Teologisten kirjastojen uusia haasteita – BETH:n kokous Amsterdamissa 3.-7.9.2011

BETH (Bibliothèques Européennes de Théologie) on eurooppalaisten teologisten kirjastojen yhteisjärjestö, joka kokoontuu syyskuun alussa vuosikokoukseensa. Järjestö on syntynyt ranskankielisten roomalaiskatolisten kirjastojen yhteistyöstä, mutta on laajentunut ekumeenisesti yli tunnustusrajojen sekä ylittänyt myös maantieteellisiä esteitä.

Ainoana suomalaisena edustajana sain huomata, että mukana oli vain yksi skandinaavinen (norjalainen) kollega. Itä-Euroopan kirjastot ovat nekin vasta vähitellen tulossa toimintaan mukaan.

Internet – vaikuttavuutta ja katoavuutta

Vuosikokouksessa esitellään usein teologisten kirjastojen kannalta kiinnostavien järjestöjen ja niiden projektien toimintaa. Genevessä Kirkon maailmanneuvoston suojissa koottava elektroninen kirjasto Global digital Library on Theology and Ecumenism (GTL) on tietokanta, joka avaa pääsyn tuhansiin kokotekstidokumentteihin, joista suurin osa käsittelee eettisiä ja ekumeenisia teemoja, ja niitäkin ennen kaikkea globaalista näkökulmasta.

Sivuston yhteydessä elää myös virtuaalinen tutkimusyhteisö, josta saa tietoa aihepiiriin liittyvien tutkimusprojektien toiminnasta. BETH suunnittelee osallistumista GTL:n toimintaan uskontodialogiin liittyvällä virtuaalikirjastohankkeella, jonka toteuttaminen on vasta suunnitteilla.

Yksi tieteellisten kirjastojen mielenkiintoisista tulevaisuuden haasteista liittyy internet-aineistoon perustuvan tutkimuksen säilyttämiseen. Mitä tutkija tekee internet-aineistolle, jota hän on imuroinut, käyttänyt ja tutkinut vuosia jatkuvan työnsä ajan, kun aineisto muuttuu radikaalisti tai katoaa nettisivulta? Tätä kysymystä avasi kokousväelle kaksi naistutkijaa, joiden aiheet kuvaavat uskonnontutkimuksen uusia kysymyksenasetteluita.

Riippumattomana tutkijana ja luennoitsijana vaikuttava Linda Duits avasi omaa aihepiiriään nuorten hollantilaisten kristittyjen verkostoitumisesta ja toiminnasta (Studying young Christians in the digital age: Experiences and challenges).

Marleen de Witte (VU University, Amsterdam) puolestaan kertoi menestysteologisesta kristillisyydestä Ghanassa (Ghanaian Pentecostalism from audio tapes to YouTube).

Etenkin jälkimmäisen aiheen kanssa kirkkososiologinen tutkimus on oleva suurissa vaikeuksissa: kristinusko leviää kolmannessa maailmassa hyvin usein vahvasti internetin kautta toimivien karsimaattisten ja opillisesti konservatiivisten liikkeiden kautta, joiden kehitystä on hyvin vaikea seurata, ellei onnistu säilyttämään ja tulkitsemaan lyhyellä aikajänteellä suurta osaa bittiavaruuteen katoavasta informaatiosta.

Mikä olisi kirjastojen rooli tällaisten tutkimushankkeiden tukemisessa? Miten me Helsingissä voimme varautua tulevaan?

Ihmistieteiden hurja tulevaisuus?

Alankomaiden tiedeakatemian (Royal Netherlands Academy of Sciences) tieteellinen johtaja Theo Mulder, joka johtaa myös laskennallisten ihmistieteiden instituutteja Alankomaissa (Royal Academy Institutes in the Netherlands on Computational humanities) alusti kirjastolaisille rentoon tyyliin ihmistieteiden tulevaisuuden hurjista näkymistä.

Tietokoneet voivat lähitulevaisuudessa korvata suuren osan tutkijoiden työstä. Etenkin artikkelit tai kirjat, jotka perustuvat esimerkiksi tietyn aihepiirin historiallisten tekstien yhteen kokoamiseen ja perusanalyysiin, syntyvät tulevaisuudessa koneiden työnä eikä niihin tarvita tiedemiesten työlästä lähteiden seulomista.

Lyhyesti sanottuna, koneet voivat koota lähdeaineistosta dataa ja esittää erilaisesta datasta koottuja kokonaisuuksia sekä vastata joihinkin datan seulomiseen liittyviin kysymyksiin.

Mulderin esitys herätti kysymyksen: kaikista visioista huolimatta tieteellisen tutkimuksen inhimillinen puoli on aina osa tutkimusta ja sen tuloksia. Ongelma on kaksijakoinen. Tutkijan työssä arvokkaimpana pidetään yleisesti totuuden etsimistä, löytämistä ja osoittamista. Ansioitunut tutkija on se, joka osoittaa seikkoja ja asiayhteyksiä, joita aiempi tutkimus ei ole huomannut. Niin tutkimus edistyy. Mutta kaikessa tutkimuksessa on ”astian maku”, tutkijan oma tulkinnallinen panos.

Omine tulkintoineen ihmistieteiden tutkijat ovat aina enemmän tai vähemmän sidoksissa omaan aikaansa, kaikesta objektiivisuudestaan huolimatta. Sukupolven tai kahden kuluttua menneiden tutkijoiden pölyttyneitä näkemyksiä voidaan tuulettaa ja korvata ne uusilla.

Etenkin ihmistieteiden kehityksessä tutkimuksen historiasta syntyy jälkiä, jotka kertovat siitä, miten me olemme tulleet siihen, missä nyt olemme.

Ja kun matka jatkuu, mekin ja meidän huippututkijamme etäännymme menneisyyteen, josta meidät voidaan arvoinemme, ihanteinemme ja niihin sitoutuvine tutkimustuloksineen poimia tutkimuksen aallonharjalla ratsastavien ja muiden asiasta kiinnostuneiden aikalaisten ihmeteltäviksi.

Neljä antoisaa päivää ja mainioita kontakteja kiinnostaviin ihmisiin. Ensi syyskuussa BETH kokoontuu Belfastissa. Tuskin maltan odottaa.

 

Teksti

Matti Myllykoski
johtava tietoasiantuntija

Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Suomi ensimmäistä kertaa mukana Euroopan teologisten kirjastojen neuvostossa (BETH)

Euroopan teologisten kirjastojen neuvosto perustettiin jo vuonna 1954 ja sen ensimmäinen kokous pidettiin vuonna 1957. Tuolloin mukana oli kirjastonhoitajia Saksasta, Ranskasta, Iso-Britanniasta ja Hollannista. Toimintamuodot ja jäsenkirjastojen luku ovat kasvaneet 1970-luvulta lähtien, ja BETH:sta (Bibliothèques Européennes de Théologie) on kehittynyt aidosti ekumeeninen yhteistyö elin kooltaan, taustaltaan ja hallintorakenteeltaan erilaisten teologisten kirjastojen välille. BETH:lla on kotisivu, joka antaa olennaisen tiedon neuvoston toiminnasta.

Huolimatta aktiivisesta roolistaan kotimaisessa kirjastotoiminnassa Helsingin yliopiston teologisella kirjastolla ei ole ollut juuri kansainvälisiä kontakteja muihin kirjastoihin. Tähän ei ole aiemmin ollut erityistä tarvettakaan, mutta nyt kun elektroniset kirjastot ovat yleistyneet ja kirjastojen yhteistyönäkymät ovat muuttumassa, meidänkin on hyvä lähteä mukaan yhteistyöhön. Palattuani hoitamaan informaatikon tehtäviä otin yhteyttä BETH:iin, jossa minut toivotettiin hyvin tervetulleeksi vuosikokoukseen, joka pidettiin tällä kertaa Nizzassa katolisessa pappisseminaarissa 4.-8. syyskuuta, kokouskielinä englanti ja ranska. Paikalla oli 35 kirjastoasiantuntijaa ja työntekijää 11 maasta, mukaan lukien Yhdysvallat, josta mukaan oli kutsuttu ATLA:n (American Theological Libraries Association) edustajia. Yhteydet ATLA:aan ovat eurooppalaisille teologisille kirjastoille erityisen tärkeät sen tuottaman viite- ja kokotekstitietokannan vuoksi. NELLIstä löytyvä ATLAS onkin teologisen sekundäärikirjallisuuden osalta koko tiedekuntamme ehdottomasti tärkein kirjastotyökalu Internetissä. Uusimmat teologiset aikakauslehtiartikkelit saa kätevimmin käsiinsä juuri sieltä. Sain huomata, että meidänkin kannattaa hoitaa yhteyksiä ATLA:aan nimenomaan BETH:n kautta. Tarkoituksemme on jättää jäsenanomus BETH:in sihteerille vielä tämän vuoden aikana.

Itse kokouksessa otettiin esille joitakin keskeisiä seikkoja, jotka vaikuttavat omaan kirjastotoimintaamme. BETH:n puheenjohtaja Odile Dupont otti esille etenkin sen, että teologiset kirjastot eivät ole ainakaan näkyvällä tavalla olleet mukana IFLA:n toiminnassa. Kokouksessa suunniteltiinkin uskontojen välistä dialogia koskevaa foorumia, jota on tarkoitus tarjota IFLA:n seuraavan vuosikokouksen ohjelmaan.

Tulevaisuuden haasteista merkittävin on teologisen kirjallisuuden digitointi, jota itse ehdotin joko seuraavan tai sitä seuraavan vuosikokouksen keskeiseksi aiheeksi. Nähtäväksi jää, millä aikataululla keskustelua ryhdytään käymään. Vuosikokouksessa oli joka tapauksessa läsnä ATLA:n edustajien lisäksi Ranskan kansalliskirjaston (BnF) teologisen ja filosofisen kirjallisuuden digitointiohjelmaa johtava Christophe Langlois, joka pyysi teologisten kirjastojen edustajilta ehdotuksia digitoinnin aihepiireiksi. BnF:n oma ohjelma on tältä osin jo itsessään hyvin kiinnostava. Siihen kuuluu muun muassa laaja raamatunkäännösten digitointiohjelma ja ranskankielisen filosofian digitointiprojekti; muita aihepiirejä ovat vastauskonpuhdistuksen kirjallisuus, jesuiittojen ja jansenismin välinen kiista 1600-luvulla sekä alkemian ja esoteerisen kirjallisuuden digitointi.

Teologien kannalta ATLA on alan tärkein kaupallinen toimija, kun taas BnF:n virtuaalinen kirjasto Gallica edustaa yhteiskunnan tukemien ja open access -periaatteeseen perustuvien digitointiprojektien ehdotonta huippua. Gallican laadulliset kriteerit ovat korkeat, ja se poikkeaa siinä huomattavasti Google Booksin ja muiden massiivista open access –digitointia ajavien toimijoiden ohjelmista. Vaikka esimerkiksi Internet Archive tekee hienoa työtä vanhan kirjallisuuden saattamiseksi ilmaiseksi kaikkien ulottuville, sen palvelut jättävät etenkin indeksoinnin ja teosten eri painosten helpon tunnistamisen osalta paljon toivomisen varaa. Oman ongelmansa muodostavat edelleen vanhojen kirjojen oikeuksienhallintaan liittyvät kiemurat.

Oma ajatukseni on, että BETH voisi olla keskustelufoorumina näille kolmelle kirjallisuuden digitoimisen ja saataville toimittamisen muodolle. Olennaista olisi löytää yhteistyön mahdollisuudet ja rajat sekä siirtyä kohti suunnitelmaa yhteisestä, kunnolliseen indeksointiin perustuvasta verkkosivusta, jossa teologisen kirjallisuuden klassikot ja muu vanha teologinen kirjallisuus olisi helposti kaikkien saatavilla missä ja milloin tahansa. Jo tällaisen tavoitteen muotoilemiseen on vielä pitkä matka, konkreettisista saavutuksista puhumattakaan, mutta selvää on, että ilman kansainvälistä yhteistyötä koko asia jää pelkäksi haaveeksi. Oli hyvä huomata, että BETH:ssa suhtaudutaan digitointihankkeeseen sekä realistisesti että innostuneesti. Siitä on hyvä jatkaa.

Kirjoittaja:

Matti Myllykoski
Teologian tohtori
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunta