E-kirjaoppia työpajoista

Kuinka pitkä on e-kirjan laina-aika? Miksi laina-ajat vaihtelevat eri palvelujen kirjoissa? Miten palautan e-kirjan? Voinko kopioida osia e-kirjatiedostosta omalle koneelleni? Toimiiko copy/paste? Voinko ladata kirjan tabletilleni, jotta voisin lukea sitä myös paikoissa, joissa on huonot verkkoyhteydet tai ei yhteyksiä lainkaan? Olen ladannut kirjan iPadilleni, mutta en saa sitä auki, missä vika? Voinko lähettää e-kirjan tiedostona kaverille? Kuinka kaikki digitaaliset kappaleet voivat olla yhtä aikaa lainassa? Kuinka e-kirja voi olla loppu?

Muun muassa tämäntapaisilla kysymyksillä asiakkaamme ovat pommittaneet asiakaspalveluhenkilökuntaamme.  Kiitos kevään aikana järjestettyjen e-kirjatyöpajojen, meillä alkaa olla koko joukko asiakaspalvelijoita, jotka osaavat vastata entistä paremmin moniin yllä esitettyihin kysymyksiin. Työpajoja, joissa on tarkasteltu aina parin kirjapalvelun kirjojen käyttöön liittyviä kommervenkkeja kerrallaan, on järjestetty yhteensä jo parisenkymmentä eri kampuskirjastoissa ja yksi Kansalliskirjastossakin.

Mika Hirvonen – yksi työpajojen kantavista voimista

E-kirjojen käytön ei pitäisi olla niin hankalaa, että tarvitaan oikein opastusta ja koulutusta opastajille, siitä olemme varmaan kaikki samaa mieltä.  Mahdollisuutemme vaikuttaa kustantajien ja välittäjien käyttöliittymiin ja käyttöehtoihin ovat kuitenkin rajalliset. Käytettävämpään suuntaan muutamatkin liittymistä ovat viime vuosina kehittyneet, joten toivoa ruusuisemmasta tulevaisuudesta on.

Omia lisäongelmiaan asiakkaille tuottavat eri palvelujen käyttöliittymien ja niiden kautta tilattujen kirjojen käyttöehtojen ja käyttömahdollisuuksien erilaisuus. Tämä käyttöliittymä- käyttöehtokirjavuus juontuu paljolti siitä, että kaikkia toivottuja sisältöjä ei ole ollut tarjolla yhden tai muutaman harvalukuisen välittäjän palvelussa. Kirjastoon on tilattu e-kirjoja yhteensä yli kolmenkymmenen palvelun kautta, mikäli otetaan huomioon myös ne e-kirjat ja e-hakuteokset, jotka sisältyvät niin kutsuttuihin monimuotoisiin aineistoihin, joissa saattaa olla tarjolla niin kirjoja, lehtiä kuin pelkkiä viitteitäkin.

Teijo Kuvaja – toinen työpajojen kantava voima

E-kirjatyöpajoissa on keskitytty opiskelemaan kaikkein käytetyimpien e-kirjojen käyttökiemuroita, joista on tullut asiakkailta kaikkein eniten kysymyksiä. Oleellinen osa pajatyöskentelyä on ollut osallistujien omakohtainen harjoittelu. Toivoa sopii, että pajat ovat innostaneet osallistujia harjoittelemaan e-kirjojen käyttöä myös itsekseen ja kokeilemaan ehkä sellaisillakin alustoilla olevien kirjojen käyttöä, joita pajoissa ei (vielä) ole käsitelty.

E-kirjaopastajana ei pääse jumiutumaan!

Tutustuminen useammanlaisiin e-kirjapalveluihin lisännee pajoihin osallistuneiden valmiuksia suhtautua tyynesti myös e-kirja-alustojen käyttöliittymämuutoksiin, joita on mitä todennäköisimmin luvassa. Muutoksia saattaa tapahtua myös kirjaston omasta aloitteesta: voi esimerkiksi  olla, että Dawsonera-palvelun kirjoja yliopiston koneelta lähestyvän ei  tarvitsekaan enää tulevaisuudessa kirjautua tavallaan uudestaan,  vaan niihin mennään samaan tapaan kuin muihinkin e-kirjoihimme.

Rinnan työpajoihin valmistautumisen kanssa on tuotettu entistä kattavampaa e-kirjaohjeistoa LibGuides -alustalle. Se sisältää tietoja eri alustoilla olevien e-kirjojen käyttömahdollisuuksista sekä ohjeita niiden lataamisesta eri mobiililaitteille. Ohjeita on tätä kirjoitettaessa 13 eri alustalla olevien e-kirjojen käytöstä. Oppaan kehittämisessä ja pitämisessä ajan tasalla riittää työsarkaa. Työpajalaiset ja muutamat muutkin kirjastolaiset ovat jo palautteillaan osallistuneet tähän työhön. Mukaan opasta kehittämään sopii ja ehtii hyvin tulla jatkossakin.

Opas tulee vielä muuttumaan paitsi sisällöltään myös ulkoasultaan. Miten oppaan sitten  löytää? Ihanteellista tietysti olisi, jos tällaista opastusta voisi tarjota käyttöyhteydessä. Nykyiset hakupalvelumme eivät oikein anna mahdollisuuksia tähän. HELKAn e-kirjatietueissa on kirjan verkko-osoitteen alla linkki Käyttöehdot ja palaute (esimerkkitietue), josta pääsee sivulle, jossa on tarjolla linkki näihin ohjeisiin. Toivoa sopii, että tuleva asiakasliittymämme (finna) tarjoaa paremmat edellytykset tuoda ohjeistusta käyttöyhteyksiin.

Linkki oppaaseen on toki tarjolla myös erinäisissä paikoissa verkkosivuillamme (mm. UKK ja Tiedonhankinnan oppaat) ja tulee olemaan kesän aikana toteutuvan verkkosivu-uudistuksen jälkeenkin. Verkkosivujemme hakutoiminnon kautta  E-kirjaopas löytyy, samoin Googlen. Siitä pyrimme pitämään huolen.

Teksti:

Eeva Peltonen
(e)Kirjastonhoitaja

Kuvat:

Juha Pesonen
Kirjastonhoitaja

Pohjanmeren puhureita Tanskan ja Ruotsin kirjastoissa

If it is not electronic, it does not exist – kommentoi Kööpenhaminan yliopiston kirjastonhoitaja esitellessään luonnon- ja lääketieteen kirjastoa, jonka tavoitteena on olla 100% e-kirjasto kolmen vuoden kuluttua.  Hyllyjä on poistettu ja tilalle ovat tulleet e-kirjat ja e-lehtiarkistot, divaanisetti, sohvia, hieromatuoli, ryhmätyösaleja, e-nurkkaus.  Vain kaksi neuvojaa, seisaaltaan, pienen tiskin takana;  varatut kirjat noudetaan itse – niitä siis vielä on.

E-kirjoja mainostetaan eri tavoin kampanjamaisesti.  E-kirjapilvi – valkoinen hattarapilvi, josta riippui narussa e-kirjankannella varustettuja  laminoituja A4:ia QR-koodeineen – oli ripustettu kattoon niin matalalle, että sen lävitse oli pakko kulkea. Polkupyörän satulasuojissa  oli e-kirjojen kansikuvia. Perinteisiä opastustietoiskujakin tarjottiin, mutta ei niin hyvällä menestyksellä.

Lundin yliopiston kirjastossa on organisaatiomuutos ollut käynnissä huhtikuusta lähtien, ja keskitetty hankinta muuttaakin piakkoin muun kirjaston yhteyteen. Lundilaisten kanssa puhuimme paljon ERMSistä: talossa tehtyyn ohjelmaan ei ole enää tukea,  ja uuden kaupallisen ohjelman hankinta on edessä. Lundilaiset olivatkin kiinnostuneita meidän Coral-projektistamme ja turkulaisten kollegoidemme LibERMistä.

Puhuimme e-kirjojen SFX-aktivoinnista  ja käyttötilastojen hyödyntämisen tavoista. E-aineistoista saadaan, useimmiten – paljon dataa käyttötilastojen lisäksi. Mutta miten paljon dataa kerätään, mihin kerätään, kuinka se järjestetään ja kuinka suurella panoksella näitä tutkitaan – kaiken tarkastelu kaiken aikaa ei ole mahdollista eikä järkevää.   Lundilaiset  ovat määrittelemässä ydinkokoelmaa, joka ei ole jatkuvan tarkastelun alla,  ja loppuosa kokoelmasta on evaluoinnin kohteena.

Upsalan yliopiston kirjastossa vierailimme Ekonomikumissa, jossa näimme e-kirjojen esiintuontia kirjaston tiloissa. Hyllyjen päädyissä oli digitaaliset kehykset, joissa hyllyluokka jatkui virtuaalisena e-kirjoja esitellen. Hyllyissä oli lainassa olevien kurssikirjojen paikalla laminoitu e-kirjakannen kuva  QR-koodeineen. Kirjastossa oli kaksi kertaa lukukaudessa Kvart Över Fyra-tapahtuma, jossa tutkija tulee kertomaan pieneen saliin  parhaillaan menossa olevasta työstään; salissa on SmartBoard  ja pientä tarjoilua. Kirjasto komppaa laittamalla aihealueesta esille e-kirjoja ja muuta mahdollista e-aineistoa. Tapahtumat ovat epämuodollisia ja kuulema hyvin suosittuja opiskelijoiden keskuudessa.

Marraskuiset Pohjanmeren tuulahdukset ovat pyörähtäneet Tukholman yliopiston kirjastoon Frescatin kampukselle saakka; tilaa remontoidaan parhaillaan, ja organisaatio on uudistunut rajusti: kirjastolla ei ole enää kokoelmapolitiikkaa, vaan media policy, joka painottaa asiakkaiden tarpeiden mukaista hankintaa. Kirjat tarjotaan asiakkaille e-kirjoina käyttöön perustuvilla ja pda-malleilla. Hankintaehdotuslomakkeelle pitää kirjautua yliopiston tunnuksilla: kirjasto on sitoutunut vastaamaan ehdotuksiin ja kysymyksiin 24 tunnin sisällä. Kirjastossa ei ole enää myöskään aihespesialisteja, vaan kaikki virkailijat palvelevat kaikkia asiakkaita tieteenalasta riippumatta.

Kohdekirjastoillamme on käytössään Libguides, jonka 2.0 versioon kirjastot pian siirtyvät ja jonka mekin Helsingin yliopiston kirjastossa otamme käyttöön ensi vuonna. LibAnswers-modulia  kirjastot käyttävät Usein Kysyttyjen Kysymysten tietokantana. Varsinkin Lundilaisilla  on hyvä e-kirjaopas, josta on meillekin paljon hyötyä omaa opasta tehdessämme. Heillä on n. 45 e-kirja-alustaa, lähes kaikki samat kuin meillä ja vähän enemmänkin.

Olin todella tyytyväinen keskusteluihimme uusista  lisensointi-  ja hankintamalleista. Kaikissa näissä kirjastoissa käytetään laajasti sekä välittäjien pda-malleja  että kustantajien, mm. Wiley, Cambridge,  deGruyter ja  Brill,  käyttöön perustuvia  – evidence based  -hankintamalleja. Kustantajat tarjoavat EB-malleja hiukan erilaisilla säädöillä: malleja on vertailtava ja itselle sopivia on kokeiltava.

Kaikissa näissä kirjastoissa e-kirjojen ja muidenkin e-aineistojen määrä ja aihealuekattavuus kasvaa vuosittain kovaa vauhtia – ja siksi kirjastot tarvitsevat myös tila-, organisaatio- ja työkuvamuutoksia  sekä aineistonhankinnan politiikan päivitystä.

Vaikka meillä on eroavaisuuksia Ruotsin ja Tanskan kanssa sekä e-aineistoluettelointi- että käyttöönsaattoprosessin ja  indeksien  ja järjestelmähankintojen tasolla, niin paljon pystymme soveltamaan ja hyödyntämään naapureidemme kokemusta omaan työhömme.  Urheilufraasein: tästä on hyvä jatkaa, varsinkin konkreettista yhteistyötä ja yhteydenpitoa.

Opintoretki oli 25.-27.11. 2013. Mukana reissussa olivat Tiina Eklund ja Erik Lindgren Turun yliopiston kirjastosta.

Kirjoittaja

Marjo Kuusela
kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Tiina Eklund

Digitaalisuus kirjastoissa: tekniikka ratkaisee, vaiko sittenkin sisältö?

Kumpulan kampuskirjastoon suunnitellaan tilauudistusta, jonka tarkoituksena on tehdä kirjastosta toimivampi oppimisympäristö. Tähän liittyvät myös digitaaliset palvelut; kokonaisuudesta on tässä yhteydessä käytetty nimeä digitaalinen oppimisympäristö. Kyseinen sanapari onkin tänä vuonna esiintynyt hyvin taajaan Kumpulan kampuskirjastossa käydyissä keskusteluissa. Mitä se käytännössä tarkoittaa, onkin sitten toinen juttu. Tätä pyrimme kevään mittaan hahmottamaan, ja kuin tilauksesta pääsimme mukaan Helsingin kaupunginkirjaston ja Kirjastot.fi-palvelun järjestämään seminaariin  ”Digitaalisuus tilassa”,  joka järjestettiin Helsingin Park Hotel Käpylässä 23.–24.5.2013.

Tieteellisissä kirjastoissa e-aineistot ovat olleet arkea jo vuosikymmeniä. Suomen yleisten kirjastojen kokoelmissa e-aineistot ovat sen sijaan suhteellisen tuore tapaus. Tieteellisissä kirjastoissa elektronisten aineistojen käyttö perustuu muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta käyttäjän tunnistamiseen IP-osoitteiden perusteella. Yleisissä kirjastoissa e-aineistojen käyttö pohjautuu aineiston lainaamiseen painetun kirjan tavoin. Erilaisiin e-kirjaformaatteihin, myynti- ja lisensointimalleihin perehtyminen sekä e-aineistojen suojauksen (DRM) mukanaan tuomat rajoitteet ovat kaikkia kirjastosektoreita koskeva monimutkainen viidakko. Myös e-aineistojen käytön opastus ja neuvonta sekä elektronisten aineistojen näkyväksi tekeminen ja markkinointi ovat kirjastosektoriin katsomatta yhteinen, ja ajankohtainen, haaste.

HelMet-kirjastojen infonäyttöprojekti on loistava esimerkki e-aineistojen näkyvyyden lisäämisestä ja kirjaston ajankohtaisten tapahtumien markkinoinnista kirjastotilojen ulkopuolella. Jussi Vehviläinen, Helsingin kaupunginkirjaston tietohallintopäällikkö kertoi, kuinka kampanjassa käytettiin eri puolille Helsingin kantakaupunkia sijoitettuja infonäyttöjä. Käyttäjät pystyivät infonäytön kosketusnäytöltä selaamaan kirjaston e-kirjoja sekä lataamaan niitä omalle kannettavalle laitteelleen QR-koodin avulla. Lisäksi infonäytöillä oli mahdollista äänestää omaa suosikkiaan uudeksi Keskustakirjastoksi.

Luvian kunnankirjastossa puolestaan toteutettiin yhdessä Satakunnan ammattikorkeakoulun, Prizztech Oy:n sekä Tampereen teknillisen yliopiston kanssa Opetusministeriön rahoittama Älyhyllyhanke. Digitaalisuus tilassa -seminaarissa älyhyllystä esitelmöi Samkin tutkija Harri Ketamo. Älyhyllyn idea on hakea asiakkaan valitsemasta teoksesta lisätietoa netin kautta. Älyhylly tunnistaa sille asetetun kirjan ja tuo käyttäjän näkyville tietoa mm. kirja-arvosteluista ja kirjoittajan taustatiedoista sekä etsii lisätietoa käyttäjän valitseman kirjan aihealueesta. Älyhylly perustuu hyllyn sisään sijoitettuun RFID-lukijaan, joka tunnistaa kirjan ja tarjoaa lisäinformaatiota kosketusnäytön välityksellä. Älyhyllyn ideaa on ehditty kehitellä myös asiakkaiden omia laitteita hyödyntävään suuntaan. Tässä tapauksessa hyödynnetään NFC eli Near Field Communication -tekniikkaa, jonka avulla asiakas voi samalla tavoin saada kirjasta lisätietoja omaan puhelimeensa. Puhelimen täytyy tietysti tukea NFC-tekniikkaa, jotta tämä onnistuisi. Erittäin mielenkiintoinen idea, jonka toimivuutta kannattaisi miettiä Helsingin yliopiston kirjaston kontekstissa. Kirjastot.fi sivustolta löytyy lisätietoa Älyhyllyn poikimasta jatkohankkeesta NFC kirjastoissa.

Digitaalisuus nähdään luonnollisesti hyvin vahvasti erilaisten koneiden ja sovellusten kautta, mutta ne eivät kuitenkaan ole digitaalisuuden koko kuva. Laitekeskeisyydestä olisi päästävä irti ja keskityttävä sisältöihin ja palveluihin, joita asiakkaat käyttävät. Tai jättävät käyttämättä, jolleivät ne vastaa heidän tarpeitaan.  ”Digitaalisuus tilassa” -seminaarin organisaattori Päivi Litmanen-Peitsala kysyi, että mitä jos havainnoisimmekin sitä, miten asiakkaat hyödyntävät digitaalisuutta omassa arkielämässään ja peilaisimme digitaalisuutta kirjastossa sitä vasten. Ei ole mitenkään sanottua, että asiakaskuntamme pitäisi mielekkäänä esimerkiksi käyttää kirjaston laitteita, jos mukana kulkee älypuhelin tai muu kannettava laite.

Seminaarin osallistujat olivat pääosin yleisten kirjastojen edustajia, mikä luonnollisesti näkyi keskustelujen teemoissa, mutta se ei suinkaan tahtia haitannut. Seminaarin puhujavalinnat kuvastivat rajoja ylittävän yhteistyön tärkeyttä, sillä mukana oli myös esitys YLEn avoimista rajapinnoista. Haastattelu esityksen teemoista löytyy Kirjastokaistalta.  Mukana oli myös Terkosta kokoelmapäällikkö Terhi Sandgren kertomassa digitaalisuuden haasteista Terkossa. Totesimme, että yhteistyötä pitäisi olla paljon enemmän. Kaikkia ideoita ei toki voi suoraan ottaa käyttöön, mutta aina voi miettiä, että voisiko ajatusta kuitenkin soveltaa meidän ympäristöömme.

Teksti

Anna-Kaisa Hyrkkänen
kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kati Tuunanen
kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Dlorg-eu

Elämässä e-kirjojen kanssa riittää erikoistapauksia – ja kehittämishaasteita

E-kirjoja meillä on ollut kokoelmissamme jo jonkin aikaa, vaikka käytetyimmän kirjallisuuden osalta voimakkain kasvukausi onkin ajoittunut viime vuosiin. HELKAan luetteloitujen e-kirjojen määrä on jo kymmeniä tuhansia. E-kirjojakokoelmiemme nimekemäärä lasketaan kuitenkin jo sadoissa tuhansissa, mikäli otetaan huomioon ne e-kirjatietokannat ja portaalit, hankitut (1) ja vapaat, jotka ovat tarjolla tietokantavalikoimassamme mutta joihin sisältyviä teoksia ei ole luetteloitu HELKAan.

Kaikesta edellä sanotusta huolimatta voi väittää, että e-kirjat eivät ole vielä tulleet luontevaksi osaksi kirjastoarkeamme. Tämä ilmenee muun muassa siinä, että puhuessamme e-kirjoista kollegojen kesken keskitymme usein ongelmatapauksiin tai päivittelemme, miten paljon huolta, työtä ja vaivaa niiden kanssa elämiseen liittyy ja miten hankalia käyttää ne ovat myös asiakkaillemme.

E-kirjojen kanssa elämiseen liittyviä ongelmallisuuksia esiteltiin aika monipuolisesti myös 10.12.2012 järjestetyn Tiedä enemmän aineistohausta ja e-kirjoista -tilaisuudessa (2). Pidetyissä puheenvuoroissa keskityttiin lähinnä e-kirjojen hankintaan, valintaan ja kuvailuun liittyviin prosesseihin.

Seuraavassa lähestyn e-kirjoihin liittyviä kysymyksiä ja ongelmia vähän asiakaspalvelulähtöisemmästä näkökulmasta kuin mitä mainitun tilaisuuden esityksissä.  E-kirjastopalautevastaajana olen myös asiakaspalveluvirkailija, joka  joutuu aika paljon tekemisiin e-kirjojen käytettävyyttä  ja löytyvyyttä koskevien kysymysten kanssa. Näitä tulee sitten miettineeksi vähän yleisemminkin.

Hankalimmat e-kirjatapaukset vaativat ohjeistuksia ja opastusta

Hankkimiemme e-kirjojen käyttö ei ole aina asiakkaillemme ihan ongelmatonta. Tiettyjä sisältöjä on valitettavasti  joskus tarjolla vain tietyn, ehkä vähemmän käyttäjäystävällisen palvelun kautta. Ylivoimaisesti eniten kysymyksiä niin asiakaspalautteissa kuin suoraan asiakaspalveluvirkailijoillekin tulee ellibs– ja Dawsonera-palvelujen kautta hankituista e-kirjoista. Tämä selittyy osaksi sillä, että näissä on runsaasti paljon käytettyjä kurssikirjoja.

ellibs-kirjat, toisin kuin muut e-kirjamme, lainataan HELKA-kortilla eli niitä on rajattu määrä kappaleita, mitä asiakkaidemme on joskus vaikeaa ymmärtää (”Miten e-kirja voi loppua?”). ellibs-kurssikirjan onnistunut lataaminen edellyttää, että kyseisellä koneella on valmiiksi asennettuna Adobe Digital Editions –ohjelma. Ohjelman lataamisessa on omat kommervenkkinsa, ei vähiten silloin, kun ladattava kone on kirjaston tai Aleksandrian asiakaskone. Erilalisia ellibs-kirjojen käyttöä koskevia ohjeita löytyy niin kirjaston (perusohjeUKK-ohje) kuin ellibsinkin sivuilta. Mutta jaksavatko asiakkaat niitä lukea, ainakaan etukäteen? Ja löytyvätkö ohjeet juuri silloin, kun hätä on suurin?

Dawsonera-kirjojen käyttöongelmat liittyvät nekin usein kirjojen lataamiseen omalle tietokoneelle (1-3 päiväksi) tai paremminkin siihen, miten lataamansa kirjan saa esiin. Ohjeistusta on tarjolla mm. kirjaston sivuilla olevassa e-kirjaohjeessa. Mainittakoon tässä yhteydessä , että Dawsonera-kirjojen lataaminen kirjaston asiakaskoneille ei onnistu ainakaan keskustakampuksen kirjastoissa, mutta online-lukeminen sujuu kyllä.

Enemmistö kirjaston hankkimista e-kirjoista on sellaisia, että niiden lukeminen sujuu parhaiten online. Aika moni asiakkaistamme tuntuisi kuitenkin haluavan ladata e-kirjoja omalle  iPadille tai muulle pikku lemmikkilaitteelleen, mikä joissain tapauksissa onnistuukin. Latausmahdollisuuksista kuulemma kysytään palvelupisteissä ja ohjeita kaivattaisiin. E-kirjaohjeessamme kerrotaan ellibs-kirjojen latausmahdollisuuksista eri laitteille,  mutta muiden pakettien kirjoista ei.

Muiden yliopistokirjastojen sivuilta löytyy taulukkomuotoisia  ohjeita e-kirjojen käytettävyydestä eri laitteilla (Tampereen yliopiston ohje; Jyväskylän yliopiston kirjaston ohje). Kirjastossamme on kyllä jonkin verran testailtu hankkimiemme e-kirjojen käytettävyyttä muutamilla laitteilla, mutta tietoa testauksen tuloksista  taida olla  kootusti missään. E-kirjoja on meille hankittu parinkymmenen eri palvelun kautta, joten meillä riittäisi urakkaa  ohjeistusten aikaansaamisessan ja ajan tasalla pitämisessä, monet palveluista kun ovat  myös tässä suhteessa kovasti muuttuvaisia.  Selkeiden ohjeiden aikaansaamista vaikeuttaa myös se, että tietyssä palvelussa sekä DRM-suojattuja että suojaamattomia e-kirjoja.  Mainitut hankaluudet eivät kuitenkaan saa estää meitä yrittämästä koota eri kampuskirjastojen e-kirjakokemuksia  ja mahdollisia -ohjeistuksia jonnekin. Kukahan tai mikähän taho tähän ryhtyisi?

Kokonaisten kirjojen tulostamiselle ja lataamiselle on usein asetettu rajoituksia käyttöehdoissa, jotka on määritelty kirjaston kyseisten kustantajien tai välittäjän kanssa tekemissä lisenssisopimuksissa. Kirjastossa laaditussa yleisohjeessa e-kirjojen käyttöehdoista todetaan, että kirjoista saa tulostaa ja tallentaa vain osia. Joissakin palveluissa e-kirjoja  voikin ladata vain luku kerrallaan. Toisaalta on e-kirjajapalveluja, joiden sivuilla on tarjottu mahdollisuuksia koko kirjan  lataamiseen, usein kuitenkin vain määräajaksi. Kokonaisten e-kirjojen (varsinkin useampien) lataamiseen omalle laitteelle  vaikkapa luku luvulta kustantajat ja välittäjät saattavat edelleenkin puuttua – siitä meillä on ihan viimeaikaistakin kokemusta. E-kirjojen käyttöehtoja koskevaan yleisohjeeseemme sisältyvä varoitus on siis syytä huomioida.

Yksi mahdollisuus kehittää erityisesti e-kurssikirjapalveluja voisi olla esimerkiksi tietyn kurssivaiheen e-kirjojen ostaminen asiakkaille lainattaville iPadeille. Terkossa on jo kokeiltu tällaista palvelua, TerkkoPadia. Suunnitelmia tämäntyyppisen toiminnan jatkamisesta ja laajentamisesta on kuulemma vireillä.

E-kirjojen löytyvyyden edistäminen on työllistävää mutta kehittävää

Käytetyimmät e-kirjamme on luetteloitu HELKAan, joten ne ovat löytyneet periaatteessa samalla tavoin kuin painetutkin kirjat. HELKAn asiakasliittymässä haun kohdistaminen nimenomaan e-kirjoihin on vaatinut yhdistelmähaun tekemistä, koska liittymässä periaatteessa tarjolla ollut rajausmahdollisuus e-aineistoihin ei toiminut.  Operaatio on sen verran monivaiheinen (katsokaa vaikka e-kirjaohjeestamme) , että verkkosivujen aineistohaku, jossa on tarjolla mahdollisuus suodataa hakutuloksista esiin vain verkosta löytyvät aineistot on varmaankin ollut e-kirjoista kiinnostuneille asiakkaille tervetullut uutuus.

E-kirjojen (painettuja kirjoja huonommasta?) löytyvyydestä on oltu kirjastossa huolissaan osaksi sen vuoksi, että tuhansien nimekkeiden pakettiostoina hankittuja e-kirjaeriä ei ole ollut mahdollista sisällönkuvailla yksittäin. Niisä MARC-tietueissa, joita yleensä saamme palvelujen tuottajilta  pakettihankintojemme yhteydessä, on kuitenkin varsin usein joitain sisällönkuvailuja, NLM-, LCC- tai Dewey-luokituksia ja englanninkielisiä asiasanoja (esim. LCSH- tai Mesh).  Verkkopalvelujaan innovatiivisesti kehittävä Meilahden kampuskirjasto Terkko on kehittänyt e-kirjoille aiheenmukaisen selausmahdollisuuden, BookNavigator-palvelun käyttämällä hyväksi e-kirjojatietueissa olevia luokituksia suhteuttaen niitä vakiintuneeseen lääketieteen (ala)jaotteluun.   Viikin ja Kumpulan kampuskirjastot ovat seuranneet esimerkkiä ja Keskustakampuksen kirjastossakin tutkitaan mahdollisuuksia lähteä tälle tielle.

E-kirjakokoelmiemme karttuessa muutamiinkin BookNavigator-palvelun alaluokkiin saattaa kertyä niin paljon e-kirjoja, etteivät asiakkaat jaksa niitä oikein selailla. Palvelussa on kuitenkin tarjolla myös hakumahdollisuus ja Terkko on vielä tuottanut hakijoille avuksi asiasanapilven, jossa näkyy saamiimme e-kirjatietueisiin sisältyviä asiasanoituksia, jotka ovat monien sisällönkuvailijoidemme mukaan ”niin kovin karkeita” mutta näyttäisivät toimivat pilvessä aika mukavasti.

BookNavigatorin rakentaminen ja ylläpitäminen on aika työllistävää, osa e-kirjapaketeistamme kun  täydentyviä.  Kenties jossain vaiheessa ylläpito saadaan sentään automaattiseksi ja.  Voi ennakoida Keskustakampuksen kirjastossa selauksessa toimivan jaottelun haeskelussa riittää tekemistä, kun aloja niin paljon ja niiden väliset rajat ja hierarkiat niin vaikeasti määriteltävissä.  Toivon mukaan tähän työhön löytyy kuitenkin henkilöresursseja. Tämänkaltainen luokitusten (ja ehkä asiasanoitustenkin) tutkailu ja  muokkaus osana aiheenmukaista tiedon-/lähteidenhakua tukevan palvelun rakentamista lienee omiaan kehittämään juuri sentyyppistä  sisällönkuvailullista orientaatiota, jollaisella olisi kysyntää.  Sitä paitsi kehitellyille  luokitteluille/kategorisoinneille saattaisi löytyä muutakin käyttöä (3).

E-kirjakokoelmiemme vs. painettujen kirjakokoelmiemme löytyvyys?

Mikäli BookNavigator- palvelu laajenee kattamaan kaikkien kampuskirjastojen tieteenalat, olemmeko itse asiassa ennen pitkää tilanteessa,  jossa e-kirjakokoelmamme  ovat asiakkaillemme paremmin hahmoteltavissa ja etsittävissä aiheenmukaisesti kuin erityisesti keskustakampuksella varsin mittavat painetut kokoelmamme, joita on asiasanoitettu useampiinkin erikoissanastoihin tukeutuen?  Miten hyvin tai huonosti asiakkaamme ovat osanneet arvailla sisällönkuvailujamme?   Asiasanastojen äärelle ei Google-hakuihin tottuneita asiakkaita välttämättä enää saa paimennettua.

Älykkäät tiedonhakupalvelut saattavat tarjota mahdollisuuksia helpottaa asiakkaiden aiheenmukaista tiedonhakua ja auttaa heitä saamaan enemmän hyötyä kirjastossa vuosien saatossa tehdystä sisällönkuvailutyöstä. Näiden mahdollisuuksien realisointia edistäisi se, että kyseiset sanastot olisi ontologisoitu (4).  Melkoinen osa HELKAssa käytetyistä asiasanastoista löytyy jo ONKI-palvelusta, mutta aivan kaikki eivät.

Miten erilaiset asiasanoitukset, painettuihin ja e-kirjoihin liitetyt,  toimivat  yhden yliopistokirjaston KDK-asiakasliittymässä, finnassa, tätä on nyt mahdollista tutkailla esimerkiksi käväisemällä Jyväskylän yliopiston kirjaston finnassa, joka on jo ihmeteltävänä beta-versiona. Rinnalle voi ehkä  ottaa perinteisen Jykdok -kokoelmatietokannan, jonka kautta voi tutkia  sisällönkuvailuja MARC-tietueista.   Omien alustavien havaintojeni mukaan e-kirjatietueiden” karkeat”  asiasanat ovat hyötykäytössä mm. kirjojen selauksessa (Selaa luetteloa -> Aihe->Aakkosjärjestyksessä).

Jos olemmekin nyt välillä helisemässä e-kirjojen kanssa, paljon hyvää ja ”siunauksellistakin” niiden kanssa elämisestä saattaa koitua. Paine pistää aiempia, painettujen kirjojen kanssa omaksuttuja toimintatapoja ja käytäntöjä uusiksi ei välttämättä ole pahitteeksi.  Painetut ja elektroniset kirjakokoelmamme ovat toisiaan täydentäviä.  Miten parantaa näiden hybridikokoelmiemme löytyvyyttä ja näkyvyyttä – tätä kokonaisuutta kai tässä pitäisi miettiä.


Lisätietoa

(1) Laajimmat hankitut kirjapaketit, joiden sisältämiä kirjoja ei ole luetteloitu HELKAan  ovat  ECCO – Eighteenth Century Collections  Online (noin 200 000 nimekettä) ja EEBO – Early English Books Online (125 000 dokumenttia).

(2) Tiedoksi Helsingin yliopiston kirjaston piirissä toimiville lukijoille: Tiedä lisää aineistohausta ja e-kirjoista –tilaisuuden aineistot löytyvät yhteiseltä verkkolevyltämme ( Group (P:) – h985 – yhteinen – Koulutus – Koulutus esityksiä).

(3) BookNavigatorin kategorsointi voisi sopia aiheenmukaiseksi jaotteluksi esimerkiksi RSS-syötepohjaiseen uutuusluetteloon, jollaisen tuottaminen olisi ollut teknisesti mahdollista jo vuosia. Voisi harkita, että uutuusluetteloon, jossa olisi aihejaottelu,  sisällytettäisiin sekä e-kirjat että painetut kirjat, mikä tietysti edellyttäisi, että myös painettujen kirjojen tietueisiin pitäisi lisätä luokitus. E-kirjat eivät sisälly nykyiseen HELKAn uutuusluetteloon, jossa kirjauutuuksia voi selailla kampuskirjastosijainnittain, koska niillä ei ole kirjastosijaintia ja koska niiden tietueita voi ryöpsähdellä HELKAan joskus muutama tuhatkin viikossa.

(4) Asiasanastojen ontologisoinnista löytyy kiinnostuneille  netistä useampiakin tekstejä ja esityksiä.

Teksti

Eeva Peltonen
(e-)kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen
Alkuperäinen kuva

 

Osa 2: Kirjaston maailma avautui Tiedekulmaan 27.3.-13.4.2012

E-kirjasto? Tiedekulman lehtinurkkauksen liitutaulu sai mielikuvituksen liikkeelle.

Palvelumuotoiluhankkeen tuloksena kirjasto tuotteistaa palvelujaan

Suunnittelutoimisto Taivas on tehnyt ehdotuksia piktogrammeiksi, joista kysyttiin yleisön mielipiteitä.


Suunnittelija Liisa Vilkkumaa esittelee ehdotuksia piktogrammeiksi.

Pop-up kirjasto Tiedekulmassa

Kolmen viikon ajan esiteltiin HY kirjaston palveluja hyvällä asenteella. Kokeiluna rohkaisevaa – tästä on hyvä jatkaa muissakin tapahtumissa.

Yhteistyötä yli rajojen: Suomalais-namibialainen kirjastoyhteistyö. 4.4.2012

Kirjalahjoitus

Suomen lähetysseura lahjoitti arkistostaan Namibiaa koskevan kirjakokoelman Namibian yliopiston kirjastolle. Kokoelmassa on mm. aineistoa, jota nykyisestä Namibiasta ei löydy. Lähetysseuran johtaja Seppo Rissanen luovutti kirjakokoelman uudelle omistajalle ja sen vastaanotti Namibian yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Ellen Namhila.


Namibian yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Ellen Ndeshi Namhila.


Lahjoitusasiakirjat allekirjoitetaan. Kuvassa vasemmalla Lähetysseuran johtaja Seppo Rissanen, oikealla ylikirjastonhoitaja Ellen Ndeshi Namhila.


Maljat lahjoituksen kunniaksi.


Ylikirjastonhoitajat Kaisa Sinikara ja Ellen Ndeshi Namhila.

Human Resource Development Project at the University of Namibia Library

Helsingin yliopiston kirjaston, Tampereen yliopiston kirjaston ja Namibian yliopiston kirjaston yhteistyöprojekti Human Resource Development Project at the University of Namibia Library alkoi toukokuussa 2011 ja se kestää vuoden 2012 loppuun. Yhteistyöprojektia koordinoi Helsingin yliopiston kirjasto. Projektia Tiedekulmassa esitelleet ylikirjastonhoitajat kuuluvat sen kuusijäseniseen ohjausryhmään.

Namibian yliopiston kirjasto on pitänyt tärkeimpinä kehittämiskohteinaan kirjaston strategista kehittämistä, palveluiden laadun varmistamista, painettujen ja digitaalisten kokoelmien kehittämistä, entistä tehokkaampien ja osuvampien palveluiden tarjoamista tutkijoille ja opiskelijoille, tiedonhankintataitojen opettamista sekä akateeminen kirjoittamista ja tieteellistä julkaisemista. Projektin osapuolten yhteistyömuotoja ovat yhteiset seminaarit Namibiassa ja työvierailut Suomeen. Yhteistyön tavoitteena on lisätä Namibian yliopiston kirjaston henkilökunnan ammatillista osaamista.

Namibiassa on yksi yliopisto, University of Namibia (UNAM). Yliopisto on perustettu 1992, pari vuotta Namibian itsenäistymisen jälkeen. Yliopisto ja sen kirjasto ovat tärkeässä asemassa, kun Namibia pyrkii saavuttamaan kansallisen visionsa Vision 2030 tavoitteet: Namibia on verrattavissa kehittyneisiin maihin vuoteen 2030 mennessä.


Ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikaran puheenvuoro.

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen
Tiinakaisa Honkasalo

Tieto tutkijan työpöydälle – Tutkijoiden kokemuksia ja näkemyksiä e-kirjastopalveluistamme

”Elektroniset aineistot toimivat mielestäni hyvin.”

”Nykytilanne minulle hyvä, tieto-organisaatio toimii loistavasti!”

”En juuri käytä niitä (kirjaston e-aineistopalveluja). Ne näyttävät sekavilta. Käytän pääasiassa pubmedia, scopusta, jne.”

”En ole kirjastoa käyttänyt enää moneen vuoteen. Käytämme työssä ensisijaisesti tieteellisiä julkaisuja jotka ovat verkossa.”

 

Yllä poimintoja HY:n tutkijoiden avovastauksista elektronisten julkaisujen käyttöä koskevaan verkkokyselyyn  “Tieto tutkijan työpöydälle!”. FinELib toteutti valtakunnallisen kyselyn kyselyn syys-lokakuussa 2011. Kysely oli suunnattu yliopistoissa, yliopistollisissa sairaaloissa ja FinELib-konsortioon kuuluvissa tutkimuslaitoksissa työskenteleville tutkijoille. Vastauksia kyselyyn tuli kaikkiaan 3 830 kappaletta. Helsingin yliopiston tai HYKSin valitsi taustaorganisaatiokseen 1494 vastaajaa.

Kyselyn kautta saatu palaute antaa moninaisuudessaan ja ristiriitaisuudessaan Helsingin yliopiston kirjastolle paljon ajattelemisen aihetta.

Alla muutama koonti aineistojen käyttöä koskevista vastauksista ja kyselyyn vastaajien tieteenalajako.

On syytä muistaa, että avovastauksissa painottuu usein negatiivinen palaute. Kannattaa tutustua laajempaan kirjoitukseen palautteiden herättämistä ajatuksista pdf-artikkelin avulla. Artikkelissa on nostettu esiin sellaisia huomioita, jotka toistuvat useammissa vastauksissa ja/tai jotka ovat samansuuntaisia muissa yhteyksissä saadun kriittisen palautteen kanssa.

Lisätietoja kyselystä FINElibin sivuilla: http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/finelib/finelib_konsortio/hankkeet/kayttajakysely.html

Kyselyn vastaajat

Vinkki: klikkaa kuva suuremmaksi, avautuu uuteen välilehteen

Huomattava osa tutkijoiden käyttämistä julkaisuista on saatavilla elektronisena

Pääosa vastaajista kertoi tarvittavien julkaisujen löytävän joko täysin tai suurelta osin e-muodossa.

Vinkki: klikkaa kuva suuremmaksi, avautuu uuteen välilehteen. 

Tutkijoiden tiedonhaku alkaa yleisimmin Googlesta

Vinkki: klikkaa kuva suuremmaksi, avautuu uuteen välilehteen

 

Kiitetyt ja moititut e-kirjastopalvelumme – haasteita riittää

Kyselyyn sisältyi paljon elektronisten aineistojen käyttöön liittyviä ongelmia koskevia kysymyksiä, joissa tarjottiin mahdollisuutta avovastaamiseen. Näissä vastauksissa tuli esiin melkoinen kirjo kommentteja.

Seuraavat kehittämiskohteet korostuivat avovastauksissa:

  1. Liikaa erilaisia tietokantoja
  2. NELLI-portaali on suurin ongelma
  3. Hakuja on vaikea kohdentaa juuri siihen mitä hakee
  4. Etäkäyttö yliopiston ulkopuolelta joko ei onnistu tai on liian mutkikasta
  5. Olen surkea löytämään etsimääni – opetusta pitäisi olla enemmän
  6. En juuri käytä kirjaston tarjoamia e-aineistopalveluja

Lue lisää kommentteja ja kehittämisehdotukset pidemmästä, pdf-muodossa, löytyvästä artikkelista!

Kaikki saatu palaute huomioidaan kirjaston palvelujen kehittämisessä ja uusien palvelujen suunnittelussa.

Linkki

Tieto tutkijan työpöydälle -jutun pitkä versio [PDF]

Teksti

Päivi Lammi
Suunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Heini Viitamäki
Kirjastosihteeri
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

 Kuva

Aino-Leena Juutinen
Verkkotoimittaja

Tavoittiko tieto koekäytöstä? – Hyviä käytäntöjä haussa uutuustiedotukseen

Sesonkiaikoina, syksyisin ja alkuvuodesta Hankinta- ja metadatyksikössä saatetaan tuottaa kolmekin e-kirjastouutista päivässä. Kirjaston verkkosivustolla yksittäinen uutinen voi joskus ehtiä olla näkyvissä vain muutaman tunnin, koska uutisfeediin tuottuu uutisia kaikilta kampuksilta. Kampuskirjastojen omilla uutissivuilla elektronisiin aineistoihin liittyvät uutiset saattavat viivähtää vähän pidempään. NELLIn etusivun uutisosiossa yksittäiset uutiset on onneksi saatu säädettyä näkymään (vähintään) kaksi viikkoa.

E-kirjastouutiset leviävät uutissyötteinä monissa kanavissa, ja potentiaalisia lukijoita on toki paljon, jopa ALMA-intranetissa. Silti välillä epäilyttää. Mahtavatko uutiset uusista hankinnoista tai koekäytöistä tavoittaa juuri ne asiakkaamme, jotka erityisesti juuri kyseisiä aineistoja tarvitsisivat.

Hankinta- ja metadata-asiantuntijat suoltavat uutisia asiantuntijoille tyypilliseen tapaan, pikaisesti, vähän vasemmalla kädellä monen muun homman ohella. Uutistekstien hiomiseen asiakkaita puhutteleviksi ei ole arjessa aina riittävästi aikaa. Siitä, että tekstiä on oltava sekä suomeksi että englanniksi, on kuitenkin pidetty tiukasti kiinni.

Kovin kiireisiä ovat myös kampuskirjastojen tieteenalavastaavat, joilta hankinta- ja metadata-asiantuntijat saavat joskus taustatekstiä heidän erityisalansa aineistoja koskeviin uutisiin. Tieteenala-asiantuntijoiden erityisalojensa aineistouutuuksista ja koekäytöistä erikseen sähköpostitse tai muuten kyseisen alan tutkijoille mahdollisesti tuottamasta tiedoteviestinnästä ei alkuunkaan aina tihku tietoa keskitetymmin aineistotiedotuksen hyviä käytäntöjä miettiville. Koordinoimalla työnjakoa voisi viestien tavoittavuutta tehostaa.

Keskeisimpiä uutisia hankinta- ja metadataväki toimittaa myös kirjaston henkilöstön uutiskirjeisiin. Toiveena on, että asiakkaiden parissa käyskelevä kirjastovirkailija tulisi niitä sieltä lukeneeksi ja viestineeksi oppimastaan myös asiakkaille, jotka kohtaa.

Mitä voisimme tehdä paremmin?

Uutisfeediin hukkuvien tiedotteiden toistaminen ei liene tarkoituksenmukaista, paitsi poikkeustapauksessa. Koekäytöistä voisi toki muistuttaa esimerkiksi tieteenaloittain vaikkapa oppiaineiden sähköpostilistojen kautta.

E-lehtiin liittyvistä palveluista voisi luoda myös kokoavan tiedotteen, joka olisi (ainakin sähköisenä) tarjolla pysyvästi, määrätyissä kanavissa. Myös tiedotteen dynaamisuuteen voi satsata nykyistä RSS-feediä tehokkaammin.

E-kirjojen koekäyttöjä voi muistuttaa muutenkin  kuin vain muistutusuutisella. Yksittäisen kaupallisen kustantajan koekäytöstä on ehkä eettisesti hankalaa tehdä komeaa journalistista artikkelia, mutta aineistouutistiedotteille voisi olla oma syötteensä, josta esimerkiksi päättyneet koekäytöt voidaan määrättynä päivänä poistaa.

Blogien uutissyötteillä toteutettuun tiedotukseen voi vaikuttaa esimerkiksi uutisten kategorisoinneilla, joilla jo vaikutetaan esimerkiksi siihen, etteivät vain joillekin keskustakampuksen rajatuille tutkijaryhmille kiinnostavia e-aineistoja koskevat uutiset ilmesty näkyviin Terkon sivuilla. Vastaavasti voisi harkita, tarvitseeko kampuskirjastojen joskus hyvin paikallisesti kiinnostavista uutisista jokaisen tulla kirjaston etusivun uutisvirtaan. Eihän tähän ylivuolaaseen virtaan tarvitsisi ohjata ihan kaikkia e-kirjastouutsiakaan, onhan esimerkiksi koekäyttöjä, jotka saattavat kiinnostaa vain hyvin rajattuja kohderyhmiä.

E-kirjastouutisointimme on parantunut blogipohjaisen uutisoinnin aloittamisen myötä monessa suhteessa. Nyt uutiset taitavat kuitenkin ohjautua entistä harvemmin tiedekuntien ja laitosten sivuille kuin aiemmin. Ellei uutisia jaella ALMAn julkaisuvälineen kautta, jolloin julkaisupyynnön saaneilla tiedekunta- ja laitostiedottajilla on periaatteessa mahdollisuus ottaa uutinen, niin halutessaan, myös webbisivujen uutisiin. Periaatteessa blogiuutisia voisi jaella tägitysten avulla vähän vastaavalla tavalla myös suoraan tiedekunta- ja laitosteidottajille, kunhan toimintatavasta sovitaan. Tarjoaisikohan Flamman julkaisuväline entistä toimivampia työkaluja uutisten jakeluun?

Toimivassa uutuustiedotuksessa toimii hyvän asiantuntijaorganisaation viestintäperiaatteet; jokainen viestii omista töistään, mutta organisaatio tarjoaa mahdollisimman tehokkaat viestintäkanavat ja viestinnän toteutuksen hyvän. Asiantuntijan ei ollenkaan aina ole tarkoituksenmukaista toimittaa tekstistään eri versioita eri kanaviin eri yleisölle. Hyvä viestintäkäytäntö skaalautuu tieteenalasta toiseen, vaikka aineisto ja itse viesti vaihtuisikin.

Tekijöiden ohella hankinta- ja metadaväki kaipaa myös uusia ideoita ja toimiviksi todettuja käytäntöjä e-kirjaston sisältöuutisten levittämiseen. Kommenttiosastossa on sana vapaa.

Miten asia on hoidettu muissa tieteellisissä kirjastoissa, olisi myös kiinnostavaa kuulla?

Teksti

Eeva Peltonen
kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Mitä asiakkaamme odottavat e-kirjastopalveluiltamme? – Usein kysymättä jääneitä kysymyksiä

Olemme tarjoilleet e-aineistojamme NELLIn kautta runsaan kuuden vuoden ajan. Koko tämän ajan olen olen ollut kiinteästi mukana niin NELLIin liittyviä pikku käyttöliittymäremontteja ideoimassa ja vähän toteuttamassakin kuin vastaamassa NELLI- ja e-kirjastopalautteisiinkin.

NELLI-, SFX- ja e-kirjastopalautteilla on ollut oma osuutensa siihen, että erilaisia NELLI-remontteja on lähdetty, niukoista henkilöresursseista huolimatta, toteuttamaan. Osin asiaan on kyllä vaikuttanut ihan valtakunnallisella tasollakin kasvanut NELLI-kriittisyys.

Asiakkaiden e-kirjastonkäyttöön liittyviä ongelmia ei voi kuitenkaan palauttaa yksin NELLIn/Metalibin kökköyteen. Myös sillä, millä tavalla olemme erityyppisiä e-aineistoja saattaneet tarjolle eri järjestelmien kautta ja millä tavoin niitä kuvailleet, on osuutensa asiaan, samoin NELLiin ja e-kirjastoon liittyvällä tiedotuksella ja opastuksella.

Kykymme saattaa tarjolle ja kuvailla e-aineistoja ja viestiä e-kirjastopalveluista edellyttää, että kirjastohenkilöstö tuntee paremmin e-kokoelmiamme ja ymmärtää niiden käyttöön saattoon liittyviä järjestelmiä. Tähän liittyen järjestettiin keväällä kolme vähän eri kohderyhmille suunnattua koulutustilaisuutta. Tiedä enemmän e-lehdistä ja –kirjoista – tilaisuus (16.3.) oli suunnattu laajasti kaikille niille kirjastolaisille, jotka tällaista tietoa asiakaspalvelutehtävissä tarvitsevat. E-aineistojen kuvailun ja käytettävyyden työpaja (25.3.) oli suunnattu e-aineistojen hankinta – ja kuvailutehtävissä toimiville kirjastoammattilaisille sekä tiedonhankinnan kouluttajille.  NELLI-sisällönkuvailukoulutus (16.5.) oli  tarkoitettu e-aineistojen kuvailuja Metalibiin  tekeville kirjastoammattilaisille.

Seuraavat mietteet perustuvat paljolti E-aineistojen kuvailun ja käytettävyyden työpajaan valmisteltuun aineistoon ja työpajassa käytyihin keskusteluihin. Työpajassa pyrittiin tarkastelemaan aineistojen kuvailu-  ja käytettävyyskysymyksiä käyttäjänäkökulmasta ja tukeuduttiin jossain määrin myös asiakaspalautteiden välittämään informaatioon.

Miksei ole yhtä kattavaa hakua?

”En ole kyllä löytänyt yhtään sekavampaa hakukoneistoa kuin nellissä on. Miksi hakuja pitää olla näin järkyttävän paljon? Miksi ei ole yhtä kattavaa hakua? Miksi esimerkiksi artikkelia etsittäessä ei voida näyttää valmiiksi kaikki hakutiedot vaan piilotellaan artikkelin lehtihakua yhden linkin taakse?

Ymmärrän että tietoa on paljon, mutta yhdellä kattavalla hakukoneella sitä voisi pelkistää huomattavasti.

Tällainen kommentti tuli helmikuussa, siis viime syksynä toteutetun käyttöliittymäremontin jälkeen,  e-kirjastopalautepostilaatikkoomme ”Hyvää kevään jatkoa” –toivotusten kera.

Palautteeseen ei ollut vaikeaa vastata asiakasta myötäillen, koska omastakin mielestäni lukuisia toimintoja tyrkyttävä ja kymmeniä eri ikoneja vilisevä NELLI on sekava ja kursittamattomalle käyttäjälle varsin vaikeasti avautuva.

Senkin saatoin tunnustaa, että lisäiltyämme vuosien varrella NELLIin erilaisia e-aineistojen etsimistä ja -valintaa helpottavia asioita emme ehkä olleet riittävästi miettineet, mitä voisi vuorostaan karsia. Mainittuja NELLIn asiakasystävällisyyttä lisääväksi tarkoitettuja parannuksia ovat olleet esimerkiksi vasemman laidan valikossa oleva Etsi aineisto –laatikko ja sieltä avautuvat hakemistot (2007) ja viimeisen käyttöliittymäremontin yhteydessä etusivun ohjauksen kaksivaiheiseen tiedonhakuun (2010). Näiden uudistusten tuloksena reittejä esimerkiksi  aineistonvalintaan on laskutavasta riippuen 4-7.

Toki mainitsin palautteen antajalle myös sen, että kaikki hankkimiemme lukuisten tietokantojen tuottajista eivät välttämättä salli indeksointia mihinkään keskusindeksiin, joten ”yhtä kattavaa hakua”, ei senkään vuoksi oli ihan helppoa saada aikaiseksi. Lupailin epämääräisesti kyllä parin vuoden sisällä jotain yleishakua.

Ilahduttavaa palautteessa oli se, että kyseinen asiakas oli löytänyt artikkelihaun ja ilmeisesti havainnut sen tarkennetun haun lomakkeen käyttökelpoiseksi myös tiettyä aihetta koskevia artikkeleita haettaessa, ei yksin tiettyä artikkelia etsittäessä.  Mainittakoon, että kyseessä oli matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija, joka todennäköisesti pystyy tekemään hakuja aiheestaan hyvinkin spesifein termein.

Palaute sai tietysti miettimään erilaisia mahdollisuuksia karsia nykyisellään varsin lukuisia väyliä aineistonvalintaan. Mielessä käväisi myös ajatus, josko NELLIn aloitussivua pitäisi uusia esimerkiksi laittamalla heti esittelytekstin jälkeen esiin kaiketi useimmin käytettyjen lehtivalinnan ja artikkelihaun lomakkeet kaikkine kenttineen  ja siirtämällä ohjaus kaksivaiheiseen, aiheenmukaiseen tiedonhakuun linkin taakse.

On varsin todennäköistä, että viimeksi mainitut ideat jäävät toteuttamatta, sillä käytettävissä olevilla liian harvoilla toteuttajilla on koko ajan niin paljon muutakin tekemistä. NELLI on kuitenkin jo väistymässä, ei tosin näillä näkymin ihan pian. Kuitenkin mikäli kirjastossamme saadaan toteutettua jo jonkin aikaa suunnitteilla ollut palvelusivusto ja sinne jonkinmoinen yleishaku, muutospaineet NELLIn suhteen ainakin näiltä osin pienenevät.

Löytöretkeilyyn innostavaa käyttöliittymää  (discovery interface) ei aikansa eläneestä NELLIstä saa millään ilveellä väännettyä. NELLI lienee nykyisellään, viime syksynä toteutetun ja tänä keväänä viimeistellyn remontin jäljiltä, ainakin miellyttävämpi koulutusympäristö  kuin aikaisemmin. Ja kenties nykyisen NELLIn aikana huonomminkin opetusta seuranneiden kurssitettujen on helpompaa palauttaa mieleen NELLI-haun erilaisuus ja eriaikaisuus tätä päivää edustaviin hakupalveluihin verrattuna, kaksivaiheiseen tiedonhakuun kun ohjataan heti etusivulla . Sitä paitsi  reitti aineistonvalinnasta monihakuun on nyt helpompi kuin aiemmin, kun tietyn tieteenalan aineistot hakemistoselauksessa tai ohjatussa haussa valinnut saa tästä monihakuun siirtyessään eteensä vain kyseisen tieteenalan NELLI-haettavat aineistot.

Mitä aineistoja minun kannattaisi käyttää?

Mitä minun kannattaisi käyttää: Web of Scienceä, ScienceDirectiä, EBSCOa, PsycInfoa vai PsycArticlesia – mitä niitä kaikkia onkaan?”

Yllä lainatun kysymyksen e-kirjastopalautteeseen lähettäneelle tutkija-asiakkaalle, jonka satuin tuntemaan, suosittelin aloittamista viitetietokannoista (esim. Psycinfo, Web of Science), koska niihin indeksoidaan enemmän lehtiä kuin mitä lehtitietokantoihin usein sisältyy ja koska niistä löytyvistä viitteistä pääsee SFX-näpyköiden kautta lehtitietokantojen sisältämiin lehtiin.

Yhtä suorasanaisesti en muista yhdenkään muun tutkija-asiakkaan viestineen aineistojen valintaan liittyvistä ongelmista. Valintaongelmia saattaa kuitenkin olla monilla, varsinkin vähän varttuneempaan ikään ehtineillä tutkija-asiakkaillamme, jotka eivät ole saaneet opiskeluaikanaan nykymuotoista tiedonhankinnan koulutusta, onhan tarjoamiemme e-aineistojen lukumäärä melkoinen.  NELLIstä i-painikkeen takaa löytyvät kuvailut eivät paljoa tämäntyyppisissä ongelmissa asiakasta auttane. Niissähän kuvataan vain kyseistä aineistoa, ei vertailla aineistojen kattavuuksia ja mahdollisia päällekkäisyyksiä eikä kerrota mitään siitä, miten erityyppisten aineistojen välillä pääsee portaaliympäristössämme liikkumaan.

Kovin paljoa kyseistä asiakasta eivät olisi auttaneet myöskään NELLIssä tarjona olevat hakemistot. Monietiteisesti suuntautuneena hän olisi varmaan katsonut laajemminkin yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden eri alojen aineistoja, joita riittää.

Palautteeseen vastattuani mietin muun muassa, voisiko aineistotyyppejä koskevaan infoon, jollaista meillä ei ole mutta jollaista kaivattaisiin, piilottaa jotain pientä ohjeistusta esimerkiksi siitä, että viitetietokantaviitteistä pääsee lehtitietokantojen lehtien kokoteksteihin, kiitos linkityspalvelumme. Epäilemättä  joku kaaviokuva olisi tehokkaampi. Olisikohan joku IL-kouluttajista kehitellyt mitään tämäntapaista kuviota? Jos ei ole, kukapa ehtisi laatimaan?

(Palaute saattoi myös pohtimaan, missä määrin asiakkaamme tuntevat ja osaavat hyödyntää e-lehtiin liittyviä palvelujamme, joita on tarjolla esimerkiksi e-lehtien ja -atikkelien linkityspalveluvalikoissa. Uudesta linkityspalveluvalikosta tehtiin toki uutisensa samoin aikoinaan artikkelien linkityspalveluvalikon artikkelisuosittelijasta. Mainitut pienet blogiuutiset hautautuivat kuitenkin varsin nopeasti vanhempien uutisten uumeniin. Jotain pysyvämpää näkyvilläoloa kaivattaisiin.)

Sellaisten asiakkaiden, jotka haluavat tehdä systemaattista tiedonhakua ja ymmärtää, mitä tekevät, e-kirjaston käyttöön liittyvien ongelmien kohtaaminen ja huomioon ottaminen taitaa olla vieläkin haasteellisempaa kuin yhtä yleishakulaatikkoa kaipaavien asiakkaiden.

Miksei HELKAsta löydy kaikkia samoja e-lehtiä kuin E-lehdet-linkin takaa?

”Miksei HELKAsta löydy samoja lehtiä kuin HELKAn alalaidassa olevan Elektroniset lehdet -linkin takaa?

Tähän asiakaskysymykseen, joka tuli virkailijan välityksellä,  oli sinänsä helppoa mutta vähän noloa vastata. HELKAan on luetteloitu erinäisiä e-lehtiä , kuitenkin vain murto-osa. Lisäksi lehtitietueissa on SFX-näpykät.  Tilanne on yleisesti ottaenkin sekava, kun vanha kahtiajako : painetut aineistot löytyvät HELKAsta, e-aineistot NELLIstä,  ei oikein enää päde.  Onhan HELKAssa myös tuhansien yksittäisten e-kirjojen tietueita, ja lisää tulee koko ajan.

E-lehtien osalta tiedot on tarkoitus saada siirrettyä SFX:stä HELKAan. Homman valmistelu on kestänyt, koska SFX-tietämyskannassa olevat lehtitietueet eivät ole noin vain kääntyneet MARCeiksi  ja koska ratkaisuun liittyy myös pyrkimys saada tietojen ylläpito automaattiseksi: joka kerta kun SFX-instanssimme tapahtuu joku muutos,  se päivittyy myös HELKAan.

Olen kiinnostunut e-kirjoista, mutta en ymmärrä tätä liittymää

”Olen kiinnostunut e-kirjoista, mutta en oikein osaa edetä NELLIstä avautuvasta e-kirjat-listauksesta eteenpäin.  En ymmärrä tätä liittymää. Onko mahdollisuutta saada jossain kasvokkaista opastusta?”

NELLIn vasemman laidan valikon E-kirjat linkistä avautuva pitkähkö  listaus e-kirjapalveluista on kieltämättä hämäävä: osa aineistolinkeistä vie kyseiseen e-kirjapalveluun, osa HELKAn listaukseen sadoista kyseiseen palveluun sisältyvistä kirjoista.

Kehotin kyseistä asiakasta hakemaan e-kirjoja HELKAsta yhdistelmähaulla ja käyttämään aihettaan kuvaavan sanan lisäksi termiä verkkokirja. Senkin  taisin kertoa, että kaikkiin e-kirjatietueisiin ei välttämättä sisälly (suomenkielisiä) asiasanoja,  ja että näin ollen olisi hyvä miettiä kirjan otsikossa mahdollisesti olevia asiasanoja.

Kyseistä ohjetta kirjoittaessani punastelin selostuksen pituutta ja koukeroisuutta. Näin vaikeaa tämä ei totisesti saisi olla. Todellisuudessa e-kirjojen hakeminen HELKAsta on vielä tätäkin vaikeampaa. Ihan kaikkiin e-kirja- tai e-erillisjulkaisutietueisiin ei nimittäin sisälly tuota verkkokirja-merkintää. Kaikissa on kuitenkin merkintä [Elektroninen aineisto]. Mutta näin on myös HELKassa olevissa e-lehtitietueissa, joita siis saattaa tulla mukaan.

Viikin tiedekirjastossa on tehty e-kirjojen hakuohje, joka on varsin havainnollinen, mutta huomattavan pitkä, kun mukana on myös ohje Ellibs-kurssikirjojen  osalta usein tarvittavan lukuohjelman lataamiseen.

Asialle on syytä ja tarkoituskin tehdä yhtä ja toista, esimerkiksi yhdenmukaistaa edelleen e-kirjojen/-erillisjulkaisujen tietueita ja niissä käytettyjä merkintöjä, kehittää e-kirjahaku, jne.  Paljon e-kirjojen eteen on vuoden, parin aikana  jo tehtykin.  E-kirjapaketteihin sisältyviä kirjoja on saatu yhä kattavammin luetteloitua HELKAan ja  lisensioitujen e-kirjojen tietueisiin on saatu myös etäkäyttöä tukevat linkit ja niissä käytettyjä merkintöjä on monissa kohdin yhdenmukaistettu.

Miten tästä eteenpäin?

Edellä siteeratut asiakaspalautteet ovat poikkeuksellisia. Kuitenkin ne viestinevät ongelmista, joita ovat kohdanneet aika monet käyttäjämme, vaikkeivät ole sitten (hämmennykseltään/tyrmistykseltään?) asiasta viestineetkään. Ne tuntuvatkin sisältävän pikemminkin usein kysymättä jääneitä kuin usein kysyttyjä kysymyksiä. Olen nostanut esiin nämä palauteviestit siksi, että ne liittyvät varsin perustavanlaatuisiin ongelmiin ja epäkohtiin, joihin on syytä saada parannusta jo ihan lähitulevaisuudessa.

Kevään koulutustilaisuudet toivat näitä ongelmia ja epäkohtia yleiseen tietoisuuteen, käynnistivät keskustelua siitä, mitä asioille voisi tehdä ja kuka tai mikä taho tekisi  – ja  jonkin verran itse tekemistäkin.

Asiakaspalautteita pitäisi kerätä ja analysoida nykyistä systemaattisemmin, tästä oltiin esimerkiksi mainitussa E-aineistojen kuvailun ja käytettävyyden työpajassa varsin yksimielisiä.  Pelkästään palautepostiin tulleiden viestien kerääminen ja erittely ei riitä.  Myös esimerkiksi käyttäjäkoulutus- ja neuvontatilanteissa tehtyjä havaintoja asiakkaiden e-kirjaston käyttöön liittyvistä ongelmista olisi syytä kirjata muistiin. Tällaisia palautteita ja havaintoja voivat kaikki kirjastomme henkilökuntaan kuuluvat kirjata ekirjasto-wikimme sivulle Ajattelemisen aihetta antaneita e-kirjastopalautteita. Wikissä on myös sivu ekirjastopalveluihimme liittyville asiakaskysymyksille, joista olisi syytä tehdä kysymys-vastaus-pari usein kysyttyihin kysymyksiin.

Mainitut koulutustilaisuudet olivat hyödyllisiä myös sikäli, että niitä valmisteltaessa tuli kirjatuksi arvioita e-kirjastoa koskevien asiakasohjeistuksen ja e-aineistojen kuvailun nykytilasta sekä noudatetuista käytännöistä e-aineistojen kuvailussa. Vaikka NELLI portaalina olisikin parin vuoden sisällä historiaa, jonkinmoinen mahdollisuus selailla e-aineistoja aiheen tai tyypin mukaan ja siirtyä aineistojen omaan käyttöliittymään on tarpeen jatkossakin asiakkaille tarjota. Metalib-instanssimme  säilyttänee merkityksensä taustajärjestelmänä, joka mahdollistaa tällaisen selailun. NELLI-kuvailuilla on siis merkityksensä samoin siinä käyttämillämme kategorisoinneilla ja tyypittelyillä, joita tuntuisi olevan aihetta kehittää.  Tässäkin, ei yksin e-aineistojen sisällönkuvailussa,  tarvitaan kampuskirjastojen tieteenala-asiantuntemusta.

Jatkosta ei ole selkeitä suunnitelmia, vaikka esimerkiksi palvelusivustosta onkin oma hankesuunnitelmansa, vaikka pyrkimyksiä e-lehtitietueiden saamiseksi HELKAan edistetään, vaikka kirjaston e-kirjapolitiikkaa pyritään täsmentämään myös kirjojen käyttöön saaton osalta.  Tarvitaan paitsi erilaisia tilaisuuksia, yhteisiä keskusteluja ja linjauksia myös yhdessä toteuttamista ja tekemistä. Vireillä on palvelusivustoprojektin lisäksi muitakin hankkeita, joilla on tekemistä e-aineistojen tarjolle saattamisten kannalta, mm.  HY:n Flamma-projektiin liittyvä yliopistolaisen sähköinen työpöytä  ja KDK, jota viimeksi mainittua emme ole tosin lähikuukausina edes pilotoimassa.

Linkkejä (jotka avautuvat vain Helsingin yliopiston kirjaston henkilökunnalle):

 

Kirjoittaja:

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto