilmoitti liittyvänsä arXivin tukijoihin. Sen tukimaksu on yhtä suuri (tai pieni) kuin pienin tukisumma, joten kyse on symbolisesta eleestä. Seuraavatko muut tutkimusta rahoittavat yhteisöt esimerkkiä? Pitäisikö yhteisöille määritellä oma rahoitusportaikkonsa?

Myös kustantajat ovat olleet kiinnostuneita arXivin tukemisesta. Tähän asti lähestymisiin on suhtauduttu varovaisesti, sillä odotettavissa voi olla ehtoja, jotka pahimmillaan sotivat palvelun periaatteita vastaan. Tutkijat pelkäävät, että kustantajat kasaisivat rajoituksia varsinaista lehtijulkaisua edeltävälle artikkelijulkaisemiselle.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehdyt OA-linjaukset ovat arXiville sekä mahdollisuus että haaste. Monille on houkutteleva ajatus täyttää OA-vaatimukset lähettämällä julkaisut arXiviin, jossa ne ovat vapaasti ja pysyvästi saatavilla. Metadatan puutteellisuus rajoittaa kuitenkin sekä artikkelien että tekijöiden tunnistamista, joten maailman suosituimmalla OA-arkistolla  on edessään mittava työsarka.

Linkit

arXiv

arXiv Sustainability Iniative

arXiv MAB Meeting 17.9.2013 pöytäkirja ja aineistot

Teksti ja kuvat:

Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Avoin tiede – altruismia vai sähköauto naapurin autotallissa?

Open access! Eteneekö tieteen tulosten avoin saatavuus? Tästä aiheesta kuultiin seitsemän asiantuntevaa esitystä Viikissä 22.10.2013 pidetyssä seminaarissa. Helsingin yliopiston kirjaston järjestämä tilaisuus oli osa kansainvälistä Open access  -viikkoa (21.-27.10.), jota vietettiin jo kuudetta kertaa. Paikalla oli lähes 60 kiinnostunutta kuulijaa, tutkijoita Helsingin yliopistosta ja sen ulkopuolisista organisaatioista, jatko-opiskelijoita ja kirjastoalan ammattilaisia.

Lyhyet esitykset käsittelivät Open access -aihetta monipuolisesti. Toimittajan ja julkaisijan puheenvuorossa verrattiin verkossa saatavilla olevan, avoimesti julkaistavan tieteellisen lehden tekemistä räätälin työvaiheisiin puvun valmistamisessa. Se auttoi ymmärtämään julkaisemiseen liittyviä kustannuskysymyksiä.

Avoimesti saatavilla olevia kirjoja löytyy verkosta jo runsaasti. Suomalaisten kustantajien kantaa avoimeen julkaisemiseen ja rinnakkaistallennukseen on selvitetty kyselyllä. Sen tuloksista saatiin mielenkiintoista tietoa.

EU:n Horisontti 2020 –puiteohjelma sisältää Open access –linjaukset. Viimeisessä esityksessä tutkijat saivat käytännön ohjeita julkaisujen tallentamisesta yliopiston avoimeen arkistoon.

Seminaarin avaussanoissa vararehtori Kimmo Kontula esitteli Open access -liikkeen kehitystä kymmenen viime vuoden aikana. Vuonna 2003 annettiin Berliinin julistus ja kolmea vuotta myöhemmin Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto allekirjoitti sen. Julistuksen mukaan tieteellistä tietoa tulee jakaa ja sitä on voitava lukea vapaasti, myös verkossa. Helsingin yliopisto suosii avoimia julkaisukanavia ja tiedon vapaata tavoitettavuutta.

Avoimuuden pitäisi olla itsestään selvää – miksi näin ei ole? Vasta n. 20 % suomalaisten tutkijoiden vuosittain julkaisemista tieteellisistä artikkeleista on avoimesti saatavilla. Oma kysymyksensä on tutkimusdatan, digitaalisessa muodossa olevien tutkimusaineistojen avoin saatavuus.

Tutkimusaineistot ovat tutkijan itselleen kartuttamaa pääomaa. Mitä hyötyä sen jakamisesta on? Kimmo Kontulan mukaan siinä koetellaan jo tutkijoiden altruismia, mutta Joona Lehtomäki, luonnonsuojelubiologian jatko-opiskelija Metapopulaatiobiologian huippuyksiköstä Viikistä, kiisti tämän.

Hänen kantansa oli, että tutkimusdatan avoin jakaminen tehostaa tutkimustyötä, luo uusia yhteistyömahdollisuuksia, parantaa toistettavuutta ja tieteellistä ymmärrystä. Tiede lähtökohtaisesti rakentaa jättiläisen hartioille, aiemman tiedon varaan. Se edellyttää avoimuutta.

Lehtomäki vertasi avointa tiedettä sähköautoon. Ihan hyvä juttu, mutta naapurin autotalli on sen paras sijaintipaikka. Eli: jonkun muun kuin minun pitäisi ottaa ensimmäinen askel. Lehtomäen esitys oli erinomainen johdanto avoimuuden kysymysten pariin. Mitä on avoimuus? Mitä hyötyä avoimesta tieteestä ja tutkimustulosten jakamisesta on? Mitä tarvitaan, että avoimuuden tiellä edetään ripeämmin – ja otettaisiin se sähköauto innolla omaan käyttöön?

Tiivis kaksituntinen täynnä asiaa, jonka tunnetuksi tekeminen jatkuu.

Teksti:

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Hallintopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Jussi Piipponen ja biomi.org

Yhdysvaltain vanhin tiedejulkaisu nyt Kaisassa!

Yhdysvaltain vanhimman tieteellisen seuran, American Philosophical Society (perustettu 1743), sarjajulkaisu Transactions of the American Philosophical Society on saatavana karttuvana julkaisuna Helsingin yliopiston pääkirjastossa. Hiljattain luetteloitu ja asiasanoitettu lehti löytyy nyt painettuna monografiajulkaisuna Helka-luettelosta(1863- ) ja e-julkaisuna kokotekstinä vapaasti verkossa; myös Nellin kautta vuosilta 1769-1910.

Mikä ihmeen Transactions? Alkujaan tämä vaihtojulkaisu matkasi Tieteellisten seurain kirjastosta Säätytalolta Luonnontieteelliseen kirjastoon, ja sieltä Meilahteen Aura-taloon. Helsingin yliopiston eri kirjastojen yhdistyessä julkaisu päätyi lopulta Viikin kampuskirjaston kokoelmiin. Vuosien saatossa julkaisun sisältö oli vaihtunut luonnontieteellisestä humanistiseen suuntaan, joten kampuskirjastonjohtaja Ari Muhonen oli valmis luopumaan sarjajulkaisusta. Ehtona oli, että julkaisulle tuli löytää hyvä koti. Kansalliskirjaston omistaessa hajanaisia numeroita lehden uudelleen sijoittamisesta keskusteltiin Kansalliskirjaston ja keskustakampuksen kirjaston välillä. Neuvotteluissa keskustakampuksen kirjastonhoitaja Seija Karvanen oli halukas myöntämään julkaisulle uuden kodin Kaisa-talon pääkirjastosta. Aiemmin luetteloimaton aineisto luetteloitiin ja kuvailtiin asiasanoin Helkaan. Julkaisu karttuu yhä painettuna vaihtosuhteen perusteella.

Miten Yhdysvaltain suurmies Benjamin Franklin (1706-1790), yhdysvaltalainen toimittaja, kirjailija, filantrooppi, tiedemies, keksijä, diplomaatti ja yksi Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen (4.7.1776) allekirjoittajista, liittyy tähän julkaisuun? Franklin oli aikansa tunnetuimpia Philadelphian vaikuttajia, joka perusti kaupunkiin palokunnan, kirjaston sekä sen vanhimpiin kuuluvan sairaalan. Yhdessä kasvitieteilijä, hortonomi ja tutkimusmatkailija John Batramin kanssa Franklin perusti Yhdysvaltain vanhimman tieteellisen seuran, American Philosophical Societyn. Franklinin toimesta seura ryhtyi julkaisemaan vuodesta 1771 lähtien neljästi vuodessa ilmestyvää lehteä Philadelphiassa: Transactions of the American Philosophical Societya.

Pääkirjastoon sijoitetussa sarjajulkaisussa julkaistiin 1930- ja 1940-luvulle asti artikkeleita paleontologiasta, darwinismista, luonnonhistoriasta, kasvitieteestä ja tutkimusmatkoista muuttuen myöhemmin humanistisempaan suuntaan.

Kun asiasanoitin julkaisun sisältöä, havaitsin, että lehti sisältää tutkimusta vaihdellen eri aloilta, kuten tieteenhistoriaa, antiikintutkimusta, keskiajan, tähtitieteen ja lääketieteen historiaa, assyriologiaa, egyptologiaa, kirkkohistoriaa, Franklinin henkilöhistoriaa ja toimintaa, aluesuunnittelua, taidehistoriaa, talous- ja sosiaalihistoriaa kuin myös Pohjois- ja Väli-Amerikan antropologiaa sekä meteorologiaa.

Tätä sarjajulkaisua ei ole saatavilla missään muussa suomalaisessa kirjastossa näin pitkältä ajalta.

Linkit:

American Philosophical Society

Philadelphia

Eeva-Liisa Viitalan artikkeli Luonnontieteiden kirjaston vaiheista

Kokoelmaluettelo Helka

JSTOR – Transactions of the American Philosophical Society

Teksti:

Taina Sahari
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Helena Hiltunen

 

Valta vaihtui Singaporessa – kuvia ja tunnelmia IFLA:sta

IFLA:n vuosittainen WLIC-konferenssi pidettiin tänä vuonna Singaporessa, teemanaan ”Future libraries, infinite possibilities”. Siihen osallistui 3750 ihmistä 120 maasta.

Suomalaisittain tämän vuoden konferenssi oli erityisen merkityksellinen, sillä Sinikka Sipilästä tuli kahden vuoden President-elect – eli varapresidenttikauden jälkeen kanadalaisen Ingrid Parentin seuraajana IFLA:n presidentti.


IFLA:n presidentit Sinikka Sipilä ja Ingrid Parent

Monelle suomalaiselle konferenssikävijälle parhaita hetkiä olivatkin Sinikan virkaanastujaisvastaanotto, johon kaikki reilut 60 kotimaista osallistujaa oli kutsuttu 140 muun kutsuvieraan lisäksi, sekä Closing Session (ohjelma ja valokuvia), jossa Sinikka piti ensimmäisen julkisen puheensa presidenttinä. Monella suomalaisella kurkkua kuristi ja silmäkulmat kostuivat, kun sai ylpeänä todistaa suomalaista ja kansainvälistä kirjastohistoriaa.

Sinikan omassa teemasessiossa kehitettiin ja keskusteltiin uuden presidentin teemaa ”Strong Libraries, Strong Societies” (ohjelma, kuvia). Lue lisää teemasta.

Uudella presidentillä on edessään kiireiset kaksi vuotta kirjastoalan ristiretkeilijänä (crusader) – kuten Ingrid Parent itsensä luopumispuheessaan näki. Ristiretkeilijä miellytti Parentia enemmän kuin muut hänen saamansa lempinimet kuningattaresta paaviin.

Sinikka lensi suoraan Singaporesta Balille koulukirjastokonferenssiin ja pian edessä on matka Afrikkaan, ainakin Tansaniaan, Namibiaan ja Etelä-Afrikkaan.

Moni suomalainen Singaporen kävijä sai kuulla kehuja Helsingin konferenssin järjestelyistä ja erityisesti vapaaehtoisista: kaikki toimi hienosti, vapaaehtoiset jaksoivat aina auttaa ja hymyillä ja jopa sää suosi. Joku jopa huomautti, että Helsingin sää oli Singaporen trooppiseen kuumaan ja kosteaan verrattuna helpompi työmatkalaiselle.

Paikallisiin kirjastoihin tutustuminen on tärkeä osa IFLA-kokemusta. Kävimme järjestetyllä tutustumiskäynnillä kaupunginkirjasto Library@Esplanadessa ja omatoimisesti yliopiston pääkirjastossa, Kansalliskirjastossa ja sen yhteydessä olevassa kaupunginkirjastossa.

Esitykset löytyvät IFLA Librarysta. Singaporessa julkaistiin IFLA:n uusin Trend Report.

Ensi vuonna konferenssi järjestetään Ranskan Lyonissa, kahden vuoden päästä Etelä-Afrikan Kapkaupungissa.


Vapaaehtoiset olivat meitä lentokentällä vastassa 11 tunnin ja 30 minuutin lennon jälkeen.


Avajaisissa näimme värikylläisiä tansseja.


Suomen tieteellisen kirjastoseuran STKS:n puheenjohtaja, Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen onnittelee Sinikka Sipilää virkaanastujaisvastaanottotilaisuudessa.


Helsingin yliopiston kirjaston edustajat juhlatunnelmissa Sinikan vastaanotolla.


Cultural Evening pidettiin läheisellä Sentosan saarella. Siellä saimme syödä paikallisia ruokia, kuten laksa-keittoa ja satay-vartaita.


Konferenssin näyttelyosastolla sai hennatatuointeja. Kuvassa suomalaisia käsiä ja jalkoja, kaupungin- ja yliopistokirjastosta, singaporelaista hiekkaa vasten.


Mitä ohjelmassa seuraavaksi? Entä miten voimme nyt avustaa Sinikkaa? Kirsi ja Johanna pähkäilevät projektipäällikkö Kristina Virtasen (kesk.) kanssa Suntec-kongressikeskuksen käytävällä. Osa konferenssiajastamme kuului Sinikan tukiryhmässä käytännön asioiden auttamisessa, mutta pääsimme myös osallistumaan ja kuulemaan mielenkiintoisia luentoja. Kahtena tärppinä erityisesti herättivät ajatuksia

  • New South Walesin (Sydney) yliopiston kirjaston Andrew Wellsin esitelmä, jossa yliopistokirjastossa luovuttiin kasvokkain tehtävästä IL-opetuksesta perustutkinto-opiskelijoille
  • University of Western Australian (Perth) yliopiston kirjaston Jill Bennin ja Dawn McCloughlinin esitys  siitä miten sosiaalista mediaa voisi hyödyntää kirjaston neuvontapalveluissa. Suurin osa kirjastoista ottaa sosiaalisen median kuten Facebookin tai Twitterin käyttöönsä ilman suunnitelmaa.


Sinikan kiitos Suomesta Singaporen kaupunginkirjastossa työskentelevälle vapaaehtoisavustajalleen Lo Wan Nille.


Näköala ostoskeskuksessa sijaitsevan Library@Esplanaden lukusalista. Singaporessa jokaisen kauppakeskuksen on vuokrattava tilaa ilmaiseksi jollekin julkiselle palvelulle, kuten kirjastolle.


Näköala Library@Esplanaden lukusalista. Kirjasto on erikoistunut musiikkiin, tanssiin, elokuviin, kuvataiteeseen ja teatteriin. Siellä on tanssisali esityksiä varten, huoneita elokuvien katsomiseen sekä ”treenikämppä”, jossa on sähkökitaroita ja hiljaiset sähkörummut. Kirjasto on auki joka päivä klo 11–21 ja henkilökunta tulee joka aamu ovelle tervehtimään ensimmäisiä asiakkaitaan.


Kirjaston tanssisali.


Kirjaston ”treenikämppä”.


Singaporen yliopiston pääkirjasto.


Sisään pääsi vain kirjastokortilla.


Kampuksella mainostettiin kirjaston e-aineistopäivää, johon sisältyi pelejä, arvontaa ja kirjamyyntiä. Kampus oli oma maailmansa tai ainakin kaupunginosansa: siellä oli useiden kirjastojen lisäksi sisäisen liikenteen ilmaisbusseja, tenniskenttiä, myymälöitä ja torimyyntiä sekä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, kuten rock-konsertteja.


Yliopistokirjaston palvelulupaus.


Kansalliskirjaston yhteydessä olevan kaupunginkirjaston lastenosastolla viihtyivät myös aikuiset.


Asiakkaat saivat kommentoida konferenssin teemaa omasta näkökulmastaan.


Ehdimme myös piipahtaa edullisilla vaateostoksilla Little Indian kaupunginosassa.


Konferenssikassi oli tänä vuonna Charles & Keith –yrityksen suunnittelema keinonahkalaukku.

Odotimme huikeita kirjastoja, hämmästyttäviä teknologisia ratkaisuja. Näimme kauniita, viihtyisiä ja hyvin hoidettuja kirjastoja. Innostuneita ja sitoutuneita kollegoja, jotka inspiroivat meitäkin. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin ylpeys omasta kirjastosta, sillä mikään, mitä näimme, ei ohittanut sitä.

Linkkejä:

Suomalaisten ylläpitämä Singaporen IFLA-sivu Facebookissa

Kuvia konferenssista Flickr-palvelussa

IFLA Express

IFLA Library

IFLA Trend Report

Perustietoja Singaporesta (Finnpro)

Teksti ja kuvat:

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kirsi Luukkanen
palvelupäällikkö
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Gradut verkkoon – vai digiarkistoon?

Syksystä 2012 alkaen on HY:n valtiotieteellisessä, oikeustieteellisessä sekä matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa edellytetty gradun tallentamista pdf-tiedostona E-thesis-palveluun.[1] Ohjeistuksena on, että gradusta tehdään ensin pdf-tiedosto, josta tekijä printtaa tarkastukseen jätettävät kappaleet – ja tallentaa sitten pdf:n joko julkaistavaksi tai arkistoitavaksi E-thesikseen.

Mikäli tekijä ei tallennuksen yhteydessä hyväksy verkkojulkaisusopimusta, gradun pdf-versio päätyy E-thesiksen suljettuun digitaaliseen opinnäytearkistoon. Tällöin se on luettavissa niin sanotuilla opinnäytekioskikoneilla eli tähän tarkoitukseen tuotetuilla työasemilla, joita on toistaiseksi neljä pääkirjaston kerroksissa K4, 4, 5, ja 6. Opinnäytekioskeissa graduja voi tekijänoikeussyistä vain lukea; tallentaminen on estetty.

Jos tekijä hyväksyy verkkojulkaisusopimuksen, gradu hyväksytään julkaistavaksi E-thesiksessä sen jälkeen, kun tiedekunta on virallisesti hyväksynyt sen. Gradun verkkojulkaisemiseen on viime vuosien aikana kannustettu muun muassa tiedekuntakohtaisia arvosanarajoja poistamalla, mutta edelleen moni gradun tekijä haluaa työnsä päätyvän vain E-thesiksen suljettuun opinnäytearkistoon. Syitä tähän on monia, kuten työn arkaluonteisuus, epävarmuus arvosanasta, epätietoisuus tekijänoikeuksiin liittyvistä seikoista tai mahdollisuus julkaista työ jonkin kaupallisen kustantajan välityksellä. Lisäksi eri tieteenaloilla voi olla eroja siinä, kuinka kannustavasti avoimeen verkkojulkaisemiseen suhtaudutaan.

Valtiotieteellisen tiedekunnan gradujen julkaisuprosentteja

Esimerkkinä tallennettujen gradujen julkaisemisaktiivisuudesta näkyy alla valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden jakauma oppiaineittain  lukuvuoden 2012-2013 aikana.

Kaavion luvut ovat prosentteja kaikista tiedekunnan oppiaineissa hyväksytyistä graduista ajanjaksolla lokakuu 2012 – kesäkuu 2013. Eniten E-thesiksessä julkaistuja graduja oli käytännöllisen filosofian opiskelijoilla, 66% kaikista hyväksytyistä. Lisäksi vähintään 50% kattavuus verkkojulkaisemisessa oli  sosiaali- ja kulttuuriantropologiassa, sosiaalipsykologiassa, sosiologiassa, taloustieteessä sekä tilastotieteessä. Vähiten julkaistuja graduja oli puolestaan yhteiskuntapolitiikan oppiaineessa, vain 31 % kaikista hyväksyistä.  Koko tiedekunnan keskiarvo E-thesiksessä julkaistuista graduista oli 43%. Lisäksi 3% tiedekunnassa hyväksytyistä jätti tallennuksen tekemättä.

Kirjaston palvelutoiminnan ja tiedontarvitsijoiden kannalta olisi suotavaa, että mahdollisimman moni päätyisi julkaisemaan työnsä E-thesiksessä. Toisaalta edellä mainittu Valtiotieteellisen tiedekunnan keskiarvo edustaa melko normaalia gradujen verkkojulkaisemisen astetta, sillä samansuuntaisia 40-50% lukuja esiintyy muissakin kotimaisissa yliopistoissa, kuten Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistoissa. Poikkeuksena on Tampereen yliopisto, jossa gradujen verkkojulkaisemisen aste on viime vuosina ollut yli 80%. Tähän on syynä etenkin yhtenäinen, verkkojulkaisemista tukeva ja siihen ohjaava kulttuuri.  Hyväksyessään verkkojulkaisemisen Tampereen yliopiston graduntekijä myös välttyy kolmen gradukappaleen sidottamiskuluilta.

Verkkograduilla runsaasti latauksia

Yliopistojen digitaalisissa arkistoissa julkaistuihin graduihin liittyy samoja etuja kuin open access –julkaisemiseen yleisemminkin. Tieto välittyy tehokkaasti ja omaa työtä on helppo markkinoida. Näin gradu voi saada huomattavan määrän lukijoita ja mahdollisesti myös viittauksia muissa opinnäytteissä,  tieteellisissä julkaisuissa tai vaikkapa sosiaalisessa mediassa.

E-thesiksessä julkaistujen gradujen suhteellisen korkeaa käyttöastetta voidaan havainnollistaa simplestats –tilastointiohjelman avulla saatavilla latausluvuilla. Simpletatsista voidaan hakea HY:n opinnäytteiden lataustilastoja vuodesta 2010 alkaen. Seuraavassa on esimerkkinä valtiotieteellisessä tiedekunnassa lokakuussa 2011 hyväksyttyjen ja E-thesiksessä julkaistujen gradujen (10 kpl) latausten kuukausittaiset keskiarvot aikavälillä lokakuu 2011 – syyskuu 2013 (24 kuukautta).

Kuten kaaviosta voidaan huomata, gradujen latausluvut näyttäisivät vaihtelevan varsin paljon kuukausittain, mutta kiinnostusta niitä kohtaan joka tapauksessa riittää myös pidemmällä aikajänteellä. Otannassa mukana olevia graduja ladattiin kutakin 24 kuukauden ajanjaksolla keskimäärin 29 kertaa kuukausittain. Yksittäisten gradujen kohdalla vaihtelu oli suurta: vähiten latauksia saaneella oli 570 latausta koko jaksolla, kun taas eniten latauksia saaneella luku oli 1200. Kaikkien 10 gradun latausten yhteismäärä 24 kuukauden jaksolla oli 7671.

Kirjasto mukana kehittämistyössä

Kirjasto on ollut aktiivisesti luomassa ja kehittämässä opinnäytteiden verkkojulkaisemiseen liittyviä palveluita. Tavanomaista kirjaston tukipalvelua on muun muassa ohjeiden laatiminen ja opiskelijoiden neuvonta. Lisäksi kirjastossa on tehty tallennettuihin graduihin liittyvää metadatan täydentämistä muun muassa sisällönkuvailukentissä.

Kirjaston verkkopalveluissa tehdään teknisempää kehittämistyötä. Parhaillaan on käynnissä hanke, jonka tuloksena kuluvan syksyn aikana pilotoidaan prosessia, jossa gradun tallentamisen jälkeen myös tarkastus ja arvostelu voidaan toteuttaa sähköisesti samassa järjestelmässä (DSpace). Lisäksi prosessiin kytkeytyy toisessa järjestelmässä (Urkund) tapahtuva plagiaatintarkistus. Gradun sähköistä tarkastusprosessia pilotoidaan aluksi humanistisessa ja käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa, mutta jatkossa uusi malli otettaneen käyttöön useimmissa Helsingin yliopiston tiedekunnissa.

Teksti ja kuvat:

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto


[1] E-thesiksen opinnäytteet sisältyvät Helsingin yliopiston digitaaliseen arkistoon Heldaan.

Euroopan teologisten ja kirkollisten kirjastojen kriisi

Euroopan teologisten kirjastojen yhdistys (Bibliothèques Européennes de Théologie, BETH) järjesti 42. vuosikokouksensa Pariisissa 11.-15.9.2013. Kokouksen pääteemana oli torstaiksi 12.9. merkitty laaja katsaus teologisten ja kirkollisten kirjastojen kriittiseen tilanteeseen Euroopassa. Monia kirjastoja on jo suljettu tai ollaan sulkemassa. Kuuntelimme toisiamme, saimme kokonaiskuvan ongelmista sekä yrityksistä ratkaista niitä. Koska uskon eurooppalaisten tieteellisten kirjastojen ongelmien olevan näinä niukkuuden päivinä yhteisiä ja kovin samanlaisia, rohkenen ajatella, että selontekoni saattaa kiinnostaa muitakin kuin oman alani ihmisiä.

Yleisesti ottaen tilanne on sellainen, että rikkaassa ja protestanttisessa Pohjois-Euroopassa teologinen kirjallisuus sijaitsee asemansa turvanneissa yliopistollisissa kirjastoissa. Kirkolliset kirjastot eivät ole kovin yleisiä, koska täällä ei ole luostareita eikä luostarikirjastoja ja koska kirkollisen perinteen ikäkin on suhteellisen nuori. Protestanttisissa maissa kansalliskirjastot huolehtivat myös vanhasta kirkollisesta ja kristillisestä kirjallisuudesta.

Talouskriisistämme huolimatta teologinen ja kirkollinen kirjallisuus on Suomessa hyvässä turvassa. Niinpä tyydyin pitämään oman esitykseni Suomen lähetysseuran kirjaston sulkemisesta ja turvauduin siinä Elise Pirttiniemen tekemään arvioon, jonka perusteella seuran johtokunta päätti sulkea kirjaston. Kiinnostavaa tässä prosessissa oli esittää, miten suljetun kirjaston arvokkaat kokoelmat saivat hyvän kodin toisaalta: Namibian yliopiston kirjastosta, Hongkongin luterilaisesta seminaarista sekä oman kirjastomme kokoelmista. Saattaa olla, että meillä päädytään jossain vaiheessa sulkemaan vielä muitakin kirkollisia kirjastoja, mutta tilanteemme ei ole lähimainkaan niin synkkä kuin muualla Euroopassa. Paremmin menee kuitenkin Norjassa, jossa on jopa avattu uusi metodistien ylläpitämä teologinen kirjasto.

Saksassa luulisi kirkollisellakin puolella menevän paremmin kuin meillä. Vaan ei mene. Noin sadasta teologisesta ja kirkollisesta kirjastosta vuosina 2002-2013 viisi suljettiin ja kokoelmat siirrettiin osaksi muita kirjastoja, kahta supistettiin tuntuvasti sekä yhdeksän sulatettiin muihin kirjastoihin. Näistä toimista huolimatta noin 20 % Saksan evankelisen kirkon piirissä toimivista kirjastoista voi sinnittelee eteenpäin huonoista näkymistä huolimatta; muiden tilanne on hyvä tai vakaa. Ongelmat juontuvat paljolti siitä, että kirjastoja on aikoinaan perustettu ja niiden toimintaa suunniteltu epäsystemaattisesti, eikä kirjastonhoitajien neuvoa ole juuri kysytty.

Iso-Britanniassa teologisia kirjastoja on monenlaisia: katedraalikirjastoja, luostarikirjastoja (Westminster Abbey), yliopisto- ja collegekirjastoja sekä erilaisia anglikaanisen kirkon ylläpitämiä seurakunnallisia ja hiippakunnallisia kirjastoja. Näiden kirjastojen tilanne on monella suunnalla vaakalaudalla. Yliopiston yhteydessä toimivien kirjastojen tilanne on suhteellisen vakaa, koska ne nauttivat valtion rahoitusta, mutta pappiskoulutukseen erikoistuneiden seminaarien kirjastot ovat riippuvaisia kirkkojensa heikkenevästä tuesta.

Roomalaiskatolisella puolella puolestaan on ryhdytty sulkemaan pieniä luostarikirjastoja ja kokoamaan niitä suuriksi keskuskirjastoiksi. Alankomaissa tällainen luostariarkistoista koottu ”palvelukeskus” perustettiin vuonna 1989 pyhä Agathan luostariin (Dienstencentrum Kloosterarchieven in Nederland). Samalla, kun luostarissa toimivien pappien, munkkien ja nunnien määrä on dramaattisesti laskenut 1970-luvulta alkaen, keskitetty kirjasto on tuonut sinne uutta elämää. Arvokkaiden kirjastojen mukana luostarissa säilytetään runsain määrin hollantilaisten luostareiden esineistöä. Samantyyppisiin ratkaisuihin on päädytty myös Ranskassa, jossa on esitetty myös luostarikirjastojen tärkeimpien kirjojen digitoimista.

Italiassa tilanne on kaoottinen. Erilaisten roomalaiskatolisten instituutioiden, yksittäisten seurakuntien, kulttuuri-instituuttien, hiippakuntien sekä yksittäisten seurakuntien kirjastot muodostavat kirjavan ja kartoittamattoman kokonaisuuden, johon on erilaisten laskutapojen mukaan arveltu kuuluvan noin 5000-6000 eri kokoista ja eri tavoin hoidettua – tai oikeammin hoitamatonta – kirjastoa. Näiden kaikkien kartoittaminen olisi hyvin vaativa tehtävä. Kirkollisten kirjastojen hoitajien yhdistys (Associazione dei Bibliotecari Ecclesiastici Italiani, ABEI) on kuitenkin koonnut sivustolleen selvityksen lähes 1500 merkittävimmästä kirjastosta.

Italialaisista kirkollisista kirjastoista löytyy hyvin vanhoja messukirjoja ja monenikäistä kirjallisuutta aina 1500-luvun aineistoihin saakka. Näiltä kirjastoilta puuttuvat usein toiminnan edellytykset – käyttäjät, kirjastonhoitajat, varat kirjaston ylläpitämiseen ja hankintoihin, edellytykset hankkeiden toteuttamiseen, päättäväisyys kirkollisessa päätöksenteossa. Puutteista pahin on se, että lukemattomissa kirjastoissa luettelointi ja kirjallisuuden löytyvyys on heikkoa. Monesti kirjaston varsinaisena ”hoitajana” on munkki tai pappi, jolla on avain ”kirjaston” tiloihin. Pahimmassa tapauksessa satunnainen kävijä voi päästä katsomaan hyllyjä, joiden sisällöstä kenelläkään ei ole kunnollista käsitystä.

Ajatuksia herättävän päivän päätteeksi hyvin erilainen kokemus: käynti kardinaali Mazarinin (1602-1661) yksityiskirjaston pohjalta perustetussa kirjastossa, jonka aarteet ovat vertaansa vailla.

Teksti:

Matti Myllykoski
johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

miklagard11.blogspot.fi/