Pohjanmeren puhureita Tanskan ja Ruotsin kirjastoissa

If it is not electronic, it does not exist – kommentoi Kööpenhaminan yliopiston kirjastonhoitaja esitellessään luonnon- ja lääketieteen kirjastoa, jonka tavoitteena on olla 100% e-kirjasto kolmen vuoden kuluttua.  Hyllyjä on poistettu ja tilalle ovat tulleet e-kirjat ja e-lehtiarkistot, divaanisetti, sohvia, hieromatuoli, ryhmätyösaleja, e-nurkkaus.  Vain kaksi neuvojaa, seisaaltaan, pienen tiskin takana;  varatut kirjat noudetaan itse – niitä siis vielä on.

E-kirjoja mainostetaan eri tavoin kampanjamaisesti.  E-kirjapilvi – valkoinen hattarapilvi, josta riippui narussa e-kirjankannella varustettuja  laminoituja A4:ia QR-koodeineen – oli ripustettu kattoon niin matalalle, että sen lävitse oli pakko kulkea. Polkupyörän satulasuojissa  oli e-kirjojen kansikuvia. Perinteisiä opastustietoiskujakin tarjottiin, mutta ei niin hyvällä menestyksellä.

Lundin yliopiston kirjastossa on organisaatiomuutos ollut käynnissä huhtikuusta lähtien, ja keskitetty hankinta muuttaakin piakkoin muun kirjaston yhteyteen. Lundilaisten kanssa puhuimme paljon ERMSistä: talossa tehtyyn ohjelmaan ei ole enää tukea,  ja uuden kaupallisen ohjelman hankinta on edessä. Lundilaiset olivatkin kiinnostuneita meidän Coral-projektistamme ja turkulaisten kollegoidemme LibERMistä.

Puhuimme e-kirjojen SFX-aktivoinnista  ja käyttötilastojen hyödyntämisen tavoista. E-aineistoista saadaan, useimmiten – paljon dataa käyttötilastojen lisäksi. Mutta miten paljon dataa kerätään, mihin kerätään, kuinka se järjestetään ja kuinka suurella panoksella näitä tutkitaan – kaiken tarkastelu kaiken aikaa ei ole mahdollista eikä järkevää.   Lundilaiset  ovat määrittelemässä ydinkokoelmaa, joka ei ole jatkuvan tarkastelun alla,  ja loppuosa kokoelmasta on evaluoinnin kohteena.

Upsalan yliopiston kirjastossa vierailimme Ekonomikumissa, jossa näimme e-kirjojen esiintuontia kirjaston tiloissa. Hyllyjen päädyissä oli digitaaliset kehykset, joissa hyllyluokka jatkui virtuaalisena e-kirjoja esitellen. Hyllyissä oli lainassa olevien kurssikirjojen paikalla laminoitu e-kirjakannen kuva  QR-koodeineen. Kirjastossa oli kaksi kertaa lukukaudessa Kvart Över Fyra-tapahtuma, jossa tutkija tulee kertomaan pieneen saliin  parhaillaan menossa olevasta työstään; salissa on SmartBoard  ja pientä tarjoilua. Kirjasto komppaa laittamalla aihealueesta esille e-kirjoja ja muuta mahdollista e-aineistoa. Tapahtumat ovat epämuodollisia ja kuulema hyvin suosittuja opiskelijoiden keskuudessa.

Marraskuiset Pohjanmeren tuulahdukset ovat pyörähtäneet Tukholman yliopiston kirjastoon Frescatin kampukselle saakka; tilaa remontoidaan parhaillaan, ja organisaatio on uudistunut rajusti: kirjastolla ei ole enää kokoelmapolitiikkaa, vaan media policy, joka painottaa asiakkaiden tarpeiden mukaista hankintaa. Kirjat tarjotaan asiakkaille e-kirjoina käyttöön perustuvilla ja pda-malleilla. Hankintaehdotuslomakkeelle pitää kirjautua yliopiston tunnuksilla: kirjasto on sitoutunut vastaamaan ehdotuksiin ja kysymyksiin 24 tunnin sisällä. Kirjastossa ei ole enää myöskään aihespesialisteja, vaan kaikki virkailijat palvelevat kaikkia asiakkaita tieteenalasta riippumatta.

Kohdekirjastoillamme on käytössään Libguides, jonka 2.0 versioon kirjastot pian siirtyvät ja jonka mekin Helsingin yliopiston kirjastossa otamme käyttöön ensi vuonna. LibAnswers-modulia  kirjastot käyttävät Usein Kysyttyjen Kysymysten tietokantana. Varsinkin Lundilaisilla  on hyvä e-kirjaopas, josta on meillekin paljon hyötyä omaa opasta tehdessämme. Heillä on n. 45 e-kirja-alustaa, lähes kaikki samat kuin meillä ja vähän enemmänkin.

Olin todella tyytyväinen keskusteluihimme uusista  lisensointi-  ja hankintamalleista. Kaikissa näissä kirjastoissa käytetään laajasti sekä välittäjien pda-malleja  että kustantajien, mm. Wiley, Cambridge,  deGruyter ja  Brill,  käyttöön perustuvia  – evidence based  -hankintamalleja. Kustantajat tarjoavat EB-malleja hiukan erilaisilla säädöillä: malleja on vertailtava ja itselle sopivia on kokeiltava.

Kaikissa näissä kirjastoissa e-kirjojen ja muidenkin e-aineistojen määrä ja aihealuekattavuus kasvaa vuosittain kovaa vauhtia – ja siksi kirjastot tarvitsevat myös tila-, organisaatio- ja työkuvamuutoksia  sekä aineistonhankinnan politiikan päivitystä.

Vaikka meillä on eroavaisuuksia Ruotsin ja Tanskan kanssa sekä e-aineistoluettelointi- että käyttöönsaattoprosessin ja  indeksien  ja järjestelmähankintojen tasolla, niin paljon pystymme soveltamaan ja hyödyntämään naapureidemme kokemusta omaan työhömme.  Urheilufraasein: tästä on hyvä jatkaa, varsinkin konkreettista yhteistyötä ja yhteydenpitoa.

Opintoretki oli 25.-27.11. 2013. Mukana reissussa olivat Tiina Eklund ja Erik Lindgren Turun yliopiston kirjastosta.

Kirjoittaja

Marjo Kuusela
kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Tiina Eklund

Suomalaisia aikakaus- ja sanomalehtiä verkossa – Kansalliskirjaston vuosien 2010 ja 2011 digitoinneista

Kansalliskirjasto on siirtänyt tähän mennessä digitaaliseen muotoon viitisen  miljoonaa sivua 1700–1900-luvun sanoma- ja aikakauslehtiä. Kirjasto on viime vuosina digitoinut myös muita kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia aineistoja, esim. matkailuaiheisia teoksia 1600- ja 1800-luvuilta, Turun akatemian väitöskirjoja vuosilta 1642–1828 sekä äänitteitä 1981-1985.

Digitoidut aikakauslehtikokoelmat

Vuosina 2009- 2011 digitoitiin aikakauslehtikokoelmaa vuosilta 1810-1944. Se on keskeistä ja paljon käytettyä humanistisen tutkimuksen lähdeaineistoa.  Vanhimmat,  ennen vuotta 1910  ilmestyneet lehdet ovat kenen tahansa vapaasti käytettävissä. Vuoden  2010 loppuun mennessä   saatiin asiakaskäyttöön yli 1200  aikakauslehtinimekettä.  Tekijänoikeussyistä  vuoden 1910 jälkeen ilmestyneet lehdet ovat  käytettävissä vain vapaakappalekirjastoissa ns. kulttuuriaineistotyöasemilta. Työasemilla lehdistä voi ottaa paperitulosteita mutta ei sähköisiä kopioita. Niiltä ei myöskään ole mahdollista lähettää materiaalia edelleen.  Aikakauslehtien aineistopankki sisältää kulttuuri- ja ajanvietelehtiä,  kirkollis-uskonnollisia aikakauslehtiä, urheilu-  elokuva- ja taidelehtiä.

Vanhat 1800-luvulla perustetut yleiskulttuurilehdet kuten Valvoja, Finsk Tidskrift, Nykyaika ja Wapaita aatteita kuin uudemmat Päivä, Argus, Tulenkantajat, Suomalainen Suomi ja useat muut muodostavat lähdeaineiston kulttuuri- ja aatehistorialliselle tutkimukselle.  Lehdissä käsitellään ajankohtaisia taiteen, tieteen ja politiikan kysymyksiä.  Kirjallisuuteen ja taidekulttuuriin keskittyviä aikakauslehtiä ovat esim.  Ateneum, Euterpe,  Kirjallisuuslehti ja Quosego.  Suuremmalle lukijakunnalle tarkoitettuja kulttuurilehtiä joilla oli  myös kansansivistyksellisiä tavoitteita ovat Kansan lehti, Oma maa  ja Otava.

Ajanvietelehdet kuten esimerkiksi Apu, Seura, Viikkosanomat Ja Veckans krönika sisältävät myös runsaasti valokuvakuvamateriaalia, piirroksia ja mainoksia, joihin on tallentunut eri aikakausien visuaalista ajanhenkeä.   Digitoitua aineistoa tuotetaan koko ajan lisää; seuraavana  ovat  vuorossa muun muassa pilalehdet.

Historiallinen sanomalehtikirjasto

Historiallisen sanomalehtikirjasto on laajentunut.  Suomalaiset sanomalehdet  on digitoitu vuoteen 1910 asti ja ne ovat  vapaassa verkkokäytössä.  Vuoden 1910 jälkeen ilmestyneet sanomalehdet ovat  tekijäoikeussyistä käytössä  vain vapaakappalekirjastoissa ns. vapakappaletyöasemilla. Vuoden 2011 alkupuolella vapaakappalekäyttöön saatiin  jo myös  vuosien 1910-1917 sanomalehtiä.

Digitalkoot

Lehtien tekstit on skannattu ja muutettu tekstiksi optisen tekstintunnistuksen avulla. Teksti sisältää pari prosenttia virheitä ja puutteita. Kansalliskirjasto käynnisti  digitalkoot, joiden avulla parannetaan Kansalliskirjaston digitaaliseen muotoon siirrettyä aineistoa. Digitalkoissa kuka tahansa voi osallistua aineiston parantamiseen. Palvelussa on kaksi eri peliä: Myyräjahti, jossa pelaaja pyrkii löytämään virheellisiä sanoja, ja Myyräsilta, jossa pelaajan tehtävänä on kirjoittaa kuvaruudulle ilmestyvä sana oikein

Matkakirjoja 1600-1800-luvuilta – Europeana-Travel

Doriaan on digitoitu alun toistasataa matkailuaiheista teosta 1600-1800-luvuilta. Kyseessä on Suomen osuus Europeana-Travel-kokoelmaan.  Aineisto kertoo, millaisena Suomi ja suomalaiset näyttäytyivät Ruotsin vallan aikana.  Kokoelmassa on mm. vanhoja maantieteen oppikirjoja ja Suomea esitteleviä matkakertomuksia kuvineen ja karttoineen.  Joukossa on paljon Lappiin liittyvää aineistoa.

Digitaalisen aineistojen uusi   käyttöliittymä otettiin ensimmäisenä käyttöön  Travel- kokoelmassa. Uuden käyttöliittymän suurimpana etuna Doriassa normaalisti käytettyihin pdf:iin verrattuna on, että se ei lataa koko teosta kerralla käyttäjän koneelle vaan näyttää teoksen sivu kerrallaan.

Teosten  tekstit on skannattu ja muutettu tekstiksi optisen tekstintunnistuksen avulla. Dorian uuteen käyttöliittymään on myös liitetty Kansalliskirjastossa kehitetty alustava versio ns. sumeasta hausta, jonka tarkoituksena on parantaa tietokoneen väärin tulkitsemien sanojen löytyvyyttä perinteiseen vapaasanahakuun verrattuna. (Lisätietoa käyttöliittymästä–>)

Turun akatemian väitöskirjat

Kansalliskirjasto on digitoinut  suomalaisen tieteen varhaishistoriaa:  kokoelman Turun Akatemiassa vuosina 1642–1828 valmistuneita latinan- ja ruotsinkielisiä väitöskirjoja. Kokonaisuus käsittää tässä vaiheessa 1 778 Turun Akatemian väitöskirjaa, yhteensä noin 45 000 sivua. Se kattaa noin 40 prosenttia maassamme ennen vuotta 1828 julkaistuista väitöskirjoista. Teosten digitointia on tarkoitus jatkaa.

Äänitteet

Vuosilta 1981- 85 on  digitoitoitu 1 500 musiikki- ja puhekasettia.  Vuosisadan äänet-digitointihankkeessa on digitoitu n. 80% suomalaisista 78  rpm-levyistä, Tekijänoikeuksista  vapaat äänitteet   ovat kuunneltavissa Raita-tietokannassa.

Tutustu ja ota kantaa Kansalliskirjaston kokoelmien digitointisuunnitelmaan!

Kansalliskirjasto on laatinut digitointisuunnitelman. Siihen toivotaan kannanottoja!

Kirjoittaja

Leena Jansson
Suunnittelija
Kansalliskirjasto/ tutkimuskirjasto

Mitä asiakkaamme odottavat e-kirjastopalveluiltamme? – Usein kysymättä jääneitä kysymyksiä

Olemme tarjoilleet e-aineistojamme NELLIn kautta runsaan kuuden vuoden ajan. Koko tämän ajan olen olen ollut kiinteästi mukana niin NELLIin liittyviä pikku käyttöliittymäremontteja ideoimassa ja vähän toteuttamassakin kuin vastaamassa NELLI- ja e-kirjastopalautteisiinkin.

NELLI-, SFX- ja e-kirjastopalautteilla on ollut oma osuutensa siihen, että erilaisia NELLI-remontteja on lähdetty, niukoista henkilöresursseista huolimatta, toteuttamaan. Osin asiaan on kyllä vaikuttanut ihan valtakunnallisella tasollakin kasvanut NELLI-kriittisyys.

Asiakkaiden e-kirjastonkäyttöön liittyviä ongelmia ei voi kuitenkaan palauttaa yksin NELLIn/Metalibin kökköyteen. Myös sillä, millä tavalla olemme erityyppisiä e-aineistoja saattaneet tarjolle eri järjestelmien kautta ja millä tavoin niitä kuvailleet, on osuutensa asiaan, samoin NELLiin ja e-kirjastoon liittyvällä tiedotuksella ja opastuksella.

Kykymme saattaa tarjolle ja kuvailla e-aineistoja ja viestiä e-kirjastopalveluista edellyttää, että kirjastohenkilöstö tuntee paremmin e-kokoelmiamme ja ymmärtää niiden käyttöön saattoon liittyviä järjestelmiä. Tähän liittyen järjestettiin keväällä kolme vähän eri kohderyhmille suunnattua koulutustilaisuutta. Tiedä enemmän e-lehdistä ja –kirjoista – tilaisuus (16.3.) oli suunnattu laajasti kaikille niille kirjastolaisille, jotka tällaista tietoa asiakaspalvelutehtävissä tarvitsevat. E-aineistojen kuvailun ja käytettävyyden työpaja (25.3.) oli suunnattu e-aineistojen hankinta – ja kuvailutehtävissä toimiville kirjastoammattilaisille sekä tiedonhankinnan kouluttajille.  NELLI-sisällönkuvailukoulutus (16.5.) oli  tarkoitettu e-aineistojen kuvailuja Metalibiin  tekeville kirjastoammattilaisille.

Seuraavat mietteet perustuvat paljolti E-aineistojen kuvailun ja käytettävyyden työpajaan valmisteltuun aineistoon ja työpajassa käytyihin keskusteluihin. Työpajassa pyrittiin tarkastelemaan aineistojen kuvailu-  ja käytettävyyskysymyksiä käyttäjänäkökulmasta ja tukeuduttiin jossain määrin myös asiakaspalautteiden välittämään informaatioon.

Miksei ole yhtä kattavaa hakua?

”En ole kyllä löytänyt yhtään sekavampaa hakukoneistoa kuin nellissä on. Miksi hakuja pitää olla näin järkyttävän paljon? Miksi ei ole yhtä kattavaa hakua? Miksi esimerkiksi artikkelia etsittäessä ei voida näyttää valmiiksi kaikki hakutiedot vaan piilotellaan artikkelin lehtihakua yhden linkin taakse?

Ymmärrän että tietoa on paljon, mutta yhdellä kattavalla hakukoneella sitä voisi pelkistää huomattavasti.

Tällainen kommentti tuli helmikuussa, siis viime syksynä toteutetun käyttöliittymäremontin jälkeen,  e-kirjastopalautepostilaatikkoomme ”Hyvää kevään jatkoa” –toivotusten kera.

Palautteeseen ei ollut vaikeaa vastata asiakasta myötäillen, koska omastakin mielestäni lukuisia toimintoja tyrkyttävä ja kymmeniä eri ikoneja vilisevä NELLI on sekava ja kursittamattomalle käyttäjälle varsin vaikeasti avautuva.

Senkin saatoin tunnustaa, että lisäiltyämme vuosien varrella NELLIin erilaisia e-aineistojen etsimistä ja -valintaa helpottavia asioita emme ehkä olleet riittävästi miettineet, mitä voisi vuorostaan karsia. Mainittuja NELLIn asiakasystävällisyyttä lisääväksi tarkoitettuja parannuksia ovat olleet esimerkiksi vasemman laidan valikossa oleva Etsi aineisto –laatikko ja sieltä avautuvat hakemistot (2007) ja viimeisen käyttöliittymäremontin yhteydessä etusivun ohjauksen kaksivaiheiseen tiedonhakuun (2010). Näiden uudistusten tuloksena reittejä esimerkiksi  aineistonvalintaan on laskutavasta riippuen 4-7.

Toki mainitsin palautteen antajalle myös sen, että kaikki hankkimiemme lukuisten tietokantojen tuottajista eivät välttämättä salli indeksointia mihinkään keskusindeksiin, joten ”yhtä kattavaa hakua”, ei senkään vuoksi oli ihan helppoa saada aikaiseksi. Lupailin epämääräisesti kyllä parin vuoden sisällä jotain yleishakua.

Ilahduttavaa palautteessa oli se, että kyseinen asiakas oli löytänyt artikkelihaun ja ilmeisesti havainnut sen tarkennetun haun lomakkeen käyttökelpoiseksi myös tiettyä aihetta koskevia artikkeleita haettaessa, ei yksin tiettyä artikkelia etsittäessä.  Mainittakoon, että kyseessä oli matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija, joka todennäköisesti pystyy tekemään hakuja aiheestaan hyvinkin spesifein termein.

Palaute sai tietysti miettimään erilaisia mahdollisuuksia karsia nykyisellään varsin lukuisia väyliä aineistonvalintaan. Mielessä käväisi myös ajatus, josko NELLIn aloitussivua pitäisi uusia esimerkiksi laittamalla heti esittelytekstin jälkeen esiin kaiketi useimmin käytettyjen lehtivalinnan ja artikkelihaun lomakkeet kaikkine kenttineen  ja siirtämällä ohjaus kaksivaiheiseen, aiheenmukaiseen tiedonhakuun linkin taakse.

On varsin todennäköistä, että viimeksi mainitut ideat jäävät toteuttamatta, sillä käytettävissä olevilla liian harvoilla toteuttajilla on koko ajan niin paljon muutakin tekemistä. NELLI on kuitenkin jo väistymässä, ei tosin näillä näkymin ihan pian. Kuitenkin mikäli kirjastossamme saadaan toteutettua jo jonkin aikaa suunnitteilla ollut palvelusivusto ja sinne jonkinmoinen yleishaku, muutospaineet NELLIn suhteen ainakin näiltä osin pienenevät.

Löytöretkeilyyn innostavaa käyttöliittymää  (discovery interface) ei aikansa eläneestä NELLIstä saa millään ilveellä väännettyä. NELLI lienee nykyisellään, viime syksynä toteutetun ja tänä keväänä viimeistellyn remontin jäljiltä, ainakin miellyttävämpi koulutusympäristö  kuin aikaisemmin. Ja kenties nykyisen NELLIn aikana huonomminkin opetusta seuranneiden kurssitettujen on helpompaa palauttaa mieleen NELLI-haun erilaisuus ja eriaikaisuus tätä päivää edustaviin hakupalveluihin verrattuna, kaksivaiheiseen tiedonhakuun kun ohjataan heti etusivulla . Sitä paitsi  reitti aineistonvalinnasta monihakuun on nyt helpompi kuin aiemmin, kun tietyn tieteenalan aineistot hakemistoselauksessa tai ohjatussa haussa valinnut saa tästä monihakuun siirtyessään eteensä vain kyseisen tieteenalan NELLI-haettavat aineistot.

Mitä aineistoja minun kannattaisi käyttää?

Mitä minun kannattaisi käyttää: Web of Scienceä, ScienceDirectiä, EBSCOa, PsycInfoa vai PsycArticlesia – mitä niitä kaikkia onkaan?”

Yllä lainatun kysymyksen e-kirjastopalautteeseen lähettäneelle tutkija-asiakkaalle, jonka satuin tuntemaan, suosittelin aloittamista viitetietokannoista (esim. Psycinfo, Web of Science), koska niihin indeksoidaan enemmän lehtiä kuin mitä lehtitietokantoihin usein sisältyy ja koska niistä löytyvistä viitteistä pääsee SFX-näpyköiden kautta lehtitietokantojen sisältämiin lehtiin.

Yhtä suorasanaisesti en muista yhdenkään muun tutkija-asiakkaan viestineen aineistojen valintaan liittyvistä ongelmista. Valintaongelmia saattaa kuitenkin olla monilla, varsinkin vähän varttuneempaan ikään ehtineillä tutkija-asiakkaillamme, jotka eivät ole saaneet opiskeluaikanaan nykymuotoista tiedonhankinnan koulutusta, onhan tarjoamiemme e-aineistojen lukumäärä melkoinen.  NELLIstä i-painikkeen takaa löytyvät kuvailut eivät paljoa tämäntyyppisissä ongelmissa asiakasta auttane. Niissähän kuvataan vain kyseistä aineistoa, ei vertailla aineistojen kattavuuksia ja mahdollisia päällekkäisyyksiä eikä kerrota mitään siitä, miten erityyppisten aineistojen välillä pääsee portaaliympäristössämme liikkumaan.

Kovin paljoa kyseistä asiakasta eivät olisi auttaneet myöskään NELLIssä tarjona olevat hakemistot. Monietiteisesti suuntautuneena hän olisi varmaan katsonut laajemminkin yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden eri alojen aineistoja, joita riittää.

Palautteeseen vastattuani mietin muun muassa, voisiko aineistotyyppejä koskevaan infoon, jollaista meillä ei ole mutta jollaista kaivattaisiin, piilottaa jotain pientä ohjeistusta esimerkiksi siitä, että viitetietokantaviitteistä pääsee lehtitietokantojen lehtien kokoteksteihin, kiitos linkityspalvelumme. Epäilemättä  joku kaaviokuva olisi tehokkaampi. Olisikohan joku IL-kouluttajista kehitellyt mitään tämäntapaista kuviota? Jos ei ole, kukapa ehtisi laatimaan?

(Palaute saattoi myös pohtimaan, missä määrin asiakkaamme tuntevat ja osaavat hyödyntää e-lehtiin liittyviä palvelujamme, joita on tarjolla esimerkiksi e-lehtien ja -atikkelien linkityspalveluvalikoissa. Uudesta linkityspalveluvalikosta tehtiin toki uutisensa samoin aikoinaan artikkelien linkityspalveluvalikon artikkelisuosittelijasta. Mainitut pienet blogiuutiset hautautuivat kuitenkin varsin nopeasti vanhempien uutisten uumeniin. Jotain pysyvämpää näkyvilläoloa kaivattaisiin.)

Sellaisten asiakkaiden, jotka haluavat tehdä systemaattista tiedonhakua ja ymmärtää, mitä tekevät, e-kirjaston käyttöön liittyvien ongelmien kohtaaminen ja huomioon ottaminen taitaa olla vieläkin haasteellisempaa kuin yhtä yleishakulaatikkoa kaipaavien asiakkaiden.

Miksei HELKAsta löydy kaikkia samoja e-lehtiä kuin E-lehdet-linkin takaa?

”Miksei HELKAsta löydy samoja lehtiä kuin HELKAn alalaidassa olevan Elektroniset lehdet -linkin takaa?

Tähän asiakaskysymykseen, joka tuli virkailijan välityksellä,  oli sinänsä helppoa mutta vähän noloa vastata. HELKAan on luetteloitu erinäisiä e-lehtiä , kuitenkin vain murto-osa. Lisäksi lehtitietueissa on SFX-näpykät.  Tilanne on yleisesti ottaenkin sekava, kun vanha kahtiajako : painetut aineistot löytyvät HELKAsta, e-aineistot NELLIstä,  ei oikein enää päde.  Onhan HELKAssa myös tuhansien yksittäisten e-kirjojen tietueita, ja lisää tulee koko ajan.

E-lehtien osalta tiedot on tarkoitus saada siirrettyä SFX:stä HELKAan. Homman valmistelu on kestänyt, koska SFX-tietämyskannassa olevat lehtitietueet eivät ole noin vain kääntyneet MARCeiksi  ja koska ratkaisuun liittyy myös pyrkimys saada tietojen ylläpito automaattiseksi: joka kerta kun SFX-instanssimme tapahtuu joku muutos,  se päivittyy myös HELKAan.

Olen kiinnostunut e-kirjoista, mutta en ymmärrä tätä liittymää

”Olen kiinnostunut e-kirjoista, mutta en oikein osaa edetä NELLIstä avautuvasta e-kirjat-listauksesta eteenpäin.  En ymmärrä tätä liittymää. Onko mahdollisuutta saada jossain kasvokkaista opastusta?”

NELLIn vasemman laidan valikon E-kirjat linkistä avautuva pitkähkö  listaus e-kirjapalveluista on kieltämättä hämäävä: osa aineistolinkeistä vie kyseiseen e-kirjapalveluun, osa HELKAn listaukseen sadoista kyseiseen palveluun sisältyvistä kirjoista.

Kehotin kyseistä asiakasta hakemaan e-kirjoja HELKAsta yhdistelmähaulla ja käyttämään aihettaan kuvaavan sanan lisäksi termiä verkkokirja. Senkin  taisin kertoa, että kaikkiin e-kirjatietueisiin ei välttämättä sisälly (suomenkielisiä) asiasanoja,  ja että näin ollen olisi hyvä miettiä kirjan otsikossa mahdollisesti olevia asiasanoja.

Kyseistä ohjetta kirjoittaessani punastelin selostuksen pituutta ja koukeroisuutta. Näin vaikeaa tämä ei totisesti saisi olla. Todellisuudessa e-kirjojen hakeminen HELKAsta on vielä tätäkin vaikeampaa. Ihan kaikkiin e-kirja- tai e-erillisjulkaisutietueisiin ei nimittäin sisälly tuota verkkokirja-merkintää. Kaikissa on kuitenkin merkintä [Elektroninen aineisto]. Mutta näin on myös HELKassa olevissa e-lehtitietueissa, joita siis saattaa tulla mukaan.

Viikin tiedekirjastossa on tehty e-kirjojen hakuohje, joka on varsin havainnollinen, mutta huomattavan pitkä, kun mukana on myös ohje Ellibs-kurssikirjojen  osalta usein tarvittavan lukuohjelman lataamiseen.

Asialle on syytä ja tarkoituskin tehdä yhtä ja toista, esimerkiksi yhdenmukaistaa edelleen e-kirjojen/-erillisjulkaisujen tietueita ja niissä käytettyjä merkintöjä, kehittää e-kirjahaku, jne.  Paljon e-kirjojen eteen on vuoden, parin aikana  jo tehtykin.  E-kirjapaketteihin sisältyviä kirjoja on saatu yhä kattavammin luetteloitua HELKAan ja  lisensioitujen e-kirjojen tietueisiin on saatu myös etäkäyttöä tukevat linkit ja niissä käytettyjä merkintöjä on monissa kohdin yhdenmukaistettu.

Miten tästä eteenpäin?

Edellä siteeratut asiakaspalautteet ovat poikkeuksellisia. Kuitenkin ne viestinevät ongelmista, joita ovat kohdanneet aika monet käyttäjämme, vaikkeivät ole sitten (hämmennykseltään/tyrmistykseltään?) asiasta viestineetkään. Ne tuntuvatkin sisältävän pikemminkin usein kysymättä jääneitä kuin usein kysyttyjä kysymyksiä. Olen nostanut esiin nämä palauteviestit siksi, että ne liittyvät varsin perustavanlaatuisiin ongelmiin ja epäkohtiin, joihin on syytä saada parannusta jo ihan lähitulevaisuudessa.

Kevään koulutustilaisuudet toivat näitä ongelmia ja epäkohtia yleiseen tietoisuuteen, käynnistivät keskustelua siitä, mitä asioille voisi tehdä ja kuka tai mikä taho tekisi  – ja  jonkin verran itse tekemistäkin.

Asiakaspalautteita pitäisi kerätä ja analysoida nykyistä systemaattisemmin, tästä oltiin esimerkiksi mainitussa E-aineistojen kuvailun ja käytettävyyden työpajassa varsin yksimielisiä.  Pelkästään palautepostiin tulleiden viestien kerääminen ja erittely ei riitä.  Myös esimerkiksi käyttäjäkoulutus- ja neuvontatilanteissa tehtyjä havaintoja asiakkaiden e-kirjaston käyttöön liittyvistä ongelmista olisi syytä kirjata muistiin. Tällaisia palautteita ja havaintoja voivat kaikki kirjastomme henkilökuntaan kuuluvat kirjata ekirjasto-wikimme sivulle Ajattelemisen aihetta antaneita e-kirjastopalautteita. Wikissä on myös sivu ekirjastopalveluihimme liittyville asiakaskysymyksille, joista olisi syytä tehdä kysymys-vastaus-pari usein kysyttyihin kysymyksiin.

Mainitut koulutustilaisuudet olivat hyödyllisiä myös sikäli, että niitä valmisteltaessa tuli kirjatuksi arvioita e-kirjastoa koskevien asiakasohjeistuksen ja e-aineistojen kuvailun nykytilasta sekä noudatetuista käytännöistä e-aineistojen kuvailussa. Vaikka NELLI portaalina olisikin parin vuoden sisällä historiaa, jonkinmoinen mahdollisuus selailla e-aineistoja aiheen tai tyypin mukaan ja siirtyä aineistojen omaan käyttöliittymään on tarpeen jatkossakin asiakkaille tarjota. Metalib-instanssimme  säilyttänee merkityksensä taustajärjestelmänä, joka mahdollistaa tällaisen selailun. NELLI-kuvailuilla on siis merkityksensä samoin siinä käyttämillämme kategorisoinneilla ja tyypittelyillä, joita tuntuisi olevan aihetta kehittää.  Tässäkin, ei yksin e-aineistojen sisällönkuvailussa,  tarvitaan kampuskirjastojen tieteenala-asiantuntemusta.

Jatkosta ei ole selkeitä suunnitelmia, vaikka esimerkiksi palvelusivustosta onkin oma hankesuunnitelmansa, vaikka pyrkimyksiä e-lehtitietueiden saamiseksi HELKAan edistetään, vaikka kirjaston e-kirjapolitiikkaa pyritään täsmentämään myös kirjojen käyttöön saaton osalta.  Tarvitaan paitsi erilaisia tilaisuuksia, yhteisiä keskusteluja ja linjauksia myös yhdessä toteuttamista ja tekemistä. Vireillä on palvelusivustoprojektin lisäksi muitakin hankkeita, joilla on tekemistä e-aineistojen tarjolle saattamisten kannalta, mm.  HY:n Flamma-projektiin liittyvä yliopistolaisen sähköinen työpöytä  ja KDK, jota viimeksi mainittua emme ole tosin lähikuukausina edes pilotoimassa.

Linkkejä (jotka avautuvat vain Helsingin yliopiston kirjaston henkilökunnalle):

 

Kirjoittaja:

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

E-kirja avuksi kurssikirjapulaan?

Toimivat kurssikirjapalvelut ovat merkittävä opintososiaalinen etu yliopisto-opiskelijoille. Helsingin yliopiston kirjaston asiakkaille suunnattujen käyttäjäkyselyiden vastauksista käy ilmi, että myös opiskelijat arvostavat mahdollisuutta saada tarvitsemansa tenttikirjat lainaksi niiden ostamisen sijaan. Niin ikään opiskelija-asiakkaiden antaman kriittisen palautteen kärki kohdistuu kurssikirjoihin: kirjaston hankkimat nidosmäärät eivät riitä kaikille tentteihin valmistautuville.

Kurssikirjapula ei sinänsä ole tämän ajan ilmiö; Opiskelijakirjaston historiankirjat kertovat, että asiakkaat ovat valitelleet kurssikirjojen puutetta kirjaston olemassaolon alkumetreiltä koko sen pitkän historian ajan. Kaikesta huolimatta suomalaiset yliopisto-opiskelijat ovat onnekkaampia kuin useimmat opiskelijat kautta maailman, sillä edes muissa Pohjoismaissa yliopistokirjastoilla ei ole varaa tai politiikkaa tarjota samassa määrin kurssimateriaalia kuin meillä Suomessa.

Lainattava kurssikirja on loistava tuote, mutta sen saatavuus on ainakin ajoittain huono. Jos massatenttiin osallistuu esimerkiksi kaksisataa opiskelijaa, on kirjaston mahdotonta hankkia jokaiselle oma tenttikirjapaketti lainattavaksi. Kurssikirjojen saatavuutta on Helsingin yliopiston kirjastossa tosin viime vuosina parannettu ostamalla resurssien puitteissa lisäkappaleita kaikkein kysytyimpiin kirjoihin, mutta käytetyimpien kirjojen pitkät varausjonot ovat silti jäljellä.

Opettajat valitsevat kurssiensa tenttivaatimuksiin kuuluvat kirjat. Toisinaan joukossa on myös loppuunmyytyjä tai toistaiseksi julkaisemattomia teoksia, joita kirjaston on vaikea tai mahdoton hankkia. Yliopiston käytössä oleva e- kirjasto sisältää paljon eri tieteenalojen aineistoja, joita toivoisi opettajien hyödyntävän kurssimateriaalina.

”Tenttikirjoja on toivottoman vähän ja etenkin päätenttikieroksilla teoksia on hyvin mahdotonta saada” (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

”Etenkin kurssi- sekä menetelmäkirjallisuuden saatavuus on usein heikkoa, sellaisten teosten, jotka ovat jatkuvasti nollassa eli kaikki yksilöt lainassa, kappalemääriä pitäisi lisätä.” (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

Kirjasto on hakenut parannusta kirjojen saatavuuteen hankkimalla kurssikirjoista myös e-kirjan aina, kun sellainen on ollut saatavana. E-kirjojen tarjonta, käyttöalustat, käyttöehdot ja hinnoittelumallit vaihtelevat eri palveluntarjoajien kesken suuresti ja ovat paljolti vasta muotoutumassa.

Ei ole olemassa yhtä e-kirjakauppiasta, jonka valikoimiin kuuluisivat kaikki markkinoilla olevat e-kirjat. Erityisesti kotimaisia e-kirjoja on ollut vähän tarjolla ja varsinkin kotimaisten e-kirjojen välittäjiä todella vähän. Tästä johtuen vaihtoehtoja e-kirjatoimittajan suhteen varsinkaan kotimaista e-kirjaa hankittaessa ei läheskään aina ole.

Kirjastolla on tällä hetkellä sopimus muutaman e-kirjatoimittajan kanssa, joilla jokaisella on oma sisällöllinen tarjontaprofiilinsa. Eri kustantajilla ja välittäjillä on käyttöehtonsa ja -rajoituksensa, joiden puitteissa kirjaston tulee toimia tarjotessaan hankkimiaan e-kirjoja asiakkaittensa käyttöön. Käyttöehtoihin sisältyy yleensä tulostamiseen liittyviä rajoituksia eikä e-kirjaa voi pääsääntöisesti kaukolainata.

E-kirjalla on useita ominaisuuksia, jotka tekevät siitä sekä kirjaston että asiakkaan kannalta perinteistä painettua kirjaa kätevämmän. E-kirjojen hankintaprosessi on huomattavan nopea: kirjaston tekemän tilauksen jälkeen asiakkaalla on kirja käytettävissä muutaman päivän kuluttua, parhaimmillaan saman vuorokauden aikana.

E-kirjaa voi lukea samanaikaisesti rajaton määrä yliopiston väkeä, eikä lukemista varten tarvitse tehdä edes matkaa kirjaston tiloihin. Kirjan lukemiseen tarvitaan vain tietokone, nettiyhteys ja Helsingin yliopiston tietotekniikka- ja verkkopalvelujen käyttölupa.

Yhden e-kirjavälittäjämme (kotimainen Ellibs) palvelumalli poikkeaa ratkaisevasti muista. Palvelumalli tuli markkinoille e-kirjatarjonnan varhaisvaiheessa ja se jäljittelee painetun kirjan lainaamista kirjastosta. Välittäjä tarjoaa palvelunsa kautta kirjastolle ostettavaksi ”e-niteitä” eli käytännössä yhtäaikaisia lukuoikeuksia kyseiseen e-kirjaan hankitun määrän mukaisesti.

Asiakkaat puolestaan ”lainaavat” e-kirjan tietyksi ajaksi käyttöönsä kirjastokortillaan, jolloin se on muiden mahdollisten tarvitsijoiden ulottumattomissa. Ennen tenttiä voi siis käydä, että kaikki kirjaston hankkimat niteet – sekä paperiset että e-kirjat – ovat lainassa ja opiskelija ei saa kirjastosta käsiinsä tarvitsemaansa kirjaa.

Mahdollisesti tämän e-kirjapalvelun käyttökokemus on innoittanut Osmo Soininvaaran blogi-kirjoitukseen ”Bitit pääsivät loppumaan”. Blogissa kuvailtu epäonninen tenttiin valmistautuminen olisi voinut saada uuden käänteen, jos asiakas olisi huomannut ottaa yhteyttä kirjastoon ja tehdä hankintaesityksen.

Kirjastossa olisi voitu arvioida lisäkappaleiden hankintamahdollisuutta. Ellibs toimii yleensä  hyvin nopeasti ja sitä kautta hankittava e-kirja olisi voitu saada käyttöön paljon lyhyemmässä ajassa kuin painettu kirja parhaimmillaankin.

”Mielestäni uusien teoksien hankinnan voisi keskittää nimenomaan elektroniseen aineistoon. Nyt elektronisia kirjoja on jonkin verran, mikä on hyvä asia, mutta kirjaston pitäisi ottaa asiakseen oikean ja kattavan elektronisen aineiston hankkimisen. Monille, kuten minulle, on aivan yksi ja sama asia, lukeeko kirjan ruudulta vai paperilta.” (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

”Lisää kurssikirjoja saataville, joko sähköisesti tai kirjoina”. (Asiakaskyselyn palautteesta 2010.)

Toistaiseksi kustantajat ovat olleet haluttomia tarjoamaan kurssikirjoja e-kirjoina. Liekö tähän syynä se, että he pelkäävät painettujen niteiden myynnin romahtavan?  Käytännössä voi kuitenkin käydä niin, että jos kurssikirjasta on tarjolla e-versio, voi se lisätä painettujen kappaleiden myyntiä. Tämän olettaisi rohkaisevan jatkossa kustantajia lisäämään kurssikirjojen tarjontaa e-kirjoina.

Kirjoittajat

Seija Karvanen
kirjastonhoitaja
Keskustakampuksen kirjasto

Helsingin yliopiston kirjasto

Anneli Partanen
palvelupäällikkö
Hankinta- ja metadatapalvelut

Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen

E-lukulaitteet tulivat -vain tuore sisältö puuttuu!

Helsingin kaupunginkirjaston toukokuun alussa aloittama e-lukulaitteiden lainauskokeilu on ottanut hienosti tuulta alleen. Turun kaupunginkirjaston viimesyksynä aloittaman kokeilun positiivisten tulosten myötä Helsingissä päätettiin ottaa härkää sarvista. Nyt lainattavissa on 15 lukulaitetta täynnä tekijänoikeusvapaata klassikkokirjallisuutta. Näppituntuma kokeilusta on hyvä, vaikka asiakaskyselyä ei ole vielä tehty.

– Ensimmäisenä päivänä nauratti, kun lainaajat olivat joko nuoria miehiä tai vanhempia rouvia. Eräskin silmämääräisesti lähempänä 80-ikävuotta lähestyvä rouva oli oven takana odottamassa kirjaston aukeamista, Antti Pakarinen hymyilee.

Haastattelun aikana oli tarkoitus tutustuttaa ummikko toimittajakin e-lukulaitteiden maailmaan, mutta käsissämme on vain yksi lataamaton lukulaite. Se on ainoa lukulaite mitä talosta löytyy – kaikki muut ovat lainassa.

Lainsuojaton dikimaassa

Kirjastopalveluilla ei ole lain suomia oikeuksia digitaalisessa maailmassa. Vaikka Suomen kansa on antanut luvan konkreettisten kirjojen lainaamisesta, e-aineistojen kohdalla tilanne on täysin toinen. Lisenssit maksavat järjestelmässä, jossa yhteinen hyvä ei aina ole oikeutus. Siksi kirjastojen lukulaitteille ei pysty lataamaan kansan suosikkikirjailijoiden tuotantoa, kuten Ilkka Remestä. Itse lukulaitteissa on myös ongelmia – ne ovat käytettävyysominaisuuksiltaan eri tasoisia  ja materiaalin siirto niihin on usein tehty liian monivaiheiseksi.

– Suomihan tulee tässä asiassa auttamattomasti jälkijunassa. Yhdysvalloissa on jo vuosikausia pyörinyt Overdrive, josta saa ladattua äänikirjoja, e-kirjoja, musiikkia ja videoita. Ruotsissa on palvelu, josta saa ladattua myös suosittujen kirjailijoiden tuotantoa, Pakarinen summaa.

Mutta kyllä niitä hyviä puoliakin löytyy ja sen päälle tulevaisuuden visioita. Yksi lukulaite voi sisältää satoja kirjoja säästäen paperia, energiaa ja aikaa. Lisäksi laite kulkee tilaa viemättä mukavasti laukussa.

– Yliopiston kirjastolle e-lukulaite olisi täydellinen ratkaisu tulevaisuudessa tenttikirjojen lainaamiselle. Kurssin vetäjä tekee kirjalistan, opiskelija kävelee kirjastoon ja lainaa kaikilla aineistolla ladatun e-lukijan itselleen vuodeksi. Lainan vanhenemista ei tarvitse murehtia ja olisihan tuo aivan mahtava paketti opiskelijakäyttöön, Mace Ojala visioi.

Yleisien kirjastojen haaste

Pakarisen mukaan tämänlaiset kokeilut onnistuvat aina, mutta vain koska laitteita on vähän ja ihmiset ovat kiinnostuneita uudesta tekniikasta. Ongelmiin törmätään viimeistään, kun aletaan miettiä palvelua viiden miljoonan asiakkaan kohderyhmälle. Palvelun suunnittelu, julkaisuformaatit, määrärahat, lisenssit ja koko ajan hurjaa vauhtia eteenpäin tempoileva tekniikan kehitys muodostavat suuren pähkinän purtavaksi.

– Vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä siihen asti, kunnes kustantajat avaavat pelin, Pakarinen lataa.

Ennen kustantamoiden päätöstä tuoretta sisältöä lukulaitteille ei saada, ainakaan yleisten kirjastojen kautta. Tämä saattaa tyrehdyttää kansan kiinnostuksen nopeastikin. Kuka nyt jaksaisi lukea Juhani Ahon tuotantoa päivästä toiseen? Lisäksi suunnittelijoiden olisi syytä avata mielensä syvemmille e-maailman ulottuvuuksille. Monet kriitikot ihmettelevät miksi maailmalla panostetaan pelkkään lukulaitteeseen, kun monia toimintoja mahdollistava hybridi olisi kätevämpi.

– Minulle “e” tarkoittaa Internetiä. On huvittavaa, kuinka koko ajan pauhataan e-kirja tulosta, kun samaan aikaan surffaat netissä etsimässä tietoa miltä se e-kirjan lukeminen näyttää. Ei ymmärretä, että e-kirja on siinä näytöllä koko ajan, Mace Ojala huomauttaa.

Antti Pakarinen ja Mace Ojala ihmettelevät kannettavien tietokoneiden ja lukulaitteiden mahdollisuuksia.

Kirjoittaja:

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Helena Hiltunen

Ejournals in memoriam – Jäähyväiset E-lehdet -tietokannalle

Mikään yksittäinen vuodenvaihteen verkkosivu-uudistukseen liittyvä asia ei liene aiheuttanut niin paljon reaktioita kuin E-lehdet -tietokanta, jonka lopettamista koskevat jahkailut uudistus tuli kypsyttäneeksi päätökseksi vajaassa viikossa. Tästä(kin) sivu-uudistuksen pääarkkitehdit ansaitsevat kiitosta. Näin sukkelaa päätöksentekoa on totuttu meillä näkemään harvoin.

Asiakaspalautteita alkoi tulla heti kohta sen jälkeen, kun uudet sivut oli läväytetty esiin. Me e-kirjastohommissa toimivat emme olleet huomanneet E-lehdet -tietokantalinkin pois jättämistä uudelta pääsivulta. Uudistajat olivat tulkinneet tietokannan palveluksi, jota ei enää päivitetä ja joka jouti mennä, kun se oli vielä päällekkäinenkin palvelu NELLIn lehtivalinnan kanssa. Ehdin jo ymmärtää väärin pari e-kirjastopalautetta, joissa ihmeteltiin, miksei e-lehtiin pääse. Veikkailin vastauksissani näihin palautteisiin, että kyse on todennäköisesti vuodenvaihteen ongelmista, joita aina esiintyy kun lehtipalveluissa päivitetään tilaajatietoja, tai sitten siitä, että parhaillaan oli menossa SFX-kuukausipäivitys, mikä sekin saattaa välillä aiheuttaa tilapäisiä häiriöitä lehtiin pääsyssä.

Tilanteen valjettua käynnistin kirjastolaisten NELLI-foorumin postilistalla keskustelun siitä, voidaanko e-journals, E-lehdet, Journal Navigator, JN – millä nimellä nyt kukakin tätä rakasta lasta kutsuu – lopettaa. Tulleet kannanotot olivat lopettamista puoltavia. Yksi keskusteluun osallistujista oli kuitenkin sitä mieltä, että lopettamista voitaisiin lykätä, kunnes asiakkaat ovat tottuneet aika radikaalisti muuttuneisiin verkkosivuihin.

Asiakkaiden palautteet otettiin tietenkin vaarin: E-lehdet -linkki palautettiin kirjaston pääsivulle, mutta se ohjattiin NELLIn lehtivalintaan. Jonkin ajan kuluttua nekin, joilla oli E-lehdet linkkinä bookmarkeissaan ohjattiin NELLIn lehtivalintaan. Asiasta myös tiedotettiin E-kirjastouutisblogissa. Tämänkin jälkeekin on tippunut palautteita sekä asiakkailta suoraan että kampuskirjastojen työntekijöiden välityksellä.

Seuraavat mietteet liittyen siihen, miksi tutkijat kaipaavat E-lehdet-tietokantaa, pohjautuvat mainittuihin palautteisiin. Niiden jälkeen tilitän lyhyesti omaa suhdettani E-lehdet-tietokantaan. Erityisesti sen synnyttämisprosessiin liittyy yhtä ja toista sellaista, jota en voi olla kaipaamatta.

Miksi tutkijat kaipaavat E-lehdet-tietokantaa?

Useammissakin palautteissa viitattiin siihen, kuinka “selkeä” E-lehdet-tietokanta oli NELLIn lehtivalintaan verrattuna. Jokunen jopa väitti, että “ei löydä NELLIstä mitään”.  Yksi valitti, että ennen saattoi päästä haluamiinsa lehtiin muutamalla napin painalluksella mutta että nyt joutuuu kirjoittamaan lehden nimen kokonaan.

Uusiin käyttöliittymiin on aina vaikeaa aluksi tottua – sen tiedämme kaikki omasta kokemuksestakin. Kirjoittelin muutamalle palautteen antajalle vähän pidempiäkin ohjeita NELLIn lehtivalinnasta ja sen tarjoamista selausmahdollisuuksista helpottaakseni alkuvaikeuksia. Tähän liittyvän kirjeenvaihdon kautta kävi ilmi, että e-lehtiä hyvinkin aktiivisesti käyttävät tutkijat eivät ole välttämättä tutustuneet NELLIin juuri nimeksikään, mitä nyt joskus etsineet linkin johonkin tietokantaan tai e-hakuteokseen. Tässä ei  sinänsä ole mitään ihmettelemistä: kyseessä ei ole maailman helpoimmin avautuva, eikä varsinkaan “selkeä”, käyttöliittymä. Ilman kurssitusta ei tunnu olevan helppoa päästä jyvälle mitä eri toiminnoilla ja näpyköillä voi saada aikaan. Ikonivalikoimakin on melkoinen. Sitä paitsi NELLImme näytöissä, jopa itse sorvaamassamme vasemman laidan valikossa, saattaa olla liikaa ‘tavaraa’.

Ohjeita palautetta antaneille tutkijoille kirjoitellessani tulin taas kertaalleen miettineeksi NELLI-terminologiaa, joka saattaa sekin vaikuttaa vieraannuttavasti. Selostaessani Lehtivalinta-toiminnon monia saloja tulin miettineeksi, oliko sittenkään niin onnistunut ratkaisu kääntää Find e-Journal -toiminto noin. Etsi lehti voisi kertoa havainnollisemmin, mitä kysisen toimintonäppäimen taakse voisi mennä tekemään.

Palaute, jossa valitettiin, että tie lehtiin on nyt mutkikkaampi, kun joutuu kirjoittamaan lehden nimenkin, vaati vähän miettimistä. Kysyä en voinut, kun palaute oli nimetön.  Päättelin lopulta, että kyseinen tutkija oli saattanut lähestyä lehtiä E-lehdet-tietokannan aiheenmukaisten asiasanojen kautta ja tottunut hakemaan haluamansa lehden jonkun tietyn asiasanan takaa avautuvalta listalta. Silloin lehden nimeä ei tosiaankaan ole tarvinnut kirjoittaa. NELLIn lehtivalinnan aihekategoriaselauksesta en päässyt tälle tutkijalle X kertomaan. Vaikka olisin päässytkin, en olisi osannut sitä täydestä sydämestäni kehua, kun kahden pudotusvalikon kautta eteneminen on kieltämättä vähän jäykkää ja kun ExLibriksen tarjoamat kategoriat ja kategorisoinnitkin ovat vähän mitä ovat. Muuttamaanhan me emme niitä tekemillämme nykyratkaisuilla  hevillä pääse. Toiveita siitä, että muuttaisimme kategorisointeja tiettyjen lehtien osalta,  on jo tullut muutamaltakin tutkijalta,  mikä kertonee siitä, että suosikkilehtiä on taidettu vähän yleisemminkin etsiä aiheenmukaisista listauksista.

En ehdota, että meidän pitäisi panna pystyyn tehokampanja ja tuputtaa tutkijoille NELLIä.  Sitäkään en välttämättä suosita, että  meidän pitäisi hetipaikalla ryhtyä etsimään keinoja nykyisen liittymän perusteelliseksi rukkammiseksi. Joitain pienempiä parannuksia voisi kyllä harkita, esimerkiksi pientä lisäoopastusta  Lehtivalinta-näyttöön tai  selkeyttävää karsintaa vasemman laidan valikossa. NELLIhän saattaa olla vuoden, parin sisällä historiaa. Käyttöliittymäkehittelyyn olisi sitä paitsi tarjolla muitakin mahdollisuuksia. Olen eritellyt E-lehdet -tietokannan lopettamiseen liittyviä palautteita lähinnä siksi, että mielestäni ne sisältävät näkökohtia, joita on hyvä pitää mielessä, kun suuntaudumme, mahdollisten välivaiheiden kautta, kohti uutta HY:n digitaalista kirjastoa.

Miksi ainakin jokunen kirjastoammattilainen saattaa kaivata E-lehdet-tietokantaa?

Käynnistäessäni keskustelun E-lehdet -tietokannan lopettamisesta vältin ottamasta itse kantaa asiaan. Koin olevani vähän jäävi, olinhan eräänlainen lähiomainen. Satuin nimittäin olemaan paikalla siinä palaverissa, jonka tuloksena E-lehdet-tietokantaa lähdettiin perustamaan syksyllä 2001. Siihen asti kirjastot olivat tarjoilleet e-lehtiä webbisivujensa linkkilistojen kautta. Nuo listat olivat kuitenkin paisuneet siksi suuriksi ja niiden ylläpito muodostunut siksi hankalaksi, että useammassakin HY:n kirjastoista oli ryhdytty kaavailemaan ja osin jo toteuttamaan tietokantapohjaista ratkaisua e-lehtien esiin saattamiseksi.  Mainitussa palaverissa päädyttiin siihen, että yhdistetään voimat ja lähdetään kehittämään yhteistä e-lehtitietokantaa.

Kyseessä oli muutaman kirjastoammattilaisen liikkeelle panema, spontaani hanke, josta ei ollut mitään virallisia ylemmän tason päätöksiä. Tuolloin HY:n kirjastoissa elettiin aika yleisesti siinä käsityksessä, että FinELibin lupailema uusi käyttöliittymä saattaisi tulla vuoden parin sisällä, minkä takia osittain emmittiin tehdä mitään ratkaisuja e-aineistojen käyttöön saattamisen osalta.  Sitä paitsi oltiin aika yleisesti sitä mieltä, että e-lehdet olisi luetteloitava myös HELKAan, olihan niissä paljon sellaisia, joiden vanhemmat vuosikerrat löytyivät painettuina kirjastojen kokoelmista ja jotka siis oli luetteloitu HELKAan.

Tietystä epävirallisesta luonteestaan huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, hanke eteni varsin nopeasti.  Jo kevään 2002 kuluessa yhden jos toisenkin HY:n kirjaston webbisivuille tuli linkkilistojen sijaan linkki E-lehdet -tietokantaan. Varsinkin tutkija-asiakkailta alkoi tulla kiittävää palautetta.

Huomattavimman työpanoksen hankkeeseen satsasi Kumpulan tiedekirjasto, jossa (tuolloin) työskentelevä Teemu Nuutinen oli tietokannan pääarkkitehti. Mutta kyllä me muutkin hankkeeseen sitoutuneet kirjastoammattilaiset yhtä ja toista teimme. Minun ehkä huomattavin panokseni liittyy pieneen myötävaikutukseeni  E-lehdet -tietokannan virallistamisessa. Esittelin tietokannan aivan epävirallisessa yhteydessä hiljattain työnsä aloittaneelle kirjasto- ja tietopalvelujohtajalle, Kaisa Sinikaralle, joka oivalsi välittömästi, kuinka tärkeästä palvelusta oli kyse. Olin myös mukana kirjoittamassa kirjastotoimikunnalle perusteluja, jotta se myöntäisi varoja tietokannan ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavan työn korvaamiseen Kumpulan tiedekirjastolle.

16.9. 2002 järjestettiin kirjastojen Sähköisku-päivä, jolloin  E-lehdet-tietokanta virallisesti  julkistettiin.  Tietokanta ehti toimia ainoana väylänä HY:n kirjastojen e-lehtiin runsaat kaksi vuotta (tai oikeastaan miltei kolme) , ennen kuin e-lehtiä alettiin tarjoilla myös NELLI-portaalin lehtivalinnan kautta.

E-lehdet-tietokantaa ehdittiin siis tarjoilla miltei viisi vuotta päällekkäisenä palveluna NELLIn lehtivalinnan kanssa. Resurssien hukkaamiseen tässä ei ole juuri syyllistytty, sillä ylläpito on tapahtunut automatisoidusti SFX:stä. Kirjastojen organisaatiouudistuksen myötä tietyt tietokantaan liittyvät taustatieto- ja ohjesivut olisivat kaivanneet pientä päivitystä, koska niissä oli myös kirjastoja koskevia tietoja. Olisin tainnut olla valmis tuon päivitystyön tekemään, jos olisi päädytty toisenlaiseen ratkaisuun.

E-lehdet-tietokanta siirtyköön rauhassa historiaan. Sellaisen tekemisen meiningin ja talkoohengen, jolla tietokantaa synnytettiin,  soisi kuitenkin elävän ja voivan hyvin jatkossakin.

Kirjoittaja:
Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Miten saan artikkelini ja kirjastoni näkyville?

P1020401

Helsingin yliopiston kirjasto ja Elsevier järjestivät yhteistyössä kolme tilaisuutta 20.10.2009:

1. tutkijoille ja jatko-opiskelijoille ”How to Get Your Article Published ”

2. laitosten opettajille ja kirjaston henkilökunnalle ”Connnecting to Young Researchers” ja

3. kirjaston henkilökunnalle  ”Library Marketing”

Elsevier tarjosi esitykset ja tarjoilut ja Helsingin yliopiston kirjasto vastasi tiedotuksesta ja muista käytännön järjestelyistä.



Julkaiseminen kiinnosti

Tutkijoille ja jatko-opiskelijoille suunnattu seminaari How to Get Your Article Published veti salin täyteen kuulijoita – 200 osallistujaa. Enemmänkin olisi ollut tulossa, jos saliin olisi mahtunut. Seminaari oli hyvin käytännönläheinen. Puheenvuoroja pitivät Elsevierin edustajat Jaap van Harten, Executive Publisher, Pharmacology & Pharmaceutical Sciences ja Chris James, Account Development Manager ja Helsingin yliopistosta professori  Arto Urtti, joka on European Journal of Pharmaceutical Sciences  -lehden päätoimittaja. Lehti on tieteellisen seuran julkaisu, jonka kustantamisen hoitaa Elsevier.

Kustantaja korosti, että lehden toimitus päättää mitä lehdessä julkaistaan, ei kustantaja. Lehden päätoimittaja kertoi, että hänen lehteensä tarjotaan yhä enemmän artikkeleita ja yhä suurempi osa joudutaan hylkäämään. Koska vapaaehtoistyönään vertaisarviointia tutkijat ovat kovin ylikuormitettuja, yhä useammin lehden päätoimittaja tekee suoraan hylkäyspäätöksen eikä artikkeli päädy vertaisarviointiin.

Ikävä tieto oli, että koventuneet paineet näkyvät myös siinä, että kustantajat törmäävät plagiointiyrityksiin yhä useammin.  Elsevier tarkistaa heille tarjotut tekstit plagioinnin ehkäisyyn tarkoitetulla Turnitin-ohjelmalla, joka vertaa käsikirjoitusta jo olemassa oleviin teksteihin. Kustantajan edustaja varoitteli myös siitä, että omaa tekstiään ei saa kopioida toisesta julkaisusta, vaan  omaan aiemmin julkaistuun tekstiin pitää asianmukaisesti viitata.

Kustantajan edustaja toi myös mukavasti esille kirjastojen osaamista ja kehotti tutkijoita kysymään apua. Vuoden loppuun asti koekäytössä oleva Scopus pääsi tietysti näyttävästi esille ja saimme vinkkejä siitä, miten Scopusta voi hyödyntää lehtien ja tutkijoiden arvioinnissa.

Miten opiskelijat hakevat tietoa?

Chris James kertoi nuorten tiedonhausta ja netin käytöstä Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa tehtyihin tutkimuksiin perustuen. Kiinnostavaa olisi tietää, miten hyvin tutkimusten tulokset pätevät suomalaisiin.

Esityksen käytännöllisenä antina saimme listan vinkkejä, miten kirjastoissa voisimme olla hyödyksi nuorille opiskelijasukupolville:

  1. Tarjoa opastusta, koska sitä halutaan ja tarvitaan.
  2. Ole yhteydessä asiakkaisiin ja tarkkaile, miten he oikeasti etsivät tietoa. Se ei selviä käyttötilastoista.
  3. Opiskelijoita ärsyttää, jos kirjasto yrittää olla liian ”cool”. Nettisukupolven kanssa ei kannata yrittää olla liian kaveria. Facebook on henkilökohtaiseen käyttöön ja toisaalta ”Facebook is so last year”. Nuoret haluavat pois niistä paikoista, mihin äidit ja kirjastot työntyvät mukaan.
  4. Auta asiakkaita parantamaan hakutaitojaan.
  5. Ole näkyvä. Tee selväksi, mitä palveluja kirjastosta saa. Työskentele hakukoneiden kanssa, jotta kirjasto ja kirjaston tärkeimmät palvelut olisivat hyvin esillä hakutuloksissa.
  6. ”Keep it simple”.

Kirjaston markkinointi

Kirjastomarkkinoinnin työpaja oli vain kirjastojen henkilökunnalle. HY:n henkilökunnan lisäksi oli osallistujia TKK:n ja Helsingin Kauppakorkeakoulun kirjastoista. Työpajassa käsiteltyjä asioita löytyy A Short-Cut to Marketing the Library -kirjasesta, jonka saimme kuhunkin kampuskirjastoon.

Bostonin matriisi (A Short-Cut to Marketing the Library -kirjasesta)

Työpajassa kokeilimme Bostonin matriisin käyttöä. Aluksi luettelimme, mitä tarjoamme asiakkaillemme ja sen jälkeen jaottelimme palvelujamme tähtiin, kysymysmerkkeihin, lypsylehmiin ja koiriin. Tähdet ovat palveluja, joilla menee hyvin ja kasvu jatkuu, esim. e-lehdet ja informaatiolukutaidon opetus. Kysymysmerkkejä ovat tuotteet ja palvelut, jotka vaativat paljon satsauksia ja voivat muuttua tähdiksi tai osoittautua huonoiksi, esim. e-kirjat ja Nelli.  Lypsylehmät ovat isoja ja varmoja tällä hetkellä, mutta niiden merkitys saattaa laskea, esim. kaukopalvelu ja Helka. Koirat (epäreilu nimitys) ovat tuotteita, joiden osuus ja merkitys ei kasva ja joista kannattaisi luopua, että jäisi aikaa muille tehtäville. Listallemme koiriin luokiteltiin vain sitominen ja kannettavien tietokoneiden lainaaminen, mutta on niitä muitakin.

Näistä luokituksista voi toki olla monta mieltä emmekä mekään seminaarissa olleet kaikista luokituksista yksimielisiä. Vastaava harjoitus olisi kiinnostavaa tehdä kussakin kampuskirjastossa ja erityisen kiinnostavaa olisi nähdä, uskaltaisimmeko laittaa mitään koirien luokkaan.

Kirjastomarkkinoinnin työpajan lähdeteos:
Zuzana Helinsky. A short-cut to marketing the library. Chandos information professional series). 2008.

Kirjoittaja:
Päivi Helminen
Tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto