Miltä joulu tällä kertaa kuulostaa?

“Hello! Here is Uncle Nasse again, the friend of all you little kids. (Nasse nauraa.) I love you very much – sometimes. Okay. Today Uncle Nasse will play you a very beautiful melody…”

Kyseisessä Vesa-Matti Loirin näyttelemässä Spede Show -sketsissä Nasse-setä ei harmillisesti soita pulloilla joulumusiikkia vaan ihan muuta, joten en tuota YouTubesta tekijänoikeuksia taatusti rikkovasti löytyvää klassikkoa voi tämänkertaisen otsikon yhteydessä oikein käsitellä, vaikka mieli tekisi. Mutta jotain tuosta muka kaiken sisältämästä tuutista saamme aiheeseemme, joten aloittakaamme toivottavasti ainakin aavistuksen epätavanomainen joulumusiikkivaelluksemme sieltä.

A Star in the East

Koska joulu kaikesta kaupallisesta kuorrutuksesta huolimatta on kristillinen juhla, olkoon ensimmäinen joulumusiikkinumeromme oheinen rytmisesti paljon vapauksia ottava tulkinta ikivanhasta Aspasmos Adam -sävelmästä. Ilman otsikkoa ei maallikko videosta välttämättä edes arvaisi, minkä kirkkokunnan jumalanpalveluksesta on kyse, koptilaisen kirkon liturgia ja musiikki kun eivät Suomessa kaikkein tunnetuimpia ole. Erityisen kiehtovaa videossa on, että vaikka se on taltioitu Sydneyssä, ovat paikallisen diasporaseurakunnan kanttorit säilyttäneet musiikin alkuperäiset mikrointervallit. Niillä nimittäin on tapana vähitellen hävitä länsimaisen duuri-mollitonaaliteetin kyllästämässä ympäristössä, jollaiseksi Australiakin luettaneen. Toinen kiehtova piirre on lyömäsoittimien käyttö, ne kun ovat selvästi kuultavissa ja nähtävissäkin.

Jos joku nyt oikein innostuu Aspasmos Adamista, niin tieteellisen tarkasti toimitetut nuotit siihen melismoineen kaikkineen löytyvät 102-vuotiaaksi eläneen Rāġib Muftāḥin korvaamattomana elämäntyönään kokoamasta Pyhän Basileioksen anaforasta (s. 377 alkaen) – ja se taas löytyy kirjastostamme yhtenä sen pienten musiikkikokoelmien helmistä. Ja jos jollekulle tyylitietoiselle laulajalle pelkkä melodiarunko riittää, niin sellainen löytyy vielä helpommin digitoituna open access -aineistona osana Muftāḥin Washingtonin Kongressin kirjastoon lahjoitettua yksityisarkistoa. Vastaavasti jokainen voi kokeilla noita videolla ainakin aluksi vähintään vaikeasti hahmottuvia lyömäsoitinosuuksia näppärältä opetussivustolta How to Play the Cymbals and Triangle.

Musica pro Primas Germaniæ

Jatkakaamme koptilaisen liturgian parista kohti Pohjolaa. Jos valitsemme itäisen tien, tulee vastaan bysanttilainen musiikkiperinne, ja jos kuljemme läntistä tietä, päädymme välietappina Pontifex Maximuksen maille. Koska kaikki tiet vievät Roomaan, valitsemme jälkimmäisen – ja tässä tapauksessa varsinkin syystä, että roomalaiskatolisen kirkon säveltaiteellinen harrastus on tuottanut enemmän musiikkia kuin kukaan eläessään ehtii nauttimaan ja siitäkin merkittävän osan joulua varten. Sattumanvaraisesti valittuna “uutuutena” esittelen yhden puolitutun tapauksen – en kuitenkaan Vatikaanin salaisista arkistoista, vaan baijerilais-yläitävaltalaiselta kulttuurialueelta.

Kaikki muistanevat klassisen tarinan Jouluyö, juhlayö -laulun synnystä: Oberndorfin Nikolaoksenkirkon urut olivat rikki, joten seurakunnan apulaispapin pyynnöstä kanttori Franz Xaver Gruberin tämän runoon 24.12.1818 säveltämä laulu esitettiin kitarasäestyksellä jouluyön messussa. Maailmalle laulu levisi hieman virheellisessä muodossa, jota Gruber sittemmin yritti säveltäjän auktoriteetilla tuloksetta oikoa. Mutta vähemmän tunnettua on, että teoksesta on useita Gruberin omakätisiä varhaisversioita. Aivan hiljattain pääsin tutustumaan yhteen niistä levyllä, jossa Hassler-Consort urkuri Franz Ramlin johdolla esittää itävaltalaista 1800-luvun vaihteen joulumusiikkia (MDG Scene MDG 614 1048-2): neljää lauluääntä säestävät urkujen lisäksi kaksi käyrätorvea, joiden tehtävä on luoda bukolista tunnelmaa lehmien ammumista imitoimalla. Taiteelliselta kannalta vaikutelma on yhtä yllättävä kuin pari sukupolvea vanhemman Edmund Angerer O.S.B:n laulunäytelmä Der Kuhhirt von Ulm, jossa mm. paimen ja paimentamansa eläin laulavat hupsun lemmendueton.

Angererin tunnetuin sävellys on Berchtoldsgaden Musick eli Lelusinfonia, jota on pidetty milloin Joseph ja Michael Haydnin, milloin Leopold Mozartin luomuksena. Oma Angerer-suosikkini on kuitenkin kouluooppera Die Probe der Gratulation, jossa pidetään hauskaa latinanharjoitusten merkeissä ja pannaan ankara “Schulmeista” nauttimaan omaa lääkettään korkean “Geistla Herrin” toimesta. Hyppäys Wolfgang Amadé Mozartin rivoonkin humorismiin on tuosta kaikesta lyhyt, mutta mitä ilmeisin Salzburgin ympäristön omaleimaiselle musiikkikulttuurille. Sisäisessä vastakohtaisuudessaan katolisen alueen musiikki voi tuottaa huomionarvoisia reaktioita, kuten sain hiljattain kokea soitettuani eräälle kirjastomme työntekijälle Joseph Haydnin edeltäjän Gregor Joseph Wernerin kiiltokuvamaisen Ihr blumenreichen Felder -laulun: arvoisa kollega totesi tuon katolisen nyyhkyestetiikan pariin lukemani mariolatrisen (?) teoksen olevan ykskantaan “kamala”!

Kanttorikulttuurin kohokohtia

Ei kuitenkaan tarvitse saavuttaa edes Itämerta, kun jo kaikkein tutuin joulumusiikki tulee vastaan. Suomessakin jo vuosisatoja veisatuista joulukoraaleista leimallisin ja koraaleista kaikkiaankin rakastetuimpia on musiikkia rakastaneen Martin Lutherin Vom Himmel kam der Engel Schar eli Enkeli taivaan lausui näin. Siitä toivoisin kaikkien edes kerran kuulevan Leipzigissa tuomaskanttorina Johann Sebastian Bachin edeltäjänä toimineen Johann Schellen 1680-luvulla säveltämän luterilaisen kirkkomusiikkiperinteen rikkaudesta paljonpuhuvan version, joka on yksi hienoimpia tuntemiani Enkeli taivaan -luomuksia. Roland Wilsonin johtamien La Capella Ducalen ja Musica Fiata Kölnin vuoden 1993 klassikkolevytys tuosta figuraalimusiikin merkkiteoksesta on hiljattain julkaistu uudelleen (Deutsche Harmonia Mundi 88697575782) ja siis helposti hankittavissa – ja on itse asiassa kuunneltavissa myös YouTubessa.

Tässä vaiheessa voinkin paljastaa pikku huijauksen, jota tuskin moni edes huomasi: ensimmäisen linkin Aspasmos Adam on sanoiltaan jotain muuta kuin joulun liturgiaan oikeasti kuuluisi (aksenttimerkeittä “   ”), vaikka sävelmä onkin oikea. Puolustukseksi sanottakoon, etten tiedä, mitä tuossa Maria-hymnissä täsmälleen ottaen edes lauletaan.

Ja sitten vielä kaiken päätteeksi seuraa kotimainen huipennus: jos joku kuitenkin inhoaa joulua ja pitää ennemmin Nasse-sedästä kuin kirkkomusiikista, niin tässä suora linkki aluksi mainittuun pulloilla soitettuun “kauniiseen melodiaan”.

Hyvää joulua – riippumatta millaisesta musiikista silloin haluaakaan nauttia tai olla nauttimalla – toivottaen,

Kirjoittaja

Jaakko Tuohiniemi
kirjastosihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Leave a Reply

Your email address will not be published.