“Sininen hetki” – kirjastonhoitaja Päivi Pekkarisen haastattelu

Huhtikuun sininen, Kuva: Jussi Männistö

Miten ja miksi sinusta tuli kirjastonhoitaja?

Mieleeni muistuu elävästi tuokio 1960-luvun lopulta, jossa walesilaisen runoilijan Dylan Thomasin ja intialaisen kirjastoteoreetikon S:R. Ranganathanin teokset tekivät minuun yhtä aikaa valtavan vaikutuksen.

Istuin British Museumin kirjaston kuuluisassa pyöreässä lukusalissa Lontoossa tutkimassa Dylan Thomasin runojen käsikirjoituksia englannin kielen graduani varten. Minua palveli intialainen kirjastonhoitaja, ja kun kiitin häntä erinomaisesta palvelusta, hän viittasi Ranganathaniin ja hänen kirjastotieteen lakeihinsa. Kuulin silloin Ranganathanista ensimmäisen kerran… Vähän myöhemmin päätin tutustua häneen syvemmin.

Kuinka päädyit lääketieteelliseen kirjastoon?

Oli sattuma, että aloitin varsinaisen kirjastourani lääketieteellisessä kirjastossa. Kansainvälisyys ja kielet kiinnostivat minua jo varhain. Opiskelin Turun yliopistossa ensin englantilaista ja romaanista filologiaa sekä kirjallisuutta ja filosofiaa, myöhemmin kirjastotiedettä Tampereen yliopistossa. Terkon ensimmäinen kirjastonjohtaja Ritva Sievänen-Allen toimi tuolloin vastaavana professorina Tampereen yliopistossa. Hän pyysi minua tutustumiskäynnille Terkkoon – silloiseen Lääketieteelliseen keskuskirjastoon LKK:hon. Kirjastoon haluttiin jo 70-luvulla rekrytoida kielitaitoista ja kansainvälisesti suuntautunutta henkilökuntaa. Saatuani kirjasto-opintoni tiettyyn vaiheeseen Tampereen yliopistossa, kirjastonjohtaja kehotti minua hakemaan kielitaustani vuoksi luettelointi- ja kokoelmatehtäviin keskittyvää, kansainvälistä viestintää vaativaa tointa LKK:ssa.

Sinulla on pitkä ura erilaisissa kirjastoalan järjestöissä ja olet ollut luomassa kirjaston verkostoja ja kansainvälisiä suhteita jo 70-luvulla. Miten kansainvälinen kirjastoyhteistyö on vuosien kuluessa muuttunut?

Ennen internetin ja sähköpostin aikaa kansainvälisten yhteyksien luominen, erityisesti kansainvälisten organisaatioiden piirissä, oli muodollisempaa ja jopa edellytti tiettyä protokollaa sekä kirjeitse kommunikoitaessa että henkilökohtaisissa tapaamisissa.

Kansainväliset konferenssit olivat usein työvuosien kohokohtia. Kuitenkin suuriin kongresseihin, kuten IFLAan saattoi osallistua vain kirjaston johtotaso, ja asiantuntijakokouksiinkin vain muutamat.  Nykyään yhteistyö ja yhteyksien ylläpito on huomattavasti joustavampaa, osin uusien välineiden ansiosta, osin kirjasto-organisaatioiden uudistuneen rakenteen ja luonteen vuoksi.  Mielestäni kuitenkin kansainvälisten suhteiden luominen ja verkostojen ylläpitäminen edellyttää aina hyvin avointa näkemystä sekä monipuolista asioiden ymmärrystä. Kansainvälisissä järjestöissä toimiminen ja kansainvälisiin konferensseihin osallistuminen ovat nykyään osa normaalia kirjastotyötä, ja mahdollista kaikille niistä kiinnostuneille kirjastoalan asiantuntijoille – joskin taloudelliset resurssit ovat usein vieläkin rajoittava tekijä.

Tärkeitä ihmisiä työurallasi?

Opiskeluaikojeni merkittävä hahmo oli opettajani filosofi Sven Krohn. Työurani alussa taas Terkon ensimmäinen kirjastonjohtaja Ritva Sievänen-Allen kannusti jo varhain kouluttautumaan ja kansainvälisyyteen. Vähän myöhemmin Lontoon yliopiston kirjastokoulun johtaja Ia McIlwaine innosti minua perehtymään syvällisemmin Ranganathaniin ja samalla sain mahdollisuuden osallistua ja esitelmöidä Ranganathan-konferenssissa 1990-luvulla – Ranganathanhan itse myös opiskeli tuossa samassa kansainvälisistä opiskelijoista kuuluisassa kirjastokoulussa. Myös WHO:n kirjastonjohtaja Deborah Avriel, ja hänen kollegansa ja seuraajansa Yvonne Grandbois ovat tärkeitä henkilöitä, jotka ohjasivat minut WHO:n kirjasto- ja informaatiokulttuuriin.

Mutta ennen kaikkea olen kiitollinen, että minulla on ollut kaikkien työvuosien aikana niin monia osaavia ja innostavia kollegoita sekä Terkossa että sen yhteistyökirjastoissa.

Myös tässä yhteydessä haluan mainita STKS:n kansainvälisen työryhmän ja sen haasteelliseen toimintaan liittyvät monet IFLAn läheisiksi tulleet kollegat.

Mikä työssäsi on ollut parasta?

On ollut ilo saada toimia työyhteisössä, joka on arvostanut erilaisuutta ja antanut tilaa luovuudelle, antanut mahdollisuuden yhdessä eri asiantuntijoiden kanssa kehittää ja kehittyä.

Humanistina olen saanut syventyä mm. tiedonorganisaation kielellisiin kysymyksiin, ratkoa semanttisia ongelmia, paneutua käsitteellisiin malleihin –  lääketieteellisessä kirjastoympäristössä se on ollut erityisen kiehtovaa.

En ole tuntenut tarvetta ”muuttaa” kirjastoa, kirjasto on muuttunut ja haastanut muuttumaan.

Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana olen voinut keskittyä erityisesti kansainvälisten verkostojen luomiseen ja kehittämiseen (esimerkiksi WHO, IFLA ja  EAHIL) ja niiden kautta olen oppinut  tuntemaan monia hienoja kirjastoalan persoonallisuuksia eri puolilla maailmaa – olen oppinut jotakin kansainvälisestä kirjastonhoitajuudesta.

On ollut hienoa olla mukana ryhmässä ideoimassa jotakin uutta ja kokea sen toteutuvan, kuten Terkon Lux Humana tai  EAHILin Helsingin konferenssi tai WHO:n ja EAHILin Public Health Information -ryhmä. On ollut myös kiehtovaa nähdä Open Access -liikkeen laajenevan laajenemistaan tai IFLAn promotoivan oikeutta tietoon osana ihmisoikeuksia – ideoita, joita 1990-luvun alkupuolella olin pohtimassa Eduskunnan kirjastossa.

Mitä luit viimeksi?

Olen juuri päättänyt Marguerite Yourcenarin monesta näkökulmasta kiinnostavan, runollisen  teoksen Mémoires d’Hadrien – luen ranskalaisia klassikoita alkukielellä – se  keino pitää yllä kielitaitoani.

Sinut tuntevat ihmiset tietävät, että sininen väri on sinulle tärkeä. Mitä sininen sinulle merkitsee?

Sininen on avaruuden väri.  Siitä löytyy lukemattomia sävyjä ja sointuja. Sininen on kulkenut mukana lapsuudesta saakka.

Kirjastoasioissa jatkat  Helsingissä vuonna 2012 järjestettävän IFLA-konferenssin valmisteluissa sekä Terkon Lux Humana -työryhmässä. Mitä muita tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on työurasi jälkeen?

Suunnitelmiini liittyy syventyminen runouteen ja kirjallisuuteen yleensä. Aikoinaan runouden jatko-opiskeluni jäivät sivuosaan vaativan ja kiintoisan kirjastotyön vuoksi.  Toivon, että nyt minulla tulee olemaan enemmän aikaa lukea ja kirjoittaa. Toivon voivani jatkaa uusin kokemuksin ja näkemyksin siitä, mihin aikoinaan jäin. Dylan Thomas sanoo osuvasti ”:…seasons must be challenged or they totter /  Into a chiming quarter…”

 

Kysymykset

Anna-Mari Koivula
tiedottaja
Meilahden kampuskirjasto Terkko

Vastaukset

Päivi Pekkarinen
kirjastonhoitajana 30.4.2011 saakka
Meilahden kampuskirjasto Terkossa

Kuva

Jussi Männistö
kirjastosihteeri
Meilahden kampuskirjasto Terkko

Leave a Reply

Your email address will not be published.