Aarteenmetsästystä Kaisa-talossa – Voittajat selvillä!

Kaisa-talon avausviikon Aarteenmetsästys-kilpailun voittajat arvottiin keskiviikkona 12.9. Kilpailuun osallistui yhteensä 68 henkilöä, joista kaikki olivat selvittäneet aarrelauseen “Helsingin yliopiston kirjasto on maailman paras ja kaunein kirjasto” annettujen vihjeiden perusteella.

Kilpailun pääpalkinto, Kodin Ykkösen lahjakortti (50,-), meni osallistujista kahdelle onnekkaimmalle. Muina palkintoina arvottiin 3 kpl Helsingin yliopiston ja Elsevier-kustantamon yhteispaketteja (kirjastokassi ja tarvikkeita) ja 2 kpl Sage-kustantamon toimistotarvikepaketteja. Arvonnan suoritti Studio Kaisan palkintojaosto; virallisena valvojana toimi Tarja Hölttä.

Kaikille palkintoja voittaneille on ilmoitettu asiasta sähköpostitse, ja palkinnot ovat olleet noudettavissa viime torstaista (13.9.) Kaisa-talon 3. kerroksen palvelualueelta.

Päivi Pekkariselle EAHIL Award

Terkon emerita-kirjastonhoitajalle Päivi Pekkariselle myönnettiin kesällä pidetyssä EAHIL 2012Health information without frontiers” 4 – 6 July, 2012, UCL, Brussels, Belgium –konferenssissa hieno kunnianosoitus – EAHIL Award — hänen pitkäaikaisesta työstään EAHILin ja terveysalan kirjastojen hyväksi.

EAHIL – European Association for Health Information and Libraries – on lääke- ja terveystieteiden sekä lähialojen kirjastoammattilaisten yhdistys, jossa on yli 1000 jäsentä eri puolilta Eurooppaa ja myös muista maanosista. EAHIL vietti tänä vuonna 25-vuotisjuhlavuotta, jonka kunniaksi EAHILin hallitus myönsi kaksi EAHIL Awardia järjestön hyväksi pitkään töitä tehneille ansioituneille kollegoille. Päivin lisäksi palkittiin Patricia Flor (Telemark University College, Norja).

Työuransa aikana Päivi keskittyi paljolti kansainväliseen toimintaan. Päivi oli perustamassa EAHILiin Public Health Information Groupia, jonka puheenjohtajana hän myös toimi edelliskeväiseen eläkkeelle jääntiinsä asti. Nyt ryhmän puheenjohtajina jatkavat Tomas Allen (WHO, Sveitsi) ja Susan Thomas (Health Promotion Library, Iso-Britannia). Terkossa Päivi koordinoi Maailman terveysjärjestön WHO:n erikoiskokoelmaa ja ylläpiti yhteyksiä WHO:hon. EAHILin lisäksi Päivi toimi aktiivisesti myös muissa järjestöissä, mm. IFLAn Health and Biosciences Libraries –jaostossa sekä STKS:n kansainvälisessä työryhmässä. Järjestötyötä Päivi ei ole jättänyt eläkkeelle jäätyäänkään: hänellä oli suuri rooli Helsingin IFLA-konferenssin järjestelyissä.

EAHIL Award tuli Päiville täytenä yllätyksenä, ja hänellä ei ollut mahdollista lyhyellä varoitusajalla matkustaa Brysseliin. Näin ollen minulla oli kunnia vastaanottaa palkinto Päivin puolesta EAHILin yleiskokouksessa General Assemblyssä. Awardia luovuttaessaan EAHILin presidentti Peter Morgan (Medical Library, University of Cambridge, Iso-Britannia) kiitti Päiviä erityisesti IFLA – EAHIL -yhteyden ja Public Health –ryhmän hyväksi tehdystä työstä. General Assemblyn tunnelma herkistyi, kun Peter välitti EAHIL:laisille Päivin terveiset ja monet pyyhkivät kyyneleitään siinä vaiheessa kun Peter luki Päivin käännöksen Lassi Nummen runosta Impromptu. Konferenssi päätyi siis suomalaisittain todella hienoihin tunnelmiin. Lämpimät onnittelut Päiville!

Linkit:

Teksti

Katri Larmo
Informaatikko
Meilahden kampuskirjasto Terkko

“Nyt selviän mistä vaan” – kirjaston IFLA-vapaaehtoisten kokemuksia

Helsingin yliopiston kirjasto osallistui isolla panostuksella IFLAn 78. vuosittaisen kongressin järjestelyihin Helsingissä. Vapaaehtoisena kongressissa työskenteli yli 40 kirjaston henkilökunnan jäsentä. Lisäksi kirjastolla oli edustus IFLAn kansallisessa komiteassa ja kirjastonjohtaja emerita Tuula Ruhanen oli kongressin vapaaehtoisten pääkoordinaattori. Vapaahtoisille IFLA oli tilaisuus lisätä kansainvälistä kokemusta ja luoda kontakteja niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Elokuun lopulla osa kirjaston vapaaehtoisista kokoontui vielä kertaamaan kokemuksiaan IFLA-aamukahvin ääressä.

Oppia ja kollegoja yli rajojen

IFLA-aamukahvien aluksi ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara totesi olevansa ylpeä kirjaston henkilöstön panoksesta. Luottamus siihen, että isojen konferenssien järjestäminen onnistuu tulevaisuudessakin, on vankalla pohjalla. IFLAn vapaaehtoisten pääkoordinaattorina toiminut ja Helsingin yliopiston IFLA-asioita projektityöntekijänä edistänyt Tuula Ruhanen nosti esiin valtavan piilevän osaamisen, jota henkilöstöltä löytyy ja joka tuli hänelle tietoisuuteensa vapaaehtoisia haastatellessa. Työskentely IFLAssa lisäsi paitsi IFLAn tuntemusta, myös intoa itsenäiseen työskentelyyn.

IFLA-aamukahville osallistuneiden puheenvuoroissa käytiin läpi kommelluksia, yllätyksiä ja kokemuksia, joita viikon kestäneen kongressin aikana oli tullut vastaan. Kaikille kokemus oli positiivinen ja voimaannuttava (vrt. Helsingin kongressin teema Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering). Vaikka työtehtävät olivat monilla yllättävän uuvuttavia ja oma osallistuminen muutoin kongressiin jäi vähäiseksi, tunnelma vapaaehtoisten keskuudessa oli loistava ja yhteistyö hienoa. Kollegoja eri kirjastoista oppi tuntemaan paremmin, kun työskenteli yhdessä heidän kanssaan kaikille uudessa tilanteessa. Samalla oppi myös itsestään uusia puolia ja luottamus omaan ammattitaitoon ja osaamiseen vahvistui.

Erityiskiitos mainittiin kirjaston henkilöstölle kevättalvella 2012  järjestetystä englannin small talk -kurssista, joka antoi valmiuksia kansainvälisten kollegojen kohtaamiseen.

Teksti:

Päivi Lammi
suunnittelija
Hallintopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Helena Hiltunen

“Pelätty pelastaja – rokotuksen historiaa” -näyttely Terkossa 26.1.2013 asti

Helsingin yliopistomuseon suuren suosion saavuttanut näyttely ”Pelätty pelastaja – rokotuksen historiaa” saa uuden elämän Meilahden kampuskirjasto Terkossa. Vuoden alussa Lääkäripäivillä esillä olleeseen näyttelyyn on mahdollista tutustua Terkossa 26.1.2013 asti.

Näyttelyssä paneudutaan rokotuksen historian mielenkiintoisiin vaiheisiin, erityisesti isorokon torjuntaan.  Rokotus on yksi merkittävimmistä lääketiedettä mullistaneista keksinnöistä. Se on pelastanut lukemattomia ihmishenkiä, mutta myös herättänyt voimakkaita tunteita koko historiansa ajan.

Marraskuinen yleisöopastus ja Terkon auditoriossa järjestettävät tietoiskut syventävät näyttelyn keskeisiä teemoja, etenkin isorokon hävittämistä maailmasta ja rokotusten vastustusta.

Ohjelma:

  • to 8.11. klo 16 yleisöopastus Pelätty pelastaja -näyttelyssä.
  • to 15.11. klo 16 “Rokotuksen historiaa – kuinka isorokko voitettiin” -tietoisku/ projektisuunnittelija Susanna Hakkarainen ja museoamanuenssi Henna Sinisalo (Terkko, 2. krs, auditorio.)
  • to 22.11. klo 16Rokotuksen historiaa – valistusta ja vastustusta” -tietoisku /museoamanuenssi Henna Sinisalo ja projektisuunnittelija Susanna Hakkarainen: . (Terkko, 2. krs, auditorio.)

Tervetuloa tutustumaan rokotuksen historiaan Meilahden kampuskirjasto Terkkoon!
(Meilahden kampuskirjasto Terkko, Haartmaninkatu 4, 1. krs.)

Lisätietoja:
Museoamanuenssi Henna Sinisalo puh. 050 415 5286, henna.sinisalo@helsinki.fi

 

Linkit

  • Verkkonäyttely  (Rokotuksen historiaa virtuaalisesti Helsingin yliopistomuseon kotisivuilla

 

Tupaantuliaiset ystävien ja sukulaisten kesken

Päivänä muutamana ylikirjastonhoitaja Kaisaniemenkadulla raitiovaunussa istuessaan sattui kuulemaan kahden nuorenmiehen ihastelevan uutta hienoa ”mummun kirjastoa”. Niinpä, Kaisa-kirjasto ei ole pelkästään yliopiston, vaan monien äitien, isien, mummujen, vaarien, kummien ja ystävien kirjasto. Varmaan monissa ruokapöydissä on jo kohta pari vuotta kuvailtu valmistuvaa komeutta. Tästä syntyi ajatus, että mitäs jos kutsuttaisiin meidän kaikkien Kaisassa työtätekevien läheiset katsastamaan taloa vielä hetkeä ennen kuin se avataan asiakkaiden työskentelytilaksi. Hieno idea toteutettiin viimeisellä sulkuviikolla ja talo vilisi pieniä tulevia kirjastonkäyttäjiä ja innokkaita ystäviä ja sukulaisia.


Vanhimpia ja nuorimpia vieraita. Turkka ja Ohto pääsivät lopultakin Seija-mummin hienoon kirjastoon.


Kolmannen polven kirjastolaiset Ukko ja Poika tulivat katsomaan Laura- äidin ja Hanna-mummin kirjastoa. Palvelumuotoiluhenkisesti he käyttävät tilaa parhaaksi katsomallaan tavalla, eli liukumäkenä.


Pikkuväkeä kiinnostivat pikkuikkunat, toisen polven kirjastolainen löysi mukavan istumapaikan.


Henkilökortin on oltava näkyvillä kaikilla talossa liikkujilla – tai ainakin alenevassa polvessa.


Palautusautomaatti oli kaikkien lasten suosikki.


Wau-efektiä täydentämässä Peltosen klaani


Kaikki vieraat eivät tyytyneet arkkitehtuurin ja maisemien katseluun, vaan kirjatkin kiinnostivat. Musiikkitieteen kokoelma todettiin korkeatasoiseksi.




Kun sääkin suosii, niin mikäs on nauttiessa virvokkeista ja maisemasta!


Fabianinkadulta sisään tullessa ensikertalaiset häikäistyvät näkymästä.

Kummityttöni Iida saapui äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa. Reilun tunnin katselmuksen jälkeen sisarukset luettelivat Kaisa-kirjaston neljä mieleen jääneintä asiaa paremmuusjärjestyksessä. Ylivoimaisen voiton vei palautuskone, koska lapsikin jo tajuaa miten hieno vehje se on. Aukko seinässä on vasta alkua vauhtiradalle, joka kuljettaa kirjoja vakaasti eteenpäin ja – vips – yllättäen pukkaa sen  johonkin lukemattomista kärryistä, joiden pohja vielä nousee ja laskee! Hopealle nousi mustana hevosena ”se iso kirja”: taidehistorian kokoelman teos nimeltä Ars Sacra, jonka 800 sivua tekivät siskoksiin suuren vaikutuksen. Pronssia sai ”puhuva hissi”- ei kaivanne selityksiä. Pelkille pistesijoille jäivät tällä kertaa talon design-tuolit. Tytöt koeistuivat ne kaikki, eikä huonoja ollut yhtäkään, mutta ne ovat kuitenkin vain tuoleja, joten eipä niistä sen enempää.




Hyllytys on raskasta puuhaa, ainakin jos hyllytettävänä on ”se hieno kirja”

Kaikki tämä nähty ja koettu erinomaisuus sai aikaan sen, että kummitädin arvo nousi asteikossa monta monituista pykälää. Osoituksena tästä arvonnoususta Iida myönsi minulle luvan tästä lähtien muovittaa kaikki hänen koulukirjansa.

Teksti

Leena Huovinen
Tietopalvelusihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Leena Huovinen

Kirjasto on tulevaisuuden tekijä – Designing the Future Library

Helsingin kaupunginkirjasto, Helsingin yliopiston kirjasto ja Kansalliskirjasto järjestivät yhteistyönä 13.8.2012 kirjastoarkkitehtuuriseminaarin Designing the Future Library osana IFLA-konferenssin ohjelmaa. Kutsuvierasseminaari oli englanninkielinen ja siihen osallistui 170 henkilöä Aasiasta, Afrikasta, Euroopasta ja Yhdysvalloista. Useilla heistä oli alkamassa tai juuri käynnissä kirjaston rakennushanke.

Kirjastoalan 78. kansainvälinen IFLA-konferenssi järjestettiin Helsingissä kuluvan elokuun 11.-17. päivänä teemalla Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering. Pääosa runsaasta ohjelmasta keskittyi Messukeskukseen, mutta varsinkin vapaamuotoisina tilaisuuksina ja tapahtumina se levittäytyi IFLA-viikon aikana myös ympäri kaupunkia. Konferenssiin osallistujia oli lähes 4000.

Helsingin ydinkeskustaan kuluneena kesänä valmistunut Kaisa-talo, jossa Helsingin yliopiston uusi pääkirjasto sijaitsee, on näyttävä osa Helsingin yliopiston World Design Capital Helsinki 2012 –vuoden teemoja ja hankkeita. Rakennus, sen tilat ja tarjottavat kirjastopalvelut on suunniteltu niin, että pääosassa ovat tiedon tarvitsijat ja sen erilaiset käyttäjät: hiljaiset työskentelijät, ryhmätyöntekijät, sähköisten ja painettujen aineistojen selailijat, neuvontaa ja tiedonhankinnan opastusta kaipaavat, tauolla rentoutuvat ja tietenkin perinteisten lainauspalvelujen käyttäjät.

Älyllistä designia –projektissa käytetyt palvelumuotoilun menetelmät uudistavat koko Helsingin yliopiston kirjaston, eivät vain Keskustakampuksen kirjaston palveluja.

Vuosisatojen ja vuorovaikutusten virrassa

Oli täysosuma, että kansainvälisille kirjastoalaa edustaville vieraille tarjoutui juuri nyt näkymä Helsingin yliopistoon, sen upouuteen kirjastorakennukseen ja pian avattavaan pääkirjastoon Helsingin ydinkeskustassa Kaisaniemessä.

Valokuvista ja kartoista havainnollistuivat myös Senaatintorin ympäristön vanha arkkitehtuurikokonaisuus ja Kansalliskirjaston sijainti, aivan sen läheisyyteen valmistunut Kaisa-talo yliopiston pääkirjastoineen sekä Töölönlahden rantaan suunnitellun Helsingin kaupunginkirjaston Keskustakirjaston paikka. Todettiin olemassa olevien kirjastorakennusten ja vielä suunnitteilla olevan keskeiset sijainnit ja lyhyet välimatkat. Paikallisten näköalojen lisäksi kuulijoille ja katsojille avautui myös aikaulottuvuuksia menneeseen ja tulevaan. Tulevaisuuden kirjastoa ei voisi olla ilman perinteen ja historian kivijalkaa, mutta ei myöskään ilman taivaanrantaan tähyilyä.

Kirjastoarkkitehtuuri seminaarin aiheena merkitsi minulle pikaluotausta siihen, millä tavalla kirjastotoiminta on osa yhteiskuntaamme. Seminaarin esitykset saivat miettimään, miten kirjastotoiminnan muutokset ja fyysiset ilmentymät heijastavat yhteiskunnallisia muutoksia ja liittyvät niihin? Kysymys ei kuitenkaan ole vain muutosten myötäilystä ja peilaamisesta, kyse on myös edelläkävijyydestä ja vuorovaikutuksesta ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Seminaarin esityksistä välittyi vahva viesti kirjastojen yhteiskunnallisesta roolista, yhteiskuntamme ja laajemmin ajateltuna myös maailmanlaajuisesta vaikuttajatehtävästä. Tehtävä ei sinänsä välttämättä ole kovin näkyvä eikä kirjastojen ääni kovin voimakas. Varsinaisena kaikupohjana ja perustana on niiden toiminta tiedon käyttöön saattamiseksi.

Uusien kirjastorakennusten suunnittelu vahvistaa uskoa kirjastojen keskeisten palvelujen merkitykseen, minkä muotoisiksi ne tulevaisuudessa kehittyvätkin. Olennaista on, miten kirjastoissa tehtävän työn ja niiden tarjoamien tilojen anti kasvaa, elää ja vaikuttaa yhteistyökumppanien, asiakkaiden, ajatuksissa ja toiminnassa. Ja toisinpäin: vuoropuhelu asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa on kirjastoille tänään elintärkeää.

Toteutunut ja toteutumaton  – molemmat läsnä

Seminaarin vetäjä, Helsingin yliopiston ensimmäinen vararehtori Ulla-Maija Forsberg kertoi avaussanoissaan lyhyesti, miten Helsingin monumentaalikeskustan arvorakennukset syntyivät Senaatintorin ympärille sen jälkeen kun Helsinki sai pääkaupungin aseman 200 vuotta sitten. Rakennusten joukossa on Suomen vanhimman tieteellisen kirjaston, Kansalliskirjaston, päärakennus, jonka C. L. Engel suunnitteli vuonna 1836 ja joka valmistui vuosina 1840-45.

Helsingin kaupunginkirjaston kirjastotoimenjohtaja Maija Berndtson puhui viiden vuoden kuluttua Töölönlahden maisemiin valmistuvan Keskustakirjaston suunnittelun tämän hetkisestä vaiheesta ja sitä koskevista visioista. Kun tietojen, taitojen ja tarinoiden talo avautuu vuonna 2017, sitä luonnehtivat seuraavat ominaisuudet:

  • asiakas on toimija
  • luovuutta tukeva toimintaympäristö jokaiselle
  • henkilökohtainen opastus ja ohjaus

Haasteena on suunnitella tulevaisuuden kirjasto digitaalista aikakautta varten. Maija Berndtson havainnollisti asiaa kahdella kuvalla taideteoksista, joista toinen oli hallittu asetelma (”Stillleben”), viesti uskosta järjestykseen ja harmoniaan. Toisessa sommittelun kaoottisuuden voi kokea kuvana nykyajasta, tiedon sirpaleisuudesta ja sen näennäisestä järjestyksen puutteesta. Ehkä seuraavassa kehitysvaiheessa kaaoksen takaa paljastuu piilossa oleva järjestys, kuten fraktaaleissa, joihin Berndtson viittasi.

Pitkäjänteistä kehittämistyötä

Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja, professori Kaisa Sinikara aloitti esityksensä kertomalla perusasioita Helsingin yliopistosta. Hän kuvasi Helsingin yliopiston kirjastotoimen 15 vuotta kestäneen kehitysvaiheen, jolloin n. 160:stä erikokoisesta kirjastotoimipisteestä kehitettiin yhtenäinen vuoden 2010 alussa syntynyt yliopiston erillislaitos, Helsingin yliopiston kirjasto.

Kirjasto koostuu neljästä tieteenalapalveluja hoitavasta kampuskirjastosta ja keskitetyistä eli kirjaston yhteisistä palveluista, joihin kuuluvat mm. aineiston hankintatoiminta, verkkotoimintoihin liittyvät tehtävät, hallinto ja ylin johto.

Pitkän kehitysvaiheen päätteeksi Keskustakampuksen kirjaston toimipisteet käyttäytymistieteellistä Minervaa lukuun ottamatta pääsivät kesällä 2012 saman katon alle Kaisa-talon kirjastotilaan, joka nimettiin Helsingin yliopiston pääkirjastoksi. Sen suunnittelun avainsanoja olivat

  • monipuolisuus
  • joustavuus
  • muunneltavuus
  • vuorovaikutteisuuden tukeminen

Älyllistä designia –projektin palvelumuotoiluhankkeessa keskityttiin opiskelijapalveluihin. Sinikara esitteli kirjaston asiakastyypit Pistäytyjän, Palveltavan, Penkojan ja Pesiytyjän. Hahmot luotiin projektissa asiakaspalvelutehtävissä toimivien kokemusten perusteella. Asiakastyyppejä käytetään lähtökohtana palvelujen kehittämisessä ja tuotteistamisessa.

Tutkijapalvelujen kehittämisestä Sinikara mainitsi esimerkkinä kirjaston yhteistyön professori Yrjö Engeströmin ja hänen tutkijaryhmänsä kanssa. Sen piirissä on kehitetty solmutyöskentelyä, joka on kirjastotyöntekijöiden ja tutkimusryhmien uudenlaista kumppanuustoimintaa.

Esityksensä lopuksi Sinikara esitti lämpimät kiitokset Kaisa-talon uuden kirjaston suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä tehdystä yhteistyöstä Helsingin yliopiston eri toimijoille ja rakennussuunnittelun parissa työskennelleille, mm. arkkitehdeille.

Rakennuksen synty

Seuraava esitys alkoi otteella Kaisa-talon rakentamisesta kertovasta elokuvasta. Kaksi vuotta oli tiivistetty kahteen minuuttiin. Rakennusvaiheiden seuraamisen jälkeen olikin kiinnostavaa kuunnella, kun arkkitehti Matti Huhtamies Kaisa-talon suunnitelleesta Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy:stä kertoi, mistä Kaisa-talossa on kyse. Miksi rakennus on sellainen kuin se on?

Suunnitteluun vaikuttavia tekijöitä ovat olleet mm. talon sijainti, ympäristö, rakennuksen merkittävyys, tilojen hahmottuminen sisältä käsin ja tarve erityyppisten tilojen vyöhykkeisiin. Talon ympärillä on paljon tummia punatiilirakennuksia, joita ulkoseinien materiaali mukailee. Toisaalta suuret läpinäkyvät avaukset viestivät siitä, että kyseessä on uusi, moderni rakennus. Ne kertovat myös Kaisa-talon asemasta huomattavana yliopistoon kuuluvana julkisena rakennuksena.

Kun taloa tarkastellaan sisäpuolelta, huomataan, että tilat on suunniteltu selkeiksi: mistä tahansa voi hahmottaa oman sijaintinsa. Tässä auttavat kirjaston keskellä sijaitseva, maanpäällisten seitsemän kerroksen läpi alhaalta ylös nouseva portaikko ja soikea, ylöspäin kapeneva valoaukko.

Palvelu- ja kokoelmatilat, kirjastoasiakkaiden eri tyyppiset työskentely- ja oleskelutilat sekä henkilökunnan työtilat on ryhmitelty selkeästi osiksi kokonaisuutta, josta jokainen voi löytää oman paikkansa.

Näköaloja tilaan, aikaan ja kaupunkimaisemaan

Designing the Future Library -seminaarin Porthania I:ssä pidetyn osuuden päätteeksi arkkitehti Pauno Narjus kertoi Kansalliskirjaston päärakennuksen uudistushankkeesta. Sen suunnittelu on vasta alkuvaiheessa. Esityksestä sai hyvän kuvan siitä, miten vaativaa on saattaa vanhaa, suojeltua arvorakennusta mm. nykyajan teknologian edellyttämään kuntoon.

Seminaarin osallistujat saivat Narjuksen esittelemistä pohjapiirroksista havainnollisen käsityksen Kansalliskirjasto-rakennuksen alkuperäisistä tiloista ja niihin kohdistuneista uudistus- ja laajennustoimista, joita on toteutettu läpi vuosikymmenten.

Valokuvat sisätiloista välittivät katsojille vaikutelmia mm. upeasta Kupolisalista, lukusaleista pylväineen ja aivan 1900-luvun alkuvuosina rakennetusta laajennusosasta, Rotundasta. Uskon, että moni läsnäolija sai virikkeen käydä omin silmin ihailemassa mitä kauneinta kirjastoarkkitehtuuria. Seminaarin esitysten tarjoamat näköalat menneeseen ja tulevaan antoivat kansainvälisille vieraille vankan pohjan tarkastella kirjastoihin tutustumisten yhteydessä myös edustavia ja tarkoituksenmukaisia kirjastotilojamme, joiden designistä me suomalaiset voimme olla ylpeitä.

Kaksi tuntia kestäneen seminaarin jälkeen osallistujat johdatettiin yhdyskäytävää myöten Porthanian ja Aleksandrian aulan kautta Kaisa-talon pääkirjastoon. Useimmat tutustuivat tiloihin nousemalla portaita pitkin ylimpään kerrokseen, jonne oli katettu buffet-illallinen.

Monista pysähtymispaikoista mieleen jäävin oli ehkä Fabianinkadun puoleinen tuleville asiakkaille tarkoitettu terassi. Kaupunkinäkymän, Kruununhaan kattojen, puistojen, kirkkojen tornien ja taivaanrannassa siintävän meren yllä väreili tyynenä iltahetkenä laskevan auringon säteiden kultainen hohde.

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
tiedottaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Päivi Lammi
Veikko Somerpuro

Tutkimusdatan hallinnan tuki – kymmenen suositusta kirjastoille

LIBERin (Euroopan tieteellisten kirjastojen yhdistys, Association of European Research Libraries) e-science –työryhmä on julkaissut  tutkimusdatan hallintaa koskevan loppuraporttinsa viime elokuun 24. päivänä.  Vuonna 2010 LIBER asetti työryhmän, jonka tehtävänä oli tutkia, minkälainen rooli kirjastoilla voisi ja pitäisi olla e-sciencen piirissä. Ryhmä päätti keskittyä tutkimusdataan, joka vaikutti kaikkein kiireisimmältä ja tutkimuskirjastojen yhteisössä keskeisimmältä e-sciencen osa-alueelta.

 Työn tuloksena julkaistiin LIBERin e-science –työryhmän loppuraportti Ten recommendations for libraries to get started with research data management.

Suositukset

1. Tarjoa tukea tutkimusdatan hallintaan.

Se sisältää:

  • Datanhallintasuunnitelmat apurahahakemuksia varten
  • Immateriaalioikeuksiin ja tietoaineistoihin liittyvän neuvonnan
  • Tiedekuntien toiminnan tuen datanhallintasuunnitelmien laatimisessa ja datanhallinnan integroimisessa opetussuunnitelmiin

2.  Osallistu metadatan ja datastandardien kehittämiseen. Tarjoa metadatapalveluja tutkimusdataa varten.

3.  Perusta tutkimusdatapalveluihin keskittyvän kirjastonhoitajan (Data Librarian) tehtäviä ja kehitä kirjastoammattilaisten taitoja datan hallinnassa.

4.  Osallistu aktiivisesti organisaation tutkimusdatapolitiikan kehittämiseen, johon kuuluvat myös resurssisuunnitelmat. Rohkaise avoimen datan käytäntöihin ja valitse ne aina kun se on tarkoituksenmukaista tutkimusdatan elinkaaren eri vaiheissa.

5.  Ole yhteistyössä ja toimi kumppanina tutkijoiden, tutkimusryhmien, data-arkistojen ja datakeskusten kanssa. Näin edistät yhteensopivaa infrastruktuuria, joka mahdollistaa dataan pääsyn, sen löytämisen ja jakamisen.

6.  Tue tutkimusdatan elinkaarta tarjoamalla tutkimusdatan varastointi- ja hakupalveluja sekä varmista pysyvä pääsy dataan.

7.  Edistä tutkimusdataan viittaamista siihen liitettyjen pysyvien tunnisteiden avulla.

8.  Tuota organisaatiokohtainen dataluettelo tai datan säilytyspaikka, joka on käytettävissä olevan infrastruktuurin mukainen.

9.  Tutustu tieteenalakohtaisiin tutkimusdatan hallintakäytäntöihin.

10.  Aseta tarjolle tai toimi välittäjänä niin että dynaamista ja staattista tutkimusdataa varten on olemassa turvattu säilytystila. Toimi yhteistyössä organisaation IT-yksiköiden kanssa tai hyödynnä tarkoituksenmukaisia pilvipalveluja.

E-science –työryhmä ja suositusten laatiminen

LIBERin e-science –työryhmän puheenjohtajana toimi Birte Christensen-Dalsgaard Tanskan kansalliskirjastosta (Det Kongelige Bibliotek, Københavns Universitetsbibliotek). Suomesta kuusijäsenisessä kansainvälisessä ryhmässä oli mukana kampuskirjaston johtaja Annikki Roos (Meilahden kampuskirjasto Terkko).

Ryhmä on järjesti kolme työpajaa, joista ensimmäinen oli Barcelonassa vuonna 2011, toinen Bristolissa IDCC 2011 (International Digital Curation Conference)  –konferenssin yhteydessä ja kolmas Tartossa 2012. Barcelonan ja Tarton workshopit toteutettiin osana samaan aikaan pidettyjä LIBER-konferensseja.

LIBER-yhteisön kirjastoja varten koottiin lista suosituksista, tehtävistä, joiden avulla päästään alkuun tutkijoille suunnatun tutkimusdatan hallinnan tukemisessa. Suositusten kokoamisessa käytettiin pohjana kahden ensimmäisen työpajan tuloksia. Tarton kolmannessa työpajassa suositukset viimeisteltiin ja niiden tärkeysjärjestys määriteltiin.

LIBER 2012 – kolmas workshop: suositusten tarkennuksia ja tärkeysjärjestys

LIBERin e-science –työryhmän tuottaman ja tutkimusdatasuositukset sisältävän loppuraportin sivuilla 2-3  on tiivistelmä Tartossa järjestetyn kolmannen workshopin työskentelystä. Tämän käsillä olevan, kymmenestä suosituksesta kertovan tekstin seuraavat kappaleet sisältävät mainitun tiivistelmän kirjoittajien englannista kääntämänä.

LIBER-konferenssin yhteydessä pidetyssä e-science –ryhmän työpajassa suositusten validiteetista käytiin keskustelua yleisön kanssa. Tilaisuus alkoi Oxford-väittelynä. Osallistujien suuri enemmistö oli sitä mieltä, että tutkimuskirjastot voivat ja niiden täytyy tukea tutkijoita tutkimusdatan hallinnassa ja siihen liittyvässä suunnittelussa.

Osallistujat ehdottivat muutamia muutoksia suositusten ilmaisuihin ja painotuksiin. Esimerkiksi datan avoimuutta haluttiin korostettavan vähemmän, koska varsinkin tutkimuksen alkuvaiheessa tutkijat eivät halua tutkimusdatansa olevan avointa ja ilman valvontaa vailla heidän omaa suostumustaan.

Tuotiin esiin, että kirjastojen yhteistyö data-arkistojen ja datakeskusten kanssa ei riitä. Niiden on keskitettävä huomionsa erityisesti paikalliseen yhteistoimintaan tutkimusryhmien ja jopa yksittäisten tutkijoiden kanssa.

Suositusta, jossa kannustetaan yhteistyöhön organisaation IT-yksikön kanssa, pidettiin liian rajoittavana. Sitä esitettiin laajennettavaksi niin, että myös pilvipalvelujen käyttö sallitaan.

E-science –työryhmän johdolla,  yksinkertaista äänestysmenettelyä käyttäen, yleisö laati suosituslistan toimenpiteiden prioriteettijärjestyksen.

Tutkimusdatapalveluja käynnistettäessä hyvä muistaa!

Työpajan lopuksi e-science –työryhmä kysyi osallistujilta, mitä kannattaisi muistaa ja ottaa huomioon tutkimusdatapalveluja käynnistettäessä. Vilkkaasta keskustelusta tiivistettiin seuraavat ajatukset:

Tutkimuskirjastojen ei alkuvaiheessa tarvitse lähteä liikkeelle koko suosituspaketti mukanaan tai yrittää tarjota kaikkia tutkimusdatapalveluja kerralla. Pienet askeleet riittävät. Kannattaa oppia muilta, niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin. On hyödyllistä kopioida ja omaksua toisilta hyviä käytäntöjä. Tutkimuskirjastoihin kautta maailman on jo kertynyt kokemusta tämän tyyppisistä palveluista.

Kirjastohenkilöstön koulutus on erittäin tärkeää, koska hyvin harvoilla kirjastoilla on nykypäivänä mahdollisuutta palkata uutta, erikoistunutta henkilökuntaa. Tutkimusdatapalveluihin keskittyvä kirjastonhoitajan tehtävä vaatii oman ammattitaitonsa, mutta esimerkiksi lisäkoulutuksen saaneet tieteenala-asiantuntijat voivat tehdä datapalveluissa paljon.

Tutkijat ja päätöksiä tekevät johtokunnat saattavat olla epäileviä, kun kirjastot omaksuvat itselleen tutkimusdatan hallinnan tukitehtäviä. Vastustus on mahdollista voittaa osoittamalla, että hyvät datanhallintakäytännöt hyödyttävät välittömästi tutkijoita ja täten myös koko organisaatiota. Voidaan myös viitata äskettäisiin petosskandaaleihin, jotka olisi vältetty kokonaan tai ne olisivat olleet huomattavasti lievempiä, jos hyvät datanhallintakäytännöt olisivat olleet voimassa.

Lähteet:

Ten recommendations for libraries to get started with research data management. Final report of the LIBER working group on E-Science / Research Data Management. Birte Christensen-Dalsgaard et al. 4-7-2012

LIBER

Lue e-tieteestä:

Riitta Tirronen: eTiede muuttaa tapaa tehdä tutkimusta.  A propos. Suomen Akatemian verkkolehti 13.10.2011

Teksti

Liisa Siipilehto
Projektipäällikkö
Helsingin yliopiston kirjaston Tutkimusdata 2 -projekti

Eeva-Liisa Viitala
tiedottaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Liisa Siipilehto

Iloisin mielin uuteen lukuvuoteen!

Syyskuun kolmas herätti meidät Helsingin yliopiston kirjastossa toimivat kihelmöivään aamuun. Totuuden hetki oli nyt. Mitä käyttäjämme sanoisivat uudesta pääkirjastosta? Löytäisivätkö he siitä oman mansikkapaikkansa, jossa on tutkimus- ja oppimistyölle luovaa tilaa?

Ovien avautuessa kymmenillä odottajilla oli niin kiire tiedon äärelle, että ensimmäisten tulijoiden kukittajat olivat jäädä jalkoihin. Jo kesän aikana opiskelijat olivat kommentoineet odotusta: ”odotamme kirjaston avautumista kuin kuuta nousevaa”. Ensimmäisenä päivänä kirjastossa kävi 8700 asiakasta ja ensimmäisellä viikolla noin 30.000.

Samaan aikaan julkistettiin myös Helsingin yliopiston kirjaston uudet verkkosivut. Hakutoiminnallisuutta on uudistettu ja sivusto on laadittu palvelulähtöisesti. Sivusto laadittiin beta-versiona, johon saatu palaute otetaan huomioon. Kiitos suuresta työstä kirjaston viestintätiimille ja projektia vetäneelle Veera Ristikartanolle sekä verkkopalvelutiimille, joka innovatiivisesti on kehittänyt uutta hakuliittymää.

Kutsuvierasjuhlaa vietettiin 10.9., yliopiston perinteisenä avajaispäivänä. Siitä haluttiin iloinen ja yhteinen juhla, jolla juhlistetaan yliopiston uutta maamerkkiä ja samalla Helsingin yliopiston osallisuutta maailman designpääkaupunkivuoden toteuttajana. Juhlinnan iloinen tunnelma näkyi musiikissa, juontajan otteissa, puheiden lyhyydessä, hymyissä ja halauksissa.

Kirjasto avautui 10.9. illalla opiskelijoiden Night at the Campus –tapahtumaa varten.

Maailma kylässä

Elokuun lämpö helli IFLA-konferenssin 4000 osanottajaa. Vieraiden viihtyvyydestä ja konferenssin sujuvuudesta huolehtivat sadat suomalaiset vapaaehtoiset kirjastolaiset. Loppusaldo on kaikilta osin meille suomalaisille upea.

Olen ylpeä ja kiitollinen Helsingin yliopiston kirjaston joukkueesta. Kaikille osallistuneille kuuluu kiitos, vaikka voin mainita tässä vain muutamia nimeltä. Tuula Ruhanen kantoi suuren vastuun kirjaston edustajana kansallisessa komiteassa ja ottaessaan vastuulleen vapaaehtoisten rekrytoinnin, kouluttamisen ja tehtävien organisoinnin.

Päätimme käyttää IFLA-konferenssin tarjoaman hyödyn koulutusmahdollisuutena. Meidän kirjastomme vapaaehtoisia oli lopulta yli 40. Heistä löytyivät mm. IFLAn presidentin Ingrid Parentin assistentti Antti Virrankoski ja varapresidentin Sinikka Sipilän avustajat Johanna Lahikainen ja Kirsi Luukkanen. Erilaisissa tehtävissä vapaaehtoisten raikas ja osaava toiminta muutti käsitystä sulkeutuneista suomalaisista: tehokkuuteen kuului myös positiivinen ote.

Terkon prekonferenssiin osallistui yli 70 osanottajaa. Kirjastoarkkitehtuuriseminaarin kutsuseminaarin järjestimme Kaupunginkirjaston ja Kansalliskirjaston kanssa yhteistyössä.  Kaisa-taloon tutustui noin 170 seminaarin osanottajaa Aasiasta, Afrikasta, Yhdysvalloista ja Euroopasta. Ihastuneita kommentteja taltioitui vieraskirjaan. Kirjastovierailuilla tarjottiin mahdollisuus tutustua kaikkiin kirjastomme yksiköihin.

Näköpiirissä on jo muutamia kansainvälisiä seminaareja ja konferensseja: lokakuussa 2012 bibliometriikan pohjoismainen seminaari, vuonna 2014 LIBERin arkkitehtuuriseminaari kirjastomme vastuulla ja samana vuonna Open Repositories –konferenssi 2014 Kansalliskirjaston kumppanina. Kirjasto on aktiivinen LIBERIn ja LERU-yliopistojen toiminnassa. Olemme oppineet Namibia-yhteistyöstä ja toivomme voivamme jatkaa. Olemme saaneet myös aivan uusia yhteistyöaloitteita.

Kirjastoon on kasvamassa kansainvälistä osaamista, rohkeutta ja innostusta. Tuloksellista kansainvälisyyttä on vastuun kantaminen, osallistuminen ja aloitteellisuus. Se tuo mukanaan työtä ja vaivannäköä mutta myös kiinnostavia asioita ja ihmisiä, yllättäviä ja mieleenpainuvia kohtaamisia. Elämän suolaa ja sokeria.

Hyvää syksyn alkua Helsingin yliopiston kirjastossa toimiville, yhteistyökumppaneille ja kaikille Verkkarin lukijoille!

Kaisa Sinikara
ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

IFLA vapaaehtoisen silmin

Osallistuin vapaaehtoistyöntekijänä IFLA 2012 –konferenssiin 11.-17. elokuuta. Se oli ainutlaatuinen tilaisuus osallistua kirjastoalan suurimpaan tapahtumaan ja työskennellä itse siinä mukana.

Konferenssia edeltävänä päivänä vapaaehtoiset kokoontuivat tutustumaan Messukeskukseen ja orientoitumaan tulevaan koitokseen. Vapaaehtoisten ryhmien vetäjät, kansainvälinen konferenssitoimisto ja IFLA:n edustaja antoivat meille ohjeita ja kannustusta. Saimme mm. viime hetken vinkkejä, tehtävien kuvaukset ja vapaaehtoisten käsikirjan, joista oli paljon apua. Mieleen jäi  ”muista hymy” ja ”ota mukaan iloinen mieli”. Meitä vapaaehtoisia oli noin 250 hlöä eri puolilta Suomea ja ulkomailtakin. Jokaisella oli omat työaikansa ja tehtävänsä.

Kun saavuin ensimmäisenä konferenssipäivänä Messukeskuksen pääsisäänkäynnille jossa luki ”IFLA… Welcome”, ajattelin, että vihdoinkin se alkaa – oli sitä odotettukin! Olin osallistunut kahden edeltävän vuoden aikana vapaaehtoisten tiedotus- ja suunnittelutilaisuuksiin, lukenut Göteborgin vuoden 2010 ja Puerto Ricon v. 2011 kokemuksista ja jännittänyt Suomen IFLA –viikon säätilaa… Kaikki näytti hyvältä kansainväliseltä konferenssilta, ja oli lämmintä ja aurinkoista.

Ensimmäisen työpäiväni toimin konferenssitoimiston avustajana. Tehtäviäni olivat esim. kokousmateriaalin kopiointi ja konferenssin osallistujalistojen kiinnittäminen Messukeskuksen sisäänkäynnin viereen. Lista oli pitkä, sillä maksavia osallistujia oli noin 3500. Konferenssiin osallistujien kokonaismäärä oli yli 4000.

Tehtäväni oli opastaa kävijöitä Messukeskuksen tiloissa sekä ”itsepalvelu-terminaaleilla”, joilla voi tulostaa sisäänpääsylipun ja osallistumistodistuksen. IFLA –viikolla oli myös kulttuuri-ilta Wanhassa Satamassa, jossa toimin ovivahtina ja laskin sisääntulijat. Juhlakuntoon laitettu Wanha Satama täyttyi kansainvälisestä kirjastoväestä, joka saapui nauttimaan illasta ja tutustumaan kulttuuriantiin.

Työvuorojen lomassa tutustuin Library Boulevardiin, jota reunustivat hienot posterit eri maista. Näyttelyhallissa oli varsinainen posterialue, jossa voi tutustua mitä erilaisimpiin kirjastoalan projekteihin ja tapahtumiin. Paikalla oli myös kirjastokoira Börje, jota oli yhtenä päivänä silittänyt  yli 600 vierasta. Monet sponsorit, kustantajat, liikeyritykset, yliopistot ja organisaatiot olivat paikalla esittelemässä tuotteitaan ja toimintaansa. Mieleeni jäivät mm. kirjanpuhdistuskone, kirjojen skannauslaitteet, walesilainen Aberystwyth University, jonka edustaja esitteli kirjastoalan etäopintoja, King Abdulaziz Public Library Saudi-Arabiasta sekä Studio Antti Oy:n hiljaiset lukutuolit.

Esityksiä oli yhtaikaa monissa tiloissa runsauden pulaan asti. “Multicultural Libraries – Inspiring, Surprising and Empowering your Communities” esitteli kirjastojen erikielisiä palveluja Sveitsissä (Interbiblio: kulttuurienväliset kirjastot), Suomessa (Entresse ja Sello: kielikahvilat, monikulttuurinen lähestymistapa) ja Ranskassa (Pompidou-keskus: ”seven billion human beings,… and a library for each. The library serves all communities”).

”A global perspective on RFID – a qualitative and quantitative insight into the world of wire – contactless and automatic identification of media” sessiossa Eevaliisa Colb käsitteli kokemuksia RFID:stä Suomessa Helsingin yliopiston kirjaston näkökulmasta.

“Innovative libraries: transforming our communities” loi katsauksen Aasiaan ja Oseaniaan, kuinka kirjastot ovat avainasemassa yhteisöjen ja yhteiskuntien kehityksessä. Oli koskettavaa kuulla mm. kuinka kadulla asuneet ihmiset kykenevät lukutaidon ja kirjastojen avulla auttamaan itseään ammattiin ja mahdollisuuden uuteen alkuun elämässä. Toisessa projektissa paikalliset tietokeskukset, jonka kirjasto, arkisto ja museo muodostavat, mahdollistavat paikallisen historian, kulttuurin ja perinteiden säilymisen.

IFLA –konferenssin viimeisenä päivänä olin mukana viemässä kirjastoryhmää vierailulle kohteina Käyttäytymistieteiden toimipaikka Minerva sekä Svenska social och kommunalhögskolans bibliotek. Vierailijat olivat Puolasta, Belgiasta, Ranskasta, Unkarista, Koreasta ja Japanista. Minervassa vieraille esiteltiin mm. tulevaisuuden oppimisympäristö –projektia.

Kun viikon lopussa viimeinen IFLA –tehtävä oli suoritettu eli saatettu vieraat takaisin lähtöpaikkaansa, vapaaehtoistyöni konferenssissa oli ohi. IFLA:sta jäi mieleen paljon, päällimmäisenä mukavat vapaaehtoiset ja kollegat eri puolilta maailmaa sekä ilo siitä, että konferenssi onnistui hyvin.

Teksti

Tiina Alam
Kirjastosihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Tiina Alam

Gallup: Mikä oli parasta IFLA-viikossa?


– Nautin tavattomasti vierailusta Kansalliskirjastossa. Vanha arkkitehtuuri teki vaikutuksen.

Taro Miuta, Japani


– IFLA-viikossa oli ehdottomasti parasta ihmisten, kollegoiden, tapaaminen. Verkostoituminen, tiedon jakaminen ja kokemuksista puhuminen on ollut todella opettavainen asia, josta on myös paljon hyötyä, kun palaan takaisin kotiin.

Fehintola Onifade, Nigeria


– Parasta on ehdottomasti ollut Suomalaiseen kirjastojärjestelmään tutustuminen, koska itse olen Australiasta.

Miranda Morfey, Australia


– Tapahtuma on organisoitu hienosti, ihmiset ovat ihania.. EN kyllä osaa sanoa yhtä asiaa, koska olen viihtynyt niin hyvin.

Adjoa Boateng, Iso-Britannia


– Puhujat olivat hyviä. Varsinkin yksi, jonka nimeä en muista, ei puhunut vain kirjastoista, vaan yhteisen perimätiedon ylläpitämisestä.

Jerome Fronty, Ranska

Teksti

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen

Kuulumisia IAML:n heinäkuisesta konferenssista

Musiikkikirjastoalan vuotuinen ykköstapahtuma, International Association of Music Libraries, Archives and Documentation Centresin (IAML) konferenssi, järjestettiin kuluvana vuonna pitkästä aikaa kaukana Euroopasta, nimittäin Montrealissa. Heinäkuisen suurkaupungin kuumankostea sää kannusti kokousväen pysymään autuaallisen viileäksi ilmastoidussa kongressikeskuksessa, vaikka kokousohjelman mielenkiintoisuus olisi jo yksistäänkin riittänyt siihen.

Konferenssiin osallistuin Helsingin yliopiston kirjaston ja Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen yhteisedustajana, hieman yllättäen ainoana suomalaisena kolmensadan paikallaolijan joukossa; Ruotsista esimerkiksi oli läsnä kahdeksan henkeä ja Norjastakin neljä. Valtaosan kokousväestä muodosti toki kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset, joita paikalla oli ennätysmäärä. Kaiken kansainvälisyyden keskellä syttyi Montrealissa harvinaisen lämmin pohjoismainen henki, joka ilmeni mm. pitämässämme laajennetussa fennoskandisessa puheenjohtajalounaassa.

Montrealin kokouksen runsaasta virallisesta annista mainittakoon tässä lyhyesti muutama toivottavasti yleisempääkin mielenkiintoa herättävä seikka: Viikon suurin “jysäys” tuli Music Score Searching and Encoding -istunnossa, jossa Vladimir Viro (Münchenin Ludwig Maximilian -yliopistosta) esitteli musiikintutkijoista ja tietojenkäsittelytieteilijöistä koostuvan pienen tiiminsä luomaa Music Ngram Vieweriä. Raikuvat suosionosoitukset kerännyt vaatimattoman asiallinen esittely paljasti sovelluksen ylittävän villeimmätkin visiot: siihen on indeksoitu mm. koko kaikkien tuntema IMSLP:n Petrucci Music Library, ei suinkaan vähempiarvoinen metadata, vaan itse musiikillinen sisältö, ja tehty haettavaksi lähes käsittämättömän helppokäyttöisellä käyttöliittymällä. Kehittyneeseen OCR-luentaan perustuva sovellus tarjoaa hakumahdollisuuksien lisäksi mm. sähköisten esitys- ja analyysimerkintöjen liittämisen aineistoon. Esitelmää vasta pari minuuttia kuunneltuani oli ilmiselvää, että jatkossa Music Ngram Viewer on ehdoton osa musiikkitieteen tiedonhaun opetusta.

Pitkin viikkoa tuli useammassakin yhteydessä esille kirjastojen ja arkistojen digitointihankkeiden aineistonvalintaan liittyvät kysymykset, ja korostetun painokkaasti seikkaa ongelmallisti musiikintutkimuksen näkökulmasta Catherine Ferris (Dublinin teknillisestä yliopistosta), joka väitöskirjaansa tehdessään oli joutunut painimaan paljonkin asian kanssa: jos tutkijat perustavat tutkimuksensa erityisesti sähköisiin aineistoihin, saattaa valikoiva digitointi vääristää tutkimustuloksia. Tätä pohdintaa voisin tietysti jatkaa toteamalla, että sama koskee myös painetun aineiston valintaa ja hankintaa: aineisto, joka ei ole tarjolla tutkijoille – vaikka olisi tutkimustulosten kannalta tärkeäkin –, jää pimentoon eikä siis vaikuta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Ferrisin kanssa samassa Documenting Musical Life: Sources and Research Perspectives -istunnossa puhunut Barbara Wiermann (Leipzigin musiikki- ja teatterikorkeakoulusta) taas toi digitointiin ja luettelointiin liittyen esille kentän kiusallisen hajanaisuuden: Saksassa esimerkiksi on useita kirjastoja ja arkistoja, jotka luetteloivat ja digitoivat konserttiohjelmia, kukin erilaisella ohjelmistolla, erilaisella tarkkuudella, käyttäjän kannalta kiusallisen erilaisella lopputuloksella. Wiermannin viesti oli lakonisen yksiselitteinen: “Mehr Zusammenarbeit!”

Tästä päästäänkin luontevasti IAML:n ikuisuusaiheisiin, kylläkin tuloksellisiin sellaisiin eli R-hankkeisiin. Kansainvälinen musiikkitieteellisen kirjallisuuden viitetietokanta RILM kasvaa ja paranee kaiken aikaa valtavaa vauhtia, vanhojen musiikkilehtien indeksi RIPM ja nuottikäsikirjoitustietokanta RISM samoin. Näistä viimeksimainittu avattiin hiljattain maksuttomaan julkiseen käyttöön – aplodeja ja hatunnosto sille! –, ja nyt on luettelointityötä helpottamaan hankittu uusi, erittäin kätevältä vaikuttava ohjelma Kallisto, joka mahdollistaa monien toivoman tietueiden siirtämisen myös Marc-muodossa. Pitkään odotettu musiikki-ikonografinen RIdIM-tietokantakin on sekin auennut, joskin sisältäen vasta pienen osan kaikesta aiemmin paperikortteina luetteloidusta aineistosta, ja kätevältä vaikuttava luettelointimoduulikin oli konferenssissa kokeiltavissa. Suomalaisena näitä hankkeita käsittelevissä istunnoissa saatoin mielessäni vain huokaista: miksi melkein kaikki muut länsimaat ovat toden teolla mukana yhteistyössä, mutta emme me¼

Kuten kansainvälisiin kokouksiin yleensä, sisältyy IAML:iinkin iltaohjelmaa, eritysesti konsertteja. Tänä vuonna järjestävät osoittivat niiden suhteen huomattavaa tyylitajua, olkoonkin että Christopher Jacksonin johtama Studio de musique ancienne de Montréal esitti renessanssipolyfonian mestareilta (Gombert, Tallis, Victoria et alii) pääasiassa pienimuotoisia teoksia ja nekin aavistuksen kiirehtien. Toisaalta olisi ollut julmaa vaatia pätsimäiseksi kuumenneessa Notre-Dame-de-Bon-Secours -kirkossa hikeä virtaavilta laulajilta vellovan suurimuotoista liturgista ohjelmistoa pelkän viihteen vuoksi. Niin hyvä kuin mainittu konsertti olikin, ylittyi se suureksi yllätyksekseni pari iltaa myöhemmin, kun Quatuor Bozzini esitti kolme modernia kanadalaista jousikvartettoa. Yhtyeen tekninen taituruus oli suurenmoinen lähtökohta vaativien teosten esteettisesti antoisille tulkinnoille, joille tietämyksellistä syvyyttä antoivat paikalla olleet säveltäjät Cassandra Miller ja Michael Oesterle kommentoimalla vakuuttavia luomuksiaan.

Lopuksi vielä hyppäys takaisin kirjastoihin ja niiden yllättäviinkin yhteistyökuvioihin. Québecin provinssin komean Grande Bibliothèquen esittely pani miettimään moniakin asioita, ei vähintään ihailemaan kanadalaisten ratkaisua laittaa kansalliskokoelmansa musiikkiosasto yleisen kirjaston valtavan musiikki- ja elokuvaosaston yhteyteen. Mainiosta esittelykierroksesta vastanneen Benoit Migneaultn mukaan yhteistyön edut ovat ilmiselvät – vaan vaikeaa tämä olisi Suomessa toteuttaa, kun Kanadassa esimerkiksi äänitteistä saadaan vapaakappaleet erikseen sekä arkistointia että esilläpitoa varten. Joka tapauksessa paikallinen suuri yleisö on erittäin tietoinen kansalliskokoelman olemassaolosta, kiitos kokoelman fyysisen esilläolon, eikä musiikin rooli kirjastoissa yleensäkään näytä lainkaan niin uhatulta kuin Suomessa.

Teksti

Jaakko Tuohiniemi
kirjastosihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Monipuolinen tietoteos Kaisa-talosta

Kaisa-talon arkkitehtuuri, rakennusprojekti ja Helsingin yliopiston uuden pääkirjaston kokoelmat, siinä keskeisiä teemoja, joita avataan tuoreessa kolmikielisessä teoksessa Kaisa-talo Kajsahuset Kaisa House.

Mainittujen teemojen lisäksi kirjassa käsitellään koko kirjaston palveluissa ja organisaatiossa tapahtuneita muutoksia ja uusimpia kehittämishankkeita. Myös yliopiston tilasuunnittelun historiallisista vaiheista ja tilojen keskittämisestä Kaisa-talon ympärillä olevaan Hirvi-kortteliin on kirjassa erillinen artikkeli.

Kaisa-talo –kirja on yliopiston Tila- ja kiinteistökeskuksen aloitteesta syntynyt teos, jossa myös kirjasto oli vahvasti mukana. Kirjan on toimittanut Reino Lantto, joka seuraavassa kertoo kirjaprojektin tavoitteista ja toteutuksesta.

Reino  on tehnyt pitkän uran toimittajana ja sähköisen viestinnän kehittämistehtävissä. Ennen kirjaprojektia Reino ehti toimia Yliopistopainon (nykyisin Unigrafia) toimitusjohtajana seitsemän vuoden ajan.

Kirja valmiiksi IFLA-konferenssiin mennessä

Reinon tukena Kaisa-talo -kirjan sisällön suunnittelussa oli toimitusneuvosto, joka ideoi sisältöä ja asetti aikataulun valmistumiselle.

– Tavoitteena oli saada kirja valmiiksi elokuussa 2012 pidettävään IFLA-konferenssiin mennessä, jotta se olisi haluttaessa lahjoitettavissa konferenssin vieraille. Samalla aikataululla kirja valmistuisi myös Kaisa-talon avajaisiin mennessä, mikä oli myös tärkeä tavoite.

Aikataulun lisäksi jo alkuvaiheessa päätettiin kirjan toteutuksesta kolmikielisenä; suomenkielisten pidempien tekstien lisäksi tulivat tiivistelmät ruotsiksi ja englanniksi.

Kirjan yleisenä tavoitteena oli kertoa monipuolisesti suunnittelu- ja rakennusprojekteista sekä kirjaston palveluista ja tulevaisuuden visioista. Tarkempi sisältö muovautui vähitellen toimitusneuvoston kokouksissa ja Reinon keskustellessa eri ihmisten kanssa.
Kirjan artikkeleissa kirjaston kokoelmat tuodaan vahvasti esiin. Erikseen käsitellään mm. Jaakko Hintikan lahjoittamaa filosofian kokoelmaa, taidehistorioitsija Osvald Sirénin mukaan nimettyä Sirenia-kokoelmaa sekä teologian Luther-tutkimukseen liittyviä kokoelmia.

– Kirjaston kokoelmista nostettiin kirjassa esiin joitakin yleisesti kiinnostavia erikoiskokoelmia, joita ei harvinaisuutensa tai laajuutensa vuoksi välttämättä löydy muista kirjastoista.

Valokuvat tärkeässä roolissa

Reinolla oli kokonaisvastuu kirjan toteutuksesta aikatauluineen. Tähän liittyi artikkeleista ja kuvista sopimista, haastatteluja, tekstien kirjoittamista, tiivistelmien laatimista sekä yhteistyötä kirjan taitosta vastanneen graafisen suunnittelijan kanssa. Pienistä ongelmista huolimatta kokonaisprosessi sujui suhteellisen hyvin.

– Aikataulusyistä jouduin kirjoittamaan artikkeleita suunniteltua enemmän itse. Hieman ongelmia aiheutti myös se, että kuvia valmiista talosta oli mahdollista ottaa vasta alkukesästä, jolloin oli jo kiire saada kirja taitettua ja painoon.

Kirjaan tuli lopulta tekstejä 15 eri kirjoittajalta. Erittäin tärkeässä roolissa ovat myös kirjaan valitut valokuvat. Uusia kuvia kirjaan tuli neljältä eri kuvaajalta, lisäksi mukana on historiallisia kuvia. Painotus on arkkitehtuurikuvissa, joissa Kaisa-talon komeita kaaria esitellään tarkkaan rajattuina otoksina. Lisäksi mukana on mm. Hirvi-korttelista otettu ilmakuva sekä kuvia kirjastojen vanhoista tiloista.

 
Opettavainen projekti

Reinolle itselleen kirjaprojekti ja kokemukset kirjastosta olivat myönteisiä ja opettavaisia. Reinon työpiste oli keskustakampuksen kirjaston valtiotieteiden toimipisteessä, joten Reino sai lähietäisyydeltä seurata myös kirjaston arkea ja muuttovalmisteluja.

– Oli kiinnostavaa tutustua kirjaston toimintaan ja muutoksiin, joita kirjaston toimintaympäristössä esiintyy. Kirjastolaisten kanssa on ollut kiva tehdä yhteistyötä ja oppia uusia asioita.

Myös Kaisa-talon rakennusprojekti saa Reinolta kehuja.

– Suunnitelmat toteutuivat aiotulla tavalla. Nykypäivänä on harvinaista, että rakentaminen toteutetaan viimeisen päälle suunnitelmien mukaan ja lopputulos on myös esteettisesti korkeatasoinen.

Kaisa-talo –kirja julkistetaan virallisesti kirjaston avajaisissa 10.9.2012. Kirjaa on saatavilla Kaisa-talossa sijaitsevasta Gaudeamuksen kirjakahvilasta (Kirja & Kahvi).

Teksti

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Mika Holopainen
Reino Lantto

Helsingin yliopiston kirjaston solmuhanke IFLA:ssa

Kirjastokaistan videointi puheesta (jos upotus ei näy)

“Knotworking” ei ole sama asia kuin “not working”, vaikka samalta kuulostaakin, nauratti prof. Yrjö Engeström kuulijoitaan. Engeström kertoi Helsingin yliopiston solmutyöskentelyä kirjastossa -hankkeen prosessista ja tuloksista IFLA:N WLIC 2012 Helsinki -konferenssin plenary-puheessaan.

Hankkeessa on kehitetty kirjaston tutkijapalveluita yhteiskehittelemällä niitä tutkimusryhmien kanssa. Engeströmin tutkimusryhmä tarkkaili kirjastolaisten työskentelyä ja vuorovaikutusta tutkimusryhmien kanssa.

IFLA expressin juttu puheesta

Tutkijapalveluita kehittäneen Solmu-hankkeen loppuraportti ilmestynyt Verkkari 5 /2012

Solmuja Verkkari 8 /2011

QQML-konferenssissa Ateenassa 23.-27.5.2011

Keskustakampuksen Solmu-hankkeen raportti valmistunut  Verkkari 5 / 2011

Viikin pilotin raportti

LILAC – informaatiolukutaidon konferenssi Lontoossa  Verkkari 5 / 2011

Solmusta keihäänkärkiin – mitä opimme Tanskanmaalla Verkkari 7/ 2010

Teksti

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
pääkirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Ifla Express