Kirjasto jalkautuu – kokemuksia E-pointilta

Pääkirjaston kolmoskerroksen aulassa oli marraskuun ajan tarjolla iltapäivisin maanantaista keskiviikkoon e-kirja-asiaa.

E-pointin päätarkoitus oli lisätä asiakkaidemme ja henkilökunnan e-kirjatietoutta sekä vastata mahdollisiin kysymyksiin. Kokemuksena e-point oli ehdottomasti positiivinen, pisteellä kävi asiakkaita ja saimme arvokasta tietoa heidän kokemuksistaan e-kirjojen parissa. Palaute oli pääosin positiivista, yleisimmät kysymykset liittyivät etäkäyttöön, mobiilikäyttöön ja lisenssien rajallisuuteen, myös kustantajien käyttöliittymät omine nikseineen herättivät kysymyksiä.

Tablettilaitteiden yleistyminen on tuonut e-kirjojen käyttöön aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Kirjat ovat mobiilisti hyödynnettävissä, paikasta riippumatta. Tämä tuo mukanaan myös haasteita, on löydettävä oikea tapa käyttää e-kirjoja juuri asiakkaan haluamalla laitteella. Tässä auttaa e-kirjaoppaamme, johon moni asiakas olikin jo tutustunut.

E-point -toimintaa kannattaa ehdottomasti keväällä jatkaa, vaikkapa vain toisinaan, pop up -tyyppisenä, esim. kerrosneuvonnan tilalla. Näin e-point saataisiin osaksi kirjaston normaalia arkea. Tämäntyyppiselle neuvonnalle on selkeästi tarvetta, asiakkaille on vain selkeästi tiedotettava neuvontapisteestä. Neuvontaa voisi kokeilla myös muilla kampuksilla, Viikin kampuskirjaston kanssa onkin jo sovittu e-pointin viemisestä sinne heti alkuvuodesta.

Kuluneen vuoden aikana e-kirjojen määrä on kasvanut runsaasti ja myös kokonaan uusia e-kirjapalveluja on otettu käyttöön – siitäkin syystä tiedotus ja neuvonta on tarpeellista jatkossakin.

Nähdään e-pointilla!

Nyt olisi jo aika sopia tekijänoikeuksista

Tekijänoikeuslaki – ehkä vielä suuremmassa määrin kuin lainsäädäntö yleensä – on vastakkaisten intressien kädenväännön lopputulema. Lain lähtökohta on, että suojatun aineiston käytöstä on sovittava oikeudenhaltijan kanssa. Tätä tasapainottamaan lakiin on sisällytetty joukko poikkeussäännöksiä, joilla turvataan sivistyksellisiä ja kulttuurisia päämääriä. Lisäksi laissa on säännöksiä, joiden tarkoituksena on helpottaa sopimista ja tukea oikeudenhaltijoiden ja suojatun aineiston käyttäjien välisen sopimuskäytännön syntyä.

Suomalaisessa sopimisen kulttuurissa on vierastettu ns. pakkolisenssejä, joiden nojalla oikeudenhaltija on tosin oikeutettu tiettyyn korvaukseen, mutta ei voi suoranaisesti kieltää teostensa käyttöä. Myös Euroopan Union lähtökohtana on ollut vapaaehtoisuuteen perustuva sopiminen.

Nyt tämä sopimisen tasapaino on vaarantunut. Esimerkki tästä ovat e-aineistot. Fyysisten aineistojen maailmassa kirjastojen toiminta on pohjautunut ensi sijassa lainsäädäntöön. Kirjastot ovat voineet lainata aineistojaan näennäisesti tekijänoikeuden estämättä. Nykyinen lain rajoitussäännös ei kuitenkaan ulotu e-aineistoihin, ja niiden käytöstä on erikseen neuvoteltava kustantajien kanssa.

Tämä vaatii paljon resursseja, ja on jo sopimuksellisesti kirjastoille suuri haaste.

Sopiminen on vaikeaa siksi, että tekijänoikeuslakiin perustuva yksinoikeus antaa oikeudenhaltijoille hyvin vahvan neuvotteluaseman. Tätä vahvistaa edelleen se, että oikeudenhaltijat ovat huomattavasti käyttäjätahoa paremmin järjestäytyneitä. Kustantajat pystyvätkin käytännössä sanelemaan sopimisen ehdot.

Sopiminen on osoittautunut erityisen hankalaksi yleisten kirjastojen osalta. Kotimaista e-muotoista kaunokirjallisuutta on vain vaivoin saatu tarjolle kirjastoihin. Kirjastoissa pelätään, että kansalaisten tasavertainen pääsy informaatioon on vaarantumassa.

Tieteellisten kirjastojen osalta ongelmana ovat lähinnä nopeasti nousevat käyttömaksut. Tieteelliset kirjastot ja arkistot hallinnoivat nykyään suuria informaatiomassoja, joista osa on jo digitaalisessa muodossa. Haasteena ovat uudet mahdollisuudet tieteellisen tiedon hyödyntämiseen. Näiden ns. tiedon louhintatekniikoiden avulla digitoituja datamassoja voidaan monin tavoin käyttää vaikkapa kielitieteellisessä tai lääketieteellisessä tutkimuksessa.

Tekijänoikeus ei suojaa tietoa raakadatana, vaan ainoastaan ilmaisullista sisältöä. Yksittäisten sanojen ja lyhyiden tekstipätkien käyttö ei sinällään edellyttäisikään oikeudenhaltijan lupaa. Käytännössä digitaaliset aineistot joudutaan kuitenkin tutkimuskäyttöä varten siirtämään kirjaston ulkopuolelle, mikä jo edellyttäisi sopimista. Korvausten maksaminen tästä tuntuu kuitenkin kohtuuttomalta, sillä tällainen käyttö ei millään lailla vaaranna oikeudenhaltijoiden taloudellisia intressejä.

Tutkijoiden on vaikea ymmärtää, mikseivät digitoidut aineistot ole laajemminkin vapaasti kotikoneilta käytettävissä, kun tekniset mahdollisuudet tähän ovat jo olemassa. Emeritusprofessori Yrjö Varpio käynnisti viime syksynä Helsingin Sanomien mielipidesivuilla keskustelun Kansalliskirjaston vanhojen sanomalehtikokoelmien saattamisesta nykyistä laajempaan tutkimuskäyttöön.

Suomessa on jo nyt viitisen vuotta ollut voimassa ns. sopimuslisenssisäännös, jonka tarkoituksena oli helpottaa suojatun aineiston massakäytöstä sopimista muistiorganisaatioiden ja oikeudenhaltijajärjestöjen välillä. Ainuttakaan sopimusta ei kuitenkaan ole saatu aikaan. Nurinkurisesti eräs syy tähän on juuri se, että taloudelliset arvot ovat vanhempien aineistojen osalta hyvin vähäisiä. Niihin kohdistuu kysyntää, mutta vääränlaista. Kiinnostuneet tahot ovat sellaisia, joiden mahdollisuudet maksaa käytöstä ovat vähäiset.

Jo liiketoiminta- ja sopimusmallien muotoilu vaatisi jonkin verran työtä ja resursseja. Oikeudenhaltijapuolella ollaan kuitenkin haluttomia investoimaan sopimusjärjestelmän luomiseen, kun ei ole mitään takeita siitä, että investoinnit saataisiin tulevaisuudessa myös katettua.

Oikeudenhaltijajärjestöjen asenne tutkimuskäytön avaamiseen on sinällään myönteinen. Kopiostosta on viestitetty kirjastoille, että olisi ”poliittinen itsemurha” asettua tätä vastustamaan. Se on tässä suhteessa kuitenkin jäsenistönsä, eli kustantajien vanki.

Olennaisin este e-aineistoja koskevan sopimuskäytännön syntymiselle onkin   kustantajien pelko siitä, että yhteistoiminta kirjastojen kanssa romahduttaisi e-kirjamarkkinat. Pelko on sinällään ymmärrettävä, jos katsotaan äänitemarkkinoiden kehitystä. Kirjastonäkökulmasta vaikuttaa joskus kuitenkin siltä, että kustannusmaailma on jähmettynyt kuin peura ajovaloihin. Mediakentän myllerryksestä yritetään selvitä olemalla tekemättä mitään, jottei ainakaan tehtäisi virheitä.

Pallo on nyt oikeudenhaltijoilla, mutta kiinnostusta pelin käynnistämiseen ei ole.  Nykyiset säännökset eivät ilmeisesti riitä korjaamaan tätä markkinavirhettä. Olisi  syytä harkita, tulisiko tekijänoikeuslakiimme sisällyttää tutkimuskäyttöä koskeva uusi poikkeussäännös. Ajankohta tähän on nyt oikea, kun EU:n komissio on käynnistänyt keskustelut eurooppalaisen tekijänoikeussääntelyn uudistamisesta.

Nykyisen hallitusohjelman mukaan julkisen vallan tavoitteena on edistää kirjastojen digitoitujen aineistojen avaamista kansalaisten käyttöön. Nyt olisi etsittävä keinoja, joilla voitaisiin tukea suojatun aineiston käyttöä koskevien sopimusten syntyä. Vapaaehtoisuuteen perustuvalle sopimiselle on luotu hyvät edellytykset. Olisi jo aika tarttua niihin.

Teksti

Pekka Heikkinen
Lakimies
Kansalliskirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Suomalaisia aikakaus- ja sanomalehtiä verkossa – Kansalliskirjaston vuosien 2010 ja 2011 digitoinneista

Kansalliskirjasto on siirtänyt tähän mennessä digitaaliseen muotoon viitisen  miljoonaa sivua 1700–1900-luvun sanoma- ja aikakauslehtiä. Kirjasto on viime vuosina digitoinut myös muita kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia aineistoja, esim. matkailuaiheisia teoksia 1600- ja 1800-luvuilta, Turun akatemian väitöskirjoja vuosilta 1642–1828 sekä äänitteitä 1981-1985.

Digitoidut aikakauslehtikokoelmat

Vuosina 2009- 2011 digitoitiin aikakauslehtikokoelmaa vuosilta 1810-1944. Se on keskeistä ja paljon käytettyä humanistisen tutkimuksen lähdeaineistoa.  Vanhimmat,  ennen vuotta 1910  ilmestyneet lehdet ovat kenen tahansa vapaasti käytettävissä. Vuoden  2010 loppuun mennessä   saatiin asiakaskäyttöön yli 1200  aikakauslehtinimekettä.  Tekijänoikeussyistä  vuoden 1910 jälkeen ilmestyneet lehdet ovat  käytettävissä vain vapaakappalekirjastoissa ns. kulttuuriaineistotyöasemilta. Työasemilla lehdistä voi ottaa paperitulosteita mutta ei sähköisiä kopioita. Niiltä ei myöskään ole mahdollista lähettää materiaalia edelleen.  Aikakauslehtien aineistopankki sisältää kulttuuri- ja ajanvietelehtiä,  kirkollis-uskonnollisia aikakauslehtiä, urheilu-  elokuva- ja taidelehtiä.

Vanhat 1800-luvulla perustetut yleiskulttuurilehdet kuten Valvoja, Finsk Tidskrift, Nykyaika ja Wapaita aatteita kuin uudemmat Päivä, Argus, Tulenkantajat, Suomalainen Suomi ja useat muut muodostavat lähdeaineiston kulttuuri- ja aatehistorialliselle tutkimukselle.  Lehdissä käsitellään ajankohtaisia taiteen, tieteen ja politiikan kysymyksiä.  Kirjallisuuteen ja taidekulttuuriin keskittyviä aikakauslehtiä ovat esim.  Ateneum, Euterpe,  Kirjallisuuslehti ja Quosego.  Suuremmalle lukijakunnalle tarkoitettuja kulttuurilehtiä joilla oli  myös kansansivistyksellisiä tavoitteita ovat Kansan lehti, Oma maa  ja Otava.

Ajanvietelehdet kuten esimerkiksi Apu, Seura, Viikkosanomat Ja Veckans krönika sisältävät myös runsaasti valokuvakuvamateriaalia, piirroksia ja mainoksia, joihin on tallentunut eri aikakausien visuaalista ajanhenkeä.   Digitoitua aineistoa tuotetaan koko ajan lisää; seuraavana  ovat  vuorossa muun muassa pilalehdet.

Historiallinen sanomalehtikirjasto

Historiallisen sanomalehtikirjasto on laajentunut.  Suomalaiset sanomalehdet  on digitoitu vuoteen 1910 asti ja ne ovat  vapaassa verkkokäytössä.  Vuoden 1910 jälkeen ilmestyneet sanomalehdet ovat  tekijäoikeussyistä käytössä  vain vapaakappalekirjastoissa ns. vapakappaletyöasemilla. Vuoden 2011 alkupuolella vapaakappalekäyttöön saatiin  jo myös  vuosien 1910-1917 sanomalehtiä.

Digitalkoot

Lehtien tekstit on skannattu ja muutettu tekstiksi optisen tekstintunnistuksen avulla. Teksti sisältää pari prosenttia virheitä ja puutteita. Kansalliskirjasto käynnisti  digitalkoot, joiden avulla parannetaan Kansalliskirjaston digitaaliseen muotoon siirrettyä aineistoa. Digitalkoissa kuka tahansa voi osallistua aineiston parantamiseen. Palvelussa on kaksi eri peliä: Myyräjahti, jossa pelaaja pyrkii löytämään virheellisiä sanoja, ja Myyräsilta, jossa pelaajan tehtävänä on kirjoittaa kuvaruudulle ilmestyvä sana oikein

Matkakirjoja 1600-1800-luvuilta – Europeana-Travel

Doriaan on digitoitu alun toistasataa matkailuaiheista teosta 1600-1800-luvuilta. Kyseessä on Suomen osuus Europeana-Travel-kokoelmaan.  Aineisto kertoo, millaisena Suomi ja suomalaiset näyttäytyivät Ruotsin vallan aikana.  Kokoelmassa on mm. vanhoja maantieteen oppikirjoja ja Suomea esitteleviä matkakertomuksia kuvineen ja karttoineen.  Joukossa on paljon Lappiin liittyvää aineistoa.

Digitaalisen aineistojen uusi   käyttöliittymä otettiin ensimmäisenä käyttöön  Travel- kokoelmassa. Uuden käyttöliittymän suurimpana etuna Doriassa normaalisti käytettyihin pdf:iin verrattuna on, että se ei lataa koko teosta kerralla käyttäjän koneelle vaan näyttää teoksen sivu kerrallaan.

Teosten  tekstit on skannattu ja muutettu tekstiksi optisen tekstintunnistuksen avulla. Dorian uuteen käyttöliittymään on myös liitetty Kansalliskirjastossa kehitetty alustava versio ns. sumeasta hausta, jonka tarkoituksena on parantaa tietokoneen väärin tulkitsemien sanojen löytyvyyttä perinteiseen vapaasanahakuun verrattuna. (Lisätietoa käyttöliittymästä–>)

Turun akatemian väitöskirjat

Kansalliskirjasto on digitoinut  suomalaisen tieteen varhaishistoriaa:  kokoelman Turun Akatemiassa vuosina 1642–1828 valmistuneita latinan- ja ruotsinkielisiä väitöskirjoja. Kokonaisuus käsittää tässä vaiheessa 1 778 Turun Akatemian väitöskirjaa, yhteensä noin 45 000 sivua. Se kattaa noin 40 prosenttia maassamme ennen vuotta 1828 julkaistuista väitöskirjoista. Teosten digitointia on tarkoitus jatkaa.

Äänitteet

Vuosilta 1981- 85 on  digitoitoitu 1 500 musiikki- ja puhekasettia.  Vuosisadan äänet-digitointihankkeessa on digitoitu n. 80% suomalaisista 78  rpm-levyistä, Tekijänoikeuksista  vapaat äänitteet   ovat kuunneltavissa Raita-tietokannassa.

Tutustu ja ota kantaa Kansalliskirjaston kokoelmien digitointisuunnitelmaan!

Kansalliskirjasto on laatinut digitointisuunnitelman. Siihen toivotaan kannanottoja!

Kirjoittaja

Leena Jansson
Suunnittelija
Kansalliskirjasto/ tutkimuskirjasto

Mitä asiakkaamme odottavat e-kirjastopalveluiltamme? – Usein kysymättä jääneitä kysymyksiä

Olemme tarjoilleet e-aineistojamme NELLIn kautta runsaan kuuden vuoden ajan. Koko tämän ajan olen olen ollut kiinteästi mukana niin NELLIin liittyviä pikku käyttöliittymäremontteja ideoimassa ja vähän toteuttamassakin kuin vastaamassa NELLI- ja e-kirjastopalautteisiinkin.

NELLI-, SFX- ja e-kirjastopalautteilla on ollut oma osuutensa siihen, että erilaisia NELLI-remontteja on lähdetty, niukoista henkilöresursseista huolimatta, toteuttamaan. Osin asiaan on kyllä vaikuttanut ihan valtakunnallisella tasollakin kasvanut NELLI-kriittisyys.

Asiakkaiden e-kirjastonkäyttöön liittyviä ongelmia ei voi kuitenkaan palauttaa yksin NELLIn/Metalibin kökköyteen. Myös sillä, millä tavalla olemme erityyppisiä e-aineistoja saattaneet tarjolle eri järjestelmien kautta ja millä tavoin niitä kuvailleet, on osuutensa asiaan, samoin NELLiin ja e-kirjastoon liittyvällä tiedotuksella ja opastuksella.

Kykymme saattaa tarjolle ja kuvailla e-aineistoja ja viestiä e-kirjastopalveluista edellyttää, että kirjastohenkilöstö tuntee paremmin e-kokoelmiamme ja ymmärtää niiden käyttöön saattoon liittyviä järjestelmiä. Tähän liittyen järjestettiin keväällä kolme vähän eri kohderyhmille suunnattua koulutustilaisuutta. Tiedä enemmän e-lehdistä ja –kirjoista – tilaisuus (16.3.) oli suunnattu laajasti kaikille niille kirjastolaisille, jotka tällaista tietoa asiakaspalvelutehtävissä tarvitsevat. E-aineistojen kuvailun ja käytettävyyden työpaja (25.3.) oli suunnattu e-aineistojen hankinta – ja kuvailutehtävissä toimiville kirjastoammattilaisille sekä tiedonhankinnan kouluttajille.  NELLI-sisällönkuvailukoulutus (16.5.) oli  tarkoitettu e-aineistojen kuvailuja Metalibiin  tekeville kirjastoammattilaisille.

Seuraavat mietteet perustuvat paljolti E-aineistojen kuvailun ja käytettävyyden työpajaan valmisteltuun aineistoon ja työpajassa käytyihin keskusteluihin. Työpajassa pyrittiin tarkastelemaan aineistojen kuvailu-  ja käytettävyyskysymyksiä käyttäjänäkökulmasta ja tukeuduttiin jossain määrin myös asiakaspalautteiden välittämään informaatioon.

Miksei ole yhtä kattavaa hakua?

”En ole kyllä löytänyt yhtään sekavampaa hakukoneistoa kuin nellissä on. Miksi hakuja pitää olla näin järkyttävän paljon? Miksi ei ole yhtä kattavaa hakua? Miksi esimerkiksi artikkelia etsittäessä ei voida näyttää valmiiksi kaikki hakutiedot vaan piilotellaan artikkelin lehtihakua yhden linkin taakse?

Ymmärrän että tietoa on paljon, mutta yhdellä kattavalla hakukoneella sitä voisi pelkistää huomattavasti.

Tällainen kommentti tuli helmikuussa, siis viime syksynä toteutetun käyttöliittymäremontin jälkeen,  e-kirjastopalautepostilaatikkoomme ”Hyvää kevään jatkoa” –toivotusten kera.

Palautteeseen ei ollut vaikeaa vastata asiakasta myötäillen, koska omastakin mielestäni lukuisia toimintoja tyrkyttävä ja kymmeniä eri ikoneja vilisevä NELLI on sekava ja kursittamattomalle käyttäjälle varsin vaikeasti avautuva.

Senkin saatoin tunnustaa, että lisäiltyämme vuosien varrella NELLIin erilaisia e-aineistojen etsimistä ja -valintaa helpottavia asioita emme ehkä olleet riittävästi miettineet, mitä voisi vuorostaan karsia. Mainittuja NELLIn asiakasystävällisyyttä lisääväksi tarkoitettuja parannuksia ovat olleet esimerkiksi vasemman laidan valikossa oleva Etsi aineisto –laatikko ja sieltä avautuvat hakemistot (2007) ja viimeisen käyttöliittymäremontin yhteydessä etusivun ohjauksen kaksivaiheiseen tiedonhakuun (2010). Näiden uudistusten tuloksena reittejä esimerkiksi  aineistonvalintaan on laskutavasta riippuen 4-7.

Toki mainitsin palautteen antajalle myös sen, että kaikki hankkimiemme lukuisten tietokantojen tuottajista eivät välttämättä salli indeksointia mihinkään keskusindeksiin, joten ”yhtä kattavaa hakua”, ei senkään vuoksi oli ihan helppoa saada aikaiseksi. Lupailin epämääräisesti kyllä parin vuoden sisällä jotain yleishakua.

Ilahduttavaa palautteessa oli se, että kyseinen asiakas oli löytänyt artikkelihaun ja ilmeisesti havainnut sen tarkennetun haun lomakkeen käyttökelpoiseksi myös tiettyä aihetta koskevia artikkeleita haettaessa, ei yksin tiettyä artikkelia etsittäessä.  Mainittakoon, että kyseessä oli matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija, joka todennäköisesti pystyy tekemään hakuja aiheestaan hyvinkin spesifein termein.

Palaute sai tietysti miettimään erilaisia mahdollisuuksia karsia nykyisellään varsin lukuisia väyliä aineistonvalintaan. Mielessä käväisi myös ajatus, josko NELLIn aloitussivua pitäisi uusia esimerkiksi laittamalla heti esittelytekstin jälkeen esiin kaiketi useimmin käytettyjen lehtivalinnan ja artikkelihaun lomakkeet kaikkine kenttineen  ja siirtämällä ohjaus kaksivaiheiseen, aiheenmukaiseen tiedonhakuun linkin taakse.

On varsin todennäköistä, että viimeksi mainitut ideat jäävät toteuttamatta, sillä käytettävissä olevilla liian harvoilla toteuttajilla on koko ajan niin paljon muutakin tekemistä. NELLI on kuitenkin jo väistymässä, ei tosin näillä näkymin ihan pian. Kuitenkin mikäli kirjastossamme saadaan toteutettua jo jonkin aikaa suunnitteilla ollut palvelusivusto ja sinne jonkinmoinen yleishaku, muutospaineet NELLIn suhteen ainakin näiltä osin pienenevät.

Löytöretkeilyyn innostavaa käyttöliittymää  (discovery interface) ei aikansa eläneestä NELLIstä saa millään ilveellä väännettyä. NELLI lienee nykyisellään, viime syksynä toteutetun ja tänä keväänä viimeistellyn remontin jäljiltä, ainakin miellyttävämpi koulutusympäristö  kuin aikaisemmin. Ja kenties nykyisen NELLIn aikana huonomminkin opetusta seuranneiden kurssitettujen on helpompaa palauttaa mieleen NELLI-haun erilaisuus ja eriaikaisuus tätä päivää edustaviin hakupalveluihin verrattuna, kaksivaiheiseen tiedonhakuun kun ohjataan heti etusivulla . Sitä paitsi  reitti aineistonvalinnasta monihakuun on nyt helpompi kuin aiemmin, kun tietyn tieteenalan aineistot hakemistoselauksessa tai ohjatussa haussa valinnut saa tästä monihakuun siirtyessään eteensä vain kyseisen tieteenalan NELLI-haettavat aineistot.

Mitä aineistoja minun kannattaisi käyttää?

Mitä minun kannattaisi käyttää: Web of Scienceä, ScienceDirectiä, EBSCOa, PsycInfoa vai PsycArticlesia – mitä niitä kaikkia onkaan?”

Yllä lainatun kysymyksen e-kirjastopalautteeseen lähettäneelle tutkija-asiakkaalle, jonka satuin tuntemaan, suosittelin aloittamista viitetietokannoista (esim. Psycinfo, Web of Science), koska niihin indeksoidaan enemmän lehtiä kuin mitä lehtitietokantoihin usein sisältyy ja koska niistä löytyvistä viitteistä pääsee SFX-näpyköiden kautta lehtitietokantojen sisältämiin lehtiin.

Yhtä suorasanaisesti en muista yhdenkään muun tutkija-asiakkaan viestineen aineistojen valintaan liittyvistä ongelmista. Valintaongelmia saattaa kuitenkin olla monilla, varsinkin vähän varttuneempaan ikään ehtineillä tutkija-asiakkaillamme, jotka eivät ole saaneet opiskeluaikanaan nykymuotoista tiedonhankinnan koulutusta, onhan tarjoamiemme e-aineistojen lukumäärä melkoinen.  NELLIstä i-painikkeen takaa löytyvät kuvailut eivät paljoa tämäntyyppisissä ongelmissa asiakasta auttane. Niissähän kuvataan vain kyseistä aineistoa, ei vertailla aineistojen kattavuuksia ja mahdollisia päällekkäisyyksiä eikä kerrota mitään siitä, miten erityyppisten aineistojen välillä pääsee portaaliympäristössämme liikkumaan.

Kovin paljoa kyseistä asiakasta eivät olisi auttaneet myöskään NELLIssä tarjona olevat hakemistot. Monietiteisesti suuntautuneena hän olisi varmaan katsonut laajemminkin yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden eri alojen aineistoja, joita riittää.

Palautteeseen vastattuani mietin muun muassa, voisiko aineistotyyppejä koskevaan infoon, jollaista meillä ei ole mutta jollaista kaivattaisiin, piilottaa jotain pientä ohjeistusta esimerkiksi siitä, että viitetietokantaviitteistä pääsee lehtitietokantojen lehtien kokoteksteihin, kiitos linkityspalvelumme. Epäilemättä  joku kaaviokuva olisi tehokkaampi. Olisikohan joku IL-kouluttajista kehitellyt mitään tämäntapaista kuviota? Jos ei ole, kukapa ehtisi laatimaan?

(Palaute saattoi myös pohtimaan, missä määrin asiakkaamme tuntevat ja osaavat hyödyntää e-lehtiin liittyviä palvelujamme, joita on tarjolla esimerkiksi e-lehtien ja -atikkelien linkityspalveluvalikoissa. Uudesta linkityspalveluvalikosta tehtiin toki uutisensa samoin aikoinaan artikkelien linkityspalveluvalikon artikkelisuosittelijasta. Mainitut pienet blogiuutiset hautautuivat kuitenkin varsin nopeasti vanhempien uutisten uumeniin. Jotain pysyvämpää näkyvilläoloa kaivattaisiin.)

Sellaisten asiakkaiden, jotka haluavat tehdä systemaattista tiedonhakua ja ymmärtää, mitä tekevät, e-kirjaston käyttöön liittyvien ongelmien kohtaaminen ja huomioon ottaminen taitaa olla vieläkin haasteellisempaa kuin yhtä yleishakulaatikkoa kaipaavien asiakkaiden.

Miksei HELKAsta löydy kaikkia samoja e-lehtiä kuin E-lehdet-linkin takaa?

”Miksei HELKAsta löydy samoja lehtiä kuin HELKAn alalaidassa olevan Elektroniset lehdet -linkin takaa?

Tähän asiakaskysymykseen, joka tuli virkailijan välityksellä,  oli sinänsä helppoa mutta vähän noloa vastata. HELKAan on luetteloitu erinäisiä e-lehtiä , kuitenkin vain murto-osa. Lisäksi lehtitietueissa on SFX-näpykät.  Tilanne on yleisesti ottaenkin sekava, kun vanha kahtiajako : painetut aineistot löytyvät HELKAsta, e-aineistot NELLIstä,  ei oikein enää päde.  Onhan HELKAssa myös tuhansien yksittäisten e-kirjojen tietueita, ja lisää tulee koko ajan.

E-lehtien osalta tiedot on tarkoitus saada siirrettyä SFX:stä HELKAan. Homman valmistelu on kestänyt, koska SFX-tietämyskannassa olevat lehtitietueet eivät ole noin vain kääntyneet MARCeiksi  ja koska ratkaisuun liittyy myös pyrkimys saada tietojen ylläpito automaattiseksi: joka kerta kun SFX-instanssimme tapahtuu joku muutos,  se päivittyy myös HELKAan.

Olen kiinnostunut e-kirjoista, mutta en ymmärrä tätä liittymää

”Olen kiinnostunut e-kirjoista, mutta en oikein osaa edetä NELLIstä avautuvasta e-kirjat-listauksesta eteenpäin.  En ymmärrä tätä liittymää. Onko mahdollisuutta saada jossain kasvokkaista opastusta?”

NELLIn vasemman laidan valikon E-kirjat linkistä avautuva pitkähkö  listaus e-kirjapalveluista on kieltämättä hämäävä: osa aineistolinkeistä vie kyseiseen e-kirjapalveluun, osa HELKAn listaukseen sadoista kyseiseen palveluun sisältyvistä kirjoista.

Kehotin kyseistä asiakasta hakemaan e-kirjoja HELKAsta yhdistelmähaulla ja käyttämään aihettaan kuvaavan sanan lisäksi termiä verkkokirja. Senkin  taisin kertoa, että kaikkiin e-kirjatietueisiin ei välttämättä sisälly (suomenkielisiä) asiasanoja,  ja että näin ollen olisi hyvä miettiä kirjan otsikossa mahdollisesti olevia asiasanoja.

Kyseistä ohjetta kirjoittaessani punastelin selostuksen pituutta ja koukeroisuutta. Näin vaikeaa tämä ei totisesti saisi olla. Todellisuudessa e-kirjojen hakeminen HELKAsta on vielä tätäkin vaikeampaa. Ihan kaikkiin e-kirja- tai e-erillisjulkaisutietueisiin ei nimittäin sisälly tuota verkkokirja-merkintää. Kaikissa on kuitenkin merkintä [Elektroninen aineisto]. Mutta näin on myös HELKassa olevissa e-lehtitietueissa, joita siis saattaa tulla mukaan.

Viikin tiedekirjastossa on tehty e-kirjojen hakuohje, joka on varsin havainnollinen, mutta huomattavan pitkä, kun mukana on myös ohje Ellibs-kurssikirjojen  osalta usein tarvittavan lukuohjelman lataamiseen.

Asialle on syytä ja tarkoituskin tehdä yhtä ja toista, esimerkiksi yhdenmukaistaa edelleen e-kirjojen/-erillisjulkaisujen tietueita ja niissä käytettyjä merkintöjä, kehittää e-kirjahaku, jne.  Paljon e-kirjojen eteen on vuoden, parin aikana  jo tehtykin.  E-kirjapaketteihin sisältyviä kirjoja on saatu yhä kattavammin luetteloitua HELKAan ja  lisensioitujen e-kirjojen tietueisiin on saatu myös etäkäyttöä tukevat linkit ja niissä käytettyjä merkintöjä on monissa kohdin yhdenmukaistettu.

Miten tästä eteenpäin?

Edellä siteeratut asiakaspalautteet ovat poikkeuksellisia. Kuitenkin ne viestinevät ongelmista, joita ovat kohdanneet aika monet käyttäjämme, vaikkeivät ole sitten (hämmennykseltään/tyrmistykseltään?) asiasta viestineetkään. Ne tuntuvatkin sisältävän pikemminkin usein kysymättä jääneitä kuin usein kysyttyjä kysymyksiä. Olen nostanut esiin nämä palauteviestit siksi, että ne liittyvät varsin perustavanlaatuisiin ongelmiin ja epäkohtiin, joihin on syytä saada parannusta jo ihan lähitulevaisuudessa.

Kevään koulutustilaisuudet toivat näitä ongelmia ja epäkohtia yleiseen tietoisuuteen, käynnistivät keskustelua siitä, mitä asioille voisi tehdä ja kuka tai mikä taho tekisi  – ja  jonkin verran itse tekemistäkin.

Asiakaspalautteita pitäisi kerätä ja analysoida nykyistä systemaattisemmin, tästä oltiin esimerkiksi mainitussa E-aineistojen kuvailun ja käytettävyyden työpajassa varsin yksimielisiä.  Pelkästään palautepostiin tulleiden viestien kerääminen ja erittely ei riitä.  Myös esimerkiksi käyttäjäkoulutus- ja neuvontatilanteissa tehtyjä havaintoja asiakkaiden e-kirjaston käyttöön liittyvistä ongelmista olisi syytä kirjata muistiin. Tällaisia palautteita ja havaintoja voivat kaikki kirjastomme henkilökuntaan kuuluvat kirjata ekirjasto-wikimme sivulle Ajattelemisen aihetta antaneita e-kirjastopalautteita. Wikissä on myös sivu ekirjastopalveluihimme liittyville asiakaskysymyksille, joista olisi syytä tehdä kysymys-vastaus-pari usein kysyttyihin kysymyksiin.

Mainitut koulutustilaisuudet olivat hyödyllisiä myös sikäli, että niitä valmisteltaessa tuli kirjatuksi arvioita e-kirjastoa koskevien asiakasohjeistuksen ja e-aineistojen kuvailun nykytilasta sekä noudatetuista käytännöistä e-aineistojen kuvailussa. Vaikka NELLI portaalina olisikin parin vuoden sisällä historiaa, jonkinmoinen mahdollisuus selailla e-aineistoja aiheen tai tyypin mukaan ja siirtyä aineistojen omaan käyttöliittymään on tarpeen jatkossakin asiakkaille tarjota. Metalib-instanssimme  säilyttänee merkityksensä taustajärjestelmänä, joka mahdollistaa tällaisen selailun. NELLI-kuvailuilla on siis merkityksensä samoin siinä käyttämillämme kategorisoinneilla ja tyypittelyillä, joita tuntuisi olevan aihetta kehittää.  Tässäkin, ei yksin e-aineistojen sisällönkuvailussa,  tarvitaan kampuskirjastojen tieteenala-asiantuntemusta.

Jatkosta ei ole selkeitä suunnitelmia, vaikka esimerkiksi palvelusivustosta onkin oma hankesuunnitelmansa, vaikka pyrkimyksiä e-lehtitietueiden saamiseksi HELKAan edistetään, vaikka kirjaston e-kirjapolitiikkaa pyritään täsmentämään myös kirjojen käyttöön saaton osalta.  Tarvitaan paitsi erilaisia tilaisuuksia, yhteisiä keskusteluja ja linjauksia myös yhdessä toteuttamista ja tekemistä. Vireillä on palvelusivustoprojektin lisäksi muitakin hankkeita, joilla on tekemistä e-aineistojen tarjolle saattamisten kannalta, mm.  HY:n Flamma-projektiin liittyvä yliopistolaisen sähköinen työpöytä  ja KDK, jota viimeksi mainittua emme ole tosin lähikuukausina edes pilotoimassa.

Linkkejä (jotka avautuvat vain Helsingin yliopiston kirjaston henkilökunnalle):

 

Kirjoittaja:

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

E-kirja avuksi kurssikirjapulaan?

Toimivat kurssikirjapalvelut ovat merkittävä opintososiaalinen etu yliopisto-opiskelijoille. Helsingin yliopiston kirjaston asiakkaille suunnattujen käyttäjäkyselyiden vastauksista käy ilmi, että myös opiskelijat arvostavat mahdollisuutta saada tarvitsemansa tenttikirjat lainaksi niiden ostamisen sijaan. Niin ikään opiskelija-asiakkaiden antaman kriittisen palautteen kärki kohdistuu kurssikirjoihin: kirjaston hankkimat nidosmäärät eivät riitä kaikille tentteihin valmistautuville.

Kurssikirjapula ei sinänsä ole tämän ajan ilmiö; Opiskelijakirjaston historiankirjat kertovat, että asiakkaat ovat valitelleet kurssikirjojen puutetta kirjaston olemassaolon alkumetreiltä koko sen pitkän historian ajan. Kaikesta huolimatta suomalaiset yliopisto-opiskelijat ovat onnekkaampia kuin useimmat opiskelijat kautta maailman, sillä edes muissa Pohjoismaissa yliopistokirjastoilla ei ole varaa tai politiikkaa tarjota samassa määrin kurssimateriaalia kuin meillä Suomessa.

Lainattava kurssikirja on loistava tuote, mutta sen saatavuus on ainakin ajoittain huono. Jos massatenttiin osallistuu esimerkiksi kaksisataa opiskelijaa, on kirjaston mahdotonta hankkia jokaiselle oma tenttikirjapaketti lainattavaksi. Kurssikirjojen saatavuutta on Helsingin yliopiston kirjastossa tosin viime vuosina parannettu ostamalla resurssien puitteissa lisäkappaleita kaikkein kysytyimpiin kirjoihin, mutta käytetyimpien kirjojen pitkät varausjonot ovat silti jäljellä.

Opettajat valitsevat kurssiensa tenttivaatimuksiin kuuluvat kirjat. Toisinaan joukossa on myös loppuunmyytyjä tai toistaiseksi julkaisemattomia teoksia, joita kirjaston on vaikea tai mahdoton hankkia. Yliopiston käytössä oleva e- kirjasto sisältää paljon eri tieteenalojen aineistoja, joita toivoisi opettajien hyödyntävän kurssimateriaalina.

”Tenttikirjoja on toivottoman vähän ja etenkin päätenttikieroksilla teoksia on hyvin mahdotonta saada” (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

”Etenkin kurssi- sekä menetelmäkirjallisuuden saatavuus on usein heikkoa, sellaisten teosten, jotka ovat jatkuvasti nollassa eli kaikki yksilöt lainassa, kappalemääriä pitäisi lisätä.” (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

Kirjasto on hakenut parannusta kirjojen saatavuuteen hankkimalla kurssikirjoista myös e-kirjan aina, kun sellainen on ollut saatavana. E-kirjojen tarjonta, käyttöalustat, käyttöehdot ja hinnoittelumallit vaihtelevat eri palveluntarjoajien kesken suuresti ja ovat paljolti vasta muotoutumassa.

Ei ole olemassa yhtä e-kirjakauppiasta, jonka valikoimiin kuuluisivat kaikki markkinoilla olevat e-kirjat. Erityisesti kotimaisia e-kirjoja on ollut vähän tarjolla ja varsinkin kotimaisten e-kirjojen välittäjiä todella vähän. Tästä johtuen vaihtoehtoja e-kirjatoimittajan suhteen varsinkaan kotimaista e-kirjaa hankittaessa ei läheskään aina ole.

Kirjastolla on tällä hetkellä sopimus muutaman e-kirjatoimittajan kanssa, joilla jokaisella on oma sisällöllinen tarjontaprofiilinsa. Eri kustantajilla ja välittäjillä on käyttöehtonsa ja -rajoituksensa, joiden puitteissa kirjaston tulee toimia tarjotessaan hankkimiaan e-kirjoja asiakkaittensa käyttöön. Käyttöehtoihin sisältyy yleensä tulostamiseen liittyviä rajoituksia eikä e-kirjaa voi pääsääntöisesti kaukolainata.

E-kirjalla on useita ominaisuuksia, jotka tekevät siitä sekä kirjaston että asiakkaan kannalta perinteistä painettua kirjaa kätevämmän. E-kirjojen hankintaprosessi on huomattavan nopea: kirjaston tekemän tilauksen jälkeen asiakkaalla on kirja käytettävissä muutaman päivän kuluttua, parhaimmillaan saman vuorokauden aikana.

E-kirjaa voi lukea samanaikaisesti rajaton määrä yliopiston väkeä, eikä lukemista varten tarvitse tehdä edes matkaa kirjaston tiloihin. Kirjan lukemiseen tarvitaan vain tietokone, nettiyhteys ja Helsingin yliopiston tietotekniikka- ja verkkopalvelujen käyttölupa.

Yhden e-kirjavälittäjämme (kotimainen Ellibs) palvelumalli poikkeaa ratkaisevasti muista. Palvelumalli tuli markkinoille e-kirjatarjonnan varhaisvaiheessa ja se jäljittelee painetun kirjan lainaamista kirjastosta. Välittäjä tarjoaa palvelunsa kautta kirjastolle ostettavaksi ”e-niteitä” eli käytännössä yhtäaikaisia lukuoikeuksia kyseiseen e-kirjaan hankitun määrän mukaisesti.

Asiakkaat puolestaan ”lainaavat” e-kirjan tietyksi ajaksi käyttöönsä kirjastokortillaan, jolloin se on muiden mahdollisten tarvitsijoiden ulottumattomissa. Ennen tenttiä voi siis käydä, että kaikki kirjaston hankkimat niteet – sekä paperiset että e-kirjat – ovat lainassa ja opiskelija ei saa kirjastosta käsiinsä tarvitsemaansa kirjaa.

Mahdollisesti tämän e-kirjapalvelun käyttökokemus on innoittanut Osmo Soininvaaran blogi-kirjoitukseen ”Bitit pääsivät loppumaan”. Blogissa kuvailtu epäonninen tenttiin valmistautuminen olisi voinut saada uuden käänteen, jos asiakas olisi huomannut ottaa yhteyttä kirjastoon ja tehdä hankintaesityksen.

Kirjastossa olisi voitu arvioida lisäkappaleiden hankintamahdollisuutta. Ellibs toimii yleensä  hyvin nopeasti ja sitä kautta hankittava e-kirja olisi voitu saada käyttöön paljon lyhyemmässä ajassa kuin painettu kirja parhaimmillaankin.

”Mielestäni uusien teoksien hankinnan voisi keskittää nimenomaan elektroniseen aineistoon. Nyt elektronisia kirjoja on jonkin verran, mikä on hyvä asia, mutta kirjaston pitäisi ottaa asiakseen oikean ja kattavan elektronisen aineiston hankkimisen. Monille, kuten minulle, on aivan yksi ja sama asia, lukeeko kirjan ruudulta vai paperilta.” (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

”Lisää kurssikirjoja saataville, joko sähköisesti tai kirjoina”. (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

Toistaiseksi kustantajat ovat olleet haluttomia tarjoamaan kurssikirjoja e-kirjoina. Liekö tähän syynä se, että he pelkäävät painettujen niteiden myynnin romahtavan?  Käytännössä voi kuitenkin käydä niin, että jos kurssikirjasta on tarjolla e-versio, voi se lisätä painettujen kappaleiden myyntiä. Tämän olettaisi rohkaisevan jatkossa kustantajia lisäämään kurssikirjojen tarjontaa e-kirjoina.

Kirjoittajat

Seija Karvanen
kirjastonhoitaja
Keskustakampuksen kirjasto

Helsingin yliopiston kirjasto

Anneli Partanen
palvelupäällikkö
Hankinta- ja metadatapalvelut

Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen

Tuttua asiaa vieraalla kielellä – kirjastokurssilla Japanissa

Japan Foundationin Kansain kieli-instituutti järjestää räätälöityä kielikoulutusta erilaisille ulkomaalaisryhmille, kuten diplomaateille, tutkijoille, virkamiehille tai sairaanhoitajille.

Kurssi, jolla itse olin viime kesänä, oli tutkijoiden, kirjastolaisten ja museolaisten kahden kuukauden kurssi. Onnekkaasti pääsin sinne kirjastonhoitajan roolissa. Kirjastonhoitajia oli yhtäaikaa instituutissa kuusi, minun lisäkseni yksi venäläinen ja neljä kiinalaista. Muista kurssilaisista valtaosa oli uraansa aloittelevia japanologeja, monet vielä jatko-opiskelijoita.

Japan Foundationin Kansain kieli-instituutti lähellä Kansain lentokenttää, Osakasta etelään.
Japan Foundationin Kansain kieli-instituutti lähellä Kansain lentokenttää, Osakasta etelään.

Pohja kuntoon

Päivittäisten kielituntien lisäksi kirjastolaisille oli järjestetty paljon omaa ohjelmaa: iltapäivätapaamisia aineistojen hankintaan ja käsittelyyn liittyen instituutin omassa kirjastossa ja kirjastovierailuja Osakan alueella. Instituutin kirjastonhoitajat olivat erinomaisen avuliaita ja heiltä saimme korvaamattoman arvokasta apua muun muassa omien vierailujen järjestämisessä.

Kirjastojärjestelmät ovat Japanissa yleensä kotimaista tekoa. Instituutissa tutustuimme Ricohin Limedio-järjestelmään. Hankintaa tehdään hyvin monesta eri kirjakaupasta ja itse asiassa useimmat kirjastojärjestelmät ovatkin suurimpien kirjakauppojen kehittämiä. Luettelointisääntöinä käytetään Nippon Cataloguing Rulesia, jotka ovat varsin lähellä amerikkalaisia AACR-sääntöjä. Japanilaisiin sääntöihin on muun muassa lisätty tavumerkeillä sanamerkkien lausumisohje kenttien loppuun. Lausumisohje onkin verraton apu, koska jotkin nimimuodot ja historialliset sanat eivät ole itsestäänselvyyksiä japanilaisillekaan.

Aiheluokituksena käytetään Dewey-luokituksesta muokattua Nippon Decimal Classificationiä. NDC huomioi vaikkapa perinteiset japanilaiset teatterimuodot, mitä Dewey ei tarjoaisi. Kirjastoharjoittelussa esille tulleet erot suomalaisten ja japanilaisten käytäntöjen välillä olivat kuitenkin yllättävän pieniä. Hankinnan ja metadatan osalta kirjastotyö vaikutti kohtalaisen tutulta. Suurin haaste oli oppia suhteellisen tutut asiat uudelleen japanin kielellä ja siihen kurssi kyllä auttoi paljon.

Kokemusta vierailuilta

“Kenttämatkalla” Tokiossa sain hienon esittelyn Meiji-yliopiston keskuskirjastoon. Meiji-yliopisto vertaantuu kokonsa puolesta Helsingin yliopiston kirjastoon. Humanistiset ja yhteiskuntatieteet kattavassa keskuskirjastossa kirjoja on noin 1,5 miljoonaa, joista länsimaisilla kielillä, lähinnä englanniksi, on noin 35%. Kirjaston henkilökunta on hyvin aktiivista ja opiskelijoille on paljon lyhyitä kursseja tiedonhausta. Kurssit ovat vapaaehtoisia ja opiskelijoita on kuulemma vaikea saada paikalle. Meijissä oli meille jo monen vuoden ajalta tuttu Metalib vasta tullut käyttöön ja siitä ei vielä ollut paljon kokemuksia. Lisensoiduissa e-aineistoissa on paljon englanninkielisiä tietokantoja, joita käyttävät lähinnä pidemmälle ehtineet opiskelijat, opettajat ja tutkijat.

Meijin yksi erikoisuus oli kirjastokortilla aukeavat lainattavien kannettavien tietokoneiden lokerot, joiden vakuutettiin vähentävän jonoja palvelutiskillä. Tokion keskustassa tilat ovat kalliita, ja siksi maan alla sijaitsevat kirjavarastot olivat suurelta osin sähkötoimisia tiivishyllyjä. Meijiläisillä oli jopa liikkuva siltarakennelma, jolla pääsi korkeassa tilassa olevien tiivishyllyjen ylempiin osiin (kuvassa alla).

Minulle esiteltiin myös läheinen kulttuuriravintola Yama no ue (Hilltop) -hotellissa, joka on ollut kirjailijoiden suosikkipaikkoja jo vuosikymmenien ajan. Meiji-yliopiston pääkampus sijaitsee Kandan kuuluisan antikvariaattialueen vieressä, niinpä saatoimme käydä lopuksi 1800-luvun kirjallisuuteen erikoistuneessa Ohya-antikvariaatissa.

Valokuiluilla Meiji-yliopiston kirjaston tilat oli saatu valoisiksi, vaikka suuri osa kirjastosta sijaitsi maan pinnan alla.
Valokuiluilla Meiji-yliopiston kirjaston tilat oli saatu valoisiksi, vaikka suuri osa kirjastosta sijaitsi maan pinnan alla.

Osakan kaupunginyliopiston OCU Media Center puolestaan on Japanin suurin yhdessä rakennuksessa sijaitseva yliopistokirjasto. Henkilökunnan tilat olivat suuressa maisemakonttorissa, jossa eri töitä tekevät oli erotettu sermeillä. Hankintaosastolla näimme toiminnassa Japanille tyypillisen valintahyllyn, johon kirjakaupat tai kustantajat tuovat näytille kirjoja ja kirjasto voi valita haluamansa, loput haetaan takaisin.

Kirjakaupasta tarjolle tuotuja kirjoja OCU:n kirjastossa.
Kirjakaupasta tarjolle tuotuja kirjoja OCU:n kirjastossa.

Varastossa meille esiteltiin Asahi Shinbun -lehden 1800-luvun numeroita. Niin vanhoja ei ole enää paperimuodossa monessa paikassa, vaan lehtiä käytetään joko mikrofilmeinä tai verkon kautta. Tietokantojen käyttöön ei ollut monihakua, vaan tietokantoja opastettiin käyttämään kirjaston verkkosivuilta tietokanta kerrallaan. OCU:ssakin tuli ilmi että yliopistokirjastot ostavat lisenssit usein yhtä yliopistoa varten. Suuria konsortioita ei juuri ole ja suurillakin yliopistoilla on vaikeuksia hankkia riittävästi e-aineistoja.

Esimerkkinämme suuresta yleisestä kirjastosta toimi Osakan kaupunginkirjaston pääkirjasto. Sen tiloihin pääsee kätevästi suoraan metroasemalta. Kaupunginkirjasto kerää paljon Osakan kaupungin historiaan liittyviä aineistoja. Arvokkaan materiaalin varastossa oli paljon aarteita Edo-kaudelta (1600-1868), kuten puupiirrostekniikalla tehtyjä mainoksia lähiseudun kaupoista. Suomalaisesta näkökulmasta erikoista oli, että suurin osa työntekijöistä oli välitysfirman kautta. Kirjastolla oli myös juuri tätä kirjastoa varten tilaustyönä suunnitellut kosketusnäytölliset tietokoneet opac:in käyttöön.

Kirjakaupasta tarjolle tuotuja kirjoja OCU:n kirjastossa.

Kirjakaupasta tarjolle tuotuja kirjoja OCU:n kirjastossa.
Osaka Municipal Central Libraryn mainos tietopalveluista: Tule rohkeasti kysymään neuvontapisteeltä! Aiemmin olemme vastanneet mm. näihin: Montako Gingko-puuta on Midosuji-kadulla? Mitkä ovat 10 yleisintä lasten toiveammattia? Kuinka kova on 0 mm sade? Miksi Osakasta tuli Osaka?

Ôtemae-yliopiston Media Library CELL oli esimerkki hienosta pienemmästä kirjastosta ja oma suosikkini näkemieni kirjastojen joukossa. Kirjaston japaninkielisillä sivuilla on tyylikäs kuvamuotoinen esitys tiloista. Kôben lähellä Sakura Shukugawa -kampuksen keskiössä sijaitseva rakennus on saanut Japanin kirjastoyhdistyksen arkkitehtuuripalkinnon vuonna 2009.

Keskeinen idea on ollut viihtyisän monikäyttöisen tilan tekeminen, missä suuren osan käytetyimmistä tiloista näkee yhdellä silmäyksellä. Ensimmäisessä kerroksessa, maan tasolla oleva pääsali on Japanissa vielä harvinaisesti keskustelualuetta, jossa ei vaadita hiljaisuutta. Puoliksi maan alla oleva alataso puolestaan on hiljaista lukualuetta.

Ensimmäisessä kerroksessa kirjaston laidoilla on pieniä huoneita, joissa pidetään myös opetusta. Pikkuhuoneisiin on pääsy sekä sisältä että ulkoa. Ovet lukkiutuvat nerokkaasti niin että ulkoa tullessa on pääsy vain takaisin ulos ja kirjaston puolelta tullessa takaisin kirjastoon, jolloin ei tule ongelmia kirjojen valvonnan kanssa. Kirjaston käyttöä tapaamis- ja opiskelupaikkana muutenkin edistetään monin tavoin.

Kirjaston sisälle on esimerkiksi sijoitettu opintoneuvontatoimisto, mikä osaltaan kasvattaa kävijämäärää. Yksi Ôtemae-yliopiston painoaloista on mangan ja animen opetus. Niinpä kirjastoon tullessa kävijöitä tervehtii Rupin III-sarjan hahmo. Sarjan piirtäjä, kirjailijanimeltään “Monkey Punch”, kuuluu yliopiston henkilökuntaan.

Ôtemae Media Library CELL:in tiloja
Ôtemae Media Library CELL:in tiloja

Mitä verkossa on japanologeille?

Painetut kirjansa japanilaiset yliopistokirjastot luetteloivat NACSIS-yhteistietokantaan paikallisten järjestelmien lisäksi. Valitettavasti suurin kirjasto, Japanin kansalliskirjasto Parlamentin kirjasto, ei ole mukana yhteistietokannassa, vaan sillä on oma tietokantansa NDL-OPAC. NACSIS-tietokannasta ilmestyi juuri heinäkuun alussa viehko modernimpi versio Webcat-PLUS, jossa voi tehdä kirjankansikuvista itselleen tyylikkään virtuaalisen kirjahyllyn. Kaikki eivät uutuuteen tykästyneet, ja nyt näyttääkin olevan saatavilla jo myös yksinkertaisempi versio, “Webcat Plus Minus”.

Nacsis-tietokantaa ylläpitää NII, National Institute for Informatics, jolla on myös monia muita mainioita palveluja. Tieteellisten lehtien viitteistä suuri osa löytyy “Japanin Arto-tietokannasta”, CiNii:stä. Siinä on linkkejä myös julkaisuarkistoihin ja lisäksi omia maksullisia pdf-artikkeleita, joista osa meillä Helsingissä on käytössä AsiaPortal-palvelun kautta. Ihmeekseni kuulin, että monessa japanilaisessa yliopistossa näitä CiNii:n artikkeleja ei ole lainkaan lisensoitu, vaan artikkeleja hankitaan yksi kerrallaan.

ReaD-tietokannasta löytyvät puolestaan tutkijoiden asiantuntijatiedot. Tietokannan kautta on jopa mahdollisuus ottaa yhteys sieltä löytämäänsä asiantuntijaan. CiNii on hieno tietolähde ja Helsingin yliopistossa on NIAS:in AsiaPortalin kautta käytössä muitakin lisensoituja aineistoja, kuten lähinnä hakuteoksia sisältävä JapanKnowledge. Yllättäen maksullisia e-aineistoja näyttäisi olevan tarjolla suhteellisen vähän Japanista, jos vertailukohtana on vaikka Kiina tai englanninkieliset maat.

Kuitenkin myös verkossa avoimesti saatavilla on yllättävän paljon tieteellisiä aineistoja. Nii ylläpitää JAIRO:a, joka on yhteishaku japanilaisiin julkaisuarkistoihin. JAIROssa on nyt saatavilla yli 700000 kokotekstiartikkelia ja julkaisuarkistoihin arvellaan saatavan n. 11% tieteellisten lehtien artikkeleista. Sekin on jo valtavasti enemmän kuin koskaan olisimme voineet käytännössä tilata japanilaisia lehtiä Helsinkiin painetussa muodossa.

Japanin Parlamentin kirjaston palvelu on puolestaan Porta, yhteishakuliittymä vapaassa käytössä oleviin japanilaisiin digitaalisiin kokoelmiin. Porta hakee noin 50 eri digikokoelmasta ja sen lisäksi monista viitetietoja sisältävistä lähteistä. Kuten aina, näin laajassa haussa on ongelmansa keksiä sopivan tarkat hakusanat, mutta palvelu on korvaamaton apu verrattuna siihen että täytyisi perata jokainen digikokoelma yksitellen.

Parlamentin kirjaston omista digitoiduista kokoelmista kiinnostavin on Digital Library from the Meiji Era, joka sisältää nykyisellään jo noin 170000 nidettä vuosien 1868-1926 väliltä. Valitettavasti käytettävissä on kirjoista vain metatiedot ja kuvat, kirjojen tekstistä ei voi tehdä hakuja. Myös vuotta 1926 uudempia teoksia on jo digitoituna käytettävissä Parlamentin kirjaston sisällä. Parlamentin kirjaston neuvontatiskillä kuulin, että ne tulevat kyllä verkkoon vapaaseen käyttöön sitä mukaa kun tekijänoikeus raukeaa, kun 50 vuotta on kulunut tekijän kuolemasta.

Helsingin yliopiston kirjastoa esittelemässä

Kesän aikana aktivoitua kielitaitoa pääsin testaamaan toden teolla, kun pidin alustuksen Helsingin yliopiston kirjastosta Osakan alueen kirjastonhoitajien kansainvälisen yhdistyksen, Librarian’s Network for Culturally Diverse Societyn, kokouksessa. Kiinnostusta suomalaisiin kirjastoihin oli paljon ja kysymyksiä sateli.

Osallistujien mukaan Japanissakin esimerkkinä ovat olleet amerikkalaiset ja englantilaiset kirjastot, mutta nyt etsitään ideoita myös muualta. Pohjoismaissa  kiinnostaa erityisesti kirjastojen avoimuus. Japanissakin yliopistokirjastot ovat avanneet palveluitaan. Monessa kirjastossa on nyt lähiseudun asukkaiden mahdollista käyttää kirjastoa ja lainata materiaaleja.

Itse sain tilaisuuden kysellä kirjastojen hakusysteemeistä ja webisivustoista. Suomessa käyttöön tulevaa Primoa ei Japanissa ole vielä paljoa, mutta Keiô-yliopistossa se kuitenkin löytyy jo tuotannossa. Edistyksellisiä kirjastojen verkkosivuja taas mainittiin olevan University of Tsukuba Library ja Nara Institute of Technology Library. Niissä kirjaston verkkosivut ovat käyttäjän muokattavissa ja niihin on integroitu kirjaston hakupalveluja.

Suomen keskittyneet kirjastopalvelut herättivät myös ihmetystä. Japanissa jokainen yliopistokirjasto valitsee itse kirjastojärjestelmänsä ja tietokantojen yhteishankinnatkin ovat varsin vähäisiä, lähinnä muutaman yliopiston yhteistyötä. Selvisinkö kielen kanssa? No,  en osannut selittää mitä kaikkea bibliometriikka on käytännössä, mutta se johtui ehkä siitä että olen vasta syventämässä sen alan tietoja suomeksikin.

Ja Helsingin yliopiston kirjaston organisaatiouudistuksesta tuli “organisaatiovallankumous” – mikä lienee turhan vahva sanavalinta, vaikka meillä suuret muutokset meneillään onkin.

Kirjoittaja:
Pekka Karhula
kirjastonhoitaja
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto
Kuvat:

Pekka Karhula

E-lukulaitteet tulivat -vain tuore sisältö puuttuu!

Helsingin kaupunginkirjaston toukokuun alussa aloittama e-lukulaitteiden lainauskokeilu on ottanut hienosti tuulta alleen. Turun kaupunginkirjaston viimesyksynä aloittaman kokeilun positiivisten tulosten myötä Helsingissä päätettiin ottaa härkää sarvista. Nyt lainattavissa on 15 lukulaitetta täynnä tekijänoikeusvapaata klassikkokirjallisuutta. Näppituntuma kokeilusta on hyvä, vaikka asiakaskyselyä ei ole vielä tehty.

– Ensimmäisenä päivänä nauratti, kun lainaajat olivat joko nuoria miehiä tai vanhempia rouvia. Eräskin silmämääräisesti lähempänä 80-ikävuotta lähestyvä rouva oli oven takana odottamassa kirjaston aukeamista, Antti Pakarinen hymyilee.

Haastattelun aikana oli tarkoitus tutustuttaa ummikko toimittajakin e-lukulaitteiden maailmaan, mutta käsissämme on vain yksi lataamaton lukulaite. Se on ainoa lukulaite mitä talosta löytyy – kaikki muut ovat lainassa.

Lainsuojaton dikimaassa

Kirjastopalveluilla ei ole lain suomia oikeuksia digitaalisessa maailmassa. Vaikka Suomen kansa on antanut luvan konkreettisten kirjojen lainaamisesta, e-aineistojen kohdalla tilanne on täysin toinen. Lisenssit maksavat järjestelmässä, jossa yhteinen hyvä ei aina ole oikeutus. Siksi kirjastojen lukulaitteille ei pysty lataamaan kansan suosikkikirjailijoiden tuotantoa, kuten Ilkka Remestä. Itse lukulaitteissa on myös ongelmia – ne ovat käytettävyysominaisuuksiltaan eri tasoisia  ja materiaalin siirto niihin on usein tehty liian monivaiheiseksi.

– Suomihan tulee tässä asiassa auttamattomasti jälkijunassa. Yhdysvalloissa on jo vuosikausia pyörinyt Overdrive, josta saa ladattua äänikirjoja, e-kirjoja, musiikkia ja videoita. Ruotsissa on palvelu, josta saa ladattua myös suosittujen kirjailijoiden tuotantoa, Pakarinen summaa.

Mutta kyllä niitä hyviä puoliakin löytyy ja sen päälle tulevaisuuden visioita. Yksi lukulaite voi sisältää satoja kirjoja säästäen paperia, energiaa ja aikaa. Lisäksi laite kulkee tilaa viemättä mukavasti laukussa.

– Yliopiston kirjastolle e-lukulaite olisi täydellinen ratkaisu tulevaisuudessa tenttikirjojen lainaamiselle. Kurssin vetäjä tekee kirjalistan, opiskelija kävelee kirjastoon ja lainaa kaikilla aineistolla ladatun e-lukijan itselleen vuodeksi. Lainan vanhenemista ei tarvitse murehtia ja olisihan tuo aivan mahtava paketti opiskelijakäyttöön, Mace Ojala visioi.

Yleisien kirjastojen haaste

Pakarisen mukaan tämänlaiset kokeilut onnistuvat aina, mutta vain koska laitteita on vähän ja ihmiset ovat kiinnostuneita uudesta tekniikasta. Ongelmiin törmätään viimeistään, kun aletaan miettiä palvelua viiden miljoonan asiakkaan kohderyhmälle. Palvelun suunnittelu, julkaisuformaatit, määrärahat, lisenssit ja koko ajan hurjaa vauhtia eteenpäin tempoileva tekniikan kehitys muodostavat suuren pähkinän purtavaksi.

– Vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä siihen asti, kunnes kustantajat avaavat pelin, Pakarinen lataa.

Ennen kustantamoiden päätöstä tuoretta sisältöä lukulaitteille ei saada, ainakaan yleisten kirjastojen kautta. Tämä saattaa tyrehdyttää kansan kiinnostuksen nopeastikin. Kuka nyt jaksaisi lukea Juhani Ahon tuotantoa päivästä toiseen? Lisäksi suunnittelijoiden olisi syytä avata mielensä syvemmille e-maailman ulottuvuuksille. Monet kriitikot ihmettelevät miksi maailmalla panostetaan pelkkään lukulaitteeseen, kun monia toimintoja mahdollistava hybridi olisi kätevämpi.

– Minulle “e” tarkoittaa Internetiä. On huvittavaa, kuinka koko ajan pauhataan e-kirja tulosta, kun samaan aikaan surffaat netissä etsimässä tietoa miltä se e-kirjan lukeminen näyttää. Ei ymmärretä, että e-kirja on siinä näytöllä koko ajan, Mace Ojala huomauttaa.

Antti Pakarinen ja Mace Ojala ihmettelevät kannettavien tietokoneiden ja lukulaitteiden mahdollisuuksia.

Kirjoittaja:

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Helena Hiltunen

Lisensoitujen elektronisten aineistojen hankinnasta ja käyttöönottamisesta

IPR University Center järjesti koulutuksen 17.3.2010 Helsingissä tekijänoikeudellisista asioista kirjastopalvelujen näkökulmasta.  Tarkastelen tekijänoikeutta lisensioitujen e-aineistojen kannalta.

Tietokannat ja tekijänoikeus

Oikeustieteen tohtori Katariina Sorvari Turun yliopistosta esitteli tekijänoikeuslakia (1961/404) ja tekijänoikeusasetusta (1995/574) kirjastojen kannalta. Teos on aina itsenäinen ja omaperäinen teos, jossa tekijän oma persoonallisuus näkyy. Tekijänoikeus on muodon suoja, joka suojaa muotoa johon tekijän ajatukset on saatettu. Tietokanta on teosten, tietojen tai muiden itsenäisten aineistojen kokoelma, jotka on järjestetty järjestelmällisellä tai menetelmällisellä tavalla ja johon elektronisesti tai muulla tavoin on mahdollistettu yksilöllinen pääsy.

Myös tietokantateos on tekijän itsenäinen henkinen luomus jolla on sama suoja kuin muillakin teoksilla. Yleensä tietokannan tuottajan tai kustantajan ja kirjaston välillä tehdään sopimus koskien tietokannan käyttöä sekä kirjastossa että etäkäyttönä. Tehtyjen sopimusten puitteissa voidaan rajoittaa asioita joita tekijänoikeuslaki sallii. Nämä yksittäiset sopimuslisenssit määräävät aina kyseisen tietokannan käytön ehdot. Rajoitusten rikkominen ei ole tekijänoikeuden loukkaus, eikä sanktioita tällöin seuraa tekijänoikeuslain mukaan. Mutta sopimusrikkomuksista seuraa yleensä sopimuksen purkaminen tai sopimussakko.

Lisensiointi

Ari Alkio FinELib-palveluyksiköstä kertoi elektronisten aineistojen lisenssisopimusten teosta lisenssinantajan ja lisenssinsaajan välisenä sopimuksena. FinELib neuvottelee keskitetysti lisenssisopimuksia elektronisiin aineistoihin konsortion jäsenilleen. Lisenssi on käyttöoikeussopimus jolla myyjä antaa aineiston asiakkaan käyttöön. Lisensiointiin liittyy mm. seuraavia selvitettäviä asioita: aineiston määrittely eli mitä lisensioidaan ja miltä ajalta, lisensioidaanko koko organisaatiolle vai vain osalle, tarjotaanko lisenssillä rajoittamaton pääsy vai rajoitettu yhtäaikaisten käyttäjien määrä sekä millaisia hinnoittelumalleja käytetään ja missä valuutassa hinnat on ilmoitettu. Usein ongelmalliseksi koetaan se, että kustantaja tarjoaa suuria lehtipaketteja kun asiakas haluaisi yksittäisiä lehtiä käyttöönsä.

Keskeisiä termejä

Lisenssisopimukset alkavat keskeisten termien määritelmillä, kuten auktorisoidut käyttäjät ja paikalliskäyttäjät. Auktorisoidut käyttäjät ovat Helsingin yliopiston opiskelijoita, tutkijoita, opettajia ja muuta henkilökuntaa. Heillä on myös oikeus aineistojen etäkäyttöön suojatun verkon eli Helsingin yliopiston verkon ulkopuolelta. Paikalliskäyttäjät ovat satunnaisia Helsingin yliopiston kirjastopalvelujen käyttäjiä, joiden käyttöoikeus on rajattu kirjastoon. Käyttäjäntunnistusmenetelmästä myös sovitaan lisenssisopimuksessa. Yleisin käytetty tunnistusmenetelmä on IP-osoite, mutta Shibbolethin käytön toivotaan lisääntyvän.

Käyttöehdot

Sopimukseen kirjatut käyttöehdot määräävät mitä aineistolla saa ja mitä ei saa tehdä. Käyttöehtojen tulisi olla selkeästi ymmärrettäviä ja termien yksiselitteisiä, jotta väärinkäytösten vaaraa ei olisi. Tietokannat on tarkoitettu ei-kaupalliseen tutkimukseen, opiskeluun ja opetukseen. Yleensä aineistoa saa selailla ja tehdä tiedonhakuja, tietyn määrän tulostaa, näyttää ruudulta opetustilanteessa sekä tallentaa osan sähköisesti. Käyttöehdoissa määritellään myös voiko aineistoa jakaa toisille auktorisoiduille käyttäjille esim. tietopalvelussa kirjaston tiloissa, opettaja oppilailleen ja miten aineistoa voi jakaa paikalliskäyttäjille. Käyttöehdoissa olisi myös hyvä mainita aineiston käyttö tieteelliseen kommunikaatioon organisaation ulkopuolelle eli voiko tutkija välittää toisen yliopiston tutkijalle aineistoa satunnaisesti ja sähköisesti?

Kaukopalvelu on yleensä käyttöehdoissa rajoitettu niin että elektronisia artikkeleita voi lähettää liitetiedostoina kahden kirjaston kaukopalvelun välillä, mutta loppukäyttäjälle eli asiakkaalle tulee luovuttaa aina paperikopio kyseisestä aineistosta.  Myös kurssipakettien laatiminen elektronisesta aineistosta organisaation omille opiskelijoille tulisi määritellä kulloisenkin aineiston käyttöehdoissa erikseen.

Lisenssinantajan ja lisenssinsaajan velvoitteet

Lisenssinantajalla ja –saajalla on omat velvoitteensa jotka määritellään lisenssisopimuksissa. Sopimusta tehtäessä tulee ottaa selville, että kaikki oman organisaation kannalta tärkeät asiat on otettu huomioon, kuten luvataanko aineiston poistoista ja käyttökatkoista hyvitystä, saadaanko vuosittaiset tilastot tietokannan käytöstä sekä pitkäaikaiskäytön mahdollisuus. Pitkäaikaiskäyttö kokotekstiaineistolle on helpompi saada kuin viitetietokannoille ja hakuteoksille, joita päivitetään jatkuvasti. Lisenssinsaajan velvoitteena on pyrkiä tiedottamaan käyttöehdoista käyttäjille. Loppukäyttäjän tulee olla itse vastuussa omasta aineiston käytöstään.

Lisenssisopimusten riskejä

Lisenssisopimukset sisältävät riskejä, mikäli ei ole selkeitä ja riittäviä käyttöehtoja, aineistoa poistuu kesken sopimuskauden, organisaatiolla on vastuu loppukäyttäjien toimista, palveluntarjoajan yksipuolinen oikeus muuttaa sopimusehtoja sekä mikäli asioista on sovittu sopimuksen ulkopuolella. Riskejä voi välttää listaamalla oman organisaation lisensiointiperiaatteet, jotka otetaan huomioon lisenssisopimusta solmittaessa.

Linkkejä:

Nelliportaalin aineiston käyttöehdot löytyvät i-informaatiopainikkeen takaa.

http://www.nelliportaali.fi

FinELib –aineiston käyttöehdot löytyvät myös FinELib-wikistä:

http://wiki.helsinki.fi/display/FinELib/FinELib-wiki

Kirjoittaja:

Kristiina Lähdesmäki
Helsingin yliopiston kirjasto
Hankinta- ja metadatapalvelut

Tiedon valtamerellä – kuulumisia tietokeskus Vellamon ensimmäisestä toimintavuodesta

Kotkassa Merikeskus Vellamossa sijaitseva Tietokeskus Vellamo on Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun, Kymenlaakson museon ja Suomen merimuseon yhteinen kirjasto ja oppimiskeskus.

Helsingin yliopiston oppiaineiden näkökulmasta tietokeskus on merkittävä merihistorian alan erikoiskirjastona, sillä sinne on siirretty Suomen merimuseon kirjasto- ja arkistokokoelmat.  Arkistopalvelut avataan syksyllä 2010.

Tietokeskuksen kirjastopalvelut avattiin yleisölle syyskuussa 2008. Vuoden 2009 aikana keskityttiin kirjastopalvelujen kehittämiseen ja tietokeskuksen markkinointiin. Vuoden mittaan valmistuivat myös tietokeskuksen painettua kirjastoaineistoa kuvaileva kokoelmaprofiili sekä tutkijahuoneiden käyttöä koskeva ohjeistus.

Navigointia aineistoissa

Tietokeskuksessa on paikallisesti käytettävissä Helsingin yliopiston, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja Museoviraston kirjaston e-aineistot. Yhdessä aineistot muodostavat valtavan monialaisen tietovarannon.

Tietokeskuksen tiloissa sijaitsee neljän eri toimijan kokoelmia, ja luokitusjärjestelmätkin poikkeavat toisistaan. Tämän vuoksi kokoelmat on toistaiseksi ryhmitelty hyllyihin toimijoiden mukaan. Yhteensä nimekkeitä on n. 15 000. Keskeisimpiä painetun aineiston aihealueita ovat merihistoria, meriarkeologia, meriaiheinen kaunokirjallisuus, laivanrakennus, vesiliikenne, museologia ja paikallishistoria. Tietokeskuksen painettu kirja-aineisto on suurimmaksi osaksi luetteloitu Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Kymi-tietokantaan.

Tiedekeskus Vellamo

Vuoden 2009 aikana koottiin kokoelmaprofiili, jonka tarkoituksena oli selvittää painetun kirjastoaineiston ikä-, kieli- ja aihealuejakaumat. Samoin kokoelmaprofiilissa määriteltiin kunkin toimijan hankintojen painopistealueet päällekkäisyyksien välttämiseksi. Päällekkäisiä aihealueita oli tarkastelun perusteella yllättävän vähän. Kokoelmaprofiili on luettavissa kokonaisuudessaan tietokeskuksen sivuilla kohdassa Aineistot ja tiedonhaku. Sivuilla on myös linkki Museoviraston kirjaston kokoelmakarttaan tuottamaan kuvailuun Suomen merimuseon merihistorian kokoelmasta.

Tietosukelluksista tietoherkkuihin

Kirjastopalveluissa kehitettiin erityisesti tiedonhankinnan opetusta sekä tapahtumatuotantoa. Tiedonhankinnan opetusta järjestettiin muun muassa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opiskelijoille ja Merikeskuksen henkilökunnalle. Yhdessä Merikeskuksen museopedagogien kanssa suunniteltiin peruskoululaisille ja lukiolaisille suunnattu tiedonhankinnan opastus, Tietosukellus, jota tarjotaan koululuokille Merikeskuksen koulutiedotteen välityksellä.

Tietokeskuksen toiminnan vetonaulaksi kohosivat vuoden aikana ns. Tietoherkut, yleisölle avoimet luentotilaisuudet, joiden esiintyjinä toimivat suurimmaksi osaksi paikalliset asiantuntijat. Aihepiirit kytkeytyivät erityisesti paikallishistoriaan ja mereen.

Tiedekeskus Vellamo

Tietokeskuksessa vieraili vuoden aikana 38 ryhmää sekä Kymenlaaksosta että muualta Suomesta. Yhteensä kävijöitä vuoden aikana kertyi 10 210, eli noin 930 kuukaudessa. Vuoden nimekkäin vieras oli presidentti Tarja Halonen, joka vieraili seurueineen tietokeskuksessa helmikuussa.

Markkinoinnin tukena toimivat verkkosivut ja esite. Verkkosivut valmistuivat keväällä Merikeskus Vellamon sivujen yhteyteen, ja alkukesästä saatiin jakeluun tietokeskuksen uusi esite.

Kirjoittajat:

Eeva Savolainen
Tietokeskus Vellamon johtaja

Marja Hirn
Tietokeskus Vellamon johtokunnan jäsen
Helsingin yliopiston kirjasto / Hankinta- ja metadatapalvelut

Kuva:

Timo Vesterinen

E-kirjastouutisia 1/2010: uudistuksia ja muutoksen tuulia

Tarkkasilmäisimmät lienevät huomanneet, että NELLissä on tapahtunut tiettyjä muutoksia, joista näkyvin lienee vasemman laidan valikossa tarjolla oleva Artikkelihaku.  Vähän muitakin rukkailuja on tehty, esimerkiksi SFX-valikossa,  ja lisää on luvassa vielä tämän vuoden aikana.  E-kirjastorintamalla on tapahtunut yleisemminkin pientä edistymistä. Esimerkiksi e-kirjojen linkityksiä HELKA-tietueissa on kehitetty paremmin etäkäyttäjääkin palveleviksi.

Oli jo aikakin, voi sanoa. Onhan esimerkiksi NELLImme käyttöliittymä ollut aika lailla ennallaan jo useamman vuoden, itse asiassa  vuodesta 2006, jolloin tehtiin hakemistot aineistojen selailua ja valintaa helpottamaan ja rakennettiin vasemman laidan valikko Etsi-laatikkoineen ja pikalinkkeineen.  Sitä paitsi on jo kauemman aikaa puhuttu siitä, kuinka   NELLI ei oikein avaudu käyttäjälle ilman kurssitusta.  Tätä epäkohtaa on puitu valtakunnallisellakin tasolla, muun muassa Triangeli-päivillä.

Seuraavassa kerron ensin lyhyesti jo toteutetuista ja kaavailluista muutoksista, jotka kiinnostavat ehkä eniten. Lopuksi pohdin vähän sitä, miksi NELLImme ja e-kirjastotopalvelujemme kehittely ei ole edennyt eikä ehkä jatkossakaan etene niin ripeästi kuin toivoa sopisi.

Mitä on muuttunut?

Tiettyyn artikkeliin muutamalla klikkauksella !
Alaansa seuraavien aktiivitutkijoiden tarvinnee tehdä aiheenmukaisia tiedonhakuja aika harvoin.  Tarve saada tietty artikkeli luettavakseen aktualisoituu huomattavasti useammin.  Artikkelihaku kehitettiin ainakin osaksi juuri tällaista tilannetta varten. Vaikka artikkelista olisi selvillä tarkat viitetiedot ihan lehden numeroa ja sivunumeroita myöten, sen esiin etsiminen vaati aiemmin useamman klikkauksen. Nyt homma saattaa (usein) onnistua muutamalla klikkauksella: artikkelin nimi lainausmerkeissä vain laatikkoon ja klikkaus ja viite on siinä ja parin näpäytyksen päässä itse artikkelikin. Artikkelihaku saattaa auttaa myös niitä, joilla on etsimästään artikkelista hieman epämääräiset tiedot. Tarkennetun artikkelihaun puolella voi etsiä  artikkelia useammalla hakuehdolla, esimerkiksi tekijän etunimellä ja artikkelin nimen sanoilla.

Artikkelihaku perustuu (osaksi) pikahakusettiin, johon on niputettu joukko suuria, monialaisia viite- ja lehtitietokantoja. Artikkelihakua tai sen perustana olevaa  pikahakusettiä, joka on tarjolla Pikahaku-näkymässä, voi kokeilla hyödyntää myös muulla tavoin. Kuitenkin aiheenmukaiset haut saattavat tuotaa turhan suuria tulosjoukkoja ja paljolti epärelevanttejakin viitteitä varsinkin silloin, jos käytettävät hakutermit ovat yleisiä.

Mahdollisuutta etsiä DOIlla on sitäkin vuosien varrella useammassakin palautteessa toivottu. Nyt se on näkyvästi tarjolla.

Helpotusta kirjan paikantamiseen pääkaupunkiseudun kirjastoista
Pääkaupunkiseudulla on lukuisia kirjastoja, joiden kokoelmista tiettyä kirjaa voisi jäljittää. Näin myös luetteloita, joiden avulla kirjaa etsiä.  Etsi/Paikanna kirja – pikahakuryhmä, joka on tarjolla Pikahaku-näkymässä,  on tehty tähän tarpeeseen.  HELKAn, LINDAn ja  Helmetin lisäksi ryhmässä on mukana pääkaupunkiseudun amk-kirjastojen kokoelmaluetteloita.

Jos e-lehteä ei löydy, hakija opastetaan HELKA-hakuun
Jos lehdestä ei ole ollut tarjolla e-versiota, hakija on tähän asti saanut NELLIssä vain kielteisen vastauksen. Nyt hänelle ehdotetaan vilkaisua vielä HELKAsta  ja tarjoillaan hakulaatikkokin tätä varten. Aiemminhan HELKAan mahdollisesti aiempia  painettuja vuosikertoja etsimään on johdateltu vain SFX-valikon kautta eli tilanteessa, jolloin e-vuosikertojakin on ollut tarjolla.

Entistä selkeämpi ja informatiivisempi SFX-valikko
SFX-valikkoa on selkiytetty ja linkit mahdollisesti varhempien, painettujen vuosikertojen saatavuustietoihin vievät nyt vain HELKAan ja LINDAan, aiemmin oli tarjolla pudotusvalikko, jossa oli useampia kirjastoja.  Valikkoon on lisätty myös merkintä, onko lehti vertaisarvioitu (Peer Reviewed) – heti lehden nimen ja ISSN:n jälkeen. Ihan tarkkaan ei ole tiedossa, mihin perustuen ja kuinka kattavasti ExLibris on tämän tiedon lehtiin liittänyt. Jos merkintä tai sen puuttuminen arveluttaa, tarjolla on edelleen linkki Ulrichsweb-lehtihakemistoon, josta asian voi halutessaan tarkistaa.

E-kirjojen HELKA-tietueissa etäkäyttöä tukevat linkitykset
HELKAssa olevissa e-kirjatietueissa on ollut suoria linkkejä itse teoksiin. Nämä ovat saattaneet olla hämmentäviä etäkäyttäjille. Nyt lisensioituitujen hankintojen e-kirjatietueisiin on alettu laittaa kahdet linkitykset, toinen etäkäyttäjää toinen yliopiston verkosta operoivaa käyttäjää silmällä pitäen.  Linkistä, jossa on merkintä off campus tai etäyhteys, avautuu kirjautumislomake, jonka täytettyään yliopistolaiset saavat kirjan auki. Ulkopuolisille etäkäyttäjille  lomake viestii, että pääsy edellyttää tunnuksia HY:n verkkoon (mikä huomautus on kyllä usein sisällytetty myös itse tietueeseen).

Ihan kaikissa e-kirjatietueissa ei kaksia linkkejä välttämättä ole. Oma ongelmansa on ollut myös siinä, että linkityksiä ei ole ollut helppoa päivittää e-kirjapalvelujen  uusittua palvelujaan ja samalla usein myös linkityksiään. Tässä meidän on kehiteltävä uusia menettelytapoja, jotta saisimme päivitykset toteutettua ja työekonomisemmin ja nopeammin. Lähivuosina pääsemme toivottavasti OpenURL-linkityksiin kiitos sen, että SFX-tietämyskantaan tulee nykyistä kattavammin myös kirjoihin liittyvää tietoa.

Aiempaa tolkullisemmat monihaun valikot
Monihaku-näkymässä olisi periaatteessa valikot, joiden kautta aineistoja voisi valita yhteishakuun. Tätä lähestymistapaa ei ole oikein voinut suositella, koska valikot ovat ahtaita ja aineistolistat  ovat olleet pitkiä ja sekavia, kun eri alojen aineistoissa on näytetty myös sellaisia tietokantoja, joita ei ole voinut valita NELLI-hakuun. Nyt aineistojen aiheenmukaista selailu ja valinta Monihakuun on tätäkin kautta vähän tolkullisempaa, kun listat ovat lyhempiä ja näkyviin tulevat vain NELLI-haettavat aineistot.

Mitä muutoksia on tulossa?

Yksi hankalimmista asioista NELLIä ilman kurssitusta lähestyvälle lienee haun kaksivaiheisuuden oivaltaminen: ensin on valittava aineisto(t), jo(i)sta aikoo ja sitten vasta pääsee hakemaan. Tiedossa ei ole, kuinka moni kurssittamattomista yrittäjistä on luopunut leikistä, kun on saanut nollatuloksen kirjoitettuaan NELLIn vasemman laidan valikon Etsi aineisto -laatikkoon jonkun hakusanan, ja siirtynyt Google Scholarin käyttäjäksi.

Turun yliopiston NELLIssä tähän ongelmaan on vastattu ohjaamalla käyttäjä heti etusivulla aloittamaan tiedonhaku tieteenalan ja sitä kautta aineistojen valinnalla. Tarjolla on muutenkin kiitettävästi opastusta. Vasemman laidan valikon valinta- ja hakutoimintojen yhteydessä samoin muutamien pikalinkkien vieressä on kysymysmerkkejä, joiden takaa löytyy selostusta siitä, mistä on kyse.

Meidän NELLImme  etusivua kehitetään todennäköisesti vähän samaan suuntaan eli käyttäjää ohjataan ja opasteita kehitetään. Ihan tarkkaan emme ole vielä sopineet, miten Turun mallia luovasti sovellamme.

Myös pikahakuryhmiä on tarkoitus kehittää lisää. Innoitusta tässä olemme etsineet muiden NELLI-portaaleista, joiden pikahakuvalikoimia voi ihmetellä NELLI-wikistä.

Ongelmallista asiakkaille mutta todennäköisesti useille kirjastoammattilaisillekin on ollut myös hahmottaa, mitä voi odottaa löytävänsä NELLIn ja mitä HELKAn kautta. Monessa yhteydessä on tarjoiltu kahtiajakoa: painetut aineistot löytyvät HELKAn, e-aineistot NELLIn kautta. Mutta eikö hakija törmää HELKAssa myös e-lehtiin, e-kirjoihin ja e-hakuteoksiin voimatta kuitenkaan tietää, miten kattavasti näitä voi odottaa sitä kautta löytävänsä? Ja voiko ainakaan HY:n NELLIä nykyisellään suositella e-kirjojen hakuun, kun sieltä löytyy vain e-kirja-paketteihin ja e-kirjapalveluihin liittyviä tietueita? Ei tämän pitäisi olla näin hankalaa. Yhtä ja toista tämän asian suhteen on tarkoitus tehdä. Nähtäväksi jää, millaisiin ratkaisuihin päädymme ja missä aikataulussa.

Miksi liikkeelle vasta ja juuri nyt?

Monet nyt toteutetuista uudistuksista vaikuttavat näin jälkeenpäin ajatellen siksi pieniltä, että voi hyvällä syyllä kysyä, miksi ne on saatu toteutettua vasta nyt.  Alueella on toiminut vuosien varrella useampiakin työryhmiä, joissa on joskus heitelty myös ideoita esimerkiksi käyttäjäopastusten kehittämisestä ja kampuskohtaisista pihkahakunäkymistä. Miksei näitä ole lähdetty toteuttamaan?

Meillä Helsingin yliopistossa portaaliin ja e-kirjastopalveluihin liittyvä kehittelytyö on takunnut osin siksi, että lähellä käyttäjiä olevat tiedonhankinnan kouluttajat ja muut tiedonhaun opastajat eivät ole olleet selvillä NELLIn kehittämismahdollisuuksista eivätkä ole näin ollen osanneet artikuloida tähän liittyviä toiveita tai edes ottaa kantaa mahdollisesti esillä olleisiin kehittämisideoihin.  Muutamienkin esillä ollleiden  kehittämisehdotusten toteuttaminen on tyssännyt myös siihen,  ettei HY:n kirjastolaitoksen piirissä ole ollut kirjastoammattilaisia, joiden toimenkuvaan olisi kuulunut tai mahtunut niiden valmistelu ja toteutus.

Tänä keväänä tapahtuneesta edistyksestä lieneekin (ainakin osittain) kiittäminen myös organisaatiomuutosta. Keskitetyissä palveluissa on sekä NELLIn kanssa pidempään työskennelleitä että tiedonhankinnan koulutuskokemusta ja yhteyksiä kouluttajiin omaavia kirjastoammattilaisia, jotka ovat yhdessä keskustellen voineet valmistella ne palaverit, joissa on jo hahmoteltu tiettyjä suuntaviivoja NELLIn e-kirjastopalvelujen  kehittämiseksi.

Oma osuutensa e-kirjastopalvelujen kehittämisedellytysten parantumiseen  on ollut myös sillä, että keskitetyissä palveluissa on nyt myös Voyageriin ja HELKA luettelointiin liittyvää asiantuntemusta. HELKA on tärkeä yksittäisten  e-kirjojen ja -hakuteosten käyttöön saattamisen kannalta. Jatkossa ehkä myös (ainakin ostetut)  e-lehdet voi kenties löytää ja avata myös HELKAn kautta.

Kovin nopeaa edistymistä emme voi luvata. E-aineistojen käyttöön saattamiseen liittyvät prosessit ja työnkulut ovat edelleeen kovasti hakusessa samoin resurssointi. Myös prosesseihin eri tavoin osallistuvien roolit vaativat määrittelyä ja osaaminen kehittämistä. Alueella tarvitaan, niin keskitettyjen palvelujen kuin kampuskirjastojenkin panosta, hyvin monien ja monenlaista osaamista ja tieteenala- asiantuntemusta omaavien kirjastoammattilaisten myötävaikutusta ja palaveerausta ja työpajakokoontumisia hyvin monentyyppisin kokoonpanoin.

E-kirjastotoimintamme on tähän asti pyörinyt monenlaisten adhoc-ratkaisujen varassa. Metalib-luettelointia ja SFX-aktivointia on tehty hajautetusti, usein hyvin sivutoimisesti ja satunnaisesti ja näin ollen myös kaikkea muuta kuin johdonmukaisesti. Myös aineistojen toimivuuden testaukset (esim. NELLI-haut ja etäkäyttö) on usein tehty puutteellisesti, jos lainkaan. Siivottavaa ja korjattavaa riittää. Silti e-kirjastopalvelujen kehittämiseenkin on revittävä aikaa. Töiden organisointiremonttia ja siivousta jaksaa paremmin, kun on rinnalla  myös kehittämisproggiksia. Sitä paitsi niitä toteuttaessa oppii ja tulee kokeilleeksi uudenlaisia toimintatapoja ja yhteistyökuvioita. Välillä kuitenkin epäilyttää, miten venymme kaikkeen tähän. Henkilöresursseja kokoavaan suunnitteluun kaivattaisiin.

Kirjoittaja:

Eeva Peltonen
(E-)kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto / Keskitetyt hankinta- ja metadatapalvelut

Millainen on Helsingin yliopiston kirjaston asiakas – eräs profilointi

Maaliskuun aikana toteutetussa kansallisessa käyttäjäkyselyssä Suomen yliopistokirjastoja arvioi n. 6950 vastaajaa. Heistä n. 1400 arvioi Helsingin yliopiston kirjaston toimintaa. Vastausten perusteella on mahdollista kaikkia tilastotieteen sääntöjä rikkoen profiloida ns. kirjaston perusasiakas. Hän edustaa kyselyyn vastanneiden enemmistömielipiteitä.

Helsingin yliopiston kirjaston perusasiakas on 26-35-vuotias nainen, joka suorittaa ylempää korkeakoulututkintoa humanistisessa tiedekunnassa. Hän käy kirjastossa muutaman kerran kuukaudessa lainatakseen tai palauttaakseen aineistoja. HELKAa hän käyttää viikoittain ja kirjaston verkkosivuja muutaman kerran kuussa. NELLIä ja e-aineistoja hän käyttää muutaman kerran vuodessa.

Kirjaston sijainti, aukioloajat ja tilat vastaavat hänen tarpeita. Kirjastossa on rauhallista opiskella. Ryhmätyötiloja perusasiakas ei juuri tarvitse, vaikka niitäkin kirjastosta löytyy. Hän pitää tärkeänä tarpeitaan vastaavien, ajantasaisten aineistojen – niin painettujen kuin digitaalisten – löytämistä, mutta toivoisi kirjastolta lisäsatsauksia näihin palveluihin. Kirjasto tarjoaa sopivasti tiedonhankinnan koulutusta, vaikka se ei perusasiakkaan näkökulmasta olekaan erityisen tärkeä palvelu.

Henkilökunta on kirjastossa asiantuntevaa ja palveluhaluista. Ongelmatilanteissa asiakas löytää apua helposti. Toimivat elektroniset palvelut ovat tärkeitä, mutta käyttöohjeissa ja tiedon löydettävyydessä verkkosivuilta on parannettavaa. Kirjaston tarjoamat elektroniset palvelut eivät asiakkaan näkökulmasta vastaa täysin hänen tarpeitaan.

Perusasiakkaan mielestä kirjaston palvelut helpottavat huomattavasti aineistojen löytymistä, oman alan seuraamista sekä tehostavat opiskelua ja parantavat opiskelujen laatua. Kirjasto on myös stimuloiva ympäristön, jonka palveluja käyttäessä asiakas saa silloin tällöin uusia ideoita.

***

Virallisempi raportti käyttäjäkyselyn tuloksista valmistuu toukokuun aikana.

Kirjoittaja:

Päivi Lammi
Suunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut