ARTOsta ARTIVAan – ja entäs sitten JULKAISUPORTAALI?


Kansalliskirjasto järjesti 25.4.2013 seminaarin ”Kotimaiset tieteelliset artikkelit näkyviksi!”. Seminaarissa oli runsaasti osallistujia sekä paikan päällä että verkon kautta.

Seuraavassa kerron seminaarissa kuulemiani uusia kiinnostavia asioita, jotka liittyvät kotimaisen tieteellisen julkaisutoiminnan näkyvyyden lisäämiseen. Aluksi kuitenkin palautan lyhyesti mieleen kotimaisen artikkelitietokannan historiaa.

KATI ja ARTO

ARTO-tietokanta muodostettiin 1994 kotimaisia aikakauslehtiartikkeleita sisältävän KATI-tietokannan pohjalle. KATI taas oli perustettu 1980-luvun puolivälissä erikoisalojen bibliografioiden tuottamiseen tarkoitetuksi tietokannaksi, joka koostui useasta alatietokannasta.

KATIa koottiin useissa kirjastoissa, joista osa oli jo aiemmin tuottanut manuaalisin menetelmin oman alansa bibliografioita. Tiedontuottajista monet olivat ns. tieteenalojen keskuskirjastoja, joilla oli kansallinen vastuu määrättyjen tieteenalojen kokoelmien kehittämisestä ja tietopalvelutyöstä.

Se, että eri kirjastoissa tehtiin useita eri alojen tietokantoja toisistaan riippumatta, aiheutti mm. sen, että KATIssa saattoi olla useaan kertaan samaa julkaisua koskeva viite, ehkä hieman eri tavoin asiasanoitettuna.  KATIn toinen ongelma oli se, että sitä tuotettiin eräajoina.

Kirjastoista lähetettiin muutaman kerran vuodessa levykkeelle tallennettu alatietokannan uusin aineisto silloiseen Valtion tietokonekeskukseen, jossa se ajettiin yhteiseen KATI-tietokantaan.

Tiedoissa saattoi olla puutteita (esim. kentänloppumerkki puuttui), tuplia tai kirjoitusvirheitä, jotka korjattiin ja lähetettiin uudella levykkeellä korjatut tiedot. Vasta sitten aineisto ajettiin KATIin, jolloin viive oli huomattavasti suurempi kuin nykyisen ARTOn aikoina.

ARTOn suuri muutos KATIin verrattuna oli se, että tiedot tallennettiin tietokantaan samalla kun niitä tuotettiin. Ei enää ollut viikkojen viivettä julkaisun ilmestymisen jälkeen – joskin viivettä edelleen on.

Toinen suuri muutos oli se, että tiedontuottajaorganisaatiot toimivat yhdessä, verkossa. Joku tallensi perustiedot, ja toinen saattoi täydentää niitä halutessaan. Toisaalta, samalla painettujen bibliografioiden aikakausi alkoi jäädä taakse.

Osin se oli sääli, koska painetut bibliografiat voivat luoda kuvaa jonkin tieteenalan kehityksestä tiettynä aikana. Bibliografioihin viehättyneitä lohdutettiin sillä, että tietokannasta voidaan kuitenkin erilaisin rajauksin tarvittaessa tuottaa monenlaisia luetteloita.

KATIn ja ARTOn tuottamisessa oli hyviä ja huonoja puolia. Hyviä puolia oli vapaaehtoinen, talkoomainen työ, jossa kirjastot kokosivat kansallista kulttuuria ja tallensivat tieteen historiaa innostuneesti.

Huonoja puolia oli vapaaehtoinen, talkoomainen työ, johon kirjastoissa väsyttiin, motivaatio laski ja hyötyä oli vaikea nähdä suhteessa siihen työmäärään, mikä siihen uhrattiin.

ARTOssa oli myös se hyvä puoli, että viitteisiin saatettiin linkittää elektroninen aineisto. Tosin silloin painettu ja elektroninen aineisto ovat omina tietueinaan eli tiedot samasta julkaisusta ovat kahteen kertaan.

Kokotekstin linkittäminen viitetietoihin on käyttäjän kannalta kätevää.  Käyttäjät ovatkin toivoneet ARTOon lisää kokotekstejä (Lager 2013).

ARTOn tekemisessä ei viime vuosina ole oikein ollut selvää politiikkaa tai ohjeistusta. Jossain on tuotettu muutaman lehden tutkimusartikkelit, toisessa myös kirja-arvosteluja, kolmannessa kirjojen artikkeleita. Eri yliopistojen tutkijat ovat kokeneet olevansa eri asemassa. Helsingin yliopistossa siirrettiin aiemmin JULKI-tietokannan pohjalta aineistoa ARTOon.

Nyt suunta on päinvastainen: ARTOsta poimitaan tietoja TUHAT-tietokantaan. Tämä mielestäni nostaa ARTOn arvoa ja motivoi ARTOn tekemiseen.

Muutoksia

Lassi Lager Kansalliskirjastosta kertoi niistä muutoksista, joita ARTOon on tullut tai on tulossa. Huhtikuusta 2013 ARTOon on lisätty myös lehtien Julkaisufoorumi-luokitukset. Yhtenä tulevaisuuden visiona on linkittää Julkaisufoorumi-tietokanta ja ARTO toisiinsa.

ARTOn kehittämisryhmä esitti raportissaan (2012) useita parannuksia, joita sekä ARTOn käyttäjät että tekijät ovat toivoneet. Näitä ovat mm. että ARTO kattaisi kotimaiset tieteelliset lehdet (laajasti käsitettynä) sekä ne harraste-, ammatti- ja populäärilehdet ja niiden artikkelit, joilla on tieteellisestä merkitystä (laajasti käsitettynä, esim. lähdeaineistona).

Lisäksi kotimaiset tieteelliset vuosikirjat, kokoomateokset, juhlakirjat ja vastaavat sekä Suomea koskeva tutkimus, tieteenalan tarpeiden mukaan myös ulkofennica. (Ks. tarkemmin raportista.)

Yliopistot ja korkeakoulut voivat poimia omiin tutkimustietokantoihinsa viitteitä mm. ARTOsta tai Fennicasta. Näin voidaan tehdä mm. TUHATiin tallennettaessa. Korkeakoulujen omista tietokannoista tiedot toimitetaan opetus- ja kulttuuriministeriöön, joka kokoaa ne tietovarastoon.

Julkaisuja koskevat tilastotiedot kootaan Vipunen-järjestelmään, jota ylläpitää CSC, ja viitetiedot kootaan Julkaisuportaaliin (KK/VuFind), joka on testikäytössä.

Kotimaiset kielet ja kansallinen tiede

Erityisesti humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla on koettu ongelmana se, että kaikki julkaistu tutkimus ei päädy tietokantoihin. Näillä aloilla tärkeät kirja-artikkelit puuttuvat lähes täysin tietokannoista – myös kotimaisesta ARTO-tietokannasta, joka on painottunut aikakauslehtiartikkeleihin.

Myös monilla aloilla kirja-arvostelut puuttuvat tietokannoista, vaikka niillä on tärkeä rooli tieteellisessä keskustelussa ja uusien asioiden leviämisessä.

Tähän toisi ratkaisun toteutuessaan Kansalliskirjaston artikkelitietovarantohanke ARTIVA. Lassi Lagerin mukaan sen tavoitteena on luoda nykyisen ARTOn pohjalta kattava ja ajantasainen kotimaisten tieteellisten artikkelien metatietovaranto, jonka kuvailutietoja voivat hyödyntää niin tutkimusorganisaatioiden julkaisurekisterit, tieteelliset kustantajat, tiedonhakijat kuin kaikki avoimen datan hyödyntäjät.

Lisäksi tarkoituksena on luoda periaatteet, työvälineet ja toimivat prosessit kotimaisia tieteellisiä artikkeleita koskevien viitetietojen kattavaan tallentamiseen ja välittämiseen. Hankkeessa luodaan myös uusia yhteistyömalleja viitetietojen tallentamiseen kirjastojen ja tieteellisten kustantajien kanssa.

Painopiste uudessa tietokannassa on kotimaisten tieteellisten lehtien artikkeliviitteissä. Tavoitteena on mahdollisimman hyvä kattavuus etenkin Julkaisufoorumin julkaisukanavien 1-3 osalta. Parannusta entiseen on myös tavoite saada artikkelien tiedot heti julkaisemisen jälkeen, kattavuuden parantaminen (erityisesti kokoomateosten artikkelit mukaan) ja tallentajayhteistyön laajentaminen niin, että myös tiedekustantajia tulisi mukaan.

Hankkeessa kehitetään helppokäyttöinen, mutta ”monipuolisempaa” dataa tuottava artikkelitietojen syöttölomake, jolla tallennettua tietoa voi hyödyntää avoimena datana.

Tämä kaikki olisi tarkoitus vakiinnuttaa pysyväksi toiminnaksi.

Merkittävä uudistus ARTOsta ARTIVAan siirryttäessä olisi toteutuessaan se, että kustantajat tulisivat mukaan tekemään perustallennuksen. Erityisesti kokoomateosten artikkelien kohdalla se olisi humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedon tallentamisen ja leviämisen kannalta erittäin suuri ja merkittävä asia.

Julkaisuportaali – mihin sitä tarvitaan?

Näin kysyi Jyrki Ilva Kansalliskirjastosta ja vastasi siihen esityksessään, että näin ovat suomalaisten yliopistojen henkilökunnan julkaisutiedot (sekä kansainväliset että kotimaiset julkaisut) kootusti yhdessä paikassa. Julkaisuportaali myös lisää OKM:n tiedonkeruun läpinäkyvyyttä. Ilva määritteli julkaisuportaalin siten, että se on julkaisutason viitetietojen selailuun ja niistä tehtäviin hakuihin optimoitu käyttöliittymä.

Julkaisuportaalin prototyyppiä alettiin laatia syksyllä 2012 testiaineistonaan yliopistojen vuoden 2011 julkaisut, ja kesällä 2013 sen pitäisi olla laajemmassa käytössä. Yliopistojen vuoden 2012 julkaisudataa lisätään sitten kun se on koottu ja tarkistettu.  On mahdollista, että julkaisuportaaliin tullaan kokoamaan myös mm. tutkimuslaitosten, ammattikorkeakoulujen ja sairaalapiirien julkaisutietoja. Julkaisuportaalin testiversio

Arvokkaita uudistuksia

Kirjastoväki on toivonut jo vuosia ARTIVAn ja Julkaisuportaalin kaltaisia uudistuksia perusteluinaan mm. kotimaisen tieteellisen tiedon dokumentointi ja kansallisen kulttuurin säilyttäminen.  Joskus on tuntunut siltä, että huudamme pimeään metsään, jossa kukaan ei vastaa. Nyt kun OKM:n rahoitusmalli on muuttunut ja yliopistojen rahoitukseen vaikuttavat mm. niiden piirissä tuotetut julkaisut, on tullut tärkeäksi saada koottua kansallisella tasolla mahdollisimman kattavasti ja mahdollisimman hyvin julkaisuja koskevia tietoja. On hienoa, että nyt on löytynyt tahtoa tehdä jotain, sille jostain rahaakin ja tekemässä on maan parhaita asiantuntijoita.

ARTIVA ja Julkaisuportaali ovat arvokkaita uudistuksia sanan monessakin merkityksessä.

Teksti

Maria Forsman
johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Stargate