Näkemisiin Maria! Tutkijapalvelujen uranuurtaja Maria Forsman eläkkeelle

Kuva: Veikko Somerpuro”Onneksi meillä on Maria. Mitä olisimme tehneet ilman Mariaa? Miten pärjäämme ilman Mariaa?”
Helsingin yliopiston kirjaston huoneet ja käytävät ovat kuulleet nämä lauseet monta kertaa.

Vuoden tieteentekijä 2013, Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston perustajajäsen, Suomen Akatemian tiedepoliittisen kirjaston perustajajäsen, Helsingin yliopiston useiden bibliometristen hankkeiden innovoija ja toteuttaja, useiden tutkimusdatatyöryhmien asiantuntija.

STKS:n tutkijapalvelutyöryhmän puheenjohtaja, Eduskunnan kirjaston hallituksen jäsen, SYN:in tutkimuksen tuen ohjausryhmän jäsen, useiden OKM:n työryhmien jäsen. Lista jatkuisi vielä pitkään. Marian ansiolista on vaikuttava eikä kaikkea voi mitenkään luetella tässä.
Katso Marian Tuhat-profiili.

Seuraavassa kuvia  Mariasta erilaisissa tilanteissa vuosien varrella ja lopuksi haastattelu Marian tunnelmista maaliskuussa 2015.

 

Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston uusi johtaja vuonna 2005 työhuneessaan. Maria palasi ”ensimmäiseen oikeaan työpaikkaansa”  hankittuaan monipuolista työkokemusta ja asiantuntemusta moninaisissa tieteeseen ja tutkimukseen liittyvissä  organisaatioissa Helsingissä ja  Tampereella. (Lue lisää.)

 


Muistellessaan ensimmäistä työrupeamaansa valtsikan kirjastossa 1970-luvun alkupuolella Maria on todennut kirjaston olleen tutkijoiden, opettajien, opiskelijoiden ja kirjastoväen yhteinen kohtauspaikka. Tutkijoita on voinut bongata kirjastossa 2000-luvulla huomattavasti harvemmin kuin viime vuosituhannella, kun he nyt saavat suurimman osan esim. tarvitsemistaan artikkeleista työhuonekoneilleen. Kohtaamistilaisuuksia voidaan kuitenkin järjestää. Kuvassa valtsikalaisia tutkijoita, opiskelijoita ja kirjastoväkeä (mm. Maria) kohtaamispaikalla, valtsikan kirjaston lehtisalissa vuonna 2006. Kyseessä on yksi lukuisista kirjastosalongeista, joita valtsikan kirjastossa ideoitiin yhdessä tiedekuntalaisten kanssa. Salongeissa keskusteltiin, milloin tiedekunnan tutkijoiden artikkelikokoelmista tai monografioista, milloin romaaneista.

maria2

Yksi Marian bravuureja on bibliometriikka. Hän on edistänyt metriikkatyötä kansallisesti ja kansainvälisesti ja hänen Åbo Akademin väitöskirjansa “Development of Research Networks: the Case of Social Capital” (2005) käyttää bibliometrisiä työkaluja. Kuvassa Maria kuuntelee tutkijan kysymystä Research Evaluation and Bibliometrics –seminaarissa, joka avasi kirjaston vuonna 2011 tekemiä analyysejä tiedeyhteisölle.

Bibliometriikka on vienyt Marian kouluttautumaan ja tekemään yhteistyötä muun muassa Leidenin CWTS-keskukseen (Centre for Science and Technology Studies). Kuvassa kollegoita Suomesta ja Leidenista, lue lisää.

Yksi Marian asiantuntijuusalueista on yhteiskuntatieteellisten tutkimusaineistojen tiedonhallinta. Kuvassa Maria ja Kansallisarkiston Jussi Nuorteva syksyllä 2009 valtsikan tiedekuntakirjaston ja Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston järjestämässä seminaarissa. (Lue Marian ajatuksia tiedekirjaston roolista tutkimusdatan arkistoinnin edistämisessä!)

Valtsikan kirjaston johtajaksi tullessaan Marialla oli ehkä meitä alaisiaan luontevampi ja ”arkisempi”suhde kansainvälisyyteen. Noin vuosi hänen johtajattareksemme tulonsa jälkeen otimme valtsikan kirjastossa vastaan ensimmäiset pidempiaikaiset kansainväliset vierailijamme, nuoret liettulaiset tietoasiantuntijat, Ausran, Raimondan ja Vaidan, joiden kanssa pääsimme harjoittelemaan vierailukirjastona toimimista (Lue Marian kokemuksia vierailun järjestämisestä!). Kuvassa Maria ja valtsikan kirjaston informaatikko Terttu Turunen vuonna 2007 vastavierailulla Vilnassa, jossa arvioitiin yhdessä vierailuohjelman onnistumista.

Vilnan vierailu

Tampereen yliopiston kirjastossa vaikuttamisensa ajoilta Marialla oli yhteyksiä myös Afrikkaan, mm. ystäväänsä Ellen Namhilaan, joka on opiskellut Tampereella ja joka toimii nykyisin Namibian yliopiston kirjaston johtajana. Maria on kääntänyt suomeksi Ellenin elämäkerran Vapauden hinta. (Lue lisää Ellenistä). Ellen ja Maria kohtasivat taas suomalaisten ja namibialaisten kirjastojen yhteistyöhankkeen merkeissä. Hankkeesta syntyi kirja Empowering People : Collaboration between Finnish and Namibian University Libraries, joka sisältää Marian yhdessä muiden kanssa kirjoittamia artikkeleita. Maria ( Lue lisää Namibia-hankkeesta).

Maria valittiin vuoden tieteentekijäksi vuonna 2013.

Vaikka Maria siirtyykin toukokuun alusta eläkkeelle, niin kenties tapaamme häntä vielä jatkossakin. Näin lopuksi raotamme hieman ovea tulevaisuuteen, jonka varalle on ainakin jokunen suunnitelma.

 

Mikset tehnyt sitä jo?

Näin sanoi Marialle esimies vuosia sitten, kun Maria kertoi kehittämisajatuksestaan. Ja on Maria vuosien varrella noudattanutkin tätä neuvoa, mennyt ja tehnyt.

Maria, mitä terveisiä haluaisit kertoa kirjastokollegoillesi?

”Rohkeutta, kuunnelkaa sydämenne ääntä. Lähtekää rohkeasti mukaan uusiin asioihin. Seuratkaa mitä maailmalla tapahtuu. Pysykää ajan tasalla siitä, mitä yliopistossa ja tiedekunnissa on käynnissä.”

Niin Maria on itse aina tehnyt ja usein sattumalta käydyt keskustelut tuttavien kanssa ovat johtaneet yllättäviin hankkeisiin ja vieneet aina eteenpäin.

Onko yliopistovuosiltasi jäänyt mieleen jokin erityinen huippukausi?

”On vaikea poimia vain yhtä, niitä on varmaan useitakin – vähän eri jaksot eri näkökohdista. Yksi oli varmaan se, kun pääsin nuorena sosiologian opiskelijana iltatöihin Franzeniaan, jossa oli omanlaisensa sosiaaliset kuviot. Sain kirjastotyöstäni myös samalla opiskelurahaa. Toki on mainittava TKK:n kirjastossa tuolloin sijainnut Slavica ja TKK:sta erityisesti ylikirjastonhoitaja Elin Törnudd, joka lyhyessä ajassa opetti alasta ja myös kansainvälisestä yhteistyöstä paljon. Siellä kävi mielenkiintoisia vieraita ja pääsin myös hyödyntämään venäjän kielen osaamistani. Ja tietysti Yhteiskunnallisen tietoarkiston perustamisaika on ollut hienoa, kun tehtiin jotain uutta ja olimme Ruotsin tietoarkiston porukan koulutuksessa ruotsinlaivalla.”

Eläkkeellä Maria aikoo kirjoittaa, kuntoilla, matkustaa ja pitää huolta itsestään.

”Jo nyt osa-aikaeläkkeellä olen huomannut, miten ihanaa on, kun ehtii taidenäyttelyihin ja Hakaniemen halliin ostoksille arkenakin. Kaikkea tekemistä ei tarvitse ahtaa viikonloppuihin. On ihanaa viettää enemmän aikaa lasten ja heidän puolisoidensa kanssa, tavata rakkaita ystäviä ja ”kirjastoemeritoja”.”

Pian Maria matkustaa Hollantiin, ihailemaan tulppaanimerta Haarlemiin ja Vermeerin jalanjäljille Delftiin. Kesällä on vuorossa matka Puolaan.

Mitä aiot kirjoittaa?

”Ehkä impressioita kirjastouran varrelta. Näinä yli 40 vuotena on ehtinyt tapahtua niin paljon, kirjastoala on muuttunut valtavasti ja olen ollut monessa mukana, osin ihan sattumata Ylipäänsä on ihanaa, että on aikaa kirjoittaa. Muistan, kuinka vuonna 1987 Tampereen yliopiston kirjastotieteen ja informatiikan laitokselta kirjaston puolelle siirryttyäni havahduin yhtäkkiä siihen, että nyt kun ei tarvitse kirjoittaa tiukan tieteellistä tekstiä voin kirjoittaa vähän kevyemmällä kädellä.”

Jäämme kiinnostuneina odottamaan Marian kirjastolastuja.

Entä mitä tapahtuu Marian kollegoilta väitöslahjaksi saamalle palmulle, joka on ollut läsnä monissa palavereissa ja arjen tilanteissa?

”Se menee siskoni hellään huomaan. Sisareni liikuttui, kun tarjosin hänelle palmua. Yritin löytää sille paikkaa kirjastossa, mutta sopivaa ei löytynyt.”

Jos palmut osaisivat puhua, mitä mahtaisimme kuulla?

Marian osaaminen ja tuotteliaisuus näkyy myös Verkkarin kirjoituksissa vuosien varrella. Kiitos Maria!

Teksti:

Eeva Peltonen, Johanna Lahikainen, Jussi Kajaste

Kuvat:

Helena Hiltunen, Tony Ikonen, Johanna Lahikainen, Jacobina Mwiiyale, Veikko Somerpuro