”E edellä” kirjahankinnassa – menossa ollaan!

Montako e-kirjaa on kokoelmissamme? Vielä parisen kuukautta sitten verkkosivuillamme taidettiin kertoa, että kokoelmissamme olisi yli 150 000 e-kirjaa, välillä luku taisi olla yli 200 000, tällä hetkellä yli 500 000.

Ihan näin huimalla vauhdilla emme ole e-kirjoja tänä syksynä hankkineet. Kyse on siitä, että lukuun päätettiin ottaa mukaan myös vanhojen kirjojen kokoelmat, ECCO ja EEBO (yhteensä yli 300 000 e-kirjaa), joihin sisältyviä kirjoja käytetään enimmäkseen lähinnä tutkimusaineistoina ja joita ei ole luetteloitu HELKAan.

Yhtä kaikki, päättymässä oleva vuosi 2014 on ollut ennätyksellinen e-kirjavuosi. HELKAan luetteloitavat tai jo luetteloidut ja sitä kautta myös BookNavigatorissa tarjolla olevat e-kirjakokokoelmamme ovat vuoden aikana monikertaistuneet, kiitos kahden suuren e-kirjapaketin , Ebrary eBooks ja EBSCOn Academic Collection, hankinnan, jotka ovat tuoneet kokoelmiimme vajaat parisataa tuhatta uutta e-kirjanimekettä tai runsaat 200 000 e-kirjapääsyä. E-kirjojemme lukumäärä voidaan siis laskea joko pääsyissä, jotka voi ehkä rinnastaa niteisiin, tai nimekkeissä/HELKA-tietueissa. Lukujen ero on kymmeniätuhansia, koska esimerkiksi mainituissa jättipaketeissa on paljon päällekkäisiä nimekkeitä.

”E edellä” on siis tänä vuonna kirjahankinnoissa kirkkaasti menty ja se tulee näkymään tilastoissa, varmaankin myös KITT-tilastoissa, joiden mukaan vielä viime vuonna painettuja kirjoja hankittiin parisen tuhatta nimekettä enemmän kuin e-kirjoja.

Vähän jokainen kirjastossa työskentelevä alkaa olla e-kirjastotyöläinen

Vielä viitisen vuotta sitten e-aineistojen kanssa työskentelevät muodostivat oman suhteellisen harvalukuisen porukkansa, jolle ohjautuivat asiakkaiden e-kirjastokysymykset ja palautteet. Näitä ”e-kirjastopalveluista tietäviä” oli paitsi keskitetyissä palveluissa muutamia myös eri kampuskirjastoissa.

Kirjaston eri kampustoimipisteissä paikallispalvelua pyörittävät virkailijat ovat joutuneet jo muutaman vuoden ajan ainakin jossain jo määrin tekemisiin e-kirjakysymysten kanssa, kun yhä useampi kurssikirja on alkanut olla tarjolla myös e-versiona. Jo 3-4 vuotta sitten aktualisoitui tarve laatia ohjeita paitsi asiakkaille myös työntekijöille Ellibs- ja Dawsonera-alustalla olevien e-kurssikirjojen käytöstä. Aivan viime vuosina, kun kurssi- ja muuta paljon käytettyä kirjallisuutta on varsin monilla e-kirja-alustoilla ja kun asiakkaillamme on myös erilaisia mobiililaitteita, asiakaspalveluhenkilöstömme osaamisen kasvattamisen tarve on käynyt yhä polttavammaksi. Viime keväänä järjestettiin parisenkymmentä e-kirjatyöpajaa, joiden oheistuotteena syntyi e-kirjaopas. Työpajatoimintaa on jatkettu tänä syksynä.

Valinta-hankinta-prosessit hahmotellaan uusiksi

Siitä, miten e-kirjahankinnan lisääntyminen on vaikuttanut eri alojen kokoelmien valintaa valmistelevien kirjastoammattilaisten työhön, on vaikeaa muodostaa yleiskuvaa, koska sisäiset työnjaot kirjaston eri kampustoimipisteissä ovat olleet osin erilaiset.

E-kirjapakettien valintapäätöksiä valmistelevat ovat olleet ainakin osin eri porukkaa kuin yksittäisten monografioiden valintapäätöksiä valmistelevat. Myös viimeksi mainitut ovat jo jonkin aikaa joutuneet e-kirjojen myötä kohtaamaan uudenlaisia kysymyksiä: esim. minkä välittäjän alustan kautta yksittäisiä kirjoja olisi hyvä hankkia, kuinka monen yhtäaikaisen käyttäjän lisenssi tai kuinka monta vuotuista käyttökertaa on syytä ostaa tai onko hankittavaksi kaavailluissa e-kirjapaketeissa mahdollisesti kirjoja, joita on ehdotettu yksittäin hankittavaksi. E-kirjapakettien ja yksittäisten kirjojen valintaa valmistelevien kirjastoammattilaisten on siis syytä olla ainakin tietoisia  toistensa tekemisistä, mikä voi ennen pitkää vaikuttaa myös työnjakokuvioihin.

Uudenlaisten asioiden kanssa tekemisiin e-kirjojen valintaa valmistelevat kirjastoammattilaiset ovat joutuneet myös asiakaslähtöisten hankintamallien (Lisätietoa) käyttöönoton myötä. On ollut tarpeen pohtia, minkälaisia kirjoja asiakkaille saatetaan tarjolle, eli ”lähtökokoelmaa”, ja sitten käyttötilastojen perusteella sitä, mitkä kokoelman kirjoista hankitaan pysyvästi.

Sisällönkuvailullinen työ moninaistuu

Myös sisällönkuvailun puolella on jouduttu kohtaamaan uusia haasteita. Yksittäin tilattujen e-kirjojen osalta on vielä ollut mahdollista noudattaa pitkälti samaa käytäntöä kuin painettujen kirjojen eli sisällönkuvailla kirjoja yksittäin. Tämä ei kuitenkaan ole ollut mahdollista suuriin paketteihin sisältyvien kymmenien tuhansien e-kirjojen kohdalla. Niiden HELKA-tietueissa on vain kustantajalta/välittäjältä saaduissa MARCeissa valmiiksi olleita kongressin kirjaston LCC-luokituksia ja englanninkielisiä –asiasanoja tai NLM-luokituksia ja Mesh-termejä, joskus Dewey-luokituksiakin.

BookNavigatorin yhteydessä tehty kehittämistyö, asiakkaille avautuvan aiheselauksen rakentaminen tietueissa olevien luokitusten varaan sekä HELKA-tietueiden massatutkailu ja rikastaminen edustavat uudenlaista sisällönkuvailullista työtä. Tällaisen työn osaajille riittänee kysyntää jatkossakin. Yhtä kaikki, mikäli e-kirjojemme määrä jatkaa kasvuaan ja painettujen hankinta vähenee ja mikäli enemmistö e-kirjoista hankitaan laajahkoina paketteina, paine uudenlaiseen orientaatioon ja uudenlaisten käytäntöjen etsimiseen ja opetteluun sisällönkuvailun alueella kasvaa.

Tämä ei jää tähän…

Kirjatiedot tulevat BookNavigatoriin vasta kun niiden HELKA-tietueet on saatu ladattua HELKAan. Lokakuun lopulla hankittuun EBSCOn kirjapakettiin sisältyvät kirjat ovat vasta – tai pitäisi kai oikeastaan sanoa ovat jo –matkalla HELKAan. Vaikka e-kirjatietueiden saattaminen hakupalveluihimme tapahtuu edelleenkin tietyllä viiveellä, prosessi on nopeutunut, kiitos paitsi kehittyneempien menetelmien ja työtapojen myös työhön harjaannutettujen ”lisäkäsiparien”. Viimeksi mainittuja tarvitaankin kipeästi, sillä marras-joulukuun aikana on hankittu lisää vähän suurempia e-kirjaeriä.

Yhtä ja toista muutakin edistystä e-kirjarintamalla on tapahtunut sitten vuoden 2013 helmikuun, jolloin edellisen laajan e-kirjajuttuni kirjoitin. BookNavigatorin kampuskohtainen kattavuus on parantunut ja kategoriavalikoima laajentunut. Myös henkilöstön e-kirjaosaaminen on kohentunut noista ajoista, kiitos edellä mainittujen työpajojen.

En kuvittele olevani tietäjä tai ennustaja, aika vakuuttunut olen kuitenkin siitä, että elämä e-kirjojen kanssa muuttaa toiminta- ja ajattelutapojamme sekä työkuvioitamme tulevina vuosinakin.

Teksti:

Eeva Peltonen
(e-)kirjastonhoitaja

Kuva:

goodereader.com

 

Kirjasto jalkautuu – kokemuksia E-pointilta

Pääkirjaston kolmoskerroksen aulassa oli marraskuun ajan tarjolla iltapäivisin maanantaista keskiviikkoon e-kirja-asiaa.

E-pointin päätarkoitus oli lisätä asiakkaidemme ja henkilökunnan e-kirjatietoutta sekä vastata mahdollisiin kysymyksiin. Kokemuksena e-point oli ehdottomasti positiivinen, pisteellä kävi asiakkaita ja saimme arvokasta tietoa heidän kokemuksistaan e-kirjojen parissa. Palaute oli pääosin positiivista, yleisimmät kysymykset liittyivät etäkäyttöön, mobiilikäyttöön ja lisenssien rajallisuuteen, myös kustantajien käyttöliittymät omine nikseineen herättivät kysymyksiä.

Tablettilaitteiden yleistyminen on tuonut e-kirjojen käyttöön aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Kirjat ovat mobiilisti hyödynnettävissä, paikasta riippumatta. Tämä tuo mukanaan myös haasteita, on löydettävä oikea tapa käyttää e-kirjoja juuri asiakkaan haluamalla laitteella. Tässä auttaa e-kirjaoppaamme, johon moni asiakas olikin jo tutustunut.

E-point -toimintaa kannattaa ehdottomasti keväällä jatkaa, vaikkapa vain toisinaan, pop up -tyyppisenä, esim. kerrosneuvonnan tilalla. Näin e-point saataisiin osaksi kirjaston normaalia arkea. Tämäntyyppiselle neuvonnalle on selkeästi tarvetta, asiakkaille on vain selkeästi tiedotettava neuvontapisteestä. Neuvontaa voisi kokeilla myös muilla kampuksilla, Viikin kampuskirjaston kanssa onkin jo sovittu e-pointin viemisestä sinne heti alkuvuodesta.

Kuluneen vuoden aikana e-kirjojen määrä on kasvanut runsaasti ja myös kokonaan uusia e-kirjapalveluja on otettu käyttöön – siitäkin syystä tiedotus ja neuvonta on tarpeellista jatkossakin.

Nähdään e-pointilla!

E-kirjaoppia työpajoista

Kuinka pitkä on e-kirjan laina-aika? Miksi laina-ajat vaihtelevat eri palvelujen kirjoissa? Miten palautan e-kirjan? Voinko kopioida osia e-kirjatiedostosta omalle koneelleni? Toimiiko copy/paste? Voinko ladata kirjan tabletilleni, jotta voisin lukea sitä myös paikoissa, joissa on huonot verkkoyhteydet tai ei yhteyksiä lainkaan? Olen ladannut kirjan iPadilleni, mutta en saa sitä auki, missä vika? Voinko lähettää e-kirjan tiedostona kaverille? Kuinka kaikki digitaaliset kappaleet voivat olla yhtä aikaa lainassa? Kuinka e-kirja voi olla loppu?

Muun muassa tämäntapaisilla kysymyksillä asiakkaamme ovat pommittaneet asiakaspalveluhenkilökuntaamme.  Kiitos kevään aikana järjestettyjen e-kirjatyöpajojen, meillä alkaa olla koko joukko asiakaspalvelijoita, jotka osaavat vastata entistä paremmin moniin yllä esitettyihin kysymyksiin. Työpajoja, joissa on tarkasteltu aina parin kirjapalvelun kirjojen käyttöön liittyviä kommervenkkeja kerrallaan, on järjestetty yhteensä jo parisenkymmentä eri kampuskirjastoissa ja yksi Kansalliskirjastossakin.

Mika Hirvonen – yksi työpajojen kantavista voimista

E-kirjojen käytön ei pitäisi olla niin hankalaa, että tarvitaan oikein opastusta ja koulutusta opastajille, siitä olemme varmaan kaikki samaa mieltä.  Mahdollisuutemme vaikuttaa kustantajien ja välittäjien käyttöliittymiin ja käyttöehtoihin ovat kuitenkin rajalliset. Käytettävämpään suuntaan muutamatkin liittymistä ovat viime vuosina kehittyneet, joten toivoa ruusuisemmasta tulevaisuudesta on.

Omia lisäongelmiaan asiakkaille tuottavat eri palvelujen käyttöliittymien ja niiden kautta tilattujen kirjojen käyttöehtojen ja käyttömahdollisuuksien erilaisuus. Tämä käyttöliittymä- käyttöehtokirjavuus juontuu paljolti siitä, että kaikkia toivottuja sisältöjä ei ole ollut tarjolla yhden tai muutaman harvalukuisen välittäjän palvelussa. Kirjastoon on tilattu e-kirjoja yhteensä yli kolmenkymmenen palvelun kautta, mikäli otetaan huomioon myös ne e-kirjat ja e-hakuteokset, jotka sisältyvät niin kutsuttuihin monimuotoisiin aineistoihin, joissa saattaa olla tarjolla niin kirjoja, lehtiä kuin pelkkiä viitteitäkin.

Teijo Kuvaja – toinen työpajojen kantava voima

E-kirjatyöpajoissa on keskitytty opiskelemaan kaikkein käytetyimpien e-kirjojen käyttökiemuroita, joista on tullut asiakkailta kaikkein eniten kysymyksiä. Oleellinen osa pajatyöskentelyä on ollut osallistujien omakohtainen harjoittelu. Toivoa sopii, että pajat ovat innostaneet osallistujia harjoittelemaan e-kirjojen käyttöä myös itsekseen ja kokeilemaan ehkä sellaisillakin alustoilla olevien kirjojen käyttöä, joita pajoissa ei (vielä) ole käsitelty.

E-kirjaopastajana ei pääse jumiutumaan!

Tutustuminen useammanlaisiin e-kirjapalveluihin lisännee pajoihin osallistuneiden valmiuksia suhtautua tyynesti myös e-kirja-alustojen käyttöliittymämuutoksiin, joita on mitä todennäköisimmin luvassa. Muutoksia saattaa tapahtua myös kirjaston omasta aloitteesta: voi esimerkiksi  olla, että Dawsonera-palvelun kirjoja yliopiston koneelta lähestyvän ei  tarvitsekaan enää tulevaisuudessa kirjautua tavallaan uudestaan,  vaan niihin mennään samaan tapaan kuin muihinkin e-kirjoihimme.

Rinnan työpajoihin valmistautumisen kanssa on tuotettu entistä kattavampaa e-kirjaohjeistoa LibGuides -alustalle. Se sisältää tietoja eri alustoilla olevien e-kirjojen käyttömahdollisuuksista sekä ohjeita niiden lataamisesta eri mobiililaitteille. Ohjeita on tätä kirjoitettaessa 13 eri alustalla olevien e-kirjojen käytöstä. Oppaan kehittämisessä ja pitämisessä ajan tasalla riittää työsarkaa. Työpajalaiset ja muutamat muutkin kirjastolaiset ovat jo palautteillaan osallistuneet tähän työhön. Mukaan opasta kehittämään sopii ja ehtii hyvin tulla jatkossakin.

Opas tulee vielä muuttumaan paitsi sisällöltään myös ulkoasultaan. Miten oppaan sitten  löytää? Ihanteellista tietysti olisi, jos tällaista opastusta voisi tarjota käyttöyhteydessä. Nykyiset hakupalvelumme eivät oikein anna mahdollisuuksia tähän. HELKAn e-kirjatietueissa on kirjan verkko-osoitteen alla linkki Käyttöehdot ja palaute (esimerkkitietue), josta pääsee sivulle, jossa on tarjolla linkki näihin ohjeisiin. Toivoa sopii, että tuleva asiakasliittymämme (finna) tarjoaa paremmat edellytykset tuoda ohjeistusta käyttöyhteyksiin.

Linkki oppaaseen on toki tarjolla myös erinäisissä paikoissa verkkosivuillamme (mm. UKK ja Tiedonhankinnan oppaat) ja tulee olemaan kesän aikana toteutuvan verkkosivu-uudistuksen jälkeenkin. Verkkosivujemme hakutoiminnon kautta  E-kirjaopas löytyy, samoin Googlen. Siitä pyrimme pitämään huolen.

Teksti:

Eeva Peltonen
(e)Kirjastonhoitaja

Kuvat:

Juha Pesonen
Kirjastonhoitaja

E-kirjasuosikkeja 2013 – pintasukelluksia e-kirjojen käyttötilastoihin

Kirjasto on hankkinut viime vuosina tuhansia e-kirjoja. Kun vuosi alkaa olla loppusuoralla, on mahdollista katsastaa, mitkä e-kirjoistamme  ovat olleet erityisen suosittuja kuluneena vuonna.

Ehdotonta kymmenen kärjessä -listausta absoluuttisine käyttölukuineen ei e-kirjojen osalta voi nimetä, koska eri palvelujen kautta tilattujen e-kirjojen käyttömahdollisuudet- ja tavat, osin tilastointimekanismitkin,  vaihtelevat. Esimerkiksi joidenkin palvelujen kirjoja voi lukea lähinnä vain  online,  joidenkin myös ladata omalle laitteelle 1 – 3  päiväksi, toisten taas lainata Helka-kortilla korkeintaan viikoksi.  Online-luettavien kirjojen tai vain lyhyeksi aikaa ladattavien käyttöluvut  kasvavat, kun yksi ja samakin tenttiin valmistautuja availee kirjaa useampaan eri otteseen. Näiden erilaisten käyttömahdollisuuksien ja -tapojen takia eri palvelujen kautta tilattujen kirjojen käyttöluvut eivät ole keskenään vertailukelpoisia.

E-kirjapalveluja ja -kustantajia, joiden kautta meille on tilattu e-kirjoja, on useampia kymmeniä. Seuraavat suosituimpien e-kirjojen valikoimat on poimittu e-kirjapalveluista, joiden kautta tilattuja e-kirjoja tiedetään käytettävän paljon kyseisillä kampuksilla.

Suosituimmat e-kirjat ovat enimmäkseen Ellibs- ja Dawsonera-palvelun kautta ostettuja kirjoja, joita on paljon Keskustakampuksen ja Viikin kampuksen alojen kurssikirjoina. Käyttölukuja näiden osalta kasvattaa myös se, että niitä on myös avoimen korkeakoulun tutkintovaatimukssissa.

Meilahden kampuksella huippusuosittuja ovat erityisesti Duodecimin kotimaiset e-kurssikirjat, mutta joukossa on myös Ovid- ja Thieme-palvelujen kirjoja. Kumpulan kampuksella suosittuja ovat mm. Springerin kirjat, joita on viime vuosina tilattu kampuksen tieteenaloilta tuhansia.

Dawsonera-palvelun katsotuimmat nimekkeet 2013:

Kirjaan päästäkseen käyttäjän on aina kirjauduttava. Kirjoja voi lukea online tai ladata koneelleen 1 -3 päiväksi.

1. Communication power
2. Prejudice:  its social psychology
3. Teaching for quality learnig at university
4. Biopharmaceutics applications in drug development
5. The ashgate research companion to political leadership

Ellibs-palvelun lainatuimmat kirjat 2013:

Kirjoja voi lainata HELKA-kortilla enintään viikoksi.

1. Johdatus kasvatustieteisiin
2. Sisäinen tarina, elämä ja muutos
3. Ihmistieteet ja filosofia
4. Arvot, moraali ja yhteiskunta
5. Paikkana politiikka

Springer-palvelun käytetyimmät kirjat 2013:

Kirjoja voi ladata joko kokonaan tai luku luvulta. Kokonaan ladattaessa esim. 10-lukua sisältävä kirja tilastoituu 10 käyttökertana, vaikka ladatusta kirjoisto lukisi vain yhden luvun. Luvuittain ladatessa tilastoituu jokainen ladattu luku.

1. Mass Spectrometry
2. Grid and Distributed Computing
3.  Pro jQuery
4. Information Security Practice and Experience
5. Theory and Applications of Satisfiability Testing / SAT 2013

Terkko Navigatorin laskurin mukaan suosituimmat e-kirjat

Navigatorissa on reaaliaikainen systeemi, joka kertoo mitä kirjoja asiakkaat ovat tallentaneet eniten omaan kirjastoonsa Terkko (Popular-tab). BookNavigator uudistuu alkuvuodesta 2014 , ja siihen saadaan todennäköisesti laskuri, joka kertoo kuinka paljon kirjoja on avattu.

1. Kipu
2. Mikrobiologia, immunologia ja infektiosairaudet. Kirjat | 1 |, | 2|  ja  |3 |
3. Pocket guide for patient education
4. Cardiac biomarkers in clinical practice
5. Lastentaudit

Mitä e-kirjojen käyttöluvuista voisi saada  irti?

Luetuimmat e-kirjat olivat odotetusti enimmäkseen tutkintovaatimuksisa olevia e-kurssikirjoja. Springer-palvelun suosituimmissa kirjoissa on muitakin. Edellyttäisi kyseisen kampuskirjaston tieteenalavastaavan asiantuntemusta ja suorastaan kirjakohtaisia analyyseja, jotta voisi selvittää, miksi suosikeissa on muutamia muitakin kuin tenttikirjoja.  Mahdollista on, että Kumpulan Springer-kirjojen listalla 5. olevaan teokseen liittyviin korkeahkoihin käyttölukuihin on osuutensa sillä, että kyseisessä kirjassa on kokonaista 34 lukua ja että kyseessä on tänä vuonna Helsingissä järjestetyn kansainvälisen konferenssin julkaisu.

Suosituimpien kirjojen jäljittämisestä ei välttämättä saa apua  esim. erilaisten e-kirjahankintatapojen arviointiin. Tältä kannalta kiinnostavampaa voisi olla esim.  tutkia tieteenalanäkökulmasta sitä, kuinka paljon aihepakettihankintojen (mm. koko kustantajan tarjoaman aihepaketin ostaminen vuosirajauksella) mukana on tullut kirjoja, joita on käytetty vähän tai ei lainkaan.

Toisaalta voi kysyä, kannattaisiko tällaisten tarkastelujen perusteella vielä kiiruhtaa  tekemään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. E-kirjojen käyttötilastojen kokoamisessa ja  analysoinnissa on kirjastossa vielä paljon opittavaa ja kehitettävää.

Myös siinä, kuinka hyvin olemme saattaneet hankkimamme e-kirjat tarjolle on vielä paljon toivomisen ja kehittämisen varaa. Näyttäisihän siltä, että esim. BookNavigatorin kautta selailtavaksi on saatettu tuskin kolmannestakaan hankkimistamme e-kirjoista, päätellen palvelun etusivulla mainitusta tarjolla olevien kirjojen määrästä (yli 10 000). HELKAssa on yli
33 000hankittuihin e-kirjoihin liittyvää tietuetta.  Toivomisen ja kehittämisen varaa on myös e-kirjauutuustiedotuksessamme. Tällä kaikella on myös oma vaikutuksensa käyttölukuihin.

Tämän jutun synnyttelyssä tekemämme pintasukeltelut muutamien e-kirjapalvelujen käyttötilastoihin olivat antoisia, vaikka tarkastelun tulokset eivät juuri yllättäneet. Tulkintaongelmien kanssa pähkäily oli oikeataan aika inspiroivaa aivojumppaa.  Houkutti lähteä sukeltelemaan syvemmälle oikein ajan kanssa ja vähän kvalitatiivisemmin kauhoen kuin mitä tämän e-kirjasuosikkien pikaetsiskelyn yhteydessä oli mahdollista.

Kiitämme Jukka Englundia ja Marjo Kuuselaa saamistamme tilastotiedoista.

Teksti:

Leena Nordman
Kirjastosihteeri
Helsingin yliopiston kirjasto

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

kisimatouring.com

Pohjanmeren puhureita Tanskan ja Ruotsin kirjastoissa

If it is not electronic, it does not exist – kommentoi Kööpenhaminan yliopiston kirjastonhoitaja esitellessään luonnon- ja lääketieteen kirjastoa, jonka tavoitteena on olla 100% e-kirjasto kolmen vuoden kuluttua.  Hyllyjä on poistettu ja tilalle ovat tulleet e-kirjat ja e-lehtiarkistot, divaanisetti, sohvia, hieromatuoli, ryhmätyösaleja, e-nurkkaus.  Vain kaksi neuvojaa, seisaaltaan, pienen tiskin takana;  varatut kirjat noudetaan itse – niitä siis vielä on.

E-kirjoja mainostetaan eri tavoin kampanjamaisesti.  E-kirjapilvi – valkoinen hattarapilvi, josta riippui narussa e-kirjankannella varustettuja  laminoituja A4:ia QR-koodeineen – oli ripustettu kattoon niin matalalle, että sen lävitse oli pakko kulkea. Polkupyörän satulasuojissa  oli e-kirjojen kansikuvia. Perinteisiä opastustietoiskujakin tarjottiin, mutta ei niin hyvällä menestyksellä.

Lundin yliopiston kirjastossa on organisaatiomuutos ollut käynnissä huhtikuusta lähtien, ja keskitetty hankinta muuttaakin piakkoin muun kirjaston yhteyteen. Lundilaisten kanssa puhuimme paljon ERMSistä: talossa tehtyyn ohjelmaan ei ole enää tukea,  ja uuden kaupallisen ohjelman hankinta on edessä. Lundilaiset olivatkin kiinnostuneita meidän Coral-projektistamme ja turkulaisten kollegoidemme LibERMistä.

Puhuimme e-kirjojen SFX-aktivoinnista  ja käyttötilastojen hyödyntämisen tavoista. E-aineistoista saadaan, useimmiten – paljon dataa käyttötilastojen lisäksi. Mutta miten paljon dataa kerätään, mihin kerätään, kuinka se järjestetään ja kuinka suurella panoksella näitä tutkitaan – kaiken tarkastelu kaiken aikaa ei ole mahdollista eikä järkevää.   Lundilaiset  ovat määrittelemässä ydinkokoelmaa, joka ei ole jatkuvan tarkastelun alla,  ja loppuosa kokoelmasta on evaluoinnin kohteena.

Upsalan yliopiston kirjastossa vierailimme Ekonomikumissa, jossa näimme e-kirjojen esiintuontia kirjaston tiloissa. Hyllyjen päädyissä oli digitaaliset kehykset, joissa hyllyluokka jatkui virtuaalisena e-kirjoja esitellen. Hyllyissä oli lainassa olevien kurssikirjojen paikalla laminoitu e-kirjakannen kuva  QR-koodeineen. Kirjastossa oli kaksi kertaa lukukaudessa Kvart Över Fyra-tapahtuma, jossa tutkija tulee kertomaan pieneen saliin  parhaillaan menossa olevasta työstään; salissa on SmartBoard  ja pientä tarjoilua. Kirjasto komppaa laittamalla aihealueesta esille e-kirjoja ja muuta mahdollista e-aineistoa. Tapahtumat ovat epämuodollisia ja kuulema hyvin suosittuja opiskelijoiden keskuudessa.

Marraskuiset Pohjanmeren tuulahdukset ovat pyörähtäneet Tukholman yliopiston kirjastoon Frescatin kampukselle saakka; tilaa remontoidaan parhaillaan, ja organisaatio on uudistunut rajusti: kirjastolla ei ole enää kokoelmapolitiikkaa, vaan media policy, joka painottaa asiakkaiden tarpeiden mukaista hankintaa. Kirjat tarjotaan asiakkaille e-kirjoina käyttöön perustuvilla ja pda-malleilla. Hankintaehdotuslomakkeelle pitää kirjautua yliopiston tunnuksilla: kirjasto on sitoutunut vastaamaan ehdotuksiin ja kysymyksiin 24 tunnin sisällä. Kirjastossa ei ole enää myöskään aihespesialisteja, vaan kaikki virkailijat palvelevat kaikkia asiakkaita tieteenalasta riippumatta.

Kohdekirjastoillamme on käytössään Libguides, jonka 2.0 versioon kirjastot pian siirtyvät ja jonka mekin Helsingin yliopiston kirjastossa otamme käyttöön ensi vuonna. LibAnswers-modulia  kirjastot käyttävät Usein Kysyttyjen Kysymysten tietokantana. Varsinkin Lundilaisilla  on hyvä e-kirjaopas, josta on meillekin paljon hyötyä omaa opasta tehdessämme. Heillä on n. 45 e-kirja-alustaa, lähes kaikki samat kuin meillä ja vähän enemmänkin.

Olin todella tyytyväinen keskusteluihimme uusista  lisensointi-  ja hankintamalleista. Kaikissa näissä kirjastoissa käytetään laajasti sekä välittäjien pda-malleja  että kustantajien, mm. Wiley, Cambridge,  deGruyter ja  Brill,  käyttöön perustuvia  – evidence based  -hankintamalleja. Kustantajat tarjoavat EB-malleja hiukan erilaisilla säädöillä: malleja on vertailtava ja itselle sopivia on kokeiltava.

Kaikissa näissä kirjastoissa e-kirjojen ja muidenkin e-aineistojen määrä ja aihealuekattavuus kasvaa vuosittain kovaa vauhtia – ja siksi kirjastot tarvitsevat myös tila-, organisaatio- ja työkuvamuutoksia  sekä aineistonhankinnan politiikan päivitystä.

Vaikka meillä on eroavaisuuksia Ruotsin ja Tanskan kanssa sekä e-aineistoluettelointi- että käyttöönsaattoprosessin ja  indeksien  ja järjestelmähankintojen tasolla, niin paljon pystymme soveltamaan ja hyödyntämään naapureidemme kokemusta omaan työhömme.  Urheilufraasein: tästä on hyvä jatkaa, varsinkin konkreettista yhteistyötä ja yhteydenpitoa.

Opintoretki oli 25.-27.11. 2013. Mukana reissussa olivat Tiina Eklund ja Erik Lindgren Turun yliopiston kirjastosta.

Kirjoittaja

Marjo Kuusela
kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Tiina Eklund

Digitaalisuus kirjastoissa: tekniikka ratkaisee, vaiko sittenkin sisältö?

Kumpulan kampuskirjastoon suunnitellaan tilauudistusta, jonka tarkoituksena on tehdä kirjastosta toimivampi oppimisympäristö. Tähän liittyvät myös digitaaliset palvelut; kokonaisuudesta on tässä yhteydessä käytetty nimeä digitaalinen oppimisympäristö. Kyseinen sanapari onkin tänä vuonna esiintynyt hyvin taajaan Kumpulan kampuskirjastossa käydyissä keskusteluissa. Mitä se käytännössä tarkoittaa, onkin sitten toinen juttu. Tätä pyrimme kevään mittaan hahmottamaan, ja kuin tilauksesta pääsimme mukaan Helsingin kaupunginkirjaston ja Kirjastot.fi-palvelun järjestämään seminaariin  ”Digitaalisuus tilassa”,  joka järjestettiin Helsingin Park Hotel Käpylässä 23.–24.5.2013.

Tieteellisissä kirjastoissa e-aineistot ovat olleet arkea jo vuosikymmeniä. Suomen yleisten kirjastojen kokoelmissa e-aineistot ovat sen sijaan suhteellisen tuore tapaus. Tieteellisissä kirjastoissa elektronisten aineistojen käyttö perustuu muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta käyttäjän tunnistamiseen IP-osoitteiden perusteella. Yleisissä kirjastoissa e-aineistojen käyttö pohjautuu aineiston lainaamiseen painetun kirjan tavoin. Erilaisiin e-kirjaformaatteihin, myynti- ja lisensointimalleihin perehtyminen sekä e-aineistojen suojauksen (DRM) mukanaan tuomat rajoitteet ovat kaikkia kirjastosektoreita koskeva monimutkainen viidakko. Myös e-aineistojen käytön opastus ja neuvonta sekä elektronisten aineistojen näkyväksi tekeminen ja markkinointi ovat kirjastosektoriin katsomatta yhteinen, ja ajankohtainen, haaste.

HelMet-kirjastojen infonäyttöprojekti on loistava esimerkki e-aineistojen näkyvyyden lisäämisestä ja kirjaston ajankohtaisten tapahtumien markkinoinnista kirjastotilojen ulkopuolella. Jussi Vehviläinen, Helsingin kaupunginkirjaston tietohallintopäällikkö kertoi, kuinka kampanjassa käytettiin eri puolille Helsingin kantakaupunkia sijoitettuja infonäyttöjä. Käyttäjät pystyivät infonäytön kosketusnäytöltä selaamaan kirjaston e-kirjoja sekä lataamaan niitä omalle kannettavalle laitteelleen QR-koodin avulla. Lisäksi infonäytöillä oli mahdollista äänestää omaa suosikkiaan uudeksi Keskustakirjastoksi.

Luvian kunnankirjastossa puolestaan toteutettiin yhdessä Satakunnan ammattikorkeakoulun, Prizztech Oy:n sekä Tampereen teknillisen yliopiston kanssa Opetusministeriön rahoittama Älyhyllyhanke. Digitaalisuus tilassa -seminaarissa älyhyllystä esitelmöi Samkin tutkija Harri Ketamo. Älyhyllyn idea on hakea asiakkaan valitsemasta teoksesta lisätietoa netin kautta. Älyhylly tunnistaa sille asetetun kirjan ja tuo käyttäjän näkyville tietoa mm. kirja-arvosteluista ja kirjoittajan taustatiedoista sekä etsii lisätietoa käyttäjän valitseman kirjan aihealueesta. Älyhylly perustuu hyllyn sisään sijoitettuun RFID-lukijaan, joka tunnistaa kirjan ja tarjoaa lisäinformaatiota kosketusnäytön välityksellä. Älyhyllyn ideaa on ehditty kehitellä myös asiakkaiden omia laitteita hyödyntävään suuntaan. Tässä tapauksessa hyödynnetään NFC eli Near Field Communication -tekniikkaa, jonka avulla asiakas voi samalla tavoin saada kirjasta lisätietoja omaan puhelimeensa. Puhelimen täytyy tietysti tukea NFC-tekniikkaa, jotta tämä onnistuisi. Erittäin mielenkiintoinen idea, jonka toimivuutta kannattaisi miettiä Helsingin yliopiston kirjaston kontekstissa. Kirjastot.fi sivustolta löytyy lisätietoa Älyhyllyn poikimasta jatkohankkeesta NFC kirjastoissa.

Digitaalisuus nähdään luonnollisesti hyvin vahvasti erilaisten koneiden ja sovellusten kautta, mutta ne eivät kuitenkaan ole digitaalisuuden koko kuva. Laitekeskeisyydestä olisi päästävä irti ja keskityttävä sisältöihin ja palveluihin, joita asiakkaat käyttävät. Tai jättävät käyttämättä, jolleivät ne vastaa heidän tarpeitaan.  ”Digitaalisuus tilassa” -seminaarin organisaattori Päivi Litmanen-Peitsala kysyi, että mitä jos havainnoisimmekin sitä, miten asiakkaat hyödyntävät digitaalisuutta omassa arkielämässään ja peilaisimme digitaalisuutta kirjastossa sitä vasten. Ei ole mitenkään sanottua, että asiakaskuntamme pitäisi mielekkäänä esimerkiksi käyttää kirjaston laitteita, jos mukana kulkee älypuhelin tai muu kannettava laite.

Seminaarin osallistujat olivat pääosin yleisten kirjastojen edustajia, mikä luonnollisesti näkyi keskustelujen teemoissa, mutta se ei suinkaan tahtia haitannut. Seminaarin puhujavalinnat kuvastivat rajoja ylittävän yhteistyön tärkeyttä, sillä mukana oli myös esitys YLEn avoimista rajapinnoista. Haastattelu esityksen teemoista löytyy Kirjastokaistalta.  Mukana oli myös Terkosta kokoelmapäällikkö Terhi Sandgren kertomassa digitaalisuuden haasteista Terkossa. Totesimme, että yhteistyötä pitäisi olla paljon enemmän. Kaikkia ideoita ei toki voi suoraan ottaa käyttöön, mutta aina voi miettiä, että voisiko ajatusta kuitenkin soveltaa meidän ympäristöömme.

Teksti

Anna-Kaisa Hyrkkänen
kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kati Tuunanen
kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Dlorg-eu

Trendejä, faktoja ja ideoita – IFLA-konferenssin antia

Singaporessa 17. – 23.8.2013 pidettyyn kansainväliseen, laajaan IFLA World Library and Information Congress -tapahtumaan osallistui tänä vuonna 3500 kirjastoammattilaista. Viisipäiväisen konferenssin  teemana oli Future Libraries: Infinite Possibilities. Ohjelma oli jälleen monipuolinen ja tarjosi varmasti jokaiselle jotakin. Kiinnostavien esitysten ohella oli mahdollisuus tavata kotimaisia ja ulkomaisia kollegoja. Paikallisten vapaaehtoiset auttoivat ja opastivat auliisti.

IFLA-konferenssin annista kertomisessa erityisenä hankaluutena on yleensä runsaudenpula: esityksissä ja puheissa on kuultu suuria ja pieniä kiinnostavia faktoja, näkemyksiä ja ideoita. Keskusteluissa on sivuttu monenmoista. Tässä jutussa kirjaamme muutamia oman työn kannalta merkityksellisiä teemoja, joista saimme lisää tietoa konferenssin aikana.


Suntec Singapore International Convention & Exhibition Centre.

Työ jaostoissa

IFLA-konferenssin ohjelmasta vastaavat jaostot (sections), jotka suunnittelevat  kunkin vuoden teeman, laativat esitelmäkutsut  sekä arvioivat tarjotuista teemaan sopivimmat esitykset. IFLA:n jäsenet voivat nimetä edustajia jaostoihin. Helsingin yliopiston kirjaston edustajat ovat nyt Terhi Sandgren Health and Biosciences Libraries -jaoston ja Marja Hirn Acquisition and Collection Development  -jaoston hallituksessa (Standing Committee, SC)  2011-2015.

Useimmilla SC:llä on konferenssin aikana kaksi virallista kokousta, jotka ovat myös kaikille konferenssiin osallistujille avoimia. Kokousten lisäksi SC:lla on konferenssin aikana epävirallisia työpalavereita. Kuluvan vuoden ohjelman toteuttamisen lisäksi konferenssin aikana suunnitellaan tulevan vuoden toimintaa ja valmistellaan erityisesti seuraavan IFLA-konferenssin  ja sitä edeltävien seminaarien (Satellite Conference) ohjelmaa.  Olemme molemmat taas mukana jaostojemme ensi vuoden ohjelmaryhmissä.

Acquisition and Collection Development Section on toteuttanut mm. oppaat (guidelines) lahjoitusten ja e-aineistojen kanssa työskentelyyn. Se myös järjesti kesällä 2013 yhteistyössä aktiivisten paikallisten toimijoiden kanssa kokoelmiin ja e-aineistoihin liittyvän workshopin Meksikossa, samankaltainen on suunnitteilla Intiaan.

Suuret tuulet
Konferenssissa julkistettiin IFLA:n piirissä valmisteltu Trend Report, joka kartoittaa ympäröivän maailman ja tietoympäristön osin keskenään ristiriitaisiakin pitkän ajan kehityssuuntia. Kirjastoissa trendit on otettava huomioon, jos halutaan pitää palvelut edelleen merkityksellisinä käyttäjille. Raportin tavoitteen on synnyttää keskustelua ja auttaa kirjastoja asemoimaan palvelujaan muuttuvassa maailmassa. Raportti on tarkoitus kääntää suomeksi.

Lyhyesti listattuna raportin sisältämät kehitystrendit ovat: Uudet teknologiat muuttavat pääsyä tietoon sekä tietotalouden liiketoimintamalleja, verkko-opetus laajentaa oppimisen ja opiskelun mahdollisuuksia, yksityisyyden ja tietosuojan rajat määrittyvät uudelleen, avoimen hallinnon ja avoimen tiedon edistäminen avaa uusia osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia kansalaisille ja yhteisöille perinteisten poliittisten liikkeiden suosion kustannuksella.

Yhteisiä e-kirjalinjauksia


Session 151. Hot topics in academic and research libraries 20.8.2013

Kun kokoelmien kehittämisen kanssa työskentelevät kirjastoammattilaiset tapaavat,  puhe on kääntynyt viime vuosien aikana ekirjoihin hyvinkin nopeasti. Ekirjojen saatavuuden sekä lukulaitteiden ja tablettien käytön yleistyminen tuo huolta mm. kustannusten noususta ja siitä, voidaanko asiakkaille tarjota ekirjoja käyttöön enää samoin periaattein kuin tarjotaan painettuja kirjoja ja miten käyttö voitaisiin tehdä helpommaksi. IFLAn piirissä onkin valmisteltu kirjastojen avuksi selvityksiä ja linjauksia, joihin kannattaa tutustua ja joita voidaan käyttää myös meillä hyödyksi, kun mietimme omassa kirjastossa ekirjojen hankintaan ja käyttöön liittyviä kysymyksiä. Singaporessa julkaistiin IFLA Principles for Library eLending  –periaatteet, jossa lähtöajatuksena on se, että kirjastojen ja kustajantajien/kirjoittajien on tarpeen yhdessä sopia kohtuulliset ekirjoja koskevat ehdot, jotta kirjastot voivat täyttää tehtävänsä ja tarjota kansalaisille pääsyn tietoon.

E-käytön tilastoinnin monet tavat

Sähköiset aineistot mahdollistavat uusien bibliometristen indikaattoreiden kehittämisen ja yksittäisten artikkelien ja aineistojen käytön mittaamisen. Viittauksiin perustuvaa tarkastelua on mahdollista laajentaa ja näin saada monipuolisempaa kuvaa tutkijan, julkaisun tai organisaation arvioinnin pohjaksi. Näitä asioita käsiteltiin E-metrics-ryhmän järjestämässä ”Journal use statistics: an overview of the Counter Usage Factor project” – sessiossa.

E-aineistojen käyttötilastosuosituksia tuottavan COUNTER-järjestön edustaja Peter Shepherd kertoi esityksessään projektista, jossa heidän järjestönsä pyrkii luomaan uusia e-aineistojen käyttöön perustuvia bibliametrisiä indikaattoreita. E-aineistojen käyttömääriin perustuva Usage factor -indikaattorin tarkoitus on mitata lehtien vaikuttavuutta ja laatua. PIRUS-projektissa (Publisher and Institutional Repository Usage Statistics) kehitetään standardeja yksittäisten artikkelien käytön mittaamiseen. Samassa sessiossa Jason Priem pohti tieteellisen julkaisemisen kehitystä ajatuksia herättävällä tavalla sekä käsitteli erilaisia uusiakin tapoja mitata tieteellisten julkaisuiden käyttöä ja vaikuttavuutta.

Open Access – tilannekatsaus Kanadan tieteellisistä kirjastoista

Erityisen kiinnostavina esimerkkeinä Acquisition and Collection Development  -jaoston järjestämän iltapäivän sessiosta voisi poimia esitykset open access –asioista Kanadassa  ja Primo discovery service -palvelun ominaisuuksista.

Jokaisen kirjastossa pitäisi tietää open access – asioista ja henkilöstön koulutusta tarvitaan lisää, raportoivat kanadalaiset K. Jane Burpee ja Leila Fernandez. He olivat tehneet kyselytutkimuksen OA-teemoista kanadalaisissa tieteellisissä kirjastoissa. Tuloksissa on meilläkin tuttua pohdintaa OA–aineistojen merkityksestä ja asemasta kokoelmien kehittämisessä.

Avoimeen julkaisemiseen liittyviä asioita mietitään nyt liikaa yksin, kansallista kirjastoyhteistyön lisäämistä pidettiin välttämätöntä.  Kanadalaiset kirjastot edistävät avointa saatavuutta kokoamalla opinnäytteitä, digitoituja aineistoja ja tutkimusartikkeleiden rinnakkaisversioita julkaisuarkistoihin, lisäksi useissa tieteellisissä kirjastoissa on kokoelmarahoituksesta varattu varoja OA-kirjoittajamaksuihin (OA author funds), OA-kustantajien jäsenmaksuihin, DOAJ:n ja arXiv:n tukemiseen.  Tällä hetkellä vaikeasti kuvailtavaa tai epäselvää Burpeen mukaan on se, millä tavalla vapaan julkaisemisen tukeminen ja vapaat aineistot ovat osa kirjaston kokoelmia sekä kokoelmien ylläpidon ja kehittämisen toimintoja.

Discovery service –palvelun ja PCI-keskusindeksin ominaisuuksia

Discovery service –termillä tarkoitetaan hakupalvelua, jossa käyttäjä voi samanaikaisesti hakea laajasta määrästä (painettuja sekä lisensioituja ja vapaasti saatavilla olevia elektronisia) aineistoja ja päästä myös niihin kokoteksteihin, joihin organisaatiolla on oikeus.

Mun-yee Shirely Lam ja Ming-ko Sum (The Open University of Hongkong Library) esittelivät tekemäänsä ExLibriksen Primo-hakupalvelun ja Primo Central Indexin (PCI) ominaisuuksien arviointia. Keskusindeksin metadatan kattavuus, laatu ja ajantasaisuus vaikuttavat aineistojen löytyvyyteen. Kirjaston hankkimien tärkeiden aasialaisten aineistojen metadata puuttui indeksistä.  Tiedonhakijan mahdollisuuksia suurten hakutulosten fasetointiin ja rajaamiseen ei myöskään pidetty riittävän kattavina.

Lam ja Sum olivat myös vertailleet aineistojen käyttötietoja ennen ja jälkeen Primon käyttöönoton. Kokotekstilehtien käytössä huomattiin kasvua, mutta ekirjojen käyttöluvuissa ei  Primon käyttöönoton jälkeen kasvua ilmennyt, käyttö näytti jopa vähentyneen. Kustantajien tilastoista ei tosin selviä, mitä kautta käyttäjä on tullut aineistoon, joten nimenomaan Primon käyttöönoton vaikutuksesta on vaikea saada yksiselitteistä tietoa.

Vierailu paikallisissa yliopistokirjastoissa


Näkymä National Library Building –rakennuksesta.

Viimeisenä päivänä vierailimme National University of Singaporen kirjastoissa. NUS Libraries –kirjastojen kokoelmat ovat hieman laajemmat kuin HY:n kirjastoyksiköiden kokoelmat. Central Libraryn esittelyssä vaikutukset teki heidän laatutyönsä, josta kirjaston on saanut mm. yliopiston laatupalkinnon. Koko henkilökunta on saanut lyhyen koulutuksen laadun perusasioista. Lisäksi jokaisessa tiimissä on nimetty vastuuhenkilö, joka on perehdytetty laatunäkökulmiin ja jonka tehtävänä on miettiä toimintaa myös siltä kannalta. Medical library puolestaan tarjosi vertailukohteen, jonka kautta on mielenkiintoista arvioida oman kirjaston toimintaa.

Innovatiivista kirjastotilaa edusti vasta perustetun uuden yliopiston Singapore University of Technology and Designin kirjasto. Yliopisto toimii väliaikaisissa tiloissa, kunnes heidän uusi rakennuksensa valmistuu. Tämänhetkinen kirjastotila oli suunniteltu opiskelijoiden toiveiden perusteella. Kirjasto oli selkeästi ryhmätyöskentelytila, jossa oli panostettu erilaisiin ryhmätyöskentelyä tukeviin teknisiin ratkaisuihin kuten interaktiivisiin pöytiin.

IFLA 2014 Lyon, Ranska

Ensi vuonna IFLA World Library and Information kongressi järjestetään Lyonissa, Ranskassa. Useimmat IFLAssa pidettävät esitykset käsittelevat kirjasto- ja informaatioalan parhaita käytäntöjä, kehittämishankkeita ja innovaatioita. Omasta kirjastostammekin löytyy hienoja projekteja, joista  voisi saada esityksen hyväksytyksi konferenssiin. Call for papers -kutsut ensi  vuoden IFLAan tulevat loppuvuoden aikana. Tarjolla on taas hieno tilaisuus posterin tai esityksen tarjoamiseen!

Lisätietoa:

IFLA World Library and Information Congress, 79th IFLA General Conference and Assembly. 17-23 August 2013, Singapore.  Ohjelma ja esitykset: IFLA Library

IFLA Trend Report 

E-Lending for Libraries: IFLA, Ebooks and Access to Digital Content

 

Kirjoittajat:

Marja Hirn
Erikoissuunnittelija
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Terhi Sandgren
Kirjastonhoitaja
Meilahden kampuskirjasto, Terkko
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Marja Hirn

Elämässä e-kirjojen kanssa riittää erikoistapauksia – ja kehittämishaasteita

E-kirjoja meillä on ollut kokoelmissamme jo jonkin aikaa, vaikka käytetyimmän kirjallisuuden osalta voimakkain kasvukausi onkin ajoittunut viime vuosiin. HELKAan luetteloitujen e-kirjojen määrä on jo kymmeniä tuhansia. E-kirjojakokoelmiemme nimekemäärä lasketaan kuitenkin jo sadoissa tuhansissa, mikäli otetaan huomioon ne e-kirjatietokannat ja portaalit, hankitut (1) ja vapaat, jotka ovat tarjolla tietokantavalikoimassamme mutta joihin sisältyviä teoksia ei ole luetteloitu HELKAan.

Kaikesta edellä sanotusta huolimatta voi väittää, että e-kirjat eivät ole vielä tulleet luontevaksi osaksi kirjastoarkeamme. Tämä ilmenee muun muassa siinä, että puhuessamme e-kirjoista kollegojen kesken keskitymme usein ongelmatapauksiin tai päivittelemme, miten paljon huolta, työtä ja vaivaa niiden kanssa elämiseen liittyy ja miten hankalia käyttää ne ovat myös asiakkaillemme.

E-kirjojen kanssa elämiseen liittyviä ongelmallisuuksia esiteltiin aika monipuolisesti myös 10.12.2012 järjestetyn Tiedä enemmän aineistohausta ja e-kirjoista -tilaisuudessa (2). Pidetyissä puheenvuoroissa keskityttiin lähinnä e-kirjojen hankintaan, valintaan ja kuvailuun liittyviin prosesseihin.

Seuraavassa lähestyn e-kirjoihin liittyviä kysymyksiä ja ongelmia vähän asiakaspalvelulähtöisemmästä näkökulmasta kuin mitä mainitun tilaisuuden esityksissä.  E-kirjastopalautevastaajana olen myös asiakaspalveluvirkailija, joka  joutuu aika paljon tekemisiin e-kirjojen käytettävyyttä  ja löytyvyyttä koskevien kysymysten kanssa. Näitä tulee sitten miettineeksi vähän yleisemminkin.

Hankalimmat e-kirjatapaukset vaativat ohjeistuksia ja opastusta

Hankkimiemme e-kirjojen käyttö ei ole aina asiakkaillemme ihan ongelmatonta. Tiettyjä sisältöjä on valitettavasti  joskus tarjolla vain tietyn, ehkä vähemmän käyttäjäystävällisen palvelun kautta. Ylivoimaisesti eniten kysymyksiä niin asiakaspalautteissa kuin suoraan asiakaspalveluvirkailijoillekin tulee ellibs– ja Dawsonera-palvelujen kautta hankituista e-kirjoista. Tämä selittyy osaksi sillä, että näissä on runsaasti paljon käytettyjä kurssikirjoja.

ellibs-kirjat, toisin kuin muut e-kirjamme, lainataan HELKA-kortilla eli niitä on rajattu määrä kappaleita, mitä asiakkaidemme on joskus vaikeaa ymmärtää (”Miten e-kirja voi loppua?”). ellibs-kurssikirjan onnistunut lataaminen edellyttää, että kyseisellä koneella on valmiiksi asennettuna Adobe Digital Editions –ohjelma. Ohjelman lataamisessa on omat kommervenkkinsa, ei vähiten silloin, kun ladattava kone on kirjaston tai Aleksandrian asiakaskone. Erilalisia ellibs-kirjojen käyttöä koskevia ohjeita löytyy niin kirjaston (perusohjeUKK-ohje) kuin ellibsinkin sivuilta. Mutta jaksavatko asiakkaat niitä lukea, ainakaan etukäteen? Ja löytyvätkö ohjeet juuri silloin, kun hätä on suurin?

Dawsonera-kirjojen käyttöongelmat liittyvät nekin usein kirjojen lataamiseen omalle tietokoneelle (1-3 päiväksi) tai paremminkin siihen, miten lataamansa kirjan saa esiin. Ohjeistusta on tarjolla mm. kirjaston sivuilla olevassa e-kirjaohjeessa. Mainittakoon tässä yhteydessä , että Dawsonera-kirjojen lataaminen kirjaston asiakaskoneille ei onnistu ainakaan keskustakampuksen kirjastoissa, mutta online-lukeminen sujuu kyllä.

Enemmistö kirjaston hankkimista e-kirjoista on sellaisia, että niiden lukeminen sujuu parhaiten online. Aika moni asiakkaistamme tuntuisi kuitenkin haluavan ladata e-kirjoja omalle  iPadille tai muulle pikku lemmikkilaitteelleen, mikä joissain tapauksissa onnistuukin. Latausmahdollisuuksista kuulemma kysytään palvelupisteissä ja ohjeita kaivattaisiin. E-kirjaohjeessamme kerrotaan ellibs-kirjojen latausmahdollisuuksista eri laitteille,  mutta muiden pakettien kirjoista ei.

Muiden yliopistokirjastojen sivuilta löytyy taulukkomuotoisia  ohjeita e-kirjojen käytettävyydestä eri laitteilla (Tampereen yliopiston ohje; Jyväskylän yliopiston kirjaston ohje). Kirjastossamme on kyllä jonkin verran testailtu hankkimiemme e-kirjojen käytettävyyttä muutamilla laitteilla, mutta tietoa testauksen tuloksista  taida olla  kootusti missään. E-kirjoja on meille hankittu parinkymmenen eri palvelun kautta, joten meillä riittäisi urakkaa  ohjeistusten aikaansaamisessan ja ajan tasalla pitämisessä, monet palveluista kun ovat  myös tässä suhteessa kovasti muuttuvaisia.  Selkeiden ohjeiden aikaansaamista vaikeuttaa myös se, että tietyssä palvelussa sekä DRM-suojattuja että suojaamattomia e-kirjoja.  Mainitut hankaluudet eivät kuitenkaan saa estää meitä yrittämästä koota eri kampuskirjastojen e-kirjakokemuksia  ja mahdollisia -ohjeistuksia jonnekin. Kukahan tai mikähän taho tähän ryhtyisi?

Kokonaisten kirjojen tulostamiselle ja lataamiselle on usein asetettu rajoituksia käyttöehdoissa, jotka on määritelty kirjaston kyseisten kustantajien tai välittäjän kanssa tekemissä lisenssisopimuksissa. Kirjastossa laaditussa yleisohjeessa e-kirjojen käyttöehdoista todetaan, että kirjoista saa tulostaa ja tallentaa vain osia. Joissakin palveluissa e-kirjoja  voikin ladata vain luku kerrallaan. Toisaalta on e-kirjajapalveluja, joiden sivuilla on tarjottu mahdollisuuksia koko kirjan  lataamiseen, usein kuitenkin vain määräajaksi. Kokonaisten e-kirjojen (varsinkin useampien) lataamiseen omalle laitteelle  vaikkapa luku luvulta kustantajat ja välittäjät saattavat edelleenkin puuttua – siitä meillä on ihan viimeaikaistakin kokemusta. E-kirjojen käyttöehtoja koskevaan yleisohjeeseemme sisältyvä varoitus on siis syytä huomioida.

Yksi mahdollisuus kehittää erityisesti e-kurssikirjapalveluja voisi olla esimerkiksi tietyn kurssivaiheen e-kirjojen ostaminen asiakkaille lainattaville iPadeille. Terkossa on jo kokeiltu tällaista palvelua, TerkkoPadia. Suunnitelmia tämäntyyppisen toiminnan jatkamisesta ja laajentamisesta on kuulemma vireillä.

E-kirjojen löytyvyyden edistäminen on työllistävää mutta kehittävää

Käytetyimmät e-kirjamme on luetteloitu HELKAan, joten ne ovat löytyneet periaatteessa samalla tavoin kuin painetutkin kirjat. HELKAn asiakasliittymässä haun kohdistaminen nimenomaan e-kirjoihin on vaatinut yhdistelmähaun tekemistä, koska liittymässä periaatteessa tarjolla ollut rajausmahdollisuus e-aineistoihin ei toiminut.  Operaatio on sen verran monivaiheinen (katsokaa vaikka e-kirjaohjeestamme) , että verkkosivujen aineistohaku, jossa on tarjolla mahdollisuus suodataa hakutuloksista esiin vain verkosta löytyvät aineistot on varmaankin ollut e-kirjoista kiinnostuneille asiakkaille tervetullut uutuus.

E-kirjojen (painettuja kirjoja huonommasta?) löytyvyydestä on oltu kirjastossa huolissaan osaksi sen vuoksi, että tuhansien nimekkeiden pakettiostoina hankittuja e-kirjaeriä ei ole ollut mahdollista sisällönkuvailla yksittäin. Niisä MARC-tietueissa, joita yleensä saamme palvelujen tuottajilta  pakettihankintojemme yhteydessä, on kuitenkin varsin usein joitain sisällönkuvailuja, NLM-, LCC- tai Dewey-luokituksia ja englanninkielisiä asiasanoja (esim. LCSH- tai Mesh).  Verkkopalvelujaan innovatiivisesti kehittävä Meilahden kampuskirjasto Terkko on kehittänyt e-kirjoille aiheenmukaisen selausmahdollisuuden, BookNavigator-palvelun käyttämällä hyväksi e-kirjojatietueissa olevia luokituksia suhteuttaen niitä vakiintuneeseen lääketieteen (ala)jaotteluun.   Viikin ja Kumpulan kampuskirjastot ovat seuranneet esimerkkiä ja Keskustakampuksen kirjastossakin tutkitaan mahdollisuuksia lähteä tälle tielle.

E-kirjakokoelmiemme karttuessa muutamiinkin BookNavigator-palvelun alaluokkiin saattaa kertyä niin paljon e-kirjoja, etteivät asiakkaat jaksa niitä oikein selailla. Palvelussa on kuitenkin tarjolla myös hakumahdollisuus ja Terkko on vielä tuottanut hakijoille avuksi asiasanapilven, jossa näkyy saamiimme e-kirjatietueisiin sisältyviä asiasanoituksia, jotka ovat monien sisällönkuvailijoidemme mukaan ”niin kovin karkeita” mutta näyttäisivät toimivat pilvessä aika mukavasti.

BookNavigatorin rakentaminen ja ylläpitäminen on aika työllistävää, osa e-kirjapaketeistamme kun  täydentyviä.  Kenties jossain vaiheessa ylläpito saadaan sentään automaattiseksi ja.  Voi ennakoida Keskustakampuksen kirjastossa selauksessa toimivan jaottelun haeskelussa riittää tekemistä, kun aloja niin paljon ja niiden väliset rajat ja hierarkiat niin vaikeasti määriteltävissä.  Toivon mukaan tähän työhön löytyy kuitenkin henkilöresursseja. Tämänkaltainen luokitusten (ja ehkä asiasanoitustenkin) tutkailu ja  muokkaus osana aiheenmukaista tiedon-/lähteidenhakua tukevan palvelun rakentamista lienee omiaan kehittämään juuri sentyyppistä  sisällönkuvailullista orientaatiota, jollaisella olisi kysyntää.  Sitä paitsi kehitellyille  luokitteluille/kategorisoinneille saattaisi löytyä muutakin käyttöä (3).

E-kirjakokoelmiemme vs. painettujen kirjakokoelmiemme löytyvyys?

Mikäli BookNavigator- palvelu laajenee kattamaan kaikkien kampuskirjastojen tieteenalat, olemmeko itse asiassa ennen pitkää tilanteessa,  jossa e-kirjakokoelmamme  ovat asiakkaillemme paremmin hahmoteltavissa ja etsittävissä aiheenmukaisesti kuin erityisesti keskustakampuksella varsin mittavat painetut kokoelmamme, joita on asiasanoitettu useampiinkin erikoissanastoihin tukeutuen?  Miten hyvin tai huonosti asiakkaamme ovat osanneet arvailla sisällönkuvailujamme?   Asiasanastojen äärelle ei Google-hakuihin tottuneita asiakkaita välttämättä enää saa paimennettua.

Älykkäät tiedonhakupalvelut saattavat tarjota mahdollisuuksia helpottaa asiakkaiden aiheenmukaista tiedonhakua ja auttaa heitä saamaan enemmän hyötyä kirjastossa vuosien saatossa tehdystä sisällönkuvailutyöstä. Näiden mahdollisuuksien realisointia edistäisi se, että kyseiset sanastot olisi ontologisoitu (4).  Melkoinen osa HELKAssa käytetyistä asiasanastoista löytyy jo ONKI-palvelusta, mutta aivan kaikki eivät.

Miten erilaiset asiasanoitukset, painettuihin ja e-kirjoihin liitetyt,  toimivat  yhden yliopistokirjaston KDK-asiakasliittymässä, finnassa, tätä on nyt mahdollista tutkailla esimerkiksi käväisemällä Jyväskylän yliopiston kirjaston finnassa, joka on jo ihmeteltävänä beta-versiona. Rinnalle voi ehkä  ottaa perinteisen Jykdok -kokoelmatietokannan, jonka kautta voi tutkia  sisällönkuvailuja MARC-tietueista.   Omien alustavien havaintojeni mukaan e-kirjatietueiden” karkeat”  asiasanat ovat hyötykäytössä mm. kirjojen selauksessa (Selaa luetteloa -> Aihe->Aakkosjärjestyksessä).

Jos olemmekin nyt välillä helisemässä e-kirjojen kanssa, paljon hyvää ja ”siunauksellistakin” niiden kanssa elämisestä saattaa koitua. Paine pistää aiempia, painettujen kirjojen kanssa omaksuttuja toimintatapoja ja käytäntöjä uusiksi ei välttämättä ole pahitteeksi.  Painetut ja elektroniset kirjakokoelmamme ovat toisiaan täydentäviä.  Miten parantaa näiden hybridikokoelmiemme löytyvyyttä ja näkyvyyttä – tätä kokonaisuutta kai tässä pitäisi miettiä.


Lisätietoa

(1) Laajimmat hankitut kirjapaketit, joiden sisältämiä kirjoja ei ole luetteloitu HELKAan  ovat  ECCO – Eighteenth Century Collections  Online (noin 200 000 nimekettä) ja EEBO – Early English Books Online (125 000 dokumenttia).

(2) Tiedoksi Helsingin yliopiston kirjaston piirissä toimiville lukijoille: Tiedä lisää aineistohausta ja e-kirjoista –tilaisuuden aineistot löytyvät yhteiseltä verkkolevyltämme ( Group (P:) – h985 – yhteinen – Koulutus – Koulutus esityksiä).

(3) BookNavigatorin kategorsointi voisi sopia aiheenmukaiseksi jaotteluksi esimerkiksi RSS-syötepohjaiseen uutuusluetteloon, jollaisen tuottaminen olisi ollut teknisesti mahdollista jo vuosia. Voisi harkita, että uutuusluetteloon, jossa olisi aihejaottelu,  sisällytettäisiin sekä e-kirjat että painetut kirjat, mikä tietysti edellyttäisi, että myös painettujen kirjojen tietueisiin pitäisi lisätä luokitus. E-kirjat eivät sisälly nykyiseen HELKAn uutuusluetteloon, jossa kirjauutuuksia voi selailla kampuskirjastosijainnittain, koska niillä ei ole kirjastosijaintia ja koska niiden tietueita voi ryöpsähdellä HELKAan joskus muutama tuhatkin viikossa.

(4) Asiasanastojen ontologisoinnista löytyy kiinnostuneille  netistä useampiakin tekstejä ja esityksiä.

Teksti

Eeva Peltonen
(e-)kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen
Alkuperäinen kuva

 

Tunteita, teknologiaa ja sattuman soittoa

Olin vastikään lukenut Jonathan Franzenin uusimman romaanin Freedom, kun huomasin Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä (nro 11, 2012) Laura Frimanin kirjoituksen otsikolla ”E-kirja on eliminoitava”. Toimittaja Friman, joka laillani kanniskeli Franzenin luomaa tiiliskiveä konkreettisena kumppanina kainalossaan tai kauppakassissaan, viittasi tekstissään Freedomin kirjoittajan suorasukaiseen sähköisiin kirjoihin kohdistuvaan kritiikkiin.  Etsin netistä alkuperäisen artikkelin.  Nyökyttelin myöntyvästi Franzenin argumenteille. Hän toteaa, että näytöltä luettu teksti luo vaikutelman muokattavuudesta ja deletoitavuudesta. Kirja ei ole enää kirjailijan luoma muuttumattomana säilyvä kokonaisuus, vaan asiakirja, jonka kappaleita voi leikata ja liimata miten lystää. Franzen kirjoittaa: ”Great Gatsby päivitettiin viimeksi vuonna 1924. Sitä ei tarvitse ajantasaistaa, eihän? Kun luen kirjaa, se on tietyn esineen käsittelemistä tietyssä ajassa ja paikassa. Kun otan kirjan hyllystä, se sisältää edelleen saman asian ja tämä luo turvallisuutta.  Klassinen kirja edustaa sirpaloituneessa kulttuurissamme pysyvyyttä.”

90-luvun alussa MikroMikko yhdisti kulmakunnan pikkupojat. Omaa pelivuoroa odotettiin kärsivällisesti.

Voiko jatkuvasti markkinoita kasvattavilla sähköisillä kirjoilla olla samanlaista taikuutta ja vangitsevuutta kuin painetuilla kirjoilla?  Mitä tapahtuu perinteisille kirjakaupoille ja antikvariaateille, jotka ovat bibliofiileille raikkaita keitaita kaikenkarvaisten rihkamaparatiisien keskellä? Muistan muinaisen luokkaretken Moskovaan helmikuun paukkupakkasilla. Koko kaupunki vaikutti sinertävän mustavalkoiselta jäätävässä säässä. Lämpöä ja väriä toivat upeat kirjakaupat, joissa saattoi viettää monta tovia vain selaillen ja varsinkin lastenkirjojen hienoja kuvituksia ihaillen. Häviävätkö myös kotien kirjahyllyt, jos kuljetamme kohta kokonaista kirjastoa taskussamme? Tunnustan, että minusta on antoisaa joskus vähän salaakin tutkia toisten kirjakokoelmia. Miten käy taidekirjoille, jotka jo esineinä lumoavat?  Miten kirjojen markkinointi muuttuu? Entä tunteet, jotka liittyvät niin vahvasti paperintuoksuisiin, exlibris – merkittyihin, sidottuihin tai nidottuihin, aikoinaan paperiveitsellä avattuihin kirjansivuihin? Marginaalimerkinnät autenttisella käsialalla luovat tiettyä ihanaa kirjoihin liittyvää nostalgiaa. Joku voisi nyt kysyä onko tekstin lumo formaatista kiinni, kun sisältö on kuitenkin se pääasia. Ja lisäarvoa saadaan linkityksistä ja eri medioiden käytöstä. Mutta voiko tekniseen laitteeseen kiintyä samalla lailla kuin perinteiseen kirjaan?

Näitä miettiessäni muistin nuoremman poikani ala-asteella, 90-luvun puolivälissä, kirjoittaman äidinkielen tehtävän, joka oli otsikoitu ”Ensimmäinen tietokoneeni”.  Teksti alkoi näin: ”Tietokoneeni on iso, ystävällinen ja pidän siitä, vaikka se haisee vähän pahalle.”Kirjoitus jatkui pikkutarkalla koneen ulkonäön ja erinomaisten ominaisuuksien kuvailulla. Hän kirjoitti myös miten kone oli monessa avuksi tai sitten se saattoi oikutella ja käyttäytyä huonosti. Laite sai runsaasti inhimillisiä, hellyttäviä ominaisuuksia.

Äskettäin kuulin ystäväni 14-vuotiaasta pojasta, joka on niin kiintynyt iPadiinsa, että nukkuessaan pitää sitä kuin kalleinta aarretta tyynynsä alla. Vahvoja tunteita ja kiintymystä voi siis kohdistua myös henkilökohtaisiin koneisiin ja laitteisiin. Hiljattain luin lehdestä, että jopa rotuennakkoluulot voivat ulottua elottomiin esineisiin. Saksalaisessa tutkimuksessa kahdelle samanlaiselle robotille annettiin nimi ja kansalaisuus.  Armin niminen saksalainen robotti miellettiin lämpimämmäksi, paremmin suunnitelluksi ja läheisemmäksi, kuin identtinen kaksoiskappaleensa turkkilainen Arman.  Ja nythän tekoälyjä jopa ohjelmoidaan osoittamaan vastavuoroisia tunteita omistajaansa kohtaan!  Tunnustan, etten ole mikään tekniikan ihmelapsi ja siksi samaistun mieluummin Kirsi Kunnaksen runoon Herra Pii Poosta kokoelmassa Tiitiäisen satupuu. Kuten tunnettua herra Pii Poo oli taikuri ja noita, jonka mahti ei pystynyt koneisiin, ei moottoriin, ei mutteriin, ei polkimiin, ei vaihteisiin, ei kytkimiin. Kerta kaikkiaan: koneella on koneen tahti!

Diginatiiveja kesällä 2011 Rio Maggioressa, Italiassa.

Kirjoihin liittyviä pikku sattumuksia on ollut elämässäni useita. Eräänä sunnuntaiaamuna joitakin vuosia sitten katselin tv:stä Kirppis-nimistä ohjelmaa. Jaksossa tuunattiin vanhoja kirjoja uuteen uskoon, niistä tehtiin käsilaukkuja. Katseeni harhaili omaan hyllyyni ja kiinnittyi paksuun vanhemmiltani peräisin olevaan kiinalaiseen klassikkoon nimeltä Chin Ping Mei.  En ollut uskoa silmiäni, kun huomasin tv:ssä täsmälleen saman kirjan olevan muokkauksen kohteena! Äsken kävin tarkistamassa, että oma kappaleeni on edelleen hyllyssä, enkä aio sitä muodin alttarille uhratakaan!

Ainoastaan kauniin kansikuvan johdattelemana ostin syksyllä 2003 Heathrown lentokentältä silloin vielä tuntemattoman Siri Hustvedtin kirjan What I loved.  Kerran luin naistenlehdestä kirjailija Katja Kallion haastattelun, jossa hän kertoi ostaneensa laillani tuon saman kirjan poikkeuksellisen kauniin kannen takia! Myöhemmin lainasin kirjan ystävälleni Tuijalle. Monen vuoden kuluttua meillä oli Tuijan kanssa treffit Helsingin kirjamessuilla. Sattumalta hän oli ottanut mukaansa tuon jo kauan lainassa olleen Sirin kirjan palauttaakseen sen minulle. Eräänä kirjailijavieraana messuilla oli myös Siri Hustvedt. Olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä sain Sirin omistuskirjoituksen omaan kauniisti kuluneeseen kirjaani! (Miten muuten signeeraukset onnistunevat sähkökirjoissa?)

Siri Hustvedtin kirjan kannen on maalannut Alan Baker.

Vielä erikoisempi tapaus sattui eräänä syksynä samaisen Tuija-ystäväni kanssa.  Nautimme aurinkoisena lauantaipäivänä lounasta Iso Roobertin kadulla pikkuruisessa thaimaalaisessa ravintolassa. Tuijan kanssa puhumme aina kirjoista, kerromme mitä olemme lukemassa ja mitä seuraavaksi aiomme lukea. Lainaamme toisillemme ahkerasti lempiteoksiamme. Tuija, joka istui kasvot oveen päin, kaivoi pöydän alta laukkuaan jotain etsien, nosti katseensa ja sanoi: ”Toin sinulle luettavaksi tämän Arno Kotron runokirjan… ja ei voi olla totta… Kotro astuu juuri ovesta sisään!” Kirja Sanovat sitä rakkaudeksi oli sen syksyn puhutuimpia proosarunoteoksia.  Kirjailija vaikutti hämmentyneen iloiselta, kun kävimme ujouden voitettuamme pyytämässä kansilehdelle nimikirjoitusta. Siitä sukeutuikin sitten oikein henkevä kirjallinen iltapäivä.

Jonathan Franzenin haastattelu

Kirjoittaja

Leena Nordman
Kirjastosihteeri
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Leena Nordman

Suomalaisia aikakaus- ja sanomalehtiä verkossa – Kansalliskirjaston vuosien 2010 ja 2011 digitoinneista

Kansalliskirjasto on siirtänyt tähän mennessä digitaaliseen muotoon viitisen  miljoonaa sivua 1700–1900-luvun sanoma- ja aikakauslehtiä. Kirjasto on viime vuosina digitoinut myös muita kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia aineistoja, esim. matkailuaiheisia teoksia 1600- ja 1800-luvuilta, Turun akatemian väitöskirjoja vuosilta 1642–1828 sekä äänitteitä 1981-1985.

Digitoidut aikakauslehtikokoelmat

Vuosina 2009- 2011 digitoitiin aikakauslehtikokoelmaa vuosilta 1810-1944. Se on keskeistä ja paljon käytettyä humanistisen tutkimuksen lähdeaineistoa.  Vanhimmat,  ennen vuotta 1910  ilmestyneet lehdet ovat kenen tahansa vapaasti käytettävissä. Vuoden  2010 loppuun mennessä   saatiin asiakaskäyttöön yli 1200  aikakauslehtinimekettä.  Tekijänoikeussyistä  vuoden 1910 jälkeen ilmestyneet lehdet ovat  käytettävissä vain vapaakappalekirjastoissa ns. kulttuuriaineistotyöasemilta. Työasemilla lehdistä voi ottaa paperitulosteita mutta ei sähköisiä kopioita. Niiltä ei myöskään ole mahdollista lähettää materiaalia edelleen.  Aikakauslehtien aineistopankki sisältää kulttuuri- ja ajanvietelehtiä,  kirkollis-uskonnollisia aikakauslehtiä, urheilu-  elokuva- ja taidelehtiä.

Vanhat 1800-luvulla perustetut yleiskulttuurilehdet kuten Valvoja, Finsk Tidskrift, Nykyaika ja Wapaita aatteita kuin uudemmat Päivä, Argus, Tulenkantajat, Suomalainen Suomi ja useat muut muodostavat lähdeaineiston kulttuuri- ja aatehistorialliselle tutkimukselle.  Lehdissä käsitellään ajankohtaisia taiteen, tieteen ja politiikan kysymyksiä.  Kirjallisuuteen ja taidekulttuuriin keskittyviä aikakauslehtiä ovat esim.  Ateneum, Euterpe,  Kirjallisuuslehti ja Quosego.  Suuremmalle lukijakunnalle tarkoitettuja kulttuurilehtiä joilla oli  myös kansansivistyksellisiä tavoitteita ovat Kansan lehti, Oma maa  ja Otava.

Ajanvietelehdet kuten esimerkiksi Apu, Seura, Viikkosanomat Ja Veckans krönika sisältävät myös runsaasti valokuvakuvamateriaalia, piirroksia ja mainoksia, joihin on tallentunut eri aikakausien visuaalista ajanhenkeä.   Digitoitua aineistoa tuotetaan koko ajan lisää; seuraavana  ovat  vuorossa muun muassa pilalehdet.

Historiallinen sanomalehtikirjasto

Historiallisen sanomalehtikirjasto on laajentunut.  Suomalaiset sanomalehdet  on digitoitu vuoteen 1910 asti ja ne ovat  vapaassa verkkokäytössä.  Vuoden 1910 jälkeen ilmestyneet sanomalehdet ovat  tekijäoikeussyistä käytössä  vain vapaakappalekirjastoissa ns. vapakappaletyöasemilla. Vuoden 2011 alkupuolella vapaakappalekäyttöön saatiin  jo myös  vuosien 1910-1917 sanomalehtiä.

Digitalkoot

Lehtien tekstit on skannattu ja muutettu tekstiksi optisen tekstintunnistuksen avulla. Teksti sisältää pari prosenttia virheitä ja puutteita. Kansalliskirjasto käynnisti  digitalkoot, joiden avulla parannetaan Kansalliskirjaston digitaaliseen muotoon siirrettyä aineistoa. Digitalkoissa kuka tahansa voi osallistua aineiston parantamiseen. Palvelussa on kaksi eri peliä: Myyräjahti, jossa pelaaja pyrkii löytämään virheellisiä sanoja, ja Myyräsilta, jossa pelaajan tehtävänä on kirjoittaa kuvaruudulle ilmestyvä sana oikein

Matkakirjoja 1600-1800-luvuilta – Europeana-Travel

Doriaan on digitoitu alun toistasataa matkailuaiheista teosta 1600-1800-luvuilta. Kyseessä on Suomen osuus Europeana-Travel-kokoelmaan.  Aineisto kertoo, millaisena Suomi ja suomalaiset näyttäytyivät Ruotsin vallan aikana.  Kokoelmassa on mm. vanhoja maantieteen oppikirjoja ja Suomea esitteleviä matkakertomuksia kuvineen ja karttoineen.  Joukossa on paljon Lappiin liittyvää aineistoa.

Digitaalisen aineistojen uusi   käyttöliittymä otettiin ensimmäisenä käyttöön  Travel- kokoelmassa. Uuden käyttöliittymän suurimpana etuna Doriassa normaalisti käytettyihin pdf:iin verrattuna on, että se ei lataa koko teosta kerralla käyttäjän koneelle vaan näyttää teoksen sivu kerrallaan.

Teosten  tekstit on skannattu ja muutettu tekstiksi optisen tekstintunnistuksen avulla. Dorian uuteen käyttöliittymään on myös liitetty Kansalliskirjastossa kehitetty alustava versio ns. sumeasta hausta, jonka tarkoituksena on parantaa tietokoneen väärin tulkitsemien sanojen löytyvyyttä perinteiseen vapaasanahakuun verrattuna. (Lisätietoa käyttöliittymästä–>)

Turun akatemian väitöskirjat

Kansalliskirjasto on digitoinut  suomalaisen tieteen varhaishistoriaa:  kokoelman Turun Akatemiassa vuosina 1642–1828 valmistuneita latinan- ja ruotsinkielisiä väitöskirjoja. Kokonaisuus käsittää tässä vaiheessa 1 778 Turun Akatemian väitöskirjaa, yhteensä noin 45 000 sivua. Se kattaa noin 40 prosenttia maassamme ennen vuotta 1828 julkaistuista väitöskirjoista. Teosten digitointia on tarkoitus jatkaa.

Äänitteet

Vuosilta 1981- 85 on  digitoitoitu 1 500 musiikki- ja puhekasettia.  Vuosisadan äänet-digitointihankkeessa on digitoitu n. 80% suomalaisista 78  rpm-levyistä, Tekijänoikeuksista  vapaat äänitteet   ovat kuunneltavissa Raita-tietokannassa.

Tutustu ja ota kantaa Kansalliskirjaston kokoelmien digitointisuunnitelmaan!

Kansalliskirjasto on laatinut digitointisuunnitelman. Siihen toivotaan kannanottoja!

Kirjoittaja

Leena Jansson
Suunnittelija
Kansalliskirjasto/ tutkimuskirjasto

Mitä asiakkaamme odottavat e-kirjastopalveluiltamme? – Usein kysymättä jääneitä kysymyksiä

Olemme tarjoilleet e-aineistojamme NELLIn kautta runsaan kuuden vuoden ajan. Koko tämän ajan olen olen ollut kiinteästi mukana niin NELLIin liittyviä pikku käyttöliittymäremontteja ideoimassa ja vähän toteuttamassakin kuin vastaamassa NELLI- ja e-kirjastopalautteisiinkin.

NELLI-, SFX- ja e-kirjastopalautteilla on ollut oma osuutensa siihen, että erilaisia NELLI-remontteja on lähdetty, niukoista henkilöresursseista huolimatta, toteuttamaan. Osin asiaan on kyllä vaikuttanut ihan valtakunnallisella tasollakin kasvanut NELLI-kriittisyys.

Asiakkaiden e-kirjastonkäyttöön liittyviä ongelmia ei voi kuitenkaan palauttaa yksin NELLIn/Metalibin kökköyteen. Myös sillä, millä tavalla olemme erityyppisiä e-aineistoja saattaneet tarjolle eri järjestelmien kautta ja millä tavoin niitä kuvailleet, on osuutensa asiaan, samoin NELLiin ja e-kirjastoon liittyvällä tiedotuksella ja opastuksella.

Kykymme saattaa tarjolle ja kuvailla e-aineistoja ja viestiä e-kirjastopalveluista edellyttää, että kirjastohenkilöstö tuntee paremmin e-kokoelmiamme ja ymmärtää niiden käyttöön saattoon liittyviä järjestelmiä. Tähän liittyen järjestettiin keväällä kolme vähän eri kohderyhmille suunnattua koulutustilaisuutta. Tiedä enemmän e-lehdistä ja –kirjoista – tilaisuus (16.3.) oli suunnattu laajasti kaikille niille kirjastolaisille, jotka tällaista tietoa asiakaspalvelutehtävissä tarvitsevat. E-aineistojen kuvailun ja käytettävyyden työpaja (25.3.) oli suunnattu e-aineistojen hankinta – ja kuvailutehtävissä toimiville kirjastoammattilaisille sekä tiedonhankinnan kouluttajille.  NELLI-sisällönkuvailukoulutus (16.5.) oli  tarkoitettu e-aineistojen kuvailuja Metalibiin  tekeville kirjastoammattilaisille.

Seuraavat mietteet perustuvat paljolti E-aineistojen kuvailun ja käytettävyyden työpajaan valmisteltuun aineistoon ja työpajassa käytyihin keskusteluihin. Työpajassa pyrittiin tarkastelemaan aineistojen kuvailu-  ja käytettävyyskysymyksiä käyttäjänäkökulmasta ja tukeuduttiin jossain määrin myös asiakaspalautteiden välittämään informaatioon.

Miksei ole yhtä kattavaa hakua?

”En ole kyllä löytänyt yhtään sekavampaa hakukoneistoa kuin nellissä on. Miksi hakuja pitää olla näin järkyttävän paljon? Miksi ei ole yhtä kattavaa hakua? Miksi esimerkiksi artikkelia etsittäessä ei voida näyttää valmiiksi kaikki hakutiedot vaan piilotellaan artikkelin lehtihakua yhden linkin taakse?

Ymmärrän että tietoa on paljon, mutta yhdellä kattavalla hakukoneella sitä voisi pelkistää huomattavasti.

Tällainen kommentti tuli helmikuussa, siis viime syksynä toteutetun käyttöliittymäremontin jälkeen,  e-kirjastopalautepostilaatikkoomme ”Hyvää kevään jatkoa” –toivotusten kera.

Palautteeseen ei ollut vaikeaa vastata asiakasta myötäillen, koska omastakin mielestäni lukuisia toimintoja tyrkyttävä ja kymmeniä eri ikoneja vilisevä NELLI on sekava ja kursittamattomalle käyttäjälle varsin vaikeasti avautuva.

Senkin saatoin tunnustaa, että lisäiltyämme vuosien varrella NELLIin erilaisia e-aineistojen etsimistä ja -valintaa helpottavia asioita emme ehkä olleet riittävästi miettineet, mitä voisi vuorostaan karsia. Mainittuja NELLIn asiakasystävällisyyttä lisääväksi tarkoitettuja parannuksia ovat olleet esimerkiksi vasemman laidan valikossa oleva Etsi aineisto –laatikko ja sieltä avautuvat hakemistot (2007) ja viimeisen käyttöliittymäremontin yhteydessä etusivun ohjauksen kaksivaiheiseen tiedonhakuun (2010). Näiden uudistusten tuloksena reittejä esimerkiksi  aineistonvalintaan on laskutavasta riippuen 4-7.

Toki mainitsin palautteen antajalle myös sen, että kaikki hankkimiemme lukuisten tietokantojen tuottajista eivät välttämättä salli indeksointia mihinkään keskusindeksiin, joten ”yhtä kattavaa hakua”, ei senkään vuoksi oli ihan helppoa saada aikaiseksi. Lupailin epämääräisesti kyllä parin vuoden sisällä jotain yleishakua.

Ilahduttavaa palautteessa oli se, että kyseinen asiakas oli löytänyt artikkelihaun ja ilmeisesti havainnut sen tarkennetun haun lomakkeen käyttökelpoiseksi myös tiettyä aihetta koskevia artikkeleita haettaessa, ei yksin tiettyä artikkelia etsittäessä.  Mainittakoon, että kyseessä oli matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija, joka todennäköisesti pystyy tekemään hakuja aiheestaan hyvinkin spesifein termein.

Palaute sai tietysti miettimään erilaisia mahdollisuuksia karsia nykyisellään varsin lukuisia väyliä aineistonvalintaan. Mielessä käväisi myös ajatus, josko NELLIn aloitussivua pitäisi uusia esimerkiksi laittamalla heti esittelytekstin jälkeen esiin kaiketi useimmin käytettyjen lehtivalinnan ja artikkelihaun lomakkeet kaikkine kenttineen  ja siirtämällä ohjaus kaksivaiheiseen, aiheenmukaiseen tiedonhakuun linkin taakse.

On varsin todennäköistä, että viimeksi mainitut ideat jäävät toteuttamatta, sillä käytettävissä olevilla liian harvoilla toteuttajilla on koko ajan niin paljon muutakin tekemistä. NELLI on kuitenkin jo väistymässä, ei tosin näillä näkymin ihan pian. Kuitenkin mikäli kirjastossamme saadaan toteutettua jo jonkin aikaa suunnitteilla ollut palvelusivusto ja sinne jonkinmoinen yleishaku, muutospaineet NELLIn suhteen ainakin näiltä osin pienenevät.

Löytöretkeilyyn innostavaa käyttöliittymää  (discovery interface) ei aikansa eläneestä NELLIstä saa millään ilveellä väännettyä. NELLI lienee nykyisellään, viime syksynä toteutetun ja tänä keväänä viimeistellyn remontin jäljiltä, ainakin miellyttävämpi koulutusympäristö  kuin aikaisemmin. Ja kenties nykyisen NELLIn aikana huonomminkin opetusta seuranneiden kurssitettujen on helpompaa palauttaa mieleen NELLI-haun erilaisuus ja eriaikaisuus tätä päivää edustaviin hakupalveluihin verrattuna, kaksivaiheiseen tiedonhakuun kun ohjataan heti etusivulla . Sitä paitsi  reitti aineistonvalinnasta monihakuun on nyt helpompi kuin aiemmin, kun tietyn tieteenalan aineistot hakemistoselauksessa tai ohjatussa haussa valinnut saa tästä monihakuun siirtyessään eteensä vain kyseisen tieteenalan NELLI-haettavat aineistot.

Mitä aineistoja minun kannattaisi käyttää?

Mitä minun kannattaisi käyttää: Web of Scienceä, ScienceDirectiä, EBSCOa, PsycInfoa vai PsycArticlesia – mitä niitä kaikkia onkaan?”

Yllä lainatun kysymyksen e-kirjastopalautteeseen lähettäneelle tutkija-asiakkaalle, jonka satuin tuntemaan, suosittelin aloittamista viitetietokannoista (esim. Psycinfo, Web of Science), koska niihin indeksoidaan enemmän lehtiä kuin mitä lehtitietokantoihin usein sisältyy ja koska niistä löytyvistä viitteistä pääsee SFX-näpyköiden kautta lehtitietokantojen sisältämiin lehtiin.

Yhtä suorasanaisesti en muista yhdenkään muun tutkija-asiakkaan viestineen aineistojen valintaan liittyvistä ongelmista. Valintaongelmia saattaa kuitenkin olla monilla, varsinkin vähän varttuneempaan ikään ehtineillä tutkija-asiakkaillamme, jotka eivät ole saaneet opiskeluaikanaan nykymuotoista tiedonhankinnan koulutusta, onhan tarjoamiemme e-aineistojen lukumäärä melkoinen.  NELLIstä i-painikkeen takaa löytyvät kuvailut eivät paljoa tämäntyyppisissä ongelmissa asiakasta auttane. Niissähän kuvataan vain kyseistä aineistoa, ei vertailla aineistojen kattavuuksia ja mahdollisia päällekkäisyyksiä eikä kerrota mitään siitä, miten erityyppisten aineistojen välillä pääsee portaaliympäristössämme liikkumaan.

Kovin paljoa kyseistä asiakasta eivät olisi auttaneet myöskään NELLIssä tarjona olevat hakemistot. Monietiteisesti suuntautuneena hän olisi varmaan katsonut laajemminkin yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden eri alojen aineistoja, joita riittää.

Palautteeseen vastattuani mietin muun muassa, voisiko aineistotyyppejä koskevaan infoon, jollaista meillä ei ole mutta jollaista kaivattaisiin, piilottaa jotain pientä ohjeistusta esimerkiksi siitä, että viitetietokantaviitteistä pääsee lehtitietokantojen lehtien kokoteksteihin, kiitos linkityspalvelumme. Epäilemättä  joku kaaviokuva olisi tehokkaampi. Olisikohan joku IL-kouluttajista kehitellyt mitään tämäntapaista kuviota? Jos ei ole, kukapa ehtisi laatimaan?

(Palaute saattoi myös pohtimaan, missä määrin asiakkaamme tuntevat ja osaavat hyödyntää e-lehtiin liittyviä palvelujamme, joita on tarjolla esimerkiksi e-lehtien ja -atikkelien linkityspalveluvalikoissa. Uudesta linkityspalveluvalikosta tehtiin toki uutisensa samoin aikoinaan artikkelien linkityspalveluvalikon artikkelisuosittelijasta. Mainitut pienet blogiuutiset hautautuivat kuitenkin varsin nopeasti vanhempien uutisten uumeniin. Jotain pysyvämpää näkyvilläoloa kaivattaisiin.)

Sellaisten asiakkaiden, jotka haluavat tehdä systemaattista tiedonhakua ja ymmärtää, mitä tekevät, e-kirjaston käyttöön liittyvien ongelmien kohtaaminen ja huomioon ottaminen taitaa olla vieläkin haasteellisempaa kuin yhtä yleishakulaatikkoa kaipaavien asiakkaiden.

Miksei HELKAsta löydy kaikkia samoja e-lehtiä kuin E-lehdet-linkin takaa?

”Miksei HELKAsta löydy samoja lehtiä kuin HELKAn alalaidassa olevan Elektroniset lehdet -linkin takaa?

Tähän asiakaskysymykseen, joka tuli virkailijan välityksellä,  oli sinänsä helppoa mutta vähän noloa vastata. HELKAan on luetteloitu erinäisiä e-lehtiä , kuitenkin vain murto-osa. Lisäksi lehtitietueissa on SFX-näpykät.  Tilanne on yleisesti ottaenkin sekava, kun vanha kahtiajako : painetut aineistot löytyvät HELKAsta, e-aineistot NELLIstä,  ei oikein enää päde.  Onhan HELKAssa myös tuhansien yksittäisten e-kirjojen tietueita, ja lisää tulee koko ajan.

E-lehtien osalta tiedot on tarkoitus saada siirrettyä SFX:stä HELKAan. Homman valmistelu on kestänyt, koska SFX-tietämyskannassa olevat lehtitietueet eivät ole noin vain kääntyneet MARCeiksi  ja koska ratkaisuun liittyy myös pyrkimys saada tietojen ylläpito automaattiseksi: joka kerta kun SFX-instanssimme tapahtuu joku muutos,  se päivittyy myös HELKAan.

Olen kiinnostunut e-kirjoista, mutta en ymmärrä tätä liittymää

”Olen kiinnostunut e-kirjoista, mutta en oikein osaa edetä NELLIstä avautuvasta e-kirjat-listauksesta eteenpäin.  En ymmärrä tätä liittymää. Onko mahdollisuutta saada jossain kasvokkaista opastusta?”

NELLIn vasemman laidan valikon E-kirjat linkistä avautuva pitkähkö  listaus e-kirjapalveluista on kieltämättä hämäävä: osa aineistolinkeistä vie kyseiseen e-kirjapalveluun, osa HELKAn listaukseen sadoista kyseiseen palveluun sisältyvistä kirjoista.

Kehotin kyseistä asiakasta hakemaan e-kirjoja HELKAsta yhdistelmähaulla ja käyttämään aihettaan kuvaavan sanan lisäksi termiä verkkokirja. Senkin  taisin kertoa, että kaikkiin e-kirjatietueisiin ei välttämättä sisälly (suomenkielisiä) asiasanoja,  ja että näin ollen olisi hyvä miettiä kirjan otsikossa mahdollisesti olevia asiasanoja.

Kyseistä ohjetta kirjoittaessani punastelin selostuksen pituutta ja koukeroisuutta. Näin vaikeaa tämä ei totisesti saisi olla. Todellisuudessa e-kirjojen hakeminen HELKAsta on vielä tätäkin vaikeampaa. Ihan kaikkiin e-kirja- tai e-erillisjulkaisutietueisiin ei nimittäin sisälly tuota verkkokirja-merkintää. Kaikissa on kuitenkin merkintä [Elektroninen aineisto]. Mutta näin on myös HELKassa olevissa e-lehtitietueissa, joita siis saattaa tulla mukaan.

Viikin tiedekirjastossa on tehty e-kirjojen hakuohje, joka on varsin havainnollinen, mutta huomattavan pitkä, kun mukana on myös ohje Ellibs-kurssikirjojen  osalta usein tarvittavan lukuohjelman lataamiseen.

Asialle on syytä ja tarkoituskin tehdä yhtä ja toista, esimerkiksi yhdenmukaistaa edelleen e-kirjojen/-erillisjulkaisujen tietueita ja niissä käytettyjä merkintöjä, kehittää e-kirjahaku, jne.  Paljon e-kirjojen eteen on vuoden, parin aikana  jo tehtykin.  E-kirjapaketteihin sisältyviä kirjoja on saatu yhä kattavammin luetteloitua HELKAan ja  lisensioitujen e-kirjojen tietueisiin on saatu myös etäkäyttöä tukevat linkit ja niissä käytettyjä merkintöjä on monissa kohdin yhdenmukaistettu.

Miten tästä eteenpäin?

Edellä siteeratut asiakaspalautteet ovat poikkeuksellisia. Kuitenkin ne viestinevät ongelmista, joita ovat kohdanneet aika monet käyttäjämme, vaikkeivät ole sitten (hämmennykseltään/tyrmistykseltään?) asiasta viestineetkään. Ne tuntuvatkin sisältävän pikemminkin usein kysymättä jääneitä kuin usein kysyttyjä kysymyksiä. Olen nostanut esiin nämä palauteviestit siksi, että ne liittyvät varsin perustavanlaatuisiin ongelmiin ja epäkohtiin, joihin on syytä saada parannusta jo ihan lähitulevaisuudessa.

Kevään koulutustilaisuudet toivat näitä ongelmia ja epäkohtia yleiseen tietoisuuteen, käynnistivät keskustelua siitä, mitä asioille voisi tehdä ja kuka tai mikä taho tekisi  – ja  jonkin verran itse tekemistäkin.

Asiakaspalautteita pitäisi kerätä ja analysoida nykyistä systemaattisemmin, tästä oltiin esimerkiksi mainitussa E-aineistojen kuvailun ja käytettävyyden työpajassa varsin yksimielisiä.  Pelkästään palautepostiin tulleiden viestien kerääminen ja erittely ei riitä.  Myös esimerkiksi käyttäjäkoulutus- ja neuvontatilanteissa tehtyjä havaintoja asiakkaiden e-kirjaston käyttöön liittyvistä ongelmista olisi syytä kirjata muistiin. Tällaisia palautteita ja havaintoja voivat kaikki kirjastomme henkilökuntaan kuuluvat kirjata ekirjasto-wikimme sivulle Ajattelemisen aihetta antaneita e-kirjastopalautteita. Wikissä on myös sivu ekirjastopalveluihimme liittyville asiakaskysymyksille, joista olisi syytä tehdä kysymys-vastaus-pari usein kysyttyihin kysymyksiin.

Mainitut koulutustilaisuudet olivat hyödyllisiä myös sikäli, että niitä valmisteltaessa tuli kirjatuksi arvioita e-kirjastoa koskevien asiakasohjeistuksen ja e-aineistojen kuvailun nykytilasta sekä noudatetuista käytännöistä e-aineistojen kuvailussa. Vaikka NELLI portaalina olisikin parin vuoden sisällä historiaa, jonkinmoinen mahdollisuus selailla e-aineistoja aiheen tai tyypin mukaan ja siirtyä aineistojen omaan käyttöliittymään on tarpeen jatkossakin asiakkaille tarjota. Metalib-instanssimme  säilyttänee merkityksensä taustajärjestelmänä, joka mahdollistaa tällaisen selailun. NELLI-kuvailuilla on siis merkityksensä samoin siinä käyttämillämme kategorisoinneilla ja tyypittelyillä, joita tuntuisi olevan aihetta kehittää.  Tässäkin, ei yksin e-aineistojen sisällönkuvailussa,  tarvitaan kampuskirjastojen tieteenala-asiantuntemusta.

Jatkosta ei ole selkeitä suunnitelmia, vaikka esimerkiksi palvelusivustosta onkin oma hankesuunnitelmansa, vaikka pyrkimyksiä e-lehtitietueiden saamiseksi HELKAan edistetään, vaikka kirjaston e-kirjapolitiikkaa pyritään täsmentämään myös kirjojen käyttöön saaton osalta.  Tarvitaan paitsi erilaisia tilaisuuksia, yhteisiä keskusteluja ja linjauksia myös yhdessä toteuttamista ja tekemistä. Vireillä on palvelusivustoprojektin lisäksi muitakin hankkeita, joilla on tekemistä e-aineistojen tarjolle saattamisten kannalta, mm.  HY:n Flamma-projektiin liittyvä yliopistolaisen sähköinen työpöytä  ja KDK, jota viimeksi mainittua emme ole tosin lähikuukausina edes pilotoimassa.

Linkkejä (jotka avautuvat vain Helsingin yliopiston kirjaston henkilökunnalle):

 

Kirjoittaja:

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

A2K – access to knowledge

Vuosittaisen jättimäisen Ifla-kokouksen lisäksi organisaatio järjestää vuodessa muitakin tilaisuuksia ja seminaareja, joissa voi keskustella ja jakaa ajatuksia kirjastomaailmaa puhuttavista teemoista. Nykyinen presidentti Ellen Tise jatkaa edeltäjänsä Claudia Luxin aloittamaa tapaa pienemmistä seminaareista, jotka keskittyvät presidentin nostaminen teemojen ympärille. Tisen Presidential Meeting järjestettiin huhtikuussa Haagissa, joka mainostaa itseään maailman kirjastopääkaupungiksi.

Ifla korostaa, että avoin pääsy tietoon on ihmisoikeuskysymys. Tämän lisäksi Ellen Tise halusi nostaa Libraries Driving Access to Knowledge –seminaarissa kaksi muuta näkökulmaa syvemmän tarkkailun alle: tekijänoikeudet ja open access. Ifla on myös tarkentanut omaa kannanottoaan open accessista.

Kaksipäiväisessä seminaarissa puhujia ympäri maailmaa

Seminaari oli rakennettu ja tarkoitettu kirjastoalan vaikuttajille ja päivien teemoista kiinnostuneille, mikä varmisti sen, että asioista puhutaan suurina kokonaisuuksina ja nippelitiedot jätetään suosiolla asiantuntijatilaisuuksiin. Keskusteluissa puhuttiin tärkeimmistä trendeistä ja mihin kirjastot ovat menossa ja miten ne pärjäävät uudessa tilanteessa, jossa kirjastot ja varsinkin aineistot ovat siirtymässä yhä enemmän digitaaliseen maailmaan.

Kuten monesti seminaarien jälkeen on vaikeaa päättää mitä kertoisi, ja poimin ja esittelen avartavasta tietovyörystä sen, kuinka poliitikot ja kirjastolobbarit kertoivat miltä kirjastoala näyttää ulospäin.

Hollantilainen MEP Marietje Schaake piti lyhyen johdatuksen lobbaamisen ja politikoinnin alkeisiin: ”Mene tuttujen ja asiasta kiinnostuneiden poliitikkojen ja virkamiesten pakeille, jätä toiveistasi kättä pidempää tai edes käyntikortti, muista ottaa vielä myöhemmin yhteyttä. Mitä aikaisemmin olet mukana päätöksenteossa, sitä paremmin pääset vaikuttamaan.  Etsi politiikasta ja lähiorganisaatiostasi tärkeimmät avainhenkilöt; kirjastoihmisten pitäisi olla lähellä päättäjiä.”

Eduskunnan kirjaston Päivikki Karhula kiteytti Schaalen ohjeet näppärästi: ”Hän antoi meille käyttöohjeensa.” Vaikka seminaarissa puhuttiin kansainvälisellä tai lähinnä Euroopan tasolla, ja surtiin, että Haagista on kovin pitkä matka Brysseliin, sama kaava toistuu kansallisellakin tasolla: kirjastojen pitäisi lobata enemmän ulos kirjastoista, puhua, politikoida. Kirjastokenttien pitäisi yhdistyä tai ainakin puhua samalla suulla kansainvälisesti, mutta myös kansallisesti. Saimme kuulla, että päättäjien on vaikea tietää mitä pitäisi tehdä, kun samaa asiaa ajetaan monen eri tahon voimin ja ilmaisemme asiat eri tavoin ja jopa tavoittelemme hieman eri lopputuloksia.

Kirjastoalan muutos puhuttaa

Useassa puheenvuorossa nostettiin esille, että kirjastojen pitäisi olla ennakoivasti liikkeellä uudessa digitaalisessa maailmassa. Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm esitteli puheenvuorossaan muun muassa e-kirjamarkkinoita, jossa kirjastoilla ei ole itseoikeutettua asemaa. Käyttäjille on usein yhdentekevää mistä kirjansa saavat, varsinkin jos kustantajat ryhtyisivät lainaamaan kirjoja omilta kotisivuiltaan. E-kirjojen lainaaminen tai säilytys ei tarvitse samanlaista konseptia kuin perinteisen kirjan lainaus. Kirjaston pitäisi löytää itse uusi paikkansa ja roolinsa, emmekä saisi jäädä odottamaan, että joku muu osoittaa paikkamme digitaalisessa ympäristössä.

Ifla ja kirjastot ajavat tiedon ja aineistojen vapaata käyttöä, open accessia. Yleisesti halutaan, että vanhat kansalliset aarteet digitalisoitaisiin ja annettaisiin käyttöön kaikille tai että uudet tutkimustulokset olisivat vapaasti luettavissa myös köyhissä maissa.

Open access tai avoin verkkokeskustelu ei ole kuitenkaan käyttäjienkään näkökulmasta pelkästään vapauttavaa. Silloin tarvitaan erityisen tarkkaa ja kriittistä silmää ja ennen kaikkea media- ja informaatiolukutaitoa. On ihan toista lukea toimitettua Hesarin artikkelia kuin esimerkiksi blogikirjoittelua, jonka taustoja ja vaikuttimia emme välttämättä tunne.

Samalla kun maailman kirjastot yrittävät kaataa esteitä vapaalta tiedonkululta, kirjastot voisivat ottaa myös kantaa avoimemman tiedeviestinnän puolesta. Olemme jo valmiiksi infolihavia kansalaisia, ja meidän voi olla vaikea erottaa, mikä tieto on meille oikeaa: uskoako markkinointipuheita, lobbareita, ammattitoimittajia vai avointa verkkokeskustelua. Kuinka infopulskia olisimmekaan silloin, jos kaikki tieto olisi kaikkien käytössä ja yrittäisimme ahmia kaiken ja valinta olisi vielä vaikeampaa kuin nykyisin. Tässä ympäristössä olisi poikaa lukea tutkijoiden kirjoittamia kansantajuisia vapaasti käytettävissä olevia tieteellisiä artikkeleita, vieläpä omalla äidinkielellä. Toki korkealaatuista, englanninkielisiä ja vertaisarvioituja julkaisujakin tarvitaan uuden tiedon muodostumiseksi ja tutkimuksen jakamiseksi muulle maailmalle.

Myös UNESCON Jānis Kārkliņš korosti puheessaan, että uudessa tilanteessa media- ja informaatiolukutaidon (MIL) merkitys kasvaa ja siihen pitäisi kiinnittää huomiota elinikäisen oppimisen näkökulmasta.   Yliopisto- ja korkeakoulukirjastoilla on aika lailla yhteneväinen käsitys informaatiolukutaidosta, mutta mukaan keskusteluun tarvitaan yleiset kirjastot ja koulukirjastot, jotta medialukutaidon ja informaatiolukutaidon käsitteet sekä ajatus elinikäisestä oppimisesta näyttäytyisivät kokonaisuutena.

Keskustelu jatkuu

Kansallikirjastossa (Koninklijke Bibliotheek (KB)) paikalla oli, kutsuttujen noin 200 kirjastoalan vaikuttajan, opiskelijan ja muun kirjastolaisen, lisäksi toimittaja Erik Boekesteijn kuvausryhmineen. This week in libraries -toimitus tekee videoreportaaseja, jotka ilmestyvät kerran viikossa netissä.

Tuleva presidentti Ingrid Parent suuntasi katseensa tulevaisuuteen ja esitteli miten teknologian kehitys näkyy kirjastossa. Seuraavan vuoden aikana e-kirjat ja mobiilipalvelut näkyvät kirjastoissa yhä enemmän. Keskustelu jatkuu myös TWIL:n tuoreimmassa jaksossa, jossa keskiössä on Presidential Meeting ja erityisesti e-kirja-asiantuntija Michiel Laanin haastattelu. TWIL #38: Michiel Laan (Program manager eBooks) from Jaap van de Geer on Vimeo.

Suomessa Kirjastokaista tekee juttuja ajankohtaisista aiheista ja tapahtumista, kuten Jukka Relanderin isännöimästä e-kirjapaneelista.

Teksti

Kirsi Luukkanen
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Kirsi Luukkanen

E-kirja avuksi kurssikirjapulaan?

Toimivat kurssikirjapalvelut ovat merkittävä opintososiaalinen etu yliopisto-opiskelijoille. Helsingin yliopiston kirjaston asiakkaille suunnattujen käyttäjäkyselyiden vastauksista käy ilmi, että myös opiskelijat arvostavat mahdollisuutta saada tarvitsemansa tenttikirjat lainaksi niiden ostamisen sijaan. Niin ikään opiskelija-asiakkaiden antaman kriittisen palautteen kärki kohdistuu kurssikirjoihin: kirjaston hankkimat nidosmäärät eivät riitä kaikille tentteihin valmistautuville.

Kurssikirjapula ei sinänsä ole tämän ajan ilmiö; Opiskelijakirjaston historiankirjat kertovat, että asiakkaat ovat valitelleet kurssikirjojen puutetta kirjaston olemassaolon alkumetreiltä koko sen pitkän historian ajan. Kaikesta huolimatta suomalaiset yliopisto-opiskelijat ovat onnekkaampia kuin useimmat opiskelijat kautta maailman, sillä edes muissa Pohjoismaissa yliopistokirjastoilla ei ole varaa tai politiikkaa tarjota samassa määrin kurssimateriaalia kuin meillä Suomessa.

Lainattava kurssikirja on loistava tuote, mutta sen saatavuus on ainakin ajoittain huono. Jos massatenttiin osallistuu esimerkiksi kaksisataa opiskelijaa, on kirjaston mahdotonta hankkia jokaiselle oma tenttikirjapaketti lainattavaksi. Kurssikirjojen saatavuutta on Helsingin yliopiston kirjastossa tosin viime vuosina parannettu ostamalla resurssien puitteissa lisäkappaleita kaikkein kysytyimpiin kirjoihin, mutta käytetyimpien kirjojen pitkät varausjonot ovat silti jäljellä.

Opettajat valitsevat kurssiensa tenttivaatimuksiin kuuluvat kirjat. Toisinaan joukossa on myös loppuunmyytyjä tai toistaiseksi julkaisemattomia teoksia, joita kirjaston on vaikea tai mahdoton hankkia. Yliopiston käytössä oleva e- kirjasto sisältää paljon eri tieteenalojen aineistoja, joita toivoisi opettajien hyödyntävän kurssimateriaalina.

”Tenttikirjoja on toivottoman vähän ja etenkin päätenttikieroksilla teoksia on hyvin mahdotonta saada” (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

”Etenkin kurssi- sekä menetelmäkirjallisuuden saatavuus on usein heikkoa, sellaisten teosten, jotka ovat jatkuvasti nollassa eli kaikki yksilöt lainassa, kappalemääriä pitäisi lisätä.” (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

Kirjasto on hakenut parannusta kirjojen saatavuuteen hankkimalla kurssikirjoista myös e-kirjan aina, kun sellainen on ollut saatavana. E-kirjojen tarjonta, käyttöalustat, käyttöehdot ja hinnoittelumallit vaihtelevat eri palveluntarjoajien kesken suuresti ja ovat paljolti vasta muotoutumassa.

Ei ole olemassa yhtä e-kirjakauppiasta, jonka valikoimiin kuuluisivat kaikki markkinoilla olevat e-kirjat. Erityisesti kotimaisia e-kirjoja on ollut vähän tarjolla ja varsinkin kotimaisten e-kirjojen välittäjiä todella vähän. Tästä johtuen vaihtoehtoja e-kirjatoimittajan suhteen varsinkaan kotimaista e-kirjaa hankittaessa ei läheskään aina ole.

Kirjastolla on tällä hetkellä sopimus muutaman e-kirjatoimittajan kanssa, joilla jokaisella on oma sisällöllinen tarjontaprofiilinsa. Eri kustantajilla ja välittäjillä on käyttöehtonsa ja -rajoituksensa, joiden puitteissa kirjaston tulee toimia tarjotessaan hankkimiaan e-kirjoja asiakkaittensa käyttöön. Käyttöehtoihin sisältyy yleensä tulostamiseen liittyviä rajoituksia eikä e-kirjaa voi pääsääntöisesti kaukolainata.

E-kirjalla on useita ominaisuuksia, jotka tekevät siitä sekä kirjaston että asiakkaan kannalta perinteistä painettua kirjaa kätevämmän. E-kirjojen hankintaprosessi on huomattavan nopea: kirjaston tekemän tilauksen jälkeen asiakkaalla on kirja käytettävissä muutaman päivän kuluttua, parhaimmillaan saman vuorokauden aikana.

E-kirjaa voi lukea samanaikaisesti rajaton määrä yliopiston väkeä, eikä lukemista varten tarvitse tehdä edes matkaa kirjaston tiloihin. Kirjan lukemiseen tarvitaan vain tietokone, nettiyhteys ja Helsingin yliopiston tietotekniikka- ja verkkopalvelujen käyttölupa.

Yhden e-kirjavälittäjämme (kotimainen Ellibs) palvelumalli poikkeaa ratkaisevasti muista. Palvelumalli tuli markkinoille e-kirjatarjonnan varhaisvaiheessa ja se jäljittelee painetun kirjan lainaamista kirjastosta. Välittäjä tarjoaa palvelunsa kautta kirjastolle ostettavaksi ”e-niteitä” eli käytännössä yhtäaikaisia lukuoikeuksia kyseiseen e-kirjaan hankitun määrän mukaisesti.

Asiakkaat puolestaan ”lainaavat” e-kirjan tietyksi ajaksi käyttöönsä kirjastokortillaan, jolloin se on muiden mahdollisten tarvitsijoiden ulottumattomissa. Ennen tenttiä voi siis käydä, että kaikki kirjaston hankkimat niteet – sekä paperiset että e-kirjat – ovat lainassa ja opiskelija ei saa kirjastosta käsiinsä tarvitsemaansa kirjaa.

Mahdollisesti tämän e-kirjapalvelun käyttökokemus on innoittanut Osmo Soininvaaran blogi-kirjoitukseen ”Bitit pääsivät loppumaan”. Blogissa kuvailtu epäonninen tenttiin valmistautuminen olisi voinut saada uuden käänteen, jos asiakas olisi huomannut ottaa yhteyttä kirjastoon ja tehdä hankintaesityksen.

Kirjastossa olisi voitu arvioida lisäkappaleiden hankintamahdollisuutta. Ellibs toimii yleensä  hyvin nopeasti ja sitä kautta hankittava e-kirja olisi voitu saada käyttöön paljon lyhyemmässä ajassa kuin painettu kirja parhaimmillaankin.

”Mielestäni uusien teoksien hankinnan voisi keskittää nimenomaan elektroniseen aineistoon. Nyt elektronisia kirjoja on jonkin verran, mikä on hyvä asia, mutta kirjaston pitäisi ottaa asiakseen oikean ja kattavan elektronisen aineiston hankkimisen. Monille, kuten minulle, on aivan yksi ja sama asia, lukeeko kirjan ruudulta vai paperilta.” (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

”Lisää kurssikirjoja saataville, joko sähköisesti tai kirjoina”. (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

Toistaiseksi kustantajat ovat olleet haluttomia tarjoamaan kurssikirjoja e-kirjoina. Liekö tähän syynä se, että he pelkäävät painettujen niteiden myynnin romahtavan?  Käytännössä voi kuitenkin käydä niin, että jos kurssikirjasta on tarjolla e-versio, voi se lisätä painettujen kappaleiden myyntiä. Tämän olettaisi rohkaisevan jatkossa kustantajia lisäämään kurssikirjojen tarjontaa e-kirjoina.

Kirjoittajat

Seija Karvanen
kirjastonhoitaja
Keskustakampuksen kirjasto

Helsingin yliopiston kirjasto

Anneli Partanen
palvelupäällikkö
Hankinta- ja metadatapalvelut

Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen

E-lukulaitteet tulivat -vain tuore sisältö puuttuu!

Helsingin kaupunginkirjaston toukokuun alussa aloittama e-lukulaitteiden lainauskokeilu on ottanut hienosti tuulta alleen. Turun kaupunginkirjaston viimesyksynä aloittaman kokeilun positiivisten tulosten myötä Helsingissä päätettiin ottaa härkää sarvista. Nyt lainattavissa on 15 lukulaitetta täynnä tekijänoikeusvapaata klassikkokirjallisuutta. Näppituntuma kokeilusta on hyvä, vaikka asiakaskyselyä ei ole vielä tehty.

– Ensimmäisenä päivänä nauratti, kun lainaajat olivat joko nuoria miehiä tai vanhempia rouvia. Eräskin silmämääräisesti lähempänä 80-ikävuotta lähestyvä rouva oli oven takana odottamassa kirjaston aukeamista, Antti Pakarinen hymyilee.

Haastattelun aikana oli tarkoitus tutustuttaa ummikko toimittajakin e-lukulaitteiden maailmaan, mutta käsissämme on vain yksi lataamaton lukulaite. Se on ainoa lukulaite mitä talosta löytyy – kaikki muut ovat lainassa.

Lainsuojaton dikimaassa

Kirjastopalveluilla ei ole lain suomia oikeuksia digitaalisessa maailmassa. Vaikka Suomen kansa on antanut luvan konkreettisten kirjojen lainaamisesta, e-aineistojen kohdalla tilanne on täysin toinen. Lisenssit maksavat järjestelmässä, jossa yhteinen hyvä ei aina ole oikeutus. Siksi kirjastojen lukulaitteille ei pysty lataamaan kansan suosikkikirjailijoiden tuotantoa, kuten Ilkka Remestä. Itse lukulaitteissa on myös ongelmia – ne ovat käytettävyysominaisuuksiltaan eri tasoisia  ja materiaalin siirto niihin on usein tehty liian monivaiheiseksi.

– Suomihan tulee tässä asiassa auttamattomasti jälkijunassa. Yhdysvalloissa on jo vuosikausia pyörinyt Overdrive, josta saa ladattua äänikirjoja, e-kirjoja, musiikkia ja videoita. Ruotsissa on palvelu, josta saa ladattua myös suosittujen kirjailijoiden tuotantoa, Pakarinen summaa.

Mutta kyllä niitä hyviä puoliakin löytyy ja sen päälle tulevaisuuden visioita. Yksi lukulaite voi sisältää satoja kirjoja säästäen paperia, energiaa ja aikaa. Lisäksi laite kulkee tilaa viemättä mukavasti laukussa.

– Yliopiston kirjastolle e-lukulaite olisi täydellinen ratkaisu tulevaisuudessa tenttikirjojen lainaamiselle. Kurssin vetäjä tekee kirjalistan, opiskelija kävelee kirjastoon ja lainaa kaikilla aineistolla ladatun e-lukijan itselleen vuodeksi. Lainan vanhenemista ei tarvitse murehtia ja olisihan tuo aivan mahtava paketti opiskelijakäyttöön, Mace Ojala visioi.

Yleisien kirjastojen haaste

Pakarisen mukaan tämänlaiset kokeilut onnistuvat aina, mutta vain koska laitteita on vähän ja ihmiset ovat kiinnostuneita uudesta tekniikasta. Ongelmiin törmätään viimeistään, kun aletaan miettiä palvelua viiden miljoonan asiakkaan kohderyhmälle. Palvelun suunnittelu, julkaisuformaatit, määrärahat, lisenssit ja koko ajan hurjaa vauhtia eteenpäin tempoileva tekniikan kehitys muodostavat suuren pähkinän purtavaksi.

– Vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä siihen asti, kunnes kustantajat avaavat pelin, Pakarinen lataa.

Ennen kustantamoiden päätöstä tuoretta sisältöä lukulaitteille ei saada, ainakaan yleisten kirjastojen kautta. Tämä saattaa tyrehdyttää kansan kiinnostuksen nopeastikin. Kuka nyt jaksaisi lukea Juhani Ahon tuotantoa päivästä toiseen? Lisäksi suunnittelijoiden olisi syytä avata mielensä syvemmille e-maailman ulottuvuuksille. Monet kriitikot ihmettelevät miksi maailmalla panostetaan pelkkään lukulaitteeseen, kun monia toimintoja mahdollistava hybridi olisi kätevämpi.

– Minulle “e” tarkoittaa Internetiä. On huvittavaa, kuinka koko ajan pauhataan e-kirja tulosta, kun samaan aikaan surffaat netissä etsimässä tietoa miltä se e-kirjan lukeminen näyttää. Ei ymmärretä, että e-kirja on siinä näytöllä koko ajan, Mace Ojala huomauttaa.

Antti Pakarinen ja Mace Ojala ihmettelevät kannettavien tietokoneiden ja lukulaitteiden mahdollisuuksia.

Kirjoittaja:

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Helena Hiltunen

Keskitettyihin hankinta- ja metadatapalveluihin tulijat ryhmiytyvät ja suunnittelevat

Ihan pieni sali ei riittänyt, kun vuonna 2010 toimintansa aloittavaan hankinta- ja metadatapalvelut -yksikköön tulijat kokoontuvat 22. syyskuuta. Ennen yhteisen toiminnan suunnittelutyön aloittamista oli tärkeää päästä tutustumaan ja nähdä koko upea yli 30 hengen porukka, jonka saaminen samaan ryhmäkuvaan vaati pienoista sovittelua.

Vaikka kaikki tulevat yksikköläiset ovat työskennelleet Helsingin yliopiston kirjastolaitoksen piirissä tietoaineistojen hankintaan, luettelointiin ja käyttöön saattamiseen liittyvissä tehtävissä eri kirjastoissa, emme kaikki vielä entuudestaan tunteneet toisiamme.

Tutustumisen lisäksi päivän idea ja sisältö oli jakaa ajatuksia ja kokemuksia tilanteesta työpaikalla nyt sekä kerätä voimia ja ideoita alkaneen syksyn työskentelyä ja uutta työyhteisöä ajatellen. Tämän Kuuntelun paikka -teeman parissa päivän ohjelmaa johdatteli organisaatiokonsultti Anna-Maija Kajanoja Emma Palvelut Oy:stä.

Päivän yhteisen työskentelyn ensimmäistä vaihetta voi kuvata yhteisölliseksi ääneen ajatteluksi ja kokemusten jakamiseksi. Kerroimme toisillemme millaisia asioita olemme viime aikoina kohdanneet ja kokeneet työssämme nyt, muutoksen kynnyksellä ja keskellä ja miten ne kaikki askarruttavat meitä henkilökohtaisesti. Toimme esille omia kokemuksia, mielikuvia ja ajatuksia. Toisten puhetta kuunnellessa kuuntelimme samalla, mitä ajatuksia ja tuntemuksia ne meissä itsessämme virittivät. Oli arvokasta antaa omat ajatukset niihin liittyvät tunnot julki toisten kuultaviksi ja edelleen assosioitaviksi. Näin kokosimme henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuvan näytteen sen hetkisestä todellisuudesta työyhteisöissä.

Päivän työskentely jatkui kuudessa 5-6 hengen pienryhmässä, joissa ryhmän jäsenten tehtävänä oli paitsi tutustua toisiinsa, myös tunnistaa isossa ryhmässä esille nousseesta materiaalista pienryhmän mielestä 1 – 3 keskeisintä teemaa ja kiteyttää valitut teemat kuvaksi ja/tai muutamaksi lauseeksi.

Esiin nostetuista teemoista keskusteltiin ensin yhteisesti isossa ryhmässä, sitten pienryhmissä. Monia askarrutti uhka töiden yksipuolistumisesta. Murhetta välittömän yhteyden katkeamisesta asiakkaaseen kannettiin niin ikään. Myös muutoksen tiukka aikataulu, ja siihen liittyen omat keskeneräiset työt, jotka jäisivät kampuskirjaston tehtäviksi, sekä tiedon ja osaamisen siirtäminen huolestuttivat.  Yhteisten tilojen puuttuminen välivuosina 2010-2012 koettiin myös vähän ongelmalliseksi. Miten voi orientoitua ja identifioitua uuteen työyhteisöön, kun työskentelee enimmäkseen siinä työyhteisössä, jolle oikeastaan pitäisi jo heittää hyvästejä?

Toisaalta mahdollisuuksina nähtiin esimerkiksi  tilaisuus erikoistua ja syventää omaa osaamistaan, mikä parhaimmillaan antaa mahdollisuuden entistä luovempaan työotteeseen ja usean osaajan toisiaan tukevaan yhdessä oppimiseen. Nähtiin myös mahdollisuus selkiyttää pirstaleista toimenkuvaa ja siten helpottaa työtä. Mahdollisuuksia on myös uuden oppimiseen. Esimerkiksi e-kirjojen maailma on moninainen ja jatkuvasti kasvava tarjoten mielenkiintoisia uusia näkymiä kirjastotyöhön.
Lopuksi ideoitiin ja koottiin toimenpiteitä hyvän muutosmatkan takaamista varten ja sovittiin miten ideoita kehitellään ja toteutetaan. Päivän aikana nousi esiin lukuisia kysymyksiä ja asioita, joihin täytyy etsiä vastauksia ja ratkaisuja.

Tilaisuudesta on runsas kuukausi. Toiminnan suunnittelu on jatkunut erilaisissa ryhmissä. Jokainen tuleva yksikköläinen osallistuu ainakin yhden suunnitteluryhmän toimintaan.

Seuraava yhteinen kokoontuminenkin on ihan pian. Tällöin katsotaan yhdessä mitä lokakuussa ahkerasti työskennelleet suunnitteluryhmät ovat saaneet aikaan ja kerätään uutta evästystä jatkotyöskentelylle.

Kirjoittajat:
Anneli Partanen
palvelupäällikkö
Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
Kuvat:
Sirkku Liukkonen
Anna-Maija Kajanoja

Miten saan artikkelini ja kirjastoni näkyville?

P1020401

Helsingin yliopiston kirjasto ja Elsevier järjestivät yhteistyössä kolme tilaisuutta 20.10.2009:

1. tutkijoille ja jatko-opiskelijoille ”How to Get Your Article Published ”

2. laitosten opettajille ja kirjaston henkilökunnalle ”Connnecting to Young Researchers” ja

3. kirjaston henkilökunnalle  ”Library Marketing”

Elsevier tarjosi esitykset ja tarjoilut ja Helsingin yliopiston kirjasto vastasi tiedotuksesta ja muista käytännön järjestelyistä.



Julkaiseminen kiinnosti

Tutkijoille ja jatko-opiskelijoille suunnattu seminaari How to Get Your Article Published veti salin täyteen kuulijoita – 200 osallistujaa. Enemmänkin olisi ollut tulossa, jos saliin olisi mahtunut. Seminaari oli hyvin käytännönläheinen. Puheenvuoroja pitivät Elsevierin edustajat Jaap van Harten, Executive Publisher, Pharmacology & Pharmaceutical Sciences ja Chris James, Account Development Manager ja Helsingin yliopistosta professori  Arto Urtti, joka on European Journal of Pharmaceutical Sciences  -lehden päätoimittaja. Lehti on tieteellisen seuran julkaisu, jonka kustantamisen hoitaa Elsevier.

Kustantaja korosti, että lehden toimitus päättää mitä lehdessä julkaistaan, ei kustantaja. Lehden päätoimittaja kertoi, että hänen lehteensä tarjotaan yhä enemmän artikkeleita ja yhä suurempi osa joudutaan hylkäämään. Koska vapaaehtoistyönään vertaisarviointia tutkijat ovat kovin ylikuormitettuja, yhä useammin lehden päätoimittaja tekee suoraan hylkäyspäätöksen eikä artikkeli päädy vertaisarviointiin.

Ikävä tieto oli, että koventuneet paineet näkyvät myös siinä, että kustantajat törmäävät plagiointiyrityksiin yhä useammin.  Elsevier tarkistaa heille tarjotut tekstit plagioinnin ehkäisyyn tarkoitetulla Turnitin-ohjelmalla, joka vertaa käsikirjoitusta jo olemassa oleviin teksteihin. Kustantajan edustaja varoitteli myös siitä, että omaa tekstiään ei saa kopioida toisesta julkaisusta, vaan  omaan aiemmin julkaistuun tekstiin pitää asianmukaisesti viitata.

Kustantajan edustaja toi myös mukavasti esille kirjastojen osaamista ja kehotti tutkijoita kysymään apua. Vuoden loppuun asti koekäytössä oleva Scopus pääsi tietysti näyttävästi esille ja saimme vinkkejä siitä, miten Scopusta voi hyödyntää lehtien ja tutkijoiden arvioinnissa.

Miten opiskelijat hakevat tietoa?

Chris James kertoi nuorten tiedonhausta ja netin käytöstä Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa tehtyihin tutkimuksiin perustuen. Kiinnostavaa olisi tietää, miten hyvin tutkimusten tulokset pätevät suomalaisiin.

Esityksen käytännöllisenä antina saimme listan vinkkejä, miten kirjastoissa voisimme olla hyödyksi nuorille opiskelijasukupolville:

  1. Tarjoa opastusta, koska sitä halutaan ja tarvitaan.
  2. Ole yhteydessä asiakkaisiin ja tarkkaile, miten he oikeasti etsivät tietoa. Se ei selviä käyttötilastoista.
  3. Opiskelijoita ärsyttää, jos kirjasto yrittää olla liian ”cool”. Nettisukupolven kanssa ei kannata yrittää olla liian kaveria. Facebook on henkilökohtaiseen käyttöön ja toisaalta ”Facebook is so last year”. Nuoret haluavat pois niistä paikoista, mihin äidit ja kirjastot työntyvät mukaan.
  4. Auta asiakkaita parantamaan hakutaitojaan.
  5. Ole näkyvä. Tee selväksi, mitä palveluja kirjastosta saa. Työskentele hakukoneiden kanssa, jotta kirjasto ja kirjaston tärkeimmät palvelut olisivat hyvin esillä hakutuloksissa.
  6. ”Keep it simple”.

Kirjaston markkinointi

Kirjastomarkkinoinnin työpaja oli vain kirjastojen henkilökunnalle. HY:n henkilökunnan lisäksi oli osallistujia TKK:n ja Helsingin Kauppakorkeakoulun kirjastoista. Työpajassa käsiteltyjä asioita löytyy A Short-Cut to Marketing the Library -kirjasesta, jonka saimme kuhunkin kampuskirjastoon.

Bostonin matriisi (A Short-Cut to Marketing the Library -kirjasesta)

Työpajassa kokeilimme Bostonin matriisin käyttöä. Aluksi luettelimme, mitä tarjoamme asiakkaillemme ja sen jälkeen jaottelimme palvelujamme tähtiin, kysymysmerkkeihin, lypsylehmiin ja koiriin. Tähdet ovat palveluja, joilla menee hyvin ja kasvu jatkuu, esim. e-lehdet ja informaatiolukutaidon opetus. Kysymysmerkkejä ovat tuotteet ja palvelut, jotka vaativat paljon satsauksia ja voivat muuttua tähdiksi tai osoittautua huonoiksi, esim. e-kirjat ja Nelli.  Lypsylehmät ovat isoja ja varmoja tällä hetkellä, mutta niiden merkitys saattaa laskea, esim. kaukopalvelu ja Helka. Koirat (epäreilu nimitys) ovat tuotteita, joiden osuus ja merkitys ei kasva ja joista kannattaisi luopua, että jäisi aikaa muille tehtäville. Listallemme koiriin luokiteltiin vain sitominen ja kannettavien tietokoneiden lainaaminen, mutta on niitä muitakin.

Näistä luokituksista voi toki olla monta mieltä emmekä mekään seminaarissa olleet kaikista luokituksista yksimielisiä. Vastaava harjoitus olisi kiinnostavaa tehdä kussakin kampuskirjastossa ja erityisen kiinnostavaa olisi nähdä, uskaltaisimmeko laittaa mitään koirien luokkaan.

Kirjastomarkkinoinnin työpajan lähdeteos:
Zuzana Helinsky. A short-cut to marketing the library. Chandos information professional series). 2008.

Kirjoittaja:
Päivi Helminen
Tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto

Viikin tiedekirjasto – luotettava tiedon kivijalka ja akateeminen sulatusuuni

Opiskelijan näkökulma

Viikin vihreä kampus kätkee lasi- ja betonielementtiensä sisään yli 6500 eri alojen opiskelijaa. Opiskeltavien alojen kirjo on laaja ja opiskelumetodit sitäkin kirjavampia. Kampukselle asetetut vaatimukset ovat tämän myötä melkoiset, ja kyllä, kokonaisuutena Viikki tarjoaa monipuoliset tilat tähän kaikentyyppiseen opiskeluun. Olennainen osa kampuksen palveluita on oma tiedekirjastomme, toimialojensa laajin tieteellinen kirjasto.

Maria_Tuomi_4041801

Maria Tuomi työskenteli Viikin tiedekirjastossa kirjastosihteerinä 8.9.2008-31.5.2009.

Asiakaslähtöinen palveluiden kehittäminen lienee Viikin tiedekirjaston yksi suurimpia haasteita ja siten vahvuuksia. Palveluita suunniteltaessa on syytä silloin tällöin silmäistä kohderyhmän eli kirjaston asiakkaiden, maailmaan. Opiskelijat Viikin kampukselta ja sen ulkopuolelta muodostavat merkittävän osan asiakaskunnasta. Tässä kirjoituksessa luodataan niin mielipiteitä kirjaston toiminnasta ja kuin eräitä Viikin tiedekirjaston palveluita, joita opiskelija käyttää ja tarvitsee kirmatessaan tiedon tiellä kohti suurempaa viisautta. Kirjoitus ammentaa Viikin kampuksen biologian opiskelijoiden tiedekirjaston toimintaa koskevasta epävirallisesta palautteesta, joka on kerätty tätä artikkelia silmälläpitäen.

Kurssikirjakokoelma – kaiken opiskelun äiti

Viikin tiedekirjaston palveluista kurssikirjakokoelma on kenties selkeimmin opiskelijoille suunnattu hyllymetrien kavalkadi ja ilman sitä pienten opiskelijoiden armeija olisi pulassa heti ensimmäisestä opiskelupäivästä lähtien. Kovasta käytöstä seuraa aina haasteita, joiden ratkaisemisesta kurssikokoelman nykyisenlainen jouheva toimivuus on osoitus. Eri opinalojen perusteokset päivittyvät parin vuoden välein ja itse kurssivalikoima uudistuu jossain määrin joka tutkintovaatimusten uudistuksen myötä – kaivattujen kirjojen määrä on siis valtaisa. Kurssikirjakokoelmalle tyypillinen piirre on kausittaisuus, ja vaikka kokoelma natiseekin liitoksissaan, mm. Molecular Biology of the Cell -teosta on joko hyllyssä kymmenittäin, tai sitten varausjono hipoo kymmentä. Pelastaviksi enkeleiksi osoittautuvat ”sesonkiaikaan” kahden vuorokauden lainat, joita ilman moni myöhässä liikkeellä oleva opiskelija jäisi kuin nalli kalliolle. Voisiko kurssikirjakokoelman toimintaa entisestään parantaa luomalla uusimmista painoksista käsikirjaston, jonka kirjoja ei lainkaan lainattaisi ja ne olisivat siten aina saatavilla – usein vanha painos on nimittäin todellakin liian vanha, ja tenttiin meno riippuu muutaman päivitetyn asian lukemisesta.

Kurssikirjojen muuttaminen e-kirjoiksi voi ratkaista saatavuusongelman lopullisesti – asia, josta tuskin kymmenen vuotta sitten osattiin uneksia. Uudistus helpottaisi myös alati paisuvan kokoelman tilaongelmaa. Mielipiteet opiskelijoiden keskuudessa ovat varautuneen innostuneita, sillä monen mielestä päätteellä tehdään jo nyt aivan liikaa töitä. Ruutua tuijottaessaan ihminen räpyttelee liian vähän, ja evoluutiobiologi arvaakin jo tulevaisuuden ihmisen akateemisen alalajin silmäluomien surkastuneen olemattomiin… E-kirjat olisivatkin nerokas ratkaisu lähinnä kirjojen saatavuusongelmaan, sillä perinteisten paperiversioiden toivotaan säilyvän myös tulevaisuuden kirjastossa.

Päätteitä ja palvelua

Kymmenet atk-työpisteet sekä printtaus- ja kopiointimahdollisuudet palvelevat viikoittain satoja, jopa tuhansia opiskelijoita. Työpisteiden olemassaolo, määrä ja sijoittelu saavatkin opiskelijoilta lämmintä kiitosta. Monille kynnys hakea esimerkiksi e-artikkeleita pienenee, kun kirjaston asiantunteva henkilökunta on lähellä neuvomassa. Toisaalta korkea käyttöaste tuottaa harmaita hiuksia sekä asiakkaille että työntekijöille. Asiakkaiden mielikuva usein reistaavista ja vähintään aina varatuista koneista istuu aiheesta sitkeässä. Tilanteissa, joissa toimitettava asia ei vaadi tuntien surffailua, olisiko ratkaisu löydettävissä muutamasta vartin pikakoneesta? Vanhojen tutkintoasetusten mukaan valmistuneiden opiskelijoiden pro gradu –töiden palautuseräpäivä elokuussa 2008 näkyi kirjaston käytössä selvänä piikkinä ja muistuu mieleen myös hajonneiden printtereiden keväänä. Kirjaston joustava ja inhimillinen palvelu pelasti kuitenkin nämäkin tulevat maisterit monesta pulasta.

Viikin tiedekirjaston palveluissa yhdistyvät jouhevasti automaatio ja itselainaus, sekä henkilökohtainen, vanhanajan asiakaspalvelu. Molemmat puolet saavat opiskelija-asiakkailta kiitosta: itselainaus on kätevää ja Helka-pisteistä saa nopeasti varmistettua kirjan tarkan sijainnin. Toisaalta apua on helppo tulla kysymään lainaustiskiltä jos kirja ei ole paikallaan, tai tietty artikkeli ei ota löytyäkseen. Sarjan osan metsästys ykköskerroksen hyllyviidakosta on monille e-artikkeleiden ajassa kasvaneille maisterinaluille historian syövereistä kurottava mörkö. Edelleen itselainauksen toiminta perustuu joskus avaruusfysiikkaa vastaaviin salatieteisiin, palautusjärjestelmästä puhumattakaan. Asiakaspalvelutiskillä nämäkin asiat selviävät, ja yhdessä tekemisen tuloksena asiakas oppii kirjaston käyttöä ja ensi kerralla tarttuu haasteeseen itsenäisemmin. Luottamus kirjaston palveluihin on useille ensisijaisen tärkeää ja syntyy usein ainoastaan vuorovaikutuksen kautta.

Hiljaisuutta etsimässä

Opiskelijoiden arkeen kuuluu usein, vuosikurssista riippumatta, suhteellisen suuri määrä itsenäistä työskentelyä. Ennen tenttiä nenä kirjassa istutaan ”kahdeksasta kahdeksaan” ja kirjaston pitkät aukioloajat tarjoavatkin opiskelijoille mahdollisuuden työskennellä omassa päivärytmissään. Lisäksi erilaiset tutkielmat, kurssi- ja ryhmätyöt ovat oppimisen arkea. Näihin tilanteisiin räätälöidyt kirjaston 12 tutkijansoppea, ryhmätyötilat sekä lukuisat avoimet opiskelupisteet ovat käytännössä ainoat laatuaan koko kampuksella. Ilman niitä kampuksen opiskelu olisi ainoastaan luento- ja tietokonevetoista, eikä mahdollisuuksia itseopiskeluun – kaikkien opintojen peruspilariin – olisi juuri lainkaan.

Siniseinäisen Infotalon valoisuus ja tilojen avaruus lienevät olleet arkkitehdin mielessä hänen suunnitellessaan luomuksensa rakenteita. Tulos on moderni ja kieltämättä valoisa, mutta kirjaston erään perimmäisen olemuksen – lukurauhan – kannalta perin hankala. Korkeat avoimet aulat ja ohuet sermiseinät johtavat kaikki äänet talon toisesta reunasta toiseen. Kirjastossa tarpeeksi hiljaisia opiskelupaikkoja ovatkin ainoastaan tutkijansopet, jollaisia opiskelijat toivoisivat kipeästi lisää. Tilojen suunnittelu asettaa kuitenkin rajoituksensa yrityksille estää äänten kuuluvuus ja tilannetta on tästä syystä vaikea korjata. Pienillä ratkaisuilla, kuten puhelinkopeilla, parannettaisiin melutilannetta kuitenkin jo huomattavasti. Asiakkaiden viesti tulevalle suunnittelulle ja tilaratkaisuille onkin harvinaisen selvä: tarvitaan siis tila, äänenvaimennus ja töpseli, johon oman kannettavan saisi rauhallisessa työtilassa kiinni.

Tiedekirjasto osana kampusta

Monialaisena kokonaisuutena Viikin tiedekirjasto tarjoaa etsivälle opiskelijalle tärkeän löytämisen mahdollisuuden – akateemisen vapauden kenties olennaisimman ainesosan. Tässä mahdollisuuksien ja ideoiden ihmemaassa elektronisten palveluiden yleistyminen on vienyt tieteellisen aineiston tavoitettavuuden aivan uudelle tasolle. Viikin tiedekirjaston tiedonhankinnan koulutus tarjoaa kampuksen opiskelijoille vahvan työkalun kirjaston kokoelmien käyttöön. Edelleen koulutukset ovat monille ensimmäisiä laatuaan, ja tärkeitä ponnahduslautoja omaan kokonaisvaltaiseen tieteelliseen työskentelyyn, jossa ongelmaksi ei enää muodostukaan lähteiden löytäminen tai niiden luotettavuuden arvioiminen. Tällaisten kurssien merkitys on kiistaton koko opinnoille, ja toivottavasti lisääntyvä yhteistyö tiedekuntien kanssa saa sanan leviämään entistä tehokkaammin – tiedonhankinnan perusteet- ja RefWorks -kurssit sopivat loistavasti esimerkiksi kandidaattivaiheen seminaarien yhteyteen.

Erään opiskelija-asiakkaan palaute ansaitsee tulla siteeratuksi: ”Viikin tiedekirjasto vaikuttaa myös siihen, millaista maailmaa katsomme: emme tuijota vain oman alamme artikkeleita netissä vaan törmäämme myös muiden alojen ihmisiin, teoksiin ja lehtiin”. Tiedekirjastollemme on kehittymässä Viikin kampuksella rooli, jossa se on enemmän kuin vain perinteinen kirjasto – akateemisessa sulatusuunissa kohtaavat useiden eri alojen asiantuntijat, uteliaisuus sekä oppimisen ja ymmärtämisen halu. Näkökulmien laajentaminen on monitieteisen yhteisön perusta, ja tähän kirjasto tarjoaa tilat kuin luonnostaan. Myös toisen kerroksen teemavitriinit sekä uutuushyllyt ovat toimivat tässä erinomaisesti. Entä nähdäänkö tulevaisuuden tiedekirjastossa interaktiivista eri alojen esittelyä, näyttelyitä tai paneelikeskusteluita? Niin tai näin, Viikin tiedekirjasto on vihreän kampuksen tuhansille opiskelijoille elintärkeä, kotoisa ja luotettava osa opin pitkää polkua.

Teksti on aiemmin julkaistu lyhennettynä Viikin tiedekirjaston vuoden 2008 vuosikatsauksessa, s. 14-16.

Kirjoittaja
Maria Tuomi

Fil.yo., bio- ja ympäristötieteiden laitos

Kuva
Anna Laihanen