Kolumni: No perkele, mitä minä sanoin!

Puheeseeni lipsahtaa helposti kirosana. Toisinaan se nolottaa, kiroilua kun ei pidetä hyvien tapojen mukaisena käyttäytymisenä. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että kiroilu friskaa sielua ruumista. Siksi onkin lohduttavaa kuulla tutkimustuloksia Keelen yliopistosta Englannista. Psykologian tohtori Richard Stephens on osoittanut, että kiroilulla on monia hyviä puolia.

Jo vanhastaan on tiedetty, että kiroilu lievittää kipua. On siis aivan luonnollista ja oikein kiroilla, kun on lyönyt vasaralla sormeensa. Mutta on kiroilulla muitakin hyviä puolia. Stephensin mukaan kiroilu on eräänlaista emotionaalista kieltä. Se tasoittaa tunnevaihtelua ja lisää tilapäisesti elimistön suorituskykyä.

Voin ihan omin päin lisätä Stephensin listaan vielä yhden kiroilun funktioista. Kirosanoilla on etenkin miestenvälisessä viestinnässä aivan erityinen merkitys. ”Pekka perkele” on mitä sydämellisintä miespuhetta:  se on ilahtunut, suorasukainen, toveruutta korostava tervehdys.

Jahka tapaan tällä viikolla esimieheni, tiedän jo miten tervehdin. ”Matti saatana! Hyvinkö pyyhkii teologialla?” Itse kukin miettiköön kumminkin tykönään, kannattaako tuommoista tervehtimistapaa kokeilla omaan esimieheen.

”Mitä enemmän kiroilemme, sitä enemmän hyödymme siitä”, sanoo Stephen.

Kyä jämpti on niin …tana.

Teksti:

Lasse Koskela
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Helena Hiltunen

2 thoughts on “Kolumni: No perkele, mitä minä sanoin!

  1. Keleen yliopiston tutkimus on tuttu. Kokeellisesti on kuitenkin testattu kivunsietokykyä näin: Kaksi koehenkilöä, toinen heistä tunnettu kiromies, toinen normimies. Sammiollinen jääkylmää vettä, jonne on työnnettävä paljas käsi. Sitten lasketaan aikaa. Ensimmäisellä kerralla ei saa kirota, pitää sanoa joku muu sana, vaikka pöytä. Toisella kerralla saa hokea jotakin lempikirosanaa. Tulos: toisella kerralla kiromiehen tulos ei parane merkittävästi, mutta normimiehellä kiroilu tehosti kivunsietoa selkeästi. Opetus: Kiroilun positiivinen teho heikkenee liian taajaan käytettynä.

    Liian taaja kiroilu vaikuttaa myös siten, että sitä tuskin edes huomaa tekevänsä. Näin saattaa tulla joku sosiaalinen itsemurha tehtyä. Mutta jos satuttaa itsensä tai käy joku epäonni ja on yksin, eikä silti kiroa, niin en luottaisi siihen tyyppiin.

    Oma periaatteeni: ei genitaalisanastoa, takapuoleen liittyvä sallittu.

  2. Juu. Liika toisteisuus heikentää tehoa – myös kirosanoissa. Säännösteltynä ja oikeaan paikkaan sijoitettuna kirosana on tekokas.

Comments are closed.