Miltä joulu kuulostaa?

Äänet, tuoksut ja maut lienevät vahvimpia, syvälle muistiin ja tiukasti alitajuntaan sitoutuvia aistimuksia. Moniko ei lapsuutensa aikaan tai lapsuutensa miljöössä tehtyä elokuvaa katsoessaan odottamatta kykenisi eläytymään jopa ahdistavan voimakkaasti menneeseen tavatessaan filmille tallentuneen silloisen äänimaiseman.

Moniko ei saata palauttaa mieliinsä vuosikymmenien takaista kokemusta aistiessaan johonkin kokemukseen erottamattomasti liittyneen eriskummallisen tuoksun, oli se sitten kiehtova tai vastenmielinen. Ja moniko ei koe joulunkaan olevan oikea, ellei siihen sisälly kinkun tai piparkakkujen tai minkä tahansa muun oman perheen perinteiseen joulunviettoon välttämättä liittyvän makuelämyksen uudelleenkokemista.

Kummallisesti on monilla joululauluillakin, olivat ne sitten sukupolvien takaisia virsiä tai maallisempaa lajia, suuri voima liikuttaa. Taitaa äänten tenho muutenkin kulminoitua nimenomaan musiikissa. Ei ehkä ihme, että George Frideric Handel nimesi erään oodinsa The Power of Musickiksi tai että musiikkiterapia-aihe vilahtaa jo Vanhassa testamentissa, jossa mieleltään niksahtanutta kuningas Saulia rauhoitellaan harpun sävelin.

Mutta miltä joulu sitten kuulostaa – tai miltä sen pitäisi kuulostaa? Vastaus lienee mitä henkilökohtaisin. Inhorealistinen minä toteaa sen valitettavasti jo pitkään ennen joulua kuulostavan kauppojen kaiuttimista päälle käyviltä renkutuksilta. Mutta joku senkin musiikin on valinnut, ehkä markkinointitutkimusten perusteella, ehkä omia makumieltymyksiään myötäillen.

Kirjo-lehteen levyarvosteluja kirjoittavana ja musiikkia monin tavoin suurkuluttavana – vaikka eihän musiikki soittamalla mihinkään kulu, tuleepahan vain entistä tutummaksi – henkilönä haluaisin tietysti olla paremmin aatoksin pohtimassa mitä musiikkia jouluksi voisi kenellekään suositella. Olkoon lukija vuorostaan inhorealisti, mutta poimin tähän muutaman nimekkeen laiskasti kodin levyhyllystä.

Kuluvan vuoden joulunodotus on pian ohi, mutta silti en malta olla aloittamatta valikoimaa Johann Sebastian Bachin adventtikantaateista, niistä nimittäin on hiljattain ilmestynyt poikkeuksellisen täydellinen levy: belgialainen viulisti ja kapellimestari Sigiswald Kuijken on pitkän linjan barokkispesialisti, tämän hetken rohkeimmin autenttisuuspyrkimyksiä Bachin osalta toteuttava näkijä, ja hänen johtamansa La Petite Banden ‘Nun komm, der Heiden Heiland’: cantatas BWV 61, 36, 62, 132 -levy (Accent ACC 25309) onnistuu ylittämään kaiken aiemmin kuulemani sisältämiensä teosten osalta.

Ken pitää Bachin musiikissa suurista ja raskassoutuisista kuoroista, pettynee, mutta ken tahtoo suoraan ja värikkäästi puhuvaa musiikkia, ihastunee Kuijkenin tulkintoihin ikihyviksi.

Neljän vahvasti persoonallisen laulajan, pienen puhaltimiston ja vain hieman suuremman jousiston yhteissoinnissa herättää huomiota värityksen tarkoituksellinen sulautumattomuus ja omaperäisimpänä ilmiönä viola da spallan käyttö: tämä virheellisesti Bachin keksimäksi väitetty mutta säveltäjän mahdollisesti ahkerastikin käyttämä vaikeasti soitettava jousisoitin on aivan muutaman viime vuoden aikana palannut soittajien käsiin, ja sen fagottimainen ääni antaa Kuijkenin Bach-kantaattilevyille erottamattoman loppusilauksensa. – Kuva kertoo kummallisesta viola da spallastakin enemmän kuin tuhat sanaa ja YouTube-video vielä enemmän, joten suosittelen kiinnostuneita ihmettelemään Kuijkenin soolosoittoa sieltä.

Aivan toisenlainen sointimaailma avautuu Alexandre Guilmant’n fin de sièclen pariisilaissalonkeja varten kirjoittamista harmonisooloista, joissa perinteiset ranskalaiset joululaulut ja joulutunnelmat ovat siivilöityneet yltiötaiteellisiksi, improvisaatioita muistuttaviksi venytetyiksi miniatyyreiksi, joiden tahdissa kukaan ei hyppele joulukuusen ympärillä vaan ennemmin nauttii mahdollisuudesta pysähtyä hetkeksi ja vain olla.

Yleensä Guilmant’n teoksia kuulee soitettavan uruilla, parhaimmillaan tietysti Aristide Cavaillé-Collin rakentamilla orkestraalisilla luomuksilla, mutta täytyy tunnustaa, että ranskalaisella puhallusilmaharmonilla (orgue expressif) tulkittuina ne paljastavat itsestään uusia, huomattavasti intiimimpiä sävyjä.

Kurt Luedersin ja muutamalla raidalla esiintyvien pianisti François Lambret’n ja sopraano Françoise Masset’n Noël au salon -levy (Editions Hortus 044) on soitinhistoriallisestikin kiinnostava, soittaja nimittäin käyttää Guilmant’lle itselleen kuulunutta Mustelin vuonna 1870 rakentamaa ja nyttemmin restauroitua harmonia – jonka tässä huomautettakoon olevan täysin erilainen soitin kuin kirjastossammekin onnellisesti eläkeikää lähestyvien kouluaikaan liittynyt, taidemusiikkiin huonommin sopiva imuilmaharmoni. Ehkä Guilmant’n teokset eivät liity suoraan suomalaiseen joulunviettoon vieraine sävelmineen, mutta silti yhteisen kaivatun viattoman joulun tunnun voi niistä helposti aistia.

Omiin jouluihini lapsuudenkodissani käydessäni liittyy usein Wolfgang Amadeus Mozartin Don Juanin katsominen ikivanhalta itse kopioidulta VHS-videonauhalta. Kyseinen taltiointi Drottningholmin linnanteatterista on eittämätön klassikko, vaikkei ehkä vedäkään vertoja Joseph Loseyn ohjaamalle komealle elokuvaversiolle (Don Giovanni, 1979) – jota Kansallinen audiovisuaalinen arkisto on esittänyt Orionissa sattumoisin juuri joulun aikaan. Mutta että Håkan Hagegård toi loisteliaasti tulkitsemaansa irstailijahahmoon ulottuvuuksia joita ei muissa tuotannoissa ole taidettu tuoda esille, on merkillepantavaa, ja että Arnold Östmanin johtama laatuesittäjistö pyrki autenttisuuteen aikalaisesityspaikkaa myöten, oli Drottningholm-taltioinnissa mullistavaa. Varsinaisesti mitään jouluista ei Don Juanissa taida lopulta olla; teosta näyttämöllä katsoessani ei jouluisia tunnelmia ole mieleen tainnut koskaan nousta…

Mutta joka pitää Mozartin nerokkaasta luomuksesta, saattaa olla kiinnostunut tutustumaan vertailun vuoksi myös Giuseppe Gazzanigan samannimiseen oopperaan, jonka Mozartin samana vuonna ensi-iltansa saanut teos sittemmin syrjäytti täysin. Siitä on Bruno Weil tehnyt levytyksen ilman resitatiiveja, komtuurina suomalainen Johann Tilli (Sony Classical SK 46 693). Mielenkiintoista on verrata teoksen psykologisoinnin keveyttä Mozartin luomaan tunteiden ristiaallokkoon, jos tosin lopulta Gazzanigan hieno musiikki riittää nautinnonaiheeksi sinälläänkin. Draaman tajua ja himoa äärimmäisyyksiin on kyllä vastaavasti tarjolla toisessa saman ajan sukulaisteoksessa, pietarilaisen Evstignej Ipatovič Fominin Orfeus ja Eurydike -melodraamassa, josta on hiljattain ilmestynyt uusi super-upea levytys: kahden lausujan, kahdeksan bassolaulajan (!), venäjäntorviorkesteri Rossijskij Rogovoj Orkestrin ja Pratum Integrum Orchestran loihtima soiva kuva on järisyttävä (Caro Mitis CM 0012008).

Mutta jotta en aivan masentaisi tuttua ja turvallista joulua kaipaavia, suosittelen lopuksi vielä yhtä levyä, ihan oikeaa joululevyä: His Majestys Sagbutts & Cornetts -yhtyeen Music for the Twelve Days of Christmas and the Nativity (Sfz SFZ0307) sisältää fantastisen musiikinhistoriallisen kavalkadin “pimeältä” keskiajalta täysbarokkiin, joukossa monta meikäläisillekin tuttua joululaulua. Eikä mistään viihdehömpästä ole kysymys, vaan brittiläisten vanhan musiikin yhtyeiden yhdestä perinteisimmistä ja kovatasoisimmista, joka kyllä näyttää mihin aikanaan kautta Euroopan harrastetut sinkki- ja pasuunakuorot venyvät, varsinkin lauluäänen ja kosketin- ja lyömäsoittimien (sekä lopussa Thoinot Arbeaun villissä branlessa myös säkkipillien) kanssa; suunnilleen tällaista musiikkia kuultiin Turussa ja Viipurissakin Ruotsin suurvalta-aikana. His Majestys Sagbutts & Cornettsin esitykset ovat hienosti musikaalisia ja parhaimmillaan tulvivan täynnä joulunaikaan ehdottomasti kuuluvaa riemukkuutta.

Teksti:
Jaakko Tuohiniemi
kirjastosihteeri
Musiikkitiede, Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

One thought on “Miltä joulu kuulostaa?

  1. Olipa asiaa kerrakseen… mielenkiintoista luettavaa. Ja sain tietää kansakouluaikojen soittopelin oikean nimen: imuilmaharmoni.

    Hienoa kun humanistimme ovat alkaneet elävöittää verkkaria asiantuntevilla ja eloisasti kirjoitetuilla jutuillaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published.