Onni suosi lääketieteen opiskelijaa -iPOD-arvonnan onnellinen voittaja on löytynyt!

Helsingin yliopiston keskustakampuksen avajaiskarnevaaleilla villinneen iPOD-arvonnan voittaja on arvottu!

Onnettarena toiminut ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara nosti Lääketieteellinen tiedekunnan opiskelija Michael Oehlerin vastauslipukkeen.

Verkkotoimittaja Helena Hiltunen ja onnettarena toiminut ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara.
Verkkotoimittaja Helena Hiltunen ja onnettarena toiminut ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara.

Oehler oli hyvin tyytyväinen voittoonsa.
– I’m so happy I won this iPod, amazing!

Helsingin yliopiston kirjaston järjestämässä arvonnassa ”Missä Helsingin yliopiston kirjasto sijaitsee?” pystyi valitsemaan kolmesta vaihtoehdosta oikean. Vastausvaihtoehtoja olivat: ”Turussa”, ”Kulman takana” ja ”Neljällä kampuksella ja verkossa”. Kaikki vastaajat pääsivät kuitenkin mukaan arvontaan. Michel Oehler vastasi oikein “Neljällä kampuksella ja verkossa“.

Arvontaan osallistui lähemmäksi 200 opiskelijaa.
Michael Oehler tuulettaa voittoaan.

Michael Oehler tuulettaa voittoaan.

Pääkirjoitus: “On mahdotonta tietää mikä on kylliksi, ellei tiedä mikä on liikaa”

Syksyn ensimmäinen Verkkari on massiivinen.

Tapahtumia kirjastossa ja kirjastoalalla riittää. Nyt julkaistavasssa Verkkarin vuoden 2010 kuudennessa numerossa on juttuja useampaankin Verkkariin. Lisäksi osa artikkeleista siirrettiin armotta tuleviin numeroihin ja Göteborgin IFLAa käsittelevät jutut päätettiin julkaista syksyn aikana omassa Verkkarin IFLA-erikoisnumerossa. “On mahdotonta tietää mikä on kylliksi, ellei tiedä mikä on liikaa”, muotoili William Blake aikoinaan.

Kaiken yltäkylläisyyden keskellä aloittaa tässä Verkkarin numerossa Lasse Koskelan kirjallisuuspalsta. Lassen jutussa “Lukeminen kannattaa aina” pohditaan levikkien ja marginaalien suhteita. Onko 950 000 suomalaista Juha Vuorisen lukijaa liikaa? Onko kirjastoissa kylliksi Vuorisen kirjoja saatavilla? Lasse kirjoittaa vakituisesti myös Kotus-blogiin.

Taloussuunnittelija Pirkko Tokatin jutussa “Kerro kerro tilasto, millainen on kirjasto?” käsitellään hulvattomalla tavalla tilastojen syvintä olemusta. Löytyykö tilastoista totuus yli- ja alimäärän ongelmaan? Kumpulan kirjaston palvelupäällikkö Antti Virrankoski puolestaan palasi Kreikkaan saakka (“Kvaliteettia ja kvantiteettia Kreetalla”) syventyäkseen määrän ja laadun filosofisesti yhä polttaviin ongelmiin.


Kuva: lue lisää “Älyllistä elämää” (Verkkari 6/2010).

Pistäkääpä kylliksi vaatteita päälle syyskävelyille. Verkkarin toimituskunta toivottaa Verkkarin lukijoille värikylläistä syksyä!

Linkkejä:

Kirjoittaja:

Jussi Omaheimo
Viestintäsuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto

Älyllistä elämää

Helsingin yliopiston kirjasto on saanut tuleviksi vuosiksi julkisuutta osallistumalla Helsingin yliopiston varainhankintakampanjaan. (Ks. Verkkari 2/2010: “Yliopiston kirjasto mukana Avara-varainhankintakampanjassa“.) Kampanjassa kirjaston painotetaan olevan tärkeä osa yliopiston tutkimusta ja opetusta, tarjoten korkean tason oppimisympäristön niin opiskelijoille kuin tutkijoillekin. Helsingin Sanomissa olleessa koko sivun mainoksessa oli valtava kuva opiskelijasta, jonka älyllisen elämän laajentumista sekä lankojen hyppysiinsaamista kirjasto on osaltaan auttamassa. Verkkarin lisäksi tämä lämpimän keltainen mainos tulee näkymään vielä pitkään kaikilla neljällä kampuksella ja verkossa (myös kirjaston Facebook-sivulla).

Lisätietoa:

Tieto syntyy, syvenee ja kasvaa tutkimuksen kautta!

Tutustu Helsingin yliopiston varainhankintakampanjaan

ELAG –konferenssiin osallistumista voi suositella muillekin kuin nörteille

ELAG-logo
Emme ole aiemmin osallistuneet ELAG (European Library Automation Group) konferensseihin, emmekä olisi ehkä tulleet osallistuneeksi tänä vuonnakaan, jos ei meitä olisi kannustettu ilmoittautumaan. Mielikuvamme oli, että kyse on tietoteknisesti suuntautunneille kirjastoammattilaisille tarkoitettu konferenssi.

ELAG 2010-konferenssi järjestettiin tänä vuonna Helsingissä, mihin varmaankin liittyi, että niinkin monella meistä Helsingin yliopiston kirjastosta oli mahdollisuus osallistua konferenssiin. Tarjosihan tämä mainion ja kirjastolle edullisen mahdollisuuden kansainvälistää  työntekijöitään. 9-11.6.2010 järjestetyn tapahtuman yleisteemana oli Meeting new user expectations.

Aiemmista ELAG-konferensseista emme tiedä, mutta ainakin tämä teema näytti tuottaneen ohjelmaan paljon sellaisia, josta vähemmänkin tietoteknisesti suuntautunut osallistuja sai paljon irti. Konferenssiesitelmien ja workshopien  aiheena oli mm. modernit kirjastonkäyttäjät ja erilaiset käyttöliittymät, kirjastojen rooli opiskelijoiden oppimaan oppimisessa, nettisukupolven tiedonhakukäyttäytyminen, relevanssin käsite digitaalisissa kirjastoissa.

Kolmi-, tai esikonferensseineen nelipäiväinen, tapahtuma ansaitsisi laajemman esittelyn. Muutamakin osallistuja kirjastostamme piti vielä konferenssin aikana mahdollisena kirjoittaa itseään innostavista esityksistä, mutta kun välissä on ollut kesä lomineen, ei ole ihmeteltävää, ettei enempää juttuja koottavaksi sitten kertynyt. Seuraavassa joitain referointeja ja kuvauksia muutamista esityksistä ja yhdestä workshopista. Lopuksi vaikutelmatuliaisia konferenssista.

Kirjaston rooli omistautuneen oppimisen tukemisessa

Avauspuheenvuorossaan Andrew Cox Sheffieldin yliopiston informaatiotutkimuslaitokselta esitteli, miten Sheffieldin yliopistossa kirjasto on tullut osaksi opiskelijoiden opiskelua. Laitoksen opiskelussa hyödynnetään omistautuneen oppimisen (engaged learning) ideaa ja välineinä käytetään tiimityöskentelyä, verkko-oppimista ja informaatiolukutaidon edistämistä. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden opinnot sisältävät tiedon hallinnan oppimista (information management). Tavoitteena on kurssin suunnittelua, tutkimuksen teon alkeiden opiskelua, posterien tekoa ja vertaisarviointiin tutustumista.

Omistautunutta oppimista tukee vaivaton pääsy suureen määrään tietoa. Tällöin kirjaston rooli korostuu sen tarjotessa tilan tiedolle eli se on paikka jossa opiskelussa tarvittavia tietoresursseja on saatavilla. Tilan oppimiskeskuksena tulee olla houkutteleva ja tarjota virikkeitä opiskeluun ja pääsyn laajoihin tietoresursseihin. Myös kirjaston tarjoama informaatiolukutaidon opetus on keskeinen osa tutkivaa oppimista, jolle on tärkeää tiedon oikea paikantaminen ja sen löytäminen laajoista kirjaston elektronisista kokoelmista.

Toisen vuoden opiskelijat tekevät YouTubeen elokuvan ja valokuvatarinan, jossa käytetään hyväksi kuvia, musiikkia ja ääniefektejä.  Tällöin kirjasto on mukana opiskelussa haasteellisissa tekijänoikeuskysymyksissä. Kirjaston tehtävänä on ohjata ja muokata opiskelijoiden tiedonhakukäyttäytymistä osana opiskelijoiden oppimaan oppimista. Tavoitteena on että kirjasto olisi kaikkialla missä opiskelijakin, keskeisenä tekijänä heidän opiskeluarjessaan.

Miten kirjaston perinteet ja sosiaalinen media kohtaavat?

Lukas Koster Amsterdamin yliopiston kirjastosta ja Rosemie Callewaert Bibnetistä Brysselistä esittivät vuoropuheluperformanssina ja slideshown siivittämänä vertailevan katsauksen web 2.0 piirteiden ja palvelujen impmentointiin Amsterdamin yliopiston kirjaston kokoelmaluettelossa ja portaalissa, joiden kehittämiseen Lukas on osallistunut, ja Flanderin (Belgian hollannin kieltä puhuvan osan) yleisten kirjastojen yhteisluetteloportaalissa, jonka kehittelystä Rosemie on ollut vastuusssa. Esityksensä he jäsensivät “semanttisen webin kirjoittamattomien sääntöjen” varassa:

  • OHJAA MINUA (Guide me).
  • VIEHÄTÄ MINUA (Attract me)
  • LÖYDÄ MINUT (Find me)
  • PALKITSE MINUT (Reward me)

Slideshown avulla Rosemie ja Lukas kertoilivat havainnollisesti ja eloisasti, miten heidän luomuksensa suhteutuivat näihin sääntöihin. Miten eri tavoin teoria kohtasi käytännön ja miten kirjaston perinteet kohtasivat sosiaalisen median. Rosemien luomuksessa, Zoeken. bibliotheek.be, toteutuvat monet web 2.0 -piirteet: oli houkuttelevaa opastavuutta, ei pakkovalintoja liian monien tietokantojen välillä vaan yksi yhteinen indeksi yhdistettyine hakuineen ja tarjottuine synonyymeineen, oli suositteluja ja visuaalisuutta, oli mahdollisuus tagitukseen, omien asiasanojen  antamiseen. Amsterdamin yliopiston kokoelmaluettelo ja portaali digitaaliseen kirjastoon näyttävät tutunomaisen epävisuaalisilta, epäinteraktiivisilta, staattisilta ja tylsiltä, joita ominaisuuksia Lukas ei mitenkään pyrkinyt peittelemään vaan pikemminkin ehkä päinvastoin.

Amsterdamin yliopiston kirjaston julkilausuttuna pyrkimyksenä on kyllä ollut kehittää web 2.0 -palveluja ja Lukas on kyllä kirjoitellut blogiinsa näistä, mutta tämä kaikki oli jäänyt paljolti teoriaksi. Käytännössä voimavarat olivat kuluneet työhön vähän vanhanaikaisempien ja jäykempien  järjestelmien parissa: Metalib, Aleph, etc.

Amsterdamin yliopiston kirjaston verkkopalvelujen nykytilanteeseen tutustuminen oli kiinnostavaa sikälikin, että jokunen vuosi sitten täällä luettiin enemmän tai vähemmän inpiroituneena Amsterdamin yliopiston elektronisten palvelujen kehittämisohjelmaa, jossa oli eräitä vaikuttavia kuvioita, mm. monihaarainen kaavio palvelujen kokonaissarkkitehtuurista,  ja web 2.0 oli tietenkin kuvassa mukana. Näinkös siinä sitten on käynytkin?

Tuntekaa käyttäjänne ja tarjotkaa palveluja heidän ehdoillaan!

Yhden workshopin teemana  aiheena oli Tuntekaa käytäjämme. Ryhmän vetäjänä oli BIBSYSissä työskentelevä Marit Brodshaug, mikä selittää BIBSYSin näkyvyyden ryhmän raportissa. Ryhmässä käydyissä keskusteluissa todettiin modernin kirjastonkäyttäjän haluavan sisällöllisesti yhä yhtenäisempiä ja ominaisuuksiltaan modernimpia kirjastopalveluja. Asiakkaat jotka ovat ”syntyneet” netin käyttäjiksi vaativat kirjastopalveluilta helppoutta, helppoa pääsyä aineistoihin ja täydellisiä sisältöjä.  Käyttävät he sitten läppäriä tai älypuhelimen toimintoja heidän tiedontarpeensa kohdistuu kirjoihin, artikkeleihin, tietokantoihin, paikallisiin kokoelmiin ja mediaan kaikissa muodoissaan.  He haluavat täsmällisiä vastauksia tiedonhakuihinsa riippumatta siitä ovatko fyysisesti kirjastossa, ravintolassa tai uimarannalla.

Näihin käyttäjien tarpeisiin kirjastot pyrkivät vastaamaan tehokkain ja saumattomin kirjastojärjestelmin. Eli kirjastojärjestelmiä tulee kehittää niin että ne tarjoavat helpon pääsyn kaikkiin tarjolla oleviin kirjastoresursseihin, kuten elektronisiin kokotekstilehtiin, virtuaalisiin tietopalveluihin, avoimiin aineistoihin, multimediaan, blogeihin.

Korkeatasoisen metadatan todettiin olevan yhä tärkeämpi haluttujen resurssien löytämisen kannalta. Opiskelijat tarvitsevat yhä enemmän ammattitaitoista opastusta ja tietoa siitä kuinka etsiä relevanttia informaatiota. He tarvitsevat opastusta informaation ja sen relevanssin määrittämiseen.  Kirjastoissa tulee ottaa yhä suuremmassa määrin huomioon digitaalisen aineiston laajat formaattivalikoimat ja sisällöt sekä tuoda esille yhä enemmän oma arvonsa ja palvelujensa edut.

Tieteelliset kirjastot esimerkiksi Norjassa vievät metadataa myös Googleen auttaakseen käyttäjiä löytämään tiensä takaisin kirjaston tietokantoihin ja laadukkaaseen tietoon.  Myös opiskelijat on otettu mukaan markkinoimaan kirjastoa ja sen palveluja, jolloin terminologian ja kielen käyttö ei ole kirjastoammattilaisten asiakkaille toisinaan vaikeaselkoista ammattislangia.

Muuttuuko relevanssin käsite e-kirjastoympäristössä?

Jela Steinerova Comenius yliopistosta Bratislavasta esitteli mm. relevanssikäyttäytymisen tutkimusta. Digitaalilukutaitoinen nettisukupolven tiedonhakija haluaa hakunsa tulokset nopeasti, viitteet ovat sekä tekstiä että kuvaa ja tiedonhakija voi tehdä samalla muita rinnakkaistoimintoja. Muuttaako tämä uusi ympäristö ajattelua ja sitä kuinka ja miksi tietoa käytetään? Muuttuuko relevanssin käsite elektronisissa kirjastoissa ja niiden palveluissa? Sähköisessä ympäristössä käyttäjät lisäävät palveluiden arvoja suositellessaan, yhdistäessään, asettaessaan paremmuusjärjestykseen palveluja.

Traditionaalisessa kirjastoympäristössä relevanssilla tiedolla tarkoitetaan yksitasoista, lineaarista, bibliografista viitetietoa. Digitaalisen kirjaston sähköisessä ympäristössä relevanssitieto on ei-lineaarista, monitasoista, joustavaa ja interaktiivista tietoa.

Vaikutelmatuliaisia

Antoisia olivat myös sellaiset esitykset, joita kuunnellessa ei tahtonut pysyä ihan koko matkaa kärryllä. Silti ne saattoivat esimerkiksi antaa lisäymmärrystä termeistä/ilmiöistä, joihin väkisinkin törmää (esim. linked data) ja joista tietäminen edes jonkinasteisesti kuulunee nykyään kirjastonhoitajan yleissivistykseen varsinkin kun e-kirjastotehtävissä vielä toimitaan. Kiinnostavaa oli myös saada tietää, millaisilla skripteillä ja koodeilla erilaisia asioita saadaan aikaan, vaikkei noita skriptejä ja koodeja kuvittelisi itse ryhtyvänsä koskaan tahkoamaankaan.

Usemman päivän aikana meillä oli mahdollisuus havainnoida myös melkoista kirjoa erilaisia esitys- ja esittämistyylejä. Lukas ja Rosemie eivät olleet ainoa esiintyjäduo. Useamman puhujan voimin esitykseen näyttää voivan rakentaa dialogeja, kontrasteja ja jännitteitä, jotka pitävät yllä yleisön mielenkiintoa ja edesauttavat sanoman välittymistä. Tekstipainotteiset kalvosulkeiset yksin kateederissa töröttävän puhujan minimalistisesti esittämänä eivät ole välttämättä tenhoavin ja tehokkain tapa saada sanottavaansa perille.

Konferenssissa törmäsimme myös ensimmäistä kertaa esitysmuotoon, jota voisi viljellä muissakin konferensseissa ja seminaareissa, miksei myös kirjastoesittelyissä.   Ohjelmassa oli parinakin päivänä korkeintaan 5 minuuttia kestäviä salamapuheita (lightning talks), jossa osallistujat saattoivat mainostaa jotain pienempää tai suurempaa keksintöään, esim. jonkun ohjelman kekseliästä soveltamista epätyypilliseen tarkoitukseen tai jotain ideaa tai aatetta (Open data). 45 minuutin jakso vaihtuvien esiintyjien lyhyitä markkinoivia tai agitoivia, eikä aina edes ihan kuolemanvakavia salamapuheita vaikutti piristävästi, kun kaupallisiksi tiedotteiksi katsottavia markkinointipuheita ei ollut kovin montaa joukossa.

Konferenssiohjelmaan sisältyi paljon sellaista, joka sai toivomaan, että kirjastostamme olisi ollut paikalla osallistujia vielä runsaslukuisemmin ja laajapohjaisemmin. Tiedonhankinnan kouluttajille olisi ollut tarjolla paljon virikkeitä, samoin verkkoviestijöille. (Mitähän mieltä viestijämme olisivat olleet näkemästämme humoristisesta kirjastoesittelyvideosta, jossa asiakas palveltiin suunnilleen kuoliaaksi ja päästettiin sitten menemään näännyttävän ison kirjapinon kera?) Myös päällikkötaso olisi saattanut saada täältä lisää virtaa visiointeihinsa.

Ensi vuonna ELAG järjestetään Prahassa (25.-27.5.2011). Sinne tuskin kirjastollamme on varaa kustantaa niin monia osallistujia kuin tänä vuonna. Toivon mukaan osallistujakuntaa harkitaan ennakkoluulottomasti vähän ohjelman painotusten mukaan. Teema on oikein lupaavan kuuloinen: It’s the Context, Stupid.

Linkit

Kirjoittajat:

Kristiina Lähdesmäki
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto / Keskitetyt hankinta- ja metadatapalvelut

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto / Keskitetyt hankinta- ja metadatapalvelut

Esitys Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmapoliittiseksi ohjelmaksi valmistui

Ylikirjastonhoitaja antoi marraskuussa 2009 työryhmän tehtäväksi laatia esitys kirjaston yhteiseksi kokoelmapoliittiseksi ohjelmaksi. Uudessa organisaatiossa on tarpeen jäsentää ja jäntevöittää myös kokoelmien kehittämisen kokonaisuutta ja siten selkiyttää vastuita kirjastossa. Samalla dokumentti on väline, jonka avulla kirjasto viestii yliopistoyhteisölle ja käyttäjilleen toiminnastaan ja tavoitteistaan.

Luonnosversio koostuu kampusten tieteenalakohtaisista osuuksista sekä hankinnan, luetteloinnin, säilytyksen ja karsinnan periaatteista. Lisäksi kuvataan Heldan kartuttamisen periaatteet sekä lahjoitusten ja vaihtojen vastaanottamisen linjaukset. Alkuun on koottu kokoelmien yleiset kehittämisen tavoitteet ja vastuut. Tulevan loppusyksyn Verkkareissa työryhmän jäsenet esittelevät omien osa-alueidensa teemoja.

Esitys on loppuvuoden aikana kirjastohenkilöstön kommentoitavana ja siitä keskustellaan myös kirjastoneuvottelukunnissa ja opiskelijatoimikunnassa ennen johtokunnan käsittelyä. Luonnos on luettavissa Almassa HULib-foorumilla.

Kokoelman käsite muuttuu

Tieteellinen julkaiseminen on digitaalisen julkaisemisen nopeimmin kasvava alue. Tutkimustyötä tehdään yhä enemmän tietoverkossa eri tieteenalojen sosiaalisissa verkostoissa. Kirjaston tarjoamien aineistojen ja sisältöjen tulee olla käytössä siellä, missä tutkijat työskentelevät ja niillä tavoilla, jotka tukevat tutkimustyötä.

Kokoelman käsite muuttuu toimintaympäristön muutoksen myötä, samoin kokoelmien muodostamisen periaatteet ja tavat. Vielä 1990-luvun alussa peruskokoelmat muodostuivat kirjaston omistamista painetuista kirjoista ja lehdistä. 2000-luvun alusta lähtien tieteellisten lehtien valtavirtaa ovat olleet digitaaliset lehdet. Suuri osa yliopistokirjastojen tarjoamien lehtien uusista vuosikerroista on nykyään lisensioitu ja yhä useammat painetut tilaukset on lopetettu.

Viime vuosina internetin vapaat aineistot ovat tulleet yhä tärkeämmäksi ja kiinnostavammaksi tiedontarvitsijan kannalta, mukaanlukien julkaisuarkistojen laajenevat sisällöt. Eri tieteenalojen e-kirjojen tarjonta kasvaa koko ajan. Kirjasto on muuttunut painettujen julkaisujen omistajasta ja säilyttäjästä enemmän tietosisältöjen pääsyn mahdollistajaksi ja tarjoajaksi.

Digitaalisten aineistojen hankintakustannusten osuus on kasvanut ja se muodostaa jo noin 50 % HY:n kirjaston aineistonhankintakuluista. Lisäksi 2009 perustettuun Helsingin yliopiston avoimeen digitaaliseen arkistoon tallennetaan yliopistolla tuotettua kokotekstiaineistoa (artikkeleita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja, tutkimusaineistoa).

Merkittävää on se, miten työryhmän luonnosversiossa nyt määritellään kokoelmien – kirjaston tarjoamien sisältöjen ja aineistojen – kokonaisuus. Kokoelmat on määriteltävä laajemmin. Kirjaston tarjoamien monimuotoisten kokoelmien katsotaan koostuvan:

  • ostetuista tai lisensioiduista painetuista, digitaalisista/elektronisista ja muista aineistoista (kirjat, lehdet, viite-,tiivistelmä- ja kokotekstitietokannat, kartat, nuotit, av- ja muut aineistot, tutkimuksen lähdeaineistot)
  • maksuttomista sisällöistä (digitoitu kulttuuriperintö ja muu aineisto, internetin avoimet aineistot)
  • yliopistolaisten tuottamista sisällöistä (opinnäytteet, muut yliopistolaisten julkaisut)

Kehittämisen periaatteet

Kokoelmien kehittämisen ydintavoite on luoda mahdollisimman hyvät edellytykset tutkimukselle ja oppimiselle yliopistossa. Tämä tarkoittaa vahvoja opetusta ja opiskelua tukevia peruskokoelmia ja samalla spesifejä aineistoja huippututkimuksen eritystarpeita varten. Tavoite voi toteutua vain, jos kampuskirjastojen ja laitosten/käyttäjien yhteistyö on tiivis ja toimiva.

Kirjaston tarjoamien aineistojen ja sisältöjen avoin käyttöoikeus on tärkeä pohjoismaiseen demokratiaan kuuluva yhteiskunnallinen palvelu. Kirjasto parantaa kansalaisten mahdollisuuksia saada tieteellistä tietoa käyttöönsä ja täten kirjasto osaltaan toteuttaa yliopiston yhteiskunnallista tehtävää.

Kirjasto haluaa tehdä tiedon löytämisen ja käytön tiedontarvitsijalle mahdollisimman helpoksi. Kirjaston tarjoamien aineistojen julkaisumuodosta riippumatta tulisi muodostaa hallittu, monitieteisyyttä tukeva kokonaisuus yli kampusrajojen. Luettelointia ja kuvailua, verkkopalveluja, tiedonhankinnan koulutusta ja viestintää tulee kehittää siten, että tiedon ja tiedonlähteiden etsiminen ja löytäminen helpottuu.

Kolmantena periaatteena on yhteistyö kirjastojen kesken. Koti- ja ulkomaisen kirjastoyhteistyön kautta tieteellisen tiedon saatavuus paranee ja laajenee. Toimiva yhteistyöverkosto ja tarkoituksenmukainen työnjako myös tehostavat mukana olevien kirjastojen voimavarojen käyttöä.

Miten yllämainittujen mainittujen periaatteiden ja tavoitteiden toteutumista voidaan mitata? Miten arvioidaan kokoelmien vaikuttavuutta ja niiden merkitystä tutkimukselle ja opetukselle? Miten mitataan tiedon helppoa löytyvyyttä ja kirjaston osuutta siinä? Mitkä indikaattorit kuvaavat toimivaa ja tehokasta kirjastojen yhteistyötä? Arviointiin liittyviä kysymyksiä pohtii Maria Forsman Verkkarin seuraavassa numerossa.

Kirjoittaja:

Marja Hirn
Tietoasiantuntijaja, kokoelmapolitiikka-työryhmän puheenjohtaja
Helsingin yliopiston kirjasto / Keskitetyt hankinta- ja metadatapalvelut

Tietokeskus Vellamon arkistopalvelut avautuivat

Syyskuun alussa juhlittiin Kotkassa Tietokeskus Vellamossa arkistopalvelujen avajaisia.  Yleisölle avattiin nyt Kymenlaakson museon kuva- ja museoarkisto sekä Suomen merimuseon kuva-arkisto.

  • Kymenlaakson museon kokoelmat tallentavat Kotkan seudun, Kymenlaakson ja Suomenlahden ulkosaarten elämää, kulttuuri-ilmiöitä ja historiaa
  • Suomen merimuseon kuva-arkistossa on n. 30 000 kuvaa, jotka ovat painottuneet kauppamerenkulkuun

Arkistoaineiston tilauksia voi toimittaa tietokeskukseen sähköpostitse, puhelimitse tai paikan päällä. Aineistoja voi tilata nähtäväksi tietokeskuksen tutkijahuoneisiin. Osa aineistosta on selattavissa internetissä. Suomen merimuseon museoarkisto avataan myöhemmin, sillä museoarkistossa ei tällä hetkellä ole työntekijää.

Tietokeskus Vellamo tarjoaa neljän toimijan yhteistyönä kirjasto-, arkisto- ja neuvontapalveluja tutkijoille ja muille tiedontarvitsijoille. Kumppanit ovat Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian Kotkan yksikkö (ja HY:n kirjastopalvelut), Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kirjasto, Kymenlaakson museo ja Suomen merimuseo (/Museoviraston kirjasto).

Lisätietoja Tietokeskuksen www-sivulla:

www.merikeskusvellamo.fi/uutiset

www.merikeskusvellamo.fi/arkistoaineistot

Käyttäjäkyselyn tuloksia: kirjasto on yliopiston helmi

Helsingin yliopiston kirjasto osallistui toistamiseen maaliskuussa 2010 Kansalliskirjaston organisoimaan kansalliseen käyttäjäkyselyyn, jossa kartoitettiin asiakkaiden käyttötottumuksia sekä heidän tyytyväisyyttään niin aineistoihin, asioimisympäristöön, palveluihin, elektronisiin palveluihin kuin palvelujen vaikutuksiin. Kysely toteutettiin verkossa ja se päättyi Helsingin yliopiston kirjaston osalta 1.4.2010.

Helsingin yliopiston kirjastoa kyselyssä arvioi 1274 vastaajaa, joista suurin osa oli iältään 18–35 -vuotiaita tutkinto-opiskelijoita. Joka ikäryhmässä naisten edustus oli miehiä suurempi. Perustutkinto-opiskelijat olivat ryhdistäytyneet arvioinnissa eniten (63%), kun taas jatko-opiskelijat eivät olleet jaksaneet pahemmin panostaa (13%). Aktiivisimmin kyselyyn vastasivat humanististen (25,8 %), yhteiskuntatieteellisten (16,9 %) ja kasvatustieteellisten (12,2 %) alojen edustajat.

”Kirjojen löytäminen hyllystä on ollut vaikeaa. Tuntuu, että kirja luokitellaan milloin teoksen nimen, milloin kirjoittajan nimen mukaan. Joku logiikka tässä on, mutta se ei ole minulle valjennut.”

”En ole tiennyt, että hankintaehdotuksia saa tehdä.”

”Kurssikirjojen saaminen välillä työlästä, niiden määrää voisi lisätä jonkin verran.”

Miten palveluitamme käytetään?

Pääsääntöisesti asiakkaamme lainaavat, palauttavat ja varaavat sekä uusivat aineistoja (24 %). Kirjastomme tiloja käytetään opiskeluun ja itsenäiseen työskentelyyn (13 %), mutta tiloihimme myös tullaan lukemaan, käyttämään tietokoneita, tulostamaan ja kopioimaan (11 %).

Elektronisista palveluista käytetyin on kirjaston oma kokoelmaluettelo, jossa 71 % vastaajista tekee aineistohakuja, varauksia tai uusii lainoja viikoittain tai muutamia kertoja kuukaudessa. Ulkoiset verkkosivumme ovat vastaajien käytössä viikoittain tai useita kertoja kuukaudessa. Myös NELLI-portaalia ja e-lehtiä käytetään useita kertoja kuukaudessa. Sen sijaan lähes puolet vastaajista käyttää e-kirjoja vain muutaman kerran vuodessa tai harvemmin ja neljännes ei lainkaan. Kolmannes vastaajista käyttää muita kirjaston hankkimia tietokantoja muutaman kerran vuodessa tai harvemmin ja neljännes ei lainkaan.

”Uudempaa tutkimuskirjallisuutta voisi olla enemmän.”

”Enemmän rauhallista lukutilaa ja työasemia.”

”Ryhmätyötiloja on liian vähän.”

”Odotan innolla uutta Kaisa-taloon valmistuvaa kirjastoa, koska kirjasto on nykyisin hankalassa paikassa.”

Paikan päällä aineistoja – niin painettuja kuin elektronisia – käyttävät eniten opetushenkilöstö ja professorit. Aiheenmukaisia tiedonhakuja tekemässä ja hyödyntämässä neuvonta- ja tietopalvelua käyvät eniten yliopiston ulkopuoliset asiakkaat ja opetushenkilöstö. Laitosten esimiehet ja professorit puolestaan ovat innokkaimpia kaukopalvelun käyttäjiä. Itsenäisesti tai ryhmässä kirjaston tiloissa opiskelevat tai työskentelevät lähinnä perustutkinto-opiskelijat.

Vastauksissa nousi esiin toisaalta se, ettei elektronisia palveluja ole ollut toistaiseksi tarpeen käyttää, toisaalta se, ettei niitä tunneta tai osata käyttää. Vaikka kysymyksessä ei vielä varsinaisesti kartoitettu e-aineistojen käyttöä, moni toi esiin e-aineistojen vähäisen tarjonnan tai vaikeakäyttöisyyden.

Lisää tietokoneita

Asioimisympäristöön liittyvää palautetta antoi 300 vastaajaa. Palautteissa toivottiin lisää tietokoneita, joustavampia aukioloaikoja ja rauhallisia lukutiloja. Tietoteknisten ongelmien yleisyys työasemilla ja tulostuksessa nousi esiin useammassakin palautteessa. Myös lisää kurssikirjoja toivottiin tässäkin yhteydessä. Keskustakampuksen kirjastoja arvioineiden palautteissa odotettiin ilolla uutta kirjastotaloa ja sen tuomia parempia tiloja. Toisaalta esiintyi myös pelkoa nykyisten viihtyisien tilojen ja hyvän palvelun katoamisesta.

”Ei mitään ehdotuksia. Olen erittäin tyytyväinen kaikkeen saamaani palveluun.”

”Palvelu kokoelmien käytössä ja tiedon löytämisessä on aina ylittänyt odotukseni!”

”People in the library are very polite, efficient, available and serious in their job.”

Tärkeimpänä pidettiin, että kirjastossa on riittävästi tarvittua aineistoa, ja että painetut aineistot vastaavat tiedontarpeita ja ovat ajantasaisia. Kaikkiaan aineistoihin liittyviä palveluja (hankintaehdotus, hakumahdollisuudet, valikoima ja ajantasaisuus) pidettiin tärkeinä asteikolla.

Alipanostettuna pidettiin erityisesti aineistojen riittävyyttä. Panostusta toivotaan myös etenkin tiedontarpeita vastaavien ja ajantasaisten painettujen aineistojen hankintaan ja elektronisten aineistojen löydettävyyteen.

Tärkeimpänä vastaajat pitivät sitä, että kirjaston henkilökunta on palveluhaluista, asiantuntevaa ja tarvittaessa helposti tavoitettavissa. Tämän kysymysryhmän palveluista vähiten merkittävänä pidettiin sitä, että kirjaston tarjoama tiedonhankinnan opetus on kehittänyt tiedonhankintataitoja

Vastaajat arvioivat kaikki elektronisiin palveluihin liittyvät väittämät tärkeiksi. Erityisinä kehittämiskohteina tuotiin esiin elektronisten palvelujen käyttöohjeiden selkeys ja verkkosivujen helppokäyttöisyys. Myös e-asioinnin sujuvuuteen ja asiakastarpeiden mukaisiin elektronisiin palveluihin tulisi panostaa.

“Minulle ei ole kovin selvää, minkä kaltaista tiedonhankinnan opastusta olisi saatavilla.”

”Kirjastolaitos on henki, elämä ja huipputärkeä sivistysmaan tukipylväs”

”Ihana, viihtyisä, oppimista tukeva kirjasto, jonne on aina kiva mennä, vaikka tentti ahdistaisi tai deadline olisi uhkaavasti lähestymässä”.

Summa summarum

Kirjaston palveluja pidetään kokonaisuudessaan hyvin tärkeinä ja kirjasto on onnistunut palvelujen tuottamisessa hyvin. Palvelujen tuottamisessa olisi selkeästi parannettavaa, jotta onnistuminen nousisi merkityksen tasolle.

Merkittävimpänä kirjaston palvelujen vaikutuksena vastaajat pitivät tarvitsemiensa aineistojen löytämistä. Merkittävää oli myös opiskelun tai työskentelyn tehostuminen ja laadun paraneminen. Kirjaston palvelujen todettiin myös helpottaneen oman alan seuraamista. Puolet vastaajista näki, että kirjaston palveluilla on ollut jonkin verran vaikutusta uusien ideoiden syntymiseen. Yli kolmannes (38 %) kuitenkin totesi, ettei kirjastolla ole lainkaan osuutta uusien ideoiden syntymisessä tai ei osannut muuten vastata kysymykseen.

Kysely osoittaa, että Helsingin yliopiston kirjaston asiakkaat pitävät kirjaston palvelujen toimivuutta hyvin tärkeänä ja kirjasto on onnistunut hyvin palvelujen tuottamisessa.

”Kirjaston toimivuus vaikuttaa työskentelyyni samalla tavalla kuin toimiva tekstinkäsittelyohjelma. Se on eräänlainen perusedellytys.”

Ilman kirjastoa tutkimusta olisi aika mahdotonta tehdä.”

”Kirjasto inspiroi tilana.”

”Kirjasto on olennainen osa opiskelua”

Kehittämiskohteina nousevat esiin pitkälti samat asiat kuin vuoden 2007 asiakaskyselyssä; työasemien määrä, hiljaisten lukutilojen määrä, aineistojen ajantasaisuus ja elektronisten palvelujen käytettävyys. Kirjaston panostukset näihin palveluihin eivät edellisen kyselyn jälkeen ole siten olleet riittäviä.

Asiakkaat odottavat kirjastolta helppokäyttöisempiä, paremmin ohjeistettuja ja itsenäisemmän asioinnin mahdollistavia elektronisia palveluja. Samanaikaisesti myös odotukset paikallispalvelujen sujuvuudesta ovat korkealla. Kirjaston henkilöstöltä odotetaan paitsi asiantuntemusta myös palveluosaamista. Kirjaston aineistojen tulee vastata asiakkaiden tiedontarpeita ja olla ajantasaisia sekä helposti löydettävissä niin painettuna kuin elektronisena.

”Yliopiston helmi!”

”Kiitos!”

Kirjoittaja:

Päivi Lammi
Suunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut

Kvaliteettia ja kvantiteettia Kreetalla – Qualitative and Quantitative Methods in Libraries International Conference (26.5-29.5 2009 Chania)

Nyky-yhteiskunnassa mittaamisen ja oman olemassaolon tärkeyden todistaminen ovat keskeisessä asemassa. Kirjastolla on tässä tapauksessa ainakin kahtalainen rooli. Yhtäältä kirjaston, sen palveluiden ja aineistojen käytön avulla voidaan laskea, mitata ja todistella yhtä sun toista – esimerkiksi yhteiskunnan lukeneisuutta ja kehittymistä johonkin suuntaan. Toisaalta kirjasto itse voi sopivasti kalkuloiden todistaa välttämättömyytensä osana jotain organisaatiota tai sivistyksen soihdunkantajana.  Kreetalle oli kokoontunut joukko asiantuntijoita keskustelemaan, pohtimaan ja esittelemään erilaisia näkökulmia liittyen tähän kaikkeen, jota myös laatutyöksi yleisesti kutsutaan.

Ohjelmaa oli osallistujille tarjolla yllin kyllin ja luennot jatkuivat iltakahdeksaan saakka. Kun laatutyöstä puhutaan, on johtamisen käsite vahvasti läsnä ja näin myös heti aloituspuheenvuoroissa nähtiin ja kuultiin. Tästä puhui mm. professori Peter Hernon (Graduate School of Library and Information Science, Simmons College, Boston,USA), joka valotti laatuajattelun ja nykyaikaisen johtamisen peruslähtökohtia. Johtaminen ei enää aikoihin ole ollut pelkkää asioiden hoitoa, hallinnointia ja managerointia, vaan entistä enemmän toiminnan strategista suunnittelua, koordinointia sekä resurssien ja ennen kaikkea osaamisen tehokasta hyödyntämistä. Tässä kaikessa juuri laatuajattelu on tiukasti keskiössä.

Muita aiheita ja teemoja olivat esimerkiksi erilaiset vaikuttavuuden arvioinnin menetelmät ja tapausten esittelyt, järjestelmien evaluointimenetelmät, tiedonkeruu- ja prosessointimenetelmät sekä yleinen keskustelu kirjastojen asemasta osana nyky-yhteiskuntaa.  Esityksiä ja aiheita oli suhteellisen lyhyellä ajalla varsin merkittävä määrä eikä yhtenäistä teemallista kokonaisuutta saanut kovinkaan helpolla itselle muodostettua.

Etualan chanialainen merenkulkuväline ei liity konferenssiin ja sinne matkustamiseen millään tavalla
Etualan chanialainen merenkulkuväline ei liity konferenssiin ja sinne matkustamiseen millään tavalla

Oma esitykseni käsitteli kirjastopalveluiden markkinointia osana yliopistoyhteisöä. Omat kokemukseni liittyvät Kumpulan kampuskirjaston asemaan osana Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellistä tiedekuntaa ja erityisesti informaatiolukutaidon opetuksen markkinointiin. Esityksessäni otin esille kolme erilaista tapaa tuoda esille kirjaston lisäarvoa tutkimusyhteisön kannalta – voidaan ehkä puhua jopa eräänlaisesta kolmekohtaisesta markkinointistrategiasta.

Ensimmäisenä kohtana toin esille yhteistyön tärkeyden. Erinomainen tapa tuoda kirjaston merkitystä ja ammatillista osaamista esille on tehdä ”asiakkaan” kanssa yhteistyötä. Informaatiolukutaidon (IL) kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi substanssialaan integroitua IL-opetusta, joka on toteutettu yhteistyössä substanssialan opettajien kanssa. Toinen esille tuomani näkökohta oli saavutettavuus tai saatavuus. Kirjaston tulee tarjota palveluita aina ja keskeytyksettä. IL-opetuksessa tämä merkitsee sitä, että koulutuksia tulee tarjota, vaikka osallistujia ei alkuvaiheessa ehkä ruuhkaksi asti olisikaan. Tuote on paras mainos ja ajan myötä se löydetään, kunhan se on saatavilla. Kolmantena kohtana oli sulautuminen ja sulauttaminen.

Etenkin IL-opetuksessa on tärkeätä tuoda esille tiedonhankinnan elimellinen rooli osana tieteellisen työn prosessia. On tärkeätä tuoda esille, että tiedonhankinnan ja -käytön taitojen harjoittaminen on sama asia kuin tieteellisen kirjoittamisen prosessien tehostaminen ja laadun parantaminen. Tämä kolmas kohta linkittyikin suorimmin itse konferenssin aiheeseen. Itse olin paikalla ammentamassa tietoa juuri siitä, miten eri puolilla mitataan kirjaston palveluiden vaikuttavuutta taustayhteisöihinsä ja erityisesti juuri IL-opetuksen vaikutusta. Valitettavasti konferenssi anti oli enemmän aineisto – ja järjestelmälähtöinen, mutta sieltäkin puolelta riitti kiinnostavia puheenvuoroja.

www.isast.org

Kirjoittaja:

Antti Virrankoski
Palvelupäällikkö
Kumpulan kampuskirjasto

Kuva:

Antti Virrankoski

Uudistunut kirjastokierros aloitti lukukauden Viikissä

Viime keväänä Viikin kampuskirjastossa alettiin joukolla pohtia uusia keinoja esitellä tuoreille fukseille kirjaston tiloja ja palveluja. Vanha tapa PowerPoint-esityksineen ja kirjaston kaikkien tilojen opastettuun kiertämiseen kaipasi uudistamista. Tätä olivat tutoritkin toivoneet palautteissaan. Pohdintaa siivitti myös Päivi Kupiaksen samaan aikaan ajoittunut kouluttajakoulutus, joka oli suunnattu myös kirjastoesittelyjä tekeville. Koulutuksen eräänä oppimistehtävänä oli kirjaston esittely ns. Kefalonian menetelmällä. Tätä metodia ei kuitenkaan tällä kertaa päätetty toteuttaa, mutta saimme siitäkin ideoita tämän syksyn kirjastoesittelyyn.

Tärkeänä pidettiin tiedon jakamista tiiviimmällä, kevyemmällä ja aktiivisemmalla tavalla. Mietittiin mitä kirjastosta halutaan kertoa, mitkä asiat ovat tärkeimpiä ja olennaisimpia juuri opiskelut aloittaneille. Liikaa tietoa ei haluttu ”tuputtaa.”

Ryhmäpohdinnan tuloksena päätettiin toteuttaa kirjastoon tutustuminen toiminnallisena ”rastiratana.” Kesän aikana valmistettiin ja aseteltiin näkyville suomen- ja englanninkielisiä värikkäitä postereita, jotka sisälsivät vastaukset olennaisimpiin asioihin kirjaston toiminnasta ja palveluista.

Kierroksen vetäjän antaman lyhyehkön perusinfon jälkeen opiskelijoille jaettiin lomakkeet, joiden sisältämät kysymykset aukesivat postereista ”check pointeilla” eli rasteilla. Porkkanana suunnistamaan lähteneille ja vastaukset palauttaneille luvattiin 2 lahjakortin arvonta vastanneiden kesken.

Kierroksen vetäjä saattoi joko mennä viimeiselle check pointille vastaanottamaan vastauslomakkeita tai kulkea opiskelijoiden rinnalla vastaamassa kysymyksiin. Päätepisteessä jaettiin karkkeja ja kirjaston pikaoppaita. Päätösrastilla kierroksen luotsaajalla oli myös mahdollisuus täydentää alkuinfoa tai esitellä Aada-kioskista Helkan pääpiirteitä. Opiskelijat saattoivat samalla tutustumiskäynnillä aktivoida opiskelijakorttinsa kirjastokorteiksi.

Elokuun lopusta alkaen kolmen viikon aikana kirjastoon tutustui 466 suomenkielistä ja 138 vaihto-opiskelijaa. Kymmenen kirjaston työntekijää luotsasi kierroksia. Monena aamuna usean fuksiryhmän kokoontuessa samaan aikaan, palveluaulassa vallitsi iloinen kuhina ja kielten sorina. Monet opiskelijat pitivät itsenäisemmästä kiertämisestä ja omin päin tutkimisesta. Jotkut mainitsivat tiedon jäävän paremmin mieleen kun itse löytää ja kirjoittaa vastaukset. Kirjastonpalvelujen ilmaisuus, jota me suomalaiset pidämme itsestäänselvyytenä, ilahdutti myös ulkomaalaisia. Varsinkin vaihto-opiskelijat olivat aktiivisia kyselijöitä ja ihailivat vilpittömästi sekä kirjaston tiloja että palveluita. Eräskin ulkomaalaisten pienryhmä ihasteli pitkään talvipuutarhaamme, Niilin puutarhaa, jonka ikkunoista palmun lehvien välistä pilkisti kumigorillan tumma hahmo. Juttelu laveni luontevasti kuvanveistäjä Villu Jaanisoon taiteellisesta sanomasta ilmastonmuutokseen, tulevaan kaamosaikaan ja kirkasvalolamppuihin!

Kirjoittaja:

Leena Nordman
kirjastosihteeri

Kuvat:

Jari Laine
kirjastosihteeri

Suomi ensimmäistä kertaa mukana Euroopan teologisten kirjastojen neuvostossa (BETH)

Euroopan teologisten kirjastojen neuvosto perustettiin jo vuonna 1954 ja sen ensimmäinen kokous pidettiin vuonna 1957. Tuolloin mukana oli kirjastonhoitajia Saksasta, Ranskasta, Iso-Britanniasta ja Hollannista. Toimintamuodot ja jäsenkirjastojen luku ovat kasvaneet 1970-luvulta lähtien, ja BETH:sta (Bibliothèques Européennes de Théologie) on kehittynyt aidosti ekumeeninen yhteistyö elin kooltaan, taustaltaan ja hallintorakenteeltaan erilaisten teologisten kirjastojen välille. BETH:lla on kotisivu, joka antaa olennaisen tiedon neuvoston toiminnasta.

Huolimatta aktiivisesta roolistaan kotimaisessa kirjastotoiminnassa Helsingin yliopiston teologisella kirjastolla ei ole ollut juuri kansainvälisiä kontakteja muihin kirjastoihin. Tähän ei ole aiemmin ollut erityistä tarvettakaan, mutta nyt kun elektroniset kirjastot ovat yleistyneet ja kirjastojen yhteistyönäkymät ovat muuttumassa, meidänkin on hyvä lähteä mukaan yhteistyöhön. Palattuani hoitamaan informaatikon tehtäviä otin yhteyttä BETH:iin, jossa minut toivotettiin hyvin tervetulleeksi vuosikokoukseen, joka pidettiin tällä kertaa Nizzassa katolisessa pappisseminaarissa 4.-8. syyskuuta, kokouskielinä englanti ja ranska. Paikalla oli 35 kirjastoasiantuntijaa ja työntekijää 11 maasta, mukaan lukien Yhdysvallat, josta mukaan oli kutsuttu ATLA:n (American Theological Libraries Association) edustajia. Yhteydet ATLA:aan ovat eurooppalaisille teologisille kirjastoille erityisen tärkeät sen tuottaman viite- ja kokotekstitietokannan vuoksi. NELLIstä löytyvä ATLAS onkin teologisen sekundäärikirjallisuuden osalta koko tiedekuntamme ehdottomasti tärkein kirjastotyökalu Internetissä. Uusimmat teologiset aikakauslehtiartikkelit saa kätevimmin käsiinsä juuri sieltä. Sain huomata, että meidänkin kannattaa hoitaa yhteyksiä ATLA:aan nimenomaan BETH:n kautta. Tarkoituksemme on jättää jäsenanomus BETH:in sihteerille vielä tämän vuoden aikana.

Itse kokouksessa otettiin esille joitakin keskeisiä seikkoja, jotka vaikuttavat omaan kirjastotoimintaamme. BETH:n puheenjohtaja Odile Dupont otti esille etenkin sen, että teologiset kirjastot eivät ole ainakaan näkyvällä tavalla olleet mukana IFLA:n toiminnassa. Kokouksessa suunniteltiinkin uskontojen välistä dialogia koskevaa foorumia, jota on tarkoitus tarjota IFLA:n seuraavan vuosikokouksen ohjelmaan.

Tulevaisuuden haasteista merkittävin on teologisen kirjallisuuden digitointi, jota itse ehdotin joko seuraavan tai sitä seuraavan vuosikokouksen keskeiseksi aiheeksi. Nähtäväksi jää, millä aikataululla keskustelua ryhdytään käymään. Vuosikokouksessa oli joka tapauksessa läsnä ATLA:n edustajien lisäksi Ranskan kansalliskirjaston (BnF) teologisen ja filosofisen kirjallisuuden digitointiohjelmaa johtava Christophe Langlois, joka pyysi teologisten kirjastojen edustajilta ehdotuksia digitoinnin aihepiireiksi. BnF:n oma ohjelma on tältä osin jo itsessään hyvin kiinnostava. Siihen kuuluu muun muassa laaja raamatunkäännösten digitointiohjelma ja ranskankielisen filosofian digitointiprojekti; muita aihepiirejä ovat vastauskonpuhdistuksen kirjallisuus, jesuiittojen ja jansenismin välinen kiista 1600-luvulla sekä alkemian ja esoteerisen kirjallisuuden digitointi.

Teologien kannalta ATLA on alan tärkein kaupallinen toimija, kun taas BnF:n virtuaalinen kirjasto Gallica edustaa yhteiskunnan tukemien ja open access -periaatteeseen perustuvien digitointiprojektien ehdotonta huippua. Gallican laadulliset kriteerit ovat korkeat, ja se poikkeaa siinä huomattavasti Google Booksin ja muiden massiivista open access –digitointia ajavien toimijoiden ohjelmista. Vaikka esimerkiksi Internet Archive tekee hienoa työtä vanhan kirjallisuuden saattamiseksi ilmaiseksi kaikkien ulottuville, sen palvelut jättävät etenkin indeksoinnin ja teosten eri painosten helpon tunnistamisen osalta paljon toivomisen varaa. Oman ongelmansa muodostavat edelleen vanhojen kirjojen oikeuksienhallintaan liittyvät kiemurat.

Oma ajatukseni on, että BETH voisi olla keskustelufoorumina näille kolmelle kirjallisuuden digitoimisen ja saataville toimittamisen muodolle. Olennaista olisi löytää yhteistyön mahdollisuudet ja rajat sekä siirtyä kohti suunnitelmaa yhteisestä, kunnolliseen indeksointiin perustuvasta verkkosivusta, jossa teologisen kirjallisuuden klassikot ja muu vanha teologinen kirjallisuus olisi helposti kaikkien saatavilla missä ja milloin tahansa. Jo tällaisen tavoitteen muotoilemiseen on vielä pitkä matka, konkreettisista saavutuksista puhumattakaan, mutta selvää on, että ilman kansainvälistä yhteistyötä koko asia jää pelkäksi haaveeksi. Oli hyvä huomata, että BETH:ssa suhtaudutaan digitointihankkeeseen sekä realistisesti että innostuneesti. Siitä on hyvä jatkaa.

Kirjoittaja:

Matti Myllykoski
Teologian tohtori
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunta

Lukeminen kannattaa aina

Olettekos lukeneet Juha Vuorisen uusimman? Ei se mitään, en minäkään. Kahvipöydässämme on näiltä osin hiljaista.

Mervi Kantokorpi ei ole arvostellut Juha Vuorisen teoksia Helsingin Sanomissa. Niitä ei ole arvosteltu Parnassossa. Nuori Voima, Lumooja, Tuli & Savu tai niin & näin eivät ole haastatelleet Vuorista. Vuoriselta ei kysytty mielipidettä finanssikriisistä, ilmastonmuutoksesta, maailman ihmisoikeustilanteesta eikä syksyn muodista. Helsingin yliopiston kirjastoissa on muutama hajakappale Vuorisen teoksia. Äidinkielen opettaja ei lukiossa suosittele Niko-Petterille luettavaksi Vuorista.

Mutta noin 950 000 suomalaista on lukenut Juha Vuorisen kirjoja. Hän aloitti julkaisemalla ne omakustanteina. Kirjakauppoihin ne eivät kelvanneet, joten Vuorinen myi niitä netissä. Juoppohullun päiväkirjoista tuli klassikoita, tavallaan. Nyt ne kelpaavat kirjakauppoihin; päärakennuksen kirjastoon tilattu nide tuli Akateemisesta kirjakaupasta.

Juha Vuorisen tapaus on esimerkki siitä, että Suomen kirjallinen kenttä on erikoisella tavalla segmentoitunut. Huomaamatta saattaa jäädä jopa miljoonan kirjan katvealue. Me täällä mietimme, miten suhtautua ns. marginaaliseen kirjallisuuteen. Hyvin me siihen suhtaudumme: jokaisessa kirjastossa on runsaasti Paavo Haavikon tuotantoa. Se jos mikä on marginaalista kirjallisuutta. Lainaajia ei ole ollut jonoksi asti.

Mikä siis ”keskeistä” kirjallisuutta, mikä ”marginaalista”? Tunnettua vitsiä mukaillen voisi sanoa – kulttuurintutkijan tapaan: Se riippuu kontekstista. Niinpä.

Juha Vuorisen edustama kirjallisuudenlaji – mikä se sitten lieneekin – on vain yksi esimerkki näkymättömästä kirjallisuudesta. Vaikka kirjallisuudentutkimuksen alue on viime vuosikymmeninä laajentunut, jää vieläkin suurin osa rikoskirjallisuudesta, ns. naistenviihteestä ja sotakirjallisuudesta meidän silmiltämme näkymättömiin. Vielä täydellisempään pimentoon jää esimerkiksi uskonnollinen kirjallisuus. Jollakulla uskonnollisella kirjalla saattaa olla kymmenien tuhansien levikki. Eikö olisi mielenkiintoista tietää millainen se on?

Pitänee lukea Vuorista. Juoppohullun päiväkirja on pöydällä edessäni. Se kuuluu sarjaan ”Vuorisen viisautta kansissa” – täytyy tarkistaa, että kenttään 830 on tehty lisäkirjaus. Miljoona ihmistä ei voi olla väärässä. Paitsi että ovat he usein olleet.

Kirjoittaja:

Lasse Koskela
kirjastoamanuenssi
Keskustakampuksen kirjasto

IL 3D – ulottovuudet esiin, IL-opetuksesta IL-palveluihin -seminaari 30.11.2010

Suomen tieteellisen kirjastoseuran informaatiolukutaitoryhmä

Aika: Tiistai 30.11.2010 klo 9.30-16.00
Paikka: Tieteiden talo, Sali 104, Kirkkokatu 6, Helsinki

Aiheina mm.
– uudet verkkoympäristöt kirjastojen haasteena
– tulevien opiskelijoidemme eli nykyisten lukiolaisten informaatiolukutaito
– esimerkkejä IL-palvelujen toteutuksesta yliopisto-, amk- ja kaupunginkirjastoissa

Seminaarissa on mukana Helsingin yliopiston kirjaston henkilökuntaa esiintyjinä ja järjestäjinä.

Tarkempi ohjelma

Ilmoittautuminen
(päättyy 16.11.2010).

Seminaarin hinta on STKS:n jäsenille 116,85 EUR (sis. alv 23%)
ja muille 184,50 EUR. (sis. alv 23%). Ohjelman lisäksi hintaan sisältyvät lounas ja kahvit.
Tarjoilujen kuluihin osallistuu Kustannusosakeyhtiö Avain.

STKS kokoelmaseminaari 1.11.2010

Aika: ma 1.11.2010
Paikka: Tieteiden talo, Helsinki
Järjestäjä: STKS kokoelmatyöryhmä

Kokoelmista vapautetut – Aineiston poistaminen kirjaston kokoelmista

09.45-10.15
Ilmoittautuminen ja kahvi

10.15 – 10.30
Avaus pj. Harri Ahonen

10.30 – 11.30
Kokoelmat kotona vai maailmalla? – kirjastojen kokoelmapolitiikan muutos säilyttäjästä saatavuuden varmistajaksi / kirjastonjohtaja Jarmo Saarti

11.30 – 12.00
Aineiston poistaminen kokoelmien kehittämisen työvälineenä / kirjastonhoitaja Raine Wilén

12.00 – 12.45
Lounas (omakustanteinen)

12.45 -13.30
Varastokirjaston toimintaperiaatteet ja palvelut sekä Rake-hankkeen vaikutukset Varastokirjaston toimintaan / kirjastonjohtaja Pentti Vattulainen & kirjastonhoitaja Liisa Björkqvist

Kirjastosektoreiden puheenvuorot: Mikä on oman kirjaston kokoelmapolitiikka ja sen suhde poistoihin sekä kokoelmakarttaan?
Poistojen kriteerit ja niiden toteutuminen käytännössä.

13.30 – 14.00 Yleiset kirjastot, Helsingin kaupungin kirjasto / kirjastotoimen apulaisjohtaja Anna-Maria Soininvaara

14.00 – 14.30 kahvitauko

14.30 – 15.00 Yo-kirjastot, Tampere / osastonjohtaja Hannele Nurminen

15.00 – 15.30 Amk- kirjastot, Tritonia / kirjastonhoitaja Christian Nelson & kirjastoamanuenssi Sari Seitamaa-Svenns

15.30 – 16.00 Erikoiskirjastot, Museoviraston kirjasto / kirjastonjohtaja Tuija Siimes

16.00-16.10 Lopetussanat, pj Harri Ahonen

Lisää tietoa seminaarista sekä ilmoittautuminen osoitteessa:
http://www.varastokirjasto.fi/kokoelmakartta/seminaari2010/

Kehitä ja päivitä sosiaalisen median taitojasi – asiakaspalvelun koulutuspäivä 21.10.2010

Aika: torstai 21.10.2010
Paikka: Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, Helsinki
Järjestäjä: Suomen tieteellisen kirjastoseuran Kirjastosihteerien työryhmä

Ilmoittaudu seminaariin alla olevan linkin kautta:
https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/17325/lomake.html

OHJELMA

9.00 Ilmoittautuminen ja aamukahvi/tee

9.30 Koulutuspäivän avaus ja työryhmän esittely

9.45 Antero Aunesluoma, verkkopedagogiikan asiantuntija, Helsingin yliopisto.
Sosiaalinen media. Osa II : konkretiaa. Miten viestin verkossa? Twitter, Facebook, RSS-syötteet

11.15 Lounas (omakustanteinen)

12.15 Mervi Ahola, tietoasiantuntija ja Marko Rinne, kirjastosihteeri, Tampereen yliopiston kirjasto.
Sosiaalisen median hyödyntäminen viestinnässä Tampereen yliopiston kirjastossa

13.30 Jaakko Sannemann, pedagoginen informaatikko, Entresse, Espoon kaupungin kirjasto.
Sosiaalista elämää Entressessä – netin pelisäännöt, millä profiililla työntekijä esiintyy verkossa, asiakkaiden sosiaalisen median koulutus …

14.15 Kahvi/tee

14.45 Harri Nieminen, kehittämiskonsultti, KTT, Ambientia
Hiljainen tietämys – kuinka osaaminen saadaan tehokäyttöön?

15.30 Päivän päätös

Seminaarin hinta kirjastoseurojen jäsenille 116,85 EUR (sis. alv 23%)
ja muille 184,50 EUR (sis. alv 23%).
Hintaan sisältyvät ohjelman lisäksi aamu- ja iltapäiväkahvit.
Ilmoittautumislinkki tulee myös STKS:n verkkosivulle http://www.stks.fi/

Tervetuloa !
Suomen tieteellisen kirjastoseuran Kirjastosihteerien työryhmä

LA BIENNALE: People meet in architerure 2010 Venice

Venetsian arkkitehtuuribiennale on nyt 12. kertaa 29.8.-21.11.2010. Olen ollut Venetsiassa useita kertoja ja ennen kaikkea taidebiennaleissa. Edellisellä arkkitehtuuribienaalissaa esiteltiin Suomen paviljongissa mm. Helsingin yliopiston Kaisa-kirjasto v. 2008.

Eri maiden suunnittelijat tuntuvat kilpailevan keskenään mitä eriskummallisimmilla suunnitelmilla, joita ei ehkä voi toteuttaa. Mieleen tulee ennen muuta taidebiennaalit ja siellä esitetyt teokset. Suomen paviljongissa esiteltiin kouluja. Esitystapa oli hyvin perinteinen posterityylinen ja hävisi muiden maiden tavalle tuoda uutta suunnittelua esille.

Kirjastokohteet

Yllättäen biennaalissa ei ollutkaan montaa kirjastosuunnitelmaa. Pääasiallisemmat kohteeni olivat ASAC-library  ja Rolex learning center.

ASAC-LIBRARY

ASAC on Library of historic archives of contemporary arts. Kirjastoa on rakennettu n. 10 vuotta ja se avattiin 25.8.2010. Se on tutkimuskirjasto, jossa on n. 130.000 kirjaa taiteen eri alueilta: musiikki, elokuva, tanssi jne. Kirjastosta ei lainata mitään ulos, mutta siellä voi työskennellä vapaasti. Kirjasto sijaitsee Giardinin biennale-alueella ja on suhteellisen kaukana yliopistosta. Mitään käyttökokemuksia ei vielä ole, mutta minulle kerrottiin käytön tulevan olemaan runsas, koska kokoelmassa olevia kirjoja ei ole muualla Venetsiassa saatavilla.


Biennalen jälkeen asiakkaat tulevat sivukadun kautta

ROLEX LEARNING CENTER

Japanilaiset arkkitehdit Kazuyo Sejima ja Ryue Nishizawa SANAA arkkitehtitoimistosta valittiin toteuttamaan Sveitsin Lausannen EPFL:n eli Ecole Plytehchnique Fédérale de Lausanne oppimiskeskuksen. Keskus on avattu keväällä 2010.

Biennaalissa on esillä Wim Wendersin tekemä 3D-video opppimiskeskuksesta. Arkkitehdit esiintyvät videolla ja liikkuvat segway-laitteilla. Biennalin avajaisissa olivat paikalla sekä arkkitehdit, että Wim Wenders. Esittelytilaisuus kesti tunnin ja oli todella kiinnostava. Hyllyssäni on ranskankielinen kirja Rolex Learning Centeristä. Voin lainata sitä halukkaille.

Kuvamateriaalia en tähän liitä, mutta tietoa ja kuvia löytyy osoitteesta: dezeen.com/rolex-learning-centre-by-sanaa

GIARDINI JA PAVILJONGIT

Biennalealueen historialliset paviljongit esittelevät eri maiden nykyarkkitehtuuria. Mieleeni tuli, että maat kilpailevat keskenään mitä eriskummallisimmilla suunnitelmilla. Osaa ei kai koskaan toteuteta, mutta kyllä ne herättivät ajatuksia. Hyllyssäni on myös Short catalog, joka on halukkaiden nähtävillä.

ARSENALE

Biennale on levittäytynyt ympäri Venetsiaa. Eri puolilla on pienempiä näyttelyitä. Arsenalesta on kuitenkin tullut tärkeä osa tapahtumaa. Se on vaikuttava ja iso kompleksi, joka aiemmin toimi varustamona. Tänä vuonna sinne tuodut esitykset myös vaativat paljon tilaa. Mielestäni kiinnostavin oli huone, jossa oli vain kaiuttimia. Musiikki, jota sieltä tuli oli klassista. Se pani miettimään, että äänimaailma myös liittyy arkkitehtuuriin.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiiaan La Biennale oli taas avartava ja ajatuksia herättävä. Kirjastokohteiden erilaisuus herätti todella paljon ajatuksia. Mietin, olemmeko rakentamassa keskustakampukselle kirjavarastoa. Miten saisimme Rolexin kaltaiset avarat tilat? Toki olemme jo lähtövaiheessa päättäneet tehdä kirjavaltaisen kampuskirjaston tutkijoille ja opiskelijoille, mutta silti voisin siirtää kirja-aineistoa muualle ja antaa tilaa ihmisille olla, opiskella, seurustella, tavata.

Kirjoittaja:

Matti Hjerppe
Projektipäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Matti Hjerppe

Kerro kerro tilasto, millainen on kirjasto?

Osoitin pyynnön tilastoille ja ne vastasivat kolmen viime vuoden kokemuksen äänellä, että yhden vuoden aikana yksi kirjastoahertaja:

  • hoitelee 3.842 painetun aineiston niteen tai jatkuvasti saapuvan kausijulkaisu- tai lehtinimekkeen koko hankintaprosessin alusta loppuun. Nuo kausit ovat tässä, koska meillä saapumisvalvonta on ympätty hankintaan. Toimiiko laskenta oikeasti, on toinen juttu. Siinä on iso osa vaihtoja ja lahjoja eli luku on ’liian iso’.
  • ostojen hoitelua mahtuu vuoteen vain 1.623 kpl, mutta siinä on taasen lahjojen ja vaihtojen syömä työaika mukana eli luku on ’liian pieni’. Olisikohan totuus jotain siltä väliltä eli 2.700 hujakoilla?
  • kirjastoahertaja valikoi 15.391 painettua tai muuta ei-elektronista nimekettä kokoelmiimme, olivat ne sitten ostettavia tai muusta tuutista tulevia. Ostettaviksi hän valitsee 6.504 kpl. Ja taas saatiin minimi ja maksimi, mutta ei sitä juuri oikeaa lukua.
  • tilaa, ottaa vastaan ja halutessaan reklamoi 12.225 painettua nimekettä. Jos ne olisivat kaikki ostoja, niitä olisi vain 5.166 kpl tuossa työajassa. Onhan tuo gäppi taas aika iso. Mokomat vaihdot ja lahjat, kun sekoittavat laskuja!
  • putsaa ja meikkaa asiakaskuntoon 8.809 uutta aineistokappaletta, mitä tahansa tavaraa, mutta ostettuja taas vain 3.722 kpl. Ja sama lahjojen ja vaihtojen hotkima työaika tässä kiukuttaa, kun sen vaikutuksesta ei saa tolkkua, sillä emme seuraa niiden työaikaa erikseen.
  • kirjastoahertaja hoitelee 5.183 elektronisen jutun tai nimekkeen koko hankintaprosessin alusta loppuun, tarkemmin sanoen: valikoi 19.228 elektronista nimekettä, tilaa ja hallinnoi 14.274 e-aineistoa,  laittaa käyttöön  14.113 e-nimekettä, hoitelee 21.430 e-nimekkeen luetteloinnin – mitä työ lieneekään. Nämä ovat kummallisia lukuja, pannaan vaan tarkkailuun.
  • tallentaa 2.403 viitettä erilaisiin tietokantoihin, ei väliä, mistä viitteestä on puhe, mutta jos puhutaan uusista, niitä syntyy 2.669 ja jos takautuvista, niitä syntyy 1.505 kappaletta.
  • luokittaa ja asiasanoittaa 5.227 viitettä erilaisiin tietokantoihin, tietue kuin tietue
  • ylläpitää tekniikkaa ja pähkäilee tietokantojen ja portaalien sisuskaluja 7.417 tietueen tiimoilta
  • komentaa ojennukseen 80.902 säilytysyksikköä kirjaston hyllyillä ja kaapeissa
  • pitää pystyssä 2.685 hyllymetriä, oli varasto mikä tahansa
  • pitää pystyssä 2.028 hyllymetriä avokokoelmassa
  • voi hoidella lainaustoimiston tiskillä 850 aktiivista asiakasta, tahtoivat he mitä tahansa
  • suo hymyn 34.762 sisään marssivalle tyypille. Saranoiden vinguttajia on tietty paljon enempi, mutta tämän kirjastoahertajan tielle osuivat nämä.
  • päästää käsistään tiskiltä lainoja, uusintoja ja lukusalilainoja 8.595 kappaletta – IP-laitteiden kilkuttelusta ei tässä välitetä
  • hyllyttää lainasta palautuneita tai muutoin sijoiltaan pois joutuneita 47.168 läpykkää
  • selailee kaukopalvelun nimissä 2.612 tilausta omista kokoelmista
  • plaraa 1.070 tilausta muista kirjastoista – toimitukset ovat eri juttu, mutta ei se nyt niin paljon eroa
  • voi antaa vaarin otettavaa neuvoa ja opastusta 5.666 potentiaaliselle asiakkaalle
  • pystyy tyydyttämään 3.623 heavy userin tietotarpeet – vai ovatko kaikki FTE-opiskelijat heavy usereita? Pitäisikö heidät delata tai panna kahtia?
  • vetää 173 tunnin mittaista opetusrupeamaa
  • koulii 1.131 tiedonhankinnan oppilasta hyville tavoille

Mitäs tuo tekee päivässä?

Jos kuukaudessa on suunnilleen 21 työskentelypäivää ja kuukausia 12, työtä kertyy 252 päivää miinus pitkät lomat eli 216. (Olisi varmaan pitänyt vähentää 38 eikä 36.) Otetaan pois vielä yksi virkistyspäivä ja vaikka kuusi flunssapäivää, niin jää 209 tehopäivää. Pitäisikö koulutuspäivätkin poistaa? Ja pitäisikö pitkät sairauspoissaolot poistaa? Ei nyt nipoteta, laske itse jetsulleen, jos asia vaivaa.

Pistetään vastaava tieto palkallisista päivistä sulkuihin tuohon viereen. Lomat ja poissaolot ahmivat iloisesti melkein puolet numeroista. Onko tämä nyt sitä tilastovaletta?

  • siis kirjastoahertaja hoitelee tehotyöpäivänä 18 (muutoin 11) painetun aineiston niteen tai kausijulkaisu- tai sanomalehtinimekkeen hankkimisen alusta loppuun. Ostettuja mahtuu työpäivään melkein 8 (4) kappaletta
  • valikoi 74 (42) kokoelmiin otettavaa painettua tai muuta ei-elektronista nimekettä, kaikenlaista, mutta ostettavaa tulee 31 (18) kappaletta
  • tilaa, vastaanottaa ja tarpeen vaatiessa reklamoi  59 (34) saatua kappaletta. Laskua vastaan hän tilaa 25 (14) kpl. Eiköhän tuo 59 kpl päivässä ole huuhaa-luku ja 25 (14) oikeampi? (Ne vaihdot ja lahjat taas kiskovat näitä numeroita vinoon.)
  • yksi täysipäiväinen kirjastoahertaja putsaa ja meikkaa asiakaskuntoon 42 (24) uutta aineistokappaletta, rahalla ostettuja 18 (10). Jotain tältä väliltä se luku on, mutta ei täsmälleen kumpikaan
  • hoitelee 25 (14) elektronisen jutun tai nimekkeen hankintaprosessin alusta loppuun, valikoi 92 (53) elektronista aineistonimekettä, tilaa ja hallinnoi 68 (39) e-aineistoa, laittaa käyttöön  melkein 68 (39) e-nimekettä, hoitelee 103 (59) e-nimekkeen luetteloinnin.  Näiden hommien ja lukujen luonteesta en kyllä tiedä, mutta olkoot nyt tuossa
  • kirjastoahertaja tallentaa päivässä 12 (7) viitettä erilaisiin tietokantoihin, ei väliä, mistä viitteestä on puhe, mutta jos puhutaan takavasemman viitteistä, niitä on valehtelijan luku 7 (4). Siis päivässä
  • luokittaa ja asiasanoittaa 25 (14) viitettä erilaisiin tietokantoihin, tapaus kuin tapaus
  • rukkaa Voyageria ja Nelliä, ylläpitää tekniikkaa ja penkoo portaalien sisuskaluja 36 (20) tietueen tiimoilta
  • komentaa ojennukseen 387 (222) säilytysyksikköä kirjaston hyllyillä ja kaapeissa. Mutta hei, eihän tämä tarkoita sitä, että konkreettisesti hypistelisi joka päivä noin montaa opusta, pitää ajatella laskennallisesti vain.
  • heittää hyllyyn lainasta palautuneita ja siinä sivussa muitakin tapauksia 226 (129) kappaletta
  • pitää pystyssä 13 (7) hyllymetriä, oli varasto mikä tahansa
  • pitää joka päivä pystyssä melkein 10 (6) hyllymetriä avokokoelmaa
  • voi hoidella päivystäessään 4 (2) aktiivista asiakasta, jotka tahtovat kuka mitäkin
  • suo hymyn 166 (95) sisään marssivalle tyypille. Toiset 166 saavat oman hymynsä viereiseltä päivystäjältä
  • päästää käsistään tiskiltä lainoja, uusintoja ja lukusalilainoja 41 (24) kappaletta – jotain 6 tiskitapausta tunnissa ja silleen per ahertaja. No, keskustakampuksella varmasti enempi ja muilla kampuksilla vähempi.
  • plaraa kaukopalvelun nimissä 13 (7) tilausta omista kokoelmista, se tekee siinä kaksi tilausta per tunti
  • käy läpi päätyökseen 5 (3) tilausta muista kirjastoista, aika kohtuullinen päivävauhti, entäs tunnissa?
  • voi antaa vakavia neuvoja 27 (16) potentiaaliselle asiakkaalle päivässä. – Mutta eikös neuvot mene Solen lainaukseen eikä Solen tietopalveluun, vai meneekö osa sinne, osa tänne? Vinoon vetää, ei voi mitään, näin me ollaan tätä seurattu ja tilastoitu
  • pystyy tyydyttämään vähintään 17 (10) heavy userin tietohuollon tarpeet. Aika paljon ja parikymmentä minuuttia per tyyppi, eli taas ovat FTE-opiskelijat kyseenalaisia tässä, ei kai ne nyt noin raskaita tapauksia ole. Jos meillä on noin 6.000 tosi painavaa yliopistolaista, heitä kirjastoahertaja punnertaa 795 kappaletta vuodessa ja 4 (2) päivässä.
  • kirjastoahertaja vetää yhden 50:n (30:n) minuutin mittaisen opetusrupeaman joka päivä
  • ohjaa 5 (3) tiedonhankinnan oppilasta suureen viisauteen päivittäin

Ja sitten FAQ:

Mistä luvut on repäisty?

– No, työajan kohdistuksesta ja KITT-tilastosta, niiden yhteiselo on tosi hedelmällistä, näkisitte vaan! Sanon näitä numeroita toiminta-asteiksi.

Mitäs niillä tekee?

– Osa on hauska tietää -osastoa, osa voi kelvata johonkin, vaikka työmäärien arvioimiseen ja hinnoittelemiseen.

Ihan naurettavia ja typeriä lukuja! Kyllä varmasti tehdään päivässä enemmän …

– Kyllä kyllä. Jos kapasiteetista puhutaan, numerot olisivatkin ihan muuta, enempi sitä mitä sinä ajattelet. Mutta kun tässä puhutaankin toiminta-asteista eli siitä, mitä olet itse sinne tilastoihin laittanut. Ja oikein olet laittanutkin – kuka sitä nyt jaksaisikaan koko vuotta kapasiteetin ylärajoilla raataa.

Noista numeroistahan puuttuu vaikka mitä?

– Niin puuttuu. Kaikki vastasyntyneet ja odotuksen alla olevat kuten julkaisuarkistot, OA-jutut, bibliometriset analyysit ja nimettömät, joita ei ole vielä henkikirjoihin merkitty. Niitä ei voi laskea. Palataan asiaan viiden vuoden päästä.

Kirjoittaja:

Pirkko Tokat
Taloussuunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut

12th EAHIL Conference – Uusia tiedon meriä löytämässä

Euroopan lääke- ja terveystieteiden kirjastoammattilaiset tapasivat tänä vuonna Portugalissa, 14.–18. kesäkuuta EAHIL (European Association for Health Information and Libraries) -konferenssissa .

Konferenssia edeltävät Continuing Education – kurssit pidettiin Lissabonissa, Calouste Gulbenkian säätiön tiloissa. Osallistuin Guus van den Brekelin (Hollanti) pitämälle Emerging technologies and tools – kurssille, ja neljän tunnin aikana Guus esitteli monipuolisen valikoiman kirjastotyössä hyödynnettäviä web 2.0 – tekniikoita. Myös Terkossa kehitetyt web 2.0 -palvelut tulivat tutuiksi eurooppalaisille kollegoille: esiteltävien palveluiden joukkoon Guus oli valinnut MyTerkon ja FeedNavigatorin.

Itse konferenssi pidettiin Estorilissa.  Konferenssin luennot tarjosivat runsaasti mielenkiintoista kuultavaa. António Vaz Carneiron yleisluento Evidence-Based Health – the information as basis for decision making and the role of libraries/information centers tarjosi kliinikon näkemyksen, minkälaisia tiedonlähteitä kirjaston tulisi tarjota. Muita konferenssin tieteellisen ohjelman kohokohtia olivat mielestäni Karen Busetin (Norja) esitys Use Web 2.0 to learn Web 2.0 – develop competences for the next generation library, Pirjo Rajakiilin (Suomi) vetämässä yleisistunnossa.  

Blair Anton (USA) havainnollisti esityksellään An Embedded Informationist Service Model: expertise follows electronic resources wherever patrons are, miten kirjastoammattilainen voi integroitua entistä paremmin tutkimusryhmiin. Konferenssin viimeinen parallel sessio (Information Literacy) oli kokonaisuudessaan erinomainen. Tässä sessiossa Tiina Heino Terkosta piti esityksen otsikolla Continuing Education/Professional Development for Information Literacy Teachers at the Helsinki University Library. Helsingin yliopiston kirjaston kouluttajien opintopiiritoiminnasta kertova esitys herätti yleisössä runsaasti mielenkiintoa ja kysymyksiä.

Konferenssin yhteydessä pidettiin myös EAHILin toimielinten ja työryhmien kokoukset. Public Health-ryhmässä oli muutosten aika, kun Päivi Pekkarinen (Suomi) jätti puheenjohtajan tehtävät. Ryhmä kiitti Päiviä lämpimästi hänen tekemästään työstä. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Tomas Allen WHO:n kirjastosta. Toisena puheenjohtajana jatkaa Sue Thomas (Iso-Britannia).  Valtuuston kokouksessa käsiteltäviä teemoja olivat mm. tulevat vaalit sekä EAHILin viestinnän ja kotisivujen mahdolliset uudistukset. Viestintä- ja kotisivuaiheilla jatkoi myös Web 2.0 Taskforce omassa kokouksessaan.

Yleiskokousessa EAHILin presidentti Suzanne Bakker (Hollanti) esitti kiitoksensa johtoryhmän jättävälle Pirjo Rajakiilille hienosta työstä EAHILin hyväksi. GA:ssa kuultiin myös EAHILin johtoryhmän vaalien tulokset, jotka olivat suomalaisittain erittäin ilahduttavat: Tuulevi Ovaska Itä-Suomen yliopistosta / KYSin tieteellisestä kirjastosta valittiin tiukassa vaalissa johtoryhmän jäseneksi.  Konferenssi päättyi juhlaillalliseen Estorilin kasinolla sekä kutsuun osallistua ensi vuonna Istanbulissa pidettävään EAHIL Workshopiin.

EAHIL 2010

Kirjoittaja:

Katri Larmo
Informaatikko
Meilahden kampuskirjasto Terkko

Kuvat:

Guus van den Brekel