Menete Shatona ja Joseph Ndinoshiho uskovat, että akateemisten kirjastojen haasteet ovat tulevaisuudessa samat Namibiassa ja Suomessa.

Namibia-projektin yhteistyökumppanit Joseph Ndinoshiho and Menete Shatona kertovat, mikä  Suomen-vierailulla on tehnyt vaikutuksen, ja mikä ihmetyttänyt. Millaisena namibialaiset näkevät akateemisten kirjastojen tulevaisuuden?

Menete Shatona keskusteli kirjaston pikkujoulussa Päivi Helmisen kanssa.

Mitä mielenkiintoisia havaintoja olette tehneet Suomen-vierailunne aikana?

M: Työn näkökulmasta kiinnostavinta on ollut se, kuinka informaatiolukutaito on täällä hyvin korkeassa arvossa.  Ympäristön ja ilmapiirin kannalta olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon Suomessa on korkeita, samannäköisiä rakennuksia. Ihmiset vaikuttavat kävelevän jatkuvasti – ehkä se on hyväksi terveydelle? Minulle on ollut myös hyvin outoa se, että esimerkiksi lounaalla ihmiset jättävät takin roikkumaan milloin minnekin. Puhumattakaan siitä, kuinka täällä aina pitäisi olla täsmälleen ajoissa joka paikassa – jopa kahvitapaamisessa.

J: Yllätyin siitä, kuinka hyvin organisoitu yhteiskuntanne on. Liikennejärjestelmä on erittäin toimiva, ja kulttuurinne kunnioittaa sääntöjä. Katua ei voi ylittää missä tahansa – joutuu odottamaan! Ruokailutavoissa ihmetyttää, kuinka säntillisesti lautaset otetaan yhdestä paikasta, tarjottimet toisesta. Syömisen jälkeen välineitä ei jätetä pöytään, vaan ne on vietävä itse pois.   Olen myös erittäin vaikuttunut siitä, että täällä syödään myös kasviksia, eikä ainoastaan lihaa! Namibiassa nimittäin moni minun ikäiseni mies pystyy syömään kokonaisen vuohen kolmessa tunnissa.

 

Millaisia yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia olette havainneet yliopistokirjastojen välillä, kun vertaatte Suomea ja Namibiaa?

M: Informaatiolukutaidon suhteen teemme aika paljon samoja asioita, puhumme tavallaan samaa kieltä. Meidän on jatkettava informaatiolukutaidon kehitystyötä, opettaa eteenpäin ja kerätä palautetta opiskelijoilta.

J: Esimerkiksi luokitusjärjestelmän käytössä ei mielestäni ole kovin olennaisia eroja. Täällä Suomessa on mietitty hienosti, kuinka kirjasto voisi palvella asiakkaitaan paremmin. Käytössänne on monia mukavuuksia, joita meillä ei ole.

 

Mikä on mielestänne paras palvelu, jonka yliopistokirjastonne Namibiassa tarjoaa asiakkailleen?

M: Kattavat tutkimuspalvelut, joita kirjastonhoitajamme tarjoavat aiheen mukaan opiskelijoille ja opettajakunnalle.

J: Oppikirjojen pikalainaus. Olemme rajoittaneet laina-ajan muutamaan tuntiin, jotta mahdollisimman moni saisi hyödyn teoksesta.  Aukioloaikammekin ovat hyvät; kirjastomme palvelee klo 22 asti – myös sunnuntaisin.

 

Millaisia Internet-palveluita kirjastonne tarjoaa käyttäjilleen nyt, ja millaisia palveluita toivoisitte voivanne tarjota tulevaisuudessa?

M: Tarjoamme tällä hetkellä joitain elektronisia aineistoja, ja hankintalistamme on verkossa. Opiskelijoita varmasti auttaisi, jos käytössämme olisi keskustelufoorumi, jossa asiakkaat voisivat esittää kysymyksiä, ja me vastata niihin.

J: Haluaisin, että voisimme tuoda palveluitamme paremmin näkyviin interaktiivisten sovellusten ja sosiaalisen median kautta.  Toivoisimme myös voivamme hyödyntää tekniikoita, joista olisi apua vammaisille käyttäjillemme.

 

Millaisena näette akateemisten kirjastojen tulevaisuuden?

M: Kirjastojen on todistettava, että ne ovat selviämisen ja säilyttämisen arvoisia. Kirjastot eivät ole vain hiljaisia lukupaikkoja – ne ovat tiedon keskuksia. Akateemisten kirjastojen tulisi sisäistää pääkäyttäjiensä ydintarpeet. Sanomattakin on selvää, että myös uuden kehittäminen ja mainostaminen ovat tärkeitä asioita. Suurimpia haasteita ovat budjettileikkaukset, ammattitaitoisten työntekijöiden riittävyys sekä tietotekniikan tuomat muutokset.

J: Uskon, että haasteet ovat samat Suomessa ja Namibiassa. Kirjastoilla on pitkä historia, ja jotkut ovat sitä mieltä, että Internet jyrää päälle. Miten määrittelemme kirjaston tulevaisuudessa? Onko se paikka, jossa luetaan kirjoja, vai paikka, jossa tietoon pääsee käsiksi toisinkin keinoin? Kirjaston henkilökunnan on tärkeää ylläpitää taitojaan, sillä jos kehityksessä jää jälkeen, ei voi palvella ja auttaa asiakkaitakaan.

 

Suomen-vierailunne on ollut melko pitkä. Mitä ikävöitte Namibiasta?

M: Afrikan sinistä taivasta ja sitä, että voi herätä aurinko kasvoillaan. Perhettä ja ystäviä kaipaan myös.

J: Perhettä, poikaani ja omaa lehmääni. Ja lihaa!

Joseph Ndinoshiho ja Kaisa Sinikara kirjaston pikkujoulussa.

Teksti ja kuvat

Aino-Leena Juutinen

Verkkotoimittaja ja Verkkari-lehden toimitussihteeri

Leave a Reply

Your email address will not be published.