Postereiden pyörteissä

Esa Hakalan kokemuksia..

IFLAn posterisessio alkoi vauhdikkaasti, koska konferenssin ohjelmassa oli sillä kohtaa tauko ja osallistujat oli komennettu tutustumaan näyttelyyn. Yleisö rynnisti sisään.  Ensimmäisinä näyttelyyn ennättäneet saivat nauttia näytteillepanijoiden tuoreimmasta annista ja täysimmistä hyllystöistä. Posteriosastolla oli myös onnistuneen avajaisajankohdan vuoksi tungosta. Avajaiset päättyivät lounastarjoiluun. Kävijöitä riitti kyllä koko konferenssin ajan, mutta näyttelyn loppua kohden vähenevässä määrin.

Tila oli hyvin ahdas. Posterit oli ahdettu pari metriä leveiden pilttuiden vastakkaisille seinille. Niitä ei siis päässyt metriä kauempaa ihailemaan. Kokonaiskuvaa haittasi tietysti myös se, että yleisö ei päässyt posterin äärelle, jos sitä oli esittelemässä rehevän puoleinen henkilö (kuten voitte arvata). Tämä oli tilassa fyysisesti tiellä ja näköhavaintoa estämässä joka tapauksessa.  Seinäkerakennelman olisi onnistuakseen pitänyt olla neljä metriä korkea ja postereiden sijaita esittelijöiden ja yleisön päiden yläpuolella.

Mietin jopa, olisiko pitänyt poistua tieltä asiastani kiinnostuneiden kävijöiden ilmaantuessa paikalle. Ratkaisuna asiaan olivat posterin A4-kokoiset näköistulosteet, joiden saatoin sanoa sisältävän täsmälleen saman informaation kuin selkäni takana olleessa julisteessa. Sitä saattoi sitten katsella vaikka kotona tai hotellissa (tätä en tietysti sanonut ääneen, mutta tuntuivat kävijät sen tajuavan sanomattakin).

Posteri 1

Posterisession ideana oli osaltaan mainostaa Helsingin konferenssia, koska muuta mainostusta asiasta sai olla esillä vain rajoitetusti.  Helsingin markkinointi tapahtuu suurimittaisesti vasta Puerto Ricossa 2011, joten tänä vuonna esiteltiin joitakin osia Helsingin kokonaisuudesta. Oma, itse Indesignilla tehty, esitykseni ”Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuslaitokset Helsingissä” pyrki propagoimaan Suomen konferenssissa paremmin esille tulevaa kirjastotyön itäistä ulottuvuutta.

Paikalle poikenneet venäläiset ainakin vakuuttivat että Venäjältä Suomeen tulee 2012 suuri joukko osallistujia, koska tänne pääsy on venäläisille mutkatonta ja edullista.  Kanssani idäntutkimusta oli Göteborgissa esittelemässä Päivi Määttä Suomen Pankin Siirtymätalouksien tutkimuslaitoksesta BOFITista. Pankin esitetuotanto oli kouriintuntuvana lisänä jaettavan aineiston tarjonnassa. Yhteistä kokemusta messuesiintymisestä Aleksanteri-instituutilla ja BOFITilla on edellisiltä vuosilta Krimin kirjastokonferenssista.

Esitteet jouduttiin asettelemaan vähemmän houkuttelevasti kasseissa ja laatikoissa hallin lattialle, koska minkäänlaista muuta esitetelinettä ei näyttelyn järjestäjän puolesta ollut tarjolla eikä tullut töistäkään mukaan pikkupöytää. Ripustimme ensin esitteet kasseineen roikkumaan kekseliäästi itse posterista, jotta seinäkkeen melamiinipintaan ei jäisi jälkiä. Ajatus ei ollut oikea, sillä aineisto oli niin painavaa sisällöltään, että karhuntarrakaan ei pitänyt posteria kiinni seinäkkeessä.

Seuraavana päivänä viereinen lastenkirjastotoiminnan esittelijä oli tavattoman pahoillaan, että posterimme löytyi lattialta ja neuvoi ostamaan STAPLES-myymälästä lisää häftningskuddeja ts. samoja teippityynyjä joita suomalaiset sanovat jossain päin maata karhuntarroiksi.  Ottakaa siis, arvoisat posteristit, liimaa ja teippituotteita mukaan näyttelyssä esiintyäksenne. Joku huonekalukin on hyödyllinen, jos ei ympäristöstä saa puhuttua itselleen pöytää tai tuolia, kuten yliopiston OA-esitteljä Veera Ristikartano onnistui tekemään.

Viereiset posteristit esittelivät kiitettävän aktiivisesti omaa toimintaansa kohtalotovereillensa. Se korvasi postereiden esittelyssä kuluneen ajan, jota ei voinut käyttää muun konferenssiohjelman seuraamiseen. Posterin esittely on hauskaa ja helppoa. Se käy kuntoilusta: treenaa kasvojen ja alaraajojen lihaksia. Sen päälle voi hyvin omintunnoin nauttia virvokkeen messualueen kahvilassa.

Tuula Huuskonen jatkaa..

Posterikäytävillä oli niin ahdasta, että yleisön oli vaikea kulkea siellä ja keskittyä katselemaan postereita. Lisäksi postereita oli aika paljon, eivätkä ne olleet ryhmitelty mitenkään aiheen mukaan. Monet (ilmeisesti kokeneet konferenssikävijät) olivat niin fiksuja, että olivat etukäteen lukeneet konferenssivihkosesta postereiden aiheet ja merkanneet vihkoonsa ylös mielenkiintoisten postereiden numerot. Näin he löysivät suhteellisen vaivattomasti ne posterit, joihin halusivat tutustua ja kuulla aiheesta lisää.

Itse esittelin Viikin kampuskirjaston Solmu-projektia. Solmu-projektissa tutkijat ja kirjaston henkilökunta miettivät yhdessä professori Yrjö Engeströmin luotsaamassa muutoslaboratoriossa millaisia palveluja kirjasto voisi tarjota tutkijoille. Kirjaston tutkijapalvelut vaikuttaa olevan hyvin ajankohtainen aihe maailmalla, koska posterimme veti puoleensa yllättävän monia ihmisiä. Tietysti suurin osa posterimme luona vierailleista ihmisistä oli ruotsalaisia (oltiinhan Ruotsissa), mutta keskustelin myös mm. yhdysvaltalaisten ja saksalaisten kanssa aiheesta. Yllättävästi professori Yrjö Engeström tunnettiin Yhdysvalloissa saakka.

Posteri 2

Postereiden tekemiseen oli tullut IFLAlta jonkinlaiset ohjeet, joissa sanottiin, että ulkoasun pitää olla ammattimaisesti tehty. Useimmat posterit olivatkin aikalailla ohjeen mukaan tehtyjä, mutta löytyipä joukosta myös käsintehdystä paperista väsätty aika hauskan näköinen tekele ja eräälle posteripaikalle oli teipattu muutama A4-kokoa oleva paperilappunen posteriksi (ehkäpä oli tullut kiire).

Posterisession aluksi vähän pelkäsin, ettei kukaan tule katsomaan posteriamme ja kahden tunnin esittelyaika saattaa tuntua vähän liian pitkältä. Mutta ihmisiä kävi posterimme luona juttelemassa ihan kivasti ja väliaikoina saatoin jutella vierustovereitteni kanssa; toisella puolella esiteltiin suomalaisten ammattikorkeakoulujen Theseus-verkkokirjastoa ja toisella puolella Belgradin yliopiston kirjaston uusia palveluja. Oikeastaan tämä toisten kirjastoihmisten kanssa keskustelu posterisession aikana oli kaikista antoisinta koko konferenssissa.

Kirjoittajat:

Esa Hakala
informaatikko
Kumpulan kampuskirjasto

Tuula Huuskonen
tietoasiantuntija
Viikin kampuskirjasto

Kuvat:

Ifla-tiimi