Oli jo aikakin – Tieteen avoimuus näkyy HY:n tulevassa strategiassa

Tieteen tekemisessä ja uuden tiedon synnyttämisessä tarvitaan monenlaisia raaka-aineita. Käytännössä kukaan ei lähde tyhjästä, vaan rakentaa uudet tutkimuskysymykset ja ideatkin jo olemassaolevan tiedon ja aiemmin karttuneen tietämyksen varaan.  Vasta se, että tutkija avoimesti julkaisee omat tuloksensa ja asettaa ne tiedeyhteisön julkiseen arviointiin raottaa hänelle tämän kunnianarvoisan yhteisön ovea.

Tieteen avoimuus ei siis missään tapauksessa ole uusi ilmiö. Tiede on lähtökohtaisesti avointa. Hieman uudempi ilmiö on se, että tutkijat itse ovat todenneet, että tieteen tulisi olla avointa kaikille, ei pelkästään tiedeyhteisön jäsenille. Avoimuuden tulisi koskea niin julkaisuja, dataa kuin menetelmiäkin. Julkisin varoin tuotetun tutkimustyön hedelmiä pitäisi kaikkien päästä nauttimaan.

Eikä kysymys ole siitä, että voitaisiin noukkia yksi rypäle yhdestä tertusta ja toinen jostakin toisesta satunnaisesta tai jonkun toisen valitsemasta tertusta. Kyse on siitä, että kaikki rypäleet on voitava kerätä sammioon ja koko yhteisö on voitava kutsua polkemaan rypäleet mehuksi, josta siten voidaan jatkojalostaa jotakin aivan fantastista uutta, vaikkapa tammitynnyriin kypsymään. Eikä resepti ole salainen vaan myös menetelmä on täysin avoin. Lopputuloksen nautintaoikeus ei jää pimeisiin saleihin ja kamareihin vaan ne tuodaan turuille ja toreille, kaikken nähtäville, arvioitavaksi ja käyttäväksi. Ja jos joku keksii, miten saa siitä vielä parempaa: loistavaa!

Tieteen, sen raaka-aineiden sekä tulosten avoimuutta edistetään nyt myös Suomessa ja muualla Euroopassa myös ministeröiden ja hallinnon voimin. Hyvä niin. Jo oli korkea aikakin.

Teksti

Annikki Roos
palvelujohtaja