Australian tuomisia

Kesällä 2015 minulle tarjoutui tilaisuus lähteä töihin Australiaan yliopistollisen sairaalan kirjastoon. Vakituisesta työstäni HY:n kirjastossa hain ja sain vapautusta, ja tulipa tuohon käytettyä suurin osa kesälomastakin. Australiasta taas tarjottiin apurahaa kulujen kattamiseen. Eihän niin hyvästä tarjouksesta malttanut kieltäytyä, joten pakkasimme matkalaukkumme ja lähdimme kesäkuun lopussa koko perhe kohti Victorian osavaltiossa sijaitsevaa Geelongin kaupunkia.

Työpaikkani oli sairaalassa. Kirjasto jossa työskentelin, oli pieni, henkilökuntaakin vain neljä tai hieman päälle. Mutta asiakkaita oli paljon eli koko sairaalan henkilökunta. Näistä oli tutkijoita tai opettajia yli 200.

Geelongin kaupunki

Deakinin yliopisto on sairaalan yhteistyökumppani. Se on hieman Helsingin yliopistoa suurempi yliopisto. Sairaalaan tultiin harjoittelemaan, erikoistumaan ja tukimaan myös muista yliopistoista, kuten Monash ja Melbourne. Yliopiston kirjastot huolehtivat opiskelijoiden tiedonhaun ja viitteidenhallinnan kouluttamisesta, mutta sairaalan vastuulle jäi erikoistuvien lääkäreiden ja hoitajien, tutkijoiden sekä väitöskirjatyöntekijöiden koulutus. Myös muille opiskelijoille koulutusta pyydettiin, koska potilastyöhön osallistuminen saa opiskelijat usein ymmärtämään tiedonhaun taitojen tarpeellisuuden.

Toimin siis Barwon Health nimisessä sairaalassa vierailevana asiantuntijana 12 viikon ajan. Sinä aikana oli monenmoista tehtävää, kuten
•    tiedonhaun koulutusohjelman suunnittelu ja koulutusten aloittaminen
•    organisaation julkaisuluettelon tekeminen
•    uuden prosessin suunnittelu organisaation julkaisuluettelon keräämiseen
•    organisaation avoimen julkaisuarkiston ylläpitoprosessien kehittäminen
•    uuden viitteidenhallintatyökalun testaus ja koulutus kirjaston henkilökunnalle
•    haastattelututkimus tutkimusdatan hallinnasta ja siihen tarvittavista palveluista
•    tutkimusdatapolitiikan ensimmäisen version kirjoittaminen ja hyväksymisprosessin alkuun saattaminen

Tämän lisäksi auttelin tiedonhaun neuvonnoissa ja toimeksiannoissa kiireaikoina. Ja järjestin pieniä työpajoja mm. lääketieteen tutkimuksen elinkaaresta ja kirjaston tutkimuksen palveluista. Annetut työtehtävät tulivat lyhyessä ajassa tehtyä, koska pienen organisaation etu on päätöksenteon nopeus, eikä työtahtia byrokratian rattaat päässeet hidastamaan.

Tutkimuksen palveluiden kehittäminen Australiassa eroaa Suomesta esimerkiksi siinä, että valtion taholta on asetettu selkeät kriteerit hyvälle tutkimustavalle. Nämä löytyvät dokumentista: Australian Code for the Responsible Conduct of Research. Jokainen tapaani tutkija oli tiesi tästä ohjeesta ja allekirjoitti sen tärkeimmät tavoitteet. Ohje auttaa tutkijoita vaatimaan riittävää tutkimusinfrastruktuuria ja -palveluita, koska se selkeästi kertoo tutkimusorganisaatioiden vastuut näiden tuottamisessa. Tietenkään ohjeen kuvaamaan tilanteeseen ei ole vielä päästy, mutta suunta näyttää erittäin hyvältä.

Tutkimusmaailma on kansainvälinen ja monet asiat ovat aivan samanlaisia tuolla toisella puolella palloa. Silti Australian matka toi virkistävää vaihtelua normaaleihin työtehtäviin. Pieni pyörähdys maailmalla tuuletti omia, ehkä hieman kalkkiutuneita, käsityksiä ja loksautti ajattelussa paloja paikoilleen. Uskon vierailun virkistävän vaikutuksen jatkuvan vielä pitkään. Tutkijoille suositellaan työskentelyä ulkomailla. Jas uskallampa tämän kokemuksen jälkeen sanoa, ettei tuosta tutkimuksen palveluissa toimivillekaan haittaa olisi.

Lisää seikkailuista Australiassa voit lukea matkablogistani: My adventures as a Volunteer Research Librarian in Australia.

Teksti

Mari Elisa Kuusniemi
informaatikko

Kuva

Tim Moreillen
https://flic.kr/p/8V3QPb

Mary Hatch pelastuu taas – mutta miten käy muiden kirjastonhoitajien tv-ssä?

Joulun aikaan voi antaa itsellensä luvan seurata tv:stä muutakin kuin ajankohtaisohjelmia ja luontodokumentteja. Viihdyttävät draamasarjat ja elokuvat ovat täynnä kuvauksia lääkäreistä, lakimiehistä ja monen sortin poliiseista. Mutta kyllä sieltä telsusta muutama kirjastoihminenkin löytyy.
Kuva:
Joulukuusen kimmeltäessä voi asettua katselemaan aina yhtä ihanaa Frank Capran jouluklassikkoa, tiedättehän elokuvan, jossa päähenkilö saa tilaisuuden nähdä miltä kotikaupunki näyttäisi ilman tämän – ei sittenkään niin vaatimatonta – kontribuutiota. Itseäni tässä elokuvassa on aina eniten liikuttanut Mary Hatchin kohtalo: naisparasta on tulla kirjastonhoitaja – AUTS! Kauhunäky Marysta pelokkaana silmälasipäisenä Pottervillen kaupungin kirjastonhoitajana saa viimein sankari George Baileyn vakuuttuneeksi elämänsä merkityksestä. Ja niin Bedford Fallsin kaupunki pelastuu ja vanha enkeli saa siipensä!

Australialaisesta kirjastoon sijoittuvasta komediasarjasta kohistiin alan lehdissä jo etukäteen, että nyt nutturat nurkkaan, täältä tulee jotain uutta. Mutta ei se minua oikein naurattanut, koska sarjan henkilögalleria nuorten ja vähän vanhempienkin miesten perään kuolaavasta naisjohtajasta nyhveröihin miespuolisiin työntekijöihin on nähty jo moneen kertaan vastaavissa kouluun tms. sijoittuvissa sarjoissa.

Ruotsalainen siirtolaisenemmistöiseen lähiöön sijoittuva nukkeanimaatio ”Wollah Wollah” on piristävästi epäkorrekti joka suuntaan. Henkilöitä on vain muutama, joten on ”hienoa” että kirjastonhoitaja Mårten on yksi heistä. Tästähän voisi päätellä että naapurimaamme lähikirjastoilla on suuri merkitys siirtolaisten kotouttamisessa. Mårten kärsii tietysti kaikista mahdollisista estoista, angsteista ja allergioista ja on täysin rempseän naisopettajan vietävissä. Eikä Mårtenissa ole minkäänlaista portinvartijan vikaa, vaan wannabegangstat Hassan ja Ali käyttävät kirjastoa ihan omin päin…

Kovin kaupunginkirjastopainotteista on viihdemedian kirjastohahmosto.  Marja Wideniuksen Kreodissa ilmestynyneestä artikkelista voit lukea aiheesta lisää.

Rakas Joulupukki, etkö toisi meille leffan tai tv-sarjan, joka sijoittuisi monitieteiseen tiedekirjastoon? Sen päähenkilöt olisivat sanavalmiita ja nokkelia kirjastoalan ammattilaisia, jotka loihtisivat tiedeyhteisöön sellaisen informaation metadatahighwayn että laman syövereissä kyntävä kehysyliopisto ampaisisi uuteen nousuun..

Tai antaa olla Pukki – me tehdäänkin se itse!

Teksti:
Leena Huovinen
Oikeustieteellisen tiedekunnan kirjasto