BOBCATSSS-konferenssi 20 vuotta

Tammikuun lopulla Amsterdamissa oli maljojen kilistelyyn aihetta, kun kirjasto- ja informaatioalan opiskelijat ja ammattilaiset ympäri Euroopan ja vähän sen ulkopuoleltakin kokoontuivat jo 20 kerran BOBCATSSS-konferenssiin.  Juhlavuoden konferenssi järjestettiin saksalaisten ja hollantilaisten infoalan opiskelijoiden yhteistyönä ja teemana oli Information in e-motion, eli esityksissä ja workshopeissa käsiteltiin monipuolisesti alati ja kiihtyvällä vauhdilla muuttuvaa informaatioympäristöämme ja pohdittiin, miten voimme ammattikuntana pysyä vauhdissa mukana. Tulevaisuuden lisäksi katsottiin myös hieman menneisyyteen ja analysoitiin alallamme tapahtunutta muutosta konferenssiesitysten valossa.

Luettelointi – ja perinteinen kirjastonhoitajuus muutenkin –  on tyystin kadonnut esityksistä viimeisen vuosikymmenen aikana ja korvautunut sosiaalisella medialla, open accessilla ja mobiililaitteilla. Englannin kielen taso artikkeleissa ja esityksissä on kuulemma kehittynyt huimasti 20 vuoden aikana, eli opiskelijoiden ja ammattilaisten kansainvälistyminen on korvin kuultavissa. Kehitettävääkin tosin löydettiin: konferenssijulkaisuista tehdyn analyysin perusteella kansainvälisenä yhteistyönä tehtyjen esitysten määrä on varsin vähäinen. Tässä pääsimme Drew Whitworthin kanssa näyttämään hyvää esimerkkiä omalla workshopillamme.

Juhlapuheissa organisoijat läpi kahden vuosikymmenen saivat runsaasti ylistystä, ja syystäkin. Itselläni ei ole tiedossa mitään muuta tieteenalaa, jonka opiskelijat järjestäisivät vuosittain kansainvälisenä yhteistyönä konferenssin, johon osallistuu tutkijoita, opiskelijoita ja alan ammattilaisia 35 eri maasta. Jos joku tietää, sivistäköön tietämätöntä.

Edellisessä BOBCATSSS-raportissani, jossa kerrotaan myös konferenssin järjestämisestä enemmän, olin huolissani ajatuksista rajata konferenssi pelkästään opiskelijoiden esityksille. Tämä ei huojennuksekseni ole toteutunut, vaan BOBCATSSS antaa edelleen mahdollisuuden opiskelijoille verkostoitua toisten opiskelijoiden lisäksi myös alamme tutkijoiden ja ammattilaisten kanssa.  Tämän vuoden 450 konferenssiosallistujasta 60 prosenttia oli opiskelijoita ja esityksistäkin noin puolet opiskelijoiden käsialaa. Tunnelma ensikertalaisten esityksissä on aina ihanan kannustava, ja esitysten jälkeinen huojennus – ihan hyvinhän se meni jännityksestä huolimatta – on silmin havaittavissa.  Enkä ole itsekään vielä niin kokenut esiintyjä kansainvälisillä areenoilla, ettenkö pystyisi näihin opiskelijoiden tunnelmiin samaistumaan.

Aloitin itse BOBCATSSS-vierailuni vuonna 2004 Riiassa opiskellessani informaatiotutkimusta Tampereella, ja Amsterdamin konferenssi oli osaltani viides. Konferenssia aikoinaan perustamassa ollut ja kaikki 20 konferenssia kolunnut Mr. Bobcatsss, Ruud Bruyns Hollannista totesi päätöspäivän puheessaan: ”Once a BOBCATSSS’er always a BOBCATSSS’er!”.  Näin taitaa olla, sillä tammikuun lopun 20-vuotisjuhlakonferenssin käytävillä vilahteli useampiakin tuttuja naamoja, joita muistan jo opiskeluajoiltani. Ja vaikka itse ei enää jaksakaan riekkua yömyöhään opiskelijoiden tahtiin, antaa tulevien ammattilaistemme innostunut seura aina uutta energiaa myös keski-ikää lähestyvälle kirjastonhoitajalle. Onnea siis 20-vuotiaalle ja menestyksellistä jatkoa. Toivottavasti saamme BOBCATSSSin vielä joskus Suomeenkin.

Teksti

Anne Kakkonen
Kumpulan kampuskirjasto

Kuva

Drew Whitworth

Teologisten kirjastojen uusia haasteita – BETH:n kokous Amsterdamissa 3.-7.9.2011

BETH (Bibliothèques Européennes de Théologie) on eurooppalaisten teologisten kirjastojen yhteisjärjestö, joka kokoontuu syyskuun alussa vuosikokoukseensa. Järjestö on syntynyt ranskankielisten roomalaiskatolisten kirjastojen yhteistyöstä, mutta on laajentunut ekumeenisesti yli tunnustusrajojen sekä ylittänyt myös maantieteellisiä esteitä.

Ainoana suomalaisena edustajana sain huomata, että mukana oli vain yksi skandinaavinen (norjalainen) kollega. Itä-Euroopan kirjastot ovat nekin vasta vähitellen tulossa toimintaan mukaan.

Internet – vaikuttavuutta ja katoavuutta

Vuosikokouksessa esitellään usein teologisten kirjastojen kannalta kiinnostavien järjestöjen ja niiden projektien toimintaa. Genevessä Kirkon maailmanneuvoston suojissa koottava elektroninen kirjasto Global digital Library on Theology and Ecumenism (GTL) on tietokanta, joka avaa pääsyn tuhansiin kokotekstidokumentteihin, joista suurin osa käsittelee eettisiä ja ekumeenisia teemoja, ja niitäkin ennen kaikkea globaalista näkökulmasta.

Sivuston yhteydessä elää myös virtuaalinen tutkimusyhteisö, josta saa tietoa aihepiiriin liittyvien tutkimusprojektien toiminnasta. BETH suunnittelee osallistumista GTL:n toimintaan uskontodialogiin liittyvällä virtuaalikirjastohankkeella, jonka toteuttaminen on vasta suunnitteilla.

Yksi tieteellisten kirjastojen mielenkiintoisista tulevaisuuden haasteista liittyy internet-aineistoon perustuvan tutkimuksen säilyttämiseen. Mitä tutkija tekee internet-aineistolle, jota hän on imuroinut, käyttänyt ja tutkinut vuosia jatkuvan työnsä ajan, kun aineisto muuttuu radikaalisti tai katoaa nettisivulta? Tätä kysymystä avasi kokousväelle kaksi naistutkijaa, joiden aiheet kuvaavat uskonnontutkimuksen uusia kysymyksenasetteluita.

Riippumattomana tutkijana ja luennoitsijana vaikuttava Linda Duits avasi omaa aihepiiriään nuorten hollantilaisten kristittyjen verkostoitumisesta ja toiminnasta (Studying young Christians in the digital age: Experiences and challenges).

Marleen de Witte (VU University, Amsterdam) puolestaan kertoi menestysteologisesta kristillisyydestä Ghanassa (Ghanaian Pentecostalism from audio tapes to YouTube).

Etenkin jälkimmäisen aiheen kanssa kirkkososiologinen tutkimus on oleva suurissa vaikeuksissa: kristinusko leviää kolmannessa maailmassa hyvin usein vahvasti internetin kautta toimivien karsimaattisten ja opillisesti konservatiivisten liikkeiden kautta, joiden kehitystä on hyvin vaikea seurata, ellei onnistu säilyttämään ja tulkitsemaan lyhyellä aikajänteellä suurta osaa bittiavaruuteen katoavasta informaatiosta.

Mikä olisi kirjastojen rooli tällaisten tutkimushankkeiden tukemisessa? Miten me Helsingissä voimme varautua tulevaan?

Ihmistieteiden hurja tulevaisuus?

Alankomaiden tiedeakatemian (Royal Netherlands Academy of Sciences) tieteellinen johtaja Theo Mulder, joka johtaa myös laskennallisten ihmistieteiden instituutteja Alankomaissa (Royal Academy Institutes in the Netherlands on Computational humanities) alusti kirjastolaisille rentoon tyyliin ihmistieteiden tulevaisuuden hurjista näkymistä.

Tietokoneet voivat lähitulevaisuudessa korvata suuren osan tutkijoiden työstä. Etenkin artikkelit tai kirjat, jotka perustuvat esimerkiksi tietyn aihepiirin historiallisten tekstien yhteen kokoamiseen ja perusanalyysiin, syntyvät tulevaisuudessa koneiden työnä eikä niihin tarvita tiedemiesten työlästä lähteiden seulomista.

Lyhyesti sanottuna, koneet voivat koota lähdeaineistosta dataa ja esittää erilaisesta datasta koottuja kokonaisuuksia sekä vastata joihinkin datan seulomiseen liittyviin kysymyksiin.

Mulderin esitys herätti kysymyksen: kaikista visioista huolimatta tieteellisen tutkimuksen inhimillinen puoli on aina osa tutkimusta ja sen tuloksia. Ongelma on kaksijakoinen. Tutkijan työssä arvokkaimpana pidetään yleisesti totuuden etsimistä, löytämistä ja osoittamista. Ansioitunut tutkija on se, joka osoittaa seikkoja ja asiayhteyksiä, joita aiempi tutkimus ei ole huomannut. Niin tutkimus edistyy. Mutta kaikessa tutkimuksessa on ”astian maku”, tutkijan oma tulkinnallinen panos.

Omine tulkintoineen ihmistieteiden tutkijat ovat aina enemmän tai vähemmän sidoksissa omaan aikaansa, kaikesta objektiivisuudestaan huolimatta. Sukupolven tai kahden kuluttua menneiden tutkijoiden pölyttyneitä näkemyksiä voidaan tuulettaa ja korvata ne uusilla.

Etenkin ihmistieteiden kehityksessä tutkimuksen historiasta syntyy jälkiä, jotka kertovat siitä, miten me olemme tulleet siihen, missä nyt olemme.

Ja kun matka jatkuu, mekin ja meidän huippututkijamme etäännymme menneisyyteen, josta meidät voidaan arvoinemme, ihanteinemme ja niihin sitoutuvine tutkimustuloksineen poimia tutkimuksen aallonharjalla ratsastavien ja muiden asiasta kiinnostuneiden aikalaisten ihmeteltäviksi.

Neljä antoisaa päivää ja mainioita kontakteja kiinnostaviin ihmisiin. Ensi syyskuussa BETH kokoontuu Belfastissa. Tuskin maltan odottaa.

 

Teksti

Matti Myllykoski
johtava tietoasiantuntija

Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto