“Kaukopalvelu on kuollut, eläköön kokoelmien jakaminen?” Valtakunnalliset kaukopalvelupäivät Turussa 11.-12.5.2011

Kaukopalvelupäivät pidettiin tällä kerralla Suomen vanhimmassa kaupungissa, Turussa.

Otsikossa mainittu kaukopalvelun kuolema osoittautui taas perättömäksi huhuksi.  Huhulta leikattiin siivet Turun yliopistoon liitetyn Kauppakorkeakoulun tiloissa.  Kaunopuheisimmin kaukopalvelun nykytilaa kuvasi  tietopalvelupäällikkö Elisa Paavilainen Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).  Hänen mukaansa ”kaukopalvelu ei ole kuollut, vaan päinvastoin se on voimissaan. Se ei enää ole yhtä mittavaa ja rannatonta kuin joskus kulta-aikoina, mutta sen vahva ydin on löytynyt.”

Paavilainen puhui tilaisuudessa erikoiskirjastojen ryhmän edustajana ja hänen esityksensä varsinainen aihe oli Katsaus SYKEn kaukopalveluun ja kokoelmien jakamiseen. Tilausten määrä on  vähentynyt selvästi  heilläkin johtuen uusista sähköisistä työvälineistä.  Kaukopalvelulle jäävät ne haasteellisimmat tapaukset,  joita asiakkaat eivät itse löydä sähköisistä aineistoista. Kaukopalvelua pidetään kuitenkin edelleen tärkeänä lippulaivapalveluna, joka on saanut paljon myönteistä palautetta.

Kokoelmien tai resurssien jakamisesta on ryhdytty Suomessakin puhumaan yhä enemmän kaukopalvelun rinnalla. Asian merkityksestä muistutti mm. tilaisuuden alussa esiintynyt kaukopalvelutyöryhmän puheenjohtaja Markku Räisänen Varastokirjastosta. Tiivistyvä yhteistyö kokoelmien kehittämisessä onkin asiakaspalvelun kannalta myönteinen asia. Kirjastot hankkivat itselleen sellaista aineistoa, jota asiakkaat eniten tarvitsevat ja vähemmän käytetty materiaali voidaan tilata käyttöön muualta.

Toinen Markku Räisäsen mainitsema asia oli paljon yllättävämpi. Varastokirjasto on näet sopinut ainakin eräiden yliopistokirjastojen kanssa siitä, että näiden asiakkaat voivat  tilata artikkeleita suoraan Varastokirjaston kokoelmista. Artikkelit saa joko omaan sähköpostisoitteeseen tai ne voi noutaa palvelimelta. Luulin, että palvelu olisi loppunut jo vuonna 2006 kun Tekijänoikeusneuvosto antoi lausunnon, jonka perusteella käytäntö rikkoisi tekijänoikeuslakia. Ongelmia ei kuulemma kuitenkaan ole ollut ja palvelu on saanut jatkua rauhassa.  Meillä tällaiselle palvelulle ei ole ollut kysyntää.

Relais-kaukopalveluohjelmasta kerrottiin, että siinä olevat virheet ja puutteet vaaditaan korjattavaksi toukokuun loppuun mennessä.  Muuten ohjelmaa ei hankita. Päätökset asiassa tehdään syksyllä. Samassa yhteydessä  Hannu Markkanen Jyväskylän yliopiston kirjastosta piti tilannekatsauksen Kansallisesta digitaalisesta kirjastosta (KDK). Sen asiakasliittymä avaa pääsyn kirjastojen, arkistojen ja museoiden sähköisiin aineistohin ja palveluihin. Palvelun pitäisi tulla käyttöön tänä vuonna.

Edellä kerrotut asiat on poimittu tilaisuuden ensimmäisen päivän ohjelmasta. Päivän päätteeksi oli järjestetty vielä iltapippalot, joihin en osallistunut. Virallisen ohjelman lisäksi ehdin pistäytyä  Turun tuomiokirkossa. Sinne on haudattu mm. Kaarina Maununtytär, joka ehti olla Ruotsin kuningattarena kolmen kuukauden ajan vuonna 1568.  Tuomiokirkon tornin  kuuluisa kello oli harvinaista kyllä pysähtynyt. Lyönnit sentään kuuluivat.

Toisellekin päivälle riitti mielenkiintoisia ohjelmanumeroita. Sellainen oli esim. Iina Peltosen esitys E-aineistojen kaukolainauksesta ja FinElibin lisensointiperiaatteista. Peltonen työskentelee tietoasiantuntijana Kansalliskirjastossa. FinElibin eli kansallisen elektronisen kirjaston yhtenä lisensointiperiaatteena on, että lehtiaineistoa tulee saada käyttää kaukopalveluun ei-kaupallisille tahoille sähköisessä muodossa. Sähköpostilähetys onkin sallittu 2/3 sopimuksista. Muissakin sopimuksissa kaukopalvelu on sallittua, mutta  muilla lähetystavoilla: postitse, faxilla tai Ariel-ohjelmaa käyttäen. Aineiston käyttö on  luvallista vain opiskelu- ja tutkimustarkoituksiin. Loppukäyttäjä saa artikkeleista aina vain paperitulosteen. Myös e-kirjojen kaukolainaus on sallittua,  Knovel-palvelua lukuun ottamatta.  Erikseen mainittiin vielä, että hakuteoksista annettavan kaukopalvelun sallivat muut kustantajat  paitsi Oxford University Press. Koko teosta ei saa koskaan lähettää kaukolainaan.

Tutkijakin sai välillä puheenvuoron. Marke Hongisto Ilmatieteen laitokselta kertoi siitä, miten kirjaston lakkauttaminen voi vaikuttaa tutkijan työhön. Ilmatieteen laitoksen kirjasto suljettiin toukokuussa 2009 laitoksen muutettua Kumpulan kampukselle. Osa kokoelmista on siirretty Kumpulan kampuskirjastoon, osa on lähetetty Varastokirjastoon, Kuopioon.  Hongiston esityksen perusteella suuri osa henkilökunnasta olisi kuitenkin halunut säilyttää  oman kirjastonsa ja sen kokoelmat. Tiedonhankintaan kuluu nyt entistä enemmän aikaa ja siitä on tullut hankalampaa.  Elektronisten aineistojen yhteiskäyttökään ei onnistu, sillä Ilmatieteen laitoksella on erilaiset lisenssiehdot kuin Helsingin yliopistolla.

Ylikirjastonhoitaja Ari Muhonen (Aalto-yliopistosta) pohdiskeli mitä seurauksia Kansalliskirjaston ja Varastokirjaston mahdollisesta yhdistämisestä voisi olla. Varastokirjastosta voisi yhdistämisen kautta tulla entistä tärkeämpi kansallinen tekijä. Pienestä yksiköstä tulisi osa isoa kokonaisuutta. Uhkakuvana olisi kuitenkin näivettyminen ison laitoksen periferiaosastona. Kokoelmien omistajuudesta voisi myös tulla ongelma. Antaisivatko kirjastot aineistonsa Kansalliskirjaston omaisuudeksi?  Varastokirjasto voisi myös kärsiä Kansalliskirjaston keskittymisestä digitaaliseen tulevaisuuteen. Kansalliskirjastosta voisi puolestaan yhdistymisen myötä tulla kansallinen tekijä myös kaukopalvelussa. Toisaalta uhkana olisi mahdollinen lisäsäästövelvoite.

Kaukopalvelupäivien viimeisenä esiintyjänä oli kehityspäällikkö Kimmo Koskinen Helsingin yliopiston kirjastosta. Kimmon aiheena oli Open Access -julkaiseminen, polku kohti tiedejulkaisujen avointa saatavuutta. Open access –lehtien etuihin kuuluu se, että niiden käyttö on maksutonta ja vapaata useimmista tekijänoikeusmaksuista ja lisensointirajoituksista. Ne helpottavat  tutkimustiedon saatavuutta ja lisäävät sen näkyvyyttä.   Ne myös demokratisoivat tiedon saatavuutta sekä kansallisesti että globaalisti. Rahoittajatkin saavat niiden kautta rahoittamalleen tutkimukselle mahdollisimman laajan näkyvyyden.

Artikkelien rinnakkaistallennuksesta yhteistyössä kustantajien kanssa on tullut yhä tärkeämpää. Helsingin yliopistossa rinnakkaistallennus tapahtuu Tuhat-tutkimustietojärjestelmän kautta.  Kimmo kertoi myös tutkimuksesta, jossa selvitettiin Helsingin yliopiston tutkimusartikkelien näkyvyyttä verkossa. Tulos oli, että avoimesti saatavilla oleva kokotekstiversio löytyi 49,1%:ssa otoksen artikkeleista. Parhaiten artikkeleita löytyi Google ja Google Scholar –hakukoneilla. Suositeltavaa on kuitenkin käyttää myös avointen julkaisuarkistojen metatietoja haravoivia hakukoneita (OpenDOAR, Scientific Commons).

Kirjoittaja

Raimo Pekkanen
Kirjastoamanuenssi
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto