Kunniamerkki Pirjo Rajakiilille

Tasavallan presidentti myönsi Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12.2010 kunniamerkkejä eri tavoin ansioituneille kansalaisille. Meilahden kampuskirjasto Terkon kirjastonjohtaja Pirjo Rajakiilille myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki. Lämpimät onnittelut kunniamerkin johdosta!

Kriitikon hartaushetki

Näin joulunaikaan ja vuodenvaihteen lähestyessä saattaa kyynis-paatunut kirjallisuuskriitikkokin herkistyä. Mieleen tulee ns. usean kvartaalin asioita, joita ennen sanottiin ikuisuuskysymyksiksi. Miten olet leiviskäsi hoitanut ja miten on sieluparkasi laita? Hm.. mitä tuohon sanoisi? Leiviskä nyt on vähän reissussa rispaantunut, ja pientä laittoa saattaa olla sieluparassakin.

Sitten lohduttaudun. Sivistyneitten ihmisten puheissa kuuluu usein semmoinen ajatus, että kaunokirjallisuus on viisasta, kaunista yms. ja että kirjojen lukeminen jotenkin jalostaa ihmistä. Eivät minun taivasosakeasiani siis ihan heikoissa kantimissa voi olla.

Persoonallisuuteni sisäisen valvonnan osasto valpastuu heti. Onko näyttöä? se kysyy. Historiahan tuntee esimerkiksi keskitysleirin komendantteja, jotka olivat Goethensa lukeneet ja kuuntelivat illalla klassista musiikkia – Wagneria etupäässä. Tämmöinen ei oikein tue ajatusta kirjallisuuden jalostavasta vaikutuksesta.

Joitakin vuosia sitten luin kymmeniä kaunokirjallisia teoksia, jotka käsittelivät Suomen sisällissotaa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne toistivat ajan yleistä diskurssia, jonka keskeisiä piirteitä olivat muun muassa vihan lietsonta, kärjistäminen, liioittelu, vastakohtaistaminen ja vihollisiksi koettujen ihmisten eläimellistäminen.

Kaunokirjallisuus ei tuottanut tähän viheliäiseen maailmaan humaania, viisasta ja suhteellisuudentajuista ääntä vaan pikemminkin tukahdutti sitä.

Jospa esimerkki ihan tästä läheltä. Olen lukenut elämäni aikana tuhansia kirjoja.  Jos kirjojen lukemisella on jalostava vaikutus, niin luulisi sen minussa näkyvän. Mene tiedä miten asia on, mutta moni on kyllä sitä mieltä, että ei näy. Voisin haastaa parikymmentä suomalaista kirjailijaa todistamaan, että he eivät ole Koskelan kolmikymmenvuotisen kriitikonuran aikana havainneet hänessä minkäänlaisia jalouden oireita eivätkä edes merkkejä kehityksestä siihen suuntaan.

Kaunokirjallisuuden jalostava vaikutus ilmenee siis perin hitaasti, tai sitten sanottua vaikutusta ei lainkaan tapahdu.

Nyt koittaa geopoliittisen resignaation hetki. Leiviskäni ja sieluparkani tuskin enää ratkaisevasti muuttuvat, joten näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää.

Aioin lukea joululomalla useita kirjoja. Isävainaatani lainatakseni: olenpahan ainakin sen aikaa poissa pahanteosta. Katsotaan sitä jalostumisasiaa sitten ensi vuonna uudestaan.

Lukekaa tekin. Olkaamme oikein porukalla poissa pahanteosta.

Oikein hyvää joulua kaikille! Rauhallisia lukukokemuksia!

Kirjoittaja:

Lasse Koskela
kirjastoamanuenssi
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Otto – Opiskelijan Terkko

Otto on Terkon uusi, opiskelijoille suunnattu verkkopalvelu. Sen ideana on tuoda lääketieteen opiskelijan tärkeimmät verkkopalvelut- ja aineistot esille selkeästi ja yksinkertaisesti.

Otosta näkee Digitaalisen kurssikirjaston uutuudet, HELDA:n uusimmat lääketieteelliset tutkielmat, muita ajankohtaisia uutisia ja opiskelijablogeissa viime aikoina kirjoitettua. Elektroniset (kurssi)kirjat ovat näyttävästi esillä ja palvelusta löytyvät linkit lääketieteen opiskelijan kannalta keskeisimpiin ja kiinnostavimpiin palveluihin, kuten DiKK, Helka, MOT, Terkon Facebook-sivu, Groups, mobiilipalvelut jne. Otossa voi lisäksi katsoa kampuksen lukupaikkoja kartalta ja chattailla vaikkapa muiden opiskelijoiden kanssa.

Otto – Opiskelijan Terkko

null

Keskustakampuksen Valopilkku 25.11.2010

Marraskuisena pakkaspäivänä järjestettiin Ravintola Savussa Tervasaaressa Keskustakampuksen kirjasto henkilökunnan valopilkkujuhla. Tarjolla oli henkevää ohjelmaa, musiikkia ja vähän puhettakin sekä tietenkin maittavaa ruokaa.

Matkalla Valopilkkuun
Matkalla Valopilkkuun.
Ravintola oli koristeltu jääveistoksin
Ravintola oli koristeltu jääveistoksin.
Tonttumuori toivotti tervetulleeksi
Tonttumuori toivotti tervetulleeksi.
Valopilkku-työryhmä esitti musiikkinäytelmän ”Huutoja ja huokauksia”, jonka puheosuudet pohjautuivat asiakaskyselyn avovastauksiin ja laulut oli rakennettu tuttujen kansanlaulujen melodioihin.
Valopilkku-työryhmä esitti musiikkinäytelmän ”Huutoja ja huokauksia”, jonka puheosuudet pohjautuivat asiakaskyselyn avovastauksiin ja laulut oli rakennettu tuttujen kansanlaulujen melodioihin.

Pappa lupas talon laittaa Kaisaniemen mäkeen, pappa lupas talon laittaa Kaisaniemen mäkeen. Sinne sitten kaikki pannaan yhtä vaille yhteen. Sinne sitten kaikki pannaan yhtä vaille yhteen.

Matkalla Valopilkkuun
Kirjastoastrologimme Jussi Kajaste tarkasteli puheessaan mm. tammikuussa antamaansa ennustetta. Ainakin Tero Pitkämäen keihäs-tulos Pihtiputaalla, hankalan asiakasvierailun peruuntuminen, kirjaston budjetointi ja Pilipalin pojan ravimenestys olivat toteutuneet kutakuinkin ennustuksen mukaan. Puheenvuoronsa lopussa Kajaste mainosti myös lähitulevaisuudessa mahdollisesti käynnistyvää Astroklubia, johon “liittyminen on täysin ilmaista”.


Topelian Riku Tiikasalo (kuvassa) tulkitsi mm. Gram Parsonsin balladeja. Juhlan alkupuolella Opiskelijakirjaston Olli Hella tunnelmoi pianolla ja loppupuolella valtsikan Eero Piiraisen kitaran säestyksellä laulettiin ”Stille Nacht, heilige Nacht…” eri kielillä.


Keskustakampuskirjastolaisia

Kirjoittajat:

Anne Pannula
Kirjastoamanuenssi
Käyttäytymistieteet/Minerva
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Eeva Palje
kirjastosihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Virpi Huhtala
kirjastonhoitaja
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Jouluinen perinne elää ja voi hyvin Viikissä

“Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa, viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus. Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy.”

Lucian päivän tienoille ajoittuvat, Viikin Infokeskus Koronan yksitoistavuotisen historian kymmenennet Lucian markkinat kokosivat viime perjantaina 10.12. sankoin joukoin kampuksen ja lähiseudun väkeä. Tapahtuman pääjärjestäjinä ovat Infokeskuksessa naapureina toimivat Helsingin kaupunginkirjaston Viikin kirjasto sekä Viikin kampuskirjasto. Muista Infokeskuksen toimijoista Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta on mukana tiedottajan roolissa ja lounasravintola Unicafe tarjoaa kupposen tai kaksi höyryävää glögiä markkinavieraille.

Kaksi myyjää ja ostoksen tehnyt Lucia-markkinoiden suunnittelu- ja toteutusryhmän monivuotinen puuhanainen, Leena Nordman (keskellä). Vasemmalla Anja Roinila, oikealla Anneli Rosell.
Kaksi myyjää ja ostoksen tehnyt Lucia-markkinoiden suunnittelu- ja toteutusryhmän monivuotinen puuhanainen Leena Nordman (keskellä). Vasemmalla Anja Roinila, oikealla Anneli Rosell.

Tapahtuman avasi juhlavan perinteikkäästi Viikin seurakuntapiirin pappi Jarno Raninen. Seurakunta oli muutenkin vahvasti läsnä, sillä aktiiviset ja ahkerat eläkekerholaiset myivät itse valmistamiaan ”mummonmehuja”, hilloja ja aina yhtä houkuttelevia villasukkia ja lapasia.

Joululaulut kaikuivat Viikin Infokeskuksessa Viikin normaalikoulun kolmasluokkalaisten esittäminä.
Joululaulut kaikuivat Viikin Infokeskuksessa Viikin normaalikoulun kolmasluokkalaisten esittäminä.

Tuttu trio, omilla hyväntekeväisyyssaroillaan, ovat tiedekirjastosta eläkkeelle jääneet Marita Rosengren, Anja Roinila ja Mariitta Sarkkula.  Anja Roinila loihtii kierrätetyistä kangastilkuista hellyttäviä ja värikkäitä, useita eri kansallisuuksia edustavia Anna– ja Toivo-nukkeja Unicefin hyväksi. Marita Rosengrenin Amnestyn klassiset pitkät kynttilät ovat monelle kävijälle jokavuotinen varma lahjavalinta, kuten myös Mariitta ja Seppo Sarkkulan Epilepsia-liiton hyväksi myymät joulukortit.  Kaupunginkirjaston hyväkuntoiset ja edulliset poistokirjat löysivät myös tiensä pukinkonttiin. Vielä on mainittava tiedekirjaston entinen työntekijä, Anneli Rosell, joka taidokkaasti ja mielikuvitusrikkaasti oli luonut kierrätysmateriaaleista miniatyyrimaailmoja ja kauniita koruja.

 Itämainen tanssiesitys oli uutuus vuoden 2010 Lucian markkinoiden ohjelmassa. Tuuli Järvi tanssii ja Petri Nummi säestää tablarummulla.
Itämainen tanssiesitys oli uutuus vuoden 2010 Lucian markkinoiden ohjelmassa. Tuuli Järvi tanssii ja Petri Nummi säestää tablarummulla.

Iloisen hyörinän ja tuttujen tapaamisen lomassa itämaista Lucia-tunnelmaa loivat riistaeläintieteilijä Petri Nummi, joka tablarummulla säesti puolisonsa Tuuli Järven valloittavaa tanssiesitystä. Jouluista musiikkiakin kuultiin, Viikin normaalikoulun kolmasluokkalaiset ilahduttivat reippailla lauluillaan.

”….mutta ensi vuonna hän,  saapuu lailla ystävän. Ei voi toivo pettää!”

Kirjoittaja:

Leena Nordman
Hankinta- ja metadatapalvelut
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Jari Laine
kirjastosihteeri
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvatekstit:

Eeva-Liisa Viitala
tiedottaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi Helsingin IFLA-kongressiin elokuussa 2012

Kiinnostaako IFLA? Haluatko uusia kokemuksia kansainvälisestä kirjastomaailmasta?

IFLA:n vuotuinen 78. kansainvälinen kongressi World Library and Information Congress (WLIC) ”Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering” järjestetään Helsingin messukeskuksessa 11. – 17.8.2012.

Tartu tilaisuuteen!

Noin kaksisataa suomalaista vapaaehtoista voi samalla kertaa auttaa järjestelyissä, syventää ammatillista osaamistaan ja verkottua kollegojen kanssa ympäri maailmaa. Suuren tilaisuuden järjestelyihin ja toimintaan tutustuminen on arvokas ja ainutkertainen kokemus: IFLA-konferenssi järjestettiin Suomessa edellisen kerran vuonna 1965.

Mitä tehtäviin kuuluu?

Vapaaehtoisia värvätään erilaisiin ja eripituisiin työtehtäviin. Kuitenkin työpäivä koostuu noin kolmen tunnin mittaisesta päivystysvuorosta vastaanottotiskillä, posterisessiossa tai muissa opastustehtävissä. Työskentelypäivään sisältyy myös mahdollisuus osallistua konferenssiohjelmaan, kuulla alan huippuesiintyjiä, tutustua näyttelyyn ja postereihin. Muina päivinä konferenssiosallistuminen on maksullista. Lisäksi jokainen vapaaehtoinen huolehtii ja kustantaa itse matkansa Helsinkiin sekä majoituksensa konferenssin aikana.

Ilmoittautumiset tammikuun loppuun mennessä

Ilmoittautumisajan päätyttyä valittujen vapaaehtoisten kanssa sovitaan henkilökohtaisesti työtehtävistä ja -ajoista. Ilmoittaudu täyttämällä oheinen lomake:

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/24615/lomake.html

Lisätietoja antaa projektisuunnittelija Tuula Ruhanen, tuula.ruhanen@helsinki.fi

Tietoa ja opastusta vapaaehtoisille

Vapaaehtoistehtävistä kiinnostuneille järjestetään perjantaina 21.1.2011 tiedotus- ja keskustelutilaisuus Tieteiden talossa.
Lisätietoja

Helsingin yliopiston kirjaston IFLA-tiimille järjestetään tammikuussa kokous, jossa keskustellaan tarkemmin vapaaehtoistoiminnasta. Jos jokin asia askarruttaa juuri nyt, voi kysymyksiä lähettää myös sähköpostitse Tuula Ruhaselle.

Ennen konferenssin alkua vapaaehtoisille järjestetään myös koulutustilaisuuksia.

World Library and Information Congress ja IFLA

1927 perustettu IFLA, The International Federation of Library Associations and Institutions, on kirjastoseurojen kansainvälinen yhdistys, kirjasto- ja tietopalvelualan ammattilaisten ja käyttäjien etujärjestö. IFLA:ssa on nykyisin 1600 jäsentä noin 150 maasta ympäri maailmaa.

Vuosikonferenssiin osallistuu 3000 – 4000 kirjastoammattilaista noin 150 eri maasta. Konferenssin yhteydessä järjestettävässä alan näyttelyssä on viime vuosina ollut mukana yli 80 näytteilleasettajaa.

Seuraa Suomen IFLA2012 -verkkosivuja.

Branding, Marketing, Facilitating – BMF ry:n 30-vuotisseminaari

Lääke- ja terveystieteiden kirjasto- ja tietopalveluammattilaisten yhdistys Bibliothecarii Medicinae Fenniae BMF ry juhlisti 30-vuotispäiviään Tieteiden talolla seminaarin merkeissä 12.11. Lähes 60 osallistujaa saapui kuuntelemaan seminaarin kansainvälistä puhujajoukkoa ja tapamaan kollegoitaan iloisissa juhlatunnelmissa.

Karen Buset (Norges teknisk-naturvitenskapelige universitet NTNU, Norja) kertoi esityksessään kirjasto 2.0:sta, ja painotti erityisesti, miten kirjaston voi antaa relevantteja palveluita myös tulevaisuudessa. Karen esitteli NTNU:n kirjaston casen lisäksi yleisemmin uusien tekniikoiden omaksumiseen ja elinkaareen liittyviä näkemyksiä.

Karolinska Institutetin kirjaston (KIB) tiedotuspäällikkö Lotta Haglundin esityksessä kuultiin KIB:n suhdemarkkinoinnista ja KIB:ssä toteutetusta ”Bemötandeprojektetista”. Lotta korosti, että jokainen kirjaston työntekijä tekee osaltaan myös markkinointia: kohtaamalla asiakkaan ja luomalla tähän toivottavasti positiivisen suhteen. Bemötandeprojektissa pyrittiin myös konkretisoimaan asiakkaille ymmärrettävällä tavalla, mitä kirjasto heille tarjoaa. Yhtenä lopputuloksena tästä KIB:n kotisivuilla on video, jossa eri asiakasryhmien edustajat kertovat omin sanoin, mitä konkreettista he saavat työhönsä tai opintoihinsa kirjastosta.

Kotimaista informaatiotutkimusta edusti Eeva-Liisa Eskola, joka esitteli väitöstutkimukseensa pohjautuen, miten lääketieteen opiskelijat hakevat tietoa ongelmalähtöisessä (PBL) vs. perinteisessä opetuksessa. Sponsoripuheenvuorossa Peter Nyberg kertoi puoliautomaattisesta indeksoinnista, jota on kehitelty Duodecimissa. Lopuksi Ronald van Dieen (Ingressus, Hollanti) demonstroi vauhdikkaassa esityksessään ”Presenting as a critical skill”, miten otetaan kontakti yleisöön ja pidetään onnistunut luento.

Terhi Sandgren vastaamassa luennoitsija Ronald van Dieenin kysymyksiin, Kuva: Jussi Männistö
Ronald van Dieen otti yleisön mukaan esitykseensä: kuvassa Terhi Sandgren vastaamassa Ronaldin kysymyksiin.

BMF:n syyskokouksessa valittiin yhdistykselle uusi puheenjohtaja: Gunilla Janssonin (Yrkeshögskonlan Novia) jättäessä tehtävän, puheenjohtajuus siirtyy ensi vuodesta Tuulevi Ovaskalle Itä-Suomen yliopiston kirjastosta / KYSin tieteellisestä kirjastosta. Juhlavuoden kunniaksi yhdistys nimesi myös kolme uutta kunniajäsentä, BMF:n puheenjohtajina toimineet Pirjo Rajakiili, Ulla Neuvonen ja Merja Jauhiainen. Maljoja BMF:lle päästiin nostamaan ravintola Nokassa juhlaillallisella.

Linkkejä:

Seminaarin esitykset BMF:n kotisivuilla

Seminaarikuvia BMF:n Flickerissä

Teksti:

Katri Larmo
informaatikko
Meilahden kampuskirjasto Terkko
Helsingin yliopiston kirjasto

Tiina Heino
informaatikko
Meilahden kampuskirjasto Terkko
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:
Jussi Männistö
kirjastosihteeri
Meilahden kampuskirjasto Terkko
Helsingin yliopiston kirjasto

Ensimmäinen vuosi on historiallinen

Ensimmäinen vuosi uudessa Helsingin yliopiston kirjastossa on lopuillaan ja toinen vuosi alkamassa. Ensimmäinen tuntuu historialliselta niin lapsen, perheen, työuran tai organisaation vaiheissa.  Vasta jälkikäteen näemme selkeästi, mitä alkuvaiheessa tapahtui ja miten asiat kytkeytyivät toisiinsa.

Ensimmäiset vuodet ovat harjoittelua, rakentamista ja sopimista. Tämän alkutaipaleen kokemukset näkyvät mm. vuosittain marraskuussa tehdystä työilmapiirikyselystä, jonka ensimmäisiä tuloksia on esitelty äskettäin. Ilmaistut kokemukset ovat tärkeitä. Vastaukset kertovat siitä, mikä sujuu hyvin ja mikä huonommin. Näin saamme suuntaviittoja siitä, mihin tulee jatkossa panostaa nykyistä enemmän.

Vaikka uuden rakentaminen on vielä kesken, ilmapiirikyselyn tulokset eivät ole notkahtaneet. Myös esimiestyöhön ollaan kohtuullisen tyytyväisiä. Vastauksissa näkyy kuitenkin se, että kokemus yhteisestä suuresta kirjastosta ei synny vuodessa. Vaikka viestintään on panostettu eri tavoin, se koetaan riittämättömäksi. Henkilöstörakenteen ja myös työnjakojen muutokset etenevät hitaammin kuin haluttaisiin. Yliopistolain muutoksessa talous- ja henkilöstöjohtamista, erityisesti rekrytointeja on keskitetty koko yliopistossa.

Työilmapiirikyselyyn liitettiin tällä kertaa myös avoin kysymys arvoista. Merkityksellisiksi koetaan kirjaston tietopalvelutehtävä, asiakkaat, työn ilo ja innostus, innovatiivinen ote mutta samalla historiantaju ja toisaalta avoimuus tulevaisuudelle.  Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus sekä avoimuus päätöksenteossa ovat tärkeitä. Toisen ihmisen kunnioittaminen ja erilaisuuden arvostaminen luovat yhteishenkeä ja työyhteisön hyvinvointia. Vastaukset herättivät lukijassa innostusta ja iloa. Nämä avoimet vastaukset antavat hyvän pohjan kirjaston yhteisten arvojen kiteyttämiselle. Samalla ne vakuuttavat siitä, että kirjaston henkilöstö on vahva, tulevaisuutta rakentava ja ydintehtäväänsä sitoutunut joukkue.

Kiitos Helsingin yliopiston kirjaston henkilöstölle kuluneesta vuodesta.
Kiitos esimiehille ja päälliköille sitoutuneesta työskentelystä.

Kiitos yhteistyökumppaneille sekä Verkkarin kirjoittajille ja lukijoille yhteisestä vuodesta.

Virkistävää joulun aikaa ja onnea vuodelle 2011!

Kirjoittaja:

Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Miltä joulu kuulostaa?

Äänet, tuoksut ja maut lienevät vahvimpia, syvälle muistiin ja tiukasti alitajuntaan sitoutuvia aistimuksia. Moniko ei lapsuutensa aikaan tai lapsuutensa miljöössä tehtyä elokuvaa katsoessaan odottamatta kykenisi eläytymään jopa ahdistavan voimakkaasti menneeseen tavatessaan filmille tallentuneen silloisen äänimaiseman.

Moniko ei saata palauttaa mieliinsä vuosikymmenien takaista kokemusta aistiessaan johonkin kokemukseen erottamattomasti liittyneen eriskummallisen tuoksun, oli se sitten kiehtova tai vastenmielinen. Ja moniko ei koe joulunkaan olevan oikea, ellei siihen sisälly kinkun tai piparkakkujen tai minkä tahansa muun oman perheen perinteiseen joulunviettoon välttämättä liittyvän makuelämyksen uudelleenkokemista.

Kummallisesti on monilla joululauluillakin, olivat ne sitten sukupolvien takaisia virsiä tai maallisempaa lajia, suuri voima liikuttaa. Taitaa äänten tenho muutenkin kulminoitua nimenomaan musiikissa. Ei ehkä ihme, että George Frideric Handel nimesi erään oodinsa The Power of Musickiksi tai että musiikkiterapia-aihe vilahtaa jo Vanhassa testamentissa, jossa mieleltään niksahtanutta kuningas Saulia rauhoitellaan harpun sävelin.

Mutta miltä joulu sitten kuulostaa – tai miltä sen pitäisi kuulostaa? Vastaus lienee mitä henkilökohtaisin. Inhorealistinen minä toteaa sen valitettavasti jo pitkään ennen joulua kuulostavan kauppojen kaiuttimista päälle käyviltä renkutuksilta. Mutta joku senkin musiikin on valinnut, ehkä markkinointitutkimusten perusteella, ehkä omia makumieltymyksiään myötäillen.

Kirjo-lehteen levyarvosteluja kirjoittavana ja musiikkia monin tavoin suurkuluttavana – vaikka eihän musiikki soittamalla mihinkään kulu, tuleepahan vain entistä tutummaksi – henkilönä haluaisin tietysti olla paremmin aatoksin pohtimassa mitä musiikkia jouluksi voisi kenellekään suositella. Olkoon lukija vuorostaan inhorealisti, mutta poimin tähän muutaman nimekkeen laiskasti kodin levyhyllystä.

Kuluvan vuoden joulunodotus on pian ohi, mutta silti en malta olla aloittamatta valikoimaa Johann Sebastian Bachin adventtikantaateista, niistä nimittäin on hiljattain ilmestynyt poikkeuksellisen täydellinen levy: belgialainen viulisti ja kapellimestari Sigiswald Kuijken on pitkän linjan barokkispesialisti, tämän hetken rohkeimmin autenttisuuspyrkimyksiä Bachin osalta toteuttava näkijä, ja hänen johtamansa La Petite Banden ‘Nun komm, der Heiden Heiland’: cantatas BWV 61, 36, 62, 132 -levy (Accent ACC 25309) onnistuu ylittämään kaiken aiemmin kuulemani sisältämiensä teosten osalta.

Ken pitää Bachin musiikissa suurista ja raskassoutuisista kuoroista, pettynee, mutta ken tahtoo suoraan ja värikkäästi puhuvaa musiikkia, ihastunee Kuijkenin tulkintoihin ikihyviksi.

Neljän vahvasti persoonallisen laulajan, pienen puhaltimiston ja vain hieman suuremman jousiston yhteissoinnissa herättää huomiota värityksen tarkoituksellinen sulautumattomuus ja omaperäisimpänä ilmiönä viola da spallan käyttö: tämä virheellisesti Bachin keksimäksi väitetty mutta säveltäjän mahdollisesti ahkerastikin käyttämä vaikeasti soitettava jousisoitin on aivan muutaman viime vuoden aikana palannut soittajien käsiin, ja sen fagottimainen ääni antaa Kuijkenin Bach-kantaattilevyille erottamattoman loppusilauksensa. – Kuva kertoo kummallisesta viola da spallastakin enemmän kuin tuhat sanaa ja YouTube-video vielä enemmän, joten suosittelen kiinnostuneita ihmettelemään Kuijkenin soolosoittoa sieltä.

Aivan toisenlainen sointimaailma avautuu Alexandre Guilmant’n fin de sièclen pariisilaissalonkeja varten kirjoittamista harmonisooloista, joissa perinteiset ranskalaiset joululaulut ja joulutunnelmat ovat siivilöityneet yltiötaiteellisiksi, improvisaatioita muistuttaviksi venytetyiksi miniatyyreiksi, joiden tahdissa kukaan ei hyppele joulukuusen ympärillä vaan ennemmin nauttii mahdollisuudesta pysähtyä hetkeksi ja vain olla.

Yleensä Guilmant’n teoksia kuulee soitettavan uruilla, parhaimmillaan tietysti Aristide Cavaillé-Collin rakentamilla orkestraalisilla luomuksilla, mutta täytyy tunnustaa, että ranskalaisella puhallusilmaharmonilla (orgue expressif) tulkittuina ne paljastavat itsestään uusia, huomattavasti intiimimpiä sävyjä.

Kurt Luedersin ja muutamalla raidalla esiintyvien pianisti François Lambret’n ja sopraano Françoise Masset’n Noël au salon -levy (Editions Hortus 044) on soitinhistoriallisestikin kiinnostava, soittaja nimittäin käyttää Guilmant’lle itselleen kuulunutta Mustelin vuonna 1870 rakentamaa ja nyttemmin restauroitua harmonia – jonka tässä huomautettakoon olevan täysin erilainen soitin kuin kirjastossammekin onnellisesti eläkeikää lähestyvien kouluaikaan liittynyt, taidemusiikkiin huonommin sopiva imuilmaharmoni. Ehkä Guilmant’n teokset eivät liity suoraan suomalaiseen joulunviettoon vieraine sävelmineen, mutta silti yhteisen kaivatun viattoman joulun tunnun voi niistä helposti aistia.

Omiin jouluihini lapsuudenkodissani käydessäni liittyy usein Wolfgang Amadeus Mozartin Don Juanin katsominen ikivanhalta itse kopioidulta VHS-videonauhalta. Kyseinen taltiointi Drottningholmin linnanteatterista on eittämätön klassikko, vaikkei ehkä vedäkään vertoja Joseph Loseyn ohjaamalle komealle elokuvaversiolle (Don Giovanni, 1979) – jota Kansallinen audiovisuaalinen arkisto on esittänyt Orionissa sattumoisin juuri joulun aikaan. Mutta että Håkan Hagegård toi loisteliaasti tulkitsemaansa irstailijahahmoon ulottuvuuksia joita ei muissa tuotannoissa ole taidettu tuoda esille, on merkillepantavaa, ja että Arnold Östmanin johtama laatuesittäjistö pyrki autenttisuuteen aikalaisesityspaikkaa myöten, oli Drottningholm-taltioinnissa mullistavaa. Varsinaisesti mitään jouluista ei Don Juanissa taida lopulta olla; teosta näyttämöllä katsoessani ei jouluisia tunnelmia ole mieleen tainnut koskaan nousta…

Mutta joka pitää Mozartin nerokkaasta luomuksesta, saattaa olla kiinnostunut tutustumaan vertailun vuoksi myös Giuseppe Gazzanigan samannimiseen oopperaan, jonka Mozartin samana vuonna ensi-iltansa saanut teos sittemmin syrjäytti täysin. Siitä on Bruno Weil tehnyt levytyksen ilman resitatiiveja, komtuurina suomalainen Johann Tilli (Sony Classical SK 46 693). Mielenkiintoista on verrata teoksen psykologisoinnin keveyttä Mozartin luomaan tunteiden ristiaallokkoon, jos tosin lopulta Gazzanigan hieno musiikki riittää nautinnonaiheeksi sinälläänkin. Draaman tajua ja himoa äärimmäisyyksiin on kyllä vastaavasti tarjolla toisessa saman ajan sukulaisteoksessa, pietarilaisen Evstignej Ipatovič Fominin Orfeus ja Eurydike -melodraamassa, josta on hiljattain ilmestynyt uusi super-upea levytys: kahden lausujan, kahdeksan bassolaulajan (!), venäjäntorviorkesteri Rossijskij Rogovoj Orkestrin ja Pratum Integrum Orchestran loihtima soiva kuva on järisyttävä (Caro Mitis CM 0012008).

Mutta jotta en aivan masentaisi tuttua ja turvallista joulua kaipaavia, suosittelen lopuksi vielä yhtä levyä, ihan oikeaa joululevyä: His Majestys Sagbutts & Cornetts -yhtyeen Music for the Twelve Days of Christmas and the Nativity (Sfz SFZ0307) sisältää fantastisen musiikinhistoriallisen kavalkadin “pimeältä” keskiajalta täysbarokkiin, joukossa monta meikäläisillekin tuttua joululaulua. Eikä mistään viihdehömpästä ole kysymys, vaan brittiläisten vanhan musiikin yhtyeiden yhdestä perinteisimmistä ja kovatasoisimmista, joka kyllä näyttää mihin aikanaan kautta Euroopan harrastetut sinkki- ja pasuunakuorot venyvät, varsinkin lauluäänen ja kosketin- ja lyömäsoittimien (sekä lopussa Thoinot Arbeaun villissä branlessa myös säkkipillien) kanssa; suunnilleen tällaista musiikkia kuultiin Turussa ja Viipurissakin Ruotsin suurvalta-aikana. His Majestys Sagbutts & Cornettsin esitykset ovat hienosti musikaalisia ja parhaimmillaan tulvivan täynnä joulunaikaan ehdottomasti kuuluvaa riemukkuutta.

Teksti:
Jaakko Tuohiniemi
kirjastosihteeri
Musiikkitiede, Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Tuttua asiaa vieraalla kielellä – kirjastokurssilla Japanissa

Japan Foundationin Kansain kieli-instituutti järjestää räätälöityä kielikoulutusta erilaisille ulkomaalaisryhmille, kuten diplomaateille, tutkijoille, virkamiehille tai sairaanhoitajille.

Kurssi, jolla itse olin viime kesänä, oli tutkijoiden, kirjastolaisten ja museolaisten kahden kuukauden kurssi. Onnekkaasti pääsin sinne kirjastonhoitajan roolissa. Kirjastonhoitajia oli yhtäaikaa instituutissa kuusi, minun lisäkseni yksi venäläinen ja neljä kiinalaista. Muista kurssilaisista valtaosa oli uraansa aloittelevia japanologeja, monet vielä jatko-opiskelijoita.

Japan Foundationin Kansain kieli-instituutti lähellä Kansain lentokenttää, Osakasta etelään.
Japan Foundationin Kansain kieli-instituutti lähellä Kansain lentokenttää, Osakasta etelään.

Pohja kuntoon

Päivittäisten kielituntien lisäksi kirjastolaisille oli järjestetty paljon omaa ohjelmaa: iltapäivätapaamisia aineistojen hankintaan ja käsittelyyn liittyen instituutin omassa kirjastossa ja kirjastovierailuja Osakan alueella. Instituutin kirjastonhoitajat olivat erinomaisen avuliaita ja heiltä saimme korvaamattoman arvokasta apua muun muassa omien vierailujen järjestämisessä.

Kirjastojärjestelmät ovat Japanissa yleensä kotimaista tekoa. Instituutissa tutustuimme Ricohin Limedio-järjestelmään. Hankintaa tehdään hyvin monesta eri kirjakaupasta ja itse asiassa useimmat kirjastojärjestelmät ovatkin suurimpien kirjakauppojen kehittämiä. Luettelointisääntöinä käytetään Nippon Cataloguing Rulesia, jotka ovat varsin lähellä amerikkalaisia AACR-sääntöjä. Japanilaisiin sääntöihin on muun muassa lisätty tavumerkeillä sanamerkkien lausumisohje kenttien loppuun. Lausumisohje onkin verraton apu, koska jotkin nimimuodot ja historialliset sanat eivät ole itsestäänselvyyksiä japanilaisillekaan.

Aiheluokituksena käytetään Dewey-luokituksesta muokattua Nippon Decimal Classificationiä. NDC huomioi vaikkapa perinteiset japanilaiset teatterimuodot, mitä Dewey ei tarjoaisi. Kirjastoharjoittelussa esille tulleet erot suomalaisten ja japanilaisten käytäntöjen välillä olivat kuitenkin yllättävän pieniä. Hankinnan ja metadatan osalta kirjastotyö vaikutti kohtalaisen tutulta. Suurin haaste oli oppia suhteellisen tutut asiat uudelleen japanin kielellä ja siihen kurssi kyllä auttoi paljon.

Kokemusta vierailuilta

“Kenttämatkalla” Tokiossa sain hienon esittelyn Meiji-yliopiston keskuskirjastoon. Meiji-yliopisto vertaantuu kokonsa puolesta Helsingin yliopiston kirjastoon. Humanistiset ja yhteiskuntatieteet kattavassa keskuskirjastossa kirjoja on noin 1,5 miljoonaa, joista länsimaisilla kielillä, lähinnä englanniksi, on noin 35%. Kirjaston henkilökunta on hyvin aktiivista ja opiskelijoille on paljon lyhyitä kursseja tiedonhausta. Kurssit ovat vapaaehtoisia ja opiskelijoita on kuulemma vaikea saada paikalle. Meijissä oli meille jo monen vuoden ajalta tuttu Metalib vasta tullut käyttöön ja siitä ei vielä ollut paljon kokemuksia. Lisensoiduissa e-aineistoissa on paljon englanninkielisiä tietokantoja, joita käyttävät lähinnä pidemmälle ehtineet opiskelijat, opettajat ja tutkijat.

Meijin yksi erikoisuus oli kirjastokortilla aukeavat lainattavien kannettavien tietokoneiden lokerot, joiden vakuutettiin vähentävän jonoja palvelutiskillä. Tokion keskustassa tilat ovat kalliita, ja siksi maan alla sijaitsevat kirjavarastot olivat suurelta osin sähkötoimisia tiivishyllyjä. Meijiläisillä oli jopa liikkuva siltarakennelma, jolla pääsi korkeassa tilassa olevien tiivishyllyjen ylempiin osiin (kuvassa alla).

Minulle esiteltiin myös läheinen kulttuuriravintola Yama no ue (Hilltop) -hotellissa, joka on ollut kirjailijoiden suosikkipaikkoja jo vuosikymmenien ajan. Meiji-yliopiston pääkampus sijaitsee Kandan kuuluisan antikvariaattialueen vieressä, niinpä saatoimme käydä lopuksi 1800-luvun kirjallisuuteen erikoistuneessa Ohya-antikvariaatissa.

Valokuiluilla Meiji-yliopiston kirjaston tilat oli saatu valoisiksi, vaikka suuri osa kirjastosta sijaitsi maan pinnan alla.
Valokuiluilla Meiji-yliopiston kirjaston tilat oli saatu valoisiksi, vaikka suuri osa kirjastosta sijaitsi maan pinnan alla.

Osakan kaupunginyliopiston OCU Media Center puolestaan on Japanin suurin yhdessä rakennuksessa sijaitseva yliopistokirjasto. Henkilökunnan tilat olivat suuressa maisemakonttorissa, jossa eri töitä tekevät oli erotettu sermeillä. Hankintaosastolla näimme toiminnassa Japanille tyypillisen valintahyllyn, johon kirjakaupat tai kustantajat tuovat näytille kirjoja ja kirjasto voi valita haluamansa, loput haetaan takaisin.

Kirjakaupasta tarjolle tuotuja kirjoja OCU:n kirjastossa.
Kirjakaupasta tarjolle tuotuja kirjoja OCU:n kirjastossa.

Varastossa meille esiteltiin Asahi Shinbun -lehden 1800-luvun numeroita. Niin vanhoja ei ole enää paperimuodossa monessa paikassa, vaan lehtiä käytetään joko mikrofilmeinä tai verkon kautta. Tietokantojen käyttöön ei ollut monihakua, vaan tietokantoja opastettiin käyttämään kirjaston verkkosivuilta tietokanta kerrallaan. OCU:ssakin tuli ilmi että yliopistokirjastot ostavat lisenssit usein yhtä yliopistoa varten. Suuria konsortioita ei juuri ole ja suurillakin yliopistoilla on vaikeuksia hankkia riittävästi e-aineistoja.

Esimerkkinämme suuresta yleisestä kirjastosta toimi Osakan kaupunginkirjaston pääkirjasto. Sen tiloihin pääsee kätevästi suoraan metroasemalta. Kaupunginkirjasto kerää paljon Osakan kaupungin historiaan liittyviä aineistoja. Arvokkaan materiaalin varastossa oli paljon aarteita Edo-kaudelta (1600-1868), kuten puupiirrostekniikalla tehtyjä mainoksia lähiseudun kaupoista. Suomalaisesta näkökulmasta erikoista oli, että suurin osa työntekijöistä oli välitysfirman kautta. Kirjastolla oli myös juuri tätä kirjastoa varten tilaustyönä suunnitellut kosketusnäytölliset tietokoneet opac:in käyttöön.

Kirjakaupasta tarjolle tuotuja kirjoja OCU:n kirjastossa.

Kirjakaupasta tarjolle tuotuja kirjoja OCU:n kirjastossa.
Osaka Municipal Central Libraryn mainos tietopalveluista: Tule rohkeasti kysymään neuvontapisteeltä! Aiemmin olemme vastanneet mm. näihin: Montako Gingko-puuta on Midosuji-kadulla? Mitkä ovat 10 yleisintä lasten toiveammattia? Kuinka kova on 0 mm sade? Miksi Osakasta tuli Osaka?

Ôtemae-yliopiston Media Library CELL oli esimerkki hienosta pienemmästä kirjastosta ja oma suosikkini näkemieni kirjastojen joukossa. Kirjaston japaninkielisillä sivuilla on tyylikäs kuvamuotoinen esitys tiloista. Kôben lähellä Sakura Shukugawa -kampuksen keskiössä sijaitseva rakennus on saanut Japanin kirjastoyhdistyksen arkkitehtuuripalkinnon vuonna 2009.

Keskeinen idea on ollut viihtyisän monikäyttöisen tilan tekeminen, missä suuren osan käytetyimmistä tiloista näkee yhdellä silmäyksellä. Ensimmäisessä kerroksessa, maan tasolla oleva pääsali on Japanissa vielä harvinaisesti keskustelualuetta, jossa ei vaadita hiljaisuutta. Puoliksi maan alla oleva alataso puolestaan on hiljaista lukualuetta.

Ensimmäisessä kerroksessa kirjaston laidoilla on pieniä huoneita, joissa pidetään myös opetusta. Pikkuhuoneisiin on pääsy sekä sisältä että ulkoa. Ovet lukkiutuvat nerokkaasti niin että ulkoa tullessa on pääsy vain takaisin ulos ja kirjaston puolelta tullessa takaisin kirjastoon, jolloin ei tule ongelmia kirjojen valvonnan kanssa. Kirjaston käyttöä tapaamis- ja opiskelupaikkana muutenkin edistetään monin tavoin.

Kirjaston sisälle on esimerkiksi sijoitettu opintoneuvontatoimisto, mikä osaltaan kasvattaa kävijämäärää. Yksi Ôtemae-yliopiston painoaloista on mangan ja animen opetus. Niinpä kirjastoon tullessa kävijöitä tervehtii Rupin III-sarjan hahmo. Sarjan piirtäjä, kirjailijanimeltään “Monkey Punch”, kuuluu yliopiston henkilökuntaan.

Ôtemae Media Library CELL:in tiloja
Ôtemae Media Library CELL:in tiloja

Mitä verkossa on japanologeille?

Painetut kirjansa japanilaiset yliopistokirjastot luetteloivat NACSIS-yhteistietokantaan paikallisten järjestelmien lisäksi. Valitettavasti suurin kirjasto, Japanin kansalliskirjasto Parlamentin kirjasto, ei ole mukana yhteistietokannassa, vaan sillä on oma tietokantansa NDL-OPAC. NACSIS-tietokannasta ilmestyi juuri heinäkuun alussa viehko modernimpi versio Webcat-PLUS, jossa voi tehdä kirjankansikuvista itselleen tyylikkään virtuaalisen kirjahyllyn. Kaikki eivät uutuuteen tykästyneet, ja nyt näyttääkin olevan saatavilla jo myös yksinkertaisempi versio, “Webcat Plus Minus”.

Nacsis-tietokantaa ylläpitää NII, National Institute for Informatics, jolla on myös monia muita mainioita palveluja. Tieteellisten lehtien viitteistä suuri osa löytyy “Japanin Arto-tietokannasta”, CiNii:stä. Siinä on linkkejä myös julkaisuarkistoihin ja lisäksi omia maksullisia pdf-artikkeleita, joista osa meillä Helsingissä on käytössä AsiaPortal-palvelun kautta. Ihmeekseni kuulin, että monessa japanilaisessa yliopistossa näitä CiNii:n artikkeleja ei ole lainkaan lisensoitu, vaan artikkeleja hankitaan yksi kerrallaan.

ReaD-tietokannasta löytyvät puolestaan tutkijoiden asiantuntijatiedot. Tietokannan kautta on jopa mahdollisuus ottaa yhteys sieltä löytämäänsä asiantuntijaan. CiNii on hieno tietolähde ja Helsingin yliopistossa on NIAS:in AsiaPortalin kautta käytössä muitakin lisensoituja aineistoja, kuten lähinnä hakuteoksia sisältävä JapanKnowledge. Yllättäen maksullisia e-aineistoja näyttäisi olevan tarjolla suhteellisen vähän Japanista, jos vertailukohtana on vaikka Kiina tai englanninkieliset maat.

Kuitenkin myös verkossa avoimesti saatavilla on yllättävän paljon tieteellisiä aineistoja. Nii ylläpitää JAIRO:a, joka on yhteishaku japanilaisiin julkaisuarkistoihin. JAIROssa on nyt saatavilla yli 700000 kokotekstiartikkelia ja julkaisuarkistoihin arvellaan saatavan n. 11% tieteellisten lehtien artikkeleista. Sekin on jo valtavasti enemmän kuin koskaan olisimme voineet käytännössä tilata japanilaisia lehtiä Helsinkiin painetussa muodossa.

Japanin Parlamentin kirjaston palvelu on puolestaan Porta, yhteishakuliittymä vapaassa käytössä oleviin japanilaisiin digitaalisiin kokoelmiin. Porta hakee noin 50 eri digikokoelmasta ja sen lisäksi monista viitetietoja sisältävistä lähteistä. Kuten aina, näin laajassa haussa on ongelmansa keksiä sopivan tarkat hakusanat, mutta palvelu on korvaamaton apu verrattuna siihen että täytyisi perata jokainen digikokoelma yksitellen.

Parlamentin kirjaston omista digitoiduista kokoelmista kiinnostavin on Digital Library from the Meiji Era, joka sisältää nykyisellään jo noin 170000 nidettä vuosien 1868-1926 väliltä. Valitettavasti käytettävissä on kirjoista vain metatiedot ja kuvat, kirjojen tekstistä ei voi tehdä hakuja. Myös vuotta 1926 uudempia teoksia on jo digitoituna käytettävissä Parlamentin kirjaston sisällä. Parlamentin kirjaston neuvontatiskillä kuulin, että ne tulevat kyllä verkkoon vapaaseen käyttöön sitä mukaa kun tekijänoikeus raukeaa, kun 50 vuotta on kulunut tekijän kuolemasta.

Helsingin yliopiston kirjastoa esittelemässä

Kesän aikana aktivoitua kielitaitoa pääsin testaamaan toden teolla, kun pidin alustuksen Helsingin yliopiston kirjastosta Osakan alueen kirjastonhoitajien kansainvälisen yhdistyksen, Librarian’s Network for Culturally Diverse Societyn, kokouksessa. Kiinnostusta suomalaisiin kirjastoihin oli paljon ja kysymyksiä sateli.

Osallistujien mukaan Japanissakin esimerkkinä ovat olleet amerikkalaiset ja englantilaiset kirjastot, mutta nyt etsitään ideoita myös muualta. Pohjoismaissa  kiinnostaa erityisesti kirjastojen avoimuus. Japanissakin yliopistokirjastot ovat avanneet palveluitaan. Monessa kirjastossa on nyt lähiseudun asukkaiden mahdollista käyttää kirjastoa ja lainata materiaaleja.

Itse sain tilaisuuden kysellä kirjastojen hakusysteemeistä ja webisivustoista. Suomessa käyttöön tulevaa Primoa ei Japanissa ole vielä paljoa, mutta Keiô-yliopistossa se kuitenkin löytyy jo tuotannossa. Edistyksellisiä kirjastojen verkkosivuja taas mainittiin olevan University of Tsukuba Library ja Nara Institute of Technology Library. Niissä kirjaston verkkosivut ovat käyttäjän muokattavissa ja niihin on integroitu kirjaston hakupalveluja.

Suomen keskittyneet kirjastopalvelut herättivät myös ihmetystä. Japanissa jokainen yliopistokirjasto valitsee itse kirjastojärjestelmänsä ja tietokantojen yhteishankinnatkin ovat varsin vähäisiä, lähinnä muutaman yliopiston yhteistyötä. Selvisinkö kielen kanssa? No,  en osannut selittää mitä kaikkea bibliometriikka on käytännössä, mutta se johtui ehkä siitä että olen vasta syventämässä sen alan tietoja suomeksikin.

Ja Helsingin yliopiston kirjaston organisaatiouudistuksesta tuli “organisaatiovallankumous” – mikä lienee turhan vahva sanavalinta, vaikka meillä suuret muutokset meneillään onkin.

Kirjoittaja:
Pekka Karhula
kirjastonhoitaja
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto
Kuvat:

Pekka Karhula

Find it, get it, Use it, Store it – lisää Lissabonin seminaarista

5th UNICA Schlolarly communication seminar

Osallistuin UNICAN seminaariin Lissabonissa 7.-9.11.10.
Oma osuuteni konferenssissa mielenkiintoisten esitysten seuraamisen ohella, oli esitellä Viikin kampuskirjaston ja kahden Viikin tutkimusryhmän yhdessä professori Engeströmin johdolla toteuttamaa Solmu-projektia posteri-session myötä.

Projekti on englanninkieliseltä nimeltään ”The Knot-project, preparing the way to a new partnership between research groups and the library”.

Solmu-projektissa on kyse tieteenalapalveluiden kehittämisen muutoslaboratoriosta. Hanke on kolmivuotinen ja se käynnistyi Viikissä pilottina keväällä 2009. Projektia jatketaan tällä hetkellä keskustakampuksella.

Työskentelytahti oli pilottiprojektissa tiivis, kirjastoryhmä ja tutkimusryhmät kokoontuivat yhteensä kuusi kertaa syys-lokakuun aikana. Projektiin osallistui kirjaston ohella kaksi Viikin kampuksen tutkimusryhmää, syanobakteerien tutkimusryhmä soveltavan kemian ja mikrobiologian laitokselta ja suoekologian tutkimusryhmä metsäekologian laitokselta.

Solmu-projekti kiinnosti laajalti konferenssin osallistujia, sillä vastaavanlaista yhteistyötä ovat kirjastot yrittäneet rakentaa laitosten kanssa jo useissa eurooppalaisissa kirjastoissa ja olivat vaikuttuneita HuLib:in päästyä projektissa jo näin pitkälle.

Kirjastojen tarjoama palvelupaketti oli suurin mielenkiinnon aihe, yksittäisistä tekniikoista eniten kiinnosti TUHAT ja kuinka se eroaa esim.Heldasta. Myös näiden kahden järjestelmän mahdollista yhteenliittämistä tiedusteltiin. Laitoksilta saamamme vastaanotto kiinnosti kovasti. Haluttiin myös tietää, mihin ja miksi juuri näihin tutkimusryhmiin kirjasto osallistui ja kuinka pystyimme palvelemaan juuri näitä ryhmiä ja toteuttamaan heidän toiveensa.

Toisen päivän ohjelmaan kuului myös vierailu juuri remontoituun Campus of Caparican kirjastoon.  Kierroksen aikana ja sen jälkeen esitin lukuisia kysymyksiä kirjaston vastaavalle henkilökunnalle, koskien mm. tulostusta. Asiakkailla on mahdollisuus tulostaa omilta kannettaviltaan kirjaston yhteistulostimeen. Tämä onnistuu paikallisen tietotekniikkapalvelun sekä kirjaston yhteistyönä. Kirjasto myy tulostusta varten erityisiä vouchereita, jotka ovat verrattavissa YO-painon kopiokortteihin ja jokaisella asiakkaalla on ajettu kannettavaan koneeseensa ohjelma, joka mahdollistaa tulostamisen voucherin avulla. Ajureita ei kannettaville tarvitse erikseen asentaa. Erittäin mielenkiintoinen tieto.

Kirjaston asiakaspalvelu pyöri paljolti samaan tapaan kuin meilläkin. Henkilöt, jotka tekivät kirjaston muita töitä, osallistuivat myös asiakaspalveluun.

Kaikkiaan kirjastossa on työssä n. 20 henkeä ja se tuntui juuri ja juuri riittävän suuren kirjaston pyörittämiseen.

Kirjastossa oli useita ryhmätyötiloja ja niiden varaus tapahtui online-järjestelmän kautta. Tilat varattiin kolmessa eri vuorossa.

Erityistä oli se, että asiakkaan ollessa esim. lainakiellossa, hän ei voinut myöskään varata ryhmätyötiloja. Kirjastojärjestelmä toimi siis suoraan yhteen varausjärjestelmän kanssa.

Kaikkiaan kyseinen kirjasto on malliesimerkki hyvällä maulla uudistetusta, modernista ja erittäin toimivasta kirjastokokonaisuudesta.

Kokonaisuudessaan konferenssi oli loistava foorumi esitellä tärkeää projektiamme ja saattaa se yleiseen tietoon Euroopankin tasolla sekä tutustua uusinta teknologiaa ja uusia ideoita (taidenäyttelyt, musiikkitapahtumat, nuorisotapahtumat) tarjoavan kirjaston toimintaan.

Lue Kaisa Sinikaran ajatuksia seminaanista

Kirjoittaja:

Mika Hirvonen
Kirjastoamanuenssi
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Kaisa Sinikara

Tieteellisen julkaisemisen UNICA-seminaari Lissabonissa 8-9.11.2010

Lissabon oli tuulinen ja pilveilevä, kun sinne kokoontui eri puolilta Eurooppaa tieteellisen julkaisemisen ja palvelujen asiantuntijoita 8.-9.11.2010. UNICA on Euroopan pääkaupungeissa toimivien suurten yliopistojen verkosto, joka on kehittänyt mm. tutkintojen harmonisointia.

Verkosto on osa yliopistojen opetus- ja tutkimushallinnon kansainvälistä toimintaa. Vuosina 2002 – 2010 seminaarisarjan aiheena ovat olleet myös tieteellisen julkaisemisen muutokset. Seminaarien suunnittelusta on vastannut UNICAn nimeämä ydinryhmä yhdessä kulloisenkin yliopiston edustajien kanssa. Helsingissä seminaari järjestettiin 2006. Tällä kertaa isäntänä oli Universidade Nova de Lisboa, jonka kahdella kampuksella ohjelma toteutettiin.  Seminaarin alustukset ja posterit on linkitetty oheiselle sivustolle ohjelman yhteyteen. Vanhemmat aineistot löytyvät arkistosta.

Lissabonin seminaarin teemana oli Find it, Get it, Use it, Store it, jolla havainnollistettiin koko tieteellisen tiedon elinkaarta. UNICAn seminaarien erityispiirre verrattuna muihin kirjastoseminaareihin ja –konferensseihin on mm. se, että niiden suunnitteluun ja toteutukseen osallistuvat tutkijat ja kirjastoasiantuntijat yhdessä.  Lissabonin seminaarin puheenjohtajana toimi NOVA –yliopiston professori Jose Moura. Suunnitteluryhmässä oli kirjaston johdon lisäksi myös yliopiston rehtori Antonio Rendas.

Sessioiden aiheina olivat:  Digitized content, extended role of libraries, digital publishing ja finding, getting and using information. Alustusten lisäksi seminaarissa esiteltiin seitsemän posteria, jotka ovat myös nähtävissä PDF-tiedostoina ohjelma-sivustolla. Mika Hirvonen esitteli Viikin SOLMU-posteria. Ks. tarkemmin Mikan kirjoitus.

Open Access –teemaa pohdittiin myös useissa alustuksissa. Helsingin yliopiston mallia esitteli Veera Ristikartano. Open Access-kysymykset ovat kuuluneet UNICA-seminaarien agendalle vuodesta 2002 lähtien.

Portaaleja vertailtiin paneelikeskustelussa, jossa olivat mukana Kööpenhaminasta Michael Cotta-Schönberg (Primo/Ex Libris), Madridin Complutense –yliopistosta Eugenio Tardós Gonzales (Encore/Millenium ) ja Britanniasta Huddersfieldin yliopistosta Graham Stone (Summon). Kööpenhaminan yliopistokirjastossa/Kansalliskirjastossa on ollut useita vuosia käytössä Primon edellinen versio, joka on sovellettu vain oman kirjaston käyttöön. Parhaillaan harkitaan seuraavia vaihtoehtoja, joista mahdollisia ovat laajennus Primo Centraliin, World Cat tai vastaavat ratkaisut. Graham Stone vaikutti tyytyväiseltä heidän Huddersfieldin valitsemaan Summoniin.

Kööpenhaminassa on myös otettu datasettien käsittelyyn Harvardissa kehitetty DataVerse.  Kirjasto on siirtymässä jo seuraavaan vaiheeseen aineistojen analyysissa. Kirjasto pohtii eri vaihtoehtoja vanhempien lehtivuosikertojen palvelujen kehittämiseksi takautuvien vuosikertojen hankinnan sijasta.

Illallinen järjestettiin vanhaan kirjapainoon rakennetussa ravintolassa. Illallisen aikana Euroopan historiaan liittyviä yhtymäkohtiamme pohtivat kanssani kollegat Kööpenhaminasta, Vilnasta, Riikasta, Prahasta, Varsovasta ja Lissabonista. Tanskan ja Suomen yhteinen historia ulottuu 1400-luvulta 1500-luvun alkupuolelle. Ewa Kobierska-Maciuszko Varsovan yliopiston kirjastosta muisteli puolalaisen  Jagellonica –suvun liittoutumista avioliiton kautta Ruotsi-Suomen Vaasa –sukuun. Katarina Jagellonica asui aikanaan Turun linnassa. Juhanan ja Katarinan poika Sigismund oli 1500-luvulla Puolan ja Ruotsin kuningas. Liettuan ja Puolan historiat kytkeytyvät yhteen.

Sotaisat ruotsalaiset ryöstivät Prahasta sotasaaliina 30-vuotisessa sodassa vuonna 1648 Ruotsin tunnetuimpiin kuuluvan käsikirjoituksen Paholaisraamatun (Djävulsbibeln = Codex Gigas), jota nyt säilytetään nähtävillä Ruotsin Kansalliskirjastossa.

Lähdettäessä Marie Parakova Prahasta huomautti: ”Onneksi emme enää tapaa sodissa vaan seminaareissa”.

Kirjoittaja:

Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Kaisa Sinikara

Julkaisijan iltapäivä oli menestys

“Julkaisijan iltapäivä” palasi uudistettuna ohjelmistoon pienen tauon jälkeen ja osoitti heti tarpeellisuutensa. Osallistujista puolet oli muualta kuin omasta yliopistostamme; pääkaupunkiseudun ja muun Suomen yliopistoista ja ammattikorkeakouluista, julkishallinnosta, tutkimuslaitoksista ja kustantamoista.

Kiinnostus Helsingin yliopiston tutkimuksen arviointiin ja sitä tukevien digitaalisten palvelujen käyttöönottoon oli intensiivistä.

Kaisa Sinikaran alustuksen jälkeen, päivän aloitti Helsingin yliopiston vararehtori Johanna Björkroth, joka kertoi tutkimuksen arvioinnista ja avoimesta arkistoinnista Helsingin yliopistossa. Tavoitteina on parantaa Helsingin yliopiston tutkimuksen ja tohtorikoulutuksen laatua sekä lisätä yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä kansainvälistä näkyvyyttä.

Toisena puhujana Otto Auranen, TSV:n koordinaattori, valotti tieteellisten julkaisukanavien laadunarvioinnin tavoitteita ja vallitsevaa tilannetta.  Tarkoituksena on asettaa laatuluokitus tieteellisille lehdille, sarjoille ja kustantamoille sekä selvittää millä perusteilla julkaisutoimintaa tulisi arvioida, kuinka arviointitietoa, etenkin julkaisufoorumi-luokitusta tulisi käyttää ja onko tarvetta yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen tähtäävän julkaisutoiminnan luokittelulle.

TUHATin käytöstä ja suuntaviivoista kertoi Helsingin yliopiston projektipäällikkö Aija Kaitera.

TUHAThan on tutkimushallinnon tietojärjestelmä, joka muodostaa kokonaisuuden yliopistossa tehtävän tutkimuksen sisällöstä, resursseista, julkaisuista ja muista tuotoksista.

Koska palvelun tarkoitus on myös tarjota tutkijoille ja yliopiston hallinnolle raportointi- ja arviointityökaluja, laadun arviointi on tärkeää.

– Laadun arviointia tehdään sekä julkaisuprosessissa vertaisarviointitoiminnan kautta, tutkimuksen arvioinneissa ja tulevassa kansallisessa julkaisukanavajärjestelmässä.

Tuhattiin lisättiin myös kohta palkinnoille ja muille saavutuksille.
– Palkinnot ja huomionosoitukset ovat tyypillisesti tiedekuntien ja laitosten sivuilta löytyvää asiaa. Näitä siis halutaan nostaa esiin omassa viestinnässä.

Helsingin yliopiston kirjaston verkkopalveluiden erikoissuunnittelijaa Veera Ristikartanoa paikkasi tietojärjestelmäasiantuntija Eija Airio, joka kertoi lyhyesti avoimen arkistoinnin tilanteesta ja kustantajien suhtautumisesta hankkeeseen. Keskimääräisesti kustantajat ovat suhtautuneet TUHATiin positiivisesti.

Lopuksi Yliopistopainon Hannele Kauranne kertoi Yliopistopainon eri palveluista.

Ilta päättyi pieneen tarjoilu- ja verkostoitumistuokioon. Ajankohtaiset aiheet kirvoittivat innostuneen keskustelun ja vieraat tuntuivat viihtyneen ja saaneen vastinetta tiedonjanoonsa. Tilaisuutta isännöivät Helsingin yliopisto ja kirjasto yhdessä Yliopistopainon kanssa. Myös järjestäjien näkökulmasta tilaisuus saavutti tavoitteensa – kontaktin tutkijoihin ja julkaisijoihin – tärkeisiin sidosryhmiin. Uutta tilaisuutta kaavaillaan kevääksi.


Julkaisijan iltapäivän alustajana toiminut Kaisa Sinikara (vasemmalla), sekä luennoitsijat Hannele Kauranne, Otto Auranen sekä Aija Kaitera.

Ryhmätyötiloja uuteen Keskustakampuksen kirjastoon

”Opiskelutapojen muuttuessa ryhmätyötilojen kysyntä on viime vuosina kasvanut. Uudessa kirjastossa pyrimme kasvattamaan ryhmätyötilojen määrää, ja tietenkin myös Aleksandrian [sekä Minervan] ryhmätyötilat ovat edelleen käytettävissä. ”  Näin kirjoitti suunnittelija Nicola Nykopp Uusikirjasto-wikissä vuonna 2009.

Kirjaston ryhmätyötilat ovat olleet koko ajan mukana suunnittelussa, ja uuteen taloon tulee sekä 9 pientä (noin 3-5 hengen) että 6 isohkoa (noin kymmenelle hengelle) ryhmätyötilaa. Tiloja halutaan käyttää mahdollisimman monipuolisesti, joten vaikkapa varustetasoa ja varausjärjestelmää pohditaan kuumeisesti.

Projektiryhmässä yritetään kurkistaa kahden vuoden päähän ja saada otetta opiskelijoiden ja tutkijoiden tarpeista. Tarvitaanko joka tilaan kiinteä tietokone vai ovatko tabletit (ePadit ja muut) jo arkipäivää ja riittäisi, että tilassa olisi hyvä näyttö ja kenties retroa välineistöä kuten flappitaulu.

Helsingin yliopistolaiset voivat seurata kirjastosuunnittelua Uusikirjasto-wikissä ja kommentteja otetaan mieluusti vastaan.


Nyt tulevat ryhmätyötilat ovat vielä vain suunnitelmaa.

Joulu kirjastossa


Topelian sammakkokokoelman kunnipaikalta löytyy pieni joulupukki.


Topelian kekseliäs joulukalenteri.


Päärakennuksen 4. kerroksessa sijaitsevan taidehistorian toimipaikasta ikkunoita koristivat kynttilät.


Minervan tiskiä koristivat hienot koristepallot.


Joulutähti luo tunnelmaa.


Viikin kampuskirjaston tiskillä päivystämässä tonttupariskunta.


Havut kirjaston aulassa loivat oman tunnelmansa..


Kumpulassa kirjastokärrytkin oli koristeltu jouluisiksi.


Kumpulassa on kyllä oltu kiltteinä, kun on lahjojakin kuusen juurelle laitettu.

Kirjoittaja ja kuvat

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Helsingin yliopiston kirjaston henkilökuntakokous 10.12. (saattaa sisältää jälkiä rehtorin joulutervehdyksestä)

Rehtori ja hallinjohtaja yllättivät henkilökuntakokouksen, Kuva: Jussi Omaheimo

Kirjaston henkilökuntakokoukseen 10.12. oli kasattu kosolti mielenkiintoisia aiheita. Suuri ja iloinen yllätys oli myös kokouksen hetkeksi keskeyttänyt rehtori Thomas Wilhelmssonin ja hallintojohtaja Kari Suokon joulutervehdys kirjastolaisille.

Helsingin yliopiston kirjaston henkilökuntakokouksen ensimmäisenä varsinaisena asiana oli kirjaston palvelumuotoiluhankkeen esittely. Ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara puhui ensin lyhyesti kirjaston näkökulmasta hankkeeseen, jonka jälkeen asiakkuusjohtaja Kirsti Lehmusto ja projektipäällikkö Liisa Vilkkumaa.

Suunnittelutoimisto Taivaasta esittelivät hanketta ja vastasivat kuulijoiden kysymyksiin. Hankkeen keskeisenä mahdollisuutena on kirjaston käyttäjien palvelutarpeiden kartoittaminen yhdessä käyttäjien kanssa. Prosessi muistuttaa siis kirjaston tutkijaryhmien kanssa tekemää Solmu-työskentelyä. Osittain tästä syystä kirjaston palvelumutoiluhankkeessa keskitytään ensisijaisesti opiskelijakohderyhmiin.

Yleisön kysymyksissä nousi esiin myös kirja- ja verkkointensiivisten kirjastojen erot. Näihin kysymyksiin vastattiin kertomalla kuinka palvelutuokioiden ymmärtämisen kautta palvelupolun monikanavaisuus ja -tarpeisuus nousee kyllä esille. Hankkeen konkreettisena tavoitteena on saada kirjastolle toimiva analyysityökalu palveluiden osallistuvaan kehittämiseen.

Myös Taivaan Kikka Lehmusto ja Liisa Vilkkumaa kuuntelivat rehtorin puhetta, Kuva: Jussi Omaheimo

Kuva: Myös suunnittelutoimisto Taivaan Kirsti Lehmusto ja Liisa Vilkkumaa kuuntelivat rehtorin tervehdystä. Oikealla kuvassa myös Meilahden kampuskirjaston kampuskirjastonjohtaja Pirjo Rajakiili.

Hallintojohtaja Suokon korista löytyi karkkeja kaikille kilteille kirjastolaisille, Kuva: Jussi OmaheimoKesken palvelumuotoiluesittelyn ovelta kuului kuitenkin koputusta. Rehtori ja hallintojohtaja saapuivat joulutervehdykselle. Hallintojohtaja Kari Suokko tarjosi kilteille kirjastolaisille karkkeja koristaan ja rehtori Wilhelmsson kiitteli kirjastolaisia kuluneena vuonna tehdyn työn tärkeydestä. Asettelipa rehtori myös kovin painokkaita sanoja uuden kirjaston merkityksestä koko yliopistolle.

Tämän jälkeen päästiin kokouksessa äänestämään tasa-arvoyhdyshenkilöstä. Ehdolla olivat kirjastonhoitaja Esa Hakala Kumpulan kampuskirjastosta ja tietoasiantuntija Johanna Lahikainen Keskustakampuksen kirjastosta esittelivät lyhyesti itsensä. Kirjastonhoitaja Eva Isaksson kertoi tasa-arvoyhdyshenkilön työssä pyrittävän tulevina vuosina selkeyttämään toimenkuvaa ja saamaan aikaan aitoa ruohonjuuritasolta asti toimimista. Kirjaston tasa-arvoyhdyshenkilöksi valittiin Johanna Lahikainen.
Suunnittelija Nina Järviö esitteli keskustan ikätasa-arvokyselyn tuloksia, Kuva: Jussi Omaheimo
Kirjaston ikätasa-arvokyselyn tuloksia esitteli  suunnittelija Nina Järviö. Ikätasa-arvokyselyn raportti auttaa varmasti näkemään ongelmia ja kehittämään parempia toimintatapoja. Tuloksien esittelyn jälkeen keskustelussa keskityttiinkin jo erityisesti yhteen raportin mainitsemaan kehityskohteeseen: kuinka mentoroinnilla voitaisiin parantaa tiedon siirtymistä eläkkeelle jääviltä työntekijöiltä. Toki huolestuttaviakin tuloksia oli: muun muassa peräti viidennes vastaajista ilmoitti kokeneensa ikäsyrjintää kirjastossa.

Seuraavana esittelyssä oli ikätasa-arvoonkin liittyvä kirjaston työhyvinvointikyselyn tulosten esittely. Esittelijänä toimi johtava tietoasiantuntija Kaija Sipilä. Työhyvinvointikyselyn tulos oli edellistä vuotta parempi. Vähiten tyytyväisiä oltiin ylimpään hallintoon, tiedonkulkuun ja palkkaukseen. Tulosten todettiin noudattavan valtionhallinnon yleisiä tuloksia. Kirjastossa ollaan yleisesti tyytyväisiä lähityöyhteisöön, mutta esimerkiksi yhteistyö kampuskirjastojen ja keskitettyjen palveluiden välillä koettiin ongelmalliseksi. Yleisesti hyvästä työhyvinvoinnista kertovia lukuja varjosti joidenkin tärkeiden viihtymiseen liittyvien osa-aluiden tulokset.

Helsingin yliopiston kirjaston henkilökunta pääsee kaikkiin tilaisuuden materiaaleihin Alman HULib-foorumin kautta:

Kirjoittaja:

Jussi Omaheimo
Viestintäsuunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Jussi Omaheimo