Kirjojen kautta

Kävipä niin, että minunkin tuli aika antaa ajastani yhteiseen. Oli valittava minne ja miten. Se oli helppoa, sillä yhdestä olen kovasti itse saanut. Se on auttanut minua ja, ennen kaikkea, antanut minun olla äärellä. Puhun tietenkin kirjastosta ja erityisesti Kumpulan kampuskirjastosta.

Kirjastolle on muutenkin hyvä antaa. Sieltä löytyy ihmiskunnan ehkäpä rakkaimmat esineet, kirjat, ja se myös hyvin tärkeällä tavalla vieläkin kuiskaa meille, että jotkin asiat kuuluvat kaikille. Kirjasto on muisti ja kirjasto on turva. Kirjasto on saavutus ja ylpeyden aihe, josta ei tarvitse erikseen ylpeillä

Siis hain ja onnekseni pääsin. Siellä olemisesta nämä sanat nyt esitän.

Ensimmäinen huoleni oli tyypillinen sivarille. Kun aikansa antaa, toivoo, että se käytettäisiin hyvin, samalla tavalla kuin veronmaksajakin haluaa verorahansa käytettävän asianmukaisesti. Huolestelin siis, että hukkaanko olisin. Onneksi huoleni osoittautui aiheettomaksi. Sain olla hyvin ja monessa.

Tuhat asiaa ja sitten kaikki se muu. Sain miettiä, mille on tilaa ja keiden on aika löytää koti muualta. Sain kohdata etsijöitä ja heitä myöskin auttaa. Seurata miten toiset kulkivat minulle tuttuja polkuja ja jopa seurata niitä ajoittaisia tanssahteluja tuolla polulla. Vähensinpä myös ihan kiitettävästi kirjaston entropiatasoa.

Ja minä leivoin. Sitä en osannut Soleen merkitä, enkä edes valehdella.

Huomasin varsin nopeasti, että kirjasto on täynnä hyvää tekemistä. Oikeastaan en muista montakaan hetkeä, joina olisin joutunut vain olemaan. Eikä tekemiseen vaadittu mitään tahtotilaa, sillä tehdyn näki helposti ja nopeasti hyväksi. Se oli työtä, joka oli muutenkin kuin vain sanottuna arvokasta.

Kirjojen, ja toki myös lehtien, lisäksi ovat ihmiset. Heistä voisi sanoa paljon, mutta kuten yleensä ihmisten kohdalla, sanat eivät yllä. Uskonen kuitenkin saavani anteeksi sen, että nyt tohdin kuitenkin yrittää.

Kaikesta ulkoisesta ja hämmentävästä nykyisestä olemisesta huolimatta kirjastossa oltiin yhdessä kirjaston puolella. Oltiin läsnä ja haluttiin suunnata kohti parempaa. Eikä sinä parempana ollut piikiltä katsominen vaan ylipäätänsä se nouseminen. Minulle siinä oli jotain kovin arvokasta ja jotain, mistä kannattaa pitää kiinni. Ihmiset olivat ja he saivat olla. He olivat ihmisinä töissä.

Keskustelut. En usko, että löytyy ihmistä, jonka sisältä ei sanoja löytyisi, mutta olen kovin kiitollinen siitä, että niin moni kirjaston henkilö niitä minulle soi, ja toisaalta siitä, että he jaksoivat kuunnella tai ainakin puoleksi kuunnella höpötyksiäni.

Siellä oli hyvä olla ja sinne oli hyvä antaa. Enempää ei sivari voi pyytää.

190114150914, 05202028 0509 151205 19011415202001220101, 1321202001 1125121228 1514. 110909201519.

Kirjoittaja

Petri Turunen
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

2 thoughts on “Kirjojen kautta

Comments are closed.