Jouluiset lukuvinkit

Sophie Hannah: Nimikirjainmurhat. Uusi Hercule Poirot –mysteeri.
WSOY 2014.

Lontoo 1920-luvulla: Ansioitunut salapoliisi Hercule Poirot on vetäytynyt täysihoitolaan lepuuttamaan aivojaan, jotka ovat saaneet liikaa ärsykkeitä. Mutta kuuluisat harmaat aivosolut eivät saa levätä pitkään, sillä arvokkaassa Bloxhamin hotellissa tapahtuu monta murhaa eikä Scotland Yardin rikosetsivän Edward Catchpoolin havainnointikyky riitä alkuunkaan rikosten selvittämiseen.

Agatha Christien Esiripun jälkeen ei pitänyt enää tulla Poirot-romaania, mutta mestarietsivä on täällä taas. Brittikirjailija Sophie Hannah on saanut Christien perikunnalta luvan herättää belgialaisen yksityisetsivän taas henkiin.

Olin hieman epäluuloinen tarttuessani romaaniin, mutta Hannahin Christielle uskollinen tyyli sai ilahtumaan. Toivottavasti ITV filmatisoi tämän ja saamme taas nauttia David Suchetista Poirotina. Ja lisää kirjoja, kiitos! (JL)

Sarah Waters: The Paying Guests
Virago 2014

Syyskuussa kutsumattomat vieraat, useampi hengitystietulehdus, asettuivat taloksi ja jouduin vuoteenomaksi. Onneksi kylässä oli myös painotuore, Lontoon välilaskulla löytynyt Sarah Watersin uusin kirja.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Lontoo on lohduton ja köyhä. Sota on muuttanut kaiken yläluokkaisten Frances Wrayn ja hänen äitinsä elämässä: perheen miehet ovat kuolleet ja he asuvat suuressa, kalliiksi käyvässä talossa kahden. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vuokralaisia kunnialliseen taloon.

Taloon muuttava pariskunta tuo taloon elämää, mutta millaista elämää? Pian kaikki muuttuu. Kirja on kiehtova, tarkka ajankuvaus ja piinaava jännitysnäytelmä viimeisiin sanoihin asti. Tämä tukeva lukuromaani ilmestyy suomeksi vuonna 2015 nimellä Parempaa väkeä. (JL)

Antti Heikkinen: Juice Leskinen 1950-2006 – Risainen elämä
Siltala 2014

Juicesta on kirjoitettu ennenkin vaan tuskin näin kattavasti. Nilsiäläiskirjailija ja -toimittaja Antti Heikkisen Leskis-elämäkerta on 500-sivuisena melkoinen mammutti, laulaja-lauluntekijän elämää monelta suunnalta valottava. Juicen laulusta kirjan otsikoksi napattu Risainen elämä on kuvaava: rikkinäistä ja resuista ehti menestyksestä huolimatta olla tai ehkä osin sen takia. Suosio ei välttämättä onnea tuonut.

Heikkinen on huolellisesti paneutunut Juicen perheen ja suvun vaiheisiin mm. Pohjois-Savossa. Kirja kuvaa kuinka karujen lapsuus- ja nuoruusvuosien jälkeen hiljaisesta ja vetäytyvästä juankoskelaispojasta kypsyi 1970-luvun alussa manselainen opiskelijaboheemi ja lauluntekijä, joka viimeistään 1980-luvulla nousi ”kansakunnan kaapin päälle”. Juicen musiikillinen ja kirjallinen tuotanto, eri yhtyeet sekä keikka- ja juopotteluputket käydään huolella läpi. Myös rakkaussuhteita ja avioliittoja käsitellään varsin laajasti. Näkökulmia avartavat eri julkimoiden ja tavisten lausunnot. Julkkis-Leskisen pinnan alta paljastui joidenkin mukaan myös tavallisempi Leskinen, joka oli kiinnostunut vesistöistä ja historiasta. Toisille Juice oli tutumpi Aulabaarin kantaveijarina, joka usein hauskuutti ”hoviaan” ja toisinaan äityi myös sietämättömäksi ”besserwisseriksi”. Leskinen oli monessa suhteessa ristiriitojen leimaama mies.

Kirja on samalla vahvaa ajankuvaa menneiltä vuosikymmeniltä. Juicen lauluistakin löytyy jälkiä poliittisen elämän vaikuttajista ja (populaari)kulttuurin ilmiöistä. Eipä ihme, että yksi Juicen lp-levyistä on nimeltään Ajan henki (1981). Kirjailijan näkemyksen mukaan monilla Juicen levyillä on myös viestejä lähipiirille. Verbaalinero saattoi olla kotioloissa huono puhumaan vaikkapa parisuhteen ongelmista, mutta kyllä siitä laulun sentään sai aikaiseksi. (JK)

Joël Dicker: Totuus Harry Quibertin tapauksesta
Tammi 2014

Sveitsiläisen Joël Dickerin teos on jo nyt vuosikymmenen suurmenestyksiä. Harry Quibertin tapauksessa Marcus Goldman, nuori kirjailija, tuskailee toisen romaaninsa parissa. Hän lähtee hakemaan innoitusta Yhdysvaltojen itärannikon pikkukaupungista ja törmää murhajuttuun, jonka pääepäilty on hänen kirjallisuuden opettajansa Harry Quebert. Murhattu on Quebertin puutarhasta löytyvä nuori Nola, joka katosi kesällä 1975 ja jolla oli suhde Harryyn.

Asetelma tuo mieleen David Lynchin Twin peaks –tv-sarjan, vaikkei kertomus venykään lynchmäiseen surrealismiin. Myös Dickerin henkilöitten pinnan alla kytee ristiriitaisia tunteita ja epäilyttäviä motiiveja,  ja vaikka tarinan edetessä lukija ehtii jo vakuuttua usean henkilön syyllisyydestä, niin soppaa hämmenne- tään kääntämällä jo selvältä vaikuttanut asetelma nurin.

Kirjan voima onkin siinä, miten se juonenkäänteillään onnistuu koukuttamaan lukijansa kunnon trillerin tavoin. 800 sivussa olisi voinut olla tiivistämisen varaa, mutta ainakin itselleni Harry Qubert oli viihdyttävä kesä(mökki)romaani, jota ei malttanut jättää kesken. Voin kuvitella joulukinkun sulattelukin sujuvan sen parissa, kunhan kirjaan imuun pääsee. (JK)

M. A. Jeskanen: Perkele – myytillisiä tarinoita ja Santala – Perkele osa II
WSOY 2011

Sarjakuva- ja historiafriikille M.A. Jeskasen Perkele – Myytillisiä tarinoita –sarjakuva on monta kärpästä yhdellä iskulla. Parhaimmillaan hyytävää sarjakuvakerrontaa historiallisilla faktoilla ja taruilla maustettuna. I like! Toinen osa ”Santala – Perkele II” on yhtä väkevää mytologian, historian, kristinuskon tarujen ja vanhojen uskomusten ilotulitusta kuin edeltäjänsä, tosin keskittyen yhteen tarinaan antaen sen päähenkilölle tilaisuuden voittaa lukijansa puolelleen niin hyvässä kuin pahassa. Perkele – Myytillisiä tarinoita sisältää kuusi sarjakuvakertomusta 1600-luvun loppupuolen Suomesta ja Ruotsista. Häissään kuolleen morsiamen, Blåkullaan lentävien noitien tai saunan lauteiden alla asuvan pirun tarinat pitävät lukijansa otteessaan ja tuovat nykyhetkeen sitä vanhaa magiaa, jota harvoin saa kokea alati teknistyvän yhteiskunnan aallonharjalla. Henkilökohtainen suosikkini ”Santala” kertoo suomalaisen noidan kasvutarinan, joka on täynnä loitsuja, aarnivalkeita, piruja ja kätkettyä tietoa, ylpeyttä ja pelkoja, mutta myös ymmärrystä, anteeksiantoa ja sovintoa. Tarina seuraa Santalan elämän eri vaiheita hidasälyisen nuorukaisen epätoivoisesta rakkaudesta aina mahtavan suurnoidan kuolinhenkäykseen saakka.

Kummatkin teokset on piirretty vahvan rosoisella tyylillä, yksityiskohtien herkkyyttä unohtamatta – kynän jäljen näkee ja hyvä niin. Minusta tällaisissa synkissä tarinoissa pitääkin olla vähän rosoa ja makua. Vaikka julkaisusta alkaakin olla nelisen vuotta, kuuluvat teokset ehdottomasti aiheisiin vihkiytyneen kokoelmiin.

Teokset eivät sitten ole mitään lasten sarjakuvaa. K-16. (HH)

Emmi Itäranta, Teemestarin kirja
Teos 2012

Viime aikoina olemme saaneet kuulla, kuinka kansainväliset suuryritykset, mm. Nestle hamuavat makean veden ja pohjaveden varantoja yksityiseen omistukseen. Tätä taustaa vasten kannattaa lukea Emmi Itärannan vuonna 2012 ilmestynyt esikoisromaani Teemestarin kirja. Romaanin tapahtumat sijoittuvat kaukaiseen, ilmastokatastrofin jälkeiseen tulevaisuuteen, aikaan jolloin vedestä on tullut keinottelun ja vallankäytön väline. Romaani voitti Teoksen fantasia- ja tieteiskirjoituskilpailun ja on käännetty useille kielille.

Kirjan kaunis ja lyyrinen kieli miellyttivät minua kovasti, samoin zen-filosofiset pohdinnat vedestä ja sen olemuksesta. Siinä käsitellään myös entisaikojen ihmisiä, kertomusta “tuhosta ja raunioista, valtameristä, jotka kurkottivat kohti mannerten keskustoja ja nielivät maata ja makeaa vettä. Miljoonista ihmisistä, jotka pakenivat kodeistaan, sodista, joita käytiin sulavien jäiden alta paljastuneista polttoaineresursseista, kunnes maan suonet vuotivat kuiviin. Ihmisistä, jotka haavoittivat maailmaansa, kunnes menettivät sen.” Kirjan viimeinen lause jäi mieleen:”Tänä aamuna maailma on tomua ja tuhkaa, mutta ei toivosta tyhjä”. (DA)

Richard Hell, Sopeutumattomien sukupolvi. Punkin kummisedän muistelmat.
Like 2013

60-luvun lopulla kentuckylaisnuorukaiset Richard Meyers ja Tom Miller muuttivat New Yorkiin, tekivät hanttihommia ja kirjoittivat runoja. 70-luvun alkupuolella he ottivat itselleen taiteilijanimet Richard Hell ja Tom Verlaine ja perustivat bändin, josta pikkuhiljaa muotoutui rockin historiaan jäänyt Television. Bassoa soittanut Hell lähti kuitenkin omille teilleen ennen bändin ensimmäistä, legendaarista Marquee Moon -levyä ja liittyi New York Dollsista lähteneen Johnny Thundersin Heartbreakers -yhtyeeseen. Tästäkin Hell lähti ennen ensimmäistä levyä ja hän perusti oman bändin Richard Hell & The Voidoids. Tämä kokoonpano sai aikaan kaksi studioalbumia, joista ensimmäinen, Blank Generation (1977) ja varsinkin levylle sisältyvä samanniminen kappale ovat jääneet rockin historiaan. On sanottu, että Hellin lyhyt pystytukka ja risaiset vaatteet toimivat punktyylin innoittajina ja että manageri Malcom McLaren olisi lainannut tyylin Sex Pistolsille, jonka jälkeen siitä tuli kansainvälinen ilmiö.

Tästä ja laajemminkin New Yorkin CBGB-klubin ympärillä pyörineistä bändeistä, muusikoista ja niiden kiihkeästä, rajustakin elämästä on Richard Hell kirjoittanut mielenkiintoiset muistelmat. Esiin nousevat mm. New York Dolls, Ramones, Patti Smith, Talking Heads ja Blondie. Hell jätti soittohommat 80-luvun alussa ja on sen jälkeen kirjoittanut romaaneja, esseitä ja runoja. Kirjassa näkyykin, että kyseessä on ammattikirjoittajan aikaansaannos ja se on New Yorkin 70-luvun rockskenestä kiinnostuneille pakollista luettavaa. (DA)

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Tammi 2014

Joulukuun alkuviikkoina olen kaiken liikenevän vapaa-aikani lukenut tätä tiiliskiviromaania, jota ei lueta helposti työmatkoilla metrossa eikä tabletin näyttöä selaillen.

Lasse Koskelan kirjoittajapiireissäkin vaikuttanut neuropsykologi Valtonen on kirjoittanut Finlandia -palkitun teoksen, joka vie lukijan mukaansa heti alkusivuilta lähtien. Kirjassa käsitellään mm. tiedeyhteisöjä ja tieteen tekemistä yleensä, aivotutkimusta, lääketeollisuutta, eläinkokeita, tieteellisten lehtien kustantamista, tieteellisten artikkelien lähdekritiikkiä sekä ihmisen olemassaolon tarkoitusta ja valintojen ja sattumien merkitystä tässä ajassamme.

Uusimpien teknologisten keksintöjen tuloksena lanseerattu I Am -laite mahdollistaa myös neuroverkkokirjaston käytön. Eli voit tilata itsellesi haluamasi teoksen oman ajatuksesi voimalla, kirjastojärjestelmät joutavat jo romukoppaan.

Massiivisen teoksen haluaa ahmaista loppuun asti saadakseen selville, miten Joelle, Alinalle ja Samuelille lopulta kävikään. (KL)

Lukuvinkkejä vinkkailemassa:

Johanna Lahikainen, Jussi Kajaste, Helena Hiltunen, Dolf Assman, Kristiina Lähdesmäki

Leave a Reply

Your email address will not be published.