Ethän hylkää Prinsessa Ruususta?

…kauan sitten kirjoitetuista teoksista, jotka jotka ovat jääneet uinumaan kirjastojen hyllyihin, kunnes vuosia tai vuosikymmeniä myöhemmin ne alkavat kiinnostaa uusia tutkijoita…

Hollantilainen tieteentutkija Anthony Van Raan esitti vuonna 2004 ilmestyneessä artikkelissaan ajatuksen tieteen Prinsessa Ruususista, ts. sellaisista teoksista, jotka on kirjoitettu kauan sitten, mutta jotka ovat jääneet uinumaan kirjastojen hyllyihin, kunnes vuosia tai vuosikymmeniä myöhemmin ne alkavat kiinnostaa uusia tutkijoita. Joskus kiinnostus herää aivan eri yhteydessä kuin mihin alkuperäinen teos on liittynyt.

Toisinaan taas jokin uusi julkaisu, arvostettu kirjoittaja tai kiinnostava aihe – tieteen Prinssi Rohkea – on sen sattumalta löytänyt, oivaltanut siinä jotain olennaista ja viittaamalla siihen suudellut nukkuneen teoksen hereille. Tieteen Prinsessa Ruusunen on nukkunut satavuotista untaan ja sitten melkeinpä yhtäkkiä saanut osakseen paljon huomiota (Van Raan 2004). Tällaiset julkaisut ovat ilmestyessään usein olleet aikaansa edellä, mistä syystä niihin ei silloin ole kiinnitetty paljoakaan huomiota.

Kun kirjastossa tehdään reippaasti kokoelmatyötä ja karsitaan harvoin lainattuja teoksia, silloin voi käydä niin, että vahingossa heitämme Prinsessa Ruusunen pesuveden mukana. Ehkä juuri se vaatimattoman näköinen puoli vuosisataa sitten ilmestynyt kirja onkin huomispäivän klassikko. Mutta voimmeko mitenkään tunnistaa sitä?

Kun muutama vuosi sitten tutkin sosiaalisen pääoman käsitettä ja sitä käsitelleitä julkaisuja, kiinnostuin myös sosiaalisen pääoman tutkimuksen Prinsessa Ruususista. Paljon viittauksia saaneita julkaisuja sosiaalista pääomassa käsittelevissä julkuissa olivat mm. Alexis de Tocquevillen teos “Democracy in America” (1840), Gary Beckerin “Human Capital” (1964) sekä Mark Granovetterin artikkelit “The Strenght of Weak Ties” (1973) ja “Economic Action and Social Structure” (1985).

Mutta todellinen Prinsessa Ruusunen sosiaalisen pääoman tutkimuksen alalla oli kuitenkin Lyda Hanifanin artikkeli ”The Rural School Community Center” (1916). Sitä voidaan pitää ensimmäisenä julkaisuna, jossa sosiaalista pääomaa on käsitelty siinä merkityksessä kuin me sen nyt ymmärrämme ja miten meidän aikamme tutkimus sitä käsittelee.

Hanifanin artikkelin herätti henkiin sosiaalisen pääoman tutkimuksen tunnetuksi tehnyt Robert D. Putnam. Web of Science –tietokannan mukaan siihen on viitattu vasta vuodesta 1997 lähtien, ja viittauksia tehdään edelleen. Artikkelin sisältyminen verkkolehtitietokantoihin tekee sen löytämisen ja käytön helpommaksi. Tämä lähes sata vuotta nukkunut Ruusunen on tietoverkkojen aikakaudella herätetty uudelleen eloon.

Tutkimuksen virstanpylväiden tunnistaminen tai Prinsessa Ruususten herääminen ovat tutkimuksellisesti kiinnostavia ja niiden kautta voidaan mm. havaita tutkimusverkostojen muodostumista.

Mutta mitä ne antavat käytännön kirjastotyölle? Voidaanko esimerkiksi tieteellisten kirjastojen kokoelmapoliittisissa ratkaisuissa käyttää hyväksi eri tieteenalojen ja tutkimussuuntausten merkittävien julkaisujen tunnistamista? Jos voidaan ja jos on mahdollista tehdä tutkimuksia, joiden avulla näitä jonkin alan keskeisiä julkaisuja löydetään, sillä on todennäköisesti merkitystä kokoelmien laadun kannalta.

Kirjallisuusviitteet

Hanifan, Lyda J. (1916): The rural school community center. – Annals of the American Academy of Political and Social Science. 67:130-138.

Van Raan, Anthony F.J. (2004): Sleeping Beauties in science. – Scientometrics 59:3, 467-472.

Kirjoittaja

Maria Forsman
johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto