Kirjasto edelläkävijänä – Helsingin yliopiston kirjaston ikätasa-arvoselvityksen tuloksia

Teksti perustuu HuK Nina Järviön raporttiin Toisilta oppimista ja arjen haasteita. Henkilöstön kokemuksia ikätasa-arvon toteutumisesta. Raportin tuloksista on myös tehty video.

Vuoden 2009 kirjaston työhyvinvointikysely antoi viitteitä siitä, että ikätasa-arvokysymyksiin on syytä kiinnittää kirjastossa erityistä huomiota. Kysymystä haluttiin selvittää perusteellisemmin ja niinpä sen tiimoilta tehtiin projektiesitys Helsingin yliopiston tasa-arvotoimikunnalle, jolta saatiin rahoitus kyselyn ja raportin toteuttamiseen.

Hankkeelle nimitettiin ohjausryhmä evästämään projektisuunnittelija Nina Järviötä. Asiantuntijatukea saatiin myös yliopiston tasa-arvovastaavalta Terhi Somerkalliolta ja Åbo Akademin tutkijalta Sari Irniltä. Kirjasto piti tärkeänä, että selvityksen tekijä tuli kirjaston ulkopuolelta. Tällä varmistettiin luottamuksellisuus etenkin avovastauksien suhteen.

Kysely toteutettiin yliopiston e-lomakkeen kautta syyskuun 2010 aikana. 139 kirjaston työntekijää eli 52 % Helsingin yliopiston kirjaston henkilökunnasta vastasi siihen. Avovastauksia tuli varsin runsaasti. Tulokset analysoitiin ja raportti niistä valmistui joulukuussa 2010.

Eri-ikäiset työssä

Koko kirjastohenkilökunnan keski-ikä on tällä hetkellä 48 vuotta, vakinaisen henkilökunnan keski-ikä 50 vuotta. Vastaavasti Helsingin yliopistossa henkilöstön keski-ikä on hieman alhaisempi kuin kirjastossa, 42 vuotta. Ikähaitari kirjastossa vaihtelee noin 20-vuotiaista 68-vuotiaisiin. Vastauksista tuli ilmi, että kirjaston henkilökunta kokee suuret ikäerot rikkautena, sillä eri-ikäiset voivat oppia toisiltaan. Eri-ikäisyyttä pidettiin mahdollisuutena ja voimavarana. Vastauksissa toivottiin, että ikätekijät eivät painotu liikaa työn tekemisessä. Jos eri-ikäisten kyvyssä tehdä työtä on eroja, työntekijät toivoivat, että ne huomioidaan kunnioittavalla tavalla.

Työtehtäviä iän mukaan?

Vastaajat kokivat, että nuorille ja vanhemmille keskittyi erilaisia töitä. Vanhemmat ja kokeneemmat saavat enemmän asiantuntijatöitä. Yli 45-vuotiaat kokivat, että uudet ja mielenkiintoiset tehtävät annetaan nuoremmille ja rutiinityöt vanhemmille. Toisaalta alle 40-vuotiaat näkivät, että juuri nuorille jäävät ns. hanttihommat ja vanhemmat saavat valita työtehtäviään vapaammin.

Melkein puolet vastaajista koki, että iällä on merkitystä asiakaspalvelutyössä. Avovastauksissa tämän tarkennettiin koskevan ennemminkin työikää kuin biologista ikää. Eri-ikäisten koettiin tuovan erilaista luonnetta ja ilmapiiriä asiakaspalveluun:
“Asiakaspalvelussa sekä nuorilla että vanhemmilla on erilaista annettavaa, ja kaikki se on tarpeen” (Järviö 2010, s. 9).

Vastaajat painottivat, että yksilöiden ja elämäntilanteiden erot ovat ikäeroja tärkeämpiä.

Jotkut vastaajat kokivat, että vanhemmille työntekijöille suodaan erivapauksia. Toivottiin, etteivät esimiehet hiljaisesti hyväksy työntekijän luopumista ammatillisesta kehittymisestä.

Eläkkeelle siirtyminen

Yli 15 prosenttia Helsingin yliopiston kirjaston vakituisesta henkilöstöstä täyttää 65 vuotta vuoteen 2016 mennessä. Osa vastaajista oli siirtymässä eläkkeelle piakkoin. Toiset puolestaan pohtivat, kuinka heidän työnkuvansa tai työmääränsä tulee muuttumaan, kun työyhteisön jäseniä siirtyy eläkkeelle. Tämä tarkoittaa joillekin uuden opettelua ja uusien vastuualueiden haltuunottoa. Moni kertoi, että kollegoja tulee ikävä. Vastaajien mukaan työpaikoilla on noussut esiin huoli osaamisen poistumisesta, hiljaisen tiedon katoamisesta sekä työtehtävien lisääntymisestä.


Kirjastonhoitaja Raili Alanteen eläkekahveja vietettiin haikeissa, mutta myös iloisissa merkeissä Terkossa helmikuussa

Osa vastaajista koki, että eläkkeelle siirtymisistä on keskusteltu liikaa ja ikää on painotettu liiaksi henkilöstösuunnittelussa. Tämä on aiheuttanut paineita vanhemmille työntekijöille. Vanhempien työntekijöiden vastauksissa oli nähtävissä tulevan elämänmuutoksen aiheuttamaa ahdistusta:
“Menetän ison osan identiteetistäni” (Järviö 2010, s. 22).

Ahdistusta aiheutti myös tunne siitä, että vanhenevien työntekijöiden työpanosta ei arvosteta ja että heidän lähtöään jopa toivotaan:

“Odotettu kieli pitkällä [eläkkeelle siirtyvien] poistumisia ja rahapottien vapautumista parempaan käyttöön. [–] Kuinkahan monella viestillä työnantaja vielä mahtaa muistutella tätä ilmeisesti dementtiporukkana pitämäänsä laumaa?”

“Lähiaikoina eläkkeelle jäävät ovat saaneet liikaa odotuksia ja paineita niskaansa” (Järviö 2010, s. 23).

Vastaajat pitivät tärkeänä, että eläkkeelle siirtyvän työpanosta ja tunteita arvostetaan. Työntekijä ei saa kokea itseään vain palkkamenona.

Perehdytys

Kyselyssä selvitettiin myös perehdytykseen liittyviä asioita. Vastauksissa toivottiin tehokkaampaa perehdyttämistä työhön. Osa vastaajista koki perehdyttäneensä itse itsensä. Erityisesti määräaikaisten perehdytys koettiin puutteelliseksi. Muutokset kirjastotyössä ja kirjaston sisällä ovat nostaneet perehdytystarvetta. Suurten organisaatiomuutosten keskellä perehdytyksen nähtiin jääneen muiden asioiden jalkoihin. Vastaajat toivoivat, että perehdytys jatkuisi koko työuran ajan.

Hiljainen tieto

Hiljainen tieto on työtehtävään tai työpaikkaan liittyvää epävirallista, kokemukseen perustuvaa tietoa. Sitä ei ole virallisesti sisällytetty perehdytykseen kirjastossa. Kyselyn perusteella henkilöstö toivoo hiljaisen tiedon siirtämisen kehittämistä ja liittämistä osaksi perehdytystä. Siirtomenetelmiksi ehdotettiin mentorointia, henkilökiertoa, tiimityöskentelyä ja erityisesti aikaa. Koettiin, että on mahdotonta siirtää tietoa, jos sille ei ole varattu riittävästi aikaa. Vastaajat toivat esiin, että on myös sellaista hiljaista tietoa, esim. vanhentuneita käytäntöjä, joita ei ole syytä siirtää. Hiljaista tietoa ei pidä nähdä vain myönteisenä eikä sen merkitystä tule liioitella.

Palkkausjärjestelmä

Helsingin yliopisto siirtyi yliopistojen uuteen palkkausjärjestelmään vuonna 2006. Järjestelmä on pysynyt samana yliopiston muututtua julkisoikeudelliseksi laitokseksi vuoden 2010 alussa. Vanhassa virkapalkkajärjestelmässä ikälisät kertyivät palvelusvuosien mukaan, kun nyt voimassa olevassa järjestelmässä palkka muodostuu tehtäväkohtaisesta palkanosasta sekä henkilökohtaisen suoriutumisen lisästä.

Vastaajat pitivät teorian tasolla palkkausjärjestelmää tasa-arvoisena tai vähintäänkin tasa-arvoisempana kuin aikaisempaa järjestelmää. Järjestelmän soveltamisessa nähtiin kuitenkin ongelmia: uusi palkkausjärjestelmä suosi erityisesti nuoria tai vähemmän aikaa alalla olleita työntekijöitä. Osa vanhemmista työntekijöistä koki epäoikeudenmukaiseksi, että nuoremmat saivat kirittyä vanhempien edut kiinni yhdessä yössä. Toiset kuitenkin näkivät, että palkkausjärjestelmän vaihtaminen ei muuttanut mitään, vaan samat palkat jäivät voimaan. Jotkut kokivat, että vanhemmat työntekijät saavat parempaa palkkaa, kuin samaa työtä tekevä nuorempi.

Vastauksissa todettiin myös, että ikää ratkaisevampia tekijöitä voivat olla työntekijän suhde esimieheen tai hänen sosiaaliset taitonsa:
“Hiljaisen puurtajan palkkakehitys voi olla hitaampaa” (Järviö 2010, 12).

Ryhmäytyminen

Ryhmäytymistä oli havainnut 70 % vastaajista. Ongelmaksi ryhmäytymisen koki 18 %. Vaikka ryhmät muodostuvat vastaajien mukaan iän perusteella, suurin osa ei kokenut tätä ongelmana. Monet mainitsivat, että ryhmät muodostuvat samankaltaisissa elämäntilanteissa olevien kesken, eikä tämä vaikeuta työntekoa, vaan on osa jokaista työpaikkaa.

Ne vastaajat, jotka näkivät ryhmäytymisen ongelmana, mainitsivat tapauksia, joissa tieto ei ole kulkenut ryhmien välillä. Ongelmia saattaa ilmetä varsinkin silloin, kun ryhmäytyminen perustuu toimenkuviin: tieto ei kulje, eikä toisten töille osata antaa tarpeeksi arvoa, jos niitä ei tunneta. Nuorempien ja vanhempien työntekijöiden arveltiin välillä puhuvan eri kieltä, jolloin kommunikaatio koettiin haastavaksi.

Ongelmallisen ryhmäytymisen estämiseksi vastaajat toivoivat avointa keskustelua esimiesten aloitteesta. Tärkeänä pidettiin, etteivät esimiehet itse ole osa ongelmaa esimerkiksi toimimalla puolueellisesti.

Ikäsyrjintää?

Syrjintä voi ilmetä monella tavalla. Se voi olla selvästi havaittavaa välitöntä syrjintää, jolloin henkilö tai ihmisryhmä asetetaan toisiin nähden huonompaan asemaan jostakin henkilöön liittyvästä syystä, jonka ei pitäisi vaikuttaa kohteluun. Välitöntä syrjintää voi olla myös moniperusteinen syrjintä, jossa henkilöä syrjitään usean piirteensä vuoksi. Piilosyrjintää on välitöntä syrjintää hankalampi havaita. Piilosyrjintä ilmenee ennemminkin asenteissa tai tavoissa, jotka on yleensä hyväksytty normeiksi, kuin selkeissä teoissa tai sanoissa. (Helsingin yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma 2010-2012.) Pelkkä syrjinnän kokemuksen tunne on työilmapiiriä heikentävä ilmiö.

Vastauksissa nuorempiin kohdistunutta ikäsyrjintää olivat esimerkiksi pojittelu tai tytöttely, määräaikaiset työsuhteet, tehtävien jakautuminen niin, että nuoremmat tai vahvemmat joutuvat fyysisesti raskaampiin tehtäviin, sekä se, ettei nuoremmille anneta vastuutehtäviä.

Vanhemmat työntekijät mainitsivat syrjiviksi käytännöiksi esimerkiksi oppimiskyvyn vähättelyn sekä sen, että vain nuoremmille annetaan mahdollisuus kehittää itseään ja osallistua konferensseihin. Vastaajat näkivät, että rekrytoinneissa saattaa olla vaiettu yläikäraja: 50–60-vuotiaita palkataan harvemmin kuin nuorempia.

23 vastaajan mukaan ikäsyrjintään ei ole tartuttu tai etteivät he ainakaan tiedä, että siihen olisi puututtu. Tämän ajateltiin johtuvan osittain siitä, että syrjintä ei ole tietoista toimintaa, joten siihen on vaikea puuttua.

Vastauksissa oli myös positiivisia kokemuksia: syrjintä on otettu puheeksi työpaikalla tai esimies on kannustanut jaksamaan. Lisäksi ikätasa-arvoprojekti ja – selvitys olivat muutaman vastaajan mielestä konkreettisia toimenpiteitä ikäsyrjintää vastaan.

Kirjasto edelläkävijänä

Raportti luovutettiin Helsingin yliopiston tasa-arvotoimikunnalle ja Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajalle joulukuussa 2010 jatkotoimenpiteitä varten.

Kaisa Sinikara
Selvitys luovutettiin ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikaralle joulukuussa 2010

Raportti esiteltiin tasa-arvotoimikunnalle tammikuussa 2011. Toimikunnan puheenjohtaja, vararehtori Ulla-Maija Forsberg oli iloinen siitä, että juuri tämä hanke sai rahoitusta. Hän totesi, että kirjasto on yliopistossa eturintamassa ikääntymisen ja eläkkeelle siirtymisten suhteen ja tästä selvityksestä hyötyy koko yliopisto. Vararehtori viittasi ikääntymiseen liittyvien kysymyksien tulevan erityisesti puheeksi yliopiston seuraavan strategiakauden suunnitelmissa.

Lopuksi voisi todeta, että selvityksen perusteella ikäjohtaminen on todellinen haaste esimiehille ja koko työyhteisölle: on pidettävä huolta tasa-arvoisesta kohtelusta, mutta samaan aikaan huomioitava erot. Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa esimiehet tarttumaan kaikenlaiseen syrjintään.

Lähteet

Järviö, Nina 2010, Toisilta oppimista ja arjen haasteita. Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto. Henkilöstön kokemuksia ikätasa-arvon toteutumisesta.

Lahikainen, Johanna & Laurila, Eeva 2011, Toisilta oppimista ja arjen haasteita – Ikätasa-arvoprojektin raportti valmistui. Verkkari 1/2011.

Video ikätasa-arvoraportin tuloksista

Kirjoittajat

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Eeva Laurila
projektipäällikkö
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Jussi Männistö
Kirjastosihteeri
Meilahden kampuskirjasto Terkko
Helsingin yliopiston kirjasto

Helena Hiltunen

2 thoughts on “Kirjasto edelläkävijänä – Helsingin yliopiston kirjaston ikätasa-arvoselvityksen tuloksia

  1. Hieno juttu ja aivan mahtava video! Olisi kiva, jos videon alussa tai lopussa näkisi vielä tekijöiden nimet..

  2. Kiitos! Sitä oli erittäin mukavaa ja hauskaa tehdä. Videon on kuvannut verkkotoimittaja Helena Hiltunen ja käsikirjoituksen ovat tehneet Nina Järviö ja Johanna Lahikainen. Haastateltavina ovat Eeva Laurila, Elisa Hyytiäinen ja Riikka Saar. Uutisankkuri ei halua nimeään julkisuuteen. Video on kuvattu Terkossa, kiitos heille kuvauspaikasta ja järjestelyistä!

Leave a Reply

Your email address will not be published.