Kirjaston kasvoja: Eva Isaksson

1. Miten päädyit kirjastouralle?

Kuulun niihin kirjastolaisiin joiden piti vain rahoittaa kirjastotyöllä opintojaan, ja jotka kirjasto vei mennessään. Vuonna 1981 tuore teoreettisen fysiikan maisteri seisoi huojuvilla puutikkailla Observatorion laitossarjakokoelman kimpussa. Välillä käväisin stipendiaattina DDR:ssä, mutta palasin sieltä takaisin Tähtitorninmäelle. Observatorio oli hieno ja unohtumaton työympäristö, johon liittyy vahvoja nostalgisia tunteita. Kumpulaan siirryin 2010, kun Tähtitieteen laitos yhdistettiin Fysiikan laitokseen.

Vuosituhannen alussa suoritin informaatiotutkimuksen pätevöitymisopinnot. Ehkä tärkeimmät oppini olen kumminkin saanut tähtitieteen kirjastoalan kansainvälisissä konferensseissa. Tähtitieteessä hallinnoidaan isoja tietomassoja. Tiedon järjestämisen haaste on tehnyt tähtitieteellisen informaation järjestäjistä aloitteellisia edelläkävijöitä. Osallistuin 1998 ensimmäiseen oman alan konferenssiini Teneriffalla. Se oli kuin pikakurssi tähtitieteen kirjastoalan kuumiin aiheisiin. Sen jälkeen olen ollut itse järjestämässä näitä konferensseja, kahdesti tieteellisen järjestelytoimikunnan co-chairin ominaisuudessa. Uusin konferenssi pidettiin kesäkuussa Napolissa.

2. Tyypillinen työpäiväsi

Tyypilliset päivät viime aikoina ovat kuluneet bibliometriikan merkeissä. Olen mukana HY:n tutkimusjulkaisujen arvioinnin ohjausryhmässä. Leidenin CWTS:n raportin tarkistamisessa ja kommentoinnissa kuluu aikaa. Teemme kirjastossa CWTS-raporttia täydentäviä aineistoja.
Työn alla on ollut tieteenalojen termikarttoja ja yhteistekijyyskarttoja. Niillä havainnollistetaan yliopiston julkaisujen keskinäisiä yhteyksiä. Kumpulassa minun lisäkseni kaksi innokasta työtoveria tekee näitä VOSviewer-visualisointeja. Rakennamme muiden kampusten kanssa tesauruksia, jotta saisimme kartoilta katoamaan turhat termit joita ohjelma meille tarjoaa. Tarkistamiseen tarvitaan osaavan tieteenalaihmisen silmää.

Usein työpäivään kuuluu esityksiä ja myös opetusta. Näistä pitää mainita tutkijakoulujen opetukset, tehtävien läpikäynnit ja fysiikan kandistartti.

Jos hyvin käy, ehdin päivän päätteeksi tehdä muutaman TUHAT-tarkistuksen. Se voi parhaimmillaan olla rentouttavaa aivopähkinöiden ratkomista, ja pitää tekijänsä kartalla sen suhteen mitä tutkijat tällä hetkellä puuhailevat.

Eva osallistui lokakuussa arXivin Membership Advisory Boardin kokoukseen. Kuva on otettu Cornellin yliopiston kampuksella.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?

Parasta on huomata, että käsillä on jotain dataa, josta voi ryhtyä kaivelemaan asioita joita ei ole ehkä vielä tuotu esille. Kirjastotyössä on parhaimmillaan mukana hiukan tutkimuksellisuutta. Sellaisina hetkinä ei harmita, ettei päätynytkään tutkijan uralle.

Erityisesti minua ilahdutti tällä viikolla, kun minulta kysyttiin arXivissa julkaisemisen vaikutuksesta lehden impact factoriin. On aina hieno tunne, kun tutkija kysyy kysymyksen johon pystyy asiantuntevasti vastaamaan.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vapaa-aikani on parhaimmillaan vastapainoa istumiselle. Minut löytää viikonloppuisin ja lomilla joko kakkoskodista Jaalasta, tai kesäaikaan suvun perintömökiltä Lopelta, missä minua työllistää kunnollisen kokoinen kasvimaa. Olen tosi peto perkaamaan, vaikka itse sanonkin! Perunanistutukset ja heinätalkoot kuuluvat meillä vuoden kiertoon.

Onneksi on samanhenkisiä kavereita. Teemme heinää perinteisin menetelmin seipäälle, sitten lähistöllä asuva lammasfarmari käy hakemassa kuivat heinät talteen. Minulla pysyy kädessä niin viikate kuin kirves. Talviaikaan täytyy tyytyä lumilapioon. Odotan jo malttamattomasti lumikenkäkelejä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.