Siteeraamisen taidosta

Istuin syömässä hunajaista kalapataa ja luin Yliopisto-lehteä (3/2011).  Lukeminen tökkääntyi sivulle 53. Aukeamalla 52-53 on professori Markku Kivisen esittely Tommi Uschanovin teoksesta Suuri kaalihuijaus. Sen loppupuolella Kivinen kirjoittaa:

Linnan Pohjantähden Kankaanpään Elias sanoi sen jo: ’En tiedä, mutta torvi vaan soi. Ei torvensoitossa vikaa ollu.

Pari palaa seitiä jäi lautaselle, kun piti lähteä tarkistamaan.  Oli todennäköisiä syitä epäillä, ettei Elkku ihan noin sanonut. Meinaan, kun olen ennen lukenu.

Niinpä. Puheenvuoro, jonka Kivinen pani Eliaksen suuhun, näyttää olevan yhdistelmä kahdesta tai kolmesta repliikistä.

Trilogian toisen osan kuudennen luvun viidennen jakson lopussa Pentinkulman punakaarilaisten ensimmäinen taistelupäivä on ohi. Huonosti on mennyt. Kivivuoren Osku ja Elias keskustelevat  (ensin Osku):

Oli mielestäni kenkkumainen taisto tää ensimmäinen. Saa nähdä minkälainen on viimmenen.

En tiedä. Mutta kyllä torvi soi kumminkin. Minä puhalsin koko päivän että Vaasaan päin, pojaat. Ei soitossa kumminkan vikaa ollu.

Eliaksen torvensoitto tulee esiin myös kolmannen osan viidennen luvun toisessa jaksossa. Elias kinastelee opettaja Rautajärven kanssa ja mainitsee pariin otteeseen torvensoiton:

Minä olin torvensoittaja.. kun minä makasin toverieni kanssa Hämeen hankilla.

Hetken kuluttua Elias vielä toistaa:

Juu, juu… Mutta Hämeen hankilla makasin vaan minäkin toverieni kanssa ja soitin torvee.

On se semmosta ton siteraamisen kanssa kyllä. Mutta kaiken paras olis ollut, että professori olis kysyny asiaa vaikka Helsingin yliopiston kirjaston tietopalvelusta. Kyllä ne olis sen tienny. Meidän Preeti on niin tarkka.

Kirjoittaja

Lasse Koskela
tietoasiantuntija

Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto