EUNIS 2011 -konferenssiraportti

EUNIS 2011 – Maintaining a sustainable Future for IT in Higher Education
Dublin, Irlanti, 15.6.-17.6.2011

 

EUNIS

EUNIS = European University Information Systems http://www.eunis.org/

EUNIS on avoin järjestö, jonka tarkoituksena on tarjota yhteistyöfoorumi eurooppalaisten korkeakoulujen IT-johdolle, korkeakouluasioista vastaaville viranomaisille ja tietojärjestelmätoimittajille. Järjestössä on 143 jäsentä 31 maasta. Suomesta Helsingin yliopiston lisäksi jäseninä ovat Aalto-yliopisto, CSC, Jyväskylän yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen ammattikorkeakoulu, Tampereen yliopisto, Turun yliopisto ja Åbo Akademi.

Suomalaisista järjestön johtokunnassa ovat Helsingin yliopiston tietohallintojohtaja Ilkka Siissalo (vice-president) ja Aalto-yliopiston tietohallintojohtaja Pekka Kähkipuro (member). Toimintaan kuuluvat vuosittaisen konferenssin lisäksi yhteiset projektit, esimerkkinä käynnissä oleva opiskelijaliikkuvuuden edistämiseen tähtäävä RS3G (Rome Student Systems and Standards Group, http://www.rs3g.org).

Konferenssi 2011

Konferenssin isäntänä toimi Trinity College Dublinissa. Konferenssin ohjelmassa oli yhdeksän kaikille tarkoitettua osiota, viisi rinnakkaisohjelmajaksoa neljästä teemasta sekä aikaa keskusteluihin muiden osallistujien kanssa. Rinnakkaisohjelmien teemat olivat Corporate IT, Identity Management, Knowledge Management ja Sustainable IT.

Esitysten painopiste oli koulutuksen ja opetuksen sekä korkeakouluhallinnon tietotekniikassa. Tutkimukseen liittyvät järjestelmät olivat vähemmän esillä. Kirjastojärjestelmiä tai kirjaston roolia korkeakoulujen IT-toiminnassa ei käsitelty muutamaa mainintaa lukuunottamatta. Mitään varsinaisesti uutta ei esityksissä ja keskusteluissa tullut esille. Keskeisiä aiheita olivat käyttäjätarpeiden muutos, digitaalisten tietomassojen kasvu ja hallittavuus, tietoturva, käyttäjien ja järjestelmien integraation monimuotoistuminen, avoin lähdekoodi ja tietohallinto.

Esityksiä oli valittu niin laaja valikoima, että pelkästään näkemieni esitysten perusteella voisi oikeastaan tehdä minkälaisia valintoja tahansa tietojärjestelmäkehityksen ja ylläpidon osalta. Aina löytyisi taho, johon viitata hyvänä käytäntönä. Olennaista tuntui olevan oman toiminnan ja toimintaympäristön tunteminen, jolta pohjalta tavoitteet ja toimintamallit päätetään.

Esimerkkejä vaihtoehtoisista näkemyksistä:

  • Korkeakoulutus on sijoitus tulevaisuuteen yksilön ja yhteiskunnan tasolla. – Mikä on korkeakoulutuksen rooli yksilölle ja yhteiskunnalle tulevaisuudessa? – Onko korkeakoulutuksella mitään tarjottavaa huomisen nuorille?
  • Katso tulevaisuushorisontin yli – tulevan it-kehityksen ennustaminen on mahdotonta.
  • Panostus kansainväliseen yhteistyöhön, yhteisprojekteihin, laajat tavoitteet – ketterä paikallinen kehitystyö pienehköjen käyttäjäryhmien tarpeisiin.
  • Tee itse tai kehittäjäyhteisössä (avoin lähdekoodi) – osta palvelut, älä keksi pyörää uudestaan.
  • Tee nopeasti, aloita tänään edes jotain – huonosti tehty johtaa samaan tulokseen kuin ei tekisi ollenkaan.
  • Avoin ympäristö, yhteisöllisyys – tietoturva, tekijänoikeudet

Patrick Cunningham (Chief Scientific Adviser to the Irish Government) korosti koulutuksen merkitystä investointina tuotekehitykseen ja hyvinvointiin. Hän vertasi Irlantia muihin samankokoisiin eurooppalaisiin maihin käyttäen EU-komission Innovation Union Scoreboard -tutkimusta. Vuoden 2010 tutkimuksessa Suomi oli kolmantena, yksi innovation leader -ryhmästä. Irlanti on lähellä EU:n keskiarvoa, tavoitteena päästä kärkiporukkaan. Cunninghamilla oli myös mielenkiintoinen lähestymistapa yliopistorankingeihin. Sen sijaan, että olisi verrannut dublinilaisia yliopistoja maailman huippuihin, hän otti vertailukohdaksi vastaavan kokoisten eurooppalaisten maiden pääkaupunkien yliopistot.

Käyttäjien tarpeita tietojärjestelmien kehittämisen lähtökohtana käsiteltiin useassa esityksessä. Keri Facer kysyi, miten yliopistot vastaavat käyttäjien ja järjestelmien monimuotoiseen integroitumiseen. Hän toivoi parempaa keskustelua koulutuksen tulevaisuudesta ja piti tärkeänä käyttäjien osallistamista tähän keskusteluun, esimerkkinä englantilainen koulutusalan skenaariotyökalu.

Myös Marshallin viiden kohdan lista sisälsi tulevaisuuden arvioinnin. Mieleeni jäi Marshallin kommentti, että se mikä ensin näyttää mahdottomalta, ei yleensä ole mahdotonta. Kysymys on useimmiten vain näkökulman rajoittuneisuudesta.

Espanjalaisten yliopistojen Web2.0-käyttötutkimuksen yhteenvedossa Clemente totesi, että huonosti tehty johtaa yhtä huonoon tulokseen kuin se, että ei tee ollenkaan. CampusIT:n Naratil kehotti aloittamaan pienestä ja aloittamaan heti. Hän korosti käyttäjäkokemuksen merkitystä. Esityksessä kuvatun nopean järjestelmäkehityksen yhtenä edellytyksenä oli ostopalvelujen hyödyntäminen.

Omasta ohjelmistotuotannosta ja avoimen lähdekoodin käytöstä oli Brighin ja Bertazonin esitys italialaisten korkeakoulujen IT-konsortion, CINECA:n, toiminnanohjausjärjestelmäprojektista. CINECA on mielenkiintoinen esimerkki yliopistokonsortiosta. Sikäläinen opetusministeriö, 50 yliopiston ja 2 tutkimuslaitoksen konsortio tuottaa tietojärjestelmiä korkeakoulujen tarpeisiin, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan kirjastojärjestelmiä.  Sen liikevaihto on 70 miljoonaa euroa, ja henkilöstöä on noin 550.

Laajoja yhteistyöprojekteja edustivat henkilötunnistukseen liittyvät EU-projektit STORK ja SSEDIC sekä TERENAn Wearenin esitys eurooppalaisista tutkimus- ja koulutusalan verkoista ja keskitetystä käyttäjätunnistuksesta.

Tietohallintoa käsiteltiin standardien, kustannusten hallinnan ja parhaiden käytäntöjen näkökulmasta. Wilson käsitteli jatkuvan kehittämisen filosofiaa ja erilaisten työkalujen käyttöä siinä (ITIL, BSC, SLA, EFQM). Fernandez Martinez esitteli ISO38500-standardin käyttöä espanjalaisissa yliopistoissa itsearvioinnin välineenä.

Konferenssin sivusto http://www.eunis.ie/index.html

Teksti
Pauli Assinen
Tietojärjestelmäpäällikkö
Verkkopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Leave a Reply

Your email address will not be published.