Pääsiäinen ja strateginen suunnittelu

Tipujen, pajunkissojen, saksien napsunnan ja kreppipaperimoskan keskellä havaitsin lapsistossa itävän strategisen suunnittelun versojen…

Kolmen vanhana virpoja oli vielä virpomistapahtumasta niin innoissaan, että virpomisreissulle lähdettäessä jo pari vinoa pisamaa naamaan takasi pään tärisevän kuin aggregaatti. Mutta vanhuus tuo viisautta; joku kyynikko varmaan sanoisi “välineellisyyttä tai laskelmointia”, mutta minusta pois se.

Keväällä vuonna 2011 huomasin ainakin seuraavanlaista pitkälle kehittynyttä prosessinhallinta-ajattelua:

  1. Pääsiäisen kulttuurihistoriasta kertoneen opettavaisen luennon jälkeen virpojat totesivat vain “kyllä on sekavaa!” ja jatkoivat pragmaattisempaa pohdintaa.
  2. Luontopääoman käyttöönottoon vaadittava ihmistyövoiman tuotantopanos oli onnistuneesti ulkoistettu vanhemmille. Ulkoistamiseen ei kulunut tuotantopääomaa, vaan se suoritettiin jakamalla symbolista tunnustusta vanhempien edellisvuosien sankarillisesta toiminnasta radanvarsien ojissa.
  3. Vitsastuotannossa otettiin huolella huomioon vitsojen saajien erilaiset esteettiset käsitykset, kuten minimalismi ja luonnonkauneus, postmoderni taide ja traditionalismi.
  4. Virpomispäivän tavoitteet oli määritelty selkeästi. Tästä johtuen palkkionkeräntään käytettävien korien määrään ja suuruuteen panostettiin. Visiona oli saada kasaan “Kallion suurin munavuori”.
  5. Markkinointisegmentoinnissa oli edetty edellisvuosista: kalliolaisen rappukäytävän ovenavausfrekvenssin riittämättömyys ajoi virpojakunnan suosimaan lapsiperhevoittoisempaa kaupunginosaa ja taloyhtiöitä. Lisäksi koko ovenavausfrekvenssiongelman ohittamista harkittiin keksimällä kokonaan uusia ansainta-tiloja, kuten julkiset kulkuneuvot tai puhelinvirvonta (nk. “vitsa sulle postissa, palkka mun tilille”). Onkohan ensi vuonna muksustolla jo mielessä virvontapalvelumuotoilu!

Mutta kun kahden viikon hektisestä suunnittelu-, juoninta- ja prosessointijaksosta oli päästy ja virpomispäivä tuli, oli mahtava nähdä kuinka elämänilo ei ollut hukkunut prosesseihin. Päivä oli aurinkoinen, köyhät virvottiin ilmaiseksi, spåra-kuskeja muistettiin hienoimmilla karahkoilla ja noidat säteilivät onnea ja iloa.

Toivottavasti juuri tätä elämäniloa ei koskaan unohdeta työpaikallakaan! Kaikille oikein hyvää pääsiäistä Verkkarin puolesta!

Kirjoittaja:

Jussi Omaheimo
Viestintäsuunnittelija

Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Jussi Omaheimo