Laadukkaan tutkimusaineiston tuottaminen vaatii osaamista

– Laadukkaan, avoimeen käyttöön sopivan datan täytyisi syntyä tutkimusprojektin edetessä ikään kuin oheistuotteena. Muuten on todella iso työ projektin lopussa muokata aineisto hyödynnettävään kuntoon, toteaa tutkija Joona Lehtomäki, jonka oma tutkimusryhmä (Conservation Biology Informatics Group) on avannut osan omasta tutkimusaineistostansa kotimaisen AVAA-julkaisualustan kautta.

Tutkimusprosessin myötä syntyvän laadukkaan aineiston tuottaminen edellyttää taitoja, jotka vaativat koulutusta. Lehtomäen mukaan datan hallinta ei sinänsä kuulu erityisesti avoimeen tieteeseen vaan jokaisen tutkijan perustyökalupakkiin.

– Väitän, että moni juoksee gradua aloittaessaan päin seinää, kun ei ole saanut koulutusta, siitä miten dataa pitäisi hallita. Lopputuloksena on monesti sekalainen kokoelma Excel-taulukoita, joista puolen vuoden jälkeen kukaan ei enää ota selvää. Ei edes tekijä itse.

Useimmilla tieteenaloilla käsitellään kuitenkin aineistoja, esimerkiksi biologiassa ei järjestetä juuri minkäänlaista opetusta aineistonhallintaan ja aineiston suunnitteluun.
– Yliopiston kirjastolla ja esimerkiksi Luomuksella on paljon osaamista aineistohallinnasta ja sen suunnittelusta. Erillislaitokset voisivat rakentaa uutta roolia tarjoamalla apuaan aineiston hallinnan koulutuksessa, Lehtomäki pohtii.

Suojelubiologit suojelevat dataansa

Joona Lehtomäki on itse luonnonsuojelubiologi. Hänen mukaansa juuri luonnonsuojelubiologien ja yleisemmin ekologian tutkijoiden keskuudessa tutkimusaineistoista näytetään olevan jostain syystä melko mustasukkaisia.

– Voisi ajatella, että luonnonsuojelutieteissä koettaisiin tärkeäksi datan avaaminen. Näin ei kuitenkaan ole. Tämä on hankalaa, sillä alan aineistojen avaaminen saattaisi hyödyntää yhteiskuntaa poikkeuksellisen laajasti. Akateemisen maailman lisäksi esimerkiksi järjestöt ja viranomaiset voisivat käyttää sitä.

Syyksi mustasukkaisuuteen Lehtomäki arvelee muilta aloilta tuttuja ongelmia kilpailussa muun muassa julkaisujen näkyvyydestä.

Conservation Letters -lehti julkaisi tutkimuksen luonnon monimuotoisuuteen liittyvän alkuperäisdatan käytöstä. Tulosten mukaan valtaosa tutkijoista käyttäisi mieluusti muiden aineistoja, mutta ei tahtoisi jakaa omiaan.

Keppiä ja porkkanaa

Eettisestä näkökulmasta avoimeen dataan pätee sama argumentaatio kuin avoimeen julkaisemiseen: julkisen rahoituksen turvin kerätty aineisto on mahdollisuuksien mukaan saatettava avoimeen käyttöön. Tämä on kuitenkin tehtävä huomioiden tutkijayhteisön omat hyödyt ja kustannukset.

– Kuulun niin sanottuun pragmaattiseen koulukuntaan, jonka mukaan eteenpäin on edettävä ruohonjuuritasolla, ei pelkästään ylhäältä hallinnon kautta. Hallinnolla ja tukipalveluilla on toki merkittävä ja tarpeellinen rooli aineistojen avaamisessa. Aina on kuitenkin mietittävä, mitä hyötyä tästä on tutkijalle, Lehtomäki kertoo.

– Toisaalta, jos odotamme, että muutos tapahtuu itsestään yhteisön sisällä, niin odotamme vielä sadan vuoden kuluttua. Tutkijayhteisö suhtautuu muutoksiin usein konservatiivisesti ja usein toki hyvästä syystä: muutosten tarpeellisuus ja hyödyllisyys on pystyttävä perustelemaan. Käytännössä jonkinlainen kompromissi – keppiä ja porkkanaa sopivassa suhteessa, hän päättää.

•    Viime Verkkarissa Joona Lehtomäki pohti avointa julkaisemista

Teksti

Laura Hiisivuori
viestintäpäällikkö

Kuvat

Jussi Männistö
tietoasiantuntija

Avoin tiede näkyy, vaikuttaa – ja mahdollistaa onnekkaat sattumat

Helsingin yliopiston kirjaston lokakuinen Open access -viikon tapahtuma “Open Science – Impact and Research Funding” innosti esiintyjät tarkastelemaan aihepiiriä monipuolisesti, oman asiantuntijuutensa näkökulmasta. Viesti oli kuitenkin yksiselitteisen varma ja selvä: avoin julkaiseminen on tulevaisuutta, se etenee ja lisääntyy.

Verkkoavoimuuden maailmaa

Untitled

Yleisö kuuntelee tarkkaavaisena.

Tiedon avoin saatavuus, open access tai OA on osa laajaa, vähitellen muotoutuvaa asia- ja tehtäväkokonaisuutta. Siihen liittyvät mm. rinnakkaistallennus, avoimet julkaisuarkistot ja avoin data tai tutkimusdata. Open access voi olla vihreää, kultaista tai hybridiä. Kaikkea kehystää avoin tiede. Puhutaan tieteellisen tutkimuksen vaikuttavuudesta, arvioinnista ja metriikoista. Entä missä tutkimuksen rahoitus tulee mukaan kuvaan?

Edellä on monille paljon vieraita käsitteitä ja tuntematonta maailmaa. Se maailma on kasvanut esiin internetin mahdollistamien innovaatioiden pohjalta.

Avoimeksi tieteeksi kutsutaan toimintamalleja, joilla edistetään tieteellisen tutkimuksen tulosten, tutkimusdatan ja tutkimuksessa käytettyjen menetelmien avoimuutta. Niiden julkaiseminen internetissä avoimella lisenssillä tekee tutkimusprosesseja näkyviksi ja lisää tieteen tulosten käyttömahdollisuuksia huomattavasti.

Monet ovat harmillisesti törmänneet siihen, että verkossa julkaistu lehtiartikkeli jää maksumuurin taakse eikä sitä pääse lukemaan. Raha, yritysten kilpailu, markkinatalouden lait sekä kustannus- ja julkaisumaailman mullistukset tekijänoikeuskysymyksineen ovat tiedon vapaan saatavuuden vastavoimia. Avoimuuteen liittyviä aiheita käsiteltäessä ollaan suurten yhteiskunnallisten kysymysten äärellä.

Avoin tiede, sen vaikutus ja tutkimusrahoitus

Ivo Grigorov: Winning Horizon 2020 with Open Science

Ivo Grigorov

Seminaarissa puhuneen, Tanskan teknillisessä yliopistossa toimivan projektipäällikkö Ivo Grigorovin mukaan avoin tiede on kannattavaa, koska se nopeuttaa tiedon käyttöön saamista ja tutkimusta avaamalla myös tutkimusaineistot. Se tuottaa tutkijoille ja tutkimusprojekteille näkyvyyttä ja vaikuttavuutta ja moninkertaistaa ns. onnekkaat sattumat, joiden avulla on mahdollista tehdä uusia löytöjä. Tiede verkottuu ja alat voivat olla kosketuksissa toisiinsa aivan eri tavalla kuin ennen. Avoin verkottunut tiede nopeuttaa innovaatioita ja keksintöjä, tuo markkinoille ideoita ja yhteiskunnallisiin ongelmiin ratkaisuja. Se myös edistää taloudellista kasvua.

Tieteellisen tutkimuksen rahoitus pyritään ohjaamaan ja jakamaan niin, että sen kohteena olisivat tulokselliset tutkimushankkeet ja että myönnetyillä resursseilla saataisiin vastinetta, vaikuttavuutta (impact). Jotta tähän päästäisiin, suunniteltuja tutkimuksia on pystyttävä arvioimaan.

Seminaarin esitykset käsittelivät edellä mainittuja kysymyksiä eri puolilta. Punaisena lankana olivat avoimen tieteen hyödyt. Vuosina 2014-2020 eurooppalaisia tutkimus- ja innovointihankkeita rahoitetaan yhteensä 70,2 miljardilla eurolla Euroopan unionin Horisontti 2020 -rahoitusohjelman mukaisesti. Rahoituksen hakijoiden tutkimuksen tuleva vaikuttavuus arvioidaan. Kun sitä aiotaan edistää avoimin käytännöin (open access & open data), se merkitsee kilpailuetua hakijalle.

Tutkimusrahoitustietoa käsitteli myös Eeva Nyrövaara Helsingin yliopiston tutkimushallinnosta. Tieteen tutkimusaineistojen ja tulosten avoin julkaiseminen on rahoittajien ja yliopistojen yhteinen tavoite.

Tutkimuksen arvioinnista

Juha Kere: Open access publishing, citations and editorial policies

Juha Kerella oli sanan lisäksi hallussa esiintymistaidot.

Professori Juha Kere keskittyi tieteellisen julkaisemisen kysymyksiin ja siihen, miksi avoin julkaiseminen on voimakkaassa kasvussa. Syy on jälleen verkko, joka on muuttanut julkaisuprosessia merkittävällä tavalla.

Karoliinisessa instituutissa sekä Helsingin yliopistossa ja Folkhälsanin perinnöllisyystutkimuksen laitoksessa toimiva Kere korosti, ettei se, missä tutkimus on julkaistu, kerro sen laadusta. Hän esitteli tieteellisen tutkimuksen arviointiin liittyvän San Franciscon julistuksen. Julkaisun vaikuttavuuskerrointa, impact factoria, ei tulisi enää rinnastaa yksittäisen tutkijan artikkelien meriitteihin. IF on julkaisutason bibliometriikkaa. Altmetriikkaa (alternative metrics) voidaan käyttää täydentämään perinteistä bibliometriikkaa.

Tarkentuva kuva avoimuuden hyödyistä ja kansalliset tavoitteet

Tieteellisen tutkimuksen vaikuttavuutta mitataan monella eri tavalla. Bibliometriikan menetelmillä se tehdään julkaisujen lähdeluetteloiden, tekijöiden, affiliaatioiden ja asiasanojen perusteella, mutta altmetriikassa on muita tapoja, jotka liittyvät verkkokäytön tilastointiin. Sen keinot ovat uusia, avoimuuteen perustuvia. Pohjana on itse artikkeli, ei julkaisu, missä se on ilmestynyt. Altmetriikkaa luonnehtii nopeus, joukkoistettu vertaisarviointi, tiedemaailman ulkopuolelle ulottuva vaikuttavuus, nanojulkaiseminen (väite tai tekstikatkelma), blogi, kommentit tai huomautukset.

Helsingin yliopiston kirjaston Meilahden kampuskirjastossa Terkossa työskentelevän johtavan tietoasiantuntijan Jukka Englundin  puheenvuorossa tuli esiin tieteellisten kirjastojen rooli. Niillä on asiantuntemusta niin julkaisuista kuin metriikoistakin. Kirjastot voivat Englundin mukaan kehittyä proaktiivisiksi näkyvyyspalvelujen tuottajiksi muiden palvelujen ohella. Hän esittikin vakuuttavia esimerkkejä Terkon toiminnasta.

Juha Haataja: Open Science and Research Policy

Juha Haataja

Opetusneuvos Juha Haataja opetus- ja kulttuuriministeriöstä kävi läpi kansallisia tavoitteita. Suomessa avoimesta tieteestä ja tutkimuksesta etsitään keinoa tarttua yhteiskunnallisiin muutoksiin ja edessämme oleviin suuriin haasteisiin. Odotuksena on, että avoimuus takaisi Suomen tieteen kilpailukyvyn. OKM on perustanut Avoimen tieteen ja tutkimuksen hankkeen (ATT, Open Science and Research Initiative 2014-2017). Sen tavoitteena on, että vuoteen 2017 mennessä Suomella on johtoasema tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa.

 

“Trends come and go but Open Access is always in style”

Mikael Laakso: Trends in Open Access Publishing

Mikael Laakso

Tänä vuonna Hankenilta tietojärjestelmätieteestä tohtoriksi väitellyt Mikael Laakso tutki, mittasi ja analysoi väitöskirjassaan avoimen julkaisemisen historiaa, nykytilaa ja tulevaisuutta kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimus kattoi sekä julkaisijavälitteiset että kirjoittajien itsensä verkkoon tuottamat, muualla kuin lehdissä ilmestyneet open access -julkaisut.

Tutkimuksen mukaan avoin julkaiseminen kehittyy ja kaiken kaikkiaan suuntausta luonnehtii kasvu. Taloudellisilla näkökohdilla, teknologian kehityksellä, tutkijoiden vuorovaikutusmuodoilla ja yhteiskunnallisilla käytännöillä on oma osuutensa ja vaikutuksensa avoimen julkaisemisen etenemiseen. Laakson mukaan se on pysyvä suuntaus. Hän päättikin esityksensä tiivistykseen: open access ei mene pois muodista!

Seminaarin esitykset

Seitsemännen kansainvälisen Open access -viikon tapahtuma Meilahden Biomedicumissa oli kolmas Helsingin yliopiston kirjaston järjestämä. Tällä kertaa mukaan saatiin myös kansainvälisesti vaikuttavia open access -asiantuntija-tutkijoita sekä runsaat 120 osallistujaa.

 

Avoimuuden aikaansaamaa: serendipity eli onnekkaat sattumat

BBC News Magazine 21.8.2012: Amerikkalainen teini keksi kehittyneen syöpätestin Googlen avulla

”Viisitoistavuotias lukiolainen Jack Andraka pitää kajakkimelonnasta ja katsoo tv-sarjaa Glee. Kun on aikaa, hän tekee tutkimusta eräässä maailman arvostetuimmista syöpälaboratorioista. Jack Andraka on kehittänyt haimasyöpätestin, joka on 168 kertaa nopeampi ja huomattavasti halvempi kuin alan standarditesti. Hän on hakenut testilleen patenttia ja tällä hetkellä hänellä on meneillään jatkotutkimus Johns Hopkins yliopistossa USA:n Baltimoressa.

Hän teki sen Googlella.

Marylandista kotoisin oleva Jack, joka toukokuussa voitti keksinnöllään 75 000 $ Intel International Science and Engineering -messuilla, ylistää hakukoneita ja avoimia tiedejulkaisuja työvälineinä, jotka mahdollistivat testin kehittämisen.

BBC:n Matt Danzico jutteli teinin kanssa, joka sanoi idean tulleen hänen mieleensä, kun hän otti rennosti biologian tunnilla.

Jussi Männistön valokuvia seminaarista

Keskeiset käsitteet Avoin tiede ja tutkimus -sivustolla

 

Teksti:

Eeva-Liisa Viitala
tietoasiantuntija

Kuvat:

Jussi Männistö
tietoasiantuntija

Ajankohtaista avoimen julkaisemisen saralla

Tieteellinen julkaiseminen on osin vaivihkaa mutta myös näkyvästi muuttumassa yhä avoimemmaksi. Tämä johtuu suurelta osin siitä, tutkijat ovat alkaneet laajassa mitassa tallentaa julkaisujaan avoimesti saataville verkkoon mitä erilaisimpiin paikkoihin. Monilla tieteenaloilla ja monissa maissa jo vähintään puolet julkaisuista on avoimesti saatavilla verkosta, kuten ilmenee tästä Science-Metrix-raportista. Toinen tekijä, joka ilmiötä selittää, on OA-lehdissä tapahtuvan julkaisemisen huikea kasvu viime vuosina. Nämä tutkimustulokset ovat hyvin samansuuntaisia kuin Helsingin yliopistoa koskevat tulokset OA-lukupiirin selvityksessä, joka julkaistiin ScieCom Info –lehdessä.

Kirjasto edistää julkaisujen avointa saatavuutta monin tavoin, sillä tässä asiassa intressimme ovat yhteneviä tutkijoiden intressien kanssa: kukapa ei haluaisi lisää näkyvyyttä ja vaikuttavuutta omille julkaisuilleen. Kirjasto esimerkiksi osallistuu 2014-2016 kansainväliseen hiukkasfysiikan SCOAP3-konsortioon. Tämän yhteenliittymän tavoitteena on uudenlaisen julkaisumallin myötä siirtää kirjastojen maksamat tämän alan ydinlehtien tilausmaksut tukimaksuiksi, joilla lehdet siirtyvät avoimeen julkaisemiseen. Näissä lehdissä ei ole enää kirjoittajamaksuja, vaan projektia johtava CERN kerää maksut ja hallinnoi niiden maksamista kustantajille. Suomalaiset hiukkasfysiikan tutkimusta tekevät yliopistot ovat sopineet konsortion kulujen jakamisesta keskenään.

Kemian ala ei ole perinteisesti ollut OA-julkaisemisen kärkijoukoissa, mutta Royal Society of Chemistry pyrkii edistämään asiaa tarjoamalla yliopistolle ilmaisia kirjoittajamaksun kattavia kuponkeja  Gold for Gold –ohjelmansa puitteissa. Kirjaston jäsenyys BioMed Central -kustantajan tukijoukoissa puolestaan oikeuttaa Helsingin yliopiston tutkijan 15 %:n alennukseen tämän biolääketieteen lehtiä julkaisevan Springer-konserniin kuuluvan kustantajan kirjoittajamaksuista.  Avoimen julkaisemisen viestintää tukee puolestaan kirjaston jäsenyys SPARC Europe –organisaatiossa.

Humanististen tieteiden ja yhteiskuntakuntatieteiden puolella kirjasto osallistuu uuteen Knowledge Unlatchedhankkeeseen, jossa on tavoitteena muodostaa  laaja rahoittajakonsortio kirjastoista, jotka osallistuvat aluksi 28 tieteellisen monografian avoimeen julkaisemiseen. Kevään kuluessa selviää löytyykö riittävästi tukea näin innovatiiviselle julkaisumallille. Taustalla on samantyyppinen ajatus kuin hiukkasfyysikoilla hankintamaksujen kohdistamisesta kustantamisen tukemiseen.

Avoimen julkaisemisen parissa puuhaavat myös alan isot toimijat. Science-lehden kustantaja on ilmoittanut perustavansa uuden yleistieteellisen OA- lehden Science Advances. Samoilla asioilla häärii myös tiedejulkaisemisen perinteisin kustantaja uudella lehdellään Royal Society Open Science.

Teksti:

Kimmo Koskinen ja Marja Hirn
Helsinkin yliopiston kirjasto

Kuva:

stewartkeiller.com

Tutkijoiden oma Open Access -arkisto uudistuu

arXiv on maailman tunnetuin OA-arkisto ja Helsingin yliopisto on sen aktiivisin käyttäjä pohjoismaissa. Eva Isaksson osallistui Helsingin yliopiston edustajana arXivin uuden käyttäjäyhteisön jäsenten elimen kokoukseen New Yorkissa syyskuussa 2013.


Cornellin yliopistolla on konferenssikeskus Manhattanin sydämessä. Kokoukset pidettiin viereisen pilvenpiirtäjän tontilta kantautuvan rakennusmelun säestyksellä.

arXiv syntyi tutkijoiden aloitteesta

arXivin perusti fyysikko Paul Ginsparg vuonna 1991. Palvelun lähtökohtana oli tarjota hiukkasfyysikoille mahdollisuus jakaa elektronisia artikkeleitaan kollegoilleen. Idea oli kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. arXiv on parissakymmenessä vuodessa kasvanut vajaan miljoonan e-julkaisun arkistoksi ja laajentunut useille tieteenaloille. Fysiikka ja tähtitiede ovat aloista aktiivisimmat, mutta myös matematiikan ja tietojenkäsittelytieteen julkaisumäärät ovat kasvussa. Vuodesta 2001 arXivin toiminnan jatkuvuudesta on huolehtinut Cornellin yliopiston kirjasto.

Helsingin yliopisto on ollut pitkään Pohjoismaiden johtava arXiv-käyttäjä. Sen sijoitus vuoden 2012 lataustilastoissa oli 73. sija – muita pohjoismaisia korkeakouluja ei löydy sadan aktiivisimman käyttäjän listalta. Palvelun suosiota kuvastaa se, että arXivin lataustilastot helsinki.fi:ssä ylittävät parhaimmillaan ao. alojen keskeisten lehtien lukemat monikymmenkertaisesti. Moni tutkija aloittaa päivänsä avaamalla uusimmat arXiv-artikkelit nähdäkseen, onko maailmalla tänään julkistettu jotain mullistavaa.

 Open Accessin hintalappu

Palvelun suosio on näkynyt sen kohonneissa ylläpitokustannuksissa, jotka ovat vuositasolla runsaat 800 000 dollaria. Kustannukset on katettava, joten vuonna 2010 käynnistettiin arXivin talouden kestävyystalkoot, joihin yliopistot ja tutkimuslaitokset kutsuttiin mukaan.

Myös Helsingin yliopisto liittyi avoimesti saatavilla olevien julkaisujen eli Open Access preprint -arkiston arXivin tukijoihin. Moni tutkija, joka selaa arXivin palvelusta uutuusartikkeleita tai lataa siihen omia artikkeleitaan on ehkä huomannutkin sen käyttöliittymässä kiitoksen Helsingin yliopistolle sen tuesta ja pohtinut, millaisesta tuesta mahtaa olla kyse.

Mukaan talkoisiin on lähtenyt 135 vapaaehtoista. Helsingissä arXivin tukijaksi ilmoittautui Helsingin yliopiston kirjasto. Näin on menetelty myös muissa organisaatioissa maailmalla. Onhan juuri kirjaston tehtävä huolehtia tutkimuksen ja opetuksen tietoaineistojen saatavuudesta. Yliopiston tutkijoiden ahkerasti käyttämän palvelun turvaaminen on koettu kirjastossa tärkeäksi, vaikka talous on tiukka.  Kirjasto on sitoutunut vuosittaiseen tukimaksuun viisivuotiskaudella 2013-2017, mutta tukea on ehditty maksaa jo kahtena edeltävänä vuonna.

 Käyttäjäyhteisö sanoo sanansa

arXivin kasvu edellyttää suunnittelua ja kehittämistä. Vuonna 2013 toimintansa aloitti aktiivikäyttäjien edustuselin, Membership Advisory Board. Sen jäsenet valittiin vaaleilla. Helsingin yliopistoa edustaa MAB:ssa Eva Isaksson kaksivuotiskaudella 2013-14.

Uusi elin järjesti ensimmäisen kasvoista kasvoihin tapaamisensa 16.-17.9.2013 New Yorkissa.  Söimme päivällistä tieteellisen elimen (Scientific Advisory Board) jäsenten kanssa, ja lisäksi kummankin elimen edustajat pääsivät tarkkailemaan toinen toistensa kokoontumista.


Viiden minuutin kokoustauko. Etualalla professorit Tommy Ohlsson (KTH, Ruotsi, selin) ja Steven Gottlieb (Indiana University, tieteellisen elimen tarkkailija). Keskellä Philip G. Kent (Melbournen yliopiston kirjasto).

arXivin kasvu ja kansainvälistyminen näkyvät MAB:n kokoonpanosssa. Jäseniä on kahdeksasta maasta. Tieteellisen elimen osalta muutos on vasta käynnistymässä. Keskeinen  muutostoimi on  tieteellisen johtajan palkkaaminen. Toimintaa on tähän asti ohjaillut arXivin perustaja Paul Ginsparg, joka on toivonut voivansa vetäytyä syrjemmälle, mutta toistaiseksi nämä aikeet eivät ole toteutuneet.

arXiv kasvaa jatkuvasti. Se on kuitenkin ulkonäöltään ja sisällöltäänkin varsin askeettinen palvelu. Juuri ylimääräisiksi koettujen ominaisuuksien puuttuminen on monista pelkästään hyvä asia. Silti arXiv kaipaa tarkoin harkittua uudistamista. Tarkoituksena on lisätä työvoimaa yhdellä lähinnä koodaukseen keskittyvällä henkilöllä. Muutokset on toteutettava niin, että tutkijat jatkossakin kokevat käyttävänsä omaa palveluaan omilla ehdoillaan.

Kuka maksaa kehityksen?

arXivin talous on tasapainossa, mutta kehittämiseen tarvitaan lisää rahaa. Saksassa arXiv-tuen maksaa kansallisen konsortio. Se on tehnyt laskelmia, joiden mukaan arXivin 25 suurinta käyttäjää erottuvat käyttötilastoissa selkeästi muista. Voisivatko he vastaavasti maksaa lisää tukimaksuja? Kokousta puhutti myös mahdollinen lahjoituspainike, joka mahdollistaisi käyttäjälahjoitukset.

Entä muiden yhteisöjen tuki? Juuri kokouksen edellä Euroopan tutkimusneuvosto (ERC) ilmoitti liittyvänsä arXivin tukijoihin. Sen tukimaksu on yhtä suuri (tai pieni) kuin pienin tukisumma, joten kyse on symbolisesta eleestä. Seuraavatko muut tutkimusta rahoittavat yhteisöt esimerkkiä? Pitäisikö yhteisöille määritellä oma rahoitusportaikkonsa?

Myös kustantajat ovat olleet kiinnostuneita arXivin tukemisesta. Tähän asti lähestymisiin on suhtauduttu varovaisesti, sillä odotettavissa voi olla ehtoja, jotka pahimmillaan sotivat palvelun periaatteita vastaan. Tutkijat pelkäävät, että kustantajat kasaisivat rajoituksia varsinaista lehtijulkaisua edeltävälle artikkelijulkaisemiselle.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehdyt OA-linjaukset ovat arXiville sekä mahdollisuus että haaste. Monille on houkutteleva ajatus täyttää OA-vaatimukset lähettämällä julkaisut arXiviin, jossa ne ovat vapaasti ja pysyvästi saatavilla. Metadatan puutteellisuus rajoittaa kuitenkin sekä artikkelien että tekijöiden tunnistamista, joten maailman suosituimmalla OA-arkistolla  on edessään mittava työsarka.

Linkit

arXiv

arXiv Sustainability Iniative

arXiv MAB Meeting 17.9.2013 pöytäkirja ja aineistot

Teksti ja kuvat:

Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto