Peda-forum-päivät Kuopiossa 22.-24.8.2011: Viisauksia ministeriöstä, mäkihyppytornista ja luokkahuoneesta

Peda-forum-päivät alkoivat perinteisesti verkostotapaamisilla. IL-kouluttajien verkostotapaamisessa Kuopion yliopiston kirjastossa oli IL-kouluttujia Aalto-yliopistosta, Helsingin yliopistosta, Itä-Suomen yliopistosta, Jyväskylän yliopistosta, Turun yliopistosta ja Åbo Akademista. Seminaarin muistiota alettiin innokkkasti tehdä Etherpadilla (http://muistio.tieke.fi/), mutta se jäi pahasti kesken. Tapaamisen tärkeimmäksi anniksi jäi kokemusten, tuntemusten ja epävirallisen informaation jakaminen eikä niitä tule muistioihin kirjattua, vaikka arvokkaita asioita ovatkin.

Peda-forum-päivillä  oli runsas tarjonta oppimiseen ja opettamiseen liittyviä esitelmiä ja työpajoja. Tärkein oli tietysti Helsingin yliopiston kirjaston kouluttajien vetämä työpaja ”Vaikuttavuuden arvioinnilla pontta kumppanuuteen ja toimijuuteen”. Mahtipontinen ja tärkeä otsikko houkutteli lähes 20 innostunutta osallistujaa yliopistojen eri yksiköistä. Haasteeksi todettiin mm. se, miten paljon vaikuttavuuden arviointiin kannattaa kohdentaa resursseja ja mitataanko oikeita asioita. Palautteena kuulimme, että omien aiheiden työstäminen toi osallistujille konkreettista apua omaan työhönsä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön terveiset toi opetusneuvos Maija Innola. Monet OKM:ssa suunnitellut asiat liittyvät myös meidän työhömme kirjastossa, esim. opiskelijavalintojen kehittäminen. Tavoitteena on, että hakukohteita on nykyistä vähemmän ja entistä useammat hakukohteet ovat sellaisia, joiden sisällä on opintojen edetessä mahdollisuus suuntautua/erikoistua.  Tulossa on yhteinen sähköinen hakujärjestelmä, jolla haetaan samalla ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Valinnan tuloksena hakijalle tarjotaan vain yhtä korkeakoulupaikkaa (ensisijaisjärjestyksessä).

Läpäisy- ja opintoajat ovat edelleen OKM:ssa huolenaiheena. Ensimmäisen opintovuoden merkitys opintoihin kiinnittymiselle ja opinnoissa etenemiselle on tiedostettu ja siinähän kirjastolla on oma tärkeä roolinsa.  Samoin opinnoissa viivästyneiden tukemisella kirjasto voi tehdä oman osansa opintoaikojen lyhentämiseksi.

Peda-forum-päivien nostatuspuheenvuoron piti Mika Kojonkoski, joka omien sanojensa mukaan puhui mäkihypystä, koska ei muusta osannut puhua.  Hän puhui porukan hengen kohottamisesta, energisestä ilmapiiristä ja itsensä kannustamisesta. Tässä muutama opetus mäkihypyn maailmasta:

-Joka päivä pitää tietoisesti ajatella omia vahvuuksia ja työnnettävä heikkouksia koskevat ajatukset taka-alalle.
-Kiinnitä huomiota positiiviseen asioihin muissa ihmisissä, älä kiinnitä liikaa huomiota negatiivisiin puoliin.
-Työmatkalla muistuta itseäsi: Mitä ikinä tämä päivä tuokaan, yritän nähdä sen mahdollisuutena.”
-Älä kiinnitä huomiota vain siihen mitä pitäisi parantaa. Jos liikaa hamuilee jotain vielä parempaa, jää huomioimatta ne vahvuudet, mitä jo on eikä ehkä pysty hyödyntämään niitä.

http://www.uef.fi/pfo2011/10

Teksti ja kuva

Päivi Helminen
Informaatiolukutaidon koordinaattori
paivi.helminen[at]helsinki.fi

Helsingin yliopiston kirjaston vuosikertomus 2010 on ilmestynyt

Uuden Helsingin yliopiston kirjaston ensimmäisen toimintavuoden vuosikertomus 2010 on ilmestynyt. Vuosikertomuksella on uusi ilme nyt vain verkkojulkaisuna toteutettuna.

Vuosikertomus löytyy Helsingin yliopiston kirjaston verkkosivuilta, kohdasta Julkaisut
http://www.helsinki.fi/kirjasto/tutustukirjastoon/julkaisut.html
tai suoraan osoitteesta http://www.helsinki.fi/kirjasto/tutustukirjastoon/vuosikertomus_2010/index.html

Kolumni: Arto kaipaa elvytystä ja kuntoutusta

Artikkeliviitetietokanta ARTO on joillakin tieteenaloilla verraton työkalu. Esimerkiksi kirjallisuudentutkimuksen, kielitieteen, folkloristiikan ja arkeologian aloilta Artoon on sisällytetty Suomen akatemian ja Neuvostoliiton tiedeakatemian yhteisprojektin (ns. Uralican) tulokset. Tämä tarkoittaa sitä, että Arton kautta pääsee käsiksi näiden alojen tutkimusviitteisiin  vuosilta 1917-1987 – yksin kirjallisuudentutkimuksessa ja kielitieteessä saalis on tältä aikaväliltä 21 654 huolellisesti tehtyä ja visusti sisällönkuvailtua viitettä.

Kun Artossa on näiltä aloilta Uralican lisäksi Kati-vainaan romppeet, uutta tuotantoa vuodesta 1994 sekä JULKIn kautta tulleet tutkijoiden hengentuotteet, on lopputulos hyvä.

Kaveeraan Arton kanssa lähes päivittäin. Viime aikoina vanha kamuni kuitenkin näyttää lusaantuneen henkitoreisiin.  Eikö Artoon enää luetteloida antologioissa ja muissa hakuteoksissa julkaistuja artikkeleita? Nehän ne tärkeitä olisivat, sillä niissä on ihan kovaa tavaraa eikä mitään aikakauslehtiesselehdintää. Joillakin tieteenaloilla Arto tuottaa niukkoja ja aivan sattumanvaraiselta näyttäviä hakutoksia. Mikä Artoa vaivaa?

Artoa tehtiin pitkään hajautetusti monissa kirjastoissa, ja tekemisen motivaatiota paransi  luetteloinnin kautta saatu käyttöoikeus. Nyt Arto on vapaasti käytettävissä. Sekö vei motivaation?

Olen suivaantuneena kysellyt, kenen vastuulla Arto nykyään on (olis meinaan vähän asiaa). Vastaukset ovat vaihdelleet. Oli miten oli, kyllä jotain tarttis tehdä.

Arton tekeminen on ollut iso urakka, ja nykyään se tarjoaa entistä useammin myös e-muotoisen artikkelin heti luettavaksi. Tätä työtä ei pidä jättää hunningolle.

Nyt äkkiä Artolle lisähappea, adrenaliinia yms. elintoimintoja elvyttävää eliksiiriä. Nyt alkaisi olla myöhäisen puuttumisen aika – se varhaisen puuttumisen aika taisi jo mennä.

 

Kirjoittaja

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija

Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Mitä uutta IFLA 2012 Helsinki -rintamalta?

NYT: on aika laittaa IFLAn päivämäärät kalenteriin, lähettää tapahtumaideoita, laittaa esitelmäehdotus kiinnostavaan satelliittikonferenssiin, pyrkiä posterinäyttelyyn…

KOHTA: on aika alkaa suunnitella miten IFLA-vieraat otetaan vastaan omassa kirjastossa.

Helsingin IFLAn konferenssi alkaa lauantaina 11.8.2012 ja päättyy perjantaina 17.8.2012. Joissain ennakkotiedoissa on esiintynyt virheellisiä tietoja.

Konferenssin suunnittelutyö on edennyt San Juanin konferenssin jälkeen vauhdikkaasti. Päävastuu järjestelyistä on IFLA:lla. Järjestön tukena ovat sekä suomalainen National Committee ja paikalliset aktiivit Kristina Virtasen johdalla että konferenssitoimisto K.I.T. Group. Marras- ja joulukuun aikana konferenssin yksityiskohdat täsmentyvät ja juhannukseen mennessä koko ohjelma lukuisena esitelmineen on valmis.

Konferenssin valmistumista voi seurata IFLA:n sivuilta.

Katso IFLA 2012 Helsinki -video, joka esiteltiin myös San Juanissa.

Vuonna 2011 vapaaehtoiset käyttivät sinisiä liivejä – millaisetkohan vaatteet saamme Helsingissä?

Vapaaehtoiset – tiedotusta ja koulutusta tulossa

Tuula Ruhanen kiertää keväällä tiedottamassa vapaaehtoisten työn organisoimisesta Tampereella, Turussa, Oulussa tai Joensuussa ja Helsingissä. Kongressijärjestäjä K.I.T. Group ja suomalainen koordinointiryhmä järjestävät Helsingin messukeskuksessa koulutuspäivän vapaaehtoisille ensi vuonna.

Lisää ohjelmaa vapaa-ajalle?

IFLA toivoo, että emme keksi ohjelmaa konferenssin tapahtuma-ajalle, vaan sen ulkopuolelle, jotta emme kilpailisi konferenssiohjelman kanssa. Onko jotain, mitä sinä voisit järjestää tai mitä haluaisit ehdottaa? Aamulenkki, aamujoogaa? Sienikierros metsässä tai kapakkakierros Kalliossa? Ideoita saa lähettää Päivi Litmanen-Peitsalalle (plp(at)kirjastot.fi).

Valmistautumista kirjastovierailuihin

Viralliset kirjastovierailut järjestetään 17.8., mutta spontaaneja kirjastovierailuja tehdään todennäköisesti koko konferenssin ajan. Vieraat saavat kaupungilta 7 vrk:n seutulipun, jolla pääsevät liikkumaan.

Kirjastot.fi-sivusto uudistetaan ennen konferenssia. Nyt ollaan tekemässä pohjaa, jolle kirjastojen tiedot syötetään. Kirjastoilta pyydetään tietoja ja jatkossa heidän tulee itse pitää huolta siitä, että esim. aukioloajat ovat oikein. Tiedot tulevat olemaan kolmella kielellä. Sivusto on linkitetty Google Mapsiin ja sitä kautta saa karttatiedot esim. matkapuhelimeensa.

Miten otamme vieraat vastaat? Ideoita?

Ehtiiköhän Kaisa-talo vieraskuntoon ennen konferenssia? Nyt siellä näyttää tältä. Onneksi Minerva ja muut kampuskirjastot voivat varmasti ottaa vieraita vastaan.

Peti ja puuro kaikille?

Yli 100 vapaaehtoista suomalaista tarvitsee asunnon – ideat tervetulleita! Joillain ulkomaisilla vierailla ei ole varaa hotelliin. Mitä keksisimme heille? Entä perheille, jotka tarvitsisivat huoneiston?

Näytön paikka

Helsingin yliopiston kirjastossa on paljon kertomisen ja näyttämisen arvoista osaamista. Mietitään miten näkyisimme Suomen kirjastokartalla ja Helsingin kaupunkikartalla. Lisäksi kannattaisi mennä kertomaan konferenssiin mitä olemme kirjastossa tehneet.

IFLA:n konferenssin yhteyteen Iflan eri jaoston järjestävät satelliittikokouksia. Osaan kokouksista on esitetty esitelmäkutsu (call for papers tai call for proposals).

IFLA:ssa toimii 45 jaostoa, jotka yhteistyöstä toisensa on järjestävät noin 20 kokousta Helsingin konferenssin yhteyteen.

Vielä syksyn aikana voisi lähettää oman esityksen:

The Road to Information Literacy: Librarians as Facilitators of Learning
Tampere 8.-10.8.2012

  • Esitysehdotukset viimeistään  9.11.2011
  • Järjestäjät: Continuing Professional Development and Workplace Learning Section & Information Literacy Section

The Electronic Re-Evolution* … News Media in the Digital Age
Mikkeli  7.-9.8.2012

  • Esitysehdotukset viimeistään  15.11.2011
  • Järjestävät jaostot: Newspapers Section & Preservation and Conservation Section & Core Activity on Preservation and Conservation (PAC) & Genealogy and Local History Section

ART Now! Contemporary Art Resources in a Library Context
Helsinki 9.-11.8.2012

  • Esitysehdotukset viimeistään  1.12.2011
  • Järjestäjät: Art Libraries Section & Audiovisual and Multimedia Section

Library’s Efficiency, Impact and Outcomes Statistical Evaluation and Other Methods as Tools for Management and Decision-making
Turku 9.8.2012

  • Esitysehdotukset viimeistään  1.12.2011
  • Järjestäjät: Statistics and Evaluation Section & Management and Marketing Section & Academic and Research Libraries Section

Jos tekisitkin posterin?

Ifla-konferenssin posterinäyttelyn (13.-14.8.2012) kutsu on myös avattu. Posteriehdotusta voi valmistella vielä keväälläkin, sillä deadline on vasta 9.3.2012.

 

Teksti ja kuvat

Kirsi Luukkanen
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
kirsi.luukkanen[at]helsinki.fi

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
johanna.lahikainen[at]helsinki.fi

Kuva Kaisa-talosta

Nicola Nykopp
Suunnittelija
Keskustakampuksen kirjasto
nicola.nykopp[at]helsinki.fi

Namibia-hankkeessa onnistunut avausseminaari

 

Namibia-hankkeen avausseminaari Windhoekissa 10.-14.10.2011 oli antoisa. Seminaariin  osallistui Helsingistä Kaisa Sinikara, Elise Pirttiniemi, Maria Forsman ja Päivi Helminen ja Tampereelta Mirja Iivonen, Leena Toivonen, Hannele Nurminen ja  Outi Sisättö.

Ohjelmassa oli sekä suomalaisten että namibialaisten esityksiä. Työhön liittyvät haasteet, kehittämistoiveet ja ilonaiheet olivat hyvin samanlaisia Namibian, Tampereen ja  Helsingin yliopistonkirjastoissa. Monissa asioissa olimme samalla viivalla (esim. mikä estää henkilökuntaa julkaisemasta ja tekemästä tutkimusta), jotkin asiat olivat paremmin Suomessa (esim. internet-yhteydet) ja joissakin asioissa meillä oli opiksi otettavaa (esim. esiintymis- ja keskustelutaito).

Kokonaiskuva seminaaritilasta

Hanke jatkuu namibialaisten vierailuilla. Marraskuussa 2011 on tulossa kaksi vierailijaa kahdeksi viikoksi Tampereelle ja kahdeksi viikoksi Helsinkiin. Vierailijat ovat apulaiskirjastonjohtaja Joseph Ndinoshiho ja terveystieteiden kirjastonhoitaja Menete Shatona. Maaliskuussa 2012 on Namibiassa toinen yhteinen seminaari, jonka jälkeen on tulossa lisää vierailijoita.

Ryhmätyötila oli aktiivisessa käytössä

Hankkeen suunnittelu aloitettiin jo 2008, mutta uusi yliopistolaki siirsi rahoituspäätöksiä. Vasta keväällä 2011 saatiin rahoitus vuosiksi 2011 – 2012 Suomen ulkoasiainministeriön HEI ICI (Higher Education Institutions – Institutional Cooperation Instrument) -ohjelmasta.

Sarvikuonoja kuvaamassa

Linkkejä
  • Seminaarin esitykset ja muuta dokumentointia täydennetään tälle kaikille avoimelle  wikisivustolle
  • Aiheesta enemmän Mirja Iivosen ja Kaisan Sinikaran jutussa Suomen  yliopistokirjastojen neuvoston blogissa
Teksti

Maria Forsman
Johtava tietoasiantuntija
maria.forsman[at]helsinki.fi

Päivi Helminen
Informaatiolukutaidon koordinaattori
paivi.helminen[at]helsinki.fi

Elise Pirttiniemi
Projektipäällikkö
elise.pirttiniemi[at]helsinki.fi

 

Kotuksen suomalais-ugrilainen kokoelma Helsingin yliopiston kirjastoon

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) tehtäviä tarkennetaan. Muutos vahvistaa keskuksen asemaa kielen ja kielenhuollon asiantuntijaviranomaisena. Keskuksen tehtävien tarkennuksella halutaan myös välttää päällekkäisyydet yliopistojen tutkimustoiminnan kanssa. Hallitus päätti Kotimaisten kielten tutkimuskeskusta koskevan lakiesityksen sisällöstä 20. lokakuuta.

Muutoksen myötä Kotuksen suomalais-ugrilainen tutkimuskirjallisuus ja muu kokoelma siirtyy osaksi Helsingin yliopiston kirjaston keskustakampuksen kirjastoa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on sitoutunut  kattamaan muutoksesta Helsingin yliopistolle aiheutuvat kustannukset.

Keskuksen yhteydessä toimivat kielilautakunnat jatkavat edelleen toimintaansa suomen-, ruotsin-, saamen-, romani- ja viittomakielen kielenkäyttöä koskevien suositusten antajina. Keskus profiloituu siten jatkossa vahvemmin kielenhuoltoa suorittavaksi viranomaiseksi.

Uudistuksen yhteydessä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimi muuttuu Kotimaisten kielten keskukseksi.

Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2012.

 

Kirjaston arjessa luodaan ja prosessoidaan tietoa

Es ist nicht genug zu wissen – man muss auch anwenden.
Es ist nicht genug zu wollen – man muss auch tun. – Johann Wolfgang von Goethe

Nykyaikainen kirjasto on tiedon asiantuntemuksen tyyssija. Tieto on työmme kohteena ja perustana. Se on laaja käsite, mutta kirjoitukseni yhteydessä ovat tärkeitä:

  • eksplisiittinen tieto, joka on käsitteellistä ja jota voidaan prosessoida, viestiä, tallentaa ja jakaa sekä
  • hiljainen tieto, joka tarkoittaa henkilökohtaista tietoa, jota on vaikea jakaa. Se on kokemuksen ja kehon tietoa ja sisältää usein jonkin taidon. Myös: implisiittinen tieto.

Oppimisen määritelmät ovat moninaiset, mutta perustavaa laatua on se, että oppimisen seurauksena ihmisessä tai hänen käyttäytymisessään tapahtuu muutos.  Osaaminen syntyy siitä, että tieto johtaa toimintaan. Työelämäkontekstissa osaamisen on määritelty tarkoittavan työn vaatimien tietojen ja taitojen hallintaa ja niiden soveltamista käytännön työtehtävissä. Osaamisen johtamisessa on kyse siitä, että osaamista ylläpidetään siten, että organisaation tavoitteet voidaan saavuttaa.

Näkökulma osaamisen kehittämiseen

Kuten laajalti nykyään, myös omassa työpaikassani Helsingin yliopiston kirjastossa panostetaan voimakkaasti osaamisen kehittämiseen. Tuo sanapari on yleinen erityisesti hallintokielessä. Sen sisällöksi voisi ajatella esimerkiksi työtekijöiden opiskelun ja kouluttautumisen tukemisen. Helsingin yliopiston Henkilöstöpoliittisen ohjelman tätä aihetta käsittelevässä luvussa painotetaan perehdyttämistä ja osaamisen turvaaminen on otsikon Henkilöstön kehittäminen alla. ”Henkilöstön kehittäminen on laaja kokonaisuus, johon kuuluu jatkuva opiskelu ja oppiminen työssä, lisäkoulutuksen hankkiminen sekä omassa organisaatiossa että sen ulkopuolella ja myös esimerkiksi mentoroinnin ja työnohjauksen käyttäminen” (Helsingin yliopiston Henkilöstöpoliittinen ohjelma 2010-2012, s. 14).

Tässä kirjoituksessa pyrin irti osaamisen kehittämisen hokemasta. Tutkin tiedon, oppimisen, osaamisen paikkoja kirjastossa lähtökohtanani Ikujiro Nonakan ja HirotakaTakeuchin kehittämä organisaation tiedon luomisen prosessimalli. Nonaka ja Takeuchi julkaisivat teoksen The knowledge-creating company – How Japanese companies create the dynamics of innovation vuonna 1995.

Tiedon luominen organisaatiossa

Puhe osaamisen kehittämisestä viestii ainakin minulle siitä, että osaamista lisätään jollain yksilön tai yhteisön ulkopuolelta hankittavalla tavalla. Tämä pitääkin paikkansa siinä mielessä, että osaamisen johtamisen tehtävänä on suunnata oppiminen organisaation strategisten tavoitteiden suuntaan. Mielestäni osaamisen kehittäminen – tai kehittyminen – on kuitenkin näin nähtynä kovin kapea-alaista. Siksi haluan nostaa esiin organisaatiossa, myös kirjaston henkilökunnan toiminnassa syntyvän tiedon ja tiedon luomisen prosessin.

Nonakan ja Takeuchin mallissa on neljä vaihetta: sosiaalisaatio, ulkoistaminen, yhdistäminen ja sisäistäminen. Mallin nimi tulee englanninkielisistä termeistä ja kirjainten järjestys nimessä keskellä olevan tiedon spiraalin suunnasta, joka alkaa sosiaalisaatiosta edeten ulkoistamisen ja yhdistämisen kautta sisäistämiseen. Tiedon määrä kasvaa spiraalin kierrosten lukumäärän mukaan.

 

Tiedon kehittymisen jaettu tila ja aika – ba

Ikujiro Nonaka täydensi SECI-malliaan käsitteellä ba, jonka esitteli alun perin japanilainen filosofi Kitaro Nishida. Ba on tila, joka voi olla fyysinen, virtuaalinen, henkinen tai mikä tahansa niiden yhdistelmä.

Ba’n kategoriat vastaavat SECI-mallin neljää askelta.

  • Alkuunpaneva ba edustaa sosiaalisaatio-vaihetta. Siinä tiedon muodostumisen edellytykset syntyvät ja rakennetaan luottamus. Tämä ba on kasvokkaisen viestinnän ympäristö. Se voisi olla uuden työntekijän perehdyttämisjakso tai kaikkien yhteinen kahvitauko. Alkuunpaneva ba vastaa SECI-mallin sosiaalisaation vaihetta.
  • Keskusteleva ba on henkilökohtaisen ja hiljaisen tiedon jakamisen aika tai tila. Voisin kuvitella tämän olevan käytännön kirjastotyön tekijöiden viikoittainen palaveri, jossa keskustellaan esimerkiksi kirjaston tiloissa sijaitsevien kopiokoneiden huollon ja ylläpidon kysymyksistä. Vaihdetaan ajatuksia, miten itse kukin menettelee ongelmatilanteissa, asiakkaiden kysyessä neuvoa, paperin tai musteen loppuessa jne. Keskusteleva ba vastaa SECI-mallin ulkoistamisen vaihetta.
  • Järjestävä ba on tiedon yhdistelyä. Riippumattomuus ajasta ja paikasta mahdollistaa virtuaalisen toiminnan. Esimerkiksi wikit, työpaikan sosiaalinen media, vaikkapa Yammer tai sähköposti voivat olla järjestävän ba’n paikkoja. Edelliseen esimerkkiin liittyen järjestävä ba voisi ilmetä asiakaspalveluhenkilökunnalle suunnattujen ohjeiden laatimisena, jossa olisi myös kopiokoneisiin liittyviä ongelmatilanteita käsittelevä kohta.
  • Toteuttava ba on tilanne, jossa eksplisiittinen, näkyvä tieto muuntuu hiljaiseksi tiedoksi. Tieto sisäistyy. Esimerkiksi asiakaspalveluhenkilökunta omaksuu laaditut ohjeet ja niiden avulla heidän taitonsa – esim. kopiokoneiden käytön ongelmien ilmetessä – ovat parantuneet.

Tiedon, oppimisen ja osaamisen hyödyntäminen

SECI-malli ja ba-käsite valaisevat työyhteisön ulkopuolelta hankitun eksplisiittisen tiedon vastapainoksi mielenkiintoista ja vähän huomiota osakseen saavaa tiedon luomisen ja prosessoinnin maailmaa. Siinä ovat keskenään vuorovaikutuksessa eksplisiittinen tieto ja hiljainen käytännön tieto ja osaaminen. Hiljainen tieto ei helposti muovaudu sanoiksi, muistioiksi tai raporteiksi. Ehkä suuri osa siitä ei nimensä mukaisesti koskaan jätä jälkiä tiedostoihin tai arkistoihin. Silti se on organisaation arvokasta inhimillistä pääomaa.

Hiljainen tieto näkyy ja tuntuu

Kirjaston perustehtävä on asiakaspalvelu eri muodoissaan. Asiakaspalvelu puolestaan on mitä suurimmassa määrin ammatillista käytännön työtä, jonka osaajien toiminnan voi hyvin nähdä tiedon, oppimisen ja osaamisen SECI-mallin vaiheina ja ba-aikoina, -tiloina ja –tilanteina. Oma toivomukseni on, että kaikki tämä osattaisiin entistä paremmin ottaa huomioon kirjaston toimintaa kehitettäessä. Mielestäni tämän tyyppisten ilmiöiden havaitsemiseen ja jäsentämiseen Nonakan ja Takeuchin mallit sopivat erinomaisesti. Mallit eivät rajoitu pelkästään organisaation sisäiseen toimintaan. Mallien kuvaamat vaiheet ovat tunnistettavissa esimerkiksi eri asiakasryhmiin kuuluvien kirjaston käyttäjien toiminnassa sekä asiakkaiden ja henkilökunnan vuorovaikutuksessa.

Palvelumuotoilu-ba verkossa

Koko Helsingin yliopiston kirjastoa koskevalla palvelumuotoiluhankkeella on nyt valtit käsissään! Hankkeen kärkenä on uusi, vuonna 2012 valmistuva Kaisa-talo ja siihen sijoittuva Keskustakampuksen kirjasto. Tätä laajemmin kyseessä on koko kirjaston palvelukonseptin uudistaminen, joka on aloitettu kuluvana vuonna. Hankkeen myötä verkkoon perustettu kirjaston kehittäjäyhteisö Idis on keskustelua palveluista, joita kirjaston asiakkaat kaipaavat. Se on avoin verkosto, johon voivat liittyä kaikki aiheesta kiinnostuneet. Idis on ba.

Suuri osa kirjaston asiakkaista kohtaa, kokee ja tuntee palvelun laadun henkilökohtaisesti henkilökunnan toiminnan, kirjaston tilojen ja verkon välityksellä. Uskon, että asiakaspalvelun kehittäminen on kirjastoille ensisijainen strateginen haaste ja tavoite, jota ei saavuteta ainoastaan organisaation ulkopuolelta hankitulla osaamisen kehittämisellä. Osaamisen kehittäminen on parhaimmillaan kaikkien organisaatiossa toimivien ja sen asiakkaiden yhteistyön tulos, jossa kokemusperäiset taidot ja tiedot eivät saa jäädä unohduksiin.

Lähteitä

Helsingin yliopiston Henkilöstöpoliittinen ohjelma 2010-2012 verkossa:
http://www.helsinki.fi/strategia/henkpol2010.html

Mitä tieto on?
http://www.info.uta.fi/kurssit/verkkokurssit/perusteet/mitatiet.php

Hiljainen ja eksplisiittinen tieto
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiljainen_tieto

Implisiittinen tieto
http://fi.wikipedia.org/wiki/Implisiittinen

Oppiminen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oppiminen

Osaaminen ja osaamisen johtaminen, mm.:
http://www.valtiokonttori.fi/Public/default.aspx?nodeid=16585

SECI-malli
http://fi.wikipedia.org/wiki/SECI-malli

Ba
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ba_%28tieto%29

Helsingin yliopiston kirjaston palvelumuotoiluhanke
http://wdchelsinki2012.fi/ohjelma/2011-10-20/alyllista-designia-%E2%80%93-helsingin-yliopiston-uuden-kaisa-talon-kirjaston-palvelumuot

Kirjaston kehittäjäyhteisö Idis
http://helsinginyliopisto.ning.com/

 

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Helsingin yliopiston kirjasto
eeva-liisa.viitala[at]helsinki.fi

Kirjoittaja toimii Helsingin yliopiston kirjaston johtoryhmässä henkilöstön edustajana.

Musiikki aivoissa ja terapiassa

Meilahden kampuskirjasto Terkon Lux Humana -työryhmä järjesti 12.10.2011 luento- ja keskustelutilaisuuden otsikolla ’Musiikki aivoissa ja terapiassa’. Haartman Instituutin suureen luentosaliin oli kerääntynyt noin 100 aiheesta kiinnostunutta kuuntelijaa.

Aiheesta alustivat professori Mari Tervaniemi ja professori Jaakko Erkkilä. Professori Tervaniemi kertoi, miten musiikkihavainto, musiikin herättämät tunteet ja muusikkous ilmenevät aivotoiminnassa. Professori Erkkilä valotti musiikkiterapian käytännön työtä ja esitteli tuoreita tutkimustuloksia musiikkiterapian vaikuttavuudesta psykiatrian ja neurologian alalla.

Tilaisuudessa sai myös ensiesityksensä lääketieteen opiskelija Sonja Sulkavan säveltämä laulusarja ’Psykiatrialauluja’. Tilaisuus alkoi Sonja Sulkavan esittämällä  kappaleella ’Anorexia nervosa’.

Musiikki arjessa

Professori Mari Tervaniemi aloitti luentonsa pohtimalla, mitä musiikki on. Musiikki voidaan määritellä strukturoiduksi äänimateriaaliksi. Antropologisen lähestymistavan mukaan musiikkia on ollut aina ja kaikkialla. Musiikkia kuunnellaan ja harrastetaan erittäin paljon. Suomalaisessa kodissa on keskimäärin kuusi laitetta, joista voi kuunnella musiikkia, ja musiikkia kuunnellaan keskimäärin kolme tuntia päivässä. Musiikki vaikuttaa mielialoihimme ja vireystilaamme. Tapahtumamuistista puhumme, kun tietty musiikki tuo mieleen tietyn tapahtuman. Ihmisillä on yleensä selkeitä mielipiteitä musiikista, on omat suosikki- ja inhokkimusiikkinsa. Voiko neutraalia musiikkia edes olla olemassa, kysyi professori Tervaniemi. Hissimusiikki ja kauppojen taustamusiikkikin palvelee jotain tarkoitusta. Musiikki vaikuttaa ja sitä käytetään hyväksi markkinoinnissa ja ostospäätösten ohjaamisessa. Klassista musiikkia on kokeiltu nuorison karkottimena mm. ostoskeskuksissa.

Professori Mari Tervaniemen aiheena oli "Musiikki aivoissa".

Musiikki aivoissa

Musiikki muodostuu korvien kautta aivojen kuuloaivokuorelle kulkevien äänten aikaansaamien hermoimpulssien seurauksena. Musiikki aktivoi suurimman osan aivoista kaikilla musiikin kuuntelijoilla. Musiikki aiheuttaa aivoissa tunnevaikutuksia, yksinkertaisimmillaan perustunteet suru ja ilo korreloivat molli- ja duuri-sävellajeihin. Mieltymykset syntyvät yleensä jo nuoruudessa ja toistuvat positiiviset tuntemukset vahvistavat niitä. Aivotutkimus todistaa tämän tunnevaikutuksen fysiologisen puolen: myös laboratorio-olosuhteissa musiikki vaikuttaa aivojen limbiseen järjestelmään ja dopamiinijärjestelmään. Lisäksi musiikki vaikuttaa sydämen lyöntitiheyteen ja hengitystiheyteen.

Musiikki on huumetta maailmalle, totesi professori Tervaniemi. Musiikin vaikutuksessa ihmiseen on myös ulkomusiikillisia ominaisuuksia, kuten nyt jo vanha ilmaisu ’sex and drugs and rock’n’roll’ kuvastaa. Musiikki onkin monimuotoinen ilmiö: siitä voidaan erottaa ainakin hermostollinen, psykologinen ja sosiologinen ulottuvuus.

Musiikillinen koulutus

Etenkin ammattimuusikoilla musiikki aiheuttaa nopeita ja voimakkaita reaktioita kuuloaivokuorella. Musiikki vaikuttaa myös muusikkojen aivojen rakenteeseen, muusikoilla on useilla aivoalueilla enemmän hermosoluja kuin ei-muusikoilla. Toki tässä on vaarana sortua ontuviin päätelmiin. Onko kyseessä oppimisen vaikutus vai jo alkujaan parempi lähtötaso? Tutkimuksissa on kuitenkin todettu musiikkiharrastuksen edistävän mm. motorisia taitoja, lukutaitoa, vieraan kielen ääntämistä ja yleistä tarkkaavaisuutta. Auttaako musiikki sitten kaikkeen? Voidaanko väittää, että ’Mozart makes you smart’, kysyi professori Tervaniemi. Rotille on soitettu Mozartia tutkimuksissa ja sen on todettu edistävän niiden selviytymistä esim. labyrintistä ulos. Oikea päätelmä tästä kuitenkin lienee, että musiikki aktivoi rottien vireystilaa ja muutos on vain lyhytkestoinen.

Musiikin vaikutusten tutkimisessa on omat rajoituksensa. Tieteellinen tutkimus onnistuu (luotettavimmin) vain laboratorio-olosuhteissa. Soittaessa tapahtuva tutkimus ei vielä onnistu, koska tutkimuskohteen on oltava paikallaan. Lisäksi analyysi tapahtuu ryhmä- ei yksilötasolla, mikä johtaa keskiarvoistamiseen. Tutkimus on voimakkaasti keskittynyt Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan, muista kulttuureista ei musiikin aivotutkimusta ole juurikaan tehty.

Professori Jaakko Erkkilä luennoimassa musiikista terapiassa.

Musiikki terapiassa

Tilaisuuden toisen luennon aiheena oli musiikkiterapia – niin psykiatrian kuin neurologiankin alalla. Luentonsa aluksi professori Jaakko Erkkilä esitteli yleisölle animaatiohahmon, ’herra Nopan’, joka reagoi tietokoneen näytöllä eri tavoin erilaisiin musiikkinäytteisiin arvioiden näytteiden emotionaalista laatua. Nämä reaktiot korreloivat useimpien ihmisten tuntemuksiin ja siten niitä voidaan käyttää perustana musiikkiterapiassa. Masentunut potilas ei reagoi samalla tavalla kuin ’herra Noppa’, masentuneen ihmisen reaktioissa negatiiviset tuntemukset korostuvat, hellyys ja suru menevät sekaisin. Professori Erkkilä esitteli uusimpia tutkimustuloksia, joissa musiikkiterapiaa oli menestyksellisesti käytetty depression hoidossa. (British Journal of Psychiatry, 2011).

Psykoanalyyttinen musiikkiterapia perustuu vapaaseen assosiointiin. Alitajunnasta ja esitietoisesta pyritään herättelemään asioita tietoisuuden tasolle, jolloin niitä voidaan terapeutin kanssa käsitellä. Yleensä on kyseessä ei-kielelliset ja emotionaaliset kokemukset, joita on musiikin avulla helpompi käsitellä. Professori Erkkilä esitti kaksi katkelmaa esimerkkinä terapiasessioista, joissa terapeutti ja potilas soittavat samaa soitinta esim. pianoa tai rumpuja. Jälkimmäisessä esimerkissä kävi suorastaan järisyttävällä tavalla selväksi, miten potilas purki vihan ja aggression tunteitaan rummutukseen, joka kokonaisuudessaan olisi kestänyt 14 minuutin ajan. Tämän non-verbaalisen, vapauttavan purkautumisen jälkeen voi alkaa tunteiden käsittely ja potilaan toipuminen.

Musiikki neurologisessa kuntoutuksessa

Toisena osana luentoaan professori Erkkilä esitteli musiikkiterapian käyttöä neurologisessa kuntoutuksessa. Esimerkiksi aivohalvauspotilaiden motorisessa kuntoutuksessa on musiikkiterapiaa käytetty menestyksellisesti. Pelkästään musiikin kuuntelu sinänsä aktivoi aivotoimintaa, oman mielimusiikin kuuntelu parantaa mielialaa ja siten edistää toipumista. Aktiivisessa kliinisessä musiikkiterapiassa potilas itse osallistuu musiikin tuottamiseen esim. rummuttamalla ja näin edistää motoristen taitojensa palautumista.

Professori Erkkilän esityksessä yhdistyivät hienosti musiikin tieteellinen ja emotionaalinen puoli. Luovista terapiamuodoista musiikkiterapia on näytön perusteella ylivoimainen vaikuttavuudessaan. Tämä johtuu tosin ainakin osin siitä, että musiikkiterapiaa on eniten tutkittu ja muiden luovien terapiamuotojen (esim. kuvataideterapia, draamaterapia) vaikuttavuutta on vaikeampi tutkia.

“Psykiatrialauluja”

Luentojen jälkeen lääketieteen opiskelija Sonja Sulkava esitti loppuosan laulusarjastaan ’Psykiatrialauluja’. Sonja Sulkava tekee opiskelun ohella THL:ssa väitöskirjatutkimusta psykiatristen sairauksien genetiikasta. Laulusarjassaan hän halusi tutkia aihetta toisesta näkökulmasta: mitä on diagnoosin takana, miltä sairaus tuntuisi. Hän kuvasikin laulusarjansa tekoa omaksi, henkilökohtaiseksi psykiatrian kurssikseen, yritykseksi ymmärtää eikä vain opetella ulkoa. Samalla hän haluaisi vähentää psykiatrisiin sairauksiin liittyvää ’stigmaa’ ja helpottaa niiden oireista puhumista. Vaikutteita lauluihinsa Sonja Sulkava on saanut paitsi psykiatrian kurssikirjoista myös kaunokirjallisuudesta ja henkilökohtaisista muistelmateoksista.

Alkoholismi-lauluun vaikutteita on antanut mm. Henrik Tikkasen tuotanto ja Paniikkihäiriöön Sofi Oksasen teos ’Baby Jane’. Kappaleesta Esitiedot (13 vuoden yksinäisyys) Sonja Sulkava totesi, että käytännön psykiatrin työssä termi ’esitiedot’ tarkoittaa potilaan koko siihenastista elämää. Skitsofrenia-lauluun vaikutteita antanutta kirjallisuutta oli mm. Patricia Dunckerin teos Houreissa Foucault ja Burnout-kappaleeseen Eva F. Dahlgrenin teos Mihin kadotin itseni?.

Häpeää, ahdistusta, eläytymistä ja aplodeja

Lauluja ei aihepiirinsä vuoksi voi kutsua lainkaan hauskoiksi, ei edes viihdyttäviksi. Laulut olivat erittäin vaikuttavia. Niistä välittyi alkoholistin häpeän tunteet, paniikkihäiriöisen ahdistus hengityksen loppumisesta, skitsofreenikon rikkinäinen maailma ja burnoutia lähestyvän ihmisen vakuuttelu omasta loputtomasta jaksamisestaan. Sonja Sulkavan esiintyminen oli vahvaa ja luontevaa, siitä välittyi aito eläytyminen laulujen henkilöhahmoihin ja tunnetiloihin. Sonja Sulkavaa säesti pianolla musiikin opiskelija Elsa Polvinen ja viimeiseen kappaleeseen lavalle nousi vielä biologian ainejärjestön Symbioosin kuoro.

Kaiken kaikkiaan tilaisuus kesti kolme tuntia. Encoreen ei ollut enää aikaa.  Kiitos mielenkiintoisten ja vaikuttavien esitysten, aika ei käynyt kertaakaan pitkäksi. Kaikkien esiintyjien saamat aplodit olivat enemmän kuin ansaittuja.

Teksti

Lauri Pohjanpää
Kirjastosihteeri
Meilahden kampuskirjasto Terkko
lauri.pohjanpaa[at]helsinki.fi

Grafiikka

Aino-Leena Juutinen
Verkkotoimittaja
aino-leena.juutinen[at]helsinki.fi

Valokuvat

Anna-Mari Koivula
Tiedottaja
Meilahden kampuskirjasto Terkko
anna-mari.koivula[at]helsinki.fi

Meilahden kampuskirjasto Terkon kirjastonjohtaja Pirjo Rajakiili jäi eläkkeelle elokuussa 2011

Kirjastouralle ja Terkkoon

Pirjo oli kesätöissä Varkauden kaupunginkirjastossa kolmena kesänä.  Toisen kirjastossa vietetyn kesän jälkeen heräsi ajatus opiskella alaa.  Opiskelupaikka löytyikin Tampereelta, missä Pirjo teki alan töitä yliopisto-opintojensa ohella. – Halusin kerätä työkokemusta sekä yleisestä että tieteellisestä kirjastosta; nähdä alan molemmat puolet. Olen aina viihtynyt kirjastotyössä, sanoo Pirjo.

Valmistumisen jälkeen ensimmäinen pitempiaikainen työpaikka löytyi Terkon (silloisen LKK:n) asiakaspalvelusta vuonna 73. Neljän työvuoden jälkeen tie vei Urheilukirjastoon, jossa Pirjo aluksi vastasi yksin kirjaston toiminnasta. Vuonna 1991 oli  vuorossa Kansanterveyslaitos (nykyinen THL), jossa tutkimusmaailma tuli tutuksi. Terkkoon Pirjo palasi vuonna 99, tällä kertaa kirjastonjohtajaksi.

Kohokohtia, kansainvälisyyttä  ja verkostoja

Kun kysyn, mikä on työssä  ollut parasta, ensimmäisenä Pirjon mieleen tulevat työtoverit.  – Minulla on ollut hyvä tuuri työkavereiden kanssa;  töihin on ollut aina kiva tulla. Myös osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön ja konferensseihin on ollut tässä työssä palkitsevaa. Lisäksi voisi mainita palvelujen jatkuvan kehittymisen, mikä on pitänyt myös johtajan valppaana.

Yhtenä uran kohokohdista Pirjo mainitsee yliopiston henkilökuntayhdistyksen antaman Vuoden esimies  -palkinnon (v. 2004.) Valintaperusteina oli mm.  yhteistyökyky, avoin päätöksenteko, tasapuolisuus ja taito antaa rakentavaa palautetta. Paria vuotta aiemmin Terkko sai laadukkaasta toiminnasta kannustuspalkinnon, josta saaduilla palkintorahoilla Pirjo vei koko Terkon henkilökunnan tutustumaan Oslon yliopiston lääketieteelliseen kirjastoon. – Helsingissä järjestetty EAHIL-konferenssi (v. 2008) oli myös hieno kokemus, joskin sen toteuttaminen vaati meiltä järjestäjiltä paljon, muistelee Pirjo.

Pirjo on kuulunut useihin kirjastoalan järjestöihin sekä toiminut erilaisissa luottamustehtävissä jo opiskeluajoista lähtien. – Kun hoidin aikoinaan yksin Urheilukirjastoa, verkostot olivat erityisen tärkeitä, että sai käsityksen, missä alalla mennään. Kansainvälisissä konferensseissa käyminen todella kannattaa. Siinä saa mahdollisuuden benchmarkata omaa kirjastoaan kaikkein parhaisiin. Vuosien varrella olen saanut näistä verkostoista myös useita ystäviä ympäri maailmaa.

Johtajuudesta  ja muutoksesta

Pirjo kertoo, ettei alunperin hakeutunut esimiestöihin, mutta eivät ne tuntuneet epämieluisiltakaan, kun omalle kohdalle lankesivat.
– Johtajan pitää olla perillä asioista ja osata hahmottaa kokonaisuus; nähdä miten asiat liittyvät toisiinsa, pohtii Pirjo. Suhteiden on  oltava kunnossa sekä työyhteisön sisällä että ulospäin.  Hankalatkin asiat pitää ottaa käsittelyyn heti tuoreeltaan.  Jotkut sanovat, että johtajan työ on yksinäistä, mutta en ole koskaan kokenut niin. Ehkä sillä on jotain tekemistä luonteen kanssa.

Kehityskeskusteluja, jatkuvaa kouluttautumista ja itsensä kehittämistä  Pirjo pitää tärkeinä.  – Ihmisten on saatava tuntea kehittyvänsä työssään. Tällä alalla ei juuri ole etenemismahdollisuuksia, paitsi sivusuuntaan. Tämä on ollut mielestäni puute.

Pirjon johtajakauden aika Terkossa käytiin läpi kaksi isoa organisaatiomuutosta. Pirjo aloitti johtajana Terveystieteiden keskuskirjasto Terkossa, joka oli juuri yhdistetty lääketieteelliseen tiedekuntaan ja jäi eläkkeelle Meilahden kampuskirjasto Terkosta, josta tuli organisaatiomuutoksen seurauksena v. 2010 osa Helsingin yliopiston kirjastoa.
– Mitä muutos minulle merkitsee, on jokaisen mielessä oleva kysymys organisaation muutostilanteessa. Työntekijöiden kuuleminen on aina johtamisessa tärkeää, mutta muutostilanteissa  tämä korostuu erityisesti. Johtajalla on aina oltava aikaa kuunnella, sanoo Pirjo.

Tulevaisuudennäkymiä

Minkälaisena näet terveysalan kirjastojen tulevaisuuden?

– Uskoisin, että kirjaston rooli luotettavana tiedon tarjoajana säilyy; kirjasto auttaa loppukäyttäjää saamaan tarvitsemansa tiedon  mahdollisimman nopeasti. Kirjastolla on  myös annettavaa tutkimuksen ja arvioinnin apuna. Terveysalan kirjastoilla on lisäksi aina ollut  yhteiskunnallinen tehtävänsä osana terveyden edistämistä.

Omia tulevaisuudensuunnitelmiasi?

– En ole odotellut eläkkeelle pääsyä voidakseni tehdä, mitä oikeasti haluan. Olen aina tehnyt asioita, joista olen pitänyt.  Nyt on tietysti mukavaa, kun voi mennä päivälläkin leffaan tai taidenäyttelyyn. Suunnitelmissani on myös matkustella ja tavata vanhoja ystäviä.

Marjatta Karapuu pitämässä puhetta Pirjo Rajakiilille Kuva: Anna-Mari Koivula
Pirjo Rajakiili kuuntelemassa Marjatta Karapuun  puhetta läksiäistilaisuudessansa toukokuussa 2011. Taustalla dekaani Risto Renkonen ja Kirsi Rauhala lääketieteellisestä tiedekunnasta.

Teksti

Anna-Mari Koivula
tiedottaja
Meilahden kampuskirjasto Terkko

MyTerkko uudistui

Terveysalan personoitava verkkopalvelu MyTerkko uudistui ulkoisesti. MyTerkossa voit nyt valita haluamasi taustakuvateeman tai -värin useista vaihtoehdoista. Palvelun yläpalkkiin on lisätty myös hakutoiminto.

MyTerkko on terveysalan ammattilaisen henkilökohtainen etusivu, joka sisältää kaikki Terkon tärkeimmät verkkopalvelut ja tietokannat. Palvelussa voi järjestellä sisältöjä oman mielensä mukaan, valita syötteitä FeedNavigatorista sekä lisätä omia linkkejä . MyTerkko-palveluun ei tarvitse kirjautua; omat valinnat ovat tallessa palatessasi sivulle uudestaan.

Solmuja

Solmu-hanke on kirjaston tutkimus- ja kehittämishanke, joka on ollut käynnissä vuosina 2009–2011 professori Engeströmin johtamana käyttäytymistieteellisen tiedekunnan CRADLE-tutkimusyksikön jatkokoulutettavista kootun ryhmän avulla ja kirjastokonsultin tukemana. Viisihenkisen tutkimusryhmän lisäksi hanketta luotsaa ohjausryhmä sekä molemmissa piloteissa oma projektiryhmänsä. Kaiken kaikkiaan lukuisat kirjastoammattilaiset ja tutkimusryhmien jäsenet ovat osallistuneet hankkeeseen sen eri vaiheissa. Projektin rahoitus on saatu tila- ja kiinteistökeskuksen Kaisa-talon rakennusbudjetista. Hankkeessa solmumallin idea on hienosti sisäistetty: eri yksiköt tuovat asiantuntemuksensa yhteiseen käyttöön, jotta löydettäisiin uusia ratkaisuja käytännön haasteisiin.

Solmu-hankkeen tarkoituksena on kehittää uudenlaisia palveluita tutkimusryhmille tilanteessa, jossa tutkijat kohtaavat paineita selviytyä digitalisoitumisen, avoimuuden, tekijänoikeusasioiden, tietosuojauksen, tutkimusryhmän näkyvyyden ja tiedonhallinnan kysymyksissä. Kirjastolla puolestaan on ratkaistavana toiminnan kehittäminen kirjaston uuteen organisaatioon kohdistuvien odotusten ristiaallokossa. Solmu-hankkeelta odotetaan myös ratkaisuja uuden rakennuksen tilojen suunnittelua varten sekä Keskustakampuksen kirjaston sisäisen toiminnan kehittämiseksi.

Solmu-hanketta esiteltiin kahdessa tieteellisessä konferenssissa tänä kesänä: Ateenan konferenssissa ”The 3rd Qualitative and Quantitative Methods in Libraries International Conference”, johon osallistuivat Heli Kaatrakoski ja Juhana Rantavuori aiheenaan ”Towards Knotworking in Academic Libraries”. Kaatrakoski ja Rantavuori keskittyivät esittelemään miten tutkimusaineistoa tullaan analysoimaan keskittyen oppimisen minisykleihin sekä tutkimusryhmäkäsitteen avaamiseen. Liberin konferenssissa 28.6.-2.7.2011 Barcelonassa esiintyivät Anne Laitinen ja Heli Myllys aiheenaan “Knotworking in Academic Libraries: Two Case Studies from the University of Helsinki”. Laitisen ja Myllyksen esitys oli kokoava koko Solmu-projektin kannalta ja siinä esiteltiin kaksi tapaustutkimusta Viikin pilottihankkeesta ja Keskustakampukselta.

Hankkeen pääsaavutuksena voidaan pitää keskustakampuksen muutoslaboratoriossa kehiteltyä uutta ajattelua kirjaston tutkijaryhmän palveluista: ulos kirjastosta kohtaamaan tutkija hänen omalla maaperällään. Toinen keskeinen tulos on palvelutarjotin: tutkimusryhmä voi valita vaikkapa Viikissä kehitellyn sivuston avuksi tiedonhallintasuunnitelman tekemiseen tai Keskustakampuksella yhdessä kognitiotieteen tutkimusryhmän kanssa kehitellyn huoneentaulun avuksi tutkimusaineiston dokumentoimiseen.  Keskustakampuksen kirjastossa on myös omaksuttu solmumallin mukainen ajatus kirjaston
organisoitumisesta ja lähdetty rakentamaan uutta kirjastoa sen pohjalta.

Hankkeen saavutuksiksi voidaan listata myös se, että kirjaston henkilökunta on oppinut tutkijan työstä ja saanut mahdollisuuden solmia henkilökohtaisia suhteita ja verkostoja tutkijoihin. Kirjasto on myös oppinut analysoimaan omaa työtään ja sen kautta paremmin sietämään keskeneräisyyttä uudistuksissa ja rohkeammin kertomaan nykytilan mukaisesti uusista keskeneräisistä välineistä. Pilottitutkimusryhmät ovat puolestaan oppineet työskentelemään kirjaston henkilökunnan kanssa uudella tavalla. Tila- ja kiinteistökeskus on saanut tietoa tutkijoiden tilantarpeista ja CRADLE-ryhmä on tutustunut kirjasto-organisaatioon.

Loppuraportti suosituksineen saadaan tänä syksynä tutkimusryhmältä. Siitä saadaan vastauksia mm. kysymykseen ”Miten kirjasto voi vastata siihen tutkijapalveluiden kysyntään, jota projektin kautta on kampuksille luotu?”. Vaikka tutkimusryhmä asiakkaana ajankäytöllisesti onkin eri asia kuin tutkija yksilönä, eivät kirjaston resurssit ole pohjattomat. Loppuraportti esittää myös suosituksia siitä, miten tutkijat voisivat tuntea uuden kirjaston omakseen ja saisivat apua uuden tekniikan käytössä, jotta voisivat kommunikoida kansainvälisissä tutkijayhteisöissä tosiaikaisesti. Olisiko ratkaisu tutkijoiden oma tukikerros?

Teksti

Anne Laitinen
Tohtorikoulutettava, CRADLE
anne.laitinen[at]helsinki.fi

Heli Myllys
Emerita kirjastonjohtaja

Pääkirjoitus: TUHAT ja tutkimushallinnon tuki – uudenlaista kumppanuutta kirjastolle

Uuden tutkimustiedonhallintajärjestelmän TUHATin käyttöönotto on puhuttanut kaikkia yliopistolaisia parin viime vuoden aikana. Se on muuttanut kutakuinkin kaikkien työtä jollain tavalla. Tutkijat, jotka ovat kiikuttaneet kopioita kirjastoon tallennettavaksi vuodesta 1994 lähtien, ovat opetelleet tai delegoineet opeteltavaksi tietojen tallennusta TUHATiin ja ihmetelleet, miksi ja milloin artikkelinsa voi tallentaa kaikkien saataville. Eri kampuksilla on toimittu hieman eri tyyleillä.

TUHATin tuloksia on jo ehditty käyttää tutkimuksen arvioinnissa. Tietojen pohjalta on Leidenissä laadittu WoSiin pohjaavia bibliometrisiä analyyseja.  Kirjasto on analysoinut niiden tutkimusryhmien tietoja, joita ei riittävästi löydy Web of Sciencen syövereistä.

Keille TUHATilla on merkitystä

Tutkijalle TUHAT antaa välineitä CV:n ja julkaisuluettelon päivittämiseen, nopeuttaa apurahahakemuksia ja raportointia, lisää näkyvyyttä. Yliopistolle se tarjoaa raportointivälineen, tehostaa arviointeja, lisää yliopiston tulosten näkyvyyttä ja kokonaiskäsitystä perustehtävistä. Kirjastolle TUHAt tarjoaa välineen tutkimuksen palvelujen kehittämiseen ja avoimen saatavuuden helpottamiseen linkittämällä TUHAT digitaaliseen arkistoon.  Kansalaisille ja medialle se avaa ajankohtaisen tutkimustiedon ja erikoistuneen asiantuntijuuden tunnistamista.

Kirjaston rooli TUHAT-prosessissa

Kirjasto on ollut mukana suunnitteluvaiheesta lähtien monin tavoin: ohjaus- ja projektiryhmissä, konvertoimassa JULKIa TUHATiin, asiantuntijana, linkittämässä HELDAa ja TUHATia, laatimassa ohjeistusta yhdessä järjestelmästä vastaavan rehtorin kanslian TUHAT-yksikön ja projektipäällikkö Aija Kaiteran kanssa. Projektipäällikön tehtävä ei ole ollut helppo. Mikä tahansa järjestelmämuutos saa akateemisessa yhteisössä tunteet kuumenemaan ja sanat sinkoilemaan. Sama koskee tätäkin.

Käyttöönotto viivästyi jonkin verran, kuten kaikkien järjestelmien osalta näyttää käyvän. Tästä meillä on kirjaston kansallisista järjestelmistä kokemusta. Tutkimuksen arviointi loi paineita käyttöönottovaiheessa ja muita töitä pantiin sivuun. Eri kampuksilla toteutettiin hieman erilaisia ratkaisuja. Vaikka olisikin neuvonnan kannalta helpointa antaa kaikille sama malli, tuottivat erilaiset ratkaisut kokemuksia jatkoa ajatellen. Kirjaston TUHAT-ryhmä on tehnyt hyvää työtä etsiessään ratkaisuja, tunnistaessaan ongelmia ja kouluttautuessaan osaajiksi.

Syksyllä 2011 kirjaston vastuulle siirtyivät myös TUHAT-infon tehtävät rehtorin kansliasta. Tämä prosessi ei mennyt aivan kivuttomasti. Tiedeyhteisön palaute oli, ettei järjestelmä ole valmis, sitä on hiottava toimimaan paremmin tutkijoiden tukena. Kirjastossa tunnistettiin ongelmakohtia. Joka tapauksessa lopputulos oli se, ettei rehtorin kanslian näihin tehtäviin osoitettu tekijöitä vaan järjestelmän ylläpito jäi yhden henkilön eli projektipäällikön vastuulle. Projektin keston ajaksi palkatun määräaikaisen henkilöstön työsuhteet päättyivät. Taustalla on rehtorin kanslian velvoite säästää ja toisaalta yliopiston strateginen tavoite panostaa innovaatiotoimintaan. Tutkijoiden ja laitosten neuvontaa ei myöskään voitu jättää tuuliajolle. Kirjaston oli otettava tehtävä hoitaakseen. Edelleen kokeillaan, olisiko parasta hoitaa neuvonta ja toimeksiannot hajautetusti kampuksilla ja keskitetyissä vai keskitetysti.

Miksi

Kirjasto on sitoutunut kehittämään tutkijoiden palveluja kaudella 2010 – 2012 ja siitä eteenpäin. Olemme suunnanneet tavoitteet asiakaslähtöiseen palveluun.  Yhteistyö mm. professori Engeströmin tutkimusryhmän kanssa kahdella kampuksella on ollut arvokasta. Olemme opetelleet kysymään tutkijoilta, miten kirjasto voisi edistää tutkimusryhmien työskentelyä. TUHATiin liittyvä tietokannan laatutyö, neuvonta, koulutus ja kehittäminen on tutkijoiden palvelua.

Kirjastolta nämä tehtävät edellyttävät priorisointia. Kun haluamme kehittää tutkijapalvelua, niiden tarve ratkaisee.  Kun jostain lisätään, jostain muaalta täytyy vähentää resursointia. TUHAT on yliopiston kannalta oleellinen väline.
Uuden käyttöönottoon liittyy epävarmuutta ja epätietoisuutta. Olen omalta osaltani aiheuttanut sitä, sillä en katsonut voivani luvata kirjastolaisten puolesta, että me teemme kaiken tallennustyön. Mielestäni ei ollut järkevää luvata yhtä mallia, kun ei vielä edes tiedetty miten järjestelmä toimii ja millaisia prosessit ovat. Kun luodaan pysyvää palvelua, on parempi kestää jonkin aikaa epävarmuutta ja kokeilla, jotta voidaan valita toimiva malli. Lopputulos ratkaisee pitkällä tähtäimellä.

Tulevaisuus

Parhaillaan valmistellaan erilaisia kansallisia ratkaisuja. Tutkimuksen laadun arviointia tukee lehtien jakaminen ykkös-, kakkos- ja kolmosluokkiin. Jaottelu tulee käyttöön myös TUHATissa. Samalla valmistellaan kansallista julkaisurekisteriä, jonka toteutuminen saattaa muutaman vuoden tähtäimellä siirtää TUHAT-tehtäviä jälleen uuteen malliin ja kansallisiin yksiköihin.

Olemme kirjaston tulevaisuutta linjatessa valmistautuneet uudenlaisiin kumppanuuksiin. TUHAT-työ on ollut kumppanuutta yli yksikkörajojen ja olemme oppineet paljon. Kumppanuus merkitsee erilaisten toimintakulttuurien hyväksymistä ja asioiden arviointia useasta näkökulmasta. Tämä ei helppoa eikä aina mukavaa mutta se on haastavaa ja kiinnostavaa. Kun yhteistyön tuloksena saadaan uutta aikaan, onnistuminen palkitsee.

Rapatessa roiskuu, niin tässäkin prosessissa. On ollut erinomaista, että tuloksia on saatu aikaan ja sovitut asiat on hoidettu. Tässä pätee kommentti, joka on jäänyt mieleen vuosien takaa uuden ison asian edessä: ”kun lasketaan kiivaasti virtaavaa koskea, eivät siinä soututyylit ole tärkeintä vaan perille tulo”.

Kaisa Sinikara, ylikirjastonhoitaja

 

Kirjastosihteeri Katariina Kaukoranta rentoutuu samoillen luonnossa Papu-koiransa kanssa

Katariina Kaukoranta

Kirjastosihteeri Katariina Kaukoranta on työskennellyt elokuun alusta Kumpulan kampuskirjastossa. Katariinan toimenkuvaan kuuluvat asiakaspalvelu sekä perintä- ja kokoelmatehtävät.

Olet lähtökohtaisesti kouluttautunut alalle. Kerro opinnoistasi sekä työurastasi ennen Helsingin yliopiston kirjastoa.

Opiskelin Oulun yliopistossa pääaineenani informaatiotutkimus. Sivuaineitani olivat filosofia, sosiologia ja elokuvatutkimus. Olen huomannut, että näin humanistisistakin lähtökohdista voi sopeutua hyvin luonnontieteelliseen kirjastoon.

Löysin kirjastoalan ja koin sen heti omaksi jutukseni työharjoittelujaksoissa Oulun kaupunginkirjastossa. Opintojen ohessa keräsin työkokemusta opiskelijapäivystäjänä Oulun yliopiston kirjastossa. Valmistumisen jälkeen jätimme mieheni ja koirani kanssa Pohjois-Suomen taaksemme ja muutimme aluksi idylliseen Sipoon Nikkilään, josta sain määräaikaisen pestin erityiskirjastovirkailijana kunnankirjastossa. Työtehtäviini kuului mm. lastenkirjastotyötä ja kouluyhteistyötä. Hain samalla pääkaupunkiseudulla avoinna olleita vakituisia toimia, ja olinkin ikionnellinen kun tulin valituksi Kumpulaan. Niinpä keräsimme jälleen kimpsumme ja muutimme Helsingin rajojen sisäpuolelle, ja olemme viihtyneet mainiosti.

Mikä sai sinut hakeutumaan uudelleen tiedekirjastoon?

En kokenut lasten parissa työskentelyä omakseni, joten tiedemaailma oli hyvä ja tuttu vaihtoehto. Lisäksi iso organisaatio tuntuu antavan enemmän mahdollisuuksia uran jatkon suhteen. Tosiasia on, että tieteellisissä kirjastoissa on parempi palkkataso kuin kunnallisella puolella, ja se vaikuttaa myös työn mielekkyyden kokemiseen.

Mitä odotuksia sinulla on työstäsi tulevaisuudessa ja ylipäänsä kirjastojen tulevaisuudesta?

Tällä hetkellä olen tyytyväinen työhöni ja työnkuvaani. Kokemuksen karttuessa työtehtävät luultavasti monipuolistuvat ja muuttuvat, sillä muuttuuhan kirjastokin ajan saatossa. Toivon että me kirjastoihmiset pitäisimme hieman isompaa ääntä itsestämme ja korostaisimme kirjastojen ja työmme merkitystä. Ilman sen kummempaa visiointia odotan myös, miltä kirjastot näyttävät esimerkiksi vuonna 2030.

Kertoisitko erityisistä kiinnostuksen kohteistasi tai harrastuksistasi.

Olen sekä intohimoinen lukija että neuloja, ja nämä harrastukset vuorottelevat kausittain. Liikun paljon luonnossa koiran kanssa ja harrastan muutenkin liikuntaa, etenkin nyt kun Yliopistoliikunnan loistavat palvelut ovat ihan työpaikan vieressä.

Eräänlainen harrastus on turhiksi käyneistä tavaroista luopuminen, jotta mahtuisimme pienempään asuntoon. Tuntuu vapauttavalta päästä turhasta painolastista eroon – vähemmän on enemmän!

Teksti

Katariina Kaukoranta
kirjastosihteeri
katariina.kaukoranta[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Lea Kujala
kirjastosihteeri
lea.kujala
[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto


Kuva

Mika Kaukoranta



Kirjaston evoluutio -teemapäivä kutsui opiskelijoita suunnittelemaan hyvää kirjastoa

 

”Älkää viekö kirjoja pois ja tuoko mitään hilavitkuttimia tilalle”, sanoi nuori opiskelija painokkaasti. Tutkimme virikekuvia Kumpulan kampuskirjastossa tilasuunnitteluständillä  – vieressä seisoi lasikaapisto täynnä vanhempia yhä käytettyjä teoksia. Värikkäissä sisustuskuvissa ei kirjahyllyjä näkynyt, mutta saatoin vilpittömästi kertoa hänelle, etteivät kirjat katoa kirjastosta tulevassa uudistuksessa.

Jotta uutta saataisiin,  jostain vanhasta on kuitenkin luovuttava. Kampuskirjastoa halutaan uudistaa antaen tilaa toivotuille toiminnoille. Kirjaston pinta-ala ei uudistuksessa kasva, joten aineiston siirtoja tarvitaan. Karsinta tehdään, niin kuin sitä on kautta kirjaston historian tehty, yhteistyössä laitosten kanssa.

Opiskelijoiden osallistuminen hyvän oppimisympäristön ideointiin alkoi lupaavasti suunnittelun teemapäivänä 20. syyskuuta 2011. Ideointi Kumpulan kampuskirjaston tilasuunnittelussa jatkuu kesään 2012. Nyt halutaan ja tarvitaan kirjaston käyttäjien kokemuksia ja toiveita. Niiden ilmaisemiseen tapahtumaständillä oli käytettävissä kyniä ja pohjapiirroksia. Vinkattiin myös laputtamaan kirjaston hyviä ja huonoja tiloja, kalusteita ja muita kohteita. Ideoita kerättiin edelleen päivän huipentaneessa tilakeskustelussa. Joku saattoi myös pitää kohokohtana ennen tilaisuuden alkua nautittua kirjaston 10-vuotissynttärikakkua. Keskustelua alustivat arkkitehti Pirjo Ranta ja kirjastonhoitaja Anne Kakkonen. Nähtiin herkullisia värejä ja muotoja sekä muiden kirjastojen tilaratkaisuja.

Huoli aineistojen siirtymisestä pois käden ulottuvilta näkyi tutkijoiden puheenvuoroissa. Toisaalta ymmärrystä tuli sille tosiseikalle, että opiskelijat kirjaston tiloja työskentelyyn käyttävät ja tarvitsevat. Opiskelijat toivoivat ennen kaikkea erityyppisiä ryhmätiloja, samoin toivottiin vaihtoehtoisia tiloja kaikkeen työskentelyyn: muun muassa erilaiset työskentelytavat mahdollistavia kaluste- ja laiteyhdistelmiä.

Tilakeskustelu

Pirjo Ranta kertomassa tilasuunnittelusta

Kirjastossa jatkuu edelleen teemapäivänä alkanut nykyisen kirjastotilan arviointi  ja uusien ideoiden kokoaminen. Esimerkkikuvat ja kirjaston kahden kerroksen pohjapiirrokset ovat jo kommenttilappuja kirjavanaan. Useimmat ideat saavat sekä hyväksyviä että hylkääviä kommentteja, eli joko–tai-ratkaisujen sijaan olisi hyvä olla sekä pehmeitä että kovia tuoleja, suljettuja ja avoimia tiloja, matalia ja korkeita pöytiä.

Lappusia ilmestyy kaikkialle kirjastossa

 

Teksti

Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto
lea.kujala[at]helsinki.fi

Kuvat

Jesse Klemola

Esa Hakala

Tietotekniikkasuunnittelija Antti Rantala taistelee vapaa-ajallaan virtoja vastaan ja pyöräilee kevyesti 700 km

 

Verkkopalvelut-yksikössä lokakuussa aloittanut tietotekniikkasuunnittelija Antti Rantala on viettänyt suurimman osan elämästään Oulussa, mutta kesällä postinumero vaihtui 00-alkuiseksi. Helsinki on kuitenkin tullut tutuksi jo aiemmin kesätöiden yhteydessä. Käytettävyysasiantuntijan tavoitteena on kehittää asiakkaille niin hyviä palveluita, että niitä haluaisi käyttää vaikka huvikseen.
Vapaa-aikana tietokone vaihtuu välillä virveliin, toisinaan polkupyörään.

Miten päädyit kirjastoon töihin?
Sattumalta, kuten yleensäkin töihin päädytään. Yksi asia johti toiseen, toinen kolmanteen ja se kolmas tänne kirjastolle. Se ensimmäinen asia lienee halu palata suunnittelijaksi, kun edellisessä työpaikassa työskentelin projektipäällikkönä.

Mikä on koulutus- ja työskentelyhistoriasi?
Olen koulutukseltani filosofian maisteri tietojenkäsittelytieteistä ja tietotekniikan aineenopettaja. Töitä olen tehnyt muiden palkkalistoilla sekä omalla toiminimellä. Muiden listoilla olen työskennellyt ohjelmistosuunnittelijana ja projektipäällikkönä. Omalla toiminimellä kertynyt työhistoria on huomattavasti värikkäämpi, sillä olen sen kautta työskennellyt esim. konsulttina sekä ohjelmisto- ja pelisuunnittelijana.

Mitä nykyiseen työnkuvaasi tietotekniikkasuunnittelijana kuuluu?
Tällä hetkellä vastuullani on käyttöliittymä- ja käytettävyyssuunnittelua.

Minkälaista uutta osaamista uskot tuovasi verkkopalvelutiimiin – mitkä ovat vahvuutesi?
Ideoin paljon ja pidän yksinkertaisista asioista. Siitä johtuu, että haluan myös käyttää yksinkertaisia palveluita. Olen seurannut paljon web-kehitystä ja alan suuntauksia, joten uskon tuovani lisävahvistusta myös tekniselle puolelle, jos siellä apua tarvitaan. Suurin tavoitteeni on kuitenkin saada kirjaston asiakkaille tarjottavat palvelut sellaisiksi, että niitä käyttää vaikka huvikseen.

Mitä harrastat ja mitä teet vapaa-aikanasi?
Olen aina liikkunut paljon ja yritän liikkua edelleen. Suurin intohimoni on jalkapallo eri muodoissaan ja sitä tuleekin kavereiden kanssa harrasteltua. Kelien salliessa pelaan pihalla, mutta muutoin hallissa.

Toisena voisin mainita kalastuksen, joka on itselle hieman uudempi harrastus. Viimeiset 2-3 vuotta ovat olleet hieman aktiivisempia sen harrastuksen osalta ja saalistakin on tullut. Koukuttavinta kalastuksessa on varmaan se luonnon läheisyys, kun taistelee koskessa kahlatessa virtaa vastaan. Siinä unohtuu tietokone ja muut virtuaaliset asiat.

Olen tehnyt yhden normaalia pidemmän pyöräreissun ja jäin silloin koukkuun retkipyöräilyyn. Silloinen reittini kulki Tukholmasta Gotlannin kautta Kööpenhaminaan ja mittariin kertyi 700km. Matkanteko oli huomattavasti helpompaa kuin ajattelin, joten olen haaveillut toteuttavani vielä pidemmän reissun, kun saan riittävän hyvän pyörän hankittua.

Teksti

Aino-Leena Juutinen
Verkkotoimittaja
aino-leena.juutinen[at]helsinki.fi

Tietotekniikkasuunnittelija Kari Hänninen ei löydä aikaa fiktiolle

Tietotekniikkasuunnittelija Kari Hänninen on aloittanut työt Verkkopalvelut-yksikössä lokakuussa. Alun perin Vaasasta pääkaupunkiseudulle muuttanut nuorimies harrastaa älypelejä ja pitää vahvuutenaan teknistä asiantuntemusta.

Miten päädyit Helsingin yliopiston kirjastoon töihin?

Valmistuin insinööriksi Vaasan ammattikorkeakoulun elektroniikan ja tietotekniikan koulutusohjelmasta vuonna 2004. Sain työpaikan Espoosta Elma Oyj:stä, joka muuttui fuusion myötä Itella Informationiksi. Uusi johto aloitti kampanjan osaamisen karkottamiseksi firmasta, ja työolosuhteet kävivät vähitellen niin huonoiksi, että oli pakko alkaa etsiä uutta paikkaa.  Kirjastoon päädyin vastaamalla työvoimatoimiston nettisivuilla olleeseen ilmoitukseen.

Mitä nykyiseen työnkuvaasi tietotekniikkasuunnittelijana kuuluu?

Ohjelmointia sekä verkkopalvelujen ja palvelinten ylläpitoon liittyviä tehtäviä. Aloitin vasta kolmisen viikkoa sitten ja meitä on useampia uusia  työntekijöitä täällä, joten tarkka työnjako on tällä hetkellä vielä hieman epäselvä.

Minkälaista uutta osaamista uskot tuovasi verkkopalvelutiimiin – mitkä ovat vahvuutesi?

Minulla on teknistä asiantuntemusta. Erityisesti avoimen lähdekodin ohjelmistoista tiedän paljon. Vahvuuksinani pidän luotettavuutta, sinnikkyyttä ja hyvää oppimiskykyä.

Miten käytät vapaa-aikasi?
Voisi sanoa, että olen tehnyt harrastuksesta itselleni ammatin, eli tietotekniikan kanssa kuluu paljon myös vapaa-aikaa. Olen käyttänyt itse  käännettyä Linux From Scratch -tyyppistä systeemiä  noin kymmenen vuoden ajan. Lisäksi pelaan erilaisia  älypelejä. Näistä tärkein on Magic: the Gathering -keräilykorttipeli, ja muita esim. mahjong, pokeri ja saksalaiset lautapelit.
Vielä Vaasassa asuessani tapasin lukea salapoliisiromaaneja, mutta ne ovat muuton jälkeen jääneet vähemmälle. Internetissä on niin paljon faktaa tarjolla, että fiktiolle on vaikea löytää aikaa.

Teksti ja kuva

Aino-Leena Juutinen
Verkkotoimittaja
aino-leena.juutinen[at]helsinki.fi

Kirjastonhoitaja Pirkko-Liisa Nurminen nauttii kaunokirjallisuudesta ja tähtitaivaan tarkkailusta

Pipa

Kumpulan kampuskirjaston kirjastonhoitaja Pirkko-Liisa ”Pipa” Nurmisen työ muodostuu kokoelma- ja kirjastojärjestelmävastuista. Myös asiakaspalvelu kuuluu toimenkuvaan.

Olet koulutukseltasi sekä humanisti että insinööri. Ovatko nämä joskus vastakkaisiksi elämänasenteiksi väitetyt alat kilpailleet valinnoissasi?

Paremminkin ne täydentävät toisiaan. Minun kohdallani humanismi kyllä tarkoittaa lähinnä kiinnostusta taiteisiin ja taiteentutkimukseen. Toisaalta insinöörin looginen ja pragmaattinen ajattelutapa tuntuu omalta ja olen sen myös työelämässä käyttökelpoiseksi havainnut. Enemmän miellän itseni insinööriksi kuin humanistiksi.

Mitkä ovat tulevaisuuden odotuksesi kirjastossa omalta kohdaltasi?

Odotan mielenkiintoisia aikoja. On ollut vähän yllättävääkin huomata, miten muuttuvassa ja kehittyvässä tilassa Helsingin yliopiston kirjasto on, ja on hienoa olla mukana vaikuttamassa siihen, millaiseksi kirjasto muodostuu. Edessä ovat Kumpulan kampuskirjaston tilasuunnittelun vaatimat muutokset kokoelmissa sekä yhteistyön kehittäminen toisaalta tiedekunnan laitosten kanssa ja toisaalta keskitettyjen palvelujen ja toisten kampuskirjastojen kanssa.

Olet työskennellyt sekä taide- että tiedeyhteisössä. Onko kirjastotyössä näissä ympäristöissä mielestäsi eroavuuksia?

Kirjaston ja sen kehysorganisaation koko taitaa  vaikuttaa käytännön kirjastotyöhön enemmän kuin se, onko kysymys taiteesta vai tieteestä. Teatterikorkeakoulun kirjasto on pieni kolmen hengen työyhteisö, jossa joutuu tai pääsee tekemään vähän kaikkea, vaikka jokaisella onkin omat vastuualueensa. Isossa kirjastossa työtehtävät ovat eriytyneemmät. Käyttäjät ja heidän yksilölliset toiveensa tulivat myös tutuiksi eri tavalla kuin isoissa organisaatioissa.

Suurin ero on käyttäjien tavassa hyödyntää kirjaston aineistoja. Opiskelu ja tutkimus taideyliopistossa on toisenlaista kuin tiedeyliopistoissa. Kärjistäen voi sanoa, että taideyliopistossa opiskellaan tekemällä, tiedeyliopistossa lukemalla (laskarit ja laboratoriotyöt eivät olennaisesti muuta asiaa). Tästä seuraa myös se, että kirjaston ja sen aineistojen asema on eri tavalla marginaalinen kuin tiedeyliopistossa, jossa opiskeltava tieto usein sisältyy sellaisenaan kirjaston aineistoihin.

Toisaalta taideyliopistossa kirjaston aineistot voivat olla konkreettinen osa taideteosta, kuten eräällä esitystaiteen opiskelijalla, joka osana performanssiaan kirjaimellisesti söi kurssikirjansa.  – Tai no, kannen ja pari ensimmäistä sivua. Jäljelle jääneen osan opiskelija ystävällisesti palautti kirjastoon.

Kertoisitko erityisistä kiinnostuksen kohteistasi tai harrastuksistasi

Kaunokirjallisuus, elokuvat, teatteri, flamenco. Olen aika laajasti ja vähän pintapuolisesti kiinnostunut taiteista ja kulttuurista, mutta kaunokirjallisuus on minulle se kaikkein tärkein taiteenlaji. Muuhunkin on aikaa: purjehdusta ja tähtitaivaan tarkkailua yhdessä mieheni kanssa.

Teksti

Pirkko-Liisa Nurminen
kirjastonhoitaja
pirkko-liisa.nurminen[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Lea Kujala
kirjastosihteeri
lea.kujala[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Seppo Hiltunen

DART-Europe Board Meeting, 16.9.2011, Lontoo

 

DART-Europe on tutkimuskirjastojen yhteenliittymä, joka edistää eurooppalaisten opinnäytteiden näkyvyyttää ja avointa käyttöä. Helsingin yliopiston kirjasto on allekirjoittanut vuoden 2010 kesäkuussa DART-Europe Partnership -sopimuksen. DART-Europe-yhteistyön myötä Helsingin yliopiston kirjaston ylläpitämässä E-thesis-palvelussa julkaistut verkkoväitöskirjat ovat löydettävissä myös DART-Europe-portaalin avulla.

Helsingin yliopiston kirjastolla on edustus myös DART-Europen toimintaa ohjaavassa johtokunnassa. Osallistuin tänä vuonna johtokunnan kokoukseen, joka pidettiin Lontoossa, University of Londonin vaikuttavassa Senate House -rakennuksessa. Puhetta kokouksessa johti University College of Londonin kirjastopalveluiden johtaja Paul Ayris, ja paikalla oli edustajia muun muassa Irlannista, Unkarista, Kataloniasta, Ranskasta ja Puolasta. Suomesta kokoukseen osallistui lisäkseni Rita Voigt Aalto-yliopiston kirjastosta.

DART-Europe-portaalista University College of Londonissa vastaava Martin Moyle loi katsauksen palvelun toimintaan. Kuluneen vuoden aikana uusia aineistoja on saatu muun muassa Italiasta ja Itävallasta. Yhteistyö venäläisten opinnäytteiden saamiseksi ei kuitenkaan ole edistynyt suunnitellulla tavalla. Portaalissa on tällä hetkellä opinnäytteitä 20 Euroopan maasta ja 350 yliopistosta. Opinnäytteitä palvelussa on yli 220 000. Portaali haravoi opinnäytteiden kuvailutiedot, ja kunkin opinnäytteen kohdalla on linkki kokotekstijulkaisuun sen alkuperäisessä julkaisupaikassa. Palvelun käyttö on jatkanut kasvuaan, ja viimeisen vuoden aikana sen sivuilla on vierailtu noin miljoona kertaa.

Tehtävää on kuitenkin edelleen portaalin tunnetuksi tekemisessä. Susan Copeland Aberdeenin yliopistosta esitteli ehdotuksia DART-Europen markkinoimiseksi. Esiin nostettiin muun muassa DART-Europen näkyvyys muilla verkkosivuilla ja alan tilaisuuksissa sekä yhteistyö verkko-opinnäytteiden saatavuutta maailmanlaajuisesti edistävän NDLTD-järjestön (Networked Digital Library of Theses and Dissertations) kanssa. DART-Europen näkyvyyden edistämiseksi saatiin lisäehdotuksia, ja kokouksessa pidettiin hyvänä tapaa, jolla Helsingin yliopiston verkkosivuilla ja julkaisuissa on uutisoitu DART-Europe-yhteistyöstä.

Senate House (© University of London)

EU:n komissio on kiinnostunut yliopistojen ja kirjastojen näkemyksistä tieteellisen tiedon avoimesta saatavuudesta. DART-Europe on osaltaan vastannut komission laatimaan tuoreeseen kyselyyn aiheesta, ja kokouksessa oltiin tyytyväisiä siihen, millä tavalla DART-Europen vastauksissa oli tuotu esille tieteellisen tiedon saatavuuten liittyviä ongelmia.

Kokouksessa esiteltiin myös tulevaisuuden yhteistyönäkymiä. Europeana Libraries -hankkeen edetessä DART-Europe-portaalin opinnäytteet toivotaan myös Europeana-palveluun saataville.

Eurooppalaisista yhteenliittymistä olivat esillä myös LERU (League of European Research Universities) ja LIBER (Association of European Research Libraries). Kokouksessa pohdittiin LERU:n tieteellisen julkaisemisen työryhmän ja DART-Europen välisen yhteistyön mahdollisuuksia. Keskustelua käytiin muun muassa siitä, olisiko eurooppalaiselle tutkimusaineistoja keräävälle arkistolle tarvetta. Todettiin myös, että DART-Europe-portaalia voisi kehittää kohti tutkijoiden kohtaamispaikkaa ja keskusteluareenaa. Lisäksi kokouksessa pohjustettiin ensi vuonna Tartossa järjestettävässä LIBER:n konferenssissa mahdollisesti pidettävää DART-Europe Master Class -työpajaa.

Yliopistojen kansainvälisen yhteistyöjärjestön IAU:n (International Association of Universities) edustaja Amanda Sudic esitteli kokouksessa järjestöä, ja tämän pohjalta keskusteltiin järjestön mahdollisuuksista tukea DART-Europen toimintaa. DART-Europe tulee tulevaisuudessa näkymään ainakin IAU:n julkaisuissa. Tässä yhteydessä nostettiin myös esille kysymys DART-Europen toiminnan tarjoamisesta malliksi muualla kuin Euroopassa tapahtuvalla alueelliselle yhteistyölle ja kysymys verkko-opinnäytteisiin liittyvän eurooppalaisen yhteistyön maantieteellisen alan laajentamisesta. Näitä teemoja tullaan vastaisuudessa pohtimaan aihetta varten perustetussa työryhmässä.

Linkkejä
Teksti

Jussi Piipponen
Tietotekniikkasuunnittelija
Verkkopalvelut/E-thesis
jussi.piipponen[at]helsinki.fi

Kuva

University of London

Kesämuistoja

 

Istun rannalla kivellä.
Katson veden pintaa.
Se on tyyni, peilityyni.
Pilvien kuvia täynnä.

Otan kiven, aivan pienen.
Heitän sen kuvan päälle.
Monien renkaiden kuvio
rikkoo tyynen pinnan.

Hetkeksi kuva häviää.
Näen veden värinän.
Kohta tyyntyy uudelleen.
Vain istun ja katselen.

Runo

Mirja Nurmi
kirjastosihteeri
mirja.nurmi[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto