Tunnelmia arkkitehtuuriseminaarin kirjastovierailuilta

Viileän kauniina aamuna 6.5. kokoontui Rautatientorille vilkkaasti soriseva joukko arkkitehtuuriseminaarin kansainvälisiä osallistujia. Ryhmä oli ennakkoon jaettu kahteen bussiin, jotka kiersivät samat kohteet vastakkaisia reittejä. Bussi A, jota allekirjoittaneet emännöivät, suuntasi keulansa kohti Viikin kampuskirjastoa, jossa ryhmän vastaanottivat tietoasiantuntija Tuula Huuskonen ja palvelupäällikkö Marja Moisio. Viikin Infokeskus Korona valmistui vuonna 1999, ja sen sininen puolipyöreä julkisivu on ajattoman kaunis. Kampusalueen uusin ”maamerkki”, kuvanveistäjä Villu Jaanisoon kierrätetyistä autonrenkaista muovaama Gorilla-patsas houkutteli retkeläisiä innokkaaseen valokuvaamiseen.

Erikoispiirteitä Infokeskus Koronassa on kahden kirjaston (= kampuskirjaston ja kaupunginkirjaston) rinnakkaiselo, sekä kauniit talvipuutarhat. Ajan hammas on 15 vuodessa ehtinyt nakertaa kovassa käytössä olevia tiloja ja remontti on suunnitteluasteella. Viikin kampuskirjaston henkilökunnan työtilat saivat uuden ilmeen ja kalustuksen jo viime vuonna. Opiskelijoiden toivomia ryhmätyöhön sopivia tiloja on myös järjestetty lisää.

Retkibussimme seurasi soveltaen tiedelinjan reittiä ja seuraava tutustumiskohteemme oli Meilahdessa sijaitseva Terveystieteiden kirjasto, Terkko. Palvelupäällikkö Anne Kakkosen ja kokoelmapäällikkö Terhi Sandgrenin opastuksella kuulimme uusimmista hankkeista, kuten syyslukukauden alussa uusien lääketieteen opiskelijoiden saamista iPadeista ja niiden monipuolisesta hyödyntämisestä opiskelussa. Myös Terkon kehittämä elektroninen sovellus, TerkkoNavigator esiteltiin.

Terkon kirjastorakennuksessa kiertäessä oleellista oli läpinäkyvyys, valo ja isot ikkunat. Tummat kalusteet toivat ryhtiä tiloihin. Tiloja on lähitulevaisuudessa tarkoitus muuttaa enemmän oppimiskeskuksen kaltaisiksi ja Terkosta on käyty tutustumassa myös Aalto-yliopiston Learning Hub:eihin.

Meilahdesta matka jatkuikin kaunista merenrantareittiä päivän viimeiseen kohteeseen, Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun kampukselle Otaniemeen. Lounaan jälkeen meitä odottivat Alvar Aallon suunnittelemassa kirjastossa oppaamme tietoasiantuntija Risto Maijala ja suunnittelija Valeria Gryada.


Tutustuimme myös kampusalueella sijaitsevaan kahteen Learning Hub:iin. Opiskelijat olivat olleet mukana suunnittelemassa näitä ”oppimispesiä” yhdessä kirjaston suunnittelijan kanssa. ”Oppimispesät” oli toteutettu pienellä budjetilla kampusalueella oleviin käyttämättömiin tiloihin, joista kuitenkin maksettiin vuokraa.


Yhteistä kaikille kirjastoille on uuden vuosikymmenen tuoma selkeä muutos, eli elektronisen aineiston kasvava osuus painettujen kustannuksella. Varsinkin vanhojen lehtien ja sarjojen painetuista vuosikerroista ollaan luopumassa. Tämä tietysti heijastuu suoraan tiloihin ja niiden käyttöön. Opiskelijoiden toiveet otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa, nykytrendi on rakentaa Learning Hub – tyylisiä monenlaiseen tekemiseen ja oppimiseen soveltuvia tiloja.

Päivä oli aurinkoinen ja bussissa riitti tunnelmaa vanhojen tuttavien tavatessa ja uusien kontaktien löytyessä. Bussiemäntinä yritimme nähdä tuttujakin ympäristöjä tuoreesti, uusin silmin. Saimme myös hyvää englannin kielen harjoitusta ja harjaannusta eri aksentteihin.

7.5. aamulla tutustuimme LPR-Arkkitehdit Oy:n suunnittelemaan ”a mezza voce” Musiikkitaloon  ja siellä sijaitsevaan Sibelius Akatemian kirjastoon ja myös tämä vierailu herätti  paljon kiinnostusta konferenssivieraiden keskuudessa. Tutustuimme konserttisaliin ja pariin muuhun pienempään harjoittelusaliin. Kirjastoa meille esitteli kirjastonjohtaja Irmeli Koskimies. Tässä kaikille avoimessa kirjastossa on hyvät mahdollisuudet musiikin kuunteluun ja videoiden katseluun. Kirjasto sijaitsee Musiikkitalon alimmissa kerroksissa ja luonnonvaloa kaivattiin lisää kirjastoon.


Teksti:

Leena Nordman ja Kristiina Lähdesmäki
Hankinta- ja metadatapalvelut

Kuvat:

Kristiina Lähdesmäki ja Jari Laine

Edellyttääkö oppiminen uudenlaisia ympäristöjä? LIBER LAG -seminaari Helsingissä 6.-9.5.2014

Kaisa-taloon kokoontui iloinen joukko Euroopan kirjastonjohtajia ja arkkitehtejä 8.5.2014. LIBERin kirjastoarkkitehtuuriin keskittyvän seminaarin ohjelmaan 6.-9.5.2014 kuului kirjastovierailuja ja alustuksia.


Kaisa-talossa sateenvarjojen ja takkien kera.

Tiistaina 6.5. kirjastovierailuja tehtiin Viikin ja Meilahden kampuskirjastoihin sekä Aalto-yliopiston kirjastoon ja Learning Hubiin. Vierailuihin osallistui noin 90 pääosin ulkomaisia seminaarilaisia.

Viikissä erityistä kiinnostusta herätti rakennuksen ja sisäpuutarhojen lisäksi monitoimisuus: samassa rakennuksessa on yliopiston ja kaupungin kirjasto. Meilahden Terkossa on parhaillaan käynnissä isojen tilamuutosten suunnittelu, jonka tueksi on saatu mm. opiskelijoiden palautetta. Haastetta aiheuttaa tilojen omistuspohja: talo on HYKSin mutta alkuaan yliopiston kanssa yhdessä rahoitettu ja edelleen yliopistosopimuksen ohjaama. Aalto-yliopisto kiinnostaa Alvar Aallon, mutta toki myös uusien learning hubien vuoksi.

7.5 aamupäivällä oli vierailuja Minervan kirjastossa ja oppimistorilla, Sibelius-Akatemian kirjastossa ja Musiikkitalossa sekä Eduskunnan remontoidussa kirjastossa.

Yhteensä koleassa Helsingissä oli osallistujia yli 130 yhteensä 20 maasta. Mm. ranskalaisia oli kolmisenkymmentä. Seminaarin järjestivät yhteistyössä LIBERin arkkitehtuurijaosto ja Helsingin yliopiston kirjasto.  Arkkitehtuurijaostolle kyseessä oli jo 17. seminaari.


LIBER LAG puheenjohtaja Ulrich Niederer  perustelee kirjastojen kiinnostusta arkkitehtuuriin rehtori  Jukka Kolalle, takana ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen.

Miksi Helsinki kiinnosti?

Muistan elävästi tilanteen LIBERin vuosikonferenssin väliajalla 2008 Istanbulissa, jossa Ulrich Niederer esitti toivomuksen seminaarin isännöinnistä. Kiinnostus Helsingin kirjastojen arkkitehtuuriin taisi herätä Madridissa, jossa Marja Moisio Viikistä piti alustuksen Viikin kampuskirjaston konseptista ja vahvistui Budapestissa, jossa Nicola Nykopp keskustakampukselta esitteli Kaisa-talon suunnitelmaa. Alvar Aalto vetää edelleen monia Suomeen. Myös Kaisa-talon saama kansainvälinen julkisuus lisäsi seminaarin vetovoimaa.

Keynote-puhuja professori Kirsti Lonka (kuvassa) osaa ottaa yleisönsä. Hänen alustuksensa Innovative interdisciplinary design for learning spaces ajatuksia kerrattiin vielä viimeisenä päivänä. Seminaarin kuluessa kävi ilmi, että eri maissa on kovin erilaisia traditioita oppimisen ja oppimista tukevien tilojen suunnittelussa.

Työtilat

Ajankohtainen teema on, millaisia kirjastohenkilöstön ja muun yliopistohenkilöstön tilojen tulisi tulevaisuudessa olla. Ovatko avokonttorit vai yksilöiden omat työtilat parempia? Millaisia haittoja ja mahdollisuuksia erilaiset työtilat luovat? Anna-Maija Lukkarin (HY:n tilajohtaja), arkkitehti Anette Franzkowiakin (Hannover) ja Minna Anderssonin (Martela) alustuksissa oli samansuuntaisia perusajatuksia.

Yliopistolaisten työ sisältää monenlaisia tehtäviä: osa vaatii yksin keskittymistä, osa on luovaa toimintaa ja ajatusten jakamista. Oleellista onkin pohtia tiloja erilaisen tekemisen vyöhykkeinä.  Eroja on myös siinä, kuinka paljon eri tehtävissä toimivat käyttävät todellisuudessa työhuonettaan. Lukkari korosti yhdessä käyttäjien kanssa tehtävän suunnittelun tärkeyttä.

Suosittelen katsomaan puhujien alustukset, jotka ovat luettavissa seminaarin sivuilla.

Kirjastotilat osana ympäristöään

Helsingin kaupungin kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto kuvasi uuden kaupunginkirjaston suunnittelun tematiikkaa. Ranskalainen Lillessä sijaitseva yliopisto on uudistamassa kirjastoaan niin, että se muodostaa näyttävän kokonaisuuden kampuksella ja laajennuksen myötä kokoaa suojiinsa myös yliopiston konferenssi- ja näyttelytoimintaa (Julien Roche, From Lille 1 University Library to the Innovation Learning Center).

Wieniläistä ratkaisua esitteli Cornelius Schlotthauer (Zaha Hadid Architects). Talo on valtava kompleksi, jossa hallinnon ja kirjaston tilat on muodostettu toisiinsa kietoutuvista rakennuksista. Erikoinen talo, joka herätti kuitenkin kysymyksen tilojen joustavasta muunneltavuudesta.

Kaisa-talon rakentamista esitteli Matti Huhtamies, Tallinnan teknillisen yliopiston kirjastoa Mattias Agabus (Architect 11) ja tanskalaista arkkitehtuuria Elif Tinaztepe (Schmidt Hammer Lassen Architects).

Muuttuvat roolit, muuttuvat tilat

Varsin kiinnostavia olivat mielestäni seminaarin viimeisen session kolme alustusta. Wilma van Wezenbeek (Delftin teknillinen yliopisto) kuvasi prosesseja, joilla Delftissä on pyritty luomaan elävä kampus. Tähän tarvitaan oikeanlaisia tiloja ja ihmisiä.

Arkkitehti Francine Houbenin (Mecanoo Architects) analyysi Birminghamin kirjaston rakentamisesta oli kiehtova. Arkkitehti käveli kansalaisten reittejä, jutteli ihmisten kanssa, loi itselleen sisäisen kuvan kaupungista ja sen historiasta. Nämä elämykselliset tekijät vaikuttivat merkittävästi siihen, millaiseksi kirjasto muodostui. Vuonna 2013 Birminghamin kirjasto oli Britannian neljänneksi suosituin rakennus.


Puhujat ryhmäkuvassa. Edessä istumassa vasemmalta Anne Hannaford, Cornelius Schlotthauer, Anne Franzkowiak, Julien Roche. Takana vasemmalla Anna-Maija Lukkari, Matti Huhtamies, Wilma van Wezenbeek, Elif Tinaztepe, Jean-Luc Bichet, Christine Brunner, Mattias Agabus, Christian Lüthi, Marie-Lise Tsagouria.

Seminaari tarjoaa aina myös tilaisuuden oppia uutta, iloita hyvistä kokemuksista ja pohtia omia suunnitelmia suhteessa kansainvälisiin ratkaisuihin.

On hauskaa tutustua uusiin samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin ja tavata tuttuja kollegoja eri maista.

Osana LIBERin arkkitehtuurijaoston toimintaa julkaistiin myös kirja ja tietokanta uusista eurooppalaisista kirjastorakennuksista (New Library Buildings in Europe, Documentation 2014). Kirjaa on myynnissä pääkirjaston asiakaspalvelussa. Tietokanta ja julkaisut löytyvät mm. LIBERin Architecture Forum-sivustolta. Tietokantaa pitää yllä Prahan teknillisen yliopiston kirjasto.

Miksi kirjastot ja arkkitehtuuri?

Osallistujissa oli runsaasti arkkitehtejä, tilasuunnittelun ammattilaisia sekä kirjastojen johtajia ja asiantuntijoita. Kaikille tilasuunnittelussa mukana olleille teema on tärkeä, sillä uuden kirjaston rakentaminen tai peruskorjaaminen ei ole ihan pikku juttu. Kirjasto on kohtaamisen ja työskentelyn tila mitä erilaisimmille ihmisille ja ihmisryhmille. Se on myös koti kokoelmille, joiden formaatin muutos jatkuu.

Ja erityisesti, kirjaston roolien ja tehtävien tulevia muutoksia ei voida vielä ennustaa riittävän pitkällä aikajänteellä. Toimivuus, kauneus, muunneltavuus, kestävä kehitys sekä kohtuulliset rakennus- ja ylläpitokustannukset, siinä vain muutamia tavoitteita.

On siis järkevää vaihtaa kokemuksia siitä, mikä onnistui, mikä meni pieleen ja minkä voisi tehdä toisin.


Turkkilaisen Abant Izzet Baysal Universityn vararehtori Mustafa Gencer ja kirjastonjohtaja Leyla Kanik olivat kaukaisimmat osanottajat. He tulivat lahjojen kera niin kuin turkkilaiseen etikettiin kuuluu ja niin kuin vastaanottajan ilmeestä käy selville.

Helsingin yliopiston kirjaston järjestelyt samoin kuin eri tavoin seminaarin onnistumiseen vaikuttaneiden kirjastolaisten työ saivat kiitosta.

Teksti:

Kaisa Sinikara

Kuvat:

Veikko Somerpuro

Kirjasto tulevaisuuden oppimisympäristönä?


Soolosta sinfoniaan, liitutaulusta tablettiin – tulevaisuuden oppimisympäristöt -seminaari 9.3.2011.

Käynti seminaarissa, jossa kirjasto-, museo- ja oppilaitosväki kertoivat visioitaan tulevaisuuden oppimisympäristöistä, sai miettimään: mahdammeko me ottaa näitä asioita tarpeeksi huomioon Kaisa-talon suunnittelussa?

  • Tilasuunnittelussa huomioitava “uudet” kumppanit ja pedagogiikka: esim. työpaja- ja oppimisympäristöjen tuotekehittely
  • Asiantuntijaroolin laajentaminen ja jakaminen: asiakkaat mukaan suunnittelemaan uusia palveluja ja järjestämään tapahtumia, vapaaehtoiset esittelemään tilaa ja kokoelmia?
  • Voimmeko me kirjastolaiset luopua ”vain me tiedämme oikeita asioita” –ajattelusta?
  • Tarvitaan tilaa myös positiiviselle haahuilulle (vrt. browsing) ja tapahtumille
  • Kirjasto tapahtumien näyttämönä: oma tapahtumatuotanto ja kumppanien tapahtumatuotanto? Millaista moniammatillisuutta tämä voisi kehittää?

Seminaarin materiaalia saatavilla verkossa:

AKTIIVI-koodinaatiohanke ja Tampereen eOppimisen klusteri

Kirjoittaja

Erva Kostiainen
informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

The New Library – Design and Function

Osallistuin 10.-11.2.2011 Helsingissä järjestettyyn kirjastoarkkitehtuurikonferenssiin, The New Library  – Design and Function. Käynnissä tuntuu olevan varsinainen kirjastorakentamisen buumi.

Helsingin kaupunginkirjaston yhdessä pohjoismaisten kumppaneiden kanssa isännöimä asiantuntijaseminaari oli paisunut 180 osallistujan tapahtumaksi, ja keskustelulle ja kokemusten jakamiselle tuntui olevan palava tarve. En kuullut aivan kaikkia konferenssin esityksiä, mutta tämä on koosteeni mieleen jääneistä hankkeista.

Lukuisien kirjastoprojektien joukossa Helsingin yliopiston Kaisa-talon kirjasto puolusti ansiokkaasti paikkaansa ainoana yliopistokirjastona. Perusproblematiikka ja ratkaisut tuntuivat silti varsin samankaltaisilta useimmissa hankkeissa. Urbaani uudisrakentaminen on siirtänyt asiakasvirtojen reittejä, tilat ovat käyneet ahtaiksi tai muuten uusiin tarpeisiin riittämättömiksi, ja digitaalinen aineisto syrjäyttää vauhdilla painettua.

Kirjastot halutaan sinne, missä kansalaiset liikkuvat ja viettävät aikaa.  Samalla yleisten kirjastojen eetos on muuttunut sivistystehtävästä kulttuurin ja tiedon tavarataloiksi ja viihtymiskeskuksiksi. Lisää vetovoimaisuutta saadaan strategisilla partnerisuhteilla.

Suuret rakennushankkeet – uusi suunta

Suuria kirjastouudistuksia ja rakennushankkeita olivat Helsingin kaupunginkirjaston tuleva Keskustakirjasto, Oslon kaupunginkirjaston uusi pääkirjasto ja Kaisa-talon kirjasto. Kaikissa näissä hankkeissa oli haettu uutta konseptia palvelumuotoilun ja käyttäjien laajan osallistuttamisen avulla.

Oslon uuden kirjaston suunnittelu on ollut käynnissä jo neljännesvuosisadan, arkkitehtuurikilpailujakin on järjestetty jo useampia. Nyt hanke on lopulta konkretisoitumassa, ja uusi kirjasto rakennetaan merenrannalle, rautatieaseman ja uuden oopperatalon väliin. Kaikki muutkin keskeiset kulttuuri-instituutiot siirretään Oslon nykyisestä keskustasta Bjørvikan entiselle satama-alueelle, josta tavoitellaan kaupunkirakentamisen ja wau-arkkitehtuurin pohjoista menestystarinaa.

Maija Berndtson ja Liv Saeter, kirjastonjohtajat Helsingistä ja Oslosta esittelivät hankkeitaan, joissa oli yllättäen paljon samoja elementtejä. Kirjastokonsepteissa on siirrytty kirjoista ihmisiin, mikä näkyy tilajärjestelyissä. Kun kirjat ennen täyttivät valtaosan tiloista, pääosassa ovat nyt tapahtumat, kokoukset, oppiminen ja erilainen tekeminen. Suhdeluku kirjojen ja ihmisten välillä 70/30 on kääntynyt päälaelleen.

Kirjastosta halutaan kansalaisen toimisto ja tapahtumista valtaosa asiakkaiden itsensä järjestämiseksi. Monimuotoisuus ja muunneltavuus ovat valttia, eikä hiljaisesta kirjastostakaan ole kokonaan luovuttu. Helsingissä mietitään sitäkin, tarvittaisiinko kirjaston yhteyteen auditorion, elokuvateatterin ja tapahtumatorin lisäksi sauna.

Birminghamissa oli menty fuusiokonseptissa vieläkin pidemmälle, ja kirjaston yhteyteen oli liitetty lähes kaikki kansalaispalvelut, terveyskeskuksen rutiinipalveluja myöten.  Birminghamin ”Memory Mashine” hanketta esitteli kirjastonjohtaja Brian Gambles.

Opiskelijat suunnittelijoina – ideoita ja inspiraatiota

Helsingin kaupunginkirjaston suunnittelua konkretisoi Aalto yliopiston arkkitehtuurin professori Teemu Kurkela. Hänen viisi opiskelijaansa olivat laatineet harjoitustyönä kukin oman ehdotuksensa tulevaksi Keskustakirjastoksi pitkänomaiselle Töölönlahden tontille. Suunnitelmista löytyi virtaviivainen, kulmikas, pyöristetty ja kierteinen vaihtoehto, kaikki persoonallisia ja kiinnostavia. Maija Berndtson kiittelikin harjoitustöiden todistaneen, että kirjasto voi onnistua hankkeessaan pienestä ja haasteellisesta tontista huolimatta.

Hollantilainen Almeren kirjasto on rakennettu lähelle Amsterdamia uudiskaupunkiin, joka on konstruoitu mereltä vallatulle maalle. Kirjasto on osa elävää palvelukeskustaa ja sijaitsee katutason yläpuolella ostoskeskuksessa. Erityisesti sisustukseen ja designiin on panostettu ylivertaisen asiakaskokemuksen aikaansaamiseksi. Koko kalustus on suunniteltu kirjastoa varten, ja sen kustannukset ovat lähes kolminkertaiset itse rakennukseen verrattuna. Kirjastonjohtaja Chris Wiersma oli tyytyväinen heidän ratkaisuihinsa, hanke oli onnistunut, ja kirjasto valittu Hollannin parhaaksi vuonna 2010.

Paljon uutta pikakelauksella

Konferenssin kohokohtana oli Pecha Kucha esittely. Siinä käytiin nopeassa tempossa läpi kuusi kirjastoesittelyä, joista kuhunkin sai käyttää 20 kuvaa ja aikaa vajaat 7 minuttia. Kavalkadissa kuultiin Bercelonan, Umeån, Århusin, Tukholman ja Verian (Kreikka) kaupunginkirjastojen ja meidän oman Kaisa-talon kirjaston hankkeista. Hektinen esittelykonsepti toimi ja poimittavissa oli suuri määrä kokemuksia ja visuaalisia havaintoja. Esittelyä seuranneessa keskustelussa oli vielä mahdollisuus kysellä lisää kiinnostavista kohteista.

Kaisa-talon kirjastohanketta esittelivät ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara ja talon pääarkkitehti Vesa Oiva. Tuloksena oli kompakti tarina uuden kirjastotalon unelmasta ja sen täyttymyksestä arkkitehtuurin keinoin käyttäjien panosta unohtamatta. Århusin kaupunginkirjaston hankkeessa oli tehty laaja suunnittelutyö eri asiakasryhmiä osallistuttamalla. Kirjastonjohtaja Knud Schultz ja projektipäällikkö Marie Östergård esittelivät kiinnostavia tekniikoita, joita voidaan menestyksellisesti hyödyntää kirjastosuunnittelussa, kuten knowledge hub, mindspotting, village square, interactive table ja prototyping. Kaikissa esitellyissä hankkeissa käyttäjien tarpeet olivat olleet etusijalla. Käyttäjäkeskeinen suunnittelu- ja palvelukulttuuri tuntuivatkin olevan valtavirtaa yleisten kirjastojen kehittämisessä.  Myös palvelumuotoilun käyttö on yleistynyt.

Kirjastokonseptit puntarissa

Mielenkiintoista kuultavaa oli myös Turun kaupunginkirjaston ja Oulunkylän kirjaston uudistusten arviointi. Kokenut arvioija oli Taarnbyn kirjastonjohtaja Jens Lauridsen. Arviot Turun kaupunginkirjastosta olivat melko kriittisiä. Ulkoarkkitehtuuria pidettiin kauniina, mutta rakennus ei viestinyt riittävästi käyttötarkoituksestaan, ja katedraali tulkittiin sen pääviestiksi. Uudisosan sisätiloja pidettiin esteettisinä, mutta liian eksklusiivisina. Tilajärjestelyt koettiin kokoelmalähtöisiksi ja kirjamäärä liian suureksi asiakastilojen kustannuksella. Vanhaa osaa pidettiin liian vanhanaikaisena ja siellä korostui säilyttäminen ja ylläpito dynaamisen uuden etsimisen sijaan. Elektronisten aineistojen parempaa esillepanoa toivottiin. Vanhentuneen kirjastokonseptin (kirjat/ihmiset) katsottiin dominoivan liiaksi koko kirjaston toimintaa.

Kirjaston vahvuutena oli yhteys ympäröivään vanhaan kaupunkiin lasiseinän ja ulkotilan avulla. Talon parhaaksi paikaksi arvioitiin kahvila, jossa oli elämää, mutkattomuutta, hyvät tarjoilut ja laadukas sisustus. Sieltä löytyi arvioijan toivomaa ”human designia” ja Marimekkomaista värimaailmaa. Turun kirjastotoimenjohtaja Inkeri Näätsaari pahoitteli arvioinnin ajankohtaa, joka oli sattunut juuri Turun kulttuurikaupungin avajaisten lauantaiseksi aamupäiväksi. Tämä kun ei ollut tyypillinen kirjastopäivä.

Toisen arviointikohteen, Oulunkylän sivukirjaston kokonaisuudistuksen esitteli

sisustusarkkitehti Pablo Riquem suunnittelutoimisto Kuudennesta Kerroksesta. 100-neliöinen kirjastotila ja palvelukulttuuri oli uudistettu kokonaan palvelumuotoilua hyödyntäen. Kirjasto oli avattu 2010, ja se sijaitsee ostoskeskuksen yhteydessä.

Jens Lauridsenin piti kirjaston käyttäjäkeskeistä konseptia onnistuneena. Kirjasto oli pienestä koostaan huolimatta näkyvä ja kommunikoiva. Muita vahvuuksia olivat yhden kerroksen ratkaisu, hyvä lastenosasto, modernien tilojen joukossa hieno klassisen kirjaston representaatio, vetoavuus uusiin käyttäjäryhmiin sekä vilkkaus ja eloisuus. Miinuspuolena oli liian pieni tila, jolloin asiakkaita, kirjoja ja toimintoja tuntui olevan liikaa. Kirjaston monitoimitila arvioitiin myös liian sekavaksi, eikä se toiminut enempää lukusalina, koulutustilana kuin näyttelytilanakaan. Käytännöllisyydestään huolimatta kirjaston hiljaiset työpisteet arvioitiin liian pieniksi ja niissä käytetty väritys levottomaksi.

Jens Lauridsenin palaute osoittautui varsin reippaaksi. Tällainen avoin kansainvälinen keskustelu ja asiantuntija-arvioinnit olisivat laajemminkin tervetulleita ja hyödyllisiä kotimaisten kirjastohankkeiden suunnitteluun ja toteutusten hienosäätöön.

Lounaskeskusteluja

Uusia kotimaisia rakennushankkeita, jotka tulivat esiin lounaspöydässä, olivat Savonlinnan kaupunginkirjaston uudisrakennus ja Töölön sivukirjaston saneeraus. Savonlinnasta on lupa odottaa kiinnostavaa uutta konseptia ja yllätyksellistä rakennusta, kun suunnittelijana on tunnettu ja tunnustettu arkkitehtitoimisto Heikkinen – Komonen. Hankkeesta kertoi kirjastotoimenjohtaja Tapani Boman. Töölön konseptiuudistukselta taas toivotaan Aarne Ervin ajattoman arkkitehtuurin kunnioitusta.

Lisää aiheesta:

The New Library  – Design and Function

Kirjoittaja

Inkeri Salonharju
Projektipäällikkö
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

LA BIENNALE: People meet in architerure 2010 Venice

Venetsian arkkitehtuuribiennale on nyt 12. kertaa 29.8.-21.11.2010. Olen ollut Venetsiassa useita kertoja ja ennen kaikkea taidebiennaleissa. Edellisellä arkkitehtuuribienaalissaa esiteltiin Suomen paviljongissa mm. Helsingin yliopiston Kaisa-kirjasto v. 2008.

Eri maiden suunnittelijat tuntuvat kilpailevan keskenään mitä eriskummallisimmilla suunnitelmilla, joita ei ehkä voi toteuttaa. Mieleen tulee ennen muuta taidebiennaalit ja siellä esitetyt teokset. Suomen paviljongissa esiteltiin kouluja. Esitystapa oli hyvin perinteinen posterityylinen ja hävisi muiden maiden tavalle tuoda uutta suunnittelua esille.

Kirjastokohteet

Yllättäen biennaalissa ei ollutkaan montaa kirjastosuunnitelmaa. Pääasiallisemmat kohteeni olivat ASAC-library  ja Rolex learning center.

ASAC-LIBRARY

ASAC on Library of historic archives of contemporary arts. Kirjastoa on rakennettu n. 10 vuotta ja se avattiin 25.8.2010. Se on tutkimuskirjasto, jossa on n. 130.000 kirjaa taiteen eri alueilta: musiikki, elokuva, tanssi jne. Kirjastosta ei lainata mitään ulos, mutta siellä voi työskennellä vapaasti. Kirjasto sijaitsee Giardinin biennale-alueella ja on suhteellisen kaukana yliopistosta. Mitään käyttökokemuksia ei vielä ole, mutta minulle kerrottiin käytön tulevan olemaan runsas, koska kokoelmassa olevia kirjoja ei ole muualla Venetsiassa saatavilla.


Biennalen jälkeen asiakkaat tulevat sivukadun kautta

ROLEX LEARNING CENTER

Japanilaiset arkkitehdit Kazuyo Sejima ja Ryue Nishizawa SANAA arkkitehtitoimistosta valittiin toteuttamaan Sveitsin Lausannen EPFL:n eli Ecole Plytehchnique Fédérale de Lausanne oppimiskeskuksen. Keskus on avattu keväällä 2010.

Biennaalissa on esillä Wim Wendersin tekemä 3D-video opppimiskeskuksesta. Arkkitehdit esiintyvät videolla ja liikkuvat segway-laitteilla. Biennalin avajaisissa olivat paikalla sekä arkkitehdit, että Wim Wenders. Esittelytilaisuus kesti tunnin ja oli todella kiinnostava. Hyllyssäni on ranskankielinen kirja Rolex Learning Centeristä. Voin lainata sitä halukkaille.

Kuvamateriaalia en tähän liitä, mutta tietoa ja kuvia löytyy osoitteesta: dezeen.com/rolex-learning-centre-by-sanaa

GIARDINI JA PAVILJONGIT

Biennalealueen historialliset paviljongit esittelevät eri maiden nykyarkkitehtuuria. Mieleeni tuli, että maat kilpailevat keskenään mitä eriskummallisimmilla suunnitelmilla. Osaa ei kai koskaan toteuteta, mutta kyllä ne herättivät ajatuksia. Hyllyssäni on myös Short catalog, joka on halukkaiden nähtävillä.

ARSENALE

Biennale on levittäytynyt ympäri Venetsiaa. Eri puolilla on pienempiä näyttelyitä. Arsenalesta on kuitenkin tullut tärkeä osa tapahtumaa. Se on vaikuttava ja iso kompleksi, joka aiemmin toimi varustamona. Tänä vuonna sinne tuodut esitykset myös vaativat paljon tilaa. Mielestäni kiinnostavin oli huone, jossa oli vain kaiuttimia. Musiikki, jota sieltä tuli oli klassista. Se pani miettimään, että äänimaailma myös liittyy arkkitehtuuriin.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiiaan La Biennale oli taas avartava ja ajatuksia herättävä. Kirjastokohteiden erilaisuus herätti todella paljon ajatuksia. Mietin, olemmeko rakentamassa keskustakampukselle kirjavarastoa. Miten saisimme Rolexin kaltaiset avarat tilat? Toki olemme jo lähtövaiheessa päättäneet tehdä kirjavaltaisen kampuskirjaston tutkijoille ja opiskelijoille, mutta silti voisin siirtää kirja-aineistoa muualle ja antaa tilaa ihmisille olla, opiskella, seurustella, tavata.

Kirjoittaja:

Matti Hjerppe
Projektipäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Matti Hjerppe

Kirjastotilat taideteoksena

Verkkarin artikkelisarja esittelee Helsingin yliopiston kirjastoissa esillä olevia taideteoksia. Rakennuksen, jossa Viikin tiedekirjasto sijaitsee, voi nähdä ulkoa ja sisältä taideteoksena – niin ainutlaatuinen se on.

Viikin tiedekirjaston tiloissa ei ole sinne hankittuja taideteoksia. Niinpä, kun Verkkarin toimituskunta päätti kirjastojen taidetta esittelevän artikkelisarjan aloittamisesta, mieleeni tuli heti, että Viikin aiheena tulee olemaan vuonna 1999 valmistunut rakennus nimeltä Infokeskus Korona.

Viikin kampuksen omaleimaisin rakennus sijaitsee alueen länsireunassa. Se on kääntänyt pyöreän sinisen selkänsä Pihlajamäentielle ja Lahdenväylälle päin ja kutsuu tulijat sisään kampusalueelta, edessään olevan aukion, torin kautta. Infokeskuksessa on kaksi kirjastoa, tiedekirjaston lisäksi Helsingin kaupunginkirjaston Viikin kirjasto, kirjastojen yhteinen lehtien lukusali, yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ja kampuspalvelukeskuksen tiloja, opetus- ja opiskelutiloja, atk-työskentelytiloja, Yliopistopainon toimipiste ja kahvila.

Sädehtivä julkisivu

Edellä mainittu tori on ympyränmuotoisen talon ”pois leikatun” neljäsosan kohdalla. Torilta katsoen rakennuksen neljä maanpäällistä kerrosta ovat vaatimattoman näköinen yhdistelmä karun näköistä terästä ja punaruskeaa puusäleikköä, jonka takaa kolmen ylimmän kerroksen ikkunat pilkottavat. Mutta kaarevalta puoleltaan rakennus loistaa valtavana yhtenäiseltä näyttävänä tilana, juhlavan lasiseinäisenä, vahvan sinisenä ja ympäri vuorokauden valaistuna. Rakennuksen suunnittelijat, arkkitehtitoimisto Ark-housen Markku Erholz, Pentti Kareoja ja Hannu Huttunen antoivat sille nimeksi Korona, joka tarkoittaa auringonpimennyksessä auringon ympärillä näkyvää kirkasta valokehää.

Talon julkisivu on päivällä ja yöllä kuin sädehtivä korona. Valaistuna kehänä on kaksoisjulkisivu, jonka ulompi seinä on lasia ja sisempi karheapintaista muuriseinää, väriltään ”Infotalon sininen”. Suunnittelijoiden ajatuksen mukaan rakennus rajautuu kuin keskiaikainen kaupunki muurinsa sisään.

kirjpuut.sized

Vanhojen kulttuurien läsnäolo

Sisältä löytyykin ”kaupunki” katuineen, valopylväineen, siltoineen ja puutarhoineen.  Puutarhojen lasiovet johtavat kirjaimellisesti keskelle vanhojen kulttuurien maisemaa: Niilin puutarhan sisäänkäynti egyptiläiseen ympäristöön, roomalaisen puutarhan ovi avautuu Välimeren alueen ilmanalaan ja kasvimaailmaan, idän kulttuuria edustavassa japanilaisessa puutarhassa kävijä kohtaa sen yksinkertaisen pelkistetyn tunnelman.

Jokaisessa puutarhassa on vettä – lammikko, puro tai veistosmainen pienen suihkulähteen ja kouluista tutun juomalaitteen risteytys. Kaupunginkirjaston roomalaisen puutarhan ilmassa voi tuntea raikkaan sitruspuiden aromin ja nähdä niiden kukkivan ja tuottavan hedelmiä. Infotalon ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevan japanilaisen puutarhan veden solina houkuttelee hiljentymään ja mietiskelemään ympäristössä, jossa harmaan kiven ja herkkien bambujen vastakohdat puhuttelevat kävijää.

Tiedekirjaston tilat

Viikin tiedekirjaston kokoelmatilat sijaitsevat näyttävimmässä osassa rakennusta: se on eri suuntiin johtavien ”katujen” halkoma, korkeuksiin kohoava, lasiseinien läpi tulvivan valon ja heijastusten kirjoma. Arkkitehtuuri tarjoaa lähes loputtomiin mielenkiintoisia katselukulmia ja näkymiä joka suuntaan. Erilaisia väri-, valo- ja varjovaikutelmia tarjoavat voimakkaan sininen sisämuuri, joidenkin sisäseinien syvän tummanpunainen puu, lattioiden tummanharmaa, portaiden musta sekä väritön muovi, lasi ja teräs.  Rakenteiden väreihin yhdistyvät elävien kasvien vihreys ja tiedekirjaston oman puutarhan Niilin vedenpinnan heijastukset.

Kirjastossa vaikuttavimmillaan sisä- ja ulkotilan raja lähes häviää olemattomiin. Paljon sisäpinta-alaa vievien jykevien kokoelmahyllyjen vastapainona on ulkoseinän ja ikkunoiden epäsymmetrisyys ja yllätyksellisyys. Sama koskee sisärakenteita, jotka periaatteessa ovat avoimia kaikkiin suuntiin. Kirjaston kolmannen kerroksen lehtien lukualueelta voi kurkistaa yläviistosta kulmasta lainauspisteeseen, kausijulkaisujen kokoelmakerroksesta kaupunginkirjaston lukualueelle tai tiedekirjaston neljännen kerroksen kokoelmiin johtavalta sillalta on mahdollista ihailla Niilin puutarhan palmuja ylhäältäpäin.

Tiedekirjasto ulkoapäin

Kun katsoo rakennuksen kaksoisjulkisivun verhoamaa kaarevaa seinää päiväsaikaan, ympäristö heijastuu sen pintoihin rikkaana kuvana eri vuorokauden- ja vuodenaikoihin. Tapahtuu sama ilmiö kuin sisällä: sisä- ja ulkotilan raja häipyy ja rakennuksen voi ajatella keskustelevan ympäristönsä kanssa, milloin leppoisammin, milloin kiihkeämmin, säistä riippuen. Talo elää muullakin tavalla. Sen lasiseinän yläosassa olevien ja automaattisesti ohjattujen, julkisivun välitilaan johtavien luukkujen saattaa joskus nähdä hitaasti avautuvan tai sulkeutuvan. Tapahtuma liittyy rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmään, joka käyttää hyväkseen lasiseinän ja sen takaisen muurin välistä tilaa.

Iltaisin ja öisin sisätilojen, julkisivun ja puutarhojen valaistus loistaa ulospäin muuttaen rakennuksen salaperäiseksi sinihohtoiseksi lippaaksi, jonka sisältä kirjahyllyt ja tietokoneet häämöttävät. Katuvalot kimmeltävät ulkoseinän lasissa kirkkaina valopisteinä. Lumisena talvi-iltana Niilin puutarha ulkoapäin katsottuna on mieleen painuva näky. Tuntuu siltä, että alhaalta ylös ulottuvan lasiseinän läpi voisi suoraan pimeästä ja kylmästä astella Niilin rantahiekalle papyrusten keskelle tai palmujen katveeseen. Ja kirjastostahan löytäisi mielin määrin kiinnostavaa luettavaa eikä kannettavan tietokoneen käyttökään olisi mahdotonta!

Lähteet:

Korona. Viikin infokeskus / Viks infocenter / Viikki Info Centre. Kolmikielinen esite. Yliopistopaino 2000.

Viikin Infokeskus Koronasta verkossa:

http://www.tiedekirjasto.helsinki.fi/infokeskus/

Kirjoittaja
Eeva-Liisa Viitala
tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto

Kaikki on mahdollista – Keinut ja Gorilla

Kesällä 2009 Viikin tiedekirjasto hankki omistukseensa Viikin Infokeskus Koronassa esillä olleesta Eeva Kontturin Luonnon kätköissä –näyttelystä kolme keinua, joiden nimet ovat Tuohinen, Risukko ja Heinikko. Nimet viittaavat keinujen valmistusmateriaaleihin. Keinut sijoitettiin Infokeskuksen sisääntuloaulaan.

Syyskuun viimeisellä viikolla Infokeskus Koronan viereen saapui mahtava hahmo: kuvanveistäjä Villu Jaanisoon ympäristötaideteos Kaikki on mahdollista, tuttavallisesti Kumigorillaksikin kutsuttu. Valtion taideteostoimikunnan kilpailun voittaneen patsaan paljastustilaisuus pidettiin Viikki-päivän yhteydessä 1.10.2009.

Teos täydentää ympäristötaideteoksen luonteista Infokeskus Korona –rakennusta ajatuksia herättävällä mystisellä mustalla värillään ja materiaalillaan. Vastakohtana taustan eloisille lasiseinien heijastuksille se vetää katsojankin puoleensa syviin mietteisiin ja hiljaisuuteen. Veistoksen on sanottu muistuttavan mietiskelevää Buddhaa. Sen materiaali, autojen käytetyt rengaskumit ja gorilla-aihe muistuttavat mm. kierrättämisestä, luonnonsuojelusta ja eläinten oikeuksista.

Gorillan haastattelu, vain Verkkarissa!

Haastattelussani gorilla oli melko vähäpuheinen. Näin hän vastasi kysymyksiini, joita hän ei ehkä pitänyt kovin oleellisina:

Hei, mitä sinulle kuuluu nyt, kun olet kohta kuukauden istuskellut täällä Viikin Infokeskus Koronan vieressä? Miten on aika mennyt?

Hyvin on aika mennyt. Olen pääasiassa tarkkaillut Kartanoravintolaan menijöitä, kampuksen humua ja pysäkillä busseja odottavia ihmisiä. Niitä näitä mietiskelen itsekseni, maailman menoa ja sen sellaista…

Olen saanut selville, että teillä Helsingin ulkona sijaitsevilla veistoksilla on jonkinlainen yhteydenpitoverkosto keskenänne. Miten sinut otettiin joukkoon mukaan?

Helsingin rautatieaseman edessä seisovat mukavat kivimiehet pyysivät minut eläinystävinä patsasverkostoon mukaan. Ainakin hevosten ja hylkeiden kanssa olen jo jutellut. Ihan mukavia tuttavuuksia. Heillä on jo pitkä kokemus patsaina olemisesta.

Oletko sosiaalinen olento vai enemmän yksin viihtyvä? Tykkäätkö olla valokuvattavana?

Päinvastoin kuin gorillat yleensä olen sosiaalinen olento. Siksi onkin kurjaa että ympärilleni on nyt kylvetty nurmikko eikä minua saa tulla lähemmin tervehtimään. Kiipeilevistä lapsistakin tykkäisin, mutta sellainen meno on kuulemma kielletty.Valokuvaaminen, mieluummin ilman salamaa, on ihan O.K.

Olet ihan tässä kampuksen reunassa. Harmittaako sinua kun et päässyt tuonne keskemmälle tarkkailemaan tutkijoiden ja opiskelijoiden touhua läheltä?

Harmittaa! Olisin halunnut tulla sijoitetuksi Biokeskuksen terassille.

Mitä mietit – sanoisinko aivan itsensä luonnon edustajana – luonnon tutkimuksesta, jota täällä Viikin kampuksella harjoitetaan? Opimmeko me ihmiset joskus tuntemaan sinutkin perin pohjin?

Viikissä harrastetaan hienoa tutkimusta, mutta siitä huolimatta meitä gorilloja – kumisia varsinkaan – ei opita hevillä tuntemaan

Mitä me voisimme oppia sinulta?

Erilaisen aikakäsityksen kuin mikä teillä nyt on. Teidän olisi hyvä oppia istumaan paikallanne ja miettiä asioita rauhassa.

Haastattelu
Eeva-Liisa Viitala
tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto
Gorillan ääni
Anonyymi avustaja

Viikin tiedekirjaston juhlavuoden näyttelyt, syksy 2009

Yhteistyössä: Suomen Metsätieteellinen Seura ja Suomen Biologian Seura Vanamo

Viikin Infokeskus Koronan 1. kerroksessa:

Moderni metsätiede yhteiskunnan suunnannäyttäjänä 9.9.2009-30.1.2010

Suomen Metsätieteellisen Seuran 100 v. juhlavuoden kirjanäyttely vitriineissä

Syysvaloa ja muita luonnonilmiöitä. Maila Klemettisen veistoksia 9.9.2009-30.1.2010

”Connected and Disconnected” vitriineissä

“Lumpeita” japanilaisessa puutarhassa

“Nimettömiä olioita” japanilaisessa puutarhassa ja Infokeskuksen eteläpuolella rakennuksen lasiseinän ja sisemmän muurin välissä

Viikin Infokeskus Koronan sisääntuloaulassa ja kerroksissa:

Tuohinen, Risukko ja Heinikko. Kolme Eeva Kontturin keinua

Viikin tiedekirjaston omistuksessa

Eeva Kontturin Luonnon kätköissä -näyttely Viikin Infokeskus Koronassa 14.7.-4.9.2009

Valppain silmin. Leena Haatajan luontovalokuvia  4.9.-31.12.2009

Viikin Infokeskus Koronan 3., 4. ja 5. kerroksessa

Viikin tiedekirjaston palveluaulassa:

Viikin tiedekirjaston juurilla. Löytöjä arkistoista  7.9.-31.12.2009

Viikin tiedekirjaston palveluaulan vitriinissä

Näyttelyn vanhempaan versioon liittyvä Armi Häkkisen artikkeli, Verkkari 5/2009:

https://blogs.helsinki.fi/verkkari-lehti/verkkari-52009/viikin-tiedekirjaston-juurilla

Kotelomaljojen juhlaa. Jäkälien ja sammalten monimuotoinen maailma 3.10.- 28.11.2009

Nijolė Kalinauskaitėn kasvipiirroksia Viikin tiedekirjaston palveluaulassa ja Viikin Infokeskus Koronan sisääntuloaulassa. Näyttely liittyy Suomen Biologian Seura Vanamon 3.10.2009 järjestettyyn syysseminaariin Havahdus.

Kirjoittaja:

Eeva-Liisa Viitala
tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto

Kuvat
Eero Roine
Niilin puutarha: Liisa Siipilehto