Kirjastotilat taideteoksena

Verkkarin artikkelisarja esittelee Helsingin yliopiston kirjastoissa esillä olevia taideteoksia. Rakennuksen, jossa Viikin tiedekirjasto sijaitsee, voi nähdä ulkoa ja sisältä taideteoksena – niin ainutlaatuinen se on.

Viikin tiedekirjaston tiloissa ei ole sinne hankittuja taideteoksia. Niinpä, kun Verkkarin toimituskunta päätti kirjastojen taidetta esittelevän artikkelisarjan aloittamisesta, mieleeni tuli heti, että Viikin aiheena tulee olemaan vuonna 1999 valmistunut rakennus nimeltä Infokeskus Korona.

Viikin kampuksen omaleimaisin rakennus sijaitsee alueen länsireunassa. Se on kääntänyt pyöreän sinisen selkänsä Pihlajamäentielle ja Lahdenväylälle päin ja kutsuu tulijat sisään kampusalueelta, edessään olevan aukion, torin kautta. Infokeskuksessa on kaksi kirjastoa, tiedekirjaston lisäksi Helsingin kaupunginkirjaston Viikin kirjasto, kirjastojen yhteinen lehtien lukusali, yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ja kampuspalvelukeskuksen tiloja, opetus- ja opiskelutiloja, atk-työskentelytiloja, Yliopistopainon toimipiste ja kahvila.

Sädehtivä julkisivu

Edellä mainittu tori on ympyränmuotoisen talon ”pois leikatun” neljäsosan kohdalla. Torilta katsoen rakennuksen neljä maanpäällistä kerrosta ovat vaatimattoman näköinen yhdistelmä karun näköistä terästä ja punaruskeaa puusäleikköä, jonka takaa kolmen ylimmän kerroksen ikkunat pilkottavat. Mutta kaarevalta puoleltaan rakennus loistaa valtavana yhtenäiseltä näyttävänä tilana, juhlavan lasiseinäisenä, vahvan sinisenä ja ympäri vuorokauden valaistuna. Rakennuksen suunnittelijat, arkkitehtitoimisto Ark-housen Markku Erholz, Pentti Kareoja ja Hannu Huttunen antoivat sille nimeksi Korona, joka tarkoittaa auringonpimennyksessä auringon ympärillä näkyvää kirkasta valokehää.

Talon julkisivu on päivällä ja yöllä kuin sädehtivä korona. Valaistuna kehänä on kaksoisjulkisivu, jonka ulompi seinä on lasia ja sisempi karheapintaista muuriseinää, väriltään ”Infotalon sininen”. Suunnittelijoiden ajatuksen mukaan rakennus rajautuu kuin keskiaikainen kaupunki muurinsa sisään.

kirjpuut.sized

Vanhojen kulttuurien läsnäolo

Sisältä löytyykin ”kaupunki” katuineen, valopylväineen, siltoineen ja puutarhoineen.  Puutarhojen lasiovet johtavat kirjaimellisesti keskelle vanhojen kulttuurien maisemaa: Niilin puutarhan sisäänkäynti egyptiläiseen ympäristöön, roomalaisen puutarhan ovi avautuu Välimeren alueen ilmanalaan ja kasvimaailmaan, idän kulttuuria edustavassa japanilaisessa puutarhassa kävijä kohtaa sen yksinkertaisen pelkistetyn tunnelman.

Jokaisessa puutarhassa on vettä – lammikko, puro tai veistosmainen pienen suihkulähteen ja kouluista tutun juomalaitteen risteytys. Kaupunginkirjaston roomalaisen puutarhan ilmassa voi tuntea raikkaan sitruspuiden aromin ja nähdä niiden kukkivan ja tuottavan hedelmiä. Infotalon ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevan japanilaisen puutarhan veden solina houkuttelee hiljentymään ja mietiskelemään ympäristössä, jossa harmaan kiven ja herkkien bambujen vastakohdat puhuttelevat kävijää.

Tiedekirjaston tilat

Viikin tiedekirjaston kokoelmatilat sijaitsevat näyttävimmässä osassa rakennusta: se on eri suuntiin johtavien ”katujen” halkoma, korkeuksiin kohoava, lasiseinien läpi tulvivan valon ja heijastusten kirjoma. Arkkitehtuuri tarjoaa lähes loputtomiin mielenkiintoisia katselukulmia ja näkymiä joka suuntaan. Erilaisia väri-, valo- ja varjovaikutelmia tarjoavat voimakkaan sininen sisämuuri, joidenkin sisäseinien syvän tummanpunainen puu, lattioiden tummanharmaa, portaiden musta sekä väritön muovi, lasi ja teräs.  Rakenteiden väreihin yhdistyvät elävien kasvien vihreys ja tiedekirjaston oman puutarhan Niilin vedenpinnan heijastukset.

Kirjastossa vaikuttavimmillaan sisä- ja ulkotilan raja lähes häviää olemattomiin. Paljon sisäpinta-alaa vievien jykevien kokoelmahyllyjen vastapainona on ulkoseinän ja ikkunoiden epäsymmetrisyys ja yllätyksellisyys. Sama koskee sisärakenteita, jotka periaatteessa ovat avoimia kaikkiin suuntiin. Kirjaston kolmannen kerroksen lehtien lukualueelta voi kurkistaa yläviistosta kulmasta lainauspisteeseen, kausijulkaisujen kokoelmakerroksesta kaupunginkirjaston lukualueelle tai tiedekirjaston neljännen kerroksen kokoelmiin johtavalta sillalta on mahdollista ihailla Niilin puutarhan palmuja ylhäältäpäin.

Tiedekirjasto ulkoapäin

Kun katsoo rakennuksen kaksoisjulkisivun verhoamaa kaarevaa seinää päiväsaikaan, ympäristö heijastuu sen pintoihin rikkaana kuvana eri vuorokauden- ja vuodenaikoihin. Tapahtuu sama ilmiö kuin sisällä: sisä- ja ulkotilan raja häipyy ja rakennuksen voi ajatella keskustelevan ympäristönsä kanssa, milloin leppoisammin, milloin kiihkeämmin, säistä riippuen. Talo elää muullakin tavalla. Sen lasiseinän yläosassa olevien ja automaattisesti ohjattujen, julkisivun välitilaan johtavien luukkujen saattaa joskus nähdä hitaasti avautuvan tai sulkeutuvan. Tapahtuma liittyy rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmään, joka käyttää hyväkseen lasiseinän ja sen takaisen muurin välistä tilaa.

Iltaisin ja öisin sisätilojen, julkisivun ja puutarhojen valaistus loistaa ulospäin muuttaen rakennuksen salaperäiseksi sinihohtoiseksi lippaaksi, jonka sisältä kirjahyllyt ja tietokoneet häämöttävät. Katuvalot kimmeltävät ulkoseinän lasissa kirkkaina valopisteinä. Lumisena talvi-iltana Niilin puutarha ulkoapäin katsottuna on mieleen painuva näky. Tuntuu siltä, että alhaalta ylös ulottuvan lasiseinän läpi voisi suoraan pimeästä ja kylmästä astella Niilin rantahiekalle papyrusten keskelle tai palmujen katveeseen. Ja kirjastostahan löytäisi mielin määrin kiinnostavaa luettavaa eikä kannettavan tietokoneen käyttökään olisi mahdotonta!

Lähteet:

Korona. Viikin infokeskus / Viks infocenter / Viikki Info Centre. Kolmikielinen esite. Yliopistopaino 2000.

Viikin Infokeskus Koronasta verkossa:

http://www.tiedekirjasto.helsinki.fi/infokeskus/

Kirjoittaja
Eeva-Liisa Viitala
tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto

Kaikki on mahdollista – Keinut ja Gorilla

Kesällä 2009 Viikin tiedekirjasto hankki omistukseensa Viikin Infokeskus Koronassa esillä olleesta Eeva Kontturin Luonnon kätköissä –näyttelystä kolme keinua, joiden nimet ovat Tuohinen, Risukko ja Heinikko. Nimet viittaavat keinujen valmistusmateriaaleihin. Keinut sijoitettiin Infokeskuksen sisääntuloaulaan.

Syyskuun viimeisellä viikolla Infokeskus Koronan viereen saapui mahtava hahmo: kuvanveistäjä Villu Jaanisoon ympäristötaideteos Kaikki on mahdollista, tuttavallisesti Kumigorillaksikin kutsuttu. Valtion taideteostoimikunnan kilpailun voittaneen patsaan paljastustilaisuus pidettiin Viikki-päivän yhteydessä 1.10.2009.

Teos täydentää ympäristötaideteoksen luonteista Infokeskus Korona –rakennusta ajatuksia herättävällä mystisellä mustalla värillään ja materiaalillaan. Vastakohtana taustan eloisille lasiseinien heijastuksille se vetää katsojankin puoleensa syviin mietteisiin ja hiljaisuuteen. Veistoksen on sanottu muistuttavan mietiskelevää Buddhaa. Sen materiaali, autojen käytetyt rengaskumit ja gorilla-aihe muistuttavat mm. kierrättämisestä, luonnonsuojelusta ja eläinten oikeuksista.

Gorillan haastattelu, vain Verkkarissa!

Haastattelussani gorilla oli melko vähäpuheinen. Näin hän vastasi kysymyksiini, joita hän ei ehkä pitänyt kovin oleellisina:

Hei, mitä sinulle kuuluu nyt, kun olet kohta kuukauden istuskellut täällä Viikin Infokeskus Koronan vieressä? Miten on aika mennyt?

Hyvin on aika mennyt. Olen pääasiassa tarkkaillut Kartanoravintolaan menijöitä, kampuksen humua ja pysäkillä busseja odottavia ihmisiä. Niitä näitä mietiskelen itsekseni, maailman menoa ja sen sellaista…

Olen saanut selville, että teillä Helsingin ulkona sijaitsevilla veistoksilla on jonkinlainen yhteydenpitoverkosto keskenänne. Miten sinut otettiin joukkoon mukaan?

Helsingin rautatieaseman edessä seisovat mukavat kivimiehet pyysivät minut eläinystävinä patsasverkostoon mukaan. Ainakin hevosten ja hylkeiden kanssa olen jo jutellut. Ihan mukavia tuttavuuksia. Heillä on jo pitkä kokemus patsaina olemisesta.

Oletko sosiaalinen olento vai enemmän yksin viihtyvä? Tykkäätkö olla valokuvattavana?

Päinvastoin kuin gorillat yleensä olen sosiaalinen olento. Siksi onkin kurjaa että ympärilleni on nyt kylvetty nurmikko eikä minua saa tulla lähemmin tervehtimään. Kiipeilevistä lapsistakin tykkäisin, mutta sellainen meno on kuulemma kielletty.Valokuvaaminen, mieluummin ilman salamaa, on ihan O.K.

Olet ihan tässä kampuksen reunassa. Harmittaako sinua kun et päässyt tuonne keskemmälle tarkkailemaan tutkijoiden ja opiskelijoiden touhua läheltä?

Harmittaa! Olisin halunnut tulla sijoitetuksi Biokeskuksen terassille.

Mitä mietit – sanoisinko aivan itsensä luonnon edustajana – luonnon tutkimuksesta, jota täällä Viikin kampuksella harjoitetaan? Opimmeko me ihmiset joskus tuntemaan sinutkin perin pohjin?

Viikissä harrastetaan hienoa tutkimusta, mutta siitä huolimatta meitä gorilloja – kumisia varsinkaan – ei opita hevillä tuntemaan

Mitä me voisimme oppia sinulta?

Erilaisen aikakäsityksen kuin mikä teillä nyt on. Teidän olisi hyvä oppia istumaan paikallanne ja miettiä asioita rauhassa.

Haastattelu
Eeva-Liisa Viitala
tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto
Gorillan ääni
Anonyymi avustaja

Viikin tiedekirjaston juhlavuoden näyttelyt, syksy 2009

Yhteistyössä: Suomen Metsätieteellinen Seura ja Suomen Biologian Seura Vanamo

Viikin Infokeskus Koronan 1. kerroksessa:

Moderni metsätiede yhteiskunnan suunnannäyttäjänä 9.9.2009-30.1.2010

Suomen Metsätieteellisen Seuran 100 v. juhlavuoden kirjanäyttely vitriineissä

Syysvaloa ja muita luonnonilmiöitä. Maila Klemettisen veistoksia 9.9.2009-30.1.2010

”Connected and Disconnected” vitriineissä

“Lumpeita” japanilaisessa puutarhassa

“Nimettömiä olioita” japanilaisessa puutarhassa ja Infokeskuksen eteläpuolella rakennuksen lasiseinän ja sisemmän muurin välissä

Viikin Infokeskus Koronan sisääntuloaulassa ja kerroksissa:

Tuohinen, Risukko ja Heinikko. Kolme Eeva Kontturin keinua

Viikin tiedekirjaston omistuksessa

Eeva Kontturin Luonnon kätköissä -näyttely Viikin Infokeskus Koronassa 14.7.-4.9.2009

Valppain silmin. Leena Haatajan luontovalokuvia  4.9.-31.12.2009

Viikin Infokeskus Koronan 3., 4. ja 5. kerroksessa

Viikin tiedekirjaston palveluaulassa:

Viikin tiedekirjaston juurilla. Löytöjä arkistoista  7.9.-31.12.2009

Viikin tiedekirjaston palveluaulan vitriinissä

Näyttelyn vanhempaan versioon liittyvä Armi Häkkisen artikkeli, Verkkari 5/2009:

https://blogs.helsinki.fi/verkkari-lehti/verkkari-52009/viikin-tiedekirjaston-juurilla

Kotelomaljojen juhlaa. Jäkälien ja sammalten monimuotoinen maailma 3.10.- 28.11.2009

Nijolė Kalinauskaitėn kasvipiirroksia Viikin tiedekirjaston palveluaulassa ja Viikin Infokeskus Koronan sisääntuloaulassa. Näyttely liittyy Suomen Biologian Seura Vanamon 3.10.2009 järjestettyyn syysseminaariin Havahdus.

Kirjoittaja:

Eeva-Liisa Viitala
tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto

Kuvat
Eero Roine
Niilin puutarha: Liisa Siipilehto