Digitaalisuus kirjastoissa: tekniikka ratkaisee, vaiko sittenkin sisältö?

Kumpulan kampuskirjastoon suunnitellaan tilauudistusta, jonka tarkoituksena on tehdä kirjastosta toimivampi oppimisympäristö. Tähän liittyvät myös digitaaliset palvelut; kokonaisuudesta on tässä yhteydessä käytetty nimeä digitaalinen oppimisympäristö. Kyseinen sanapari onkin tänä vuonna esiintynyt hyvin taajaan Kumpulan kampuskirjastossa käydyissä keskusteluissa. Mitä se käytännössä tarkoittaa, onkin sitten toinen juttu. Tätä pyrimme kevään mittaan hahmottamaan, ja kuin tilauksesta pääsimme mukaan Helsingin kaupunginkirjaston ja Kirjastot.fi-palvelun järjestämään seminaariin  ”Digitaalisuus tilassa”,  joka järjestettiin Helsingin Park Hotel Käpylässä 23.–24.5.2013.

Tieteellisissä kirjastoissa e-aineistot ovat olleet arkea jo vuosikymmeniä. Suomen yleisten kirjastojen kokoelmissa e-aineistot ovat sen sijaan suhteellisen tuore tapaus. Tieteellisissä kirjastoissa elektronisten aineistojen käyttö perustuu muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta käyttäjän tunnistamiseen IP-osoitteiden perusteella. Yleisissä kirjastoissa e-aineistojen käyttö pohjautuu aineiston lainaamiseen painetun kirjan tavoin. Erilaisiin e-kirjaformaatteihin, myynti- ja lisensointimalleihin perehtyminen sekä e-aineistojen suojauksen (DRM) mukanaan tuomat rajoitteet ovat kaikkia kirjastosektoreita koskeva monimutkainen viidakko. Myös e-aineistojen käytön opastus ja neuvonta sekä elektronisten aineistojen näkyväksi tekeminen ja markkinointi ovat kirjastosektoriin katsomatta yhteinen, ja ajankohtainen, haaste.

HelMet-kirjastojen infonäyttöprojekti on loistava esimerkki e-aineistojen näkyvyyden lisäämisestä ja kirjaston ajankohtaisten tapahtumien markkinoinnista kirjastotilojen ulkopuolella. Jussi Vehviläinen, Helsingin kaupunginkirjaston tietohallintopäällikkö kertoi, kuinka kampanjassa käytettiin eri puolille Helsingin kantakaupunkia sijoitettuja infonäyttöjä. Käyttäjät pystyivät infonäytön kosketusnäytöltä selaamaan kirjaston e-kirjoja sekä lataamaan niitä omalle kannettavalle laitteelleen QR-koodin avulla. Lisäksi infonäytöillä oli mahdollista äänestää omaa suosikkiaan uudeksi Keskustakirjastoksi.

Luvian kunnankirjastossa puolestaan toteutettiin yhdessä Satakunnan ammattikorkeakoulun, Prizztech Oy:n sekä Tampereen teknillisen yliopiston kanssa Opetusministeriön rahoittama Älyhyllyhanke. Digitaalisuus tilassa -seminaarissa älyhyllystä esitelmöi Samkin tutkija Harri Ketamo. Älyhyllyn idea on hakea asiakkaan valitsemasta teoksesta lisätietoa netin kautta. Älyhylly tunnistaa sille asetetun kirjan ja tuo käyttäjän näkyville tietoa mm. kirja-arvosteluista ja kirjoittajan taustatiedoista sekä etsii lisätietoa käyttäjän valitseman kirjan aihealueesta. Älyhylly perustuu hyllyn sisään sijoitettuun RFID-lukijaan, joka tunnistaa kirjan ja tarjoaa lisäinformaatiota kosketusnäytön välityksellä. Älyhyllyn ideaa on ehditty kehitellä myös asiakkaiden omia laitteita hyödyntävään suuntaan. Tässä tapauksessa hyödynnetään NFC eli Near Field Communication -tekniikkaa, jonka avulla asiakas voi samalla tavoin saada kirjasta lisätietoja omaan puhelimeensa. Puhelimen täytyy tietysti tukea NFC-tekniikkaa, jotta tämä onnistuisi. Erittäin mielenkiintoinen idea, jonka toimivuutta kannattaisi miettiä Helsingin yliopiston kirjaston kontekstissa. Kirjastot.fi sivustolta löytyy lisätietoa Älyhyllyn poikimasta jatkohankkeesta NFC kirjastoissa.

Digitaalisuus nähdään luonnollisesti hyvin vahvasti erilaisten koneiden ja sovellusten kautta, mutta ne eivät kuitenkaan ole digitaalisuuden koko kuva. Laitekeskeisyydestä olisi päästävä irti ja keskityttävä sisältöihin ja palveluihin, joita asiakkaat käyttävät. Tai jättävät käyttämättä, jolleivät ne vastaa heidän tarpeitaan.  ”Digitaalisuus tilassa” -seminaarin organisaattori Päivi Litmanen-Peitsala kysyi, että mitä jos havainnoisimmekin sitä, miten asiakkaat hyödyntävät digitaalisuutta omassa arkielämässään ja peilaisimme digitaalisuutta kirjastossa sitä vasten. Ei ole mitenkään sanottua, että asiakaskuntamme pitäisi mielekkäänä esimerkiksi käyttää kirjaston laitteita, jos mukana kulkee älypuhelin tai muu kannettava laite.

Seminaarin osallistujat olivat pääosin yleisten kirjastojen edustajia, mikä luonnollisesti näkyi keskustelujen teemoissa, mutta se ei suinkaan tahtia haitannut. Seminaarin puhujavalinnat kuvastivat rajoja ylittävän yhteistyön tärkeyttä, sillä mukana oli myös esitys YLEn avoimista rajapinnoista. Haastattelu esityksen teemoista löytyy Kirjastokaistalta.  Mukana oli myös Terkosta kokoelmapäällikkö Terhi Sandgren kertomassa digitaalisuuden haasteista Terkossa. Totesimme, että yhteistyötä pitäisi olla paljon enemmän. Kaikkia ideoita ei toki voi suoraan ottaa käyttöön, mutta aina voi miettiä, että voisiko ajatusta kuitenkin soveltaa meidän ympäristöömme.

Teksti

Anna-Kaisa Hyrkkänen
kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kati Tuunanen
kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Dlorg-eu

Kirjasto solmukohdassa – Knutpunkt 2009, Linköping 21.-22.10.09

Ruotsissa Linköpingissä järjestettiin 21.-22. lokakuuta kirjastoalan seminaari ”Knutpunkt 2009 – Bibliotek i samverkan för framtidens lärande”, jonka teemoina olivat digitaalinen kirjasto, kirjasto fyysisenä tilana ja kirjaston opetus.

Ensimmäisen Knutpunktin järjestämisestä vastasivat Linköpingin ja Jöngköpingin yliopistot. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut yli 110 henkilöä 45 eri yliopisto- ja korkeakoulukirjastosta. Eniten osallistujia oli Ruotsista, mutta mukana oli kirjastolaisia myös Tanskasta, Norjasta ja Suomesta.

Seminaari sisälsi luentoja ja työryhmiä, joihin osallistujat jakautuivat teemojen mukaan. Kunkin osuuden jälkeen oli yhteinen tilaisuus (knutpunkt, solmukohta), jossa esiteltiin työryhmien ja luentojen anti lyhyesti kaikille seminaarilaisille. Ajatuksia vaihdettiin vilkkaasti myös tauoilla. Iltatilaisuudessa oli mahdollisuus tavata pohjoismaisia kollegoita vapaamuotoisissa merkeissä.

Seminaariväkeä aulassa, Kuva: Kaija Välimäki

Integroitu opetus

Integroitua opetusta käsittelevässä työryhmässä Linköpingin yliopiston edustaja Eva-Sofia Svensson (Hälsouniversitetets bibliotek) esitteli tiedonhankinnan opetusta lääkärikoulutuksessa, jossa käytetään Problem-Based Learning (PBL) -menetelmää. Esitys herätti vilkkaan keskustelun miten informaatiolukutaidon opetus on integroitunut enemmän tai vähemmän eri oppilaitoksissa. Tilanne Ruotsissa ja Tanskassa näytti samalta kuin Suomessa: eri koulutusohjelmissa ja tieteenaloilla käytännöt ja resurssit vaihtelevat suuresti. PBL-suuntautuneeseen lääkärikoulutukseen informaatiolukutaidon opetuksen integrointi näyttäisi onnistuvan joustavimmin.

Svenssonin esimerkissä informaatiolukutaidon opetusta on lääkärikoulutuksen toisella ja viidennellä vuosikurssilla. Toisen vuosikurssin opiskelijat saavat IL-opetuksessa tiedonhaun tehtävän, kukin opiskelija eri ajankohtaisesta aiheesta, mikä aktivoi ja motivoi opiskelijoita. Tehtävä arvioidaan tapaamisessa, jossa ovat mukana opiskelija, kirjaston tiedonhankinnan opettaja ja professori. Opiskelija esittelee tiedonhakustrategiansa, dokumentoidun hakunsa ja hakutuloksensa. Opiskelija saa palautetta tehtävästään: tiedonhaun substanssiosaamisen varmistaa professori ja kirjastonhoitaja kommentoi tiedonhakua. Myös molemmat opettajat saavat palautetta opetuksestaan. Svenssonin mukaan kaikki osapuolet pitävät arviointitilaisuuksia erittäin antoisina ja hyödyllisinä. Viidennen vuosikurssin opiskelijoille on tarjolla kurssi ”Söka, skriva, presentera”, jonka tiedonhankintaosuuden opetuksesta vastaa kirjasto ja muista osioista professori.

Kirjasto tekee yhteistyötä koulutusohjelmien opettajien, kurssivastaavien, yliopiston pedagogisen keskuksen ja ylioppilaskunnan kanssa. Kirjasto on mukana mm. opetuksen suunnitteluryhmässä ja seuraa tiiviisti opetuksen vuositavoitteita. Toisaalta myös yliopistoedustajat osallistuvat kirjaston neuvottelukunnan työskentelyyn ja tutustuvat aktiivisesti kirjaston opetustarjontaan.

Työryhmäkeskustelussa vain muutama paristakymmenestä läsnäolijasta kertoi olevansa mukana opetuksen suunnitteluryhmissä, ja he pitivät sitä tärkeänä keinona markkinoida ja saada informaatiolukutaito mukaan opetussuunnitelmien tavoitteisiin.  Kirjaston läheinen yhteistyö opettajien kanssa edistää opettajien IL-motivointia ja -osaamista, mitä työryhmässä pidettiin tärkeänä. Lisäksi jo suunnitteluvaiheessa informaatiolukutaidon hyödyt voidaan nostaa näkyvästi esiin. Työryhmän keskustelussa toivottiin myös Ruotsin korkeakoulujen tulevan laatuarvioinnin nostavan informaatiolukutaidon merkitystä.

Läheistä ja tiivistä yhteistyötä on meilläkin useiden tiedekuntien kanssa. Jatkossakin ja uudessa organisaatiossa IL-opetusta olisi hyvä suunnitella yhdessä niin tiedekuntien, uusien laitosten kuin opiskelijajärjestöjen kanssa. Oli mielenkiintoista kuunnella ja tärkeää saada eväitä siihen, miten integroitumista voisi syventää Helsingin yliopiston kirjastossa, ja toisaalta huomata, että painimme samojen haasteiden kanssa.

Informaatiolukutaito osaksi akateemista kulttuuria

Professori Bengt Erik Eriksson Linköpingin yliopistosta toi pedagogin näkökulman kirjaston opetukseen.

Erikssonin mukaan internetin aikakaudella tiedon määrän ja hakumahdollisuuksien kasvu on muuttanut tiedonhakutapoja merkittävästi. Opiskelijoiden tiedonmuodostus perustuu yhä enemmän uusiin tiedonhakumalleihin ja hakukoneiden mahdollisuuksiin. Kyky leikata, liimata ja yhdistellä ja luoda tekstien välisiä linkkejä onkin kohta tärkein taito. Eriksson totesi, että opettajien näkemysten ja tutkimusten perusteella opinnäytteiden taso ei sinänsä ole laskenut, mutta työt sisältävät aiempaa vähemmän viitteitä ja sitaatteja ja aiempaa enemmän avaamattomia käsitteitä ja yleistietoa. Opinnäytteiden suullinen puolustus ja argumentointi – lukuun ottamatta ehkä kyselytutkimuksiin perustuvia töitä – on monesti aiempaa heikompaa. Työn laatijalla ei välttämättä ole syvällistä suhdetta omaan tekstiinsä ja tiedonmuodostuksen rakentuminen jää hämäräksi.

Akateemisten opinnäytteiden arvioinnissa ei Erikssonin mukaan kuitenkaan oteta huomioon tietoympäristön muutosta, vaan arviointikriteerit ovat samat kuin ennenkin. Kirjaston osaaminen pitäisi integroida opinnäytteiden arviointityöhön ja tiedonhankinnan osaamista olisi arvioitava kaikilla akateemisilla tasoilla. Asialla on Erikssonin mukaan merkitystä, kun yliopistot pyrkivät toiminnassaan ja tutkimuksessaan huipputasolle.

Professori Erikssonin mukaan akateemisen kulttuurin edellytys on, että kirjaston osaaminen nivotaan saumattomaksi osaksi yliopiston ydintoimintaa, opetusta ja tutkimusta. Informaatiolukutaitokulttuuurin (”informationskompetenskultur”) pitäisi olla osa akateemista kulttuuria. Kirjaston roolia ei enää voi kuvata vain sanalla palvelu. Kirjaston ei pitäisi vain tarjota infopaketteja ja erillisiä koulutuksia, vaan antaa säännöllistä opetusta ja toimia tiedonhankinnan ohjaajan roolissa koko oppimisprosessin ajan. Informaatiolukutaito tulisi nivoa myös osaksi tutkijakoulutusta. Kirjaston pitäisi olla mukana opetuksen suunnittelussa.

Tutkimusryhmiä kirjasto voisi Erikssonin mukaan auttaa tarjoamalla bibliometrisiä palveluja, laatimalla tutkimusryhmälle toimintaympäristön analyysejä ja osallistumalla oppiainekohtaisten julkaisustrategioiden luomiseen. Kirjastolaiset voisivat toimia tutkimusryhmässä projektityöntekijöinä tiedonhankinnan osalta.  Eriksson muistutti, että tutkimus on nykyään täysin riippuvaista kirjastoista ja kirjaston osaamista tarvitaan enemmän kuin koskaan. Kirjaston, opetuksen ja tutkimuksen tulisi rakentaa uudenlaisia liittoja ja yhteistyötä. Hienoa, että meillä on Solmu-hanke, joka vaikuttaa samanlaiselta toimintatavalta kuin Eriksson esittää. Toivottavasti hankkeen Solmu-ryhmätyöskentelystä saadaan hyviä käytänteitä ja yhteistyömahdollisuuksia tutkijoiden ja tutkimusryhmien kanssa.

Seminaariyleisöä aulassa, Kuva: Kaija Välimäki

Tulevaisuuden kirjasto – mitä, miksi, missä?

Tukholman kaupunginkirjaston projektipäällikön Åke Nygrenin vetämässä työryhmässä pohdittiin kirjaston näkyväksi tekemistä tulevaisuuden näkökulmasta. Tehtävänä oli kuvailla maahan vuonna 2040 saapuvalle ja kirjastojen olemassaolosta tietämättömälle avaruusoliolle, mitä, miksi ja missä on instituutio nimeltä kirjasto. Ennen seminaaria osallistujille lähetettiin mind map -kartta täydennettäväksi ja työryhmässä sovellettiin pienryhmäkeskusteluihin world cafe -menetelmää.

Vaihtuvat keskusteluryhmät pohtivat kirjaston tulevaisuuden näkymiä. Mitä kirjasto on: proaktiivinen coach, mahdollistaja, systeemien luoja, organisoija, opas infoviidakossa, kokoontumispaikka, tuottaja, koordinaattori, yhdistäjä… Miksi kirjasto on: laatu, lisäarvo, sosiaaliset näkökulmat, tilaus/tarve, hyöty, infoähkyn torjuja, aineistojen saatavuuden edistäjä… Missä kirjasto on: kaikkialla-ei missään, sisässä (”inuti”), kulissien takana, näkymätön taustaorganisaattori…  Tehtävä sai osallistujat visioimaan kirjaston tulevaisuutta samalla kertaa leikkimielisessä ja vakavassa hengessä.

Kirjasto  – luottamusta ja löytöretkeilyä

Kirjaston roolia oppimisen, tiedon ja löytämisen edistäjänä valotti esitelmässään John Blyberg (Assistant Director for Innovation and User Experience, Darien Library, Connecticut). Blybergin mukaan ihmisillä on arkielämässään kolme tärkeää paikkaa – useimmille ensimmäinen paikka on koti, toinen on työ ja kolmas vaikkapa kahvila, puisto tai baari. Kirjasto voisi olla se kolmas paikka, mutta miten tehdä kirjastosta houkutteleva?

Käyttäjänäkökulma on Blybergin mukaan otettava kaikin tavoin huomioon. Luottamuksen luominen on olennaista. Liian tiukkoja sääntöjä ei saa laatia – kirjastonhoitajat eivät ole poliiseja. Liiallinen turvallisuuden korostaminen murentaa ja läpinäkyvyys puolestaan lisää luottamusta.  Kirjastossa on kolme tärkeää luottamussuhdetta: käyttäjä-kirjasto, käyttäjä-käyttäjä ja kirjasto-käyttäjä. Näissä  pitäisi vallita arvostus ja yhteenkuuluvuus. Käyttäjien yhteenkuuluvuutta voi edistää myös digitaalisesti.

Merkittävää on myös informaatioarkkitehtuuri ja tiedon esittäminen kontekstissaan. Hakuun perustuvien käyttöliittymien sijasta tarvittaisiin selailua ja löytöretkeilyä tukevia käyttöliittymiä (”discovery interface”). Kokoelmia voisi luokitusten sijaan järjestää teemoittain. Yksinkertaisuus on löytymisen avain. Myös nopeus ja tehokkuus ovat käyttäjille tärkeitä.

Seminaariyleisöä aulassa, Kuva: Kaija Välimäki

Onko Google-sukupolvi erilainen?

Peter Williams (CIBER – University College London) käsitteli puheenvuorossaan myyttiä Google-sukupolvesta, joka olisi tiedonhankinnassaan ja lukemisharrastuksessaan erilainen kuin aiemmat sukupolvet. Google-sukupolveksi hän määritteli vuoden 1993 jälkeen syntyneet.

Britanniassa on erilaisia aineistoja käyttäen tutkittu sitä, ovatko eri ikäiset erilaisia tiedon hankinnassa ja käytössä. Yleisen käsityksen mukaan nuoret surffailevat netissä ja hakevat sieltä tietonsa. Toinen käsitys on, että nuorten lukemisharrastus ja erityisesti kirjojen lukeminen olisi vähentynyt verrattuna aiempiin sukupolviin. Onko tosiaan näin?

Tutkimusten mukaan yli 65-vuotiaat käyttävät Internetiä 4 tuntia enemmän viikossa kuin 18-24-vuotiaat. Nuoret ovat myös vähentäneet Facebookin käyttöä, sen sijaan 35-54-vuotiaiden ikäluokassa käyttö on noussut voimakkaasti viime vuoden aikana. Twitterin suurin käyttäjäryhmä on 35-49-vuotiaat; nuoria se ei näyttäisi samalla tavalla kiinnostavan.

Brittiläisten lukemistutkimusten mukaan nuoret lukevat nykyisin enemmän kuin 25 vuotta sitten. Yhtenä selityksenä saattaisi olla Harry Potterin vaikutus. Suuri osa nuorista lukee kirjoja päivittäin. Kertomukset ja tarinat eivät ole menettäneet merkitystään. Ehkä ne ovatkin tärkeitä juuri siksi, että elämme kovin sirpaloituneessa tiedon maailmassa ja tarvitsemme kokonaisuuksien käsittämistä.

Yksi myytti on ollut se, että nuoret eivät lue (käyttö)ohjeita. Williamsin mukaan se on totta, mutta ”kaikkein pahimpia” yrityksen ja erehdyksen menetelmää käyttävistä ovat yli 65-vuotiaat.

Nuoria moititaan usein myös siitä, että he tekevät monta asiaa kerrallaan: kuuntelevat musiikkia, katsovat tv:tä ja tekevät opiskelutehtäviään. Tosiasiassa näin ei ole, vaan tässäkin moniosaamisessa pahimpia ovat vanhimmat ikäluokat, ja sillekin on selitys: iän myötä aivot kehittyvät moniosaamiselle.

Sen sijaan tiedonhakututkimukset osoittavat, että nuoret eivät osaa tehdä tiedonhakuja eivätkä käyttää hakukoneita. Kun he ovat löytäneet verkosta julkaisuja, he silmäilevät tiivistelmän ja lataavat koneelleen artikkelin. Kuitenkin 60% kyselyyn vastanneista kertoi, että ei lue artikkelia!

Yhteenvetona Williams totesi, että vaikka nuoret saavat koulutusta tiedonhakuun ja tietoteknisiin taitoihin, he tekevät usein yksinkertaisia hakuja. Vaikka he ovat tutustuneet tietokoneisiin jo lapsena, kaikkien heidän TVT-taidot eivät ole vanhempia sukupolvia parempia. Nuorissa on myös sellaisia, jota tietoisesti eivät halua olla mukana tietotekniikan ja -verkkojen eturintamassa. Tiedonhauissa saadun tiedon arviointiin käytetään liian vähän aikaa ja nuorilta puuttuvat usein kokonaisuuksien käsittämisen välineet, eräänlainen kirjastojen tarjoama ajattelun kartta.

Informaatioalan ammattilaisille Williams heitti haasteena informaatiolukutaidon opettamisen siltä kannalta, että nuoret oppisivat arvioimaan saamaansa informaatiota ja ymmärtäisivät, miten sitä voisi käyttää. Olemme puhuneet jo vuosikymmeniä, että olemme keskellä informaatiotulvaa. Tietoa on, mutta mitä sille kaikelle  voisi tehdä?

Kirjasto tilana ja oppimisympäristönä

Arkkitehti Daniel Koch, joka on ollut mukana kirjastojen suunnittelussa, tarkasteli kirjastoa oppimisen ja työskentelyn tilana. Hän pohti sitä, miten erilaiset toiminnot tai alat sijoitetaan lähelle toisiaan, miten kulkureitit voivat johdattaa asiakasta, mitä tila merkitsee sosiaalisten suhteiden ja yhteisöllisyyden kannalta, miten hyllyjen muodoilla ja sijoittelulla voidaan vaikuttaa tiedonhankintaan

Koch toi tavaratalojen maailmasta esimerkin. Tavarataloissa sijoitetaan kalliit kosmetiikkamerkit (YSL, Lancome, Dior) lähelle toisiaan ja niiden lähelle usein koru- ja jalokiviosasto. Kalliit merkkituotteet vaihtuvat vähitellen halvempiin (Lumene, Maybelline, L’Oreal), ja halpojen tuotteiden lähellä on päivittäiskosmetiikkaa. Näin asiakkaita huomaamatta johdatellaan ostamaan myös jotain sellaista, jota he eivät muuten tulisi ostamaan. Olisiko tämä idea sovellettavissa myös vaikkapa Kaisa-talossa?

Toinen esimerkki koski kulkureittien suunnittelua kaupunkitilassa. Asettamalla esteitä tai poistamalla niitä voidaan ohjata ihmisiä käyttämään tiettyjä reittejä. Samalla tavalla kirjastossa voidaan portailla, hisseillä ja hyllyjen sijoittamisella vaikuttaa siihen, miten asiakkaat kulkevat ja mitä aineistoja tai palveluja heidän reiteilleen sattuu. Tutkijalle olisi ehkä hyödyllistä löytää vahingossa myös jonkin lähialan aineistoa hyllystä, joka ihan oikeasti sijaitsee siinä lähellä.

Myös kahvilat ja muut ihmisten kohtaamista mahdollistavat tilat ovat tärkeitä. Koch esitti kuvia mm. torimaisista aukioista ja parvekkeista, joita kirjastoissakin voi olla. Antiikin ajoilta peräisin oleva agora-idea tuntuu elävän edelleen.

Konferenssin eri sessioissa pohdittiin millainen kirjasto on oppimisympäristönä ja millaisia virtuaalisia oppimisympäristöjä tarvitaan. Kun virtuaalisia oppimisympäristöjä mietitään ja suunnitellaan, kannattaa tarkkaan pohtia mitä tarkoitusta varten tila luodaan. Johan Fridell Learning Objects -yrityksestä esitteli mm. miten Second life -ympäristöön perustettu ja rakennettu hieno ruotsalaisuuden talo ammottaa tyhjyyttään ja kuinka toisaalla nuoret massoittain liikkuvat, seurustelevat ja samalla oppivat verkkopeleissä.

Kirjastoille olisi kullanarvoista tietää, miten sosiaalisen media eri välineet voidaan hyödyntää järkevästi, siten että ympäristö palvelisi sekä asiakkaita että henkilökuntaa. Työryhmässä keskusteltiin sosiaalisen median käytöstä kirjaston viestinnässä ja opetuksessa, ja siellä tuli esiin kysymys siitä, haluavatko nuoret olla mukana sellaisessa, missä ”isä ja äiti” ovat mukana? Jos vanhemmat tulevat muodikkaasti verkkokeskustelujen eturintamaan, etsivätkö nuoret omia alueitaan, joihin aikuisilla ei ole asiaa?

Tulevaisuuden kirjastonhoitajuus

David Lankes Syracusan yliopistosta tarkasteli esityksessään kirjastonhoitajuuden tulevaisuutta kysymällä, millainen pitäisi olla kirjastojen ja kirjastonhoitajien tulevaisuus demokratiassa. Hän totesi, että kirjastonhoitajat ovat olleet viime vuosina niin vahvasti muutosten keskellä, että meillä ei ole ollut aikaa ja tilaa pysähtyä, astua pari askelta taaksepäin ja katsoa vähän etäämpää, mihin oikein ollaan menossa. Nyt olisi tärkeää pysähtyä hetkeksi. Hänen sanomansa oli “Kirjastojen tehtävä on tehdä yhteiskunta paremmaksi helpottamalla uuden tiedon luomista yhteisössään.” Tätä hän lähestyi eri suunnista, anlysoi sen sana sanalta ja rakensi varsin monimutkaisen käsitekartan.

Lankesin esitys herätti monenlaisia ajatuksia. Varmasti on tärkeä aina välillä pysähtyä ajattelemaan ja pohtimaan yhdessä muiden kanssa sitä, mihin olemme menossa ja teemmekö oikeita asioita. “Knutpunkt 2009” tarjosi sen mahdollisuuden ja oli meille hyvä pysähdyksen paikka.

Teksti:
Maria Forsman, Kirsi Luukkanen ja Kaija Välimäki
Helsingin yliopiston kirjasto

Digital Libraries à la Carte 2009 – Tilburgin kesäkoulussa

Pauli Assinen, Arja Lappalainen, Marja Moisio ja Anne Uusitalo osallistuivat 27.7.-5.8.2009 Hollannissa, Tilburgin yliopistossa järjestettyyn 10 päiväiseen kansainväliseen kesäkouluun “Digital Libraries à la Carte 2009”.

Kesäkoulun järjestäjänä toimii yliopiston kirjaston ja IT palveluiden yhteyteen perustettu yritys Ticer (Tilburg Innovation Centre for Electronic Resources).

Ticerin kesäkoulu on järjestetty vuosittain ensimmäisen v.1996 pidetyn seminaarin jälkeen. Kesäkoulun ohjelman runkona on kaikkina vuosina ollut teknisen kehityksen ja digitaalisten aineistojen käyttöönoton erilaiset vaikutukset, haasteet ja ratkaisut kirjastoissa.

Saapumispäivänä maanantaina 27.7.2009 ohjelmassa oli illastaminen ja tutustuminen muihin paikalle saapuneisiin kurssilaisiin. Moni kurssilainen osallistui vain osaan kurssin tarjonnasta, mutta meille neljälle tarjoutui mahdollisuus osallistua kesäkoulun ohjelmaan kokonaisuudessaan. Kymmenen päivän aikana osallistujia oli yhteensä 88, joiden joukossa oli kirjastonjohtajia, kirjastonhoitajia, IT- ja tietoasiantuntijoita, julkaisualan edustajia sekä tutkijoita. Kaukaisimmat osallistujat olivat Australiasta ja Uudesta-Seelannista, valtaosa kuitenkin Hollannista ja muista Keski-Euroopan maista. Suomesta kurssilaisia oli lisäksemme Eduskunnan kirjastosta ja Helsingin kauppakorkeakoulun kirjastosta.

Varsinainen kurssiohjelma ajoittui seitsemälle päivälle. Kurssipäivät alkoivat aamuisin klo 8.45. Päivän aikana kuultiin keskimäärin neljä tunnin mittaista esitystä, joiden jälkeen oli varattu puoli tuntia aikaa keskustelulle.  Lounas- ja kahvitaukojen aikaan oli mahdollista osallistua tiiviimpiin keskusteluryhmiin (Snacks à la Carte), joissa keskityttiin pohtimaan jotain yksittäistä kesäkoulun teemoihin sopivaa aihetta. Päivät päättyivät 17.45, jonka jälkeen vielä illastettiin ja keskusteltiin yhdessä muutaman tunnin ajan. Kullekin päivälle oli oma teemansa, joissa tarkasteltiin digitaalisen kirjaston haasteita ja mahdollisuuksia eri näkökulmista.

28.7.2009 Strategic Developments and Library Management

Päivän teemana olivat erilaiset ulkopuoliset muutokset, strateginen kehittäminen ja kirjaston johtaminen. Päivän avauspuheenvuorossa John Palfrey (Harvard Law School) totesi, että 1980-luvulla ja sen jälkeen syntynyttä sukupolvea voidaan pitää jo syntyperäisinä digitaalisen aikakauden kansalaisina. Uusin teknologia ja taidot ovat heidän hallussaan tavalla, joka haastaa kaikki korkeamman opetuksen oppimisyksiköt ja erityisesti tieteelliset kirjastot.

Annu Jauhiainen kertoi Kansalliskirjaston näkökulmasta suomalaisesta kirjastoyhteistyöstä, työnjaosta ja palvelujen ulkoistamisesta sekä siitä mitä erilaisissa ratkaisuissa pitää ottaa huomioon. Amos Lakos on tehnyt uraauurtavaa työtä kehittäessään mallia näyttöön perustuvaan kirjaston johtamiseen (evidence-based library management), jossa oleellista on tiedon kerääminen, analysointi ja käyttö päätöksenteon tukena.

Irmgard Bomers (National Library of the Netherlands) sai päättää päivän esityksellään tieteellisten kirjastojen markkinoinnista. Yllättävää kyllä hän puhui ”kirjasto”-brändin puolesta, koska kadunmieheltä kysyttäessä 9/10 ajattelee ”digitaalisen kirjaston” olevan yhtä kuin google. Puhuttaessa kirjastosta siihen liitetään vahvoja mielikuvia: maailmanlaajuinen tunnettuus ja maine, laatu ja luotettavuus.

Birte Christensen totesi yhteenvedossaan päivän teemoista esille nousseiksi yhteistyön, kokeilemisen tärkeyden, turvallisuusasiat internetissä, luottamuskysymykset yhteistyössä ja kysymyksen kirjastojen tarjoamasta lisäarvosta asiakkailleen.

29.-30.7.2009 Change – Making it Happen in Your Library ja Tomorrow’s Library Leaders

Ensimmäisenä päivänä tarkasteltiin muutosta yleisemmin. Mistä voidaan päätellä, onko muutos tarpeen ja onko se aina tarpeen? Millaisin keinoin mennään, johdetaan ja johdatetaan kohti muutosta?

Tomorrow’s Library Leaders –moduulissa johtaminen ja johtajuus olivat vielä tarkemman analysoinnin kohteena, kun mietittiin mitä ominaisuuksia, taitoja ja työkaluja johtajat tarvitsevat. Vaikka aiheita käsiteltiin yleisellä tasolla, päästiin todellisia työelämän tilanteita pohtimaan ryhmätöissä, joita tehtiin molempina päivinä. Molempina päivinä kuultiin myös tapausselostus (case) päivän aiheesta 1) Deborah Shorley/ The University of Sussex Library: A suitable case for treatment 2) Birte Christensen-Dalsgaard/ My journey from specialist to leader.

31.7.2009 Integrated Search Solutions Towards Catalogue 2.0

Integroituja hakuratkaisuja kehitetään ja parannellaan niin, että ne voisivat toimia entistä paremmin osana digitaalista ympäristöä. Kirjastojärjestelmä pyritään integroimaan muihin tarjolla oleviin digitaalisiin sisältöihin ja palveluihin. Päivän esityksissä esiteltiin yleisemmin tällaisten ratkaisujen tausta-arkkitehtuuria sekä näihin haasteisiin jo vastanneita hakujärjestelmiä.

Tuote-esittelyssä mukana olivat eXtensible catalog, Primo, Summa ja VUfind.

3.8.2009 Institutional Repositories – Preservation and Advocacy

Open Access (OA) on muodostunut pysyväksi, vakiintuneeksi osaksi tutkijoiden kommunikointia. Tätä on edistänyt useiden tutkimusrahoittajien ja yliopistojen vaatimus, että niiden rahoittamasta tutkimuksesta kirjoitetuttujen artikkelien täytyy olla avoimesti saatavilla digitaalisen arkiston kautta. On myös tähdennetty, että tutkimuksen ja tieteellisten tulosten tehokas ja laaja levittäminen on välttämätöntä kaikelle korkeimmalle opetukselle ja sivistykselle. OA ei ole enää vaihtoehtoinen julkaisutapa vaan kilpailutekijä.

Marcel Ras ja Marijke Dewaerheijt (National Library of the Netherlands) pohtivat erilaisia säilytysmalleja, niiden etuja ja haittoja sekä instituutioiden roolia ja niiden vastuuta digitaalisten kokoelmien pitkäaikaissäilytyksessä. Miten pitäisi hoitaa varastointi, metadata ja tiedon uusintaminen? Hollannissa 14 yliopistoa on perustanut DARe-konsortion (Digital Academic Repositories). Tämän konsortion tavoitteena on ratkaista juuri näitä kysymyksiä.

Luennoilla käsiteltiin myös OA :n vaikutusta viittauslukuihin ja esiteltiin aihetta käsitteleviä tutkimuksia. Niiden mukaan OA-artikkelit saavat merkittävästi enemmän viittauksia. Kuitenkin viittaustutkimuksissa on vaikea tutkia syy-, seuraus- ja vaikutussuhteita. Keskustelu asiasta jatkuu edelleen.

Alma Swan (Key Perspectives Ltd, Truru, UK) esitti yleiskatsauksen OA :n esilletuontiin ja vakiinnuttamiseen sekä kertoi esimerkkien avulla, mitkä menetelmät ovat osoittautuneet hyviksi lisäämään OA :n kannatusta. Hän tarkasteli myös OA :n ongelmia ja esitti hyödyllisen listan asioista, joihin tieteellisten kirjastojen kannattaa kiinnittää huomiota tässä yhteydessä.

4.8.2009 Libraries and Research Data – Embracing New Content

Kun tutkimusdata on sähköisessä muodossa ja avoimesti saatavilla, sen uudelleenkäyttö lisääntyy. Tutkimusdatan tallentamista arkistoihin pidetään uutena aiheena kirjastoille. Tärkeää on datan elinkaaren käsittely, tiedon siirrettävyys, käsiteltävyys eri järjestelmissä ja tiedon muoto. Kirjastojen rooli on perinteisten kirjastotaitojen käyttäminen uusilla alueilla eli tiedon oikeellisuudesta huolehtiminen, metadatan suojeleminen, tiedon löytäminen ja esille tuominen, tietoyhteydet, linkit, poikkitieteellisyyden edistäminen sekä tiedon “hoitaminen” (curation).

Ken Millerin (University of Essex, UK Data Archive) luento käsitteli tutkimusdatan säilyttämisen ja arkistoinnin kysymyksiä sekä julkaisijoiden, tutkimusrahoittajien ja yliopistojen aloitteellisuutta (millaisia projekteja yliopistojen pitäisi käynnistää) ja roolikysymyksiä näissä asioissa. Digitaalisen säilyttämisen päämäärä on oikeellistetun, autentikoidun datan tarkka tuottaminen ja toisintaminen. Luennoilla esiteltiin monenlaisia ja teknisiin yksityiskohtiin meneviä kaavioita, joissa hahmoteltiin erilaisia datan sähköiseen siirtämiseen ja käsittelyyn liittyviä tekniikoita ja toimijoita. Eräs mielenkiintoinen ja haasteellinen ongelma on “dataan viittaaminen”. Erotukseksi tavanomaisesta hyperlinkistä tässä tarkoitetaan pysyvää linkkiä johonkin tiettyyn tietoon.

Stephen Pinfield (University of Nottingham) korosti työnkulkujen tukemista aineistojen elinkaaren hallinnassa ja piti keskeisinä haasteina prosessin toimijoiden vastuiden selkeyttämistä, IPR-kysymyksiä ja metadatan hallintaa. Hän esitti myös kustannusten vertailun vaikeuden aineistojen hallinnan yhteistyössä, kun nykyisiä kustannuksia ei ole, niin vertailu tapahtuu eri vaihtoehtojen (oma järjestelmä / yhteinen järjestelmä) oletettujen tulevien kustannusten pohjalta. Tällöin voida esittää valittavalla järjestelmällä saavutettavaa kustannusssäästöä. Micah Altman (Harvard University) tarkasteli OA-tietojen hyödyntämisen merkitystä kahdesta näkökulmasta: 1) Tieto on avain demokratiaan ja 2) Tiedon saatavuus on avain tieteeseen, tieteellisen yhteistyön ydin.

5.8.2009 Libraries and Collaborative Research Communities

Kirjastot ovat jo vuosien ajan vakiinnuttaneet asemaansa osana virtuaalisia oppimisympäristöjä. Virtuaaliset tutkimusympäristöt (VRE, Virtual reaseach environments) tarjoavat uusia tehtäviä ja mahdollisuuksia kirjastoille. Virtuaaliyhteisöille on ominaista yhteistyö ja se, että ne yhteistyössään käyttävät Internet-pohjaisia työkaluja kuten blogeja, wikejä, skypeä ja lukuisia muita web-sivustoja ja –palveluita.

Yhteistyön suunnitelmallisuus on tärkeää, sillä se selkiyttää eri osapuolten vastuut, roolit ja työnkulut. Yhteistyön kuvaamisessa voidaan käyttää sosio-teknistä käsitemallia, joka huomio eri toimijat (tutkijat, kirjastonhoitajat, tiedonhallinnan asiantuntijat) ja tekniset työvälineet.

EthicShare (https://www.ethicshare.org/) ja HarvestChoice (http://www.harvestchoice.org/) ovat esimerkkejä tutkimuksen ja tutkijoiden virtuaaliyhteisöistä. Minnesotan yliopiston kirjasto on ollut mukana näissä hankkeissa vaikuttaen mm. aineistojen käytettävyyteen. Virtuaaliset tutkimusympäristöt tarjoavat myös uusia yhteistyömahdollisuuksia kirjastoille,/ kirjastonhoitajille / tietoasiantuntijoille ja tutkimusryhmille. Kirjasto ei ole ainoastaan tutkimustyön lopputuotteen, julkaisun sijoituspaikka vaan kirjastolla pitäisi olla aktiivinen rooli tutkimuksen eri vaiheissa. Uudet tehtävät vaativat uusia taitoja. Miten pitää ammattitaitoa yllä? Kirjastot voivat olla monilla tavoin mukana VRE:n kehittämisessä (esim. Web 2.0, käytettävyys) ja harjaannuttaa eri osapuolia sen käyttöön.

Aldo de Moor (CommunitySense) kehotti keskittymään enemmän käyttötilanteisiin kuin työvälineisiin, koska kirjastonhoitajat ovat asiantuntijoita sosio-teknisten systeemien hallinnassa. Palveluja tulisi rakentaa tämän osaamisen pohjalta.

1.8.2009 Vapaapäivä

Vapaan viikonlopun lauantaiksi järjestimme omaa ohjelmaa. Viikin kolmikko kävi tutustumassa 1,5 tunnin junamatkan päässä olevan Amsterdamin nähtävyyksiin, mm. uuteen yleiseen kirjastoon. Tutustumisen arvoinen uusi kirjasto sijaitsee rautatieaseman läheisyydessä ja on avoinna kaikkina viikonpäivinä kello 10-22. Pauli nautti upeista pyöräilyreiteistä ja kävi kääntymässä Poppelin kylässä Belgian puolella. Sunnuntaina vieraanvaraiset isäntämme veivät meidät kiertoajelulle, jonka aikana tutustuimme mm. Kröller-Müllerin taidemuseoon http://www.kmm.nl/ sekä Apeldoornin kaupungissa sijaitsevaan Het Loo kuninkaalliseen palatsiin.Het Loo -kuninkaallinen palatsi, Kuva: Marja Moisio

Kirjoittajat
Pauli Assinen
Tietojärjestelmäpäällikkö
Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
Arja Lappalainen
Tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto
Marja Moisio
Apulaiskirjastonjohtaja
Viikin tiedekirjasto
Anne Uusitalo
Tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto
Kuva
Marja Moisio
Apulaiskirjastonjohtaja
Viikin tiedekirjasto