Liikennelaskentaa Kumpulan kampuskirjastossa

Helteisenä kesänä 2010 tuli osallistuttua Nordinfolitin kesäkouluun Korppoossa. Semmoiset kesäleirit Suomen suvessa jättävät aina jälkensä. Tuliaisina sain metodin. Tulin tuntemaan oivan tavan seurata kirjastotilan käyttöä hieman itselle uudenlaisesta näkökulmasta. Norjalaisesta näkökulmasta.

Count the Traffick (CTT) eli vapaasti suomennettuna ”liikennelaskenta” on suhteellisen kevyt ja mutkaton tapa kerätä käyttäjätietoa havainnoimalla kirjaston tilaa. Idea on varsin yksinkertainen: jaetaan kirjaston tila tarkkailtaviin alueisiin, kierretään tasaisin väliajoin kaikki alueet läpi tietyn ajanjakson ajan, merkitään taulukkoon kirjaston käyttäjien erilaiset aktiviteetit eri tiloissa. Esimerkiksi ryhmätyösalista lasketaan kaikki kirjaa lukevat, läppäriä käyttävät, ryhmässä työskentelijät ja niin edelleen.

Kaiken kaikkiaan CTT on yksinkertainen ja halpa tapa selvittää kirjaston tilojen käyttöä. Tiedonkeruussa voidaan käyttää omaa henkilökuntaa, mikä on tietysti resurssien kannalta aika realistinen vaihtoehto. Tärkeintä kuitenkin on se, että koko touhu perustuu systemaattiseen aktiviteettien havainnointiin ja tilastollisen datan keräämiseen.

Idean isä on norjalainen Tord Høivik. Lisää metodista voi lukea vaikkapa osoitteessa http://samstat.wordpress.com/ctt/
Kumpulaa ennen samaa metodia on hyödynnetty Suomessa ainakin Tampereella.

Laskentaa Kumpulanmäellä

Kumpulan kampuskirjastossa tutkimus toteutettiin syys-lokakuussa 2010 kuuden viikon aikana ja uusittiin lokakuussa 2011. Mittaukset tehtiin päivittäin tunnin välein koko kirjaston aukiolon ajan. Yksi tiedonkeruukierros kirjastossa kesti noin viisi minuuttia. Havaintoja tekemässä oli kaiken kaikkiaan viisi henkilöä. Datan tallentamisessa ja analysoinnissa mukana oli kirjaston tuntityöntekijä Hannu Milén, joka tekee gradua tilastotieteestä.

Tutkimuksella oli kolme lähtökohtaa ja tavoitetta. Ensinnäkin tarkoituksena oli selvittää Kampuskirjaston eri tilojen käyttöastetta ja käyttötapoja. Näitä tuloksia on tarkoitus hyödyntää kampuskirjaston tilasuunnittelussa, joka toivon mukaan realisoituu vuoden 2013 aikana. Ja kuten tällaisissa harjoituksissa aina, tarkoitus oli myös testata metodin käyttökelpoisuutta.

Havaintoja, huomioita ja muuta mieleen juolahtanutta

On selvää, että Kumpulan kampuskirjaston havainnot eivät välttämättä avaudu kaikille lukijoille, mutta muutaman edes jollain tasoilla yleistettävissä olevan huomion voi tässä jakaa. Kampuskirjaston ryhmätyösali on kovassa käytössä. Ryhmätyöskentely – kuten laskuharjoitusten teko ryhmissä – vaikuttaa olevan suosittua Kumpulanmäellä. Myös työasemia käytetään hyvin paljon. Kiinteille työasemille ei siis voi ihan vielä povata pikaista loppua. Jopa lisäkoneiden hankinta voisi tulla kyseeseen.  Nollahavaintojen piiriin voi laskea sen, että lukupaikat ovat ikkunoiden vieressä suositumpia kuin umpiseinän vieressä. Toisaalta – ehkä tämäkin oli hyvä empiirisesti todentaa.

Yllättävimpien havaintojen piiriin voi lukea sen, että asiakaspalvelussa ei koko mittausaikana havaittu ensimmäistäkään jonoa.  Tästä voi tehdä monenlaisia johtopäätöksiä, mutta kovin hätiköiviin sellaisiin ei ehkä pidä ryhtymän. Aloittelijan ajattelemattomuudesta seurasi, että havainnot tehtiin aina joka tunnin puolessa välissä, mikä tehokkaasti eliminoi luentojen välisten aikojen asiointipiikkien näkymisen tuloksissa. Voisi kuvitella, että tasatunnein olisi jonoja  hyvinkin saatettu havaita.

Kokoelmien selaajia eli esimerkiksi journaaleja yleismielenkiinnon vuoksi lehteileviä on hyvin vähän.  Tämäntyyppinen toiminta on eittämättä muuttanut muotoaan verkkoaineistojen myötä.  Tieteen kannalta se on epäilemättä tehokasta mutta mahdollisesti myös köyhdyttävää tai ainakin näkökulmaa kaventavaa.

Muutama havainto tuli tehtyä myös ”siinä sivussa” ja ajattelemisen aiheita saatiin näistäkin havaintotaulukon ulkoisista hihamerkinnöistä. Suomalaiset bussissa –ilmiöksi nimittämämme kulttuuri kukoistaa Kumpulan lukusalissa, jossa kolmesta vierekkäisestä työpisteestä täytetään lähes poikkeuksetta vain reunimmaiset. Vierekkäin istutaan ilmeisesti vain äärimmäisessä hädässä. Tämäkin havainto on syytä kaivaa korvan takaa tilasuunnitteluratkaisuja tehtäessä nyt ja tulevaisuudessa.

CTT – recount 2011

Laskenta ei olisi mitään ilman uudelleen laskentaa. Sellainen tehtiin syksyllä 2011 ihan jo pilottivaiheen lapsusten karsimiseksi ja ensihavaintojen vahvistamiseksi. Toinen kerta oli ensimmäistäkin kivuttomampi, joskin laskentaviikkojakin oli vain kaksi.

Samanaikaisesti uudelleenlaskennan kanssa tehtiin myös ovensuukysely, jossa kartoitettiin kirjaston käyttäjien taustayhteisö (”mikä laitos?”), käyttäjäsegmentti (”opiskelija vai henkilökuntaa?” ) ja kirjaston käyttötarkoitus (”mitä tulit kirjastoon tekemään?”). Kyselyn tuloksista pystyy helposti päättelemään, että kirjasto on tärkeä nimenomaan opiskelun tilana.

Itse CTT:n uudelleenlaskenta ei antanut enää uutta tietoa kirjaston eri tilojen käytöstä vaan lähinnä vahvisti edellisen laskennan tuloksia. Se kuitenkin huomattiin, että kaksi viikkoa ei ole riittävä aika kokonaisvaltaisen kuvan saamiseksi vaan vaaditaan vähintään 3-4 viikon mittainen seurantajakso.

Vuoteen 2010 verrattuna Kumpulan kampuskirjaston päivittäistä aukioloaikaa oli pidennetty tunnilla, minkä vaikutusta myös pyrittiin kartoittamaan. Yhden vuoden ja lyhyen otoksen perusteella on mahdotonta tehdä tarkkoja johtopäätöksiä, mutta iltakäyttöäkin kirjastolle näytti olevan ihan mukavasti.  Erityisesti niille parillekymmenelle lukusalissa pakertaneelle huomisen asiantuntijalle tunnin lisä lukuaikaan saattoi hyvinkin merkitä sitä ratkaisevaa tietämystä laadukkaan oppimiskokemuksen saavuttamisessa.

Tulevaisuuden ennustamisesta ja mutustelusta

Kiintoisaksi homma vasta äityykin, kun tiloja aletaan muuttaa, kokoelmat vaihtavat paikkaa ja väliseinät alkavat tilauudistusten myötä nousta. Silloin on hyvä ottaa ”mutu-keskustelun” tueksi myös tilastollisesti todennettuja havaintoja.

Joka tapauksessa tulevaisuudessakin tietoa käyttäjistä ja heidän käyttäytymisestään on syytä kerätä. Kirjasto ilman tietoa käyttäjistään ajautuu nopeasti yhteiskunnan ja tiedeyhteisön marginaaliin – menneisyyden kuriositeetiksi, jonka käyttäjä tiedontarpeissaan ohittaa.

Teksti

Antti Virrankoski
Palvelupäällikkö
antti.virrankoski[at]helsinki.fi
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Pekka Salminen