Systemaattista tiedonhakua Terkossa

Advanced Search Techniques for Systematic Reviews, Health Technology Assessment and Guideline Development  -koulutus

Terveysalan kirjastoammattilaiset kokoontuivat Terkossa 22.11. BMF ry:n järjestämään Advanced Search Techniques for Systematic Reviews, Health Technology Assessment and Guideline Development  -koulutukseen.

Koulutuksessa käytiin läpi systemaattisen tiedonhaun edistyneitä hakutekniikoita lääke- ja terveystieteissä. Systemaattisia hakuja tarvitaan terveydenhuollossa mm. hoitosuositusten, katsausartikkelien, HTA (health technology assessement, terveyden huollon menetelmien arviointi) -raporttien ja Cochrane-katsausten pohjaksi. Cochrane-katsaukset ovat kansainvälinen tutkijaverkoston tekemiä näyttöön perustuvia katsauksia terveydenhuollon menetelmien vaikuttavuudesta.

Kouluttajiksi olimme saaneet alan kansainväliset asiantuntijat Briteistä: Carol Lefebvren (Lefebvre Associates Ltd) ja Julie Clanvillen (York Health Economics Consortium).

Kuvassa etualalla Pia Pörtfors (THL), Jaana Isojärvi (FinOhta) sekä kouluttaja Carol Lefebvre (Lefebvre Associates Ltd).

Osallistujajoukko oli monipuolinen ja kokemusta systemaattisista hauista löytyi laajasti: kurssilaisia oli Terkon lisäksi mm. Turun yliopistosta, Lääkäriseura Duodecimista, THL:stä, FinOhtasta (Finnish Office for Health Technology Assessment), UKK-Instituutista, Metropolia amk:sta, Työterveyslaitoksesta, Viikin kampuskirjastosta, Diakonia amk:sta ja Kelasta. Päivästä muodostuikin keskusteleva, osallistujat oppivat paitsi kouluttajilta myös toinen toisiltaan. Oli mielenkiintoista verrata omia käytäntöjä muihin, saada uusia ideoita ja toisaalta vahvistusta omille ajatuksille.

Teoreettisemman osuuden lisäksi konkreettisia hakuesimerkkejä käytiin läpi rinnakkain PubMed ja Ovid Medline –käyttöliittymissä. Lisäksi esillä olivat Cochrane Library ja Embase sekä esimerkkinä ei-englannin kielisen materiaalin tietokannasta LILACS (Latin American and Caribbean Center on Health Sciences Information). Vastaava oman kielialueemme keskeinen tietokanta on Terkon ylläpitämä Medic.

Carol ja Julie antoivat runsaasti työvälineitä oman haun arvioimiseen: mm. haun läpi käynti kollegoiden kanssa ja erilaiset checklistit (esim. Evidence Based Checklist for the Peer Review of Electronic Search Strategies). He myös muistuttivat, että Cochrane Methodology Registeriin on koottu hakumenetelmiä koskevaa tutkimusta. SuReInfo -palvelu sisältää tutkimustietoon perustuvia ohjeita systemaattisia katsauksia ja terveydenhuollon menetelmäarviointeja varten tehtäviin tiedonhakuihin. Haun suunnittelussa auttavista työvälineistä tutustuimme mm. PubMed-viitteistä analyysejä tekevä PubReMineriin, jota voi käyttää esim. hakutermien valinnan pohjana.

Intensiivisen ja antoisan koulutuspäivän jälkeen kurssilaiset kokoontuivat Carolin ja Julien kanssa Ravintola Eliteen nauttimaan talvisesta menusta.

Teksti ja kuva:

Katri Larmo
Informaatikko
Helsingin yliopiston kirjasto

Pääkirjoitus: 90 päivää kirjastolaisena

Kun syyskuussa vaihdoin kirjaston asiakkaasta kirjaston työntekijäksi, kävi niin kuin uudessa työpaikassa tapaa käydä: aukesi ihan uusia maailmoja. Yhä tänään ihailen, miten monipuolista on se osaaminen, joilla kirjaston päivittäisiä prosesseja pyöritetään.

Kun työskentelin suomalaisen virkamieskoulutuksen ja viimeksi yliopistollisen aikuiskoulutuksen parissa, opin miten arvostettua osaamisemme maailmalla on − viimeaikaisista Pisa-kolhuistakin huolimatta. Kirjastossakin työskentelemme todellisen menestystarinan parissa. Tästä saimme taas muistutuksen marraskuussa, kun pääkirjastossamme vieraillut Namibian presidentti ihmetteli ovatko kirjaston palvelut tosiaan kaikille avoimia ja maksuttomia. Yhtä lailla ylpeänä saimme lukea saksalaistoimittajien vaikuttuneen Kaisa-talon arkkitehtuurista ja nykyaikaisista tiloista palautusautomaatteineen.

Se ei silti tarkoita, että olisi syytä jäädä paikoilleen. Huippuyliopisto edellyttää myös huippukirjastoa. Tässä ilmeeltään uudistuneessa Verkkarissa palvelupäällikkömme kertovat, miten pyrimme asiakkaidemme erilaisiin toiveisiin vastaamaan. Opiskelu- ja tutkimusympäristöt digitaalistuvat ja uusimman tiedon on oltava saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta. “If it is not electronic, it does not exist”, kommentoi kollegamme Kööpenhaminan yliopiston kirjastosta. Paljon on todellakin muuttunut siitä, kun itse kymmenen vuotta sitten valikoin opiskelijakirjaston hyllystä ne parhaiten alleviivatut tenttikirjat!

Vaikka tiedon käyttöliittymät muuttuvat ja yhä useampi käyttää palveluitamme astumatta kirjaston ovesta sisään, arvostavat ja tarvitsevat opiskelijat edelleen myös fyysisiä työskentelytiloja. Tähän vastataan seuraavaksi Kumpulassa, jossa kirjaston tiloja remontoidaan ensi vuoden aikana toimivammiksi ja viihtyisämmiksi.

Asiakkaiden moninaiset tarpeet ja tiukkeneva talous ovat kieltämättä kinkkinen yhtälö, joka haastaa meidät kehittämään osaamistamme, kokeilemaan ennakkoluulottomasti uudenlaisia toimintamalleja ja kokoamaan asiakkaistamme ja kumppaneistamme viisaita verkostoja.

”It always seems impossible until it’s done”, opetti viime päivinä muisteltu Nelson Mandela. Siinä ohjenuoraa meille kaikille, isojen ja pienten muutosten tekijöille. Ennen ensi vuoden koitoksia hellitetään kuitenkin hetkeksi ja nautitaan vaikkapa kirjavinkeistä, joita henkilöstömme on tähän jouluiseen numeroon tuottanut.

Mukavia lukuhetkiä ja mitä menestyksekkäintä Uutta Vuotta kaikille kirjaston ystäville!

Suvi Kataja
Viestintäpäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto

Vuoden 2013 luetuimmat opinnäytteet

E-thesikseen on tallennettu jo tuhansia graduja ja muita vastaavia opinnäytteitä. Palvelussa on sivu, jolta voi katsoa, minkä tiedekuntien ja erillislaitosten opinnäytteet ja mitkä yksittäiset opinnäytteet ovat olleet suosittuja kuluvan vuoden eri kuukausina.

Alla tiedot 10 katsotuimmasta opinnäytettä ja kunkin nimen perässä tähänastinen käyttökertakarttuma:

1.    Naturalistic and existential realms of place in Roseau, Dominica.  12137 (gradu, maantiede; 2001)
2.    Koiran mastsolukasvaimet – kirjallisuuskatsaus  . 4654 (lisensiaatin tutkielma, Kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osasto 2010)
3.    Purennan kehitys ja oikomishoito lapsilla, esimerkkinä QH.kojeen käyttö lapsipotilaan suussa 2986 (syventävät opinnot, hammaslääketieteen laitos 2009)
4.    Eräiden myrkytysten hoito koirilla –kirjallisuuskatsaus. 2763 (lisensiaatin tutkielma, kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osasto 2008)
5.   Antibioottien aiheuttamat haittavaikutukset koirilla Suomessa – kirjallisuuskatsaus ja raportoidut haittavaikutukset vuosina 2002-2006.  2504 (syventävät opinnot, kliinisen eläintieteen laitos 2006)
6. Relocating the American Dream : The America of the 1960s as Portrayed by the New Journalists Norman Mailer, Hunter S. Thompson, and Tom Wolfe.   2477 (gradu, englannin kieli 2009)
7.  Työhakemus tekstilajina 2419 (suomen kieli, 2013)
8. Anonyymit anarkistit. Suomalainen anonyymi verkkokulttuuri Ylilauta-sivustolla.  2380 (gradu, sosiologia, 2013)
9. Koiran mahalaukun laajentuma ja kiertymä. Kirjallisuuskatsaus ja retrospektiivinen tutkimus toipumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä: 136 tapausta.  2272 (lisensiaatin tutkielma, kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osasto 2010)
10. Koiran välittämät zoonoosit.  2107 (lisensiaatin tutkielma, peruseläinlääketieteen laitos)

Lemmikkien terveysongelmia käsittelevät työt kestosuosikkeja

Kuluvana vuonna ladatuimmat e-opinnäytteet ovat enimmäkseen muutaman vuoden takaisia. Suosituimpien opinnäytteiden joukossa oli huomattavan monta koiriin liittyvää tutkielmaa, viisi kymmenestä. Katsojien joukossa lienee myös lemmikkiensä hyvinvoinnista huolissaan olevia koranomistajia.  Vastaavasti lasten hampaiden oikomishoitoa koskevan gradun käyttäjäkunnassa saattaa olla myös aika paljon lastensa hammastarhasta huolta kantavia vanhempia

Listan kärjessä olevan paikkaan liittyvää teoreettista problematiikka koskettelevan opinnäytteen huikeahko suosio selittyy ainakin  osin tallennusteknisillä syillä: opinnäyte on syystä tai toisesta tallennettu useampana kymmenenä eri tiedostona, joista jokaisen katsominen kartuttaa käyttötilastoa. Toisaalta paikkaa ja paikallisuutta on kyllä viime aikoina tutkailtu ahkerasti useammallakin tieteenalalla, mikä sekin osaltaan, työn englanninkielisyyden lisäksi,  on saattanut vaikuttaa tutkielman käyttölukuihin.

Merkkillepantavaa on myös se, että Työhakemus tekstilajina -gradu on parin kuukauden latauksilla listalla mukana. Se taisi saada Hesari- ja tv- julkisuutta jossain vaiheessa syksyä,  mikä näkyy.

Kiitämme Jussi Piipposta opinnäytteiden käyttölukujen taustoja koskevista valaisevista kommenteista.

Kirjoittajat:

Leena Nordman
Kirjastosihteeri
Helsingin yliopiston kirjasto

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Verkkarin ilme uudistui

Verkkarin ilmettä viilattiin keveämmäksi. Vaalea tausta antaa enemmän sijaa tekstille ja verkkolehtimäisempi ote taitossa antaa julkaisulle ryhtiä ja uskottavuutta.

Ensi vuoden Verkkarin julkaisut myös harvenevat muutamalla numerolla. Näin pystymme keskittymään julkaisun toimittamiseen kiireettä. Juttuja otetaan edelleenkin ilomielin vastaan!

Pieniä muutoksia ulkoasuun on vielä tiedossa, mutta suuret linjat ovat nyt tässä.

 

ECIL 2013 – Informaatiolukutaidon konferenssi Istanbulissa

Informaatiolukutaidosta on vuosien varrella järjestetty monia konferensseja, kuten pohjoismainen Creating Knowledge ja Iso-Britannian LILAC.
Ensimmäinen iso eurooppalainen informaatiolukutaidon konferenssi The European Conference on Information Literacy (ECIL) järjestettiin 22 -24.10.2013. Bosporinsalmen halkaisema Istanbul tarjosi upeat puitteet kansainväliselle kirjastoalan konferenssille. 

Konferenssiin osallistui n. 60 maasta n. 400 informaatiolukutaidosta kiinnostunutta kirjastolaista ja tutkijaa. Osallistujia oli myös Euroopan ulkopuolelta, kuten Bangladeshista, Australiasta, Kiinasta ja Yhdysvalloista.  Konferenssissa oli pääpuhujien lisäksi tilaa työpajoille, rinnakkaissessioille ja posteriesityksille. Oma esityksemme oli kirjastojen toimintaa esittelevässä Best Practices –osiossa. Konferenssi tullaan järjestämään vuosittain ja ensi vuoden konferenssipaikaksi on valittu  Kroatian Dubrovnik..

IFLA & UNESCO media- ja informaatiolukutaidon asialla

IFLA ja Unescon olivat tukeneet ECIL konferenssin toteutumista. Avajaistilaisuudessa kuultiin IFLA:n presidentin Sinikka Sipilän tervehdys konferenssin järjestäjille ja osallistujille. Unescon Indrajit Banerjee kertoi  Information For All –ohjelmasta. Hänen mukaansa olisi tärkeää laajentaa keskustelu informaatiolukutaidosta koskemaan media- ja informaatiolukutaitoa .  Uudet lukutaidot olivat keskustelussa koko konferenssin ajan ja monien esiintyjien saamat kysymykset koskivat sitä, minne he sijoittavat itsensä ”lukutaitojen” kartalla. Lukutaidon käsitettä käytetään nykyään monissa eri yhteyksissä medialukutaidosta digitaaliseen lukutaitoon. Ovatko nämä lukutaidot rinnakkaisia informaatiolukutaidon kanssa, vai tulisiko joku niistä, kuten MIL (media- ja informaatiolukutaito) ottaa sateenvarjomaiseksi kattokäsitteeksi?  Myös hollantilainen Albert K. Boekhorst käsitteli asiaa puheenvuorossaan.

Historian lehtien havinaa ja uusia tuulia

Konferenssin pääpuhujina olivat Paul G. Zurkowski Yhdysvalloista ja Christine Bruce Australiasta.

Paul G. Zurkowskia pidetään information literacy käsitteen ”isänä”.  Hän lanseerasi käsitteen Yhdysvalloissa 1970-luvulla ja määritteli käsitettä työn kontekstissa. Istanbulissa hän oli varmasti konferenssin odotetuimpia puhujia. Zurkowskin mukaan information literacy on edelleen elävä ja voimakas käsite. Kirjastoalan ammattilaisista itsestään riippuu kuinka käsitettä viedään eteenpäin. Hän korosti esityksessään erityisesti kaikkien ihmisten perusoikeuksia ja demokraattista pääsyä tiedon lähteille.

Uudempaa IL näkökulmaa edusti  Christine Bruce Queenslandin tekniikan yliopistosta. Hän korosti esityksessään ihmisten omaa kokemusta informaatiolukutaidosta. Hän on halunnut siirtyä tekstimuotoisen tiedon hakemisen tutkimisesta tutkimaan kokemusta informaatiosta ja vuorovaikutusta sen kanssa.  Informaatiolukutaidon sijasta voidaan puhua tietoisesta oppimisesta ”informed learning”:

” Informed learning is using information, creatively and reflectively, in order to learn.”

jossa oppiminen näyttäytyy suhteena informaatioon ja informaation omaehtoisena käyttämisenä.

Bruce otti kantaa ajankohtaisiin asioihin ja näytti esityksensä viimeisenä kuvana kuvan Turkin demokratialiikkeen hiljaisista mielenosoittajista Istanbulin Taksim-aukiolla.

Rinnakkaissessioiden antia

Joost Driesens (University of Groningen Library) suositteli  esityksessään “From Snoring to Scoring”: Creating a Motivating Classroom Experience in Practice huomion herättämiseksi opettajalle avoimia kysymyksiä IL-opetuksen alussa: esim.“mitä haluatte että opetan”. Hän korosti, että opiskelijoiden motivaatio lisääntyy, jos tiedonhakutaidot asetetaan tutkinnon kontekstiin ja niiden tarpeellisuus perustellaan hyvin.  Opiskelijoiden tehtävien tulee myös olla riittävän haasteellisia, jotta he pysyisivät hereillä! Hän suositteli kokeilemaan rohkeasti uusia opetusmenetelmiä ja korosti, että hyvin erilaiset opettajapersoonat voivat onnistua luokkatilanteessa.

Jessica Long (Miami University Middletown) kertoi esityksessään If They Build it, They will Use it: Using Google Sites to Improve Student Research Skills kuinka oli toteuttanut informaatiolukutaidon opetusta verkossa.  Opettajan sijasta opiskelijat tekivät itse tiedonhankinnan verkko-oppaita. Ohjelmana oli Goolge Sites ja mallipohjana oli opettajan tekemä sivusto. Tarkoituksena oli, että opiskelijoiden tiedonhankintamateriaalit ovat heillä itsellään tallessa myös kun he lähtevät yliopistosta, eikä niihin palaaminen ole kiinni yliopiston tai kirjaston muuttuvista järjestelmistä. Tiedon rakentaminen itse vahvistaa sen omaksumista.

Carol A. Leibiger ja Alan W. Aldrich (University of South Dakota, Library) pohtivat esityksessään “I will not be a Tourist in the Land of Images”: Adding the Visual to Information Literacy Instruction visuaalisen lukutaidon tärkeyttä. Aiheesta löytyy lisää informaatiota verkosta Information Literacy As Metaliteracy  (LibGuides)sivustolta.

Esiintymistä voi harjoitella

Esityksemme Exploring Possibilities in Bachelor Level Information Literacy Teaching oli Best Practices sessiossa konferenssin viimeisenä päivänä. Tarkastelimme esityksessä opintopisteellistä ja pakollista informaatiolukutaidon opetusta kandivaiheessa humanistisen ja oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoille. Kerroimme, miten olemme ratkaisseet opiskelijamäärän ja kirjastojen rajallisten opetusresurssien luoman paineen yhdistämällä lähiopetusta ja verkkotehtäviä.

Valmistauduimme konferenssiin työstämällä sessiota eri vaiheissa abstraktin lähettämisestä varsinaisen esitykseen. Teimme esitystä varten taustatyötä tutustumalla alan tutkimukseen.  Keväällä osallistuimme Kielikeskuksen järjestämälle Conference Presentation  kurssille. Koulutusta voi suositella lämpimästi kaikille kollegoille. Kurssin aikana saimme palautetta esiintymistaidoistamme ja konkreettisia ideoita hyvään esitykseen. Kurssilla opiskelimme yhdessä yliopiston tutkijoiden kanssa, jotka valmistautuivat konferensseihin.

Esityksen valmisteluprosessi oli todella opettavainen.  Kävimme läpi asioita, joista kaikki eivät näkyneet konkreettisesti esityksen kalvoissa, mutta jäävät taustalle vaikuttamaan oman työn kehittämiseen. Konferenssipaikalla saimme juuri ennen esitystä kirjastonjohtaja Jarmo Saartilta hyvän neuvon ”ensiksi muistakaa hengittää ja toiseksi muistakaa puhua englantia”. Tämän ohjeen turvin pääsimme yli pahimmasta esiintymisjännityksestä ja itse esitys oli positiivinen kokemus.

Best Practices- tilaisuuden jälkeen oli mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia IL-opetuksen arjen haasteista samassa sessiossa esiintyneiden brittiläisten kollegojen kanssa ( Jane Secker ja Maria Bell). Kansainvälisten konferenssien yksi tärkein anti onkin juuri kollegoiden tapaaminen ja verkostoituminen.

Konferenssin toteutuksesta vastasivat Department of Information Management of Hacettepe University ja  Department of Information and Communication Sciences of Zagreb University  ja se järjestettiin Harbiye Military Museum and Cultural Centre. –museossa.


Paikallisen kirjakaupan katossa roikkui kirjoja

 

Kirjoittajat

Kati Syvälahti
Informaatikko
Helsingin yliopiston kirjasto

Maija Paavolainen
Informaatikko
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Kati Syvälahti

Rakennustyöt Kumpulan kampuskirjastossa alkavat tammikuussa 2014

Kumpulan kampuskirjaston tilauudistuksen rakennustyöt tehdään tulevan vuoden aikana. Töiden valmistumisen tähtäin on lukuvuoden alussa syksyllä 2014, jolloin  käytössä on uusi ajanmukainen oppimisympäristö kirjaston nykyisellä pinta-alalla Physicum-rakennuksessa.

Rakentaminen alkaa tammikuussa ensimmäisestä kerroksesta, joka suljetaan kokonaan jo vuodenvaihteessa. Kirjaston palvelut jatkuvat toisessa, sisäänkäynnin kerroksessa, jossa kirjat ja sarjat ovat edelleen lainattavissa. Käytöstä suljettuja tiloja korvaavat yläkerrokseen siirretyt työasemat ja sinne lisätyt lukupaikat.

Remontin tieltä 2400 m lehtien vanhoja vuosikertoja pakattiin muuttolaatikoihin.  Ne ovat nyt pois asiakkaiden käsistä  seuraavaan syksyyn. Kaukopalvelun avulla artikkelit saadaan kuitenkin niitä tarvitseville.

Voimme vain toivoa kampuskirjaston käyttäjiltä kärsivällisyyttä, sillä lähikuukausina rakennustyön äänet tulevat aiheuttamaan häiriöitä. Kirjasto tarjoaa avuksi korvatulppia.

Remontin etenemisen aikataulua ei vielä ole lyöty lukkoon. Todennäköistä kuitenkin on, että kirjasto on kiinni kesä-, heinä- ja elokuun.

Lukusali_laatikot_verkkari

Niin lähellä mutta niin kaukana – vanhoja lehtiä ei nyt pääse selaamaan.

Kumpulan kampuskirjaston remonttiblogi

Kiitos palautteestasi – palveltava, penkoja, pesiytyjä ja piipahtaja!

Keväällä Helsingin yliopiston kirjasto sai yli 1 100 vastausta kirjastojen kansallisessa kävijäkyselyssä.  Vastauksia, toiveita, kiitoksia ja moitteita, on tutkittu ja pyöritelty ennen kaikkea asiakasprofiilien kannalta: miten voisimme vastata erilaiset kävijöiden tarpeisiin, mihin tartumme seuraavaksi?

Asiakkaat vierailevat kirjastossa erilaiset toiveet mielessään ja niiden mukaan hän verhoutuu erilaisiin rooleihin. Näin opimme palvelumuotoilu-hankkeessa.

Kirjasto tarjoaa erilaisia palveluita opiskelijalle, tutkijalle, opettajalle tai humanistille, tulevalle eläinlääkärille tai kemistille. Voimme käyttää myös toista lähestymistapaa palvelujen suunnittelussa.  Asiakasprofiilit ohjaavat meitä näkemään asiakkaamme yksilöinä, jotka toisena hetkenä haluavat piipahtaa kirjastossa hakemaan aineistoa ja toisena hetkenä etsivät kirjastossa parhaimman paikan pesiytymiseen.

Palveltava asiakas

Kirjaston asiakaspalvelu on perinteisesti saanut hyvä palautetta käyttäjäkyselyissä, niin tälläkin kertaa. Kirjastossa on panostettu jo usean vuoden ajan henkilökunnan asiakaspalvelutaitojen parantamiseen. Jokaisen asiakaspalveluun osallistuvan tulee suorittaa asiakaspalvelukoulutus. Silti kehittämisen varaa on, myös käyttäjäkyselyn perusteella.

Palveltava asiakas käyttää kirjaston paikallispalveluita ja verkkopalveluita. Hän haluaa perehtyä tarjolla oleviin palveluihin tai tarvitsee apua tiedonhaussa. Palveltava kysyy herkästi apua kirjaston asiakaspalvelusta ja arvostaa asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua.

Käyttäjäkyselystä kävi ilmi, etteivät asiakkaat tunteneet riittävästi palveluitamme. Ohjeistusta kirjaston palveluista paitsi suomen myös englannin kielellä on parannettu niin verkossa kuin paikallisesti. Palautteen perusteella on kiinnitetty huomiota myös kirjaston opasteisiin. Palveluista ja opasteista mainittakoon e-aineistojen lisääntynyt tiedotus mm. kirjahyllyihin kiinnitettyjen QR-koodien ja BookNavigatorin avulla.

Käyttäjäkyselyssä toivottiin henkilökunnan jalkautumista asiakkaiden joukkoon. Pitäisikö asiakaspalvelu siis miettiä uudelleen ja lähteä pois ”tiskin” takaa? Asiakkaiden näyttää olevan myös vaikea tunnistaa henkilökuntaa hyllyjen välistä, joten auttaisivatko selkeät tunnisteet, kuten liivi kaupunginkirjaston tapaan löytämään virkailijan? Viime syksystä alkaen henkilökunnan on voinut tunnistaa nimikyltissä, johon on etunimen lisäksi merkitty kieli, jolla asiakas voi lähestyä virkailijaa.

Käyttäjäkyselyn perusteella asiakkaat pitivät tiedonhaun opetusta tärkeänä, mutta suurin osa kyselyyn vastanneista ei ollut osallistunut opetukseen. Jos palveltava asiakas saa tiedonhankinnan opetusta, niin onko hän sen jälkeen enää palveltava?

Penkoja haluaa upottua aineistoon, ei etsimiseen

Monet toiveet ja moitteet on ollut kirjastossa tiedossa ennen kävijäkyselyä, jonka tulokset vain vahvistavat penkojan ääntä.

Koska penkoja arvostaa laajoja kokoelmia, hän viihtyy kirjaston aineistojen kanssa verkossa ja varsinkin pääkirjastossa. Suurin este kuitenkin penkomiselle ovat toimimattomat verkkopalvelut, kirjaston hyllyluokituksen sekavuus sekä hukassa olevat kirjat.

Kirjaston verkkosivuja ja -palveluita parannetaan ensi vuonna eri tieteenalojen aineistojen sekä asiantuntijoiden löytymisen näkökulmasta. Asiakkaat eivät aina tiedä kenen puoleen kääntyä, jos haluaa tilata kirjan, jota ei ole Helsingin yliopiston kirjastossa. Muutenkin ohjeistuksen, opastuksen ja verkkopolkujen puutteisiin kiinnitettiin huomiota. Terkon Navigator-palvelut auttavat lääketieteen opiskelijoita ja tutkijoita oikean tiedon ja aineiston pariin, muualla yliopiston kirjastossa keskitytään ensi vuonna LibGuides-palvelun kehittäminen. Tavoitteena on avata ensi keväänä eri tieteenaloille palvelusivuja, johon on koottu kaikki keskeinen oman alan aineisto sekä linkit tietoasiantuntijoihin ja informaatiolukutaidon ja eri verkkopalvelujen käytön ohjeisiin.

Viime vuonna pääkirjasto Kaisa-talossa avasi portit penkojan fyysiseen kirjaparatiisiin: lähes 30 kilometriä painettua tekstiä. Yhtä isoa kokoelmaa oli toivottu pitkään – vihdoin saatiin 10 kirjaston kirjat yhden katon alle. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole pelkästään penkojan unelma, sillä muutosta mukana taloon tuli myös 10 kirjaston hyllyluokitusjärjestelmän. Kokoelma on niin mittava, ettei ennen muuttoa yli miljoona niteen yhdistämisurakkaan voitu tarttua. Pientä hämmennystä aiheuttaa myös, että keskustakampuksella käyttäytymistieteen kirjallisuutta löytyy osin pääkirjastosta ja suurelta osin Minervasta. Koko kokonaisuuden persoonallisuutta lisää myös se, että jokaisessa kampuskirjastossa ja Kansalliskirjastossa on oma tapansa järjestää kirjat hyllyyn.

Pääkirjaston avaamisesta alkaen kirjaston hyllyluokitusta on tarkistettu ja yhdistetty. Lisäksi Helka-karttapalvelu tarkentuu sitä mukaan, kun ”siivoustyö” edistyy. Kirjastossa on työn alla kokoelmapolitiikka, joka ottaa kantaa mm. sähköisten ja painettujen aineistojen suhteeseen, yhteistyön Helsingin yliopiston kirjaston ja Kansalliskirjaston välillä.

Mitä teemme pesiytyjälle?

Fyysiseen tai virtuaaliseen kirjastoon pesiytyvälle tärkeää on tilallisuus eli hyvä oppimis- ja työskentely-ympäristö. Tämä tarkoittaa oppimisen ja sosiaalisen kanssakäymisen tukemista tarkoituksenmukaisilla tiloilla ja palveluilla. Kirjasto vastaa koko yliopistoa koskevaan haasteeseen katoavista opiskelijoista tukemalla opiskelijan viihtyvyyttä sekä tämän halua pysyä yliopiston opiskelijana ja aikanaan valmistua.

Uusi yliopiston kirjaston pääkirjasto suunniteltiin lähtökohtaisesti viihtyisäksi oppimisympäristöksi ja suunnittelussa käytettiin paljon palvelumuotoiluhankkeen aikana tehtyjä havaintoja ja jalostuneita ideoita kuten tilojen värikoodaus erilaisten käyttötarkoituksen mukaan. Nyt myös Kumpulassa ja hieman myöhemmin Viikissä ja Meilahdessa kehitetään kirjastoista oppimisympäristöjä samojen periaatteiden mukaisesti – aineistojen säilytyspaikoista viihtyisiksi ja tarkoituksenmukaisiksi työskentelytiloiksi.

Käyttäjäkyselystä esiin nousseen palautteen perusteella pesiytyjien toiveisiin on pystytty reagoimaan monin tavoin. Erityyppisiä luku- ja työskentelypaikkoja on järjestetty lisää sekä pääkirjastoon että myös muihin kampuskirjastoihin.  Esimerkiksi Kumpulan kampuskirjaston oppimisympäristöhankkeessa opiskelijoille tarkoitettujen työasemien määrä kaksinkertaistuu. Tiedotuksellisin keinoin on pyritty selkiyttämään sekä työskentelypaikkojen löytyvyyttä että niiden käytettävyyttä esimerkiksi varauskalentereiden avulla.

Kyselystä nousi hyvin selkeästi esiin, kuinka paljon opiskelijat arvostavat ja tarvitsevat työskentelytiloja. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että uusia oppimisympäristöjä suunniteltaessa ollaan oikealla tiellä.

Kaisa-talo on rakennuksena kiinnostanut kansalaisia ja talossa on käynyt lukemattomia vierailijaryhmiä. Pesiytyjän kannalta ryhmät ovat kuitenkin olleet ongelmallisia lähinnä melun ja alituisen liikenteen vuoksi. Tästä saadun negatiivisen palautteen perusteella ryhmien vierailuaikoja on rajattu, yliopiston ulkopuolisten opastetut vierailut muutettu maksullisiksi ja kirjastossa on myynnissä korvatulppia.

Kuinka vastaamme piipahtajien tarpeisiin

Kirjastossa tai verkkopalvelussa piipahtajalle tärkeää on aineistojen ja tarvittavan informaation nopea paikantaminen. Käyttäjäkyselyn perusteella kehittämistä kaipaa erityisesti verkkosivustomme, joka ulkoasunsa lisäksi sai kritiikkiä tärkeän tiedon piilottamisesta. Palautteet otetaan huomioon, kun verkkosivuja kehitetään ja Flammaan luodaan sisältöjä. Asiakasviestintää on tarkoitus muutenkin kehittää. Yksi keskeinen osa viestintää on palautejärjestelmä, joka uusitaan koko kirjaston tasolla vuoden 2014 aikana.

Painetun aineiston löytämistä helpottaa Helka-karttapalvelu, joka näyttää Helka-haun yhteydessä teoksen sijainnin kirjaston karttakuvassa. Palvelusta löytyvät tällä hetkellä pääkirjaston, Viikin ja Hammaslääketieteen kirjaston aineistot, ja palvelua ollaan laajentamassa kaikille kampuksille. Kurssikirjojen saatavuutta on parannettu siirtymällä vaiheittain 14 vuorokauden laina-aikaan. Uusi laina-aika on ollut käytössä keskustakampuksella sekä Kumpulan ja Viikin kampuksilla syyslukukauden alusta, ja myös Meilahden kampus siirtyy 14 vuorokauden laina-aikaan keväällä 2014.

Piipahtajille olisi myös tärkeää, että kaikki palvelut saisi juuri siitä kirjastosta, joka on heitä lähimpänä, eikä aikaa menisi eri kampuksilla juoksemiseen. Pääkirjaston avaamisesta lähtien on ollut mahdollista palauttaa lainattu aineisto kaikkiin Helsingin yliopiston kirjaston toimipisteisiin. Aineistojen tilausmahdollisuutta toisille kampuksille on myös kovasti toivottu, ja kirjastossa onkin tarkoitus tehdä selvitys palvelun vaatimista resursseista.

Teksti:

Mika Hirvonen, Tuula Huuskonen, Anne Kakkonen, Kirsi Luukkanen, Marja Moisio ja Antti Virrankoski

Kuvat:

Suunnittelutoimisto Taivas

K-kampus TAL-virkistyi

Allakan päivät vähenevät ja kirjastotyöläisen paukut samaa tahtia. Siksipä tyhy-virkistyspäivä on sijoitettu tänne vuoden lopun ruuhkaan. Keskustakampuslaiset saivat tällä kertaa itse valita virkistymispaikkansa kahdesta vaihtoehdosta. Ajatuksena oli, että väki virkistyisi vuorotellen, niin kirjaston arki rullailisi normaalisti. Niinpä väki dipolarisoitui kahdeksi TAL-ryhmäksi:

A: -vipuutarha
B: -linna

A-ryhmä saavutti virkistymistilan neljässä tunnissa, mutta B-ryhmällä Suomenlahden toisella puolella siihen kului kolminkertainen aika. Jos virkistyminen olisi (mitä se ei missään nimessä ole) kilpailua, niin kyllä se taitaisi enemmän olla tekniikka- kuin nopeuslaji. Tähän lopputulokseen tulin kun vertailin ryhmien vireystilaa virkistyspäivän jälkeisenä päivänä.

Laivajengi

Talvipuutarhassa käyneiden kameroista ei löytynyt todistusaineistoa.

Taideopintoja, historian tutkimusta, kävelylenkkejä – uuden elämän askelin

Helsingin yliopiston kirjaston keväällä 2013 eläkkeelle jäänyt ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara jatkaa pitkään tauolla ollutta taidemaalausharrastustaan. Hän on mukana Helsingissä vuonna 2014 järjestettävän arkkitehtuuriseminaarin valmisteluissa. Helsingin yliopiston tiedekuntien ja laitosten kirjastojen kasvu Helsingin yliopiston kirjastoksi kiinnostaa. Nyt on aikaa nähdä marraskuisten päivien valo, Kaisa Sinikara kirjoittaa työn ääressä jatkaville kollegoilleen.

Maalausvälineet hyötykäytössä

Kirjaston kesäjuhlista 13.6.2013 alkaa olla puolisen vuotta. Te, hyvät kollegat Helsingin yliopiston kirjastossa, teitte siitä unohtumattoman juhlan. Kiitos myös mieluisasta lahjasta, lahjakortista Temperaan ja maalausvälineistä. Niille on ollut hyötykäyttöä tänä syksynä. On ollut hauskaa ja haastavaa aloittaa opiskelijana Helsingin työväenopiston öljy- ja akryylimaalauksen ryhmässä kuvataiteilija Sirpa Häklin ohjauksessa. Innostavaa on oppia toisten työstä ja saada ohjausta – olla opetettavana. Aloittelevan opiskelijan rooli on ollut suorastaan ihana.  Aiheita ovat olleet mm. auringon lasku Saimaalla, pastissit, kasvot ja asetelmat. Koulutus jatkuu…

Yliopiston piirustuslaitos opettajana

Samalla tämä on paluuta nuoruuteen, jolloin opiskelun ja määräaikaisten työsuhteiden lomassa vietin aikaa yliopiston piirustuslaitoksella Porthanian ylimmässä kerroksessa. Erinomainen ja vaativa opettaja oli tuolloin taidemaalari Åke Hellman Porvoosta. Hän opetti näkemään ja kuvaamaan valon ja varjon vaihtelut esineissä ja ihmisen kasvoissa. Lapsen syntymä ja töiden lisääntyminen jättivät kiinnostavaan harrastukseen pitkän tauon. Kansleri Kari Raivio sai sittemmin suostuteltua iäkkään taiteilijan maalaamaan hänen kanslerimuotokuvansa. Muotokuva on nähtävillä yliopiston päärakennuksen opettajien kahvilassa.

Kaisa-talon vetovoima

Kaisa-talossa työskentelevät ovat joskus kysyneet, mitä mahdan puuhailla talossa liikkuessani. Työtovereita on hauska nähdä. Lisäksi olen mukana mm. LIBERin arkkitehtuuriseminaarin 2014 valmistelussa. Kiinnostavaa on myös ottaa selvää yhteisen kirjastomme vaiheista alkuvuosista alkaen. Miten laitosten ja tiedekuntien kirjastot ja kokoelmat saivat alkunsa ja mitä niille tapahtui 1900-luvun kuluessa? Kansalliskirjaston ja Opiskelijakirjaston vaiheita on selvitelty Rainer Knapaksen ja Hanna Kuusen kirjoittamissa teoksissa. Muilta osin kirjastojen vaiheita on käsitelty fragmentaarisesti tai ei lainkaan.

Tutkijan ja kirjoittajan paluu

Tarkoitukseni on kartoittaa, mitä kirjastoistamme on jo kirjoitettu, millaisia lähteitä on saatavilla ja missä ne sijaitsevat. Väitöskirjatyötä tehdessäni pääsin raapaisemaan kirjastojen syntyvaiheita. Se herätti kiinnostuksen tarkempaan pohdintaan. Mutta – työ on alkuvaiheissaan. Nähtäväksi jää, miten hankalaksi tietojen kokoaminen osoittautuu viime vuosikymmeniä lukuun ottamatta. Olen iloinen kaikista vihjeistä ja avusta, jota voitte antaa.

Olemme seuraajani Kimmo Tuomisen kanssa allekirjoittaneet 3-vuotisen sopimuksen, jonka mukaan mm. sähköpostiosoitteeni ja mahdollisuus käyttää yliopiston verkkoa (ml. digitaalinen kirjasto) säilyvät entisinä.

Uusin silmin: marraskuun valoa

Marraskuu on nyt erilainen kuin ennen. Muistan viime vuosien marraskuusta lähinnä kasvavan pimeyden, tunteen että on aina pimeää. Niin toki on ollutkin töihin lähtiessä ja kotiin palatessa. Pitkät kävelylenkit keskellä päivää ovat tänä syksynä näyttäneet lempeän, talven lepoon valmistautuvan luonnon ja yllättävän paljon valoa lyhyenä keskipäivän hetkenä.

”Aika aikaa kutakin”. Nyt on aika, jolloin on mielenkiintoista seurata sivusta kirjaston tapahtumia ja suunnitelmia. On uuden oppimisen ja uusien roolien aika.

Hyvää joulukuuta ja alkavaa vuotta 2014.

Teksti:

Kaisa Sinikara

Kuvat:

Helsingin yliopisto

********************

Tasavallan presidentti myönsi 13.12.2013 professorin arvonimen Helsingin yliopiston kirjaston edelliselle ylikirjastonhoitajalle, TT Kaisa Sinikaralle.

Sinikara ehti tehdä viidelle vuosikymmenelle ulottuneen, monipuolisen uran eri kirjastoissa ja Helsingin yliopiston kirjastolaitoksen palveluksessa ennen eläkkeelle siirtymistään kesällä 2013.

Koko Helsingin yliopiston kirjasto onnittelee Kaisaa lämpimästi!

 

Virkistyspäivä Tuusulanjärven maisemissa

Helsingin yliopiston kirjaston keskitettyjen palveluiden virkistyspäivää vietettiin lokakuun puolessa välissä Tuusulanjärven maisemissa kultakauden taitelijakoteihin tutustuen. Aamutuimaan Helsingistä lähti linja-autollinen kirjastolaisia kohti Keski-Uuttamaata. Lähempänä asuvat saapuivat vastaanottamaan Helsingin tulijoita Tuusulan Krapille.

Krapin alueen esittelyn jälkeen alkoi patikoiminen kirpeässä syyssäässä kahden oppaan johdolla Rantatietä pitkin Syvärannan Lottamuseoon.

Matkalla sinne tutustuttiin ulkoapäin mm. Aleksis Kiven kuolinmökkiin ja Erkkolaan. Lottamuseo oli monelle uusi mielenkiintoinen tuttavuus. Se on erikoismuseo, joka tallentaa lottien historiaa ja tutkii naisten vapaaehtoistyötä osana maamme historiaa. Museota ylläpitää Lotta Svärd Säätiö. Lottamuseo avattiin yleisölle vuonna 1996.

Syvärannasta linja-autokyyti jatkui Halosenniemeen, taidemaalari Pekka Halosen vuonna 1902 valmistuneeseen kansallisromanttiseen ateljeekotiin. Halosenniemi toimii nykyisin alkuperäiseen asuunsa entisöitynä taidemuseona. Saimme tutustua juuri ripustettuun näyttelyyn ”Lunta tupaan – talvimaisemia”. Talon lähes jokaisesta ikkunasta on näköala Tuusulanjärvelle. Monissa Halosen maalaamissa tauluissa kuvataan juuri Tuusulanjärven maisemia. Hirsinen suuri talo saa mielikuvituksen liikkeelle ja voi hyvin nähdä, kuinka taloa asuttiin suuren lapsikatraan kanssa. Tai kuinka taitelijayhteisö kokoontui musisoimaan Halosen pianon ympärille suureen tupaan, jossa Pekka maalasi suuren ikkunan ääressä.

Päivä oli jo pitkällä, kun saavuimme nälkäisinä Krapin Mankeliin lounastamaan. Tarjolla oli herkullista päivän keittoa. Tunnelmallisesta ruokailupaikasta jatkoimme matkaamme Järvenpään puolelle Aholaan, jossa tutustuimme kahdessa ryhmässä oppaiden johdolla Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin elämään. Ahola on taitelijapariskunnan entinen kotitalo. Juhani ja Venny viihtyivät Tuusulanjärven maisemissa 14 vuotta ja olivat ensimmäisinä alueelle muuttaneina taitelijoina perustamassa Tuusulanjärven taitelijayhteisöä vuonna 1897. Perässä tulivat sitten mm. Sibeliuksen, Järnefeltin ja Halosen perheet.

Aholaan tutustumisen jälkeen päivä oli jo siinä vaiheessa, että kotimatka alkoi. Paljon jäi vielä näkemättä, mutta virkistysmatkalaiset pitivät päivää kaikin puolin onnistuneena. Oppaita kiiteltiin vuolaasti.  Itsekin opin paljon uutta taitelijayhteisön elämästä, vaikka paikkakuntalaisena kierrän Tuusulanjärven nähtävyyksiä ja näyttelyitä joka vuosi.

Tunnelmista kirjoitteli,

Elisa Hyytiäinen

Open access -lehtien tutkimusartikkelit – lyhyt katsaus Helsingin yliopiston tilanteeseen

Tieteellisten julkaisujen avointa saatavuutta koskevat linjaukset –  saatavuus joko rinnakkaistallenteina (Green OA) tai Open Access-lehdissä (Golden OA) – ovat viime aikoina nostattaneet yhä kiivaampaa keskustelua monissa maissa. Britanniassa käytyä keskustelua käsitteli hiljattain Matti Myllykoski artikkelissaan (Verkkari 4/2013).

Rinnakkaistallennus vai OA-lehti?

Suomessa julkaisujen avointa saatavuutta tavoitellaan tutkimusartikkelien laajamittaisella rinnakkaistallennuksella. Se tarkoittaa kustantajan salliman artikkeliversion tallennusta avoimiin digitaalisiin julkaisuarkistoihin. Toistaiseksi tavoitteiden toteutumisessa ei ole päästy merkittävästi eteenpäin suosituksista tai mandaateista huolimatta. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Helda-arkistoon tallennettujen rinnakkaisjulkaisujen määrä on pysynyt vain muutaman prosentin tasolla julkaistujen artikkeleiden kokonaismäärästä.

Entä sitten tutkimusartikkelien julkaiseminen OA -lehdissä? Kuinka laajaa OA-lehdissä julkaiseminen on Helsingin yliopistossa ja mitä eroja esiintyy tieteenaloittain? Selvitin asiaa Tuhat-tutkimustietojärjestelmään vuonna 2012 tallennettujen julkaisutietojen perusteella.

Selvitykseni kohdistui vertaisarvioituihin lehtiartikkeleihin, jotka oli julkaistu OA-lehdissä. Tuhat-järjestelmässä vertaisarvioidut lehtiartikkelit kuuluvat opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisutyyppiluokittelussa luokkaan A1, johon viittaan jatkossa. Kriteerinä OA-lehdille oli puolestaan niiden esiintyminen kansainvälisessä open access -lehtien hakupalvelussa, DOAJ:ssa (Directory of Open Access Journals).

OA-lehdissä julkaiseminen painottuu lääke- ja luonnontieteisiin

Tuhatin A1-artikkeleita esiintyi yhteensä 257:ssä eri OA-lehdessä. A1-artikkeleita näissä OA-lehdissä oli yhteensä 587, mikä on 12 % kaikista vuonna 2012 julkaistuista HY:n A1-artikkeleista.

Vaikka OA-lehtien kokonaismäärä vaikuttaisi melko suurelta, vain pienessä joukossa lehtiä on julkaistu enemmän kuin yksi artikkeli. Kaikista OA-lehdissä julkaistuista A1-artikkeleista huomattava osa, yhteensä 44 %, sisältyy alla esitettyyn Top 10 -listan OA-lehtiin.

 

 Open access -lehdet, joissa Helsingin yliopiston tutkijat ovat eniten julkaisseet vertaisarvioituja artikkeleita v. 2012. Lähde: Tuhat-tutkimustietojärjestelmä.

Luonnontieteiden ja lääke- ja terveystieteiden lehdet hallitsevat Top 10 -listaa. Näillä tieteenaloilla on muihin verrattuna myös enemmän tarjolla maineikkaita OA-lehtiä, joihin kuuluvat esimerkiksi PLoS-lehdet (Public Library of Science). Niissä julkaiseminen on meriitti samaan tapaan kuin perinteisissä paperilehdissä. PLoS One -lehden osalta täytyy tosin muistaa, että se edustaa monialaista tiedelehteä, jossa myös esimerkiksi yhteiskuntatieteilijät voivat julkaista tutkimusartikkeleitaan.

Kun kaikkia HY:n A1-tason OA-lehtiartikkeleita vuodelta 2012 tarkastellaan Tuhatin metadataan tallennetun tutkimusalatiedon perusteella, voidaan esittää seuraava prosentuaalinen jakauma artikkeleiden tutkimusalasta:

Open access -lehdissä vuonna 2012 julkaistut Helsingin yliopiston tutkijoiden A1-artikkelit tieteenaloittain jaoteltuina. Lähde: Tuhat-tutkimustietojärjestelmä.

Tuhatin tietoja hieman tarkemmin analysoitaessa luonnontieteiden kokonaisuuden sisällä OA-julkaisemista hallitsevat biotieteet (14%) ja fysiikka (12%). Lääke- ja terveystieteiden puolella taas keskeisiä OA-julkaisijoita ovat biolääketieteen (17%) ja kliinisen lääketieteen (14%) tutkijat.

HY:n tilanne kuvastaa osaltaan myös maailmanlaajuista tilannetta: etenkin biotieteiden ja biolääketieteen aloilla OA-lehdissä julkaiseminen on tyypillistä myös globaalisti.  OA-julkaisemisen yleisistä suuntauksista löytyy tietoa muun muassa Bo-Crister Björkin vuoden 2012 kirjastoverkkopäivillä pitämästä esityksestä.

Julkaisufoorumi ja OA-lehdet

Julkaisufoorumi-hankkeessa eri tieteenalojen julkaisukanavat on luokiteltu kolmelle eri tasolle: 1=perustaso, 2=johtava taso, 3=korkein taso.

Pekka Olsbon keväällä 2013 tekemän selvityksen mukaan kaikista DOAJ:n palvelussa esiintyvistä OA-lehdistä peräti 86,7% jää julkaisufoorumiluokituksen ulkopuolelle. Lisäksi DOAJ:n OA-lehdistä vain 1,4% esiintyy Julkaisufoorumin tasolla 2. Tasolle 3 pääsee 1,2% kaikista OA-lehdistä.

Miten sitten sijoittuvat ne OA-lehdet, joissa vuonna 2012 julkaistiin HY:n  tutkijoiden A1-artikkeleita?  Huomattava osuus, 57 % lehdistä sijoittuu tasolle 1, tasolle 2 puolestaan pääsee 15% ja tasolle 3 yltää 7% lehdistä. Julkaisufoorumiluokituksen ulkopuolelle jää 25% HY:n tutkijoiden käyttämistä OA-lehdistä.

On kiinnostavaa, että DOAJ:n sisältämistä OA-lehdistä vain 2,6% sijoittuu Julkaisufoorumin ylimmille tasoille 2 tai 3, mutta toisaalta HY:n tutkijoiden vuonna 2012 käyttämistä OA-lehdistä 22% sijoittuu vastaaville tasoille. Onko Julkaisufoorumi mahdollisesti ohjannut osaltaan julkaisukanavan valintaa? Vai onko valinta vain kohdistunut muutenkin laadukkaiksi tiedettyihin (OA-)lehtiin? Tätä on vaikea arvioida vain yhtä vuotta koskevien julkaisutietojen perusteella.

Jatkossa Julkaisufoorumin ohjaava vaikutus on todennäköisesti merkittävä, sillä vuodesta 2015 alkaen yliopistojen rahoitusmallissa 9% rahoituksesta tulee referee-artikkeleista, jotka on julkaistu Julkaisufoorumin tason 2 tai 3 lehdissä.

Lähivuosina odotettavissa muutoksia

Mielenkiintoista on nähdä, miten tutkimusrahoittajien tiukentuvat vaatimukset näkyvät lähivuosina vihreän ja kultaisen OA-julkaisemisen kehityksessä. Muutoksia on joka tapauksessa tulossa. Esimerkiksi vuonna 2014 käynnistyvässä Euroopan komission Horisontti 2020 -puiteohjelmassa edellytetään kaikkien EU:n rahoittamien tutkimusten tulosten avointa saatavuutta.

Kysymys rahoituksesta on OA-lehdissä julkaisemisen kannalta kuuma peruna. On todennäköistä, että OA-julkaisemista varten ”korvamerkitty” rahoitus lisääntyy Suomessakin tuntuvasti. Samalla suuret kaupalliset kustantajat ovat voimakkaasti lisäämässä OA-lehtiensä tarjontaa.

Mikäli rinnakkaistallennusta muuttuvassa tilanteessa halutaan edistää, tarvitaan eri osapuolten – tutkijoiden, tutkimushallinnon ja kirjastohenkilöstön –  tiivistä yhteistyötä.

Teksti:

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

Mitä soisin lääkärin lukevan

Työajastani suurimman osan vietän työterveyslääkärin odotushuoneessa. Koska pidän valkoisista takeista, puhtaista asioista. Hyvää tarkoittavista neuvoista, joita en noudata. Ja siitä, että joku kuuntelee. Pesee kätensä. Sanelee koneelle vaivani. Sihteeri näpyttelee ne kertomukseksi, jota kukaan ei lue. Sulkee kansion. Tässä tämä. Ei muuta.

Seuraavaa vastaanottoa odotellessani ehdin miettiä, mitä toivoisin lääkärin lukevan.

 

Minna Lindgren: Kuolema ehtoolehdossa. Teos, 2013

” Ehtoolehdon virkeimmät vanhukset lähtivät lauantaina Tero Lehtisen hautajaisiin raitiovaunulla. Suurlähettiläs otti taksin ja Lierihatturouva meni hänen kyydillään, eikä kukaan pannut vastaan. Suurlähettilään jaloissa ei ollut mitään vikaa, mutta hän oli tottunut kulkemaan muiden maksamilla kyydeillä ja juomaan ilmaista viinaa, eikä päässyt huonoista tavoistaan eroon 90-vuotiaanakaan (…) ”

Kirjallisuusterapiaa tulee laajentaa. Enstextin on silkkaa tuhlausta jättää se vain psyyken ongelmien hoitomuodoksi. Toistextin terapia on aina kaksisuuntaista: myös lääkärin on saatava siitä osansa. Se on hänen oikeutensa ja rangaistuksensa.

 

Ville Kivimäki: Murtuneet mielet : taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945. WSOY, 2013

” ’Minun täytyy sanoa etten mä mikään hullu ole oikein, mut kun laittaa tiukkaan paikkaan, niin sitten se rupeaa paikat vipattamaan ja hermot menee sekaisin, ei pysty toimimaan mitään’ ”

Me puhumme eri kieltä. Lääkärin kieltä ja potilaan kieltä. Vaikka meidän tulisi kommunikoida, käydä dialogi, luoda vuorovaikutussuhde, jota hoitosuhteeksikin hienosti kutsutaan.

 

Leena Krohn: Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia. Teos, 2013

” (…) olemmehan me itsekin eläviä kelloja kuten kaikki organismit ja solut. Mekaaninen kello tikittää aikansa ja lopulta lakkaa tikittämästä, mutta solukin käy kuin kello. Se jakaantuu vain niin ja niin monta kertaa kunnes lakkaa jakautumasta. Jakautuminen on solun äänetöntä tikitystä.”

Inte talar vi samma språk. Ändå, tror jag att något har jag förstått. Kanske heter det tystnad. Mina ord har tagit slut. Lyckligtvis finns det medmänniskor. Vad än har hänt.. / ska hända…

 

Jonas Gardell: Torka aldrig tårar utan handskar. 1. Kärleken. 2. Sjukdomen. 3. Döden. Norstedt, 2012-2013

” Jag är imponerad och tacksam.  (Kristoffer Folkhammar, Aftonbladet). ”

Jos edes jotenkin saisin ujutettua lääkärin työpöydälle kirjan. Jos edes sen nimen.

 

 

Tuula Karjalainen: Tove Jansson – tee työtä ja rakasta. Tammi, 2013

Ei muuta.

 

 

 

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille  ja terveydenhuollon  ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Terkossa.

Teksti:

Lassi Pohjanpää
kirjastosihteeri
Helsingin yliopiston kirjasto

Lääketieteilijät ryhtyivät runolle

”Poetry is ampoules of the purest, clearest drug of all, the essence and distillation of the process of living itself.”

(Rafael Campo: The Desire to Heal. Norton, New York, 1997.)

Runouden mahdollisuuksista, elämän mahdottomuudesta

Runoissa, parhaimmillaan, saavat ilmauksensa syvimmät ja intiimeimmät tunteemme, kokemuksemme ja ajatuksemme. Ne tarjoavat meille mahdollisuuden matkaan sellaisille elämän alueille, joille muuten emme pääsisi.

Voimme tutkiskella asioita, joita emme tienneet tietävämme, tuntevamme tai muistavamme. Asioita, jotka muin keinoin olisi vaikeasti ilmaistavissa.

Runot antavat äänen hiljaisuudelle. Ne voivat kehittää empatian kykyämme, antaa toivoa, toimia rukouksina.

Runojen kirjoittaminen on privaattia, intiimeintä elämämme aluetta. Kirjoittaminen on mietiskelyä, mielenrauhan etsintää ja keino kestää elämän vastoinkäymiset.

Lääkäreille tai lääkäriksi aikoville runous voi olla apu ihmisenä kasvamisessa, ammatillisessa kehittymisessä ja elämän monimuotoisuuden ymmärtämisessä.


Apulaisdekaani Eija Kalso julkistaa kilpailun voittajat.

Runokilpailu lääketieteilijöille Meilahden kampuksella

Meilahden kampuskirjasto Terkon Lux Humana –työryhmä järjesti lääketieteilijöille runokilpailun 16.9.-15.11.2013. Tyyli ja näkökulma olivat vapaat. Aiheen toivottiin liittyvän lääketieteeseen tai lääkäriyteen ja ihmisyyteen – tai niiden opiskeluun. Kilpailun tuomariksi oli lupautunut, kirjailija, runoilija, psykiatri Claes Andersson.

Määräaikaan mennessä kilpailuun osallistui 23 nimimerkkiä. Näistä lääketieteen opiskelijoita oli 11.

Etenkin opiskelijoiden runoissa korostui pohdinta omasta riittämättömyyden tunteesta ja kuinka oppia sietämään tätä elämän epävarmuutta, maailman epätäydellisyyttä.

Naisia osallistujista oli 13, miehiä 10. Kaksi henkilöä kirjoitti ruotsiksi, yksi englanniksi.

Osa osallistui vain yhdellä runolla, osa oli kirjoittanut kokonaisen runosarjan. Tyylit vaihtelivat riimitellyistä runoista moderniin, ja sen jälkeiseenkin. Myös ulkoasuun oli kiinnitetty huomiota: oli laadittu runovihkonen, oli ruutupaperille käsin kirjoitettu tunnelmaruno, yhteen runoon oli liitetty kuva.

Kilpailussa palkittiin tuomarin valitsemat kolme parasta runoa kirjalahjakortein.

Voittajaksi kilpailun tuomari Claes Andersson valitsi erikoislääkäri Pertti Saloheimon runollaan ”Kun yö kääntyy”.

Kun yö kääntyy

 

linnut vielä vaiti

juna murskaa auton tasoristeyksessä

yöhoitaja nukahtaa käytävän keinonahkapenkille

lääkekuppi kilahtaa

keuhkosairaat yskivät

mutta kukaan ei syökse verta

kirjailijamestarin elämä sammuu saksalaisessa kylpylähotellissa

lääkärit pelaavat skruuvia

 

ja aamun lehti kertoo kirkonkylään avatusta valintamyymälästä

(Copyright:  – Pertti Saloheimo, 2013)

 

Tuomarin perustelut:

”  Lauseet ovat tarkkoja ja jännitteisiä, nivoutuvat toisiinsa niin että syntyy ajan ja paikan yhteys, ja samalla runo assosioi kirjallisuuteen, ehkä Tsehoviin tai Thomas Mannin Taikavuoreen.

Myös tapa lopettaa runo on onnistunut – aamu palauttaa kirkonkylän arjen.

Runossa on luonnollinen rytmi ja hengitys, ja se on tarkka ja myös kaunis. ”

 

Loput palkitut runot ja tuomarin perustelut ovat luettavissa Lux Humanan blogissa.

Siellä on myös muutamia muita kilpailuun osallistuneita runoja, joiden julkaisemiseen on saatu kirjoittajan lupa.

 

Teksti:

Lassi Pohjanpää
kirjastosihteeri
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Jussi Männistö
kirjastosihteeri
Helsingin yliopiston kirjasto

Kolumni: Pari sanaa joululaulujen sanoista

Vanhoissa lauluissa on usein sanoja, joiden merkitystä nykykuulijat tai -laulajat eivät tunne. Näin on laita myös joululauluissa.

”Lahjat peittyi kääröihin, ukset kiinni pantihin, vaan on hauska sentään!” Mitä ovat ukset? Kyse on sanasta uksi eli ovi. Laulussa siis pantiin ovet kiinni.

”Toiseen maailmaan tää retki meidät vie, / niin puhtaan valkeaan käy liinakkomme tie.” Liinakko taitaa olla useille jo outo sana. Liinakko tarkoittaa valko- tai vaaleaharjaista hevosta. Niin muuttuu maailma. Tunnemme nykyään autojen malleja (sedan, farmari, coupe jne.) mutta hevosten ”mallinimet” (tamma, ruuna, valakka jne.) lienevät unohtuneet.

”Tonttujoukko silloin varpahillaan, varpahillaan, / varovasti hiipii alta sillan, alta sillan.” Nämä tontut eivät ole siltojen alla asuvia laitapuolen kulkijoita, vaikka siltä äkkiseltään saattaa kuulostaa. Sana silta tarkoitti ennen lattiaa, varsinkin puusta tehtyä permantoa. Tontut asuvat siten lattian alla. – Ilmeisesti talossa on tuulettuva rossipohja. Ilmankos ei ennen juuri homeongelmiin törmätty muuta kuin kellarista noudettua mehupulloa avattaessa.

”On äiti laittanut kystä kyllä, hän lahjat antaa ja lahjat saa.” Mitä kystä tarkoittaa? Se on kypsi-adjektiivin partitiivi ja tarkoittaa kypsää. Sana saattaa juontua liettua sanasta kèptas, joka tarkoittaa paistettua. Paistamalla kypsennetty ruoka on siten kystä eli kypsää.

Vanhat ilmaukset niin lauluissa kuin muuallakin voivat joskus aiheuttaa traagisia väärinkäsityksiä. Muuan ystäväni kertoi lapsena pelänneensä kammotusta nimeltä sijaltainen. Tätä hirvitystä hän alkoi pelätä siksi, että iltarukouksessa siitä puhuttiin todella uhkaavaan sävyyn: ”Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi!”

Joulun tunnelmaa joululaulut onneksi luovat siinäkin tapauksessa, että laulaja tai kuulija ei aivan tarkkaan niiden sanoja aivan ymmärrä.

Oikein hyvää joulua kirjaston väelle!

jk. Väki on alkujaan tarkoittanut voimaa.

 

Teksti:

Lasse Koskela
tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

web-images.chacha.com

Peliteollisuudesta saunojen määrään – Tilastotiedon palvelupiste ohjaa monenlaisen tiedon lähteille

Tilastotiedon palvelupiste Helsingin yliopiston pääkirjastossa Kaisa-talossa tarjoaa henkilökohtaista neuvontaa kotimaisten ja kansainvälisten tilastojen käyttöön. Informaatikko Anja Törmä ja tietopalvelupäällikkö Sari Palén kertovat, että yllättäen yleisin kysymys ei olekaan tilastollinen!

Minkälaisia palveluita tarjoatte?

Autamme luotettavien tilastolähteiden löytämisessä, käytössä ja tulkinnassa. Suppeisiin tietopyyntöihin vastataan tarjoamalla tietotarpeeseen vastaava tilastoluku, laajemmissa kysymyksissä ohjataan sopivien tietolähteiden luo. Kaisa-talon palvelupisteen asiakas voidaan myös ohjata Kalasataman Tilastokirjaston kokoelma- ja lainauspalvelujen pariin. Metromatka ovelta ovelle kestää vain kymmenisen minuuttia.


Tilastokeskuksen palvelupisteessä päivystämässä Mikko Niemi.

Tilastotietokannat ovat käyttökelpoisia ja hyviä tilastotiedon lähteitä. Niiden rakenne kuitenkin poikkeaa perinteisimmistä viitetietokannoista ja siksi palveluihimme kuuluu myös opastus erilaisten tilastotietokantojen käyttöön. Henkilökohtaisella opastuksella pyritään varmistamaan käyttäjälle riittävät taidot omatoimiseen tilastotietokantojen hyödyntämiseen. Palvelupisteessä voi tutustua kaikkiin Tilastokeskuksen tietokantoihin, myös maksullisiin. Uusimmat julkaisut ovat esillä ja taskutilastoja ja muuta tilastoaiheista materiaalia saa palvelupisteestä myös mukaan.  Helsingin yliopiston kirjaston lainattava tilastoaineisto on sijoitettu palvelupisteen lähelle.

Tutkijapalvelujen asiantuntijamme puolestaan opastavat tutkijoita Tilastokeskuksen tutkimusaineistojen käytössä ja ovat palvelupisteessä tavattavissa sopimuksen mukaan.

Tilastotieteellistä tai tilastollisten menetelmien käytön opastusta ja neuvontaa palvelupisteessä ei tarjota. Perustietoja hakeva voidaan ohjata Tilastokeskuksen Tilastokouluun verkossa ja vaativampiin opiskelijan tietotarpeisiin suositellaan omaa graduohjaajaa tai laitosta. Tilastoihin voi tutustua lisäksi kaikille avoimissa tilaisuuksissamme.

Kenen toivoisitte löytävän Tilastokeskuksen palvelut?

Toivoisimme, että kaikki tilastoja työssään tai opinnoissaan tarvitsevat löytäisivät palvelumme. Erityisesti toivomme, että opiskelijat, tulevaisuuden tilastojen käyttäjät, saisivat kauttamme tuntumaa luotettavan ja hyödyllisen tilastotiedon maailmaan; tilastoilla on paljon annettavaa tosiasioihin pohjautuvalle päätöksenteolle kaikkialla yhteiskunnassa.

Mitä ovat useimmin kysyttyjä kysymyksiä?

Kaikkein useimmin kuultu kysymys palvelupisteessä ei ole tilastollinen, vaan spatiaalinen. Ehdottomasti suosituin kysymys nimittäin on ollut uloskäynnin tiedustelu. Palvelupisteessä esitetyt tilastokysymykset ovat olleet hyvin vaihtelevia ja useimmiten varsin laaja-alaisia.  Mm. seuraavat kysymykset ovat askarruttaneet:

–       Tilastotietoa peliteollisuustoimialasta?

–       Paljonko Suomessa on EU-maiden kansalaisia töissä?

–       Suomessa puhutut kielet?

–       Opastusta graduntekijälle varianssianalyysin ja T-testiongelmien kanssa?

–       Tilastoja mielenterveyskuntoutuksesta ja työhön paluusta sen jälkeen?

–       Vanhusten määrän kehitys Suomessa, Hoitovirheet ja huono hoito hoitolaitoksissa?

–       Inflaatio Euroopassa, Kiinassa ja USA:ssa?

–       Kotitalouslaitteiden yleisyys 60-luvulta lähtien?

Sen sijaan Tilastotalon tietopalvelun suosikkikysymystä elinkustannusindeksistä ei Kaisa-talolla ole kuultu. Ehkä mielenkiintoisin kysymys on tullut amerikkalaiselta opiskelijalta, joka halusi tietää yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa olevien saunojen määrän. Opiskelijan teesinä oli, että jos saunojat ovat samaa sukupuolta, se diskriminoi toista sukupuolta. Työ palvelupisteessä on siis erittäin mielenkiintoista.

Pisteessä päivystää vuorotellen kymmenen Tilastokeskuksen informaatikkoa ja tietopalvelusuunnittelijaa. Tarjolla on myös kosketusnäytöllinen infotabletti, jonka kautta voi ottaa yhteyttä ja esittää kysymyksiä informaatikoille. Yhteydenoton jälkeen palvelu voi jatkua esimerkiksi chatissä tai sähköpostilla. Näin halutaan varmistaa, että kävijät saavat palvelua ja tilastotietoja silloinkin, kun päivystävä informaatikko ei ole paikalla auttamassa ja opastamassa.

Tilastokeskus, neuvonta ja tietopalvelu

E-kirjasuosikkeja 2013 – pintasukelluksia e-kirjojen käyttötilastoihin

Kirjasto on hankkinut viime vuosina tuhansia e-kirjoja. Kun vuosi alkaa olla loppusuoralla, on mahdollista katsastaa, mitkä e-kirjoistamme  ovat olleet erityisen suosittuja kuluneena vuonna.

Ehdotonta kymmenen kärjessä -listausta absoluuttisine käyttölukuineen ei e-kirjojen osalta voi nimetä, koska eri palvelujen kautta tilattujen e-kirjojen käyttömahdollisuudet- ja tavat, osin tilastointimekanismitkin,  vaihtelevat. Esimerkiksi joidenkin palvelujen kirjoja voi lukea lähinnä vain  online,  joidenkin myös ladata omalle laitteelle 1 – 3  päiväksi, toisten taas lainata Helka-kortilla korkeintaan viikoksi.  Online-luettavien kirjojen tai vain lyhyeksi aikaa ladattavien käyttöluvut  kasvavat, kun yksi ja samakin tenttiin valmistautuja availee kirjaa useampaan eri otteseen. Näiden erilaisten käyttömahdollisuuksien ja -tapojen takia eri palvelujen kautta tilattujen kirjojen käyttöluvut eivät ole keskenään vertailukelpoisia.

E-kirjapalveluja ja -kustantajia, joiden kautta meille on tilattu e-kirjoja, on useampia kymmeniä. Seuraavat suosituimpien e-kirjojen valikoimat on poimittu e-kirjapalveluista, joiden kautta tilattuja e-kirjoja tiedetään käytettävän paljon kyseisillä kampuksilla.

Suosituimmat e-kirjat ovat enimmäkseen Ellibs- ja Dawsonera-palvelun kautta ostettuja kirjoja, joita on paljon Keskustakampuksen ja Viikin kampuksen alojen kurssikirjoina. Käyttölukuja näiden osalta kasvattaa myös se, että niitä on myös avoimen korkeakoulun tutkintovaatimukssissa.

Meilahden kampuksella huippusuosittuja ovat erityisesti Duodecimin kotimaiset e-kurssikirjat, mutta joukossa on myös Ovid- ja Thieme-palvelujen kirjoja. Kumpulan kampuksella suosittuja ovat mm. Springerin kirjat, joita on viime vuosina tilattu kampuksen tieteenaloilta tuhansia.

Dawsonera-palvelun katsotuimmat nimekkeet 2013:

Kirjaan päästäkseen käyttäjän on aina kirjauduttava. Kirjoja voi lukea online tai ladata koneelleen 1 -3 päiväksi.

1. Communication power
2. Prejudice:  its social psychology
3. Teaching for quality learnig at university
4. Biopharmaceutics applications in drug development
5. The ashgate research companion to political leadership

Ellibs-palvelun lainatuimmat kirjat 2013:

Kirjoja voi lainata HELKA-kortilla enintään viikoksi.

1. Johdatus kasvatustieteisiin
2. Sisäinen tarina, elämä ja muutos
3. Ihmistieteet ja filosofia
4. Arvot, moraali ja yhteiskunta
5. Paikkana politiikka

Springer-palvelun käytetyimmät kirjat 2013:

Kirjoja voi ladata joko kokonaan tai luku luvulta. Kokonaan ladattaessa esim. 10-lukua sisältävä kirja tilastoituu 10 käyttökertana, vaikka ladatusta kirjoisto lukisi vain yhden luvun. Luvuittain ladatessa tilastoituu jokainen ladattu luku.

1. Mass Spectrometry
2. Grid and Distributed Computing
3.  Pro jQuery
4. Information Security Practice and Experience
5. Theory and Applications of Satisfiability Testing / SAT 2013

Terkko Navigatorin laskurin mukaan suosituimmat e-kirjat

Navigatorissa on reaaliaikainen systeemi, joka kertoo mitä kirjoja asiakkaat ovat tallentaneet eniten omaan kirjastoonsa Terkko (Popular-tab). BookNavigator uudistuu alkuvuodesta 2014 , ja siihen saadaan todennäköisesti laskuri, joka kertoo kuinka paljon kirjoja on avattu.

1. Kipu
2. Mikrobiologia, immunologia ja infektiosairaudet. Kirjat | 1 |, | 2|  ja  |3 |
3. Pocket guide for patient education
4. Cardiac biomarkers in clinical practice
5. Lastentaudit

Mitä e-kirjojen käyttöluvuista voisi saada  irti?

Luetuimmat e-kirjat olivat odotetusti enimmäkseen tutkintovaatimuksisa olevia e-kurssikirjoja. Springer-palvelun suosituimmissa kirjoissa on muitakin. Edellyttäisi kyseisen kampuskirjaston tieteenalavastaavan asiantuntemusta ja suorastaan kirjakohtaisia analyyseja, jotta voisi selvittää, miksi suosikeissa on muutamia muitakin kuin tenttikirjoja.  Mahdollista on, että Kumpulan Springer-kirjojen listalla 5. olevaan teokseen liittyviin korkeahkoihin käyttölukuihin on osuutensa sillä, että kyseisessä kirjassa on kokonaista 34 lukua ja että kyseessä on tänä vuonna Helsingissä järjestetyn kansainvälisen konferenssin julkaisu.

Suosituimpien kirjojen jäljittämisestä ei välttämättä saa apua  esim. erilaisten e-kirjahankintatapojen arviointiin. Tältä kannalta kiinnostavampaa voisi olla esim.  tutkia tieteenalanäkökulmasta sitä, kuinka paljon aihepakettihankintojen (mm. koko kustantajan tarjoaman aihepaketin ostaminen vuosirajauksella) mukana on tullut kirjoja, joita on käytetty vähän tai ei lainkaan.

Toisaalta voi kysyä, kannattaisiko tällaisten tarkastelujen perusteella vielä kiiruhtaa  tekemään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. E-kirjojen käyttötilastojen kokoamisessa ja  analysoinnissa on kirjastossa vielä paljon opittavaa ja kehitettävää.

Myös siinä, kuinka hyvin olemme saattaneet hankkimamme e-kirjat tarjolle on vielä paljon toivomisen ja kehittämisen varaa. Näyttäisihän siltä, että esim. BookNavigatorin kautta selailtavaksi on saatettu tuskin kolmannestakaan hankkimistamme e-kirjoista, päätellen palvelun etusivulla mainitusta tarjolla olevien kirjojen määrästä (yli 10 000). HELKAssa on yli
33 000hankittuihin e-kirjoihin liittyvää tietuetta.  Toivomisen ja kehittämisen varaa on myös e-kirjauutuustiedotuksessamme. Tällä kaikella on myös oma vaikutuksensa käyttölukuihin.

Tämän jutun synnyttelyssä tekemämme pintasukeltelut muutamien e-kirjapalvelujen käyttötilastoihin olivat antoisia, vaikka tarkastelun tulokset eivät juuri yllättäneet. Tulkintaongelmien kanssa pähkäily oli oikeataan aika inspiroivaa aivojumppaa.  Houkutti lähteä sukeltelemaan syvemmälle oikein ajan kanssa ja vähän kvalitatiivisemmin kauhoen kuin mitä tämän e-kirjasuosikkien pikaetsiskelyn yhteydessä oli mahdollista.

Kiitämme Jukka Englundia ja Marjo Kuuselaa saamistamme tilastotiedoista.

Teksti:

Leena Nordman
Kirjastosihteeri
Helsingin yliopiston kirjasto

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

kisimatouring.com

Pohjanmeren puhureita Tanskan ja Ruotsin kirjastoissa

If it is not electronic, it does not exist – kommentoi Kööpenhaminan yliopiston kirjastonhoitaja esitellessään luonnon- ja lääketieteen kirjastoa, jonka tavoitteena on olla 100% e-kirjasto kolmen vuoden kuluttua.  Hyllyjä on poistettu ja tilalle ovat tulleet e-kirjat ja e-lehtiarkistot, divaanisetti, sohvia, hieromatuoli, ryhmätyösaleja, e-nurkkaus.  Vain kaksi neuvojaa, seisaaltaan, pienen tiskin takana;  varatut kirjat noudetaan itse – niitä siis vielä on.

E-kirjoja mainostetaan eri tavoin kampanjamaisesti.  E-kirjapilvi – valkoinen hattarapilvi, josta riippui narussa e-kirjankannella varustettuja  laminoituja A4:ia QR-koodeineen – oli ripustettu kattoon niin matalalle, että sen lävitse oli pakko kulkea. Polkupyörän satulasuojissa  oli e-kirjojen kansikuvia. Perinteisiä opastustietoiskujakin tarjottiin, mutta ei niin hyvällä menestyksellä.

Lundin yliopiston kirjastossa on organisaatiomuutos ollut käynnissä huhtikuusta lähtien, ja keskitetty hankinta muuttaakin piakkoin muun kirjaston yhteyteen. Lundilaisten kanssa puhuimme paljon ERMSistä: talossa tehtyyn ohjelmaan ei ole enää tukea,  ja uuden kaupallisen ohjelman hankinta on edessä. Lundilaiset olivatkin kiinnostuneita meidän Coral-projektistamme ja turkulaisten kollegoidemme LibERMistä.

Puhuimme e-kirjojen SFX-aktivoinnista  ja käyttötilastojen hyödyntämisen tavoista. E-aineistoista saadaan, useimmiten – paljon dataa käyttötilastojen lisäksi. Mutta miten paljon dataa kerätään, mihin kerätään, kuinka se järjestetään ja kuinka suurella panoksella näitä tutkitaan – kaiken tarkastelu kaiken aikaa ei ole mahdollista eikä järkevää.   Lundilaiset  ovat määrittelemässä ydinkokoelmaa, joka ei ole jatkuvan tarkastelun alla,  ja loppuosa kokoelmasta on evaluoinnin kohteena.

Upsalan yliopiston kirjastossa vierailimme Ekonomikumissa, jossa näimme e-kirjojen esiintuontia kirjaston tiloissa. Hyllyjen päädyissä oli digitaaliset kehykset, joissa hyllyluokka jatkui virtuaalisena e-kirjoja esitellen. Hyllyissä oli lainassa olevien kurssikirjojen paikalla laminoitu e-kirjakannen kuva  QR-koodeineen. Kirjastossa oli kaksi kertaa lukukaudessa Kvart Över Fyra-tapahtuma, jossa tutkija tulee kertomaan pieneen saliin  parhaillaan menossa olevasta työstään; salissa on SmartBoard  ja pientä tarjoilua. Kirjasto komppaa laittamalla aihealueesta esille e-kirjoja ja muuta mahdollista e-aineistoa. Tapahtumat ovat epämuodollisia ja kuulema hyvin suosittuja opiskelijoiden keskuudessa.

Marraskuiset Pohjanmeren tuulahdukset ovat pyörähtäneet Tukholman yliopiston kirjastoon Frescatin kampukselle saakka; tilaa remontoidaan parhaillaan, ja organisaatio on uudistunut rajusti: kirjastolla ei ole enää kokoelmapolitiikkaa, vaan media policy, joka painottaa asiakkaiden tarpeiden mukaista hankintaa. Kirjat tarjotaan asiakkaille e-kirjoina käyttöön perustuvilla ja pda-malleilla. Hankintaehdotuslomakkeelle pitää kirjautua yliopiston tunnuksilla: kirjasto on sitoutunut vastaamaan ehdotuksiin ja kysymyksiin 24 tunnin sisällä. Kirjastossa ei ole enää myöskään aihespesialisteja, vaan kaikki virkailijat palvelevat kaikkia asiakkaita tieteenalasta riippumatta.

Kohdekirjastoillamme on käytössään Libguides, jonka 2.0 versioon kirjastot pian siirtyvät ja jonka mekin Helsingin yliopiston kirjastossa otamme käyttöön ensi vuonna. LibAnswers-modulia  kirjastot käyttävät Usein Kysyttyjen Kysymysten tietokantana. Varsinkin Lundilaisilla  on hyvä e-kirjaopas, josta on meillekin paljon hyötyä omaa opasta tehdessämme. Heillä on n. 45 e-kirja-alustaa, lähes kaikki samat kuin meillä ja vähän enemmänkin.

Olin todella tyytyväinen keskusteluihimme uusista  lisensointi-  ja hankintamalleista. Kaikissa näissä kirjastoissa käytetään laajasti sekä välittäjien pda-malleja  että kustantajien, mm. Wiley, Cambridge,  deGruyter ja  Brill,  käyttöön perustuvia  – evidence based  -hankintamalleja. Kustantajat tarjoavat EB-malleja hiukan erilaisilla säädöillä: malleja on vertailtava ja itselle sopivia on kokeiltava.

Kaikissa näissä kirjastoissa e-kirjojen ja muidenkin e-aineistojen määrä ja aihealuekattavuus kasvaa vuosittain kovaa vauhtia – ja siksi kirjastot tarvitsevat myös tila-, organisaatio- ja työkuvamuutoksia  sekä aineistonhankinnan politiikan päivitystä.

Vaikka meillä on eroavaisuuksia Ruotsin ja Tanskan kanssa sekä e-aineistoluettelointi- että käyttöönsaattoprosessin ja  indeksien  ja järjestelmähankintojen tasolla, niin paljon pystymme soveltamaan ja hyödyntämään naapureidemme kokemusta omaan työhömme.  Urheilufraasein: tästä on hyvä jatkaa, varsinkin konkreettista yhteistyötä ja yhteydenpitoa.

Opintoretki oli 25.-27.11. 2013. Mukana reissussa olivat Tiina Eklund ja Erik Lindgren Turun yliopiston kirjastosta.

Kirjoittaja

Marjo Kuusela
kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Tiina Eklund

Lukutoukan joulu pelastuu – Ville Haapasalon omaelämäkerta

Kauko Röyhkä (teksti), Juho Metso (kuvat)
Ville Haapasalo ”Et kuitenkaan usko…”  Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä
Docendo, 2013

”Nää on uskomattomia juttuja” toteaa muusikko Kauko Röyhkä Ville Haapasalolle kuunneltuaan tämän tarinointia elämästään Venäjällä neuvostojärjestelmän kaaduttua 1990-luvulta. Kirjan kirjoittaja Kauko Röyhkä ja näyttelijä Ville Haapasalo viettivät kolme päivää ravintolapöydässä Villen lempiravintolassa Moskovassa tehden haastattelua julkaisua varten. Tarjoilijat kantoivat pöytään välillä ruokaa ja juomaa.

Teos on muodoltaan haastattelukirja, josta haluttiin tehdä rennolla tyylillä tarina Ville Haapasalon opiskeluvuosista leningradilaisessa teatterikoulussa ja tiestä tähtiin. Nyttemmin Haapasalo sanoo olevansa Venäjän valtion lempilapsi, josta virkamiehet pitävät hyvää huolta. Opiskeluvuosina häneltä varastettiin ulkomaanpassi neljästi ja hakattiin ja ryöstettiin yhdeksän kertaa. Ville pääsi pienen budjetin ”Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia” – elokuvaan, joka menestyi yli odotusten Sotshin elokuvajuhlilla 1995. Elokuvasta tuli nyky-Venäjän kaikkien aikojen suosituin komedia ja Villestä superjulkkis, jolla on oma turvamies. Talouslehti Forbes arvioi Ville Haapasalon Venäjän kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi. Haapasalon mielestä syynä tähän on hänen positiivinen asenteensa.

Mukaansatempaava teksti kuljettaa lukijan Villen oppivuosista leningradilaisesta teatterikoulusta tutustumisretkelle venäläiseen arkeen, ruokakauppoihin, ruokaloihin, rikollisten maailmaan, sairaaloihin, putkiin, Suomen konsulaattiin, rautateille, tanssimaan pennittömänä ja passittomana suomalaisia kansantansseja keskellä tuntematonta Venäjää, ja ihmettelemään venäläisen elokuvarahoituksen kiemuroita mafiaa myöten.

Ville Haapasalo on rakentanut hahmostaan brändin, pipoa myöten, joka myy. Hän on tehnyt yhteensä 70 elokuvaa ja elokuvataiteen saralla ”kaikki on jo nähty”. Menestyksen myötä hän on joutunut kalaan Putinin kanssa, metsästänyt alligaattoreita Volgalla ja saanut kasakkajärjestön kunniajäsenyyden jo opiskeluvuosinaan. Röyhkän tekstiä myötäilevät palkitun Juho Metson ottamat valokuvat, jotka kertovat osittain omaa tarinaansa venäläisyydestä.

Venäjän kieltä taitamattomana ummikkona Haapasalon oppivuodet olivat aluksi rankat. Koulun lukukausimaksu oli 4000 Yhdysvaltain dollaria. Opetusmetodi oli Turkan kouluakin hurjempi – ensin hajotetaan ihminen, sitten kasataan se uudestaan ja lopulta siitä tehdään näyttelijä, on Ville kertonut Huomenta Suomen lähetyksessä. Haapasalo yritti kolmesti itsemurhaa, opiskelukämpät olivat askeettiset, jopa gogolilaisia kellariloukkoja. Kolmannella vuosikurssilla häneltä loppuivat rahat. Tilanteen korjaamiseen Ville Haapasalo teki pientä vilppiä ja fiilunkia mafiamiesten autokuskina. Kuskin pestistä maksettiin hyvin.  Eikä tästä kukaan osallinen ryhtynyt jälkikäteen kyselemään asiasta mitään, sillä rosvot olivat sopineet miliisien kanssa etukäteen, että kiinniottoja ei tule.

Teatterikoulussa näyttelijäkokelaat opetettiin puhumaan puhdasta venäjää ja laitettiin kilpailemaan toinen toistaan vastaan. Opetukseen kuului myös jokapäiväinen puolentoista tunnin museokäynti Eremitaašiin, missä opiskelijat opettelivat jokaisen seinällä roikkuvan taulun asiantuntijan johdolla. Kansainväliseen maineeseen Ville Haapasalo ylsi ideoituaan yhdessä kaverinsa Viktorin kanssa Käki-elokuvan käsikirjoituksen, jonka ohjaaja Aleksandr Rogoshkin kirjoitti aluksi näytelmäksi ja lopulta siitä tuli elokuvakäsikirjoitus. Elokuvan rahoitusneuvottelu oli Villen elämän erikoisin mafian kanssa: rahoitus sovittiin, mutta kolmannella puhelulla selvisi tekijöille, että känninen rahoittaja oli riitautunut Cannesin elokuvajuhlilla Käki-leffan tuottajan kanssa baarissa, ja oli selvää, että rahoitusta ei enää herunut.

Venäjällä kaikki toimi suhteilla. Rahoitus järjestyi muuta kautta. Elokuva valmistui vuonna 2002 ja se on yksi kaikkien aikojen kansainvälisesti menestynein venäläinen elokuva. Samana vuonna Haapasalosta tehtiin Venäjän valtiontaiteilija, joka on oikeutettu 60-vuotiaana taitelijaeläkkeeseen. Villellä on lukuisia yrityksiä kuten mainos- ja ohjelmatoimisto sekä valintamyymälä Vaalimaalla lähellä Venäjän ja Suomen vastaista rajaa. Rahasta ja venäläisyydestä Ville Haapasalo kertoo, että silloin ”kun venäläisellä on rahaa se haluaa näyttää sen”. Villeä pyydettiin järjestämään jonkun ihmisen syntymäpäiville esiintymään amerikkalainen taikuri David Copperfield. Copperfieldin agentti vastasi puhelimitse Haapasalolle, että se maksaa 500 000 dollaria. Hinta oli syntymäpäivien järjestäjille ihan ok. Matkakuluja ei tarvinnut maksaa, kun Copperfield asui jo Moskovassa. Näitä taikurikeikkoja Copperfield tekee yhä tämän tästä rikkaiden Rublovin alueella ja noilla taksoilla. Kyllä iso raha liikkuu Moskovassa.

Haastattelukirjasta selviää myös, että Haapasalo on eräänlainen epävirallinen Suomen lähettiläs Venäjällä ja hänen mielipidettään kysytään usein Suomesta ja Euroopan unionista. ”Sattumalta lähdin Neuvostoliittoon ja sattumalta olin mukana nyky-Venäjän suosituimmassa elokuvassa”, Ville Haapasalo on todennut siitä, miten elämä on häntä heitellyt. Alun perin piti päätyä Englantiin teatterioppiin –  Lahdesta juna vain vei Leningradiin.

Docendon kustantama teos saavutti suunnattoman kansansuosion suomalaisten keskuudessa ilmestyttyään lokakuussa Helsingin kirjamessuilla. Ensimmäinen painos myytiin heti muutama päivä ilmestymisensä jälkeen loppuun ja nyt siitä on otettu kolmas painos. Kirjan venäjänkielistä laitosta valmistellaan Venäjän markkinoita varten ja sen pitäisi ilmestyä siellä alkuvuodesta 2014. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa asiakkaat saavat kirjan lainaksi bestsellerin lainaehdoin eli kirja on nopeassa kierrossa.

Linkit:

Kustantajan tuote-esittely kirjasta

”Et kuitenkaan usko” Facebook-sivusto

Kirjan ”puffaus”-haastattelu Ylen Puheen Iltapäivässä

Ville Haapasalo Wikipedia-artikkelit

http://en.wikipedia.org/wiki/Ville_Haapasalo, sisältää filmografian

Haapasalon kirja myy kuin häkä – loppui kustantajalta, 8.10.2013

Ville Haapasalolla hurja suosio kirjamessuilla : Erikoinen kokemus, 25.10.2013

Ville Haapasaloa ei harmita lööppijulkisuus : Halusin puhua rehellisesti Venäjä-vuosista, 29.11.2013

Teksti:

Taina Sahari
kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Decendo

EU-tallekirjastojen koulutusmatka Brysseliin 3-5.12.2013

Pääkirjaston 2.kerroksesta löytyy Euroopan komission alaisena toimiva Europe direct-verkostoon kuuluva EU-tallekirjasto, toiselta nimeltään ”EU-tietokeskus”. Europe direct-verkosto koostuu tallekirjastoista, tiedotuspisteistä sekä asiantuntijaluennoitsijoista. Tällä hetkellä Suomessa on 12 EU-tallekirjastoa, joiden tehtävänä on edistää ja kehittää Euroopan yhdentymistä koskevaa opetusta ja tutkimusta.

Aloitin oikeustieteellisen tiedekunnan kirjaston asiakaspalvelussa vuonna 2007. Syksystä 2012 lähtien olen työskennellyt EU-tietokeskuksessa  äitiysloman sijaisena. Olen pitänyt työstä todella paljon sen monipuolisuuden, kansainvälisen ilmapiirin ja haasteellisuuden vuoksi. EU-tiedonlähteiden opettaminen, ”Ask A EU Librarian”-facebook-sivuston päivittäminen ja asiakaspalvelu ovat muutama niistä työtehtävistä, jotka työnkuvaani kuuluvat.

Joulukuussa sain mahdollisuuden lähteä Brysseliin EU-tallekirjastojen kolme päivää kestävään koulutukseen ja olin todella innoissani! Suomesta tallekirjastolaisia lähti myös Jyväskylän ja Tampereen yliopiston kirjastoista.

Ensimmäisenä iltana tutustuimme Euroopan parlamentin vierailukeskukseen, mikä oli todella vaikuttava kokemus! Vierailukeskus toimii kaikilla 24 EU:n virallisella kielellä, on avoin kaikille ja sisäänpääsy on ilmainen. Katsottuani 360 asteen digitaaliselta valkokankaalta dokumenttia siitä, kuinka parlamentti käytännössä toimii, olin täysin myyty ja innoissani siirtymässä äänitunneliin, jossa saimme leikkiä kolmiulotteisilla Euroopan parlamenttia kuvaavilla rakennuksilla. Ensi kevään europarlamenttivaalit näkyivät myös vahvasti vierailukeskuksen sisustuksessa. Oppimisympäristönä vierailukeskus oli todella inspiroiva!

Seuraavat kaksi päivää kuuntelimme mielenkiintoisia luentoja erilaisista ajankohtaisista aiheista, kuten esimerkiksi EUR-Lex-tietokannan uudistuksesta, sosiaalisen median päivittämisestä, Open data-portaaleista, Eurostatin ilmaisista tilastopalveluista sekä EU-bookshopista.

Koulutuksessa näkyi vahvasti visio tulevaisuuden kirjastoalasta, sen muuttumisesta ja toimintaympäristön laajentumisesta. Kirjaston tarjoaman aineiston kehittyminen elektroniseksi materiaaliksi muuttaa kirjaston toimintamalleja, mikä luo kasvavan paineen erityisesti asiakaspalvelulle, tiedonhankinnan opetukselle ja elektronisista aineistoista tiedottamiselle.

Meneillään olevassa muutosvaiheessa on tärkeää, että kirjasto tukee ja kannustaa käyttäjiensä sopeutumista e-aineistojen maailmaan tarjoamalla jatkuvaa ohjausta ja tiedotusta. Internet on täynnä erilaisia mahdollisuuksia, minkä takia asiakkaat pitää houkutella oikeiden tietolähteiden luokse. Aktiivisen ja fyysisellä läsnäolollaan asiakkaiden tiedontarvetta tukevan henkilökunnan merkitys korostui seminaarin esitelmissä. Taustalla oleva pääasiallinen viesti oli se, että EU:ta tulee kehittää ja rakentaa yhdessä ja tätä varten Europe direct-verkosto ensisijaisesti on olemassa.

EU-tietokeskus tarjoaa erilaisia ensisijaisesti Helsingin yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle suunnattuja palveluita, jotka ovat avoimia kaikille kansalaisille. EU-tiedonlähteiden koulutukset, lukiolaisvierailut ja henkilökohtainen tiedonhankinnan ohjaus ovat tärkeimmät ja suosituimmat EU-tietokeskuksen palveluista. Tiedonhankinnan opetuksella on merkittävä rooli siinä, miten asiakkaat löytävät ja ymmärtävät elektronisia aineistoja. Interaktiivisen median vahva läsnäolo yhteiskunnassa muuttaa niin kirjaston kohdeyleisöä kuin kirjastoakin.

Brysselin kasvitieteellinen puutarha (Le Botanique).

Parlamentin vierailukeskuksessa oli virtuaalinen Euroopan historiaan keskittyvä käytävä täynnä erilaisia puheita, valokuvia ja dokumentteja.

Vierailukeskuksessa oli myynnissä erilaisia paitoja J.

Oli todella mielenkiintoista tavata kirjastonhoitajia, tutkijoita ja muita yliopistomaailmassa työskenteleviä ihmisiä eri puolilta Eurooppaa!

Tervetuloa pääkirjaston 2.kerroksen EU-tietokeskukseen! Päivystys arkisin 12-13.

 

Teksti ja kuvat:

Petra Pentzin
Tietoasiantuntija (6.1.2014 asti)
Helsingin yliopiston kirjasto

Jouluisia lukuvinkkejä

Jake Nyman: Rakas vanha vinyyli
Gummerus 2013

Radiosta monille tuttu Jake Nyman on toimittanut lukuisia ohjelmia jo 1970-luvulta ja kirjoittanut monia populaarimusiikkia käsitteleviä teoksia, joista Rakas vanha vinyyli on tuorein. Teos on aikamatka vuosi-kymmenten taakse, jolloin ilmestyi levyjä, joista ainakin osalla on ollut sekä (toimittajalle) henkilökohtaista merkitystä että popmusiikin historian kannalta laajempaa painoarvoa. Useita esitellyistä levyistä voi luon-nehtia jopa klassikoiksi, osaa lähinnä kuriositeeteiksi (Spike Jones, The World´s worst record show). Joukossa on muutamia kotimaisiakin levyjä (mm. Anki, Eero Raittinen, Kaseva) mutta etupäässä sekä brittiläisen (mm. Animals, Cream, Procol Harum) että amerikkalaisen (Elvis, Chuck Berry, Tom Waits, Steely Dan jne.) populaarimusiikin virstanpylväitä. Jokunen on lähinnä toimittajan oma suosikki (esim. Rory Gallagher).

Jake Nyman ei ole varsinainen vanhojen vinyylien keräilijä, eikä vinyyliformaatti ole hänelle se ainoa oikea, vaikka joittenkin levyjen hieno kansitaide onkin ehkä toiminut muistelujen sytykkeenä. Parhaimmillaan teos on silloin, kun levyyn kytkeytyy henkilökohtaisia muistoja koulu- tai varhaisilta toimittaja-ajoilta. Tällöin ei haittaa, vaikka kirjoitus menisi ohi aiheen (Moody Blues, Gallagher, Dire Straits) eli itse levyn musiikillinen sisältö jäisi suurin piirtein käsittelemättä. Tylsimmillään teos on Nymanin kertoessa akateemisista Beatles-tutkimuksista (otsikkona Abbey Road). Toimittajalla on kuitenkin vapaus muistella ja antaa levyjen viedä erilaisiin sfääreihin ja aiheisiin, joiden yhteys albumin musiikilliseen sisältöön ei ole kovinkaan ilmeinen. Niinpä teos voi joskus jopa muistuttaa Radio Suomen sunnuntaiohjelmaa Nousevan auringon talo, jossa anekdootit, tilastotiedot, henkilökohtaiset muistot ja mielikuvamaalailut vuorottelevat samassa lähe-tyksessä. (JK)

Karl Ove Knausgård: Taisteluni, Toinen kirja
Like 2012

Norjalaisen Karl Ove Knausgårdin kuusiosaiseksi kasvaneesta Taisteluni-teossarjasta on suomennettu jo kolme ensimmäistä osaa. Hyppäsin itse suoraan Toiseen kirjaan, jossa nelikymppinen Knausgård, kertoja ja henkilöhahmo, jättää taakseen Bergenin ja päätyy Tukholmaan. Elämä Tukholmassa on ahdistuksen purka-mista kirjoittamalla, rakastumisen euforiaa, avioelämän vaikeutta, istuskelua baareissa ja kahviloissa sekä yksinäisyyden ja ulkopuolisuudenkin tuntojen kokemista. Kirjan tapahtumien näyttämöinä ovat toisinaan myös lasten päiväkoti ja Tukholman hienostokaupunginosien hulppeat huoneistot, joista jälkimmäisissä kokoontuu joukko paikallista kulttuuri- ja taide-eliittiä. Arkisten tilanteiden kuvauksista ja arkisista keskus-teluista lipsutaan toisinaan myös kirjallisen kentän ja filosofian pohdintoihin.

Teossarja tuo mieleen Gustav Mahlerin käsityksen sinfoniasta, johon on laitettava kaikki. Jo pelkkä Toinen kirja on melkoinen runsaudensarvi, taiteellista ehdottomuutta henkivä teos, joka ei pelkää heilahdella banaalin ja korkealentoisen välimaastossa. Joitakin kirjan jaksoja olisi voinut kenties lyhentää, mutta toisaalta kerronnan karkeapiirteisyys puhaltaa siihen omanlaisensa hengen. Omaelämäkerrallinen, paikoin esseemäinenkin teos on viime kädessä fiktiivinen teos, näyte tämän ajan romaanitaiteesta vitaalisimmillaan. Saa nähdä, miten monumentaalisiin mittoihin Taisteluni-sarja kasvaa, kun sen viimeinenkin kirja saadaan suomennettua. (JK)

Laura Save: Paljain jaloin
WSOY 2013

Maanantai-aamu Esko-myrskyn jälkeen: odotan tuntikaudet junaa Kouvolan asemalla, seuranani kirjaston e-kirjapalvelu. Lataan vapaana olevan kirjan tietämättä siitä muuta kuin ettei kyseessä ole viihdelukemisto. Hetkessä olen keskellä tositarinaa, luusyöpädiagnoosin saaneen nuoren lääketieteen opiskelijan elämää. Laura Save piti sairautensa edetessä blogia, josta syntyi tämä kirja. Lukijalle selviää nopeasti ettei toista kirjaa enää tule. Siitä huolimatta lukukokemus ei ole ahdistava. Se kertoo, miten ihminen voi ottaa mahdottomiakin asioita vastaan ja elää toivoen ja rakastaen nekin hetket jotka ovat jäljellä. (EI)

Ulli Lust: Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä
Like 2013

80-luvun alussa kaksi teinipunkkaria päättää lähteä liftillä Italiaan. Pikkuporvarillinen ja valmiiksi kaluttu elämä ei voisi vähempää kiinnostaa. Reissusta kehkeytyy loppuelämää muovaava kokemus, jonka jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen. Unelmien paratiisi ei kohtelekaan tyttöjä silkkihansikkain.

Ulli Lustin omaelämänkerrallinen sarjakuva kuvaa nuoruuden kiihkoa, uudenlöytämisen riemua, mutta näyttää myös seikkailun raaemmat kasvot; hyväksikäytön ja väkivallan. Palveluksesta odotetaan aina vastapalvelusta. Rahattomina, mutta kokemuksia rikkaampina kuljeskelevat tytöt pitävät kuitenkin pintansa.

Sarjakuvan piirrostyyli on aluksi hieman suttuisen oloista, mutta tarinan edetessä jälki asettuu tukemaan kokonaisuutta. Lopuksi muunlaista piirrostyyliä tarinalle ei voisi kuvitellakaan.

Tarina on vaikuttavan mukaansatempaava ja kestää helposti useammankin lukukerran. Keräilijöille tämä on ehdoton hyllyhankinta. Ahmittavan hyvä! (HH)

Craig Thompson: Habibi
Like 2012

Lukukokemuksen jälkeen olin sanaton. Tämä on parasta sarjakuvaa vähään aikaan, korkeisiin sfääreihin kurottava teos. Tarina on monitasoinen ja haastava; mystiikka ja yhteiskuntakritiikki, uskonto ja ihmiskohtaloiden toivo ja epätoivo kietoutuvat yhdeksi. Piirrosjälki on notkeaa ja tarkkaa; kaikki on tarkkaan harkittua ja koristeellista ornamenttitaidetta ja arabiankielistä kalligrafiaa.

Kuva on sana, kirjain, äänne ja toisinpäin.

Teos seuraa Dodolan ja Habibin elämänvaiheita, kun ne kietoutuvat yhteen ja kun ne repäistään väkivalloin erilleen vain yhdistyäkseen uudelleen.

Thompson on sepittänyt tarinan, joka polveilee nykyisyydessä, menneessä ja tulevassa – silti selkänä ja loogisena jatkumona virraten. Myös tämä mestariteos kuuluu keräilijän hyllyyn. (HH)

Marko Kilpi: Kuolematon
Gummerus 2013

Kuolematon on vaikea lukukokemus, eikä sitä voi ainakaan joululukemiseksi suositella.
Sen lukeminen ei todella ollut viihdyttävää tai hauskaa. Se oli kamalaa. Jos teos olisi ollut huono tai edes yhdentekevä, olisin jättänyt sen kesken. Mutta kun se ei ole, vaan se oli hyvä ja kauniisti kirjoitettu.

Aiemmista Kilven kirjosta tutut Olli Repo ja tämän poliisikollega Elias Kaski tutkivat rikosta, joka on yksi kamalimmista: seksuaalirikos, jonka uhrina on lapsi. Tapaus herättää toisen tutkijan mielessä unohtuneita muistikuvia, joiden ahdistavuus kasvaa psykosomaattisiksi oireiksi. Tarina etenee yksittäisen rikoksen syyllisen selvittelystä laajemmalle, sinne mistä teon motiivit kumpuavat.

Ja kirjoittaja Kilpihän on poliisi. (KSO)

Jari Tervo: Esikoinen
WSOY 2013

Tämä Esikoinen on todella kaunis kirja. Esikoinen on nuoren pojan kasvutarina.

Tarinassa kuvataan 1970-luvun Suomea: kommunismia, Kekkosta ja hiihtokilpailuja. Pojan kasvutarinan lisäksi tarinassa kerrotaan myös mm. pojan äidin ja isomummu Esmen elämästä. Näiden tarinoiden kautta näytetään, miten tähän, missä nyt ollaan, on tultu.

Kerronta on toteutettu päiväkirjamerkintöinä, mikä tuo pojan kokemukset lukijan iholle. Päiväkirjakerronnan takia kirja ei kuitenkaan ole mikään helppo luettava. Se vaatii keskittymistä: ollaanko 1900-luvun alussa Helsingissä, vieläkin kauempana noitavainoissa vai 1970-luvun Lapissa, jonne pojan tarina keskittyy.

En ole aiemmin saanut luettua Tervolta yhtäkään kirjaa kokonaan. Vaikka lähes kaikkiin  hänen kirjoihinsa olen tarttunut, mutta jostain kumman syystä en ole niissä pitkälle päässyt. Mutta esikoinen oli eri maata. (KSO)

Pekka Hiltunen: Iso
WSOY 2013

Iso ei ole dekkari, kuten Hiltusen aiemmat kirjat eikä sen tarinassa tai henkilöhahmoissa ole mitään  vauhdikasta saati yliluonnollista. Tarinassa on sen sijaan paljon tutkimustietoa, lihavuudesta. Päähenkilö, ylipainoinen Anni ampuu alas vääriä väittämiä lihavuuden aiheuttamista terveyshaitoista.

Iso on valtavan koskettava tarina lihavan naisen elämästä. Siitä, miltä tuntuu kun on oikeasti iso ja joutuu valitsemaan lounaspaikan ravintolan tuolien mallin eikä maittavan ruoan perusteella. Kun puolisokokelas ei halua liikkua lihavan seuralaisen kanssa julkisella paikalla tai kun ihmiset huutelevat kadulla perään. Kirja näyttää, kuinka ylipainoisia sorretaan. Se tekee pahaa. Siksi se pitääkin lukea. (KSO)

Miina Supinen: Säde
WSOY 2013

Hävyttömän hyvä ja hauska kirja heille, jotka tykkäävät epätavallisuuksista, hurjista jutuista ja kehtaavat nauraa kuolemallekin.

Säde on upea ja runsas kirja, jossa on täytteenä niin uskonlahko, ateisti, zombie-peli, Kreikan talouskriisi, paljon seksiä sekä halu löytää jotain ikiaikaista ja maailmanhistoriallisesti merkittävää.  Tällaisen peruslukijan näkökulmasta tarinan hienous onkin siinä, että se sisältää ihanan paljon kaikkea ja pysyy silti kasassa.

Kustantaja luonnehtii kirjaa sivuillaan kasvukertomukseksi. Ehkä se sitä onkin, sillä viimeisissä luvuissa tarinan palaset nimittäin loksahtivat kohdalleen. (KSO)

Oras Tynkkynen: Pieni maailmanpelastusopas
Into 2013

Joulun mässäilyjen jälkeen ja ennen uudenvuodenlupauksia on hyvä lukea Oras Tynkkysen Pieni maailmanpelastusopas. Kirjassa käydään rauhallisesti ja kiihkottomasti läpi maailman suurimmat ongelmat ja niihin tarjotaan myös ratkaisuja. Vaikka ilmastokriisin, nälän, sotien, sorron ja ympäristön tärväämisen edessä tunnemme helposti voimattomuutta, Oras Tynkkynen antaa kirjassaan myös toivonjyväsiä. Hän muistuttaa, että monessa suhteessa maailman asiat ovat paremmin, kuin vaikkapa 50 vuotta sitten.  Ihmiskunta on vapaampi, vauraampi, terveempi, paremmin koulutettu ja kansanvaltaisempi. Myös väestönkasvu on hidastunut. Kaikki tämä on vaatinut valtavasti työtä.  Ongelmat on mahdollista ratkaista, mutta se ei ole helppoa.  Nelson Mandelan sanoin, se vaikuttaa aina mahdottomalta, kunnes se on tehty.

Kirjassa annetaan myös paljon vinkkejä siitä, mitä meidän on mahdollista tehdä itse jokapäiväisessä elämässä. Voimme vähentää autoilua, lentämistä  ja lihansyöntiä, säästää sähköä, vähentää turhaa kulutusta tai auttaa eri kansalaisjärjestöjen kautta vaikkapa köyhyyden vähentämisessä. Voimme myös lähteä itsekin vaikuttamaan. Pieniä tekoja tai isoja tekoja, kunhan emme vaivu kyynisyyteen ja hällävälismiin. (DA)

Eric Malpass: Aamulla kello seitsemän
Rauma 1979

Kirja kertoo erään perheen elämästä Englannin maaseudulla. Perheeseen kuuluvat pieni viisi-vuotias poika, hänen äitinsä, isänsä ja tämän isä puolisoineen, sekä isän kaksi naimatonta opettajasisarta. Perheen isoisä on kuusikymppisenä eläköitynyt asianajaja, jonka pitkäaikaisen haaveen toteutuma tämä perheen kotina oleva farmi on.

Kirja on erilaisten, keskenään sukua olevien ihmisten yhteiselon kuvaus. Elämä maaseudulla ei suinkaan ole paikoilleen jähmettynyttä.

Päähenkilö on perheen ainoa lapsi, viisivuotias Clayford, jonka edesottamuksista lukiessa tuskin pitkästyy. Malpassilla on kirjan tapahtumiin mukavan humoristinen ote ja hän tuo esiin viisivuotiaan näkökulman monessa eri tilanteessa. Pukee sanoiksi pienen pojan ajatuksenjuoksun. Ja kuvaa elävästi keskusteluja perheen aikuisten kanssa.

Nopealukuinen kirja joulunpyhiksi. Löytyy muun muassa pääkirjastosta. (M-SH)

Michael Ende: Momo
Porvoo 1978

Kaupungin laitamille tulee tyttö ja asettuu asumaan vanhoihin raunioihin. Tästä alkavat kehittyä Enden saturomaanin tapahtumat. Päähenkilölle, Momolle, on luonteenomaista kuuntelemisen taito.

” Hän osasi kuunnella niin, että epätietoinen tai kahden vaiheilla horjuva tiesi äkkiä selvästi, mitä halusi. Tai niin, että arka muuttui yhdellä iskulla vapaaksi ja rohkeaksi. Tai että sorrettu ja onneton sai iloa ja varmuutta.”

Momon lisäksi kirjassa on monta satuhahmoa, esimerkiksi merkillisellä tavalla kommunikoiva kilpikonna Kassiopeia ja mestari Hora, joka opettajan roolissa käyttää opetusmenetelmänä arvoituksia.

Kirja on täynnä elämänviisauksia mielikuvituksellisiin tapahtumiin liitettyinä. Teemoista nousee esiin kunnioitus aikaa kohtaan ja sen riittävyys sekä kiireen haitallisuus. Näihin ja moniin muihin asioihin saturomaanin henkilöhahmot ottavat kantaa. (M-SH)

Kate Atkinson: Jackson Brodie -sarja

Olen täysin kyllästynyt vinksahtaneeseen väkivaltaan, jota nykydekkareissa liikaa viljellään. Onneksi löysin työmatkojen ratoksi Kate Atkinsonin kirjat, joissa yksityisetsivä Jackson Brodie ratkoo rikoksia. Sarjan aloitti ”Case stories” (suom. Ihan tavallisena päivänä), joka ilmestyi jo vuonna 2004. Sympaattisen etsivän elämää, kummallisia rakkauskiemuroita ja etätyttären kasvukipuilua on voinut seurata jo neljän dekkarin verran.

Viimeisin Brodie kirja ansaitsee erikoismaininnan ”vuoden paras otsikko”, koska tästähän ei dekkarin nimi enää parane ”Started Early, Took My Dog”. Viidettä Brodie-dekkaria olen odottanut pitkään, joissain haastatteluissa kirjailija on jo paljastanut seuraavan osan sisällöstä sen verran, että Brodiesta on tulossa yksinhuoltaja. Mutta missä kirja viipyy, odotan jatkoa malttamattomana…(LH)

Kjell Westö: Kangastus 38
Otava 2013

Kangastus 38 kertoo ajasta ennen talvisodan alkua, kun kansalaissodan kokemukset ovat vielä monien ihmisten muistissa ja kun Euroopasta on jo kantautunut pelottavia uutisia. Muutaman kuukauden kuluttua Suomi on sodassa, mutta vielä sitä ei osata nähdä tai uskoa.

Vanhat nuoruudenkaverukset kokoontuvat toistensa luona Keskiviikkokerhossa. Lukijasta tuntuu, että he pitävät yhtä väkisin, vanhasta tottumuksesta. Joskus heillä on ollut paljonkin yhteistä, mutta nyt he eivät enää ajattele samalla tavalla politiikasta, yhteiskunnasta tai toisistaan, eivätkä kaikki halua paljastaa omia mielipiteitään muille. Rouva Wiik on heistä erään, asianajaja Thunen konttoristi, joka kerhon kokoontuessa Thunen toimistossa tunnistaa kaveruksista yhden. Hänen muistiinsa alkaa palautua ahdistavia kokemuksia vankileiriltä kahdenkymmenen vuoden takaa. Samalla hänen mielessään alkaa kehkeytyä suunnitelma.

Westön kieli on kaunista ja lauseet kuin musiikkia. Kun hän kuvaa 1930-luvun Helsinkiä, voin nähdä silmissäni Töölön rakentamisen ja Kasarmitorin seudun. Voin myös kuvitella sen ajan huvielämän tanssiravintoloineen ja elokuvateattereineen. Westö avaa lukijalle kaverusten elämää ja ajatuksia vähän kerrallaan. Myös hiljainen ja vaatimaton rouva Wiik-Mathilda-Milja alkaa saada ulottuvuuksia. Pitkin kirjaa annetaan vihjeitä, mutta loppuratkaisu oli minulle kuitenkin yllätys. Luin kirjaa kuin käänteistä dekkaria, jossa ruumista ei vielä ole. (MF)

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Teos 2013

Viime kesänä en malttanut poistua parvekkeeltamme, kun olin ottanut sinne lukemisekseni Riikka Pelon kirjan Jokapäiväinen elämämme. Kirja kertoo kahden runoilijan, Marina Tsvetajevan ja hänen tyttärensä Ariadna Efronin, elämästä. Se kertoo heidän elämästään emigrantteina 1920-luvun Prahassa ja Pariisissa. Se kertoo myös siitä, mitä kaikkea saattoi tapahtua parikymmentä vuotta myöhemmin Neuvostoliitossa ja miten kulttuuri-ihmiset tasapainoilivat elämässään ja pysyäkseen hengissä.  Yhtenä juonteena kirjassa ovat molempien naisten mutkikkaat rakkaussuhteet.

Kiinnostuin Marina Tsvetajevasta ja tästä kirjasta käytyäni toukokuussa Pietarissa Anna Ahmatovan kotimuseossa. Katselin siellä kuvia, luin kirjeitä ja tarinoita myös Ahmatovan aikalaisista ja ystävistä, kuten Boris Pasternakista, Osip Mandelstamista ja Marina Tsvetajevasta. He olivat minulle tuttuja vuosien takaa, ja nyt löysin heidät ja heidän teoksensa uudelleen.

Riikka Pelon kirja kuljettaa lukijan syvälle vaikeaan aikaan ja ihmisten hauraaseen ja monimutkaiseen elämään. Kirjan kieli on hienoa ja tarina vie mennessään. Tämän kirjan en olisi halunnut loppuvan. (MF)

Arnaldur Indriðason: Useita dekkareita

Dekkarit ovat kivaa kesälukemista, mutta myös joulun aikaan niiden parissa voi rentoutua. Pari vuotta sitten kesäisen Islannin matkan jälkeen jäin koukkuun Arnaldur Indriðasonin kirjoihin, joista kymmenkunta on käännetty suomen kielelle ja joitakin on myös tehty elokuviksi. Kirjoissa välittyy Islannin mystisyys, maisema joka on avara ja tumma, jäinen ja tulinen. Näissä kirjoissa ei oikeastaan ole iloa tai huumoria, vaan pikemminkin ne ovat aika totisia, melkein synkkiä.  Ehkä niiden mielentilaan voi hyvin asettua juuri tähän pimeään vuodenaikaan. Vaikka olen ollut Islannissa keskikesän yöttömän yön aikaan, Indriðasonin kirjoja lukiessa tunnen olevani keskellä marraskuun pimeää loskaa.

Lukuvinkkejä vinkkailemassa:

Eva Isaksson, Jussi Kajaste, Helena Hiltunen, Kirjastotyöläinen suljetulta osastolta, Dolf Assmann, Marja-Sirkku Holma, Leena Huovinen ja Maria Forsman