Kiitos kirjasto, me lähdemme eläkkeelle!

Onnea organisaatiouudistukseen, me lähdemme eläkkeelle, naureskelivat hyväntuuliset päivänsankarit. Kuvassa tänä vuonna Helsingin yliopiston pääkirjastosta Kaisa-talosta eläkkeelle siirtyvät Hanna Koski (vas.), Elise Pirttiniemi, Marja-Sirkku Holma ja Eero Piirainen.

J.V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivänä 12.5.2014 juhlittiin neljää Kaisa-talosta eläkkeelle siirtyvää kollegaa kerrassaan herkullisilla kolmen sortin kakun kakkukahveilla. Kaikilla neljällä on takanaan pitkät urat Helsingin yliopiston kirjastoissa. Kirjastosihteeri Marja-Sirkku Holma muutti Kaisa-talon neljänteen kerrokseen teologisen tiedekunnan kirjastosta ja on hoitanut esimerkiksi lehtien saapumisvalvontaa. Tietopalvelusihteeri Hanna Koski tuli Kaisa-taloon oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastossa vietettyjen vuosien jälkeen ja on lehtien saapumisvalvonnan lisäksi ollut usein kolmannen kerroksen asiakaspalvelussa.

Kirjaston Namibia-projektia vetänyt kokoelmapäällikkö Elise Pirttiniemi oli pitkään töissä Opiskelijakirjastossa ja on vastannut Kaisa-talon kokoelmista. Eero Piirainen on valtiotieteellisen kirjaston konkari ja hänen alaansa ovat olleet tieto- ja kopiokoneet.

Päivänsankarit olivat toivoneet puheiden sijaan halauksia ja henkilökohtaisen muistamisen sijaan lahjoituksia Suomen kirjastoseuran ”Kirjastot & kehitys”–keräykseen. Suomen kirjastoseuralle myönnetyn kehitysyhteistyötuen avulla tehdään yhteistyötä Namibian ja Tansanian kirjastolaitosten kanssa.

Iloisessa tilaisuudessa halauksia riitti ja keräykseen saatiin sievoinen summa.

Kiitos upeat kollegamme yhteisistä vuosista ja hyvästä työtoveruudesta, ikävä tulee! Nauttikaa eläkepäivistä, mutta älkää unohtako meitä ihan kokonaan.


Eero antaa viime hetken vinkkejä entiselle esimiehelleen, johtavalle tietoasiantuntijalle Maria Forsmanille.


Joko te nyt lähdette eläkkeelle, vastahan tässä aloitettiin? Kiitos kaikesta! Hanna ja johdon sihteeri Marja Kosonen tervehtivät lämpimästi.


Neljännen kerroksen kollegat jäävät ikävöimään Marja-Sirkun positiivista ja huomaavaista läsnäoloa. Vähän väliä on kaunis poimittu tai ostettu kukkakimppu piristänyt keittiönurkkausta.


Vuosien varrella Namibiasta on tullut Eliselle toinen kotimaa ja sinne hän suuntaa seuraavan kerran syksyllä. –Kuinkas monta piikkiä kammassa on vielä jäljellä, kysyi Eliseltä kampuskirjastonjohtaja Pälvi Kaiponen ja kiitti yhteisistä vuosista.

Teksti

Johanna Lahikainen

Kuvat

Helena Hiltunen