Kesä kirjastossa

Kesäkuun ensimmäisen päivän iltana kirjaston oven takana oli ahkeria opiskelijoita, jotka kaipasivat kirjastoon vielä klo 18 jälkeen. Kirjasto oli kuitenkin juuri siirtynyt kirjaston kesäaikaan. Lempeästi pyritään näin ohjaamaan myös opiskelijoita ja tutkijoita nauttimaan lyhyestä kesästä ja sen pitkistä illoista. Sama koskee kirjaston henkilöstöä, joka on vastannut pitkän aukioloajan palveluista syksyn, talven ja kevään ajan. Pohjolan valo saa meidät myös näkemään toinen toisemme ja ympäristömme uusin silmin.

Kesän alussa kaipaan yhteistä kirjastolaisten tapaamista, joka on vuosina 2002 – 2008 muodostunut ainakin itselleni kesäkauden signaaliksi. Viime vuoden tavoin tämä siirtyy nyt seuraavan lukuvuoden 2010 – 2011 alkuun, elo-syyskuun taitteeseen.  Arvostan sitä, että tulemme koolle eri kampuksilta ilman kokouksia ja määräaikoja tapaamaan toisiamme ja kokemaan iloa siitä, että juuri me olemme tämän upean yliopiston ja kirjaston henkilöstöä. Eri vuosien tunnelmat – ja säät – välittyvät Verkkarin sivuilta.

Mitä kesä on kirjastossa? Uusia ja erilaisia käyttäjiä? Katseen unohtumista kampusten vehreyteen?  Tutkielmien tekoa? Helena on käynyt kuvaamassa tapahtumista juuri tässä ja nyt.

Allekirjoittaneella oli tilaisuus helatorstain tienoilla käydä katsomassa yliopistomme entisen kanslerin kesämajaa. Kesähelle sai neljä päivää Pietarissa tuntumaan kesälomalta. Pietarhovi avautuu Suomen lahdelle, ja paikka on alkuaan Inkerinmaata. Tällä kertaa näin Pietarin ja Pietarhovin uusin silmin, kun katselin sitä meidän maamme ja oman yliopistomme historian kautta.  Venäjän keisarilla, Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kanslerilla, on ollut merkittävä osuus Helsingin yliopiston ja myös kirjaston rakentamisessa noin 100 vuoden ajan.  Pietariin osui myös museoiden yö, runoja Anna Ahmatovan museon pihalla ja Bach-konsertti öisessä Kansalliskirjastossa. Komeaa ja lempeää.

Lämmin kiitos teille kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen tämän lukuvuoden työstä yliopistomme tutkimuksen, opetuksen ja opiskelun hyväksi! Jokainen meistä Helsingin yliopiston kirjastossa toimivista luo tehtävästä riippumatta edellytyksiä yliopiston onnistumiselle tutkimus- ja opetustehtävässään. Ollaan ylpeitä siitä.

Iloista, levollista ja omannäköistä kesää jokaiselle Verkkarin lukijoista!

Kirjoittaja:

Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja

Kuvat:

Helena Hiltunen ja Kaisa Sinikara