Näkyvyyttä kirjastoille pyöräilemällä

Cyclo-biblio MontPellier – Lyon 6.-14.8.2014

Kansainvälinen kirjastoalan epäkonferenssi Cycling for Libraries (ranskaksi Cyclo-biblio) on saavuttanut eeppisen maineen, mikä näkyy siinäkin, että monet osallistujat palaavat tapahtumaan kerta toisensa jälkeen. Suomessa kehitetty pyöräilevän epäkonferenssin konsepti on levinnyt myös muualle paikallisesti järjestettyjen cyc4lib-tapahtumien muodossa, kuten kesäkuussa Valko-Venäjällä ja Baltiassa toteutettu Baltic Star –pyöräily.

Osallistuin ensimmäiseen tapahtumaan vuonna 2011, joten kuultuani, että tämä vuonna pyöräillään Etelä-Ranskassa Montpellieristä Lyoniin, oli ihan pakko ilmoittautua mukaan, vaikka omalla kustannuksella. Tapahtuman luonnetta kuvaa se, että valtaosa järjestelyistä tehdään vapaaehtoisvoimin ainutlaatuisen verkostotapahtuman motivoimana. Esimerkiksi tällä matkalla huoltotiimin apukokkina toimi yksi Poitiers:n yliopiston kirjaston esimiehistä.

Matka alkoi illallisella Montpellierin romaniväestön korttelissa, jossa sapuskan lisäksi saatiin nauttia kolmen Flamenco-kitaristin esityksistä. Seuraavana aamuna, kun 92 hengen keltaisiin ja oransseihin huomioliiveihin sonnustautunut joukko oli lähdössä matkaan, kävi ilmi että neljä pyörää oli varastettu yöllä lukitusta tilasta. Tästäkin takaiskusta selvittiin ja päästiin liikkeelle kohti ensimmäisiä kohteita, joihin kuului pari mediateekkia Montpellierissä ja uimaranta Välimeren rannalla.

Matkan varrella pysähdyttiin lukuisissa kirjastoissa, joita Ranskassa on alettu kutsua mediateekeiksi. Vastaanotto oli aina ystävällinen ja kirjastojen tiloista löytyi myös tuiki tarpeellisia levähdys- ja välipalapisteitä. Kirjastot olivat myös selvästi panostaneet ja varustautuneet pyöräilijöiden vastaanottoon. Jotta vierailukohteet eivät olisi liian yksipuolisia, ohjelmassa oli kirjastojen lisäksi käynti luomuviinitilalla (Château de Bosc), vierailu kirjamuseossa ja käynti pyöräilyn tietokeskuksessa Lyonissa.

Liki sadan hengen keltaisiin pukeutunut pyöräletka on tien päällä jo näky sinänsä, mutta tapahtuman luonteeseen kuuluu myös medianäkyvyys.  Kaksi TV-reportaasia, radion uutisointi ja muutaman maakuntalehden artikkelit ryydittivät matkan etenemistä.

Pääosin osallistujat selvisivät matkasta ehjin nahoin, mutta haavereiltakaan ei kokonaan vältetty. Kaksi kaatumista johti matkan keskeyttämiseen, toinen olkapäähän osuneen tällin ja toinen sormen taittumisen vuoksi pyörän kaaduttua sateen liukastamalla raiteella. Pääosin kuljettiin pyöräteillä ja hiljaisilla maanteillä, ja vilkkailla osuuksilla muu liikenne pysäytettiin pyöräletkan ohituksen ajaksi.

Matka tarjosi runsain mitoin luontevia mahdollisuuksia ammatilliseen ja muunkinlaiseen verkostoitumiseen, ja ryhmädynamiikka toimi tälläkin kertaa. Matkanjohtajana letkan kärjessä ajoi sveitsiläinen Lara Jovignot, joka selviytyi hienosti tehtävästä. Yksi paikallisista pääjärjestäjistä oli Anne Guégan, joka rauhallisella tyylillään piti ryhmää koossa ja muistutti kullekin päivälle varatuista keskusteluteemoista. Jukka Pennanen yhtenä tapahtuman konseptin kehittäjänä oli hyvänä taustatukena.

Yksi brittiläisistä tapahtuman osallistujista totesi matkan jälkeen, että kyseessä on selkeästi maailman paras kirjastoalan pyöräillen tapahtuva epäkonferenssi. Tähän voi vain yhtyä.

Teksti ja kuvat:

Kimmo Koskinen
kehityspäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto

Kirjasto pyöräili halki Baltian – cyc4lib 2012 -tapahtuman tunnelmia

Cycling for Libraries on poliittisesti ja taloudellisesti riippumaton kansainvälinen kirjastoalan epäkonferenssi, joka tukee kirjastoammattilaisten ruohonjuuritason verkostoitumista, kansainvälisyyttä sekä fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Tapahtuman tärkeänä tavoitteena on myös kirjastojen yhteiskunnallisen roolin esiin nostaminen. Cycling for Libraries pyrkii edistämään alan positiivisia arvoja, kuten avoimuutta, suvaitsevaisuutta, tiedon vapautta ja elinikäistä oppimista. Ensimmäinen Cycling for Libraries järjestettiin touko-kesäkuussa 2011 Kööpenhaminasta Berliinin ja toinen tapahtuma tänä vuonna 28.7.-7.8. Baltiassa.

Ensimmäisessä Cycling for Libraries -tapahtumassa  hämmästytti se, että pyöräillen suoritettava ”epäkonferenssi” on ylipäätään mahdollinen. Hämäävän spontaanilta vaikuttavista järjestelyistä huolimatta kaikki tuntui toimivan, pääsimme perille, eikä kukaan loukkaantunut vakavasti.

Tilaisuus tuntui ainutlaatuiselta, ja paljolti vapaaehtoisvoimin toteuttu tapahtuma sikäli vaativalta panostukselta, etten heti olisi uskonut sille seuraavan jatkoa.

Tänä vuonna kuitenkin pyöräiltiin taas, tällä kertaa Baltian halki Vilnasta Tallinnaan. Nyt toisella kerralla en enää hämmästellyt niin paljon perillepääsyä, kuin itse konseptin nerokkuutta. Epäkonferenssin ideaan kuuluva osallistujavetoisuus toteutuu pyöräilytapahtumassa hienosti.

Liikkeellä olevassa konferenssissa syntyy luonnostaan tilanteita, jotka rohkaisevat osallistumaan yhteisen matkanteon edistämiseen muutenkin kuin polkemalla. Ihmiset tarvitsevat apua pyöriensä huoltamisessa, ja suuren joukon koossa pitäminenkin edellyttää muiden huomioimista. Ryhmänä toimiminen tuo synergiaetua myös keskusteluun ja ammatilliseen verkostoitumiseen.

Sata pyöräilijää Baltian pikkuteillä

Tämänkertaisella reitillä kolmen Baltian maan halki oli kaksi pidempää linja-autoilla suoritettua siirtymistä. Varsinaista pyöräiltävää oli n. 600 km. Itseltäni jäi kaksipäiväinen Liettuan osuus kokematta, liityin joukkoon Riiassa.

Osallistujia oli nyt neljännes enemmän kuin edellisellä kerralla, yhteensä lähes sata noin kahdestakymmenestä maasta. Porukka oli heterogeenistä, ikäjakaumaltaan laaja. Eri kirjastosektorit olivat monipuolisesti edustettuina, asiakasnäkökulmaakaan unohtamatta.

Vaikka suuriakaan teitä ei voitu täysin välttää, pääosa matkasta ajettiin vähäliikenteisillä maalaisteillä. Matkalla kuljettiin jopa kahden kansallispuiston kautta: Latvian Gauja ja Viron Lahemaa tulivat nähdyiksi. Latvian puolella oli huomattavan paljon sorateitä ja paikoitellen pehmeä hiekka pakotti taluttamaan pyörää. Baltia on profiililtaan suhteellisen tasaista, mutta jyrkkiäkin mäkiä löytyi, varsinkin Virossa talviurheilukeskuksena tunnetun Otepään lähistöllä.

Suurella ryhmällä ajettaessa vauhti on rauhallista ja pysähdyksiä usein. Osallistumiseen riittää työmatkapyöräilijän kunto, mutta jonkinlainen kokemus pidemmästäkin päivämatkasta on eduksi. Useampi tunti päivittäistä pyöräilyä kymmenen päivän ajan vaatii ergonomialta enemmän kuin arkipyöräily. Hyvä satula ja pehmustetut ajohanskat tekevät matkan helpommaksi.

Aikataulut pyrkivät venymään, koska ison ryhmän ohjaaminen on hieman kömpelöä. Jonain päivänä virallinenkin ohjelma päättyi vasta lähempänä keskiyötä. Varsinaista omaa aikaa ei juuri ollut, mikä sekin voi olla omalla tavallaan vaativaa. Yhteismajoituksiin kannattaa varautua korvatulpilla.

Keskustelua ja kirjastovierailuja

Ennen matkaa osallistujien kotitehtävänä oli valmistella jokin kirjastoalaan liittyvä teema tai ongelma käsiteltäväksi matkan aikana. Osallistujajoukon heterogeenisuudesta johtuen aiheetkin vaihtelivat henkilökohtaisemmista ja konkreettisesti omaan työhön liittyvistä ongelmista teoreettisempiin kysymyksiin kirjastomaailman tulevaisuudesta.

Varsin monet teemat liittyivät haasteisiin, joita verkostoituminen ja aineistojen digitalisoituminen aiheuttavat kirjastoille. Keskusteluissa käsiteltiin esimerkiksi sisällönkuvailun tulevaisuutta ja perinteisten kirjastoluetteloiden haasteita tai uudenlaisten haku- ja käyttöliittymien tarvetta. Myös uusien medioiden ja välineiden vaikutus kirjastoarkkitehtuuriin tai kirjaston rooli muuttuvassa, verkostoituvassa yhteiskunnassa olivat yhteisen pohdinnan kohteina. Tiedon avoimuus ja saavutettavuus oli toistuva teema niin teknisessä kuin juridisessakin mielessä.

Aiheita koottiin kolmessa ohjatussa seminaarissa, mutta pääosa keskusteluista käytiin pyöräilyn ohessa. Pyöräilyn uuvuttavuudesta huolimatta innostusta tuntui riittävän, ja keskustelu ehkä piristikin matkantekoa. Itselle jo näkökulmien moninaisuus oli avartavaa.

Matkan aikana tehtiin huikeat yhdeksäntoista kirjastovierailua, pääpainon ollessa yleisissä kirjastoissa. Mielenkiintoinen erikoisuus oli Latvian pohjoisosassa sijaitsevan Valmieran kirjasto, jossa kaupunginkirjasto ja korkeakoulukirjasto oli yhdistetty hallinnollisesti samaan organisaatioon.

Torvisoittoa ja medianäkyvyyttä

Cycling for Libraries on erinomainen tilaisuus verkostoitumisen kannalta, mutta loistavimmin se onnistuu kirjastoalan markkinoinnissa, kirjastojen ja kirjastotyön näkyvyyden lisäämisessä. Uutiskynnys ylittyi sekä Latvian että Viron televisiossa.

Riiassa Latvian kulttuuriministeri pyöräili osan matkaa kanssamme, mikä lisäsi median kiinnostusta. Viron puolella televisioryhmä tuli myöhässä olevaa seuruettamme vastaan, ja tienvarressa järjestetty spontaani kirjailijatapaaminen ehti saman illan uutislähetykseen. Baltian paikallislehdissä ilmestyi lukuisia tapahtumasta kertoneita juttuja.

Mukana seurannut kuvausryhmämme toimitti Kirjastokaistalle päivittäisiä videokoosteita ja pari suoraakin lähetystä. Jotkut pyöräilijöistä päivittivät omia blogejaan matkan varrella.

Paikallisten kirjastojen vieraanvaraisuus oli koskettavaa. Useammassakin kaupungissa vastaanottoon kuului pormestarin tapaaminen ja erilaista kulttuuriohjelmaa – kansantanssia, torvimusiikkia, kuorolaulua kirkossa. Erityisesti Latvian puolella saimme usein poliisisaattueen, mikä lisäsi saapumisten ja lähtemisten juhlallisuutta. Sadan pyöräilijän pitkäksi venyvä jono keltaisissa liiveissään oli vaikuttava näky ja herätti spontaania hymyä tienvarren katsojissa.

Jos Cycling for Libraries 2012 onnistui alan näkyvyyden parantamisessa, niin varmasti se teki hyvää myös osallistujien ammattiylpeydelle.

Tapahtuman ideoijat ja päävetäjät Jukka Pennanen ja Mace Ojala saivat marraskuun lopussa Ruotsin Axiellin, kirjastojen IT-palveluiden tuottamiseen erikoistuneen yrityksen ”nytänkarpris”-palkinnon työstään kirjastoalan pyöräilykonferenssien edistämiseksi.

Linkit:

Cycling for Libraries

cyc4lib 2012 -videot Kirjastokaistalla

Cyklande bibliotekarier – årets nytänkare. Biblioteksbladet 30.11.2012

Vuoden 2011 Cycling for Libraries Verkkarissa

Epäkonferenssista wikipediassa

Teksti ja kuvat

Kari Haatanen
Tietotekniikka-asiantuntija
Verkkopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Cycling for Libraries!

Kirjastoväen pyörämatkalla vaihdettiin kokemuksia, rakennettiin verkostoja ja bongattiin kirjastoja.

Polkupyöriä ja kirjastoja yhdistää se, että molemmat ovat suhteellisen demokraattisia välineitä erilaisten resurssien tavoittamiseen. Polkupyörät ja kirjastot herättävät positiivisia tunteita, useimmilla on niistä myönteisiä kokemuksia jo lapsuudesta. Siksi yhdistelmä on omiaan tempaukseen, jonka yhtenä tarkoituksena on tuoda näkyvyyttä kirjastoille ja niiden merkitykselle.

Idea lähteä pyörämatkalle kirjastojen puolesta Kööpenhaminasta Berliiniin syntyi aluksi pienimuotoisena parin hengen projektina ja kasvoi lopulta Facebookin ja muiden sähköisten medioiden ansioista yli 65 osanottajan, huoltotiimin ja videotiimin sisältäväksi näyttäväksi hankkeeksi. Tämä oli niin kiehtova ajatus, että mukaan oli ehdottomasti päästävä, ja HULib verkkopalveluista matkaan lähtikin kaksi innokasta pyöräilijää. Kaikkiaan kansallisuuksia oli edustettuna kymmenen, ja yksi osanottaja tuli Australiasta saakka.

Fyysisen suorittamisen liittäminen älylliseen/ammatilliseen keskusteluun on mielenkiintoinen konsepti. Kun pyöräilyä ja keskustelua, yhdessä ja erikseen, on aamusta iltaan yhdeksän päivän ajan, saavutetaan jotain ainutlaatuista, jossa varsinaisten teemojen, ”kotitehtävien” ja kirjastokäyntien lisäksi on kysymys kunnon kohottamisesta, ryhmädynamiikan opiskelusta ja ammatillisesta verkostoitumisesta.

Lähtö oli 28. toukokuuta Kööpenhaminan kuninkaallisen kirjaston mustaksi timantiksi kutsutun komean kirjastorakennuksen luota. Edellisenä iltana oli jo vietetty kick-off -juhlaa kaupunginkirjaston tiloissa iloisen puheensorinan, pienen purtavan ja balkanilaisen kletzmer-musiikin tahdittamana. Alkumatkasta ennestään viileä ilma kävi yhä tuulisemmaksi, ja myöhemmin illalla alkoi vielä sataa, lisäksi rengasrikkoja tuli ensimmäisenä päivänä viisi, mm. kärjessä ajavalta Mace Ojalalta puhkesi sekä etu- että takarengas lyhyen ajan sisällä. Alkumatka oli siis todella haasteellinen, ja kun lopulta päästiin Køgeen ja asetuttiin retkipatjoille koulun käytäville, oli matkan hankalin osuus takana.

Tanskassa vierailtiin matkan aikana neljässä kirjastossa, esim. Præstøssä päästiin tutustumaan uudenlaiseen avoimeen kirjastoon, joka on auki klo 7-23 kaikkina päivinä, tosin henkilökuntaa on paikalla vain arki-iltapäivisin. Muina aikoina kirjaston automaattiovi aukeaa tanskalaista sosiaaliturvakorttia ja siihen liittyvää tunnuslukua käyttäen. Itsepalvelulainaus ja kirjaston peruspalvelut ovat käytettävissä. Paikalliset asukkaat ovat olleet hyvin tyytyväisiä tähän laajennettuun aukioloon, käyttäjiä on ollut sekä aamuisin ennen töihin lähtöä että myöhään iltaisin. Tällä paikkakunnalla asukkaita on n.7000 ja tämänkokoista paikkakuntaa pidettiin suurimpana mahdollisena taajamana, jossa tällainen malli voisi toimia. Pienellä paikkakunnalla ihmiset tuntevat toisensa melko hyvin, ja sosiaalinen kontrolli auttaa välttämään ilkivaltaa. Tanskassa mallia on kokeiltu kymmenillä paikkakunnilla, ja kaikkialla kokemukset ovat olleet myönteisiä. Automaattiporttien lisäksi järjestelmä edellyttää, että kirjat on varustettu RFID-tarroilla. Myös Nykøbingin viisi sivukirjastoa ovat ottamassa käyttöön avoimen kirjaston pitkiä aukioloaikoja, ja tällaisia kokeiluja on meillä Suomessakin vireillä.

Nykøbingissä kirjasto oli järjestänyt pyörämatkalaisille kiinnostavan Skype-seminaarin, jossa tunnettu kirjastobloggari Buffy Hamilton alusti ja keskusteli ryhmän kanssa Atlantasta käsin osallistavasta oppimisesta kirjastoissa. Session lopuksi tuotettiin keltaisille muistilapuille visioita kirjaston tulevaisuudesta, ja monissa lapuissa tuotiinkiin esiin yhteisöllistä oppimista kirjastoissa ja kirjaston merkitystä julkisena tilana.

Kahden ensimmäisen sateisen ja tuulisen päivän jälkeen sää alkoi suosia kirjastopyöräilijöitä, ja Berliiniin saavuttaessa hellelukemat ylittävät jo 30 asteen rajan. Päivittäiset matkat vaihtelivat 40 -90 kilometriin paitsi viimeisenä päivänä,  jolloin ajettiin yli 120 km. Kukaan meistä ei ollut aiemmin osallistunut pyöräillen tapahtuvaan epäkonferenssiin, joten oli epävarmaa miten koko konsepti tulisi toimimaan. Alkupäivinä ihmetteli, että miten tällainen epäkonferenssi ylipäätään on mahdollinen. Ajoimme melko leppoista vauhtia, mikä mahdollisti keskustelun naapurin kanssa, ja ennen pitkää keskustelu huomaamatta luiskahti kirjastoasioihin.

Matkalla tutustui kiinnostaviin hahmoihin eri maista, esim. ranskalaiseen Philippeen, joka on eläkkeellä oleva antikvaarisen kirjakaupan pitäjä Pariisista. Hän on myös innokas pyörämatkailija ja keräilee ranskankielisiä kirjoja pyörämatkailun historiasta. Tämä kokoelman laajuus on n. 350 nidettä. Oli myös kiinnostavaa keskustella Exlibriksen Patrickin kanssa. Hän hoitaa Bostonissa SFX- ja Metalib -tukea ja mainitsi, että vuoden päästä pitäisi valmistua heidän uusi kirjastojärjestelmänsä, joka on saanut nimen Ama. Patrick myös johti tuiki tärkeää venyttelyä aamuisin ja tauoilla.

Till Kinstler liittyi porukkaan Rostockissa, jonne tultiin lyhyen lauttamatkan jälkeen. Hän työskentelee Göttingenissä, n. 60 hengen alueellisessa kirjastoverkkopalveluita tuottavassa ja kehittävässä yksikössä. Oli mielenkiintoista kuulla, että heidän yksikkönsä on hiljattain päättänyt tukea VUfind-ohjelmiston käyttöönottoa saksalaisissa kirjastoissa joko niin, että he asentavat ohjelmiston kirjaston palvelimelle, tai he tarjoavat myös omaa hosting-palvelua VUfind-ohjelmistolle. Leipzigin yliopiston kirjastossa on alkamassa on laaja VUfind-käyttöönottoprojekti, jossa työskentelee viisi henkeä. Tämä discovery-tyyppinen käyttöliittymä on kiinnostava sen vuoksi, että se on myös meillä eViikki-palvelun uusi alusta.

Pohjois-Saksan Mecklenburgin halki idyllisessä maalaismaisemassa pyöräiltäessä oli teemana kirjastopalvelut harvaan asutuilla alueilla. Alue kärsii myös väestökadosta nuorten muuttaessa työn perässä suurempiin kaupunkeihin länteen ja etelään. Ongelma konkretisoitui Fürstenbergissä, jossa saimme tutustua kaupunginkirjastoon, joka mahtui yhteen pienehköön huoneeseen. Kirjasto on säästösyistä lakkautettu vuonna 2004, mutta pyörii nyt vapaaehtoisvoimin eläkkeelle jääneen kirjastonhoitajan johdolla. Tämä toimintamalli on Saksassa laajassa käytössä, ja innokkaita kirjaston hyväksi palkatta työskenteleviä löytyy runsain joukoin. Tällaista mallia on helppo kritisoida sen vuoksi, että se asettaa kirjastonhoitajien ammattitaidon ja identiteetin kyseenalaiseksi. Paikallisten päättäjien näkökulmasta vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä: joko kirjasto lakkautetaan kokonaan tai hyväksytään sen ylläpito vapaaehtoisvoimin. Juuri Tanskasta tultuaan tuli mieleen, että näillä harvaanasutuilla seuduilla itsepalveluun perustuva avoin kirjasto olisi pitemmän päälle kestävämpi ratkaisu kuin kirjastopalvelun perustaminen harrastuspohjaisiin vapaaehtoisiin.

Yliopistokirjastojen puolella Mecklenburgissa näytti menevän paremmin kuin yleisillä kirjastoilla. Vierailimme avarassa ja valoisassa Rostockin yliopiston kirjastossa, joka on valmistunut v. 2005. Kirjaston on auki päivittäin klo 9 – 24. Iltaisin ja viikonloppuisin henkilökuntaa on vain kaksi vahtimestaria, muina aikoina talossa työskentelee n. 60 kirjaston työntekijää. Rostockilaiset järjestivät myös paikallisen bändin soittamaan illanviettoon, jota sponsoroi kulttuuripääkaupunki Turku, Rostockin ystävyyskaupunki.

Keltaisissa huomioliiveissä pyöräilevä 200 metrin letka sai kaikkialla hilpeän vastaanoton. Oranienburgiin saavuttaessa tultiin isoon liikenneympyrään, jossa joku meistä keksi jäädä ajamaan ympyrää, ja kun liikenneympyrä täyttyi kirjastopyöräilijöistä, kaikki huusivat yhteen ääneen Cycling for Libraries!

Yhteinen pyöräily päättyi sunnuntai-iltana 5.6. Berliinin päärautatieasemalle, jonne saavuttaessa ilmassa oli sekä suurta riemua yhteisestä onnistumisesta, että jo eron ja matkan päättymisen haikeuttakin. Jotain lähes mahdotonta oli onnistuttu tekemään lähes täydellisesti. Nyt hyvin ainutlaatuinen yhteinen kokemus oli ohi. Kritiikkiä on vaikea esittää, koska hiukan tiukemmalla organisoinnilla olisi menetetty olennaista spontaanisuutta. Kokemus oli hyvin intensiivinen, omaa aikaa oli välillä olemattoman vähän, univaje kasvoi koko matkan ajan, mutta samaa tahtia kasvoi yhteishenki. Perillä Berliinissä oli saavutettu jotain ammatillisesti avartavaa ja inhimillisesti syventävää. Sen jälkeen pari päivää Berliinissä olivat jo hidasta palautumista arkeen. Maanantaina oli epäkonferenssimme päätöskonferenssi Konrad Zuse –instituutissa, pääteemana Shifting Traditions – Libraries on the move. Illalla kaikki kokoontuivat Tempelhofin hylätylle lentokentälle, jonne sirkustelttamme oli vielä kerran pystytetty loppujuhlallisuuksia varten.

Videoklippejä matkapäiviltä

Kirjoittajat

Kimmo Koskinen
Kehityspäällikkö
Verkkopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kari Haatanen
Tietotekniikka-asiantuntija
Verkkopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Kimmo Koskinen ja Kari Haatanen