Solmuja

Solmu-hanke on kirjaston tutkimus- ja kehittämishanke, joka on ollut käynnissä vuosina 2009–2011 professori Engeströmin johtamana käyttäytymistieteellisen tiedekunnan CRADLE-tutkimusyksikön jatkokoulutettavista kootun ryhmän avulla ja kirjastokonsultin tukemana. Viisihenkisen tutkimusryhmän lisäksi hanketta luotsaa ohjausryhmä sekä molemmissa piloteissa oma projektiryhmänsä. Kaiken kaikkiaan lukuisat kirjastoammattilaiset ja tutkimusryhmien jäsenet ovat osallistuneet hankkeeseen sen eri vaiheissa. Projektin rahoitus on saatu tila- ja kiinteistökeskuksen Kaisa-talon rakennusbudjetista. Hankkeessa solmumallin idea on hienosti sisäistetty: eri yksiköt tuovat asiantuntemuksensa yhteiseen käyttöön, jotta löydettäisiin uusia ratkaisuja käytännön haasteisiin.

Solmu-hankkeen tarkoituksena on kehittää uudenlaisia palveluita tutkimusryhmille tilanteessa, jossa tutkijat kohtaavat paineita selviytyä digitalisoitumisen, avoimuuden, tekijänoikeusasioiden, tietosuojauksen, tutkimusryhmän näkyvyyden ja tiedonhallinnan kysymyksissä. Kirjastolla puolestaan on ratkaistavana toiminnan kehittäminen kirjaston uuteen organisaatioon kohdistuvien odotusten ristiaallokossa. Solmu-hankkeelta odotetaan myös ratkaisuja uuden rakennuksen tilojen suunnittelua varten sekä Keskustakampuksen kirjaston sisäisen toiminnan kehittämiseksi.

Solmu-hanketta esiteltiin kahdessa tieteellisessä konferenssissa tänä kesänä: Ateenan konferenssissa ”The 3rd Qualitative and Quantitative Methods in Libraries International Conference”, johon osallistuivat Heli Kaatrakoski ja Juhana Rantavuori aiheenaan ”Towards Knotworking in Academic Libraries”. Kaatrakoski ja Rantavuori keskittyivät esittelemään miten tutkimusaineistoa tullaan analysoimaan keskittyen oppimisen minisykleihin sekä tutkimusryhmäkäsitteen avaamiseen. Liberin konferenssissa 28.6.-2.7.2011 Barcelonassa esiintyivät Anne Laitinen ja Heli Myllys aiheenaan “Knotworking in Academic Libraries: Two Case Studies from the University of Helsinki”. Laitisen ja Myllyksen esitys oli kokoava koko Solmu-projektin kannalta ja siinä esiteltiin kaksi tapaustutkimusta Viikin pilottihankkeesta ja Keskustakampukselta.

Hankkeen pääsaavutuksena voidaan pitää keskustakampuksen muutoslaboratoriossa kehiteltyä uutta ajattelua kirjaston tutkijaryhmän palveluista: ulos kirjastosta kohtaamaan tutkija hänen omalla maaperällään. Toinen keskeinen tulos on palvelutarjotin: tutkimusryhmä voi valita vaikkapa Viikissä kehitellyn sivuston avuksi tiedonhallintasuunnitelman tekemiseen tai Keskustakampuksella yhdessä kognitiotieteen tutkimusryhmän kanssa kehitellyn huoneentaulun avuksi tutkimusaineiston dokumentoimiseen.  Keskustakampuksen kirjastossa on myös omaksuttu solmumallin mukainen ajatus kirjaston
organisoitumisesta ja lähdetty rakentamaan uutta kirjastoa sen pohjalta.

Hankkeen saavutuksiksi voidaan listata myös se, että kirjaston henkilökunta on oppinut tutkijan työstä ja saanut mahdollisuuden solmia henkilökohtaisia suhteita ja verkostoja tutkijoihin. Kirjasto on myös oppinut analysoimaan omaa työtään ja sen kautta paremmin sietämään keskeneräisyyttä uudistuksissa ja rohkeammin kertomaan nykytilan mukaisesti uusista keskeneräisistä välineistä. Pilottitutkimusryhmät ovat puolestaan oppineet työskentelemään kirjaston henkilökunnan kanssa uudella tavalla. Tila- ja kiinteistökeskus on saanut tietoa tutkijoiden tilantarpeista ja CRADLE-ryhmä on tutustunut kirjasto-organisaatioon.

Loppuraportti suosituksineen saadaan tänä syksynä tutkimusryhmältä. Siitä saadaan vastauksia mm. kysymykseen ”Miten kirjasto voi vastata siihen tutkijapalveluiden kysyntään, jota projektin kautta on kampuksille luotu?”. Vaikka tutkimusryhmä asiakkaana ajankäytöllisesti onkin eri asia kuin tutkija yksilönä, eivät kirjaston resurssit ole pohjattomat. Loppuraportti esittää myös suosituksia siitä, miten tutkijat voisivat tuntea uuden kirjaston omakseen ja saisivat apua uuden tekniikan käytössä, jotta voisivat kommunikoida kansainvälisissä tutkijayhteisöissä tosiaikaisesti. Olisiko ratkaisu tutkijoiden oma tukikerros?

Teksti

Anne Laitinen
Tohtorikoulutettava, CRADLE
anne.laitinen[at]helsinki.fi

Heli Myllys
Emerita kirjastonjohtaja

QQML-konferenssissa Ateenassa 23.-27.5.2011

Osallistuin 23.-27.5.2011  Qualitative and Quantitative Methods in Libraries (QQML) -konferenssiin yhdessä prof. Engeströmin johtaman solmu-hankkeen tutkijoiden Heli Kaatrakosken ja Juhana Rantavuoren kanssa. Heli ja Juhani pitivät esityksen työryhmän puolesta keskustakampuksen kirjaston solmu-hankkeesta, ja minä olin vastaamassa kysymyksiin kirjaston työntekijän näkökulmasta.

 

Heli ja Juhana valmistelevat esitystä. Vasemmalla session puheenjohtaja, Markku Laitinen Kansalliskirjastosta. Tutkijapalvelut ja tuleva Kaisa-talon kirjasto kiinnostivat monia konferenssivieraita ja huomasimme, että kirjastolaisilla ympäri maailman on paljon yhteisiä ajatuksia, toiveita ja huolenaiheita (osanottajia oli 55 maasta).

 

Teresa Welsh puhui digitaaliajan informaatiolukutaidosta. Tulossa ovat mm. peliperustainen oppiminen ja lisätty todellisuus (augmented reality). Welshin kannustaa opiskelijoitaan perustamaan blogeja ja glogeja (kuvallinen, graafinen blogi, ks. esim.).

Carol Tenopir puhui kirjastojen vaikutuksen ja arvon arvioinnista: nykyisessä taloustilanteessa kirjastojen täytyy mitata ja osoittaa arvoaan yliopistoille ja tiedemaailmalle. Keskustellessamme hän sanoi olevansa tulossa Fullbright-stipendillä Helsinkiin luultavasti vuonna 2016 ja odottavansa sitä kovasti.

 

Ioannis Trohopoulos Veria-kirjastosta kertoi inspiroivan tarinan siitä, miten he päättivät satsata lapsiin. Trohopoulos koki, että suurin osa aikuisista kreikkalaisista on menetetty, mutta lapsiin kannattaa vielä panostaa. He rakensivat taikalaatikoita (magic box), esim. kuvassa näkyviä “lukupyörylöitä”, joissa lapset saavat lukea, kuunnella musiikkia ja äänikirjoja jne. Kirjasto järjestää monipuolisia Magic Box -työpajoja. Investointi kannatti: Bill ja Melinda Gatesin säätiö palkitsi heidät miljoonalla dollarilla vuonna 2010. Video taikalaatikoiden rakentamisesta.

Stephen Town Yorkin yliopiston kirjastosta kertoi kirjastotilojen uudistamisesta asiakaspalautteen perusteella. Jotkut asiakkaat rakastavat rentoja sohvia ja säkkituoleja, toiset taas kokevat ne liian rentouttavina, jolloin ne eivät edistä oppimista. Town painotti, että kirjastorakennus ja sen sisältö aina ylittävät nk. markkina-arvonsa – kirjasto on enemmän kuin osiensa summa.

Christina Flemming Vaasan Tritonia-kirjastosta kertoi kirjaston syntyprosessista ja siitä, mitä sen jälkeen on tapahtunut. Tritoniaa on käynyt katsomassa suuri määrä suomalaisia ja ulkomaisia vieraita. Jutellessamme Christina sanoi, että pian on Kaisa-talon vuoro vastaanottaa kirjastosta kiinnostuneita ryhmiä.

 

Konferenssipaikan, Ateenan hellenistisen tutkimuksen keskuksen, puutarha, jossa oli useita veistoksia.

 

Konferenssipaikassa oli myös oma kirjasto, jossa oli hellenistisen kokoelman lisäksi lääketieteen aineistoja (lähellä oli suuri sairaala).

Yksinäinen, mutta sitkeä mielenosoittaja Syntagma-aukiolla parlamenttitalon edessä. Iltaisin mielenosoittajia oli enemmän, mutta emme nähneet mellakoita.

 

Näkymä Akropoliin kukkulalta. Ateena oli meille ensikertalaisille myönteinen kokemus, tänne pitää päästä uudelleen!

 

Teksti ja kuvat

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto