Nuorkirjastolaisten päivä Turussa 30.9.2010

Nuorkirjastolaiset järjestivät yhteistyössä Turun kirjamessujen ja Suomen kirjastoseuran kanssa Kirjasto rokkaa ja runoilee – tapahtuman 30.9.2010. Yhden päivän mittainen tilaisuus pidettiin päivää ennen kirjamessujen avajaisia Turun messukeskuksessa.

Mikä on nykyisen kirjastotoiminnan perimmäinen tarkoitus ja merkitys? Nuorkirjastolaisten päivän keskustelut kirjaston tulevaisuudesta saivat miettimään kysymystä ja huomasin, että tärkeät asiat löytyvät, kun mennään rohkeasti pintaa syvemmälle.

Nuorkirjastolaisten päivän alkupuheenvuoroissa ja niitä seuranneissa keskusteluissa tuli esille useita tulevaisuuden kirjaston luonnehdintoja. Tätä kaikkea tulevaisuuden kirjasto voisi mm. olla:

  • inhimillinen käyttöliittymä
  • yhteiskunnan kielellis-kulttuuris-älyllinen ylläpitäjä
  • kulttuuristo
  • mediasto
  • sisällöstö
  • demokratian mahdollistaja
  • kulttuurin luomisen ja jakamisen mahdollistaja

Puheenvuoroissa tuli esiin, että kirjasto ei ole päämäärä, se on keino. Myös näin: kirjaston pitäisi keksiä itsensä uudelleen ja: kirjasto sinänsä ei ole mielenkiintoinen, kirjasto itsestäänselvyytenä olisi kyseenalaistettava.

Mikä on kirjaston ”se jokin”, kun asia irrotetaan siitä, mihin kirjastoissa on perinteisesti totuttu? Kirjastotiloihin sijoitettujen, painettujen julkaisujen muodostamien kokoelmien merkitys vähenee, elämyksellisyys, viihteellistyminen, konstruktiivisuus, sosiaalisuus ja konvergenssi ovat jo nyt kirjaston käyttäjien arkipäivää. Tiedon hankinnan ja lukemisen tavat ovat muuttuneet. Ovatko kirjaston perusosaamiset ajastaan jäljessä, eikö IT-, markkinointi- ja sopimusosaamisen pitäisi jo nyt kuulua kirjastojen ydintehtäviin?

Turkuun kokoontuneet kirjastolaiset, valmisteltujen puheenvuorojen pitäjät ja keskustelijat puhuivat suoraan ja innostuneesti. Tuli tunne, että juuri näin rakennetaan tulevaisuuden kirjastoa ja tällaisia tilaisuuksia tarvitaan lisää.

Jälkeenpäin mietittynä, mitä pinnan alta löytyi? Mikä on se kirjaston juttu, johon aika ei pysty? Hahmotin asian ytimen itselleni niin, että kirjaston keskiössä on ihmisen oma ajattelu ja luovuus, sen vaaliminen. Oli ajattelu tieteellistä tai ei, luovuus taiteellista, teknistä tai mitä muuta tahansa, on ensiarvoisen tärkeää, että yhteiskunta tarjoaa jäsenilleen epäkaupallisia mahdollisuuksia kehittää kykyjään. Kirjastoista puhuttaessa elämyksellisyyden, viihteellisyyden ja yhteisöllisten lähestymistapojen tulisi tukea tuota tavoitetta niin yleisissä kuin tieteellisissäkin kirjastoissa.

Keskustelussa kuultiin ääni, joka kysyi: voisiko kirjasto entistä näkyvämmin edistää omia arvojaan ja toimia yhteiskunnallisena lobbaajana? Näin päästiin arvoihin. Tunteiden – ilon, innostuksen ja työyhteisön draivin – merkityksestä kuultiin eräässä etukäteen valmistellussa puheenvuorossa. Itseäni kosketti erityisesti yleisöpuheenvuoro, jossa painotettiin uteliaisuutta kirjastolaisen voimavarana ja vahvuutena. Uskon, että tiedonhaluisille ihmisille löytyy aina mahdollisuuksia ja paikka tieto- ja palveluyhteiskunnassa, kutsutaanpa palvelun tarjoajaa sitten kirjastoksi tai joksikin muuksi.

Uteliaisuuteen lisäisin vielä ennakkoluulottomuuden ja rohkeuden, joita nuorkirjastolaiset osoittivat järjestämällä innostavan ja tulevaisuuden näkymiä avaavan tilaisuuden. Huoli tulevaisuudesta, mutta ensisijaisena omasta alasta ja kirjastoista välittäminen, halu uudistaa omaa  alaa ja tuoda esiin tuoreita näkökulmia välittyi voimakkaasti yleisöön. Tuloksena ei ollut vanhanmallista kvartettimusisointia, vaan mukaan tempaavaa räppiä ja sekalaista jammailua, kuten Suomen kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander lopuksi totesi. Odotan seuraavaa tapaamista!

Kirjoittaja:

Eeva-Liisa Viitala
tiedottaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Tietoa nuorkirjastolaisista ja nuorkirjastolaisten päivästä:

http://www.kirjastokaista.fi/video/9037/nuorkirjastolaiset-matkaavat-vapaan-visioinnin-kautta-konkreettiseen-toimintaan

http://kirjastoseura.kaapeli.fi/etusivu/lehti/IFLA2010?modeyksi=yksi&takaisin=etusivu/lehti/ifla2010&teksti_id=17811

http://laureakirjasto.wordpress.com/tag/nuorkirjastolaiset/

Uusi HelkaScanner-mobiilisovellus Android-puhelimelle

Helka ScannerNyt voit hakea Helka-tietokannasta skannaamalla minkä tahansa kirjan ISBN-viivakoodin kännykällä.  Saat puhelimesi näytölle heti kirjan saatavuustiedot Helsingin yliopiston kirjaston toimipaikoissa.

Skannerisovellus toimii puhelimissa, joissa on Android-käyttöliittymä ja se vaatii ilmaisen Barcode Scanner -ohjelmiston (Android Market). Puhelimen asetuksissa pitää olla sallittuna muiden kuin myytävien ohjelmien asennus. Voit ladata ohjelman tästä tai skannaamalla oheisen viivakoodin.  Sovellusta voit käyttää vaikkapa kirjakaupassa käydessäsi.

Jos et omista Android-puhelinta, voit käyttää Helka-tietokantaa myös Helka Handyn avulla. Helka Handy on mobiililaitteille suunniteltu kevyt käyttöliittymä Helka-tietokantaan.

Tilauudistus. Nyt. – tähtäimessä toimiva Kumpulan kampuskirjasto

Millaisena kirjaston käyttäjät haluavat kirjastonsa, entä mikä toimii kampuskirjastossa vielä kymmenen vuoden kuluttua? Nämä näkökulmat antoivat suuntaa ratkaisujen punnitsemiselle kampuskirjaston tilatyöpajassa. Kirjastolaisten osallistuminen tilasuunnitteluun on oman asiantuntemuksen tuomista arkkitehdin käyttöön.

Yliopiston teknisen toimialan arkkitehti Pirjo Ranta veti kolme parituntista workshopia huhti-, touko- ja elokuussa kirjaston väelle Kumpulan kampuksella, mutta ei kirjastossa: omaa kokoustilaa ei ole. Huhtikuun istunnossa vieraili yliopiston kirjaston projektipäällikkö Matti Hjerppe.

Workshop I, II, III – kutsuva sisäänkäynti ja tilan uusjako

Ensin meitä on yhdeksän, toiseen workshopiin osallistuu jo neljätoista kumpulalaista, kun sana leviää ja vahvistuu tunne, että hei! me vaikutetaan omaan työhömme ja kirjaston käyttäjien tyytyväisyyteen pitkälle tulevaisuuteen.

Arkkitehti Pirjo alustaa toimitilasuunnittelusta ja ”workplace thinking” –ajattelusta, jonka keskiössä on organisaation ja työn moniuloitteinen analysointi ja jossa tarkastellaan esimerkiksi, kuinka ”fyysisellä tilalla voidaan viestiä organisaation arvoja ja suhtautumista asiakkaaseen. Osviittaa tarvitaankin, jotta jostain suunnasta pääsee käsiksi suunnittelun problematiikkaan.

Keskustellaan ensin kahdessa ryhmässä ongelmakimpuista ”kirjaston tilakokonaisuus” ja ”palvelupisteet ja työtilat tulevaisuudessa”. Mahdollisuuksien kenttä hahmottuu kirjaston pohjapiirroksista. On näitä pitkin matkaa puitu, joten keskeiset muutostarpeet nousevat pian esiin yhteisessä keskustelussa. Pirjo tarkentaa ongelmakohtiin ja kertoo, mikä on mahdollista, joten huima idea portaikon siirtämisestä on nyt vaan unohdettava.

null

Ratkaisevin muutosehdotus on pääoven ja palvelualueen vieminen ensimmäiseen kerrokseen. Kuvitellaan, että kirjastoon johtaa läpinäkyvin automaattiovin varustettu sisäänkäynti! Se avautuu Physicumin aulan kahvilasta kirjaston ”akateemisen kahvisalongin” valoisaan, mukavasti kalustettuun lehtien luku- ja oleskelutilaan. Kampuksella harhailevien kirjastonetsijöiden aika on pian ohi, kun kirjaston ovi sijaitsee oikealla paikallaan rakennuksen pääsisäänkäynnin läheisyydessä.

Myös lainattava avokokoelma päätetään siirtää yläkerroksesta alas, lehdet alhaalta ylös, palvelualueen lähellehän kirjat luontevasti kuuluvat – melkoinen urakka, mutta nyt sitä ei murehdita.

Opiskelijoiden ryhmä-, työasema-, opetus- ja lukutiloihin löytyy useampia mahdollisia tilanjakoratkaisuja, mutta mikä on toimivinta: on mietittävä käyttötarvetta, kulkureittejä, toimintojen etäisyyttä toisistaan, valoisuutta, äänimaailmaa ja ties mitä teknistä seikkaa. Tässä ja nyt kaikki palaset eivät tietenkään loksahda paikalleen, ja kaikki uudistukset eivät ehkä tapahdu samaan tahtiin. Jonain kauniina päivänä kuitenkin massiivinen, pimentävä tiivishyllyjen labyrintti on poissa.

Palvelualueen sijoittamisesta alakerrokseen seuraa, että osa henkilökunnan työtiloista on nykyisestä poiketen alakerrassa. Tilanteesta puhutaan toistuvasti; moni näkee riskinä ”kahden kerroksen väkeä” -asetelman. Eri tehtävien vaatimukset työympäristölle ovat osittain erilaiset, mutta tärkeänä pidetään, että jokaisella on keskittymisen salliva oma työpiste.

Toiseen kerrokseen ilmestyy uusi henkilökunnan kokoontumistila  – nykyisen kompaktin kahdeksan neliömetrin (kokonaispinta-ala 3000 m2) kahvihuoneratkaisun lisäksi – ja tunnelma kohoaa jonnekin  katon yläpuolelle.

Pääosa henkilökunnan työhuoneista jää sijoilleen yläkerrokseen, mutta nykyisellään ne ovat riittämättömät. Tässä tulevat esille suunnittelun monet ulottuvuudet kuten tulevaisuuden henkilöstön määrän ja tehtävärakenteen visiointi. Selvää on kuitenkin, että lisää työhuoneita tarvitaan. Entä kuinka asiakkaat suhtautuvat, jos osakaan suosituimmista yläkerran lukupaikoista katoaa henkilökunnan käyttöön?

Uudistukset myötätuulessa

Kirjaston väki on vahvasti uudistusten takana, vaikkakin niiden toteuttaminen tulee työllistämään rakentajien lisäksi melkoisesti myös kirjastolaisia. Nyt arkkitehdin suunnitelman mukainen tilan varaus avokokoelmalle tarkoittaa
47 %:n vähennystä hyllymetreihin. Jo aineiston arviointi sidosryhmien kanssa tulee olemaan työläs prosessi. Ylipäänsä ennen työhön ryhtymistä on neuvoteltava laitosten kanssa aineistojen siirrosta.

Tilauudistukseen tähän mennessä kantaa ottaneet Helsingin yliopiston kirjaston päättävät ja neuvoa antavat toimijat ovat suhtautuneet myönteisesti. Kirjaston toimintaohjelmaan kaudelle 2010-2012 on kirjattu Kumpulan tilojen toiminnallinen kehittäminen.

Vuonna 2010 asiaamme on esitelty ja käsitelty ainakin Kumpulan kirjastoneuvottelukunnan kokouksessa 14.6., jossa se sai vahvan tuen, sekä yliopiston kirjaston johtokunnan kokouksessa 13.9., jonka yhteydessä johtokunta myös vieraili kirjastossa.

Takauma

Mitä arkkitehtonisia avuja kirjastollamme onkaan, tilojen toisin järjestämisen tarvetta on koettu lähes kirjaston käyttöön otosta 2001 lähtien.

Tilauudistuksen suunnittelu lähti kirjaston väen ideoinnista vuoden 2007 lopulla. Asiakaskunnan hyvin tavoittanut e-lomakekysely tehtiin myös. Moni noista ideoista ja toiveista on edelleen mukana suunnitelman nykyvaiheessa. Esteettömyyskartoitus, josta saadut toimenpide-ehdotukset odottavat pääosin toteuttamistaan, on myös tehty. Parhaillaan kirjastossa on käynnissä tilasuunnittelua tukeva tilojen käyttötutkimus.

2012

Elämme jännittäviä aikoja matkalla kirjastohypetyksen ja designin huippuvuoteen 2012: käynnistyvätkö Kumpulan kampuskirjaston uudistustyöt? Jos jokin varjo lankeaisikin Kumpulan tilauudistuksen ylle vielä 2012, Lontoon olympialaisia tuskin perutaan.

Kirjoittaja:

Lea Kujala

kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Jesse Klemola

Kirjastojen palvelusopimusten hinnoittelu, eli miten soudamme keskeneräistä venettä

Viime vuosina monet tutkimuslaitokset ovat halunneet ulkoistaa kirjastopalvelunsa yliopiston kirjastoon. Ensimmäinen kysymys on ollut puolin ja toisin: paljonko se maksaa? Tähän on saatu vastaus aina vihonviimeisenä, sillä ensin on selvitelty, mitä asiakas tarkalleen haluaa ja mitä me oikeastaan pystymme tarjoamaan.

Ei haluttu palvelu ole esimerkiksi ”hankinta”, vaan se voi olla ”hankinta ilman valintaa ja ilman vaihtoja ja lahjoituksia” ja ”tarroituksesta vain monografioiden, mutta ei kurssikirjojen osuus, ja kausijulkaisut teemme edelleen itse”. Meille melko selvät prosessit on pitänyt purkaa alkutekijöihin ja lähteä tonkimaan niiden kustannuksia.

Tuotteistuksen näkökulmasta onkin totta, että asiakas ei tullessaan tiedä, mitä hän valitsee. Ensin pitää myyjällä olla tuotevalikoima kuvauksineen ja hintoineen valmiina, jotta asiakas voi valintoja tehdä. Meillä ei ole oikeata, asiakkaan näkökulmaan sopivaa tuotteistusta koskaan ehditty tehdä. Palvelusopimusten laadinta on ollut sen vuoksi kuin soutua veneellä, joka ei ole valmis. Sitä ruvettiin veistämäänkin ilman kunnon piirustuksia.

Aloitetaan veneen rakentaminen

Kirjastolla täytyy olla toimintolaskentajärjestelmä, jolla selvitetään työajan kohdistuminen töille ja kustannukset. Tässä tarvitaan:

  • suoritemäärittelyt ja suoritemäärät vuodessa (mitä me oikeastaan tuotamme ja paljonko)
  • kunkin suoritteen valmistumiseen johtaneet työvaiheet aikajärjestyksessä lopusta alkuun (tehtävähierarkia)
  • työvaiheille kohdistunut työaika
  • työaikaa vastaavat palkkamenot
  • työvaiheiden käyttämät muut resurssit
  • tukitoimintojen kustannusten kohdistuminen eri työvaiheille

Laskentajärjestelmän onnistuminen edellyttää, että työajan kohdistusjärjestelmässä, kirjanpidossa ja tilastoinnissa on samat, toisiaan vastaavat seurannan kohteet. Työvaiheet pitää myös eritellä niin, että esimerkiksi kausijulkaisujen saapumisvalvonta ei uppoa monografioiden käyttökuntoon saattamisen sekaan.

Kohdistetut tuntimäärät muutetaan htv-luvuiksi. Htv-luvut saadaan yliopiston henkilötietojärjestelmästä ja talletetaan mm. KITT-tilastotietokantaan. Meillä tehdään 245-255 htv vuodessa. Luku jaetaan kohdistettujen tuntien suhteessa tehtäville ilman lomia ja poissaoloja. Näin saadaan keskimääräinen henkilöresurssin kulutus per vuosi per tehtävä.

Tehtäville kohdistetaan niiden kuluttamat palkkaresurssit, tilaneliöittäin tilakustannukset ja ostolaskuittain muut menot aiheuttamisperiaatteella. Näiden välittömien (tai erilliskustannusten) lisäksi täytyy kohdistaa mahdollisimman oikeudenmukaisesti tukitehtävien kustannukset, ns. välilliset (tai yleiskustannukset: meillä näitä ovat yhteiskunnallinen vuorovaikutus, henkilöstön koulutus, kehittämistehtävät, viestintä ja markkinointi, hallinto, tekninen tuki). Hankkeissa voi olla sekä suoraan tehtäville kohdistettavia että välillisiin kohdistettavia tapauksia.

Tehtävän kustannuskertymä jaetaan tehtävän suoritemäärällä. Suoritemäärät löytyvät tuosta mainitusta kirjastojen yhteistilastotietokannasta KITT:istä. Jakolaskulla selvitetään suoritteen yksikkökustannukset (omakustannushinta). Tässä oletetaan, että suoritteet ovat homogeenisia, mikä johtaa tietenkin karkeaan keskimääräiseen tulokseen. Lisäksi luku kuvaa mennyttä vuotta. Toimintolaskennasta on mahdollista saada todella tarkka ja hieno viritelmän, mutta meille riittää toistaiseksi tällainen rukkasmalli.

Tehtäväkohtainen kustannuslaskenta kannattaa tehdä myös ilman palvelutilojen ja kokoelmatilojen kustannuksia ja aineiston hankintamenoja. Tilojen hinnoittelusta ja laskuttamisesta vastaa Helsingin yliopistossa tekninen osasto, ei kirjasto. Aineistot moni asiakasorganisaatio haluaa itse maksaa suoraan, eivätkä ne sisältyisi palvelusopimukseen.

Toimintolaskennasta voi johtaa kirjastolle hinnoittelukaavan, joka toimii prosenttikertoimilla: palkkamenot, niiden lisäksi välittömät ja välilliset kustannukset omilla kertoimillaan, niiden summaan overheadit omilla kertoimillaan ja alkeistulos on siinä. Pohjaksi otetaan kunkin tehtävän senhetkinen asiallinen palkkataso per kuukausi tai vuosi kaikkine sivukuluineen.

Veikkaanpa, että yliopistokirjastoissa keskimääräiset välittömät kustannukset ovat 25 % ja välilliset kustannukset 35 %, jotain tähän suuntaan. Poikkeamia voi olla paljon: kirjojen tarroituksessa ja kaukopalvelussa välittömät kustannukset ovat huomattavasti enemmän kuin 25 %, kun taas vaativissa suunnittelu- ja tieteenalatehtävissä voivat välilliset kustannukset olla enemmän kuin 35 %.

Palkkojen, välittömien ja välillisten kustannusten summaan lisätään yliopiston yleiskustannukset (overhead 5 % koko rahoituksen loppusummasta) ja laitoksen osuus ainakin silloin, kun asiakas on yritys, jota ei saa subventoida valtion rahoituksesta. Yliopistomme budjetointijärjestelmässä täydentävän rahoituksen laitososuus on 10 % vuodeksi 2011. Kirjastopalveluista ei peritä arvonlisäveroa, mutta ostolaskujen mukana maksettu alv pitää sisällyttää kohdistettuihin menoihin.

Laskennassa tarvittavat luvut voivat vaihdella vuosittain paljonkin ja sen vuoksi olemme selvittäneet kolmen vuoden keskiarvot, aivan työajanseurannan henkilötyövuosista lähtien. Vain kustannuksista käytetään ajantasaisia lukuja.

Sitten soutelemaan

Palvelusopimusta meidän kanssamme harkitsevan asiakaskirjaston tunnusluvut saattavat löytyä tilastotietokannasta. Netistä voi etsiä lisäksi organisaation tilinpäätöksiä, toimintasuunnitelmia ja tilastoja. Lukuja vertailemalla saa karkean käsityksen meille tulevan työrupeaman koosta.

Viime kädessä luvut kartoitetaan asiakkaalta taulukolla, jossa kannattaa olla näkyvissä kaikki työvaiheet. Samalla tarkennetaan, mitä tehtäväosioita palvelu koskisi ja mitä osioita asiakas tekisi edelleen itse. Asiat voi selvittää neuvotellenkin, mutta neuvottelut syövät paljon työaikaa monelta ihmiseltä. Tärkeää on tunnistaa, mitä arkityöstämme poikkeavaa palvelupakettiin kuuluisi.

Hinnoitteluoppaat kehottavat selvittämään, mikä on asiakkaan hintamielikuva palvelusta, paljonko hän enintään voi siitä maksaa, paljonko hän on tähän asti maksanut tai paljonko hän on budjetoinut. Palvelutarjouksemme sisältöä kuuluisi karsia tai rikastaa sen mukaan. Alennusten myöntämistä ei suositella. Se kertoo epävarmasta hinnoittelusta, hämärtää tuotteen arvon ja asiakas saattaa jopa tuntea itsensä vedätetyksi. Alemyynti voi rapauttaa luottamuksen palvelun laatuun.

Asiakkaan hintamielikuvan jäljittämisessä voimme käyttää monenlaisia soutureittejä. Olemme menneet hämärienkin rajojen tuolle puolen ja löytäneet sieltä jänniä sattumia onkeen. Tässä muutamia rohkeita oikoreittejä.

Reitti 1:

Jos asiakasorganisaatio haluaa eroon kaikista kirjastopalveluistaan, pikaisin tapa löytää sopimuksen suuruusluokka on jakaa oman budjettimme loppusumma omilla tehdyillä henkilötyövuosilla ja kertoa tulos asiakkaan kirjastotoiminnan henkilötyövuosilla, jos se vain on tiedossa.

Yhteistilasto KITT:in perusteella yhden henkilötyövuoden suuruinen yliopistokirjasto syö vuodessa keskimäärin 99.100 euroa kaikkinensa (vuoden 2011 tasoon muunnettuna). Ilman tilakuluja ja tietoaineiston hankintamenoja luku on noin 49.500 euroa. Se sisältää pelkät palkat ja toimintamenot – mutta onpa vaatimaton palkkataso tai minimaaliset toimintamenot! Lukuihin pitää palauttaa ainakin työntekijöiden tarvitsemat työhuonetilat ja tehtävän oma välitön työskentelytila (esim. välivaraston, kopiointitilan tai postitustilan käyttö).

Reitti 2:

Yhtä villi oikoreitti on tämä: oman kirjastomme avainsuoritteet lasketaan yhteen ja kirjastomme kokonaiskustannukset jaetaan niillä. Tulos on yhden, minkä tahansa avainsuoritteen yksikkökustannus, joka sisältää kaikki kustannustekijät tiloista veroihin. Huhun mukaan tätä on kokeiltu jossain yliopistokirjastossa – kuka tunnustaa? Asiakkaan vastaavien avainsuoritteiden yhteismäärä kerrotaan oman avainsuoritteemme yksikkökustannuksella ja saadaan selville asiakkaan kirjastotoiminnan euromäärä sinne päin. Tulos kuvaa tietenkin mennyttä aikaa. Nyt pitäisi varmaan sanoa: do not try this at home.

Reitti 3:

Soutureitti kolme on asiallinen: asiakkaan kirjastotoiminnan aiheuttaman htv-kulutuksen saa selville kätevimmin oman kirjastomme toiminta-astelaskelmasta. Toiminta-astelaskelma näyttää, montako suoritetta kussakin tehtävässä yksi henkilötyövuosi saa normaalisti aikaan meidän kirjastomme oloissa. Asiakkaan vastaava suoritemäärä (jos tieto siitä on käytettävissä) jaetaan toiminta-asteluvullamme ja saadaan käsitys asiakkaan toimeksiannon laajuudesta henkilötyövuosina suurin piirtein.

Tästä päästään hinnoitteluun käsiksi esim. yllä kuvailtua hinnoittelukaavaa käyttämällä. Olemme rakentaneet menetelmästä exceliin hintalaskurin, johon tarvitsee tallentaa vain asiakaskirjaston ilmoittama suoritemäärä oikean tehtäväosion kohdalle ja laskuri ilmoittaa työosion kokonaishinnan.

Reitti 4:

Kirjastotyöt voi myös luokitella helpoimmista vaikeimpiin vaikkapa viiteen eri kategoriaan ja antaa kullekin kategorialle soveltuva taso palkkataulukosta ja sen jälkeen soveltaa kertoimilla toimivaa hinnoittelulaskelmaa. Laskennan voi tehdä kuukausipalkasta, muuntaa vuositasolle tai laskea vaikka tuntihinnat. Meillä on kokeiltu hintakategorioita ”avustavat tehtävät, itsenäiset kirjastotehtävät, kirjastoammatillinen työ, tieteenala-asiantuntijan ja informaatikon työ, erikoisammattityö, johtava suunnittelu- ja asiantuntijatehtävä”. Nämä ovat toistaiseksi vain työnimiä. Tämäkin menettely vaatii, että käytössä on hyvä arvio tarvittavasta henkilötyömäärästä.

Reitti 5:

Soutureitti 5 johtaa suoritekustannusten luokse. Toimintolaskennan näyttämä tehtävän kustannuskertymä jaetaan tehtävän omalla suoritemäärällä. Näin saadaan yhden suoritteen omakustannusarvo eli OKA. Omakustannusarvo täytyy muuntaa indeksillä (esim. +3 % / v) halutun tulevan vuoden tasoon ja lisätä tarvittaessa overheadit hinnoittelukaavan kertoimilla. Lopputulokset ovat kappalehintoja. Tämän jälkeen asiakkaan ilmoittamat suoritemäärät kerrotaan kappalehinnoilla. Suoritehinnoista voi jalostaa normaalihinnan lisäksi erittäin nopeiden, melko helppojen, pitkäkestoisten ja hyvin monimutkaisten tapausten hintavariantit.

Paras tapa päästä varmuuteen omista laskelmistaan on käyttää näitä kaikkia ja katsoa, millaisen haarukan ne antavat. Lopullinen palvelusopimuksen hintahan syntyy neuvottelujen tuloksena ja siihen vaikuttavat monet muutkin seikat kuin kustannukset. Kurkistetaan hieman, mitä ne voisivat olla.

Ensiksikin asiakkaan kysymän palvelun suunnittelu, pystyttäminen ja seurannan järjestäminen, räätälöinti. Miten se hinnoiteltaisiin? Huomiotta tätä aloitusmaksua ei voi jättää, vaikka kuinka sydäntä riipaisisi.

Toinen asia on abstraktin tai uuden palvelun muunto numeroiksi. Uusista palveluista ei välttämättä vielä koota tilastoja eikä sille ole työajan kohdistuksen hierarkiassa selkeätä paikkaa. Palvelua ei vielä osata meillä itsekään hahmottaa kunnolla, mutta asiakas on jo siitä kiinnostunut. Esimerkkinä jonkin uuden järjestelmäpalvelun perustaminen ja ylläpitokustannukset.

Kolmas seikka on asiakkaan meiltä saaman lisäarvon hinnoittelu. Palvelusopimuksen myötä asiakasorganisaatio pääsee jollain tasolla aina osalliseksi koko yliopiston ja sen kirjaston infrastruktuurista, jota on rakennettu kymmeniä vuosia kymmenillä miljoonilla euroilla. Laatu, tietomassa ja kokemus ovat jo valmiiksi tarjottimella. Tämä etu pitää myös tuotteistaa ja hinnoitella, jotta sille annetaan sille kuuluva arvo.

Rakkoja käsiin mutkaisesta soudusta

Nämä retket johtavat oikeille rannoille vain, jos

  • olemme kohdentaneet työaikaamme oikein
  • työajan kohdistuksen hierarkiassa on tehtävät selkeästi jaoteltu ja eroteltavissa
  • tilastoluvut ovat riittävän oikein
  • olemme kohdentaneet palkat ja muut menot oikein
  • olemme jakaneet tukitehtävien kustannukset oikeudenmukaisesti
  • emme ole hassanneet emmekä nuukailleet vaan eläneet normaalisti
  • asiakas on ilmoittanut omat suoritteensa oikein
  • asiakasorganisaation kirjastotoiminta ja –suoritteet ovat riittävän vertailukelpoisia meidän suoritteidemme kanssa (yhtä helppoja, vaikeita, yhtä nopeita tai hitaita)
  • asiakaskirjaston toiminta-aste on suunnilleen sama kuin meillä

Toiminta-aste on eri asia kuin kapasiteetti. Jos työ voidaan tehdä täsmäprojektina putkeen, liukuhihnalta, suoritteita syntyy enemmän kuin normaalilla toiminta-asteella samassa ajassa. Suoritekustannukset alenevat ja hintaa pystytään alentamaan.

Ongelmia syntyy, kun huomataan, että asiakasorganisaation tarvitsemat palvelut, suoritteet ja kirjastonkäytön kulttuuri on erilaista kuin meillä. Aiheutuukin paljon arvioitua enemmän työtä.

Nyt viimeistään kustannusten laskija nakatkoon airot kalliolle ja jääköön parantelemaan kämmeniään. Kukaan ei nimittäin ole pätevämpi arvioimaan palvelun sisältöjä ja vaatimuksia, kuin palvelun toteuttaja itse, kirjastoammattilainen. Hänen on oltava mukana tuotteistamisessa ja hinnoittelussa alusta saakka.

Kirjoittaja:

Pirkko Tokat

Taloussuunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Peda-forum-päivillä Rovaniemellä 25–26.8.2010

Peda-forum-päivät

Peda-forum-päivät järjestettiin 15.kerran ja tänä vuonna Lapin yliopistossa. Aikaisemmin Peda-forum- päivät on järjestetty eri puolella Suomea ja viime vuonna kehittämispäivät olivat Tallinnassa. Tänä vuonna Peda-forumiin osallistui noin 200 henkilöä eri puolelta Suomea. Helsingin yliopiston kirjastosta kehittämispäiville osallistuivat Päivi Helminen, Maija Halminen ja Kati Syvälahti.

Yliopistopedagogiikan kehittämispäivät

Peda-forum- päivien kohderyhmänä ovat yliopisto- ja korkeakouluopetuksesta kiinnostuneet opettajat, tutkijat, opiskelijat sekä hallintotyötä tekevät. Kirjaston työtekijöiden on tärkeätä osallistua Peda-forum- päiville, koska kehittämispäivät tarjoavat hyvän mahdollisuuden seurata yliopistopedagogiikan ajankohtaisia kysymyksiä ja verkostoitua muiden yliopisto-opetusta tekevien kanssa. Informaatiolukutaidon opetuksen integroiminen muuhun yliopiston opetukseen ei onnistu ilman toimivia kontakteja muihin yliopistolaisiin. Kehittämispäivillä kuulee, millaisia haasteita yliopiston opettajat kohtaavat opetuksessaan ja voi kertoa kirjaston palveluista, esimerkiksi tiedonhankinnan opetuksesta.

Työelämän taitoja

Tänä vuonna Peda-forum päivien teemana oli Kohti työelämää.  Kehittämispäivien keskeinen aihe oli tutkintojen suorittamisen nopeuttaminen ja sen tuomat haasteet. Peda-forum päivien pääpuhujina olivat Anita Lehikoinen, Asko Suikkanen, Esa Poikela ja Leena Penttinen.

Anita Lehikoinen kertoi opetusministeriön selvityksestä Ei paikoillanne, vaan valmiit, hep!, jossa yritetään keksiä keinoja, miten nuoret saadaan aloittamaan opiskelu mahdollisimman nopeasti. Tarkoituksena on selkeyttää valintajärjestelmää ja vähentää hakukohteiden määrää.  Uuden ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteisen valintajärjestelmän pitäisi olla käytössä vuonna 2013.

Lehikoisen mukaan korkeakoulujen valintajärjestelmän uudistus etenee hyvää vauhtia ja on saanut hyvän vastaanoton yliopistoissa. Kaikkia kuulijoita Lehikoinen ei tuntunut vakuuttavan.  Lehikoinen nosti esille myös koulutuspoliittisen ohjailun vaikeuden. Vaikka on tiedossa, että monilla suosituilla aloilla, esim. taidealoilla, on liikaa koulutuspaikkoja, koulutustarjontaa ei voi ajaa alas kovin nopeasti.

Asko Suikkasen esityksen aiheena oli Suomalaisen yhteiskunnan muutos ja työmarkkinakansalaisuus. Moderneilla työmarkkinoilla sukkuloimme siirtymien työmarkkinoilla, jossa joustavasti siirrytään eri suuntiin koulutuksen, työnteon ja muiden toimeentulovaihtoehtojen välillä.

Esa Poikelan esityksen aiheena oli työelämä odottaa osaamista. Poikelan mukaan yliopistosta valmistuu hyviä substanssiosaajia, joilla on heikko toimintaosaaminen. Tiedonhankinnan kouluttajille esitys oli mieluista kuultava, koska tiedonhankinta nousi esille yhtenä taitona, jota Lapin yliopiston Työelämä- ja rekrytointi-palvelujen selvitysten mukaan pitäisi osata paremmin työelämässä.  Muita tärkeitä työelämätaitoja olivat ongelmanratkaisutaidot, ryhmätyötaidot, sosiaaliset taidot ja viestintä suomen kielellä.

Lisäksi Poikela korosti esityksessään, että yliopisto-opetuksessa tulisi luopua passivoivasta tiedonjakopedagogiikasta ja siirtyä toiminnalliseen pedagogiikkaan. Vanhoissa menetelmissä on liian helppo pitäytyä ja myös Peda-forum-päivien perinteiset powerpoint-esitykset osoittivat, että käytännössä tiedonjakopedagogiikka on voimissaan.

Kehittämispäivien avajaispuheen ja päätössanat lausui ”rakkausprofessorina” tunnettu Kaarina Määttä, jonka kuuntelemiseen ja toisen huomioimiseen kannustava rakkausresepti sopii sekä kotiin että työpaikalle.

Teemaryhmät, työpajat ja posterit

Kehittämispäivien keskeinen anti oli teemaryhmät ja työpajat.  Samanaikaisesti oli useita teemaryhmiä ja työpajoja. Teemaryhmät olivat kaikille avoimia luento- ja keskustelutilaisuuksia. Teemaryhmissä oli yleensä 3-4 esitystä. Helsingin yliopiston kirjaston aloitteesta ja vetämänä oli oma teemaryhmä: Yhteistyöllä laadukkaampia opinnäytteitä – tutkijan taidot kuntoon.

Teemaryhmässä oli esityksiä Aalto-yliopiston kirjastosta ja Lapin yliopiston kirjastosta. Yleisöä n. 15 henkeä.  Ryhmän jälkeen pohdimme, saavuttaisivatko esityksemme laajemman yleisön, jos kirjaston esityksiin painottuvan teemaryhmän sijasta tarjoisimme omia esityksiämme muiden vetämiin teemaryhmiin.

Peda-forum-päivien työpajoissa oli mahdollisuus kokeilla ja kokea erilaisten työskentelymuotojen toimivuus pienryhmissä. Työpajan vetäjät aloittivat tilaisuudet lyhyellä johdattelulla aiheeseen, jonka jälkeen ryhmä työsti aihetta annettujen ohjeiden mukaan.

Helsingin yliopiston kirjasto järjesti omalla työpajan aiheesta ”millaisia tiedonhankinnan taitoja maisteri tarvitsee”.  Työpajaan osallistui toistakymmentä aktiivista opetuksen kehittäjää ja siellä syntyi vilkasta keskustelua. Artikkeli työpajasta ilmestyy Peda-forum-lehdessä 2/2010.

Peda-kauhan luovutus

Peda-forum-päivät on huipentunut Peda-kauhan luovutukseen vuodesta 2006 alkaen, jolloin tradition aloittivat Helsingin yliopistolaiset. Hannele Niemi ojensi Peda-kauhan ensimmäisen kerran Helsingin yliopiston järjestämillä Peda-forum-päivillä. Tänä vuonna kauha matkasi Rovaniemeltä Itä-Suomen yliopistoon.

Kirjoittaja:

Kati Syvälahti

Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Päivi Helminen

Informaatiolukutaidon koordinaattori
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Virpi Vaattovaara

9th Nordic ILL conference 4.-6.10.2010

Nordic Resource Sharing, Reference & Collection Development Conference –  9th Nordic ILL conference 4.-6.10. 2010 Hanasaari, Espoo

Pohjoismaiset kaukopalvelukonferenssit eivät ole enää entisellään.   Kolmipäiväisen tapahtuman viimeinen päivä on nykyään omistettu kokonaan kokoelma-asioille.  Osittain tästä syystä osallistuin tapahtumaan vain yhtenä päivänä (5.10.). Se oli sisällöltään mielenkiintoisin oman kaukopalvelumme kannalta.  Seuraavassa poimintoja tärkeimpinä pitämistäni esityksistä.

Päivän pääpuhujana oli Mike McGrath, joka on Interlending & Document Supply – lehden päätoimittaja. Hän työskenteli aikaisemmin British Libraryssa, mutta jäi sieltä eläkkeelle vuonna 2001. Esityksen otsikkona oli Weathering the storm – document supply in a time of change. Hän uskoo kaukopalvelun tulevaisuuteen.

Aina tarvitaan ihmisiä aineistojen järjestämiseen ja niiden hankkimiseen asiakkaiden käyttöön.  Kaukopalvelun asiantuntijat palvelevat loppukäyttäjiä portinvartijoina jatkuvasti monimutkaistuvassa ympäristössä, joka sisältää sekä elektronisia että painettuja aineistoja. Osa aineistoista on maksullisia ja osa maksuttomia.

Kaukopalvelutilausten määrä on vähentynyt suurimmassa osassa maailmaa vuoden 2001 jälkeen.  Esim. British Libraryssa tilaukset ovat vähentyneet 60 % vuoden 2000 jälkeen.  Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy. USA:ssa tilausmäärät kasvoivat aina vuoteen 2008 asti. McGrath uskoo, että tilausten väheneminen tasaantuu vähitellen ja luvut voivat jonkin verran kasvaakin mm. elektronisten lehtien jatkuvasti nousevien hintojen takia.

Kustantajien myymät laajat elektronisten lehtien paketit ovat tärkein syy tilausten vähenemiseen. Monissa tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että suuri osa lehdistä on vähän käytettyjä. Esim. Cambridgen yliopistossa vuonna 2009 tehty tutkimus osoitti, että 97 % käytöstä kohdistui 50 %:iin lehdistä. Vain 3 % käytöstä kohdistui siten loppuihin 50 %:iin lehdistä.

Yksittäisten artikkelien käyttö voi olla vielä vähäisempää.  Joskus sanotaankin, että useimpia artikkeleita eivät lue muut kuin tekijä ja tämän äiti. Voisi olettaa, että rahoitustilanteen tiukentuminen saisi kirjastot jatkossa karsimaan tilauksista ne lehdet, joilla on vain satunnaista käyttöä. Niiden artikkelit voitaisiin silloin hankkia kaukopalvelun kautta.

Mary A. Holleric Lewisin yliopistosta (Illinoisista) esitteli IFLAn kaukopalvelujaoston (The Document Delivery and Resource Sharing Section) toimintaa.  Jaostossa on 16 jäsentä eri puolilta maailmaa.  Se edistää sekä kansallisia että kansainvälisiä yhteistyöhankkeita kirjastojen ja muiden palveluntarjoajien välillä.

Se jakaa myös kaukopalvelutietoutta omien julkaisujensa kautta sekä osallistuu kahden vuoden välein pidettävien kansainvälisten kaukopalvelukonferenssien järjestämiseen.  Viimeksi konferenssi on pidetty Hannoverissa lokakuussa 2009. Seuraava on ensi vuoden lokakuussa Chicagossa. Kaukopalveluasioita käsitellään myös IFLAn omissa konferensseissa.

Poul Erlandsen Kööpenhaminan Kuninkaallisesta kirjastosta, toivoo kirjastoilta uusia lähestymistapoja kokoelmien yhteiskäytön suhteen (Rethinking Resource Sharing Initiative).  Hänen mukaansa vain yksi prosentti tiedontarvitsijoista aloittaa etsinnän kirjastojen kotisivuilta tai kokoelmatietokannoista. 84 % käyttää mieluummin Googlen tai Yahoon tapaista hakukonetta. Kirjastojen kokoelmatietojen löytyvyyttä pitää parantaa.  Hakutulokset on saatava näkyviin esim. Googlessa.

Hakutuloksista pitäisi lisäksi olla saumaton pääsy aineiston tilaamiseen.  Asiakkaan tulee saada lainat ja artikkelit käsiinsä mahdollisimman helposti.  Kirjaston asiakkaaksi rekisteröitymisen tulisi olla yhtä vaivatonta kuin kaupallisiin palveluihin rekisteröityminenkin. Palveluja pitäisi tarjota enemmän suoraan loppukäyttäjille. Kokoelmien yhteiskäytön tulevaisuutta pitäisi pohtia mahdollisimman laajalla rintamalla. Ideoita tarvitaan niin kirjastojen henkilökunnalta, asiakkailta kuin tiedontuottajiltakin.

Muista pohjoismaisista esityksistä kiinnostava oli Suomea koskeva katsaus, jonka olivat laatineet Ari Muhonen Aalto-yliopistosta ja Pentti Vattulainen Varastokirjastosta. Siinä kerrottiin mm. miten tuskallisen hitaasti kaukopalveluohjelman hankinta on Suomessa edennyt.  Prosessi käynnistyi jo vuonna 2001 ja tällä hetkellä ohjelma (Relais) on vasta koekäytössä neljässä suomalaisessa kirjastossa. Kokeilun piti alkaa viime kesänä, mutta ainakin Aalto-yliopistossa tekniset ongelmat siirsivät koekäytön alkua tähän syksyyn.

Tilausmäärät ovat jatkaneet putoamistaan. Muhosen esittämästä kaaviosta näkee, että saatujen tilausten määrä putosi viime vuonna jo noin 9000:een. 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alkuvuosina lukema vaihteli noin 26 000:sta 29 000:een.  Varastokirjasto ilmaispalveluineen ja kasvavine kokoelmineen on pitänyt kuitenkin hyvin pintansa. Viime vuonna jo 43 % kotimaisista kaukopalvelutilauksista meni Varastokirjastoon.

Päivän viimeisenä esityksenä kuultiin  Andy Appleyardia, joka toimii kaukopalvelusta (document supply) ja muusta asiakaspalvelusta vastaavana johtajana British Libraryssa. Hän on aiemmin työskennellyt autoteollisuuden palveluksessa.  Tämän tietäen esityksen otsikko ei ole niin yllättävä: What do Toyota and the British Library have in common?

British Library haluaa uusia omia toimintatapojaan ja mallia on otettu myös autoteollisuudesta.  Palvelukonseptia ollaan uudistamassa haasteellisessa tilanteessa: määrärahat ovat pienenemässä talouskriisin ja budjettileikkausten seurauksena. Lisäksi esim. kustantajien vaatimat lisenssirajoitukset vaikeuttavat kausijulkaisuista annettavaa palvelua.

British Librarylla on toisaalta paljon vahvuuksia, joiden pohjalta uudistustyö on voinut edetä. Käytössä on esim. paljon uutta tekniikkaa ja kirjastolla on hyvä brändi. British Library haluaa olla julkisen sektorin toimija, jolla on yksityisen sektorin asenne.  Työprosesseja kehitetään jatkuvasti ja ne halutaan standardisoida.  Johtamisen pitää olla osallistuvaa ja ongelmia ratkotaan moniammatillisten tiimien avulla. Ennen kuunneltiin paljon ulkopuolisia konsultteja. Nyt kuunnellaan mieluummin asiakkaita ja omaa henkilökuntaa.

Vertikaalisesta (siilomaisesta) näkökulmasta on siirrytty horisontaaliseen näkökulmaan.  Toisaalta kehitystyö on johtanut siihen, että henkilökuntaa on voitu vähentää eräistä tehtävistä.  Budjettileikkaukset olisivat ilmeisesti joka tapauksessa pakottaneet tähän.

Appleyardin esitykseen liittyy myös video.

Lisätietoja kolmipäiväisen konferenssin ohjelmasta.

Kirjoittaja:

Raimo Pekkanen

kirjastoamanuenssi
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Stereotypiat romutetaan hitaasti

Nykyajan kirjastot ovat yhteisön olohuoneita tai tiedon kirkkaasti pulppuavia lähteitä. Saa jutella, nauraa sekä ottaa rennosti värikkäässä ja haastavassa laaja-alaisen tiedon ja viihteen maailmassa. Toista oli vaikkapa vielä 40 vuotta sitten, jolloin kirjastojen hiljaisuus vastasi hautakammion tunnelmia.

Vaikka kirjastoala tuntuu olevan jatkuvan muutoksen myllerryksessä, kirjastonhoitajan stereotypia tuntuu pysyvän muistikerroksissamme.

Kirjastontäti
Onko kysymyksessä stereotypian ehdollistama toisto vai vilpitön ajatus?

Kun puhutaan kirjaston henkilökunnasta, eteemme maalaillaan joukko harmaita hissukoita. Miksi?

– Pelkään pahoin, että suuri syy on siinä, että kyse on naisvaltaisesta alasta, kirjastohistorioitsija Ilkka Mäkinen Tampereen yliopistosta lataa.

– Toisaalta näyttää siltä, että karrikointi on vähentynyt, hän kuitenkin lohduttaa.

Mäkinen kokee asetelman jo pikkuisen vanhentuneena.

Populaarissa viihdemaailmassa kirjastonhoitajille on pitkään varattu harmaan nutturapään tai sosiaalisesti taitamattoman oudon friikin rooli. Hiljaisuuden vartijan stereotypiaa on yritetty kumota viime vuosikymmenten aikana. Siksi jopa kirjastontäti-kutsumanimi on monelle kirjastolaiselle punainen vaate. Monet kokevat sen vähättelevänä ilmaisuna.

http://www.gormogons.com/2010/01/bankrupting-new-york-one-union-contract.html
Kirjastonhoitaja esiintyy myös kuvastoissa yliseksuaalisena olentona. Hiljaisen nutturan alla muhii hakumallisten irstailujen maailma.

Ärsyttävät viisaat naiset

Kirjastonhoitajien kuvaa amerikkalaisissa elokuvissa käsittelevä kirja (The image of librarians in cinema) paljastaa populaarin luoman arkkityypin alkulähteet. Kirjaan on koottu analyysiä kirjastonhoitajia käsittelevistä elokuvista aina mykkäfilmien ajoilta saakka.

– Kirjan lopussa olevaan elokuvalistaan on merkattu e, jos kirjastonhoitajalla elokuvassa on silmälasit ja b, jos hänellä on nuttura, ja näissä melkein jokaisessa on vähintään jompikumpi, yliopistonlehtori Hanna Kuusi toteaa.

Kuusi viimeistelee tällä hetkellä Opiskelijakirjastoa käsittelevää historiikkia.

Kaunokirjallisuuden edustajat ovat tehneet myös työtä luomaan tietynlaisia mielikuvia kirjastontyöntekijöistä.

”Kirjastonhoitajat valitaan tarkoitukseen sopivasta materiaalista. Alalle etsitään henkilöt, joilla on kutsumus. Heitä ei tarvitse eristää, he eristäytyvät itse. Heillä on kortisto, kaapistot ja hyllystöt. He rakentavat tunnelimaisia käytäviä, kaivavat onkaloita, hoippuvat syvällä kellareissa kuin noidat.” (Paasilinna 1973, 79.)

Viisaan naisen ja kirjastohenkilökuntaa alistava stereotypia nivoutuvat huomattavalla tavalla yhteen: silmälasit, tyylitajuttomuus ja täysin vastakkaista sukupuolta houkuttelematon olemus.

– Naisistuminen saa selityksensä tehtävien sivutoimisuudesta ja alhaisesta palkkauksesta. Tehtävää ei pidetty sopivana tai riittävänä perhettä elättäville miehille, Mäkinen analysoi yleiskirjastojen naisistumista.

http://www.kreodi.fi/artview.asp?ArticleID=88
Aku Ankka -strippi (Seura 11.2.2000).

Moni 1900-luvun miespuolinen opiskelija rahoitti opintojaan tiedekirjastoissa osa-aikaisena kirjastoamanuenssina, mutta monelle naiselle se oli varteen otettava vaihtoehto työllistymisen suhteen.

– Vielä 1970-luvulla eräs opiskelijakirjaston päällikkö sanoi naisten soveltuvan kirjastoalalle paremmin, koska työ on pikkutarkkaa näpertelyä, Hanna Kuusi kertoo.

Niin kuin usean naisvaltaisen alan kohtalona on ollut, arvostuksen mukana laskee myös palkka.

Millainen on kirjastonhoitaja?

Ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikaran väitöskirja “Ammatti, ihminen ja maailmankuva murroksessa – Tutkimus yliopistokirjastoista ja kirjastonhoitajista tietoyhteiskuntakaudella 1970-2005” sukeltaa kirjastonhoitajan maailman ja ammatin syvyyksiin.

– Minua kiinnosti, mitä kirjastonhoitajasta ajatellaan ja miltä ammatti sisältä katsoen näyttää, Sinikara muistelee väitöskirjansa kipinöitä.

Sinikara kokee kirjastoalan olevan jatkuvan muutoksen kourissa; digiaika vaatii nyt kirjastoammattilaisilta uusia resursseja, taitoja ja tietoja. On katsottava eteenpäin, mutta muistettava myös painettujen julkaisujen tärkeysosalle käyttäjistä. Menee vielä aikaa täydelliseen kirjat syrjäyttävään digitaaliseen vallankumoukseen, jos sitä tulee koskaan. Ovatko edessä stereotypiat kyborgimaisesta kirjastorobotista?

http://www.whslibrary.com/libraryinformation.htm

– Kirjastonhoitajan ideaali on mielestäni ammattitaitoinen, ahne uudelle tiedolle, palvelualtis, yhteistyöstä kiinnostunut, rohkea ja reipasotteinen. Täytyy omata ylpeyttä yhteisönsä palvelemisesta, omasta työstä ja osaamisesta.

Toisaalta kirjastossa on monenlaisia tehtäviä, ja olisi aika huolestuttavaa, jos kaikki kirjastossa toimivat olisivat samasta muotista valettuja. Erilaisuudessa on vahvuutta. On myös muistettava, että stereotypiat saavat alkunsa myös asiakkaiden mielikuvista ja kokemuksista.

Mielenkiintoisia linkkejä aiheesta:

http://www.youtube.com/watch?v=a_uzUh1VT98

http://www.youtube.com/watch?v=Ne_WXP7lUWM

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Librarian_%28franchise%29

http://koti.mbnet.fi/pasenka/links/linkit3.htm

http://kirjasto.blogsome.com/2005/12/24/ihmeellinen-on-stereotypia/

http://www.kreodi.fi/artview.asp?ArticleID=88

http://antitati.blogspot.com/2007/03/millainen-kirjastonhoitaja-olisit.html

http://trevorcalvert.blogspot.com/2009/01/dont-worry-librarians-will-save-us-or.html

http://www.dailymail.co.uk/news/article-1323303/Librarian-enters-Guinness-World-Records-collecting-belly-button-fluff.html

Kirjoittaja:

Helena Hiltunen
verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Helena Hiltunen

Angelicstar.net

kreodi.fi

whslibrary.com

Tulevaisuus on jo täällä – kesäinen konferenssimatka Århusiin

Euroopan tieteellisten kirjastojen verkoston, LIBERin, yleiskonferenssi järjestettiin tänä vuonna Tanskan Århusissa 29.6.-2.7.2010.

Konferenssin aiheena oli ”Re-inventing the Library: The challenges of the new information environment”. Luennoilla, ryhmätöissä ja postereissa pohdiskeltiin tieteellisten kirjastojen ja kirjastotyöntekijöiden tulevaisuuden rooleja uudessa informaatioympäristössä.

Tehtävänäni konferenssissa oli esitellä Viikin kampuskirjaston posteri, jossa kerrottiin Helsingin yliopiston kirjaston Solmu-hankkeesta. Sen pilotti toteutettiin syksyllä 2009 silloisessa Viikin tiedekirjastossa.

Konferenssiin osallistui kaiken kaikkiaan noin 350 henkeä, joista 11 oli suomalaisia. Kirjastostamme osallistuivat minun lisäkseni Kaisa Sinikara ja Veera Ristikartano. Kerron jutussani satunnaisen konferenssimatkaajan tunnelmia, sisällöllisestä annista saamme varmaan kuulla muissa yhteyksissä.

Århus –Aarhus

Århus on viehättävä, pienenoloinen, mutta kuitenkin Tanskan toiseksi suurin kaupunki. Se sijaitsee noin puolen tunnin lentomatkan päässä Kööpenhaminasta Jyllannin itärannikolla. Lentokenttä on pieni ja kaukana keskustasta – saimme nähdä Tanskan maaseutua lähes tunnin bussimatkan ajan! Kaupungissa järjestetään runsaasti kansainvälisiä tapahtumia. Hotellissa, jossa asuimme, tapasimme suomalaisia, jotka osallistuivat nuorten kuorolaulutapahtumaan läheisessä musiikkitalossa.

Konferenssipaikkana oli Århusin yliopisto ja kirjasto. Kampusalue on suuri, mutta vehreä laajoine nurmikkoalueineen ja isoine puineen. Harmillista kyllä, kampus on jakautunut kahteen osaan sitä halkovan vilkasliikenteisen tien vuoksi.

Aarhus
Konferenssin pääluentosali vehreän kampuspuiston ympäröimänä.

Opastusta olisi tarvittu enemmän, sillä luentosalien löytäminen ei varsinkaan aluksi ollut helppoa. Siirtyminen luennolta toiselle oman mielenkiinnon mukaan oli hankalaa, sillä luennot pidettiin usein aivan eri rakennuksissa. Esityksiä tuntui samanaikaisesti olevan aivan liikaa!

Vaihtelua konferenssin ohjelmaan saatiin heti alkajaisiksi mm. Master class –ryhmätöinä ja keskustelulla – tämä oli mielestäni oiva tapa tutustuttaa osallistujia toisiinsa.

Jälkiviisautta

Jotta esityksistä saisi suurimman mahdollisen hyödyn, ei kannattaisi pitää lomaa välittömästi ennen tai jälkeen konferenssin. LIBERin konferenssin ajankohta sijoittui keskelle kesälomaani. Suurin osa ennakkoaineistoista lähetettiin vasta viimeisellä viikolla ennen konferenssia. Koska joutui valitsemaan, mihin luentoihin ottaa osaa, olisi ollut hyvä ehtiä lukemaan esitysten kuvaukset etukäteen. Myös konferenssimatkan jälkeen olisi syytä olla töissä, jotta malttaisi kirjoittaa välittömästi muistiin matkan kokemukset ja syntyneet ideat.

Tunnelmia luennoilta…

Vaikutti siltä, että parhaiden luennoitsijoiden joukossa olivat kaupalliset toimijat, konferenssin sponsorit. He ovat tottuneet esiintymään ja pitämään luennot mielenkiintoisina. Heille olikin annettu mielestäni kohtuullisen suuri osuus konferenssin esitysajoista.

aula
Konferenssin pääluentosalin kirkkomaista arkkitehtuuria sisältä.

Konferenssin esitysten, ryhmätöiden ja postereiden aiheet olivat juuri niistä aiheista, joita täällä Suomessakin pohditaan kirjastomaailmassa. Kirjasto- ja tietopalveluiden tuottamat tutkijapalvelut ovat vahvasti esillä ja nyt mietitään erilaisia keinoja niiden kehittämiseksi.

Kaikkien pääluennoitsijoiden esitykset kuvattiin videolle ja ne ovat katsottavissa konferenssin kotisivulla. Mielestäni tämä on hyvää palvelua. Esityksiin voi palata ja niihin voi tutustua kuka tahansa, myös ne, jotka eivät päässeet tällä kertaa mukaan.

Posterioppia

Posterinäyttelyn tilat eivät olleet kovinkaan hyvät, sillä seinäkkeet oli sullottu liian pieneen tilaan, jossa lisäksi valaistus oli erittäin huono. Seinäkkeille olisi mahtunut paljon isompikokoinenkin posteri. Posteriin ei kannattaisi ahtaa liikaa tekstiä, sillä konferenssin pyörteissä harva ehtii pysähtyä lukemaan ja syventymään esiteltävään asiaan näin. Posterimme sisällöstä muille osallistujille kertominen tuntuikin luontevammalta kahvikupin ääressä tai cocktailtilaisuudessa kuin seisominen sen vieressä.

Posterit
Posterialue

Viikin Solmu-pilotin aikana sen dokumentointi valokuvin oikeastaan unohtui. Posterin kuvituksena jouduimme käyttämään yliopiston valokuvaajan Eero Roineen Viikkiin tekemän kuvauskierroksen tuloksena syntynyttä palaverikuvaa parin vuoden takaa.

Positiivisia muistijälkiä

Erityisesti mieleeni jäi tanskalaisten ystävällisyys ja vieraiden huomioon ottaminen koko konferenssin ajan. Järjestelyt oli tehty huolellisesti ja lounaat sujuivat nopeasti monine ruokailupisteineen. Parasta antia olikin istua buffetpöydässä ja keskustella eri maista saapuneiden kollegojen kanssa. Yksin matkustamisessa oli se hyöty, että oli niin sanotusti pakko mennä juttelemaan muiden osallistujien kanssa.

Kaiken kaikkiaan konferenssikokemus oli mielestäni mahtava. Uskoisin, että olen innostunut seuraamaan informaatioalalla tapahtuvia muutoksia yhä enemmän myös kansainvälisestä näkökulmasta.

Lopuksi sain pienen vinkin tanskalaiselta tutkimusinformaatikolta. Jos sanot Knot-working – se voi kuulostaa tältä: not working! Tämä henkilö tunsi hyvin professori Engeströmin tutkimukset ja hän oli vaikuttunut Solmu-menetelmästä.

Solmu-hankkeessa, joka nyt syksyllä 2010 jatkuu Keskustakampuksen kirjastossa, kirjastomme luo tutkijapalvelujen uutta toimintamallia ja tulevaisuuden informaatioympäristöä.

Solmu-projekti
The Knot-project –posteri LIBER-konferenssissa.
Tekijät:  Annikki Roos, Liisa Siipilehto, Raisa Iivonen ja Tuula Huuskonen.

Konferenssin kotisivu ja videoluennot:

http://www.statsbiblioteket.dk/liber2010

Posterit:

http://www.statsbiblioteket.dk/liber2010/list-of-posters

Århus Wikipediassa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%85rhus

Solmusta Verkkarissa:

Katja Oksanen-Särelä: Solmutyöskentelyä Viikin tiedekirjastossa. Verkkari 8/2009

Kirjoittaja:

Liisa Siipilehto

tietoasiantuntija
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Jani Sassali

Contemporary Finnish fiction – some suivaantunut notes

Kriitikolta kysytään usein, että minkäslaisia trendejä tämän syksyn kaunokirjallisuudessa on.  Jos kriitikko halua tekeytyä tärkeäksi, hän kyllä löytää niitä – hyvällä supliikilla saa kolmestakin kirjasta trendin. Paatuneempi ja siten rehellisempi kriitikko sano, että kirjoja tulee kuin nallikkoi – kuten A. Kivi sanoisi – ja aina ilmestyy kaikenlaista. Niissä mitään trendejä ole.

Tänä syksynä kaikki on toisin. Tuskin maltan odottaa, että minulta kysytään kirjasyksyn trendejä. Vastaus on valmiina. Syksyn kirjat voi jakaa kolmeen luokkaan: 1) Kirjailijaa ja kirjailijuutta käsittelevät teokset, 2) Mannerheimia käsittelevät teokset, 3) muut – kuten nuoren naisen kasvutarinaa kuvaavat teokset. Jotta luokitus ei olisi liian karkea, lisättäköön luokkaan 2 alaluokaksi 2b eli Mannerheimia, kirjailijaa ja kirjallisuutta käsittelevät teokset.

Luokkaan 1 kuuluvat muun muassa Juha Itkosen Seitsemäntoista, Jussi Siirilän Historia on minut vapauttava, Petri Tammisen Muita hyviä ominaisuuksia, Hannu Mäkelän Kivi sekä Markus Nummen Karkkipäivä. Luokkaan 2 kuuluvat muun muassa Raija Orasen Metsästäjän sydän, osin Leena Landerin Liekin lapset. Hybridiluokkaa 2b edustaa Hannu Raittilan Marsalkka; siinä tönöttää keskellä Mannerheim-romaania jakso, joka kertoo mitä kirjailijalle kuuluu. Luokkaan 3 eli muut jne. kuuluu aika paljon teoksia.

Tämä luokittelu on yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin. Paitsi että se on parempi. Ehkäpä se muistetaan kirjallisuudenhistoriassa ns. Koskelan taksonomiana.

Syksyn trendi on siis metafiktiivisyys, tuo ”kokeileva” kerronnallis-rakenteellinen tapa, joka täyttää ainakin sata vuotta ja on siten tavoittanut vähän lukevat nykykirjailijatkin. Että sopii sitten kirjoitella kirjoja, joissa kuvataan miten hankalaa on olla kirjailija kun sen pitää kirjoittaa kirjoja. Kirjailijalle kuuluu aina huonoa, koska on niin hankalaa olla kirjailija.

Jos suomalaista kirjallisuutta on uskominen, keskittyvät globaalisti postmodernin maailmamme polttavimmat eksistentiaaliset identiteettiongelmat kirjailijana olemiseen.

Mutta kyllä kriitikolla on vielä hankalampaa. Hänen täytyy alvariinsa lukea kirjoja, joissa palavalla nuorukaisensielulla (vast) varustettu nuori henkilö haluaa (palavasti) tulla kirjailijaksi ja sitten kirjoja, joissa kuvataan sitä miten hankalaa on olla kirjailija, kun sen pitää kirjoittaa kirjoja.

Kirjoittaja:

Lasse Koskela

kirjastoamanuenssi
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Sopimus Kumpulan kampuskirjaston kanssa allekirjoitettu

Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston kirjaston välinen sopimus kirjasto- ja tietopalveluiden käytöstä allekirjoitettiin elokuussa. Kumpulan kampuskirjasto toimii nyt Ilmatieteen laitoksen omana kirjastona.

-Sopimus saatiin allekirjoitettua vasta elokuussa, vaikka asiaa on hiottu jo pitkään. Viive johtui pitkälti Helsingin yliopiston kirjastouudistuksesta, joka saatiin päätökseen kesällä. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen kaikki Helsingin yliopiston kirjaston palvelut ovat lähes täysimittaisesti Ilmatieteen laitoksen käytössä, kertoo Helsingin yliopiston kirjastosihteeri Lea Kujala.

Tieteellinen tutkimus edellyttää korkeatasoisia ja helppokäyttöisiä digitaalisia ja painettuja palveluja, jotka kirjasto järjestää tutkijoiden käyttöön. Kumpulan kampuskirjasto tuottaa sopimuksen mukaan Ilmatieteen laitokselle tietoaineistojen, tilojen ja työvälineiden käyttöpalvelun johon kuuluvat kirjaston tietoaineistojen käyttö ja lainauspalvelu, kirjaston työasemien käyttö tiedonhakuun sekä kirjaston asiakastilojen käyttö. Lisäksi Kumpulan kampuskirjasto huolehtii tietoaineiston hankinnasta, luetteloinnista ja lainauskuntoon saattamisesta, tiedonhankinnassa avustamisesta sekä julkaisuarkistopalvelusta. Kampuskirjasto tarjoaa myös kaukopalvelua, koulutuspalveluja ja tukea tutkimusryhmille.

Elektronisten aineistojen riesana lisenssisopimukset

–Kirjaston poistuminen Ilmatieteen laitoksen omista tiloista heikentää tietyllä tapaa palveluja.  Erityisen harmillista on se, että vaikka elektroniset aineistot ovat myös Ilmatieteen laitoksen käytössä, niin aineistoja käyttääkseen pitää kävellä Kumpulan kampuskirjaston tiloihin. Tämä johtuu lehtien lisenssisopimuksista, Ilmatieteen laitoksen nimikkokirjastonhoitaja Ville Huhtala toteaa.

– Olemme tietoisia siitä, että Ilmatieteen laitoksen tutkijat käyttävät voittopuolisesti elektronisia aineistoja ja pyrimme mahdollisuuksien mukaan neuvottelemaan siitä, että elektroniset aineistot olisivat molempien laitosten käytössä. Kirjasto haluaa tietysti olla mukana kehittämässä monialaisia verkkopalveluita ja työvälineitä tutkimuksen tueksi, hän jatkaa.

Kumpulan kampuskirjastosta korostetaan, että toisaalta kampuskirjaston kokoelmat ovat laajemmat ja sisältävät jo entuudestaan paljon ilmakehätieteisiin liittyvää aineistoa. Vuosittain Helsingin yliopiston kirjaston hankintakulut ovat 4,7 miljoonaa euroa, josta yli puolet menee digitaalisiin aineistoihin. Kirjaston käytössä on 17000 e-lehteä, tuhansia e-kirjoja, satoja tietokantoja.

– Uskon, että synergia ja kirjaston suurempi koko tuo hyötyjä, jotka näkyvät myös kirjaston käyttäjille.  Kirjastolla on käytössä hankintarahaa, joten kirjatoivomuksia hankittavista kirjoista otetaan vastaan. Ilmatieteen laitoksen tilaama kirja on mahdollista saada puolen vuoden työlainaan, Ville Huhtala muistuttaa.

Palaute kullanarvoista

Ilmatieteen laitoksella on Kumpulan kampuskirjastossa oma nimikkokirjastonhoitaja Ville Huhtala, jonka puoleen voi kääntyä mieltä askarruttavissa ongelmissa.  Viestit kulkevat kampuskirjastoon myös Ilmatieteen laitoksen yhteyshenkilönä toimivan Esko Puheloisen kautta.

Kumpulan iloiset veikot
Sopimus nostattaa hymyn kumpulalaisten huulille.

– Otamme myös mielellämme vastaan palautetta, sillä tämänkaltainen palvelusopimus on meillekin uusi asia. Ilman palautetta emme voi kehittää palveluita. Palautteen avulla voimme paremmin asettua Ilmatieteen laitoksen tutkijan kenkiin. Varmasti tulemme tekemään myöhemmin myös käyttäjäkyselyitä, jotta näemme miten palvelut on otettu vastaan ja miten meidän tarjoamat palvelut on löydetty, asiakaspalvelupäällikkö Antti Virrankoski toteaa.

Kirjoittaja:

Eija Vallinheimo

tiedottaja
Ilmatieteen laitos

Kuva:

Eija Vallinheimo

Solmusta keihäänkärkiin – mitä opimme Tanskanmaalla

Kööpenhaminan yliopiston kirjastossa (CULIS) pidettiin kesäkuun alussa työpaja, jossa neljän pohjoismaan kirjastolaiset keskustelivat tutkimuksen tukipalveluista. Helsingistä matkaan lähtivät Raisa Iivonen Viikistä, jossa Solmu-hanke oli juuri päättynyt ja Kirsi Luukkanen keskustakampukselta, jossa Solmu-hanke oli juuri alkanut. Antimme yhteiseen työpajaan oli esitellä solmumainen toimintatapa kirjastojen ja tutkimusryhmien välille. Tuliaisiksi toivoimme näkökulmia kirjaston tutkijapalvelujen kehittämiseen.

Kokoustila
Workshop on Research Support Service 10.-11.6.2010 Copenhagen University Library and Information Service (CULIS)

Oslon, Tukholman, Kööpenhaminan ja Helsingin yliopistojen kirjastoissa haluttiin tukea yhteistä tutkimuksen tukipalvelun kehitystyötä, sillä toimintaympäristömme muistuttavat toisiaan ja tulevaisuuden visiot vaikuttavat samankaltaisilta. Oli antoisaa lähteä yhteiseltä tyhjältä pöydältä luomaan mallia, joita kaikki voisivat soveltaa omissa yliopistoissaan. Kaksi päivää vietettiin seminaarihuoneessa uudessa Mustassa Timantissa ja yksi ilta päivällisellä jatkoineen. Yhteispohjoismainen keskustelukieli oli englanti. Tanskalaiset ovat hyvin vieraanvaraisia isäntiä ja meille jäi käsitys, että tämä tieteen tekemisen palveleminen on CULIS-kirjastoille keskeinen tavoite ja sille halutaan luoda tukeva rakenne ja toimintatavat, jotka olisivat yhteensopivia kaikissa pohjoismaissa.

Mustatimantti
Tanskan kansalliskirjaston Musta timantti.

Pohjoismaista tapaamista taustoitti kirjastotyön ja kirjastojen muuttuminen. Kirjastoissa tehdään tuttua tietotyötä sekä perinteisessä sekä virtuaalisessa ympäristössä, mutta asiakkaamme helposti huomaavat vain perinteisen kirjaston. Tutkijat käyttävät e-kirjastoa omasta tutkijankammiostaan eivätkä edes ajattele astuvansa internetissä hyvin hoidettuun elektroniseen kirjastoon.  Meillä on kaksi kirjastomaailmaa vaalittavana, ja molemmissa tarvitaan tutkijoille suunnattuja palveluita. Koska painettujen kokoelmien käyttö muuttuu ja vähenee, meidän on syytä miettiä miten tuomme kirjastointeriöörin tarpeelliseksi tutkijoille, mitä kaikkea voisimme tehdä kirjaston tiloissa. Toisaalla verkossa kirjasto ei erotu muista tiedon tarjoajista ja hukkuu kätevän Google Scholarin taakse.


Det kgl bibliotek ja pyörät.

Keskustelun pohjaksi mietimme tutkijapalvelujen määritelmää ja loppukoosteeseen päädyimme melko yleiseen ja toisaalta yksiselitteiseen kuvaukseen: ”Tutkijapalvelut tukevat tutkijoiden työtä ja jättävät tutkijoille enemmän aikaa tehokkaaseen työskentelyyn ja toivottavasti laadukkaamman tutkimuksen tekoon.” Mutta mitä kaikkea kirjaston pitäisi tarjota? Esimerkkinä kuulimme Copenhagen Business Schoolin laajasta tutkijapalveluvalikoimasta, johon kuului mm. kongressijärjestäjän tehtäviä. Tovin tätä ihmeteltyämme, saimme kuulla, että he tarttuivat tilaisuuteen, kun huomasivat, ettei kukaan hoida näitä tehtäviä, mikä oli otollinen tilaisuus vankistaa kirjaston asemaa Business Schoolissa. CBS palveluvalikoima oli kattava ja perusteellinen erilaisista tutkimusrekistereistä ja julkaisutuesta bibliometrisiin analyyseihin. Kerrottakoon, että CBS:n Leif Hansen kertoi ylpeänä kuinka kirjasto haluaa ja saa hoitaa tutkijarekisterinsä (PURE) tallennustyöt, jotta tutkijoille jäisi aikaa omaan työhönsä ja koska kirjasto hallitsee tiedon tallentamisen salat parhaiten.

Vanha kirjasto
Kansalliskirjaston vanha julkisivu ja puutarha.

Yhdessä tuumin totesimme, ettei kirjaston täydy eikä se voi taipua kaikkeen. Tärkeintä palvelujen kehittämisessä olisi muistaa kirjaston perustehtävät ja -osaaminen: tunnemme tiedonhallinnan koukerot varmasti parhaiten koko yliopistossa, joten miksi emme kehittäisi sitä puolta ja astuisimme rohkeasti hieman vieraammalle maaperälle tutkimusdatan hallinnan mestareiksi. Tiedonhallinnan jättiläisinä meillä on kirjahyllyt ja -luettelot järjestyksessä, tiedämme mistä löytyy ja mitä, tiedämme miten tieto kannattaisi järjestää, jota sitä on helppo hallita myöhemminkin. Tämä kaikki perusosaaminen pitäisi vain pukea uusiin vaatteisiin ja uuteen muottiin. Astutaan rohkeasti askel ulos kirjastosta ja paljastetaan, että osaisimme neuvoa, kuinka tutkimusaineistoa kannattaisi hallita tai miten tutkijat saisivat parhaan mahdollisen hyödyn omista julkaisuistaan.

Raisa ja Kirsi maailmalla
Raisa ja Kirsi maailmalla.

Kotiläksynä saimme veistellä muutamia keihäänkärkiä eli tärkeimpiä tutkimuspalvelujen kehittämiskohteita. Meille Solmu-työskentely tutkijoiden kanssa avaa uusia näkymiä ja TUHATin kautta voimme lähestyä tutkijoita monesta uudestakin palveluajatuksesta, esim. bibliometrisissä analysoinneissa tai open access -julkaisemisessa. Toki myös fyysisesti kirjastot ovat myös solmuja, joissa eri alojen tutkijat ja tutkimusryhmät voisivat kokoontua vaihtamaan ajatuksia tutkijantyöstä ja meidän olisi syytä miettiä miten voisimme jatkossa olla mukana solmuissa, kohtaamassa tutkijoita. Kirjastolla on tietoa ja osaamista vaikkapa artikkeleiden julkaisemisessa tai niiden löytämisessä, entäpä painetut aarteet, jotka helposti jäävät kätevän sähköisten julkaisujen jalkoihin.

Kirjoittajat:

Kirsi Luukkanen
informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Raisa Iivonen
tietoasiantuntija
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Kirsi Luukkanen ja Raisa Iiivonen

Elojuhla 2010

Helsingin yliopiston kirjaston elojuhla järjestettiin 25.8.2010. Sää oli viileä, mutta aurinkoinen. Juhlassa syötiin, juotiin ja kuunneltiin puheita ja reipasta musiikkia. Alla joitain kuvia ja tunnelmia juhlasta.

Kuva1
Elojuhla on sadonkorjuun juhla.

Kuva1

Elojuhlan juontaja hauskuuttaa yleisöä.

Kuva1
Vararehtori Ulla-Maija Forsberg puhui juhlassa.

Kuva1
Syömiset maistuvat puheiden jälkeen.

Kuva1
Verkkopalvelu-yksiköllä oli lukulaite mukana ja sitä tutkittiin juhlapöydissä useampaankin kertaan.

Kuva1

Kuva1
Musiikki oli ilmeisesti irlantilaispojentoista? Kuvaaja kun poistui jo ennen kuin musiikki alkoi soljua. Tämän kuvan otti siis Eevaliisa Colb.

Kuva1

Kuva1

Kuva1
Improvisaatioteatteri Stella Polaris viihdytti juhlijoita kahden näyttelijän voimin.

Kuva1

Kuva1

Kuva1
Elonkorjuun kauniit korit ja koristukset niiden suunnittelijan vieressä.

Kuvat:

Jussi Omaheimo, Helena Hiltunen ja Eevaliisa Colb

BMF:n juhlaseminaari “Branding – Marketing – Facilitating” 12.11. 2010 Tieteiden talolla

Branding – Marketing – Facilitating – The 30th Anniversary Seminar of BMF

Aika: pe 12.11. 2010 klo 10.00 – 16.15
Paikka: Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, Helsinki

Seminaari on BMF ry:n jäsenille maksuton, muille 50,00 euroa, sisältäen kahvit ja
lounaan. Seminaariin on saatu avustusta Suomen kirjastosäätiöltä.

Illalliskortin hinta on 50,00 euroa. Illallista sponsoroi Duodecim. Ilmoittaudu pian, sillä illalliselle mahtuvat vain nopeimmat 60.

Ilmoittautuminen päättyy 3.11. 2010

Tervetuloa!