Copyright-asiaa

Viime syksynä EU:n tuomioistuin päätti, että kirjastot saavat digitoida painettuja aineistojaan ja säilöä niitä suljettuihin arkistoihin rekisteröityjä käyttäjiään varten, mutta eivät avata tällaisia digiaineistoja kaikille käyttäjille. Kirjastot eivät kuitenkaan saa sallia, että rekisteröidyt käyttäjät printtaisivat niitä tai tallentaisivat niitä muistitikuilleen, elleivät nämä erikseen sovi järkevästä korvauksesta kustantajan eduksi. Päätöksen taustalla oli saksalaisen kustantaja Eugen Ulmer KG:n pyrkimys estää Darmstadtin teknistä yliopistoa digitoimasta julkaisemiaan kirjoja elektronisia, kirjaston sisäisiä lukulaitteita varten.

BETH:n (Bibliothèques Européennes de Théologie) hollantilainen puheenjohtaja Geert Harmanny avasi seuran 44. vuosikokouksen Bolognassa (19.-23.9.2015) kertomalla toisenlaisesta tapauksesta. Muuan tuttu professori oli tullut innoissaan esittelemään hänelle uusinta teostaan, jonka laatukustantaja Brill oli juuri julkaissut. sama professori tuli muutaman päivän kuluttua järkyttyneenä uudestaan tapaamaan kirjastonhoitajaa, kun oli löytänyt upouuden teoksensa venäläiseltä sivulta digitoituna ja kaikkien vapaasti saatavana.

Euroopan parlamentin jäsen Isabella Anidolfi esitelmöi vapaan, avoimen ja pluralistisen yhteiskunnan oikeuksista jakaa tietoa kansalaisilleen. Hän esitti kuluneena kesänä EU-parlamentissa jyrkän eriävän mielipiteen nk. Reda-raporttia vastaan, jossa vaadittiin julkaisijoiden täysien oikeuksien turvaamista käyttäjien vapaita oikeuksia vastaan. Anidolfista selvitys vaikutti siltä, että voitonpyynnin nimessä eurooppalaisten on uhrattava kulttuurinsa, ideansa ja identiteettinsä. Raportin pyrkimys on hänen mukaansa paikallisine kuluttajan oikeuksien rajoituksineen räikeässä ristiriidassa EU:n yhden digitaalisen markkina-alueen ajatuksen kanssa. Esimerkiksi voittoa tekemättömistä ja sitä tavoittelemattomista blogisteista, jotka lainaavat kirjoituksissaan tekijänoikeuksien alaisia tekstejä, ei missään tapauksessa saa kriminalisoida. Pahimmillaan vahvasti julkaisijan taloudellista etua suojeleva laki tarjoaa mahdollisuuden juuri tällaiseen. Anidolfi vaati parlamentissa laajempia oikeuksia kirjastoille digiaineistojen levittämisessä (e-lainat), mutta jäi vähemmistöön.

Rosa Maiello esitteli tutkimuskirjastojen oikeuksia levittää digitaalista aineistoa. Hän lähtee siitä, mistä pitääkin: pääsy tietoon on sääntö, rajoitukset ovat poikkeuksia. Tekijänoikeudet ovat perustavanlaatuisia oikeuksia, ja niiden tulee juuri sellaisina edistää tiedon saatavuutta. Euroopan unioni neuvottelee kansainväliset copyright-sopimukset jäsenvaltioidensa puolesta ja esittää direktiiviensä kautta, miten jäsenvaltioiden tulee kehittää lainsäädäntöään. Tutkimuskirjastoja koskettaa erityisesti kysymys hämärästä rajasta informaation ja luomistyön tuotteiden välillä. Luomistyön tuotteet on suojattu tekijänoikeudella, joka on voimassa 70 vuotta tekijän kuolemasta. Hyvin suojattujen tekijänoikeuksien – tieteellisen tutkimuksen saralla tämä tarkoittaa useimmiten välittäjän eli kustantajan oikeuksia – reunamilla poikkeustapauksia ovat opetuslaitokset, kirjastot ja arkistot sekä vammaiset, ja heistä etenkin näkövammaiset tiedon tarvitsijat.

Kirjastot ovat usein heikossa asemassa, sillä digitaalisessa maailmassa niiden oikeudet välittää aineistoa ovat heikentyneet samalla kun välittämisen kustannukset ovat kasvaneet. Kirjastoilla on kuitenkin oikeus digitoida jo hankkimaansa painettua aineistoa ja panna se saataville kirjaston seinien sisällä käyttäjätunnuksilla ja salasanoilla avattavaksi – kuten edellä kuvatussa Darmstadtin tapauksessa. Täysin avoimiksi voidaan digitoida teoksia, jolle ei huolellisen etsinnänkään jälkeen ole löytynyt tekijää. Oma ongelmansa liittyy siihen, että noin 85% kirjastokonsortioiden käyttöönsä neuvottelemista aineistoista ovat heidät käytössään vain tilapäisesti, eikä niillä ole pysyvää oikeutta aineiston säilyttämiseen. Kuten tiedämme, kalliisti ostetun e-aineiston lainaamiseen liittyy koko joukko aineiston käyttöä huonontavia rajoituksia, jollaisia esimerkiksi DOAJ:ssa ja DOAB:ssa avoimesti julkaistulla aineistolla ei ole.

Ensi syyskuussa BETH kokoontuu Helsingissä ja silloin teemana on Open access.

Teksti

Matti Myllykoski
johtava tietoasiantuntija

Kuva

PDPics
https://pixabay.com/en/copyright-magnifier-magnifying-glass-389901/

Tutkimusjulkaisujen saatavuus ja tutkimusaineistojen jatkokäyttö keskiössä Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeessa 2007-2009

Helsingin yliopiston keskustakampuksella päättyi vuoden vaihteessa laajuudeltaan ja rahoitukseltaan huomattava hanke, jonka tavoitteena on ollut tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden (Open Access) tukemisen sekä keskeisten humanistis-yhteiskuntatieteellisille aloille tyypillisten tutkimusaineistojen digitaalisen tallennusprosessin vakiinnuttaminen osaksi Helsingin yliopiston toimintaa. Tämä Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhanke yhdisti vuosina 2007-2009 keskustakampuksen viiden tiedekunnan sekä keskustakampuksella toimivien kirjastojen tarpeet. Opetusministeriö myönsi Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeelle rahoitusta 300 000 € / vuosi hankekaudella.

Valtaosa Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeelle myönnetystä rahoituksesta kanavoitiin Helsingin yliopiston keskustakampuksen tiedekuntien alaisten yksiköiden kuten ainelaitosten itsenäisille osahankkeille. Varainkäytön periaatteista on sovittu yhteisesti tiedekuntien dekaanien muodostamassa hankkeen ohjausryhmässä, mutta kukin tiedekunta vastasi omien osahankkeidensa varainkäytöstä. Osahankkeita ja hankkeen yhteisten tavoitteiden toteutumista koordinoitiin kirjastopalvelujen koordinointiyksikössä, jonka palkkalistoilla hankkeen projektipäällikkönä toiminut Veera Ristikartano hankekaudella työskenteli.

Hankkeen yhteiset tavoiteet, tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden (Open Access) tukemisen ja keskeisten humanistis-yhteiskuntatieteellisille aloille tyypillisten tutkimusaineistojen digitaalisen tallennusprosessin vakiinnuttaminen Helsingin yliopistossa voitiin hankekaudella jakaa pariin kolmeen keskeiseen osahankkeenseen.

Digitaalisen arkistopalvelun toteuttaminen

Tutkimusjulkaisujensa avoimen saatavuuden edistämikseksi yliopiston tai tiedeyhteisön tulee tarjota helppokäyttöinen digitaalinen arkistopalvelu. Hankekauden kuluessa paikallisesti kampuskirjastoissa ylläpidetyt julkaisuarkistot yhdistettiin yhdeksi, keskitetysti ylläpidetyksi Helsingin yliopiston digitaaliseksi arkistopalveluksi.

Helsingin yliopiston digitaaliseksi arkistopalvelu HELDAksi http://www.helsinki.fi/helda HELDA tarjoaa mahdollisuuden tallentaa yliopistolla tuotettua kokotekstiaineistoa kuten tutkijoiden artikkeleita, yksiköiden julkaisusarjoja sekä tiedekuntien oppimateriaaleja ja laitosten tuottamaa tutkimusaineistoa sekä opinnäytteitä verkkoon. HELDAan tallennettava aineisto saa pysyvän verkko-osoitteen ja on tallennuksen jälkeen kenen tahansa luettavissa, ladattavissa ja tulostettavissa internetissä.

HELDAa ylläpidetään hankekauden päätyttyä Helsingin yliopiston kirjaston Verkkopalvelut-yksikössä, jossa koordinoidaan myös tutkimusjulkaisujen avoimeen saatavuuteen liittyviä muita kysymyksiä.

HELDA-akiston kehittäminen on sidottu tiiviisti yliopistoon hankkeen kanssa samanaikaisesti hankittavaan TUHAT-tutkimustietojärjestelmään siten, että julkaisujen raportointia varten kerättävää ja validoitavaa julkaisutietoa voidaan hyödyntää myös julkaisuarkistojen sisällön kartuttamisessa. Tällöin tutkijat tai laitokset eivät joudu syöttämään samaa julkaisutietoa yliopiston kahteen eri järjestelmään.

Tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden edistäminen

Toukokuussa 2008 Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto linjasi päätöksellään, että Helsingin yliopisto tulee vuoden 2010 alusta alkaen edellyttämään, että sen piirissä toimivat tutkijat tallentavat kopion tieteellisissä tutkimusjulkaisuissa julkaistuista artikkeleistaan yliopiston ylläpitämään julkaisuarkistoon (University of Helsinki Open Access Mandate). Linjaus koskee 1.1.2010 tai sen jälkeen julkaistavaksi hyväksyttyjä yksittäisiä tutkimusartikkeleita ja tulee voimaan keväällä 2010, kun tutkimustietojärjestelmä TUHAT-otetaan käyttöön.

Hankkeessa havaittiin, että tiedekustantajien kehittäessä jatkuvasti avoimia julkaisukäytäntöjään yliopiston tulisi suunnittelukaudella 2010–2012 harkita digitaalisen arkistopalvelun ylläpidon ja tutkijoiden avoimen arkistointiprosessin tukemisen ohella myös muiden avoimen saatavuuden julkaisukanavien kehittämistä.

Monet kustantajat julkaisevat jo nyt maksullisia lehtiä, joissa artikkelinsa voi saattaa välittömästi avoimesti verkkoon erityisen kirjoittajamaksun maksamalla. Jotkin open access -optiota tarjoavista kustantajista tarjoavat yliopistoille ja tutkimuslaitoksille myös mahdollisuutta erityisen Central Fund -tilin hallintaan. Tällaiselta tililtä tutkimusorganisaatio voi niin halutessaan keskitetysti maksaa julkaisevien tutkijoidensa kirjoittajamaksut ja jyvittää sitten kustannukset organisaation sisällä haluamallaan tavalla. Helsingin yliopistolta tällainen sisäinen julkaisukustannusten allokointi- ja hallinnointiprosessi toistaiseksi puuttuu, joten julkaiseminen open access -lehdissä on tutkijoille mahdollista vain, jos tutkimusprojektilla tai laitoksella on varaa ja halua kirjoittajamaksun kattamiseen.

Digitaalisen julkaisemisen käytäntöjen yleistyessä Helsingin yliopiston tulisi harkita myös ensisijaisten digitaalisten julkaisualustojen tarjoamista laitosten julkaisusarjoille ja tieteellisille lehdille. Tällä hetkellä yliopistossa syntyviä tieteellisiä julkaisuja joudutaan julkaisuprosessin digitalisoituessa ohjaamaan ulkopuolisten toimijoiden, kuten kaupallisten kustantajien julkaisualustoille. Tämä on pienen budjetin julkaisuille usein taloudellisesti kannattamaton ratkaisu.

Suomen kaltaisella pienellä kielialueella, jossa valtaosa kotimaisista tiedelehdistä on opetusministeriön painatusavustusten varassa toimivia tieteellisten seurojen tai vastaavien toimijoiden julkaisemia lehtiä, tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden edistäminen edellyttäisi kuitenkin ennen kaikkea tiedelehtien julkaisutuen maksatusperusteiden perusteellista uudelleenarviointia. Niin kauan kuin lehden saama tuki on sidottu lehden painatusmäärään tai painotuotteen levikkiin, ei lehtien kustantajille ole kannattavaa kehittää julkaisun verkkojakelua tai tukea lehdessä ilmestyneiden artikkelikopioiden jakelua tutkimusorganisaatioiden digitaalisten arkistojen kautta.

Monet kotimaiset tiedejulkaisijat kokevat tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden esteeksi myös maksullisen Elektra-tietokannan, joka tarjoaa kustatajille nykymuodossaan vakaata tuloa, jonka koetaan olevan uhattuna, jos samojen tutkimusartikkeleiden saatavuus avoimien kanavien kautta lisääntyy. Tiedelehtien julkaisutukeen ja ansaintalogiikkaan liittyvät haasteet tulisikin ratkaista kansallisella tasolla yhteistyössä opetusministeriön ja tiedejulkaisijoiden edustajien kanssa.

Tutkimusaineistojen digitoinnin ja jatkokäytön edistäminen

Kolmas Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeen keskeisistä tavoitteista oli yksiköiden tuottamien tutkimusaineistojen sähköisen arkistoinnin ja verkkokäytön järjestäminen. Tätä työtä edistettiin erityisesti hankkeesta rahoitettujen laitosten osahankkeissa, joissa edistettiin hyvin monimuotoisten tutkimusaineistojen jatkokäyttömahdollisuuksia digitoimalla aineistoja ja järjestämällä niille säilytys- ja/tai jakelualusta verkkoon. Hankkeen projektiryhmä pyrki huolehtimaan siitä, että aineistot kuvaillaan asianmukaisesti ja ne saavat kestävästi ylläpidetyn säilytyspaikan.  Jatkotutkimuksen ja opetuksen käyttöön tarkoitettujen aineistojen tulisi olla helposti tiedeyhteisön käytettävissä.

Humanistis-yhteiskuntatieteille tyypillinen tutkimusaineisto on luonteeltaan hyvin monimuotoista: Kyseeseen voi tulla niin erilaiset ja eri ikäiset tekstidokumentit kuin valo- tai diakuvat, kelanauhat, C-kasetit, kaitafilmit, VHS-videot jne. Tiedusteltiinpa hankkeessa mahdollisuutta digitoida myös käsityötieteen laitoksen arkistossa olevia vanhoja vaatetuskaavoja.

Kaikkien näiden eri aineistotyyppien digitointi, kuvailu ja käyttöönsaattaminen vaativat omanlaistaan erityisosaamista, jota on yliopiston kaltaisessa toimintaympäristössä hankala tarjota. Myös eri aineistotyyppien vaatimukset jakelualustan suhteen poikkeavat suuresti toisistaan; hankkeen suunnitteluvaiheessa esitetty oletus, että julkaisumuotoiselle aineistolle suunniteltua digitaalista arkistopalveluohjelmistoa voitaisiin joustavasti käyttää myös muiden aineistotyyppien säilytykseen ja jakeluun osoittautui nopeasti vaikeaksi toteuttaa.

Tutkimusaineistot voidaan saattaa alasta riippuen joko kokonaan vapaasti saataville, tutkimus- ja opetuskäyttöön mahdollisesti käyttäjätunnistuksen kautta tai tarjota jatkokäyttöön yksittäisen käyttöluvan välityksellä. Erityisen sensitiivistä aineistoa ei voida antaa saataville kuin painavista syistä.

Ongelmaksi muodostuivat myös tekijänoikeuskysymyksistä ja tietosuojavaatimusksista kumpuavat tarpeet säädellä verkossa jaeltavan tutkimusaineiston käyttöoikeuksia. Toimivaa, pitkälle automatisoitua käyttöoikeuksien hallintaa oli yliopistolla tarjolla olevissa järjestelmissä (tietotekniikkaosaston tarjoama mediapalvelin ja kuvapankkiohjelmisto, erilaiset oppimisympäristöt ja digitaalinen arkistotyökalua DSpace) vaikea toteuttaa. Käyttöoikeuksien joustava hallinta oli kuitenkin monissa tapauksissa aineiston verkkojakelun ehto.

Helsingin yliopistossa onkin lähestytty tutkimusaineistojen jatkokäytön haasteita laajemmin nimittämällä monialainen työryhmä selvittämään sitä, miten Helsingin yliopistossa voitaisiin eri tieteen aloilla saattaa tutkimusaineistot laajemmin saataville. Ryhmä pyrkii vastaamaan myös eurooppalaisten ja kansainvälisten tutkimusrahoittajien vaatimuksiin, joissa tutkimuksen rahoituksen edellytyksenä on tutkimusdatan tallentaminen jatkokäyttöä varten sekä sen avoin saatavuus. Perimmäisenä tarkoituksena on tarjota laajempia mahdollisuuksia hyödyntää julkisin varoin tehtyä tutkimusta ja lisätä näin yhteiskunnan tietovarantoja.

Yliopistolta tutkimustiedon jatkokäytön mahdollistava tutkimusaineistojen kuvailu, tallennus ja käyttöönsaattaminen aineiston luonteeseen soveltuvan jakelukanavan kautta edellyttää huomattavaa lisäresursointia sekä uudentyyppiseen osaamiseen panostamista ja erityisesti yhteistyötä kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Helsingin yliopiston tulisi verkottua tieteellisessä tietotekniikan ja tietojärjestelmien palvelutoiminnassa yli laitos- ja ministeriörajojen aiempaa enemmän.

Tutkimusaineistojen digitointipalvelu

Helsingin yliopistolla ei hankkeen alkaessa ollut tarjota minkäänlaista keskitettyä digitointipalvelua. Digitointia oli tehty vuosien saatossa ainelaitoksilla ja Helsingin yliopiston Opiskelijakirjastossa yksiköiden omista tarpeista ja lähtökohdista käsin. Myös digitointilaitteistot ja niiden käyttöön ja digitointiprosessiin mahdollisesti liittynyt koulutus oli hankittu paikallisesti.

Kansallisista palveluntarjoajista Kansalliskirjaston Kansallinen digitointikeskus oli ainelaitosten tyyppillisten tarpeiden (digitoitavan aineiston suhteellisen pieni koko ja projektin lyhyt kesto) kannalta epätarkoituksenmukainen partneri, sillä sen toiminta perustuu isojen aineistoerien digitointiin. Niinpä laitoksilla jouduttiin myös hankkeen aikana turvautumaan ulkopuolisiin kaupallisiin digitointipalveluntarjoajiin.

Hankkeen päättyessä Helsingin yliopiston kirjaston Verkkopalvelut pitäisi tarkoituksenmukaisena digitointipalvelujen paikallisen kehittämisen sijaan esimerkiksi mahdollisuutta kilpailuttaa digitointipalvelut osana Hanselin muita kilpailutussopimuksia. Kilpailutuksessa tulisi huomioida eri tyyppiset digitointipalvelua vaativat materiaalit: tekstidokumentit, valo- ja diakuvat, eri muodoissa olevat äänitteet ja kuvatallenteet jne. Vastaavanlaisia digitointitarpeita on luonnollisesti muillakin tiede- ja taidekorkeakouluilla.

Teksti:
Veera Ristikartano
Erikoissuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto
Verkkopalvelut

BHL-Europe – Biologisen lajitiedon ja kulttuuriperinnön keidas

Viikin tiedekirjasto osallistuu 1.5.2009 käynnistyneeseen kolme vuotta kestävään Biodiversity Heritage Library for Europe (BHL-Europe) –hankkeeseen, jonka päätavoitteena on luoda eurooppalainen monikielinen portaali ja käyttöliittymä digitoiduille biodiversiteettialan julkaisuille.

BHL-verkkopalvelu on käynnistynyt alun perin vuonna 2007 amerikkalaisten luonnontieteellisten museoiden ja kirjastojen yhteistyönä. BHL-Europe –hankkeen myötä toiminta laajenee yhdeksääntoista eurooppalaiseen digitaalista sisältöä tuottavaan organisaatioon. Hankkeen koordinaattorina toimii Berliinin Humboldt-yliopiston yhteydessä toimiva Museum für Naturkunde.

Kukin osallistuva organisaatio huolehtii itse oman aineistonsa digitoinnista ja sen rahoituksesta. BHL-Europe pyrkii harmonisoimaan digitointikäytäntöjä ja varmistamaan aineistojen yhteentoimivuuden hankkeen aikana kehitettävässä portaalissa. Hankkeelle tärkeä yhteistyökumppani on Euroopan digitaalinen kirjasto Europeana, jonka kesällä 2010 julkaistava versio tulee sisältämään runsaasti BHL-palvelun aineistoa laajentaen sen sisältöä kulttuuriperinnöstä luonnontieteiden suuntaan.

Viikin tiedekirjasto on muodostanut hanketta varten kotimaisen ohjausryhmän, jonka tehtävänä on koordinoida Suomessa digitoitavan aineiston valintaa, suunnitella ja hakea ulkopuolista rahoitusta digitointiin ja tehdä hanketta tunnetuksi tutkijoiden keskuudessa. Ohjausryhmässä on edustus biotieteellisestä tiedekunnasta ja Vanamo-seurasta (Jouko Rikkinen), Luonnontieteellisestä keskusmuseosta (Henry Väre, Anders Albrecht, Hannu Saarenmaa, Marjatta Mikkonen) ja Societas pro Fauna et Flora Fennica –seurasta (Maria von Hertzen). Viikin tiedekirjastosta ohjausryhmän puheenjohtajana on toiminut Teodora Oker-Blom, ja jäseninä Sini Kärki ja Kimmo Koskinen.

Yhteistyössä Societas pro Fauna et Flora Fennica –seuran kanssa toteutettiin kirjallinen lupakysely seuran jäsenille. Siinä perusteltiin digitoinnin tärkeyttä julkaisusarjojen näkyvyyden kannalta ja pyydettiin oikeudenhaltijoilta lupaa digitoida seuran julkaisusarjat vuoteen 1940 saakka. Määräaikaan mennessä yksikään tekijä tai oikeudenhaltija ei vastustanut sarjojen digitointia ja julkaisemista verkossa. Vastaava lupakysely on sovittu tehtäväksi myös Vanamon julkaiseman Luonnon tutkija –lehden numerossa 5/2009 .

Hankkeen kotimainen ohjausryhmä on laatinut yhteistyöaloitteen suomalaisen biologisen kulttuuriperinnön digitoinnista Kansalliskirjastolle, jolla on ajanmukainen digitointikeskus Mikkelissä. Tähän yhteistyöhön Kansalliskirjasto ei kuitenkaan katsonut voivansa osallistua.

Viikin tiedekirjasto on hankkeen kuluessa ensimmäisten kuukausien aikana digitoinut yhdeksän volyymiä, yhteensä n. 2000 sivua.  Aineisto on pääosin osia sarjoista Notiser ur sällskapets pro fauna & flora fennica förhandlingar ja Acta Societatis pro fauna et flora Fennica. Hankkeen yhteydessä kotimaassa digitoidut aineistot löytyvät Helsingin yliopiston digitaalisen arkiston Heldan kokoelmasta Fauna & Flora.

Lisätietoja BHL-Europe -hankkeesta

Teksti ja kaavio:
Kimmo Koskinen, Sini Kärki, Teodora Oker-Blom
Viikin tiedekirjasto

Innovation through Collaboration LIBER 38 TH ANNUAL GENERAL CONFERENCE 30.6.-3.7.09 Toulouse

, Kuva: Tiina Äärilä

Euroopan tieteellisten kirjastojen verkoston, Liberin, yleiskonferenssi järjestettiin tänä vuonna Etelä-Ranskassa Toulousessa kesä-heinäkuun vaihteessa. Osallistujamäärältään konferenssi oli ennätyksellisen laaja: yli 300 osallistujaa – kaukaisimmat Australiasta ja Singaporesta. Koko viikko oli Toulousessa helteinen lämpötilan hipoessa + 36 C astetta, mikä kysyi konferenssivierailta kestävyyttä  ilmastoimattomassa 70-luvun luentosalissa.

Liber-konferenssin rakennetta ja toteutustapaa oli uudistettu aikaisemmasta. Konferenssi aloitettiin kolmella vaihtoehtoisessa Parallel Sessiolla. Osallistuimme yliopiston strategisen kehittämisen osioon (Libraries  at  the strategic heart of university) , joka toteutettiin hyvin keskustelevalla tavalla.  Osallistujien tuli mm. arvioida oman kirjastonsa asemaa kehysorganisaation strategisessa suunnittelussa. Olimme yhdessä mm. Leidenin, Delftin ja Tampereen yliopistojen kanssa varsin lähellä yliopistojemme strategisia tavoitteita ja kirjastomme ovat vahvasti mukana yliopistotason suunnittelussa.

Marie-Dominique Heusse ja Liber execute boardin jäseniä, Kuva: Tiina Äärilä

Konferenssin käytännön järjestelyistä vastas Toulousen yliopiston kirjastoverkoston johtaja Marie-Dominique Heusse (kuvassa keskellä). Pöydän ääressä Liber execute boardin jäseniä: president Hans Geleijnse, vice-president Paul Ayris, general secretary Ann Mathenson, board member Ulf Göranson ja Liberin uusi executive director (toiminnanjohtaja) Wouter Schallier.

Uutta Liberin strategiaa vuosille 2009–2012 käytiin läpi parin päivän aikana ryhmissä keskustellen. Kahdeksan ryhmän tulokset esiteltiin konferenssin osallistujille ja Liberin hallitus päätti tarkistaa strategiaa palautteen pohjalta. Uusi strategia hyväksyttäneen lokakuussa.

Strategiaesitys sisältää viisi keskeistä aluetta:

  • tieteellinen julkaiseminen (Open Access ja e-science)
  • digitointi ja tietoaineistojen saatavuus (digitisation, Europeana)
  • kokoelmat ja säilyttäminen
  • organisaatio ja henkilöstö
  • Liberin palvelut (arkkitehtuuri, turvallisuus, eurooppalainen kirjastokortti, laatu).

Konferenssin aikana pidetyssä kokouksessa valittiin Kansalliskirjaston Kirjastoverkkopalveluiden johtaja Kristiina Hormia-Poutanen LIBERin Digitization and Resource Discovery -jaoston (Steering Committee) puheenjohtajaksi seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Samalla hänestä tulee LIBERin hallituksen jäsen.

Konferenssin alustuksissa käsiteltiin strategian teemoja. Alustuksia toimintaympäristömuutoksen vaikutuksia osaamiseen ja koulutustarpeisiin oli Englannista, Ranskasta ja Hollannista. Ranskalainen Frédéric Saby (University of Grenoble) kertoi yliopistolain muutoksesta ja sen vaikutuksesta kirjastonjohtajien koulutustarpeeseen.

Wendy White
(University of Southampton ) ja  Chris Middleton (University of Nottingham) käsittelivät kirjastonhoitajan roolia tutkijan tukena ja tarvittavaa  osaamismatriisia.
He pohtivat kirjastonhoitajan mahdollisuuksia tuottaa palveluja tutkijoille käyttäen hyödyksi kaikkia uusia sosiaalisen median välineitä, ja  he halusivat vahvistaa mielikuvaa kirjastosta tiedon puutarhana. Heidän alustuksellaan on mielestämme annettavaa myös Helsingin yliopiston kirjastoissa tehtävälle valmistelulle.

yliopiston puutarha, Kuva: Tiina Äärilä

Luentojen välillä oli mahdollisuus “virkistäytyä” paahteissa ulkoilmassa yliopiston puutarhassa.

Dick Langbroek, Hollannin kansalliskirjaston henkilöstöasian päällikkö, kertoi kirjaston henkilöstösuunnitellusta ja koulutuksesta. Kirjaston ikärakenne on hyvin samankaltainen kuin meillä (keski-ikä vuonna 2007 oli 45 v.) ja koulutettuja nuoria halutaan lisää.

Kunglika Bibliotekissa käynnissä oleva koulutusohjelma muodostuu kahdesta eri ryhmästä:

  • Nuoret, alle 3 vuotta  KB:ssä työskennelleet akateemiset, jotka ovat kiinnostuneita asiantuntija- tai esimiestehtäviin.
  • Esimiestehtävistä kiinnostuneet, joilla on vähintään 5 vuoden työkokemus.

Nuorten koulutusryhmään kuului yhdeksän ja johtajien ryhmään viisi henkilöä. Nuorten ryhmän koulutus koostui neljästä teemasta (personal effectiviness, communication, project leadership, personel leadership), jotka kukin sisälsivät neljä puolen päivän koulutusta. Johtajille oli koulutusta viikoittain puolipäivää (communication, project leadership, personel leadership).

Keväällä 2009  Kunglika Bibliotek:iin on perustettu myös oma Career Service Centre , jonka tavoitteena on auttaa niitä henkilöstöryhmiä, joiden työtehtävät tulevat muuttumaan oleellisesti.

Langbroek korosti, että kyse on ennen kaikkea kulttuurillisesta muutoksesta. Johtajien on oltava suunnan näyttäjiä ja innovatiivisia ja samalla jokainen on vastuussa omasta kehittämisestä.

Helsingin yliopiston kirjastoissa on vuosien ajan järjestetty henkilöstökoulutusta ja tänä vuonna on laadittu omaa osaamisen kehittämisohjelmaa. Alustukset saivat ajattelemaan, että tulisiko meillä koulutusta profiloida vielä nykyistä enemmän asiantuntijoille ja esimiehille. Millainen koulutuspanostus on oikea ja tarvittava? Tulisiko henkilöstöasioiden hoitoon kiinnittää nykyistä  enemmän huomiota: vrt. Hollannin Career Service Centre?

vastaanotto kaupungintalolla, Kuva: Tiina Äärilä

Kaupungin vastaanotolla oli arvokkaat ja historialliset puitteet.

Tieteellinen julkaiseminen

Tutkijoiden sosiaalisen median käyttöä käsitteli mm. Guus van den Brekel (EAHIL). Hän patisti kirjastolaisia menemään sinne missä tutkijat ovat: ” Get into the workflow. And get to the people”. Kirjaston on integroituva tukijoiden työprosesseihin siten, että kirjasto helpottaa tutkijan työtä prosessin eri vaiheissa. Van den Brekelin esittelemiin avoimiin ja kaupallisiin sosiaalisen median välineisiin kannattaa tutustua:

Tutkijayhteistyön tärkeyttä korosti esityksessään myös Sheila Anderson, joka on  Lontoon Kings Collegen e-tutkimuskeskuksen johtaja ja Englannin humanististen tieteiden e-science tukikeskuksen apulaisjohtaja (AHeSSC). Hän kertoi kokemuksista virtuaalisen tutkimusympärsitön rakentamisesta (VRE) Lontoon Kings Collegessa.

Liberin ensimmäinen posterinäyttely

Toulousessa oli ensimmäinen Liberin posterinäyttely. Siihen osallistui yhteensä  22 kirjastoa/organisaatiota. Olimme mukana posterilla  Innovation Through Collaboration at the University of Helsinki : “From 150 to 1 on four campuses”. Meidän lisäksi Suomesta näyttelyyn osallistui Vaasan Tritoniakirjasto. Näyttely herätti suurta kiinnostusta ja sille haluttiin jatkossa enemmän aikaa. Näyttelyssä palkittiin Utrechtin yliopiston kirjaston posteri .

Posterinäyttely, Kuva: Tiina Äärilä

Kaisa Sinikara esittelee posteriaan Toulousen yliopiston kirjastoverkoston johtajalle Marie-Dominique Heusselle.

Iltatilaisuuden osallistujia, Kuva: Tiina Äärilä

Iltatilaisuus Hotel d´Assezatissa, joka toimii museona ja taidenäyttelynä. Kuvassa vasemmalta Tiina Äärilä, Jayshree Mamtora Australiasta (Library & Information Access Charles Darwin University), Maija Ikonen Tampereen yliopiston kirjastosta ja Vuokko Palonen Vaasan yliopiston Tritonia-kirjastosta. Kuva:Pirjo Vatanen

Järjestelyjen puolesta konferenssi oli onnistunut. Toulousen vaaleanpunainen kaupunki oli ympäristönä viehättävä ja tietenkin ranskalainen ruoka ja vieraanvaraisuus olivat vertaansa vailla. Tanskan Aarhusilla on haastetta ensi vuodelle.

Kirjoittajat
Tiina Äärilä
suunnittelija
Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
Helsingin yliopisto
tiina.aarila[at]helsinki.fi

Kaisa Sinikara
ylikirjastonhoitaja
Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
Helsingin yliopisto
kaisa.sinikara[at]helsinki.fi